IRC-Galleria

mysande

mysande

ei tässä ole mitään järkeä

Nyt se löytyi!Keskiviikko 30.01.2008 00:15

Minua on jo useamman vuoden ajan vaivannut yksi laulu. Aina sen kuullessani on jokin sohaissut syvälle, ehkä sieluun, jos sellaisen olemassaolon mieltää aiheelliseksi. Kappale on soinut aina siellä täällä, lukuisia kertoja elokuvissa, tv-sarjoissa, mainoksissa, sen erilaiset versioinnit radiossa, kaikkialla. Mistään en ole kuitenkaan saanut selville, mikä tuo kappale on ja aina siitä pätkänkin kuultuani unohdan yleensä sen kulun niin, etten voi laulua kenellekään hyräillä ja toivoa jonkun tunnistavan laulua kehnoakin kehnommasta hyräilystäni. Tänä hienona päivänä löysin sen, kun Amélie tulee tv:stä. Kuulin toisella korvalla riisuessani vanhaa kotiani kaikesta, mikä kertoo minusta, kappaleen soivan ja kun ehdin sisäistää sen soivan, kappale loppui jo. Vartin kestäneen googlailun jälkeen löysin listan kappaleista, joista ehdin käydä kuuntelemassa musiikkikaupassa noin 12 kappaletta ja löysin nimenomaisen kappaleen. Elämä on sittenkin hienoa. Melkein kuin tämä laulu.

Agadio for strings - Baroque Strings Zurich
Menin eilen nukkumaan joskus kolmen-neljän aikaan iltapäivällä, koska mulla oli vielä kuumetta ja kurja olla, mutta heräsinkin vihaisena jo puoli seitsemältä. Torkuin toinen silmä auki, toinen kiinni, edelleen kuumeessa yhteentoista saakka ja päätin käydä nukkumaan uudelleen paremmalla onnella. Sammutin tv:n, valot, toivotin Ristolle hyvät yöt, niistin hengitystiet tyhjiksi ja laitoin pään tyynyyn toivoen parasta. Uni ei heti tullutkaan. Koetin laskea lampaita. Sytytin valot pyörittyäni tunnin verran ja aloin lukea kirjaa, sanotaanhan aina, ettei kannata unettomana pyöriä sängyssä, vaan pitää mielummin nousta ylös ja puuhailla hetki jotain, niin kyllä se uni tulee. Kellon hilpastua yli varttia yli yksi yöllä huomasin, ettei lukeminen ehkä ole nyt sellainen asia, joka unen tuo silmään. Ajattelin kokeilla aseista aikaisemmin elämässäni vahvinta, solubiologiaa. Luin solubilsaa, joka aina ennen on nukahduttanut minut kellon aikaan mihin hyvänsä suurin piirtein kymmenessä minuutissa ja joka alkoi vain kiehtoa enemmän ja enemmän. Hylkäsin biologian ja koetin tehdä ristikoita. Saatuani kolme tehtävää valmiiksi sammutin taas valot ja aloin laskeskella mielessäni lampaita. Koetin jopa meditoida. Jonkin aikaa pötkötettyäni täysin unettomana pimeässä huoneessa, huudahdan ääneen kirosanoja ja ajattelen seuraavan aamun väsymystä. Käänsin tyynyn toiselle puolelle sänkyä ja sain aikojen kuluttua etäisesti unen päästä kiinni, mutta heräsin kuitenkin joka kerta, kun Risto rouskutti porkkanoitaan. Viimeisen kerran taisin kurkistaa kelloa joskus neljän tienoilla.

Nyt pirteästi klo 6:26 herättyäni massutan aamiaista ja iloisena kuumeettomuudesta kolmen yön hourailujen jälkeen ajattelin lähteä kohta puolin töihin laskemaan tavaroita. Onhan sentään inventaario.

Hitsi!Tiistai 08.01.2008 17:25

Nyt löyty mahdollinen koti Lohjalta. Siihen voisi todennäköisesti ilomielin muuttaa! Vielä täytyisi loistaa perjantaina töissä, on vaan sen verran kuumeinen olo, että tuntuu epätodelliselta minkäänlainen asiallisuus työelämässä, kun istuu vaan kotona yöpuvussa, paita nurinpäin, kylpytakissa. Pakko tervehtyä siis!

[Ei aihetta]Keskiviikko 02.01.2008 23:41

Kumma kyllä, paskimmankin virallisen työajan päätyttyä tuntuu ylityöt mukavammalta, kun kuuntelee musiikkia. Ei ahdista enää ihan niin paljoa. Päätä särkee kyllä vielä. Mulla on ehkä stressimigreeni tms, joka päivä töissä jyskää niin, ettei järkeä, eikä särkylääkkeet jeesi. Paitsi kollegani norsuntappomigreenitroppi vähän auttoi kerran.

huuhuTiistai 01.01.2008 17:37

hieman alkoi kummahkoissa merkeissä tämä uusi vuosi. kaikki oli tuhannen päissään, minä mukaan luettuna. yöllä oltiin ihan varmoja porukalla, että ei se vuosi vaihdu, tulee loppu tälle maailmalle juuri siinä vaiheessa, kun pitäisi vuoden vaihtua. toisaalta, jos maailmanloppu tulisi, tapahtuisiko se juuri kello 00:00 ja aikavyöhykkeellä GMT+2? En usko, että olemme niin tärkeitä. Kaitpa se on sisäistettävä, että huomenna pitäisi reippailla töihin.

SevenTiistai 06.11.2007 10:44


Listaa seitsemän laulua, joista tällä hetkellä pidät. Genrellä ja sanoilla ei ole väliä, eikä haittaa vaikka laulu ei edes olisi mitenkään hyvä, kunhan itse nautit siitä. Kopioi nämä ohjeet omaan päiväkirjaasi/blogiisi/journaliisi niiden seitsemän laulun kanssa. Nakita sitten seuraavat seitsemän henkilöä nähdäksesi mitä he kuuntelevat.

Aphex Twin - Icct Hedral (Philip Glass Mix)
Venetian Snares - Szamár Madár
Clint Mansell - FALL : Marion Barfs (requiem for a dream soundtrack)
Asa - Uniaika
Blondie - Heart of Glass
Apollo Four Forty - Ain't Talking 'bout Dub
Depeche Mode - Enjoy the silence.

AuTiistai 30.10.2007 00:35

Aamulla särki jalka. Otin sitten sen panakodin, kun koski. Puoli tuntia ja PAM! Päätä särki niin, etten enää voinut ajatella. Se alkoi hiljalleen, ensin hieman vain vaani takavasemmalta ja loppupeleissä jyskäsi niin, ettei kuullut omia ajatuksiaan siltä jyskeeltä. Luulen, että se johtui vieroitusoireista tai jostain sen kaltaisesta. Söin kesällä kuitenkin aika monta lääkettä ja totuin niihin. Enpäs koskaan ala käyttää kodeiinia. Tai muuta vastaavaa. Enää ei mennä prumbrum töihin.

[Ei aihetta]Maanantai 29.10.2007 12:14

Vaikka mulla onkin uudet hullun hienot kulmakarvat, täytyy ehkä myöntää, että elämäni on silkkaa paskaa, sillä elokuussa aukironkittu jalka on taas kipeä. en kestä. >.<

panacodilla töihin. prumbrum.

Onko kukaan muu huomannut?Torstai 25.10.2007 17:27

Helsinki on nykyään täydempi kuin ennen. Huomaan sen paitsi töissä, myös kaikkialla muualla. Koettaa töiden jälkeen kävellä Aleksanterinkadulla, käydä ruokakaupassa, vaatekaupassa, mennä raitiovaunulla kotiin, mennä bussilla kotiin, ajaa autolla. Helsinki on täynnä.