IRC-Galleria

mysande

mysande

ei tässä ole mitään järkeä

Katrin remonttipäiväkirjaTorstai 17.07.2008 23:50

Tänään tuli masennus aikuisuudesta ja asuntolainasta. No ei oikeasti sentään, tiputin vaan laminaattipakettia vähän alemmas käsivartta pitkin ja paketin päällä olevan tahmea muovi vähän rullasi nahkaa lopputuloksena wannabe-ranteet-auki-look. Sopii varmaan nätisti mun työpaitaan ensi viikolla, kun loma loppuu. :(

Pieni shoppailuhetki tänäänTorstai 17.07.2008 00:36

Kävin tänään vähän ostoksilla. Ostin ensimmäiseksi asunnon ja sitten vähän syötävää ja illemmalla kävin ostamassa lattian uuteen asuntoon ja keittiöön tasot ja altaan. Kodistani tulee superhieno!

Ja kaikkein hienointa on kaavailemani vetimet : TITTIDII (katso yltä kuvasta)

Tämän päivän shoppailusaldo : 60 816 e

Pistä paremmaks :P

Rigariga!Perjantai 18.04.2008 01:41

Elävää jatsia 1920-luvun gangsterityyliin, täydellisessä kitsch-tyylisessä ravintolassa, mikä kontrasti. Soittajilla silmät kiinni, suu auki, rytmi veressä, sielussa ja sydämessä. Bloody mary ehkä hieman liikaa kaikkea, mutta alas menee tämän jälkeen ehkä kaikki, hieno tunne. Ei houkuta Möljä tämän jälkeen.

MörMaanantai 03.03.2008 13:08

Heräsin tänään klo 7:20 vain kuullakseni, että tänään on viikkovapaa. :((

Melkoisen turha lauantai-iltapäivä.Lauantai 16.02.2008 20:33

Kaaduin eilen suoraan käteni päälle ja mieskollega vielä jossain määrin siihen päälle. Käteen sattui. Aamulla, pienoisen alkoholipuudutuksen haihduttua, huomasin, että kappas perkele, käsihän on ihan oikeastikin kipeä. Iltapäivällä alkoi mukava, koko käden mittainen särky, jota muutaman tunnin kärsittyäni päätin mennä lääkäriin, ihan vaikka vain siltä varalta, että pääsisi taas tappelemaan vakuutusyhtiöiden kanssa. Virhepäätös. Lääkärissä tuhlasin muutoin aivan mukavaa iltapäivääni liki kolmen tunnin verran, kiireisempien potilaiden laukatessa minun ohitseni ehkä kahden käden sormilla laskettavan määrän kertoja. Päivän sapuskointikin on onnistunut hienosti, aamulla söin yhden leivän ja joskus kahden aikaan yhden karjalanpiirakan. Siinä istua kököttää hän sitten terveyskeskuksen viimaisessa aulassa huutavien lasten keskellä iloisena tyhjin vatsoin, käsi särkien. Jossain vaiheessa kävin antamassa laskun takaisin tiskille, että tässä tämä, palauttaisin tämän ja se on kiitti moro, mutta siitähän terveyskeskusen tädit innostuivat, ryhtyivät kertomaan, kuinka jos lähden, ja käsi onkin murtunut, mulla on täysi vastuu sitten kaikesta, eivätkä he vastaa mistään ja kuinka on varsin todennäköistä, että käsi pitää kipsata. Ja joka tapauksessa minua ennen on enää vain yksi potilas. Kolmen vartin, kenties lääkärin lounastauon mittaisen ajan ja ainakin yhden potilaan asiointiajan odotettuani lääkäri ottaa minut vastaan, kopeloi kylmillä käsillään ja kertoo jotain epämääräistä mahdollisesti revähtäneestä lihaksesta tai pehmytkudosvaurioista tai jostain muusta aivan yhtä vähäpätöisestä vaivasta ja mainitsee vielä, ettei vaivalle voi tehdä mitään ja passittaa tiehensä.

Kaksi asiaa on tämän jäljiltä varmat:
En mene enää terveyskeskuksen päivystykseen. Jos sattuu jotain, särjetään paikkoja pikkasen lisää, että pääsen prioriteettilistan kärkipäähän tai sairaalan päivystykseen tai sitten kärsitään hampaat irvessä, mutta kotona.
Ja vastedes, jos on firman kekkereitä tiedossa, pukeudun paksuun ja steriiliin vaahtomuoviasuun, jossa en pääse liikauttamaan eväänikään, saatikaan sitten satuttamaan itseäni.

Nyt se löytyi!Keskiviikko 30.01.2008 00:15

Minua on jo useamman vuoden ajan vaivannut yksi laulu. Aina sen kuullessani on jokin sohaissut syvälle, ehkä sieluun, jos sellaisen olemassaolon mieltää aiheelliseksi. Kappale on soinut aina siellä täällä, lukuisia kertoja elokuvissa, tv-sarjoissa, mainoksissa, sen erilaiset versioinnit radiossa, kaikkialla. Mistään en ole kuitenkaan saanut selville, mikä tuo kappale on ja aina siitä pätkänkin kuultuani unohdan yleensä sen kulun niin, etten voi laulua kenellekään hyräillä ja toivoa jonkun tunnistavan laulua kehnoakin kehnommasta hyräilystäni. Tänä hienona päivänä löysin sen, kun Amélie tulee tv:stä. Kuulin toisella korvalla riisuessani vanhaa kotiani kaikesta, mikä kertoo minusta, kappaleen soivan ja kun ehdin sisäistää sen soivan, kappale loppui jo. Vartin kestäneen googlailun jälkeen löysin listan kappaleista, joista ehdin käydä kuuntelemassa musiikkikaupassa noin 12 kappaletta ja löysin nimenomaisen kappaleen. Elämä on sittenkin hienoa. Melkein kuin tämä laulu.

Agadio for strings - Baroque Strings Zurich
Menin eilen nukkumaan joskus kolmen-neljän aikaan iltapäivällä, koska mulla oli vielä kuumetta ja kurja olla, mutta heräsinkin vihaisena jo puoli seitsemältä. Torkuin toinen silmä auki, toinen kiinni, edelleen kuumeessa yhteentoista saakka ja päätin käydä nukkumaan uudelleen paremmalla onnella. Sammutin tv:n, valot, toivotin Ristolle hyvät yöt, niistin hengitystiet tyhjiksi ja laitoin pään tyynyyn toivoen parasta. Uni ei heti tullutkaan. Koetin laskea lampaita. Sytytin valot pyörittyäni tunnin verran ja aloin lukea kirjaa, sanotaanhan aina, ettei kannata unettomana pyöriä sängyssä, vaan pitää mielummin nousta ylös ja puuhailla hetki jotain, niin kyllä se uni tulee. Kellon hilpastua yli varttia yli yksi yöllä huomasin, ettei lukeminen ehkä ole nyt sellainen asia, joka unen tuo silmään. Ajattelin kokeilla aseista aikaisemmin elämässäni vahvinta, solubiologiaa. Luin solubilsaa, joka aina ennen on nukahduttanut minut kellon aikaan mihin hyvänsä suurin piirtein kymmenessä minuutissa ja joka alkoi vain kiehtoa enemmän ja enemmän. Hylkäsin biologian ja koetin tehdä ristikoita. Saatuani kolme tehtävää valmiiksi sammutin taas valot ja aloin laskeskella mielessäni lampaita. Koetin jopa meditoida. Jonkin aikaa pötkötettyäni täysin unettomana pimeässä huoneessa, huudahdan ääneen kirosanoja ja ajattelen seuraavan aamun väsymystä. Käänsin tyynyn toiselle puolelle sänkyä ja sain aikojen kuluttua etäisesti unen päästä kiinni, mutta heräsin kuitenkin joka kerta, kun Risto rouskutti porkkanoitaan. Viimeisen kerran taisin kurkistaa kelloa joskus neljän tienoilla.

Nyt pirteästi klo 6:26 herättyäni massutan aamiaista ja iloisena kuumeettomuudesta kolmen yön hourailujen jälkeen ajattelin lähteä kohta puolin töihin laskemaan tavaroita. Onhan sentään inventaario.

Hitsi!Tiistai 08.01.2008 17:25

Nyt löyty mahdollinen koti Lohjalta. Siihen voisi todennäköisesti ilomielin muuttaa! Vielä täytyisi loistaa perjantaina töissä, on vaan sen verran kuumeinen olo, että tuntuu epätodelliselta minkäänlainen asiallisuus työelämässä, kun istuu vaan kotona yöpuvussa, paita nurinpäin, kylpytakissa. Pakko tervehtyä siis!

[Ei aihetta]Keskiviikko 02.01.2008 23:41

Kumma kyllä, paskimmankin virallisen työajan päätyttyä tuntuu ylityöt mukavammalta, kun kuuntelee musiikkia. Ei ahdista enää ihan niin paljoa. Päätä särkee kyllä vielä. Mulla on ehkä stressimigreeni tms, joka päivä töissä jyskää niin, ettei järkeä, eikä särkylääkkeet jeesi. Paitsi kollegani norsuntappomigreenitroppi vähän auttoi kerran.

huuhuTiistai 01.01.2008 17:37

hieman alkoi kummahkoissa merkeissä tämä uusi vuosi. kaikki oli tuhannen päissään, minä mukaan luettuna. yöllä oltiin ihan varmoja porukalla, että ei se vuosi vaihdu, tulee loppu tälle maailmalle juuri siinä vaiheessa, kun pitäisi vuoden vaihtua. toisaalta, jos maailmanloppu tulisi, tapahtuisiko se juuri kello 00:00 ja aikavyöhykkeellä GMT+2? En usko, että olemme niin tärkeitä. Kaitpa se on sisäistettävä, että huomenna pitäisi reippailla töihin.