IRC-Galleria

Totuuden hetki: haen ensimmäisen lastin Hervannasta tänään.

Pieniä hidasteita, hidasta etenemistä. Ei mitään, mitä hohtimet ja viinaleka eivät hoitaisi. Aikataulut taskussa, aineet improvisoitu, kokonaisuus hahmottuu. Seinät eivät kaadu enää, vaan jäävät siedettävään 75 asteen kulmaan.

Elämänhallintaa, the way I like it.

Vittu, miten vaikeaa räjähdysaineiden hankkiminen länsimaisessa demokratiassa voikaan olla.

"Avoin yhteiskunta" ei tarkoita sitä, että minun pitäisi tehdä jollekin saatanan EVP-pioneerille selvitystä joka ikisestä kannosta, mitä aion takapihaltani poistaa. Jäivät sitten trotyylit hyllylle vittuunuttuani, ja täten joudun keksimään jonkun toisen lähestymistavan Ongelmaan.

Psykoosi kiipeää selkärankaa pitkin. Aika ei enää kulu lineaarisesti, joten eipä tässä kai ole mitään kiirettäkään. Ei tätä bensalla kuitenkaan hoideta, sen vaan sanon.

Bensaa on, vaikka maksoikin, ja tikkuja opin raapimaan viisivuotiaana. Mikä on kaiken mitta?