IRC-Galleria

Tänään oli taas lääkäri käynti ja kaikki oli vallan mainiosti...
a-vauva painoi 1300g ja b-vauva 1200g
Kahden viikon päästä taas uudestaan

Kerron mitkä viisi tavaraa (ei asiat,eikä ihmiset) on tärkeimpiä kun saan tämän haasteen. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä.Ilmoitan ne viisi henkilöä haasteen lopuksi ja käyn ilmoittamassa haasteesta heidän kommenttilaatikkoihinsa."


1. koti
2. titeokone
3. puhelin
4. auto
5. sakset

HAASTAN:

^milla^^
JenCo_
shapely-
annuski-
^Iiris^

Ei olisi enään kuin 7 päivää töitä ja sitten sairaslomalle. saa nähdä miten sitä oppii elämään että rahaa tulee vain kerran kuussa eikä niin miten tähän asti viimeiset kolme vuotta on tullut.
Katsotaan katsotaan.
Kyllä siinäkin on totuttelemista että ei tarvitse viedä lapsia enään tarhaan eikä juosta kellon kanssa...sitten ei kelloa tarvitse lainkaan.

On se ihanaa saada joskus jotain....
Posteljoonisetä pimpotti ovikelloa ja antoi paketin kouraan...hmm ..... mitäköhän siellä on?????
Avasin sen ja lapussa luki näin:
HEI!
ONNITTELUT! OLET VOITTANUT ITSELLESI ONLYN FARKUT ONLY ON VOICE KISASSA. KIITOKSIA HYVÄSTÄ STAILAUKSESTA JA ONNEA VOITOSTA! MUKANA MYÖS MAISTIAISIA UUSISTA LÄKEROL PASTILLEISTA.

AURINKOISTA KEVÄTTÄ

VAPPU PIMIÄ
THE VOICE ILTAPÄIVÄ

Voi vittu sentään mitä toimintaa. Tilattiin ruokaa Koivukylän Ravintola & Pizzeria Mullaista. Kolmepizzaa, yksi leike ja kaksi jaffaa.
Tilauksemme tuli yli tunnin odottelun jälkeen (mikä kyllä varmaan näin sunnuntaisin on ihan normaali odotusaika). Ruoat olivat oikeat mutta jaffojen tilalla oli pepsiä.
Kaadoin Tomin lasiin jonka jälkeen rupesin pullon pohjaa katsomaan joka oli ihan pölyssä. Oli pakko tarkastaa päivämäärä joka oli mennyt umpeen. Soitin takaisin mutta akka ei ymmärtänyt mitään mitä sille selitti. Kohta soi mun puhelin ja kuski soitti ja pyysi sille selittämään asian ja hänkin oli vähän niin kuin että miten niin muka vanhoja..Onneksi sitten loppujen lopuksi ymmärsi mitä puhuttiin ja toi minulle jaffaa tilalle. Oli varmaan käynyt hakemassa tuosta meidän kaupasta tilalle =)
Pizzatkin maistuvat hieman omituiselle joten jos tulee joku paska tauti tai jotain vastaavaa, tietää mistä on tullut.
On se kumma kun ei mistään saa enään hyvää pizzaa kotiin asti.
Daikkari ei kuljeta, Mamma Miassa on muuten ihan hyvät pizzat mutta pohja on mauton ja muita kun on kokeiltu, ovat ihan PASKOJA.

Jos löydyn sinun kännykkäsi nimilistalta,
niin kerro nyt millä nimellä olen siellä!
Sen jälkeen ota tämä blogimerkintä omaan
blogiisi / päiväkirjaasi ja katso millä nimellä
itse löydyt muiden kännyköistä!

Nyt on sitten tehty kaikki tarpeellinen... piirakat paistettu, munavoi tehty, kinkku-pekoni-sipuli piirakka paistettu, nakkipiirakat valmiina ja Erittäin kermainen kakku valmiiksi saatu=)
Nyt vain odotellaan vieraita.
Kaivoin kaikki karkit kaapista mitä vain löytyi ja laitoin esille....toivoen että kaikki menee suihin niinkuin yleensäkkin.

Lauantaina 28.6. järjestetään PAMin ensimmäinen valtakunnallinen, koko perheen kesätapahtuma Huvitreffit. Luvassa on riemukas koko perheen huvipuistopäivä Tampereen Särkänniemessä.

Aamupäivä klo 10-12 on varattu ainoastaan pamilaisille. Sen jälkeen lystinpito jatkuu, mutta huvipuisto on avoinna myös muille.

PAM tarjoaa jäsenille ja heidän perheilleen huvipuistorannekkeen ja ruokailun yhteishintaan 10 €/henkilö. Normaali hinta ilman ruokailua on 30 €.

VARASIN TÄNÄÄN LIPPUMME. Tietää ainakin mietä tekee kesällä.
Ja on sen verran halpa ettei kannata kahteen kertaan miettiä.

Lue loppuun saakka !
Niinpä...
On perjantai-ilta, ajat autoa..
(Millainen on auto jota ajat?)
(Sinä olet kuskina!!)
Sinulla voi olla vain neljä ihmistä mukanasi.
(Ketkä ovat autossa kanssasi?)
Ajaessasi sinä ja ystäväsi chillailette musiikin tahtiin.
(Mitä kappaletta kuuntelette?)

No, siinä te viisi chillailette musiikin tahtiin.
Yhtäkkiä hullu kuski törmää teihin takaapäin!

Menetät auton hallinnan ja auto luisuu tietä pitkin.
Osutte hidaste töyssyyn ja auto pyörähtää ympäri päätyen katolleen nurmelle tien viereen.

Makaat paikoillasi itkien, koska sinuun koskee niin paljon.
Et kuule muuta kuin hiljaisuutta. Hiljaisuutta..

Hiljaisuutta..
Yrität huutaa ystävillesi, mutta olet niin shokissa ja suurissa kivuissa ettet pysty edes puhumaan.
Makaat siinä elämäsi pisimmät 2 minuuttia, jotka tuntuvat ikuisuudelta.

Viimein kuulet jotakin.
Kuulet ambulanssin sireenin, etkä koskaan ole ollut niin helpottunut.

Makaat siinä, vieläkin autossa,
ajatellen perhettäsi, ystäviäsi, koulua, menneitä lomia, vanhoja ystäviä, entisiä rakastajia.
Alat rukoilla itsesi ja muiden autossa olleiden puolesta.

Ensihoitajat vetävät sinut autosta, asettavat sinut paareille ja nostavat ambulanssiin.
Et näe etkä kuule muuta kuin tyhjyyttä...

Olet yksin.
Et saa mahdollisuutta nähdä muita kanssasi autossa olleita.

Matkalla sairaalaan sinä rukoilet itseksesi.
Kuolenko minä?
Missä ystäväni ovat?
Ovatko he kunnossa?
Mitä minulle tapahtuu?
Kuolitko sinä vai et?
Mitä tapahtui ystävillesi, jotka olivat kanssasi autossa..?

He kaikki kuolivat. Kaikki muut autossa olleet kuolivat.
He ovat kaikki poissa.
Et koskaan enää näe heitä.

Ja mitä sinuun tulee..
Myös sinä kuolit.
Odota, sinä vain kuvittelit.. Eikö totta?
Mutta mitä jos tämä olisi oikeasti tapahtunut?
Mitä jos se oikeasti tapahtuisi sinulle?

Ajattele sitä..
Se auto oli VIIMEINEN auto, jossa IKINÄ olit ystäviesi kanssa.
Ne neljä ihmistä olivat VIIMEISET henkilöt joita IKINÄ näit.
Laulu, jonka tahtiin chillailitte oli VIIMEINEN laulu, jonka IKINÄ kuulit.
Etkö toivokin, että sinulla olisi ollut mahdollisuus kertoa kaikille heille kuinka heitä rakastit?
Etkö toivo, että olisit voinut kertoa vanhemmillesi viimeisen kerran, että rakastit heitä?

Etkö toivo, että olisit voinut suudella poika/tyttöystävääsi viimeisen kerran?
Toivotko, että olisit voinut kertoa ihastuksellesi kuinka paljon pidit hänestä?
Toivotko että voisit halata ystäviäsi vielä viimeisen kerran?

Toivotko että sinulla olisi ollut mahdollisuus tehdä kaikkea tuota?
Jos tämä viesti vähänkin kosketti sinua ole hyvä ja kopioi tämä omaan päiväkirjaasi sillä minua tämä todella kosketti ja haluan sanoa teille kaikille että välitän teistä todella paljon sillä sitä ei koskaan tiedä mitä voi tapahtua!

Muista tämä sanonta: Elä jokainen päivä kuin se olisi viimeisesi.
Ja kun joku sanoo rakastavansa sinua, tiedä sen tarkoitus ja tarkoita sitä kun itse sen sanot.

Jos sinä et kopioi tätä, olet kylmäsydäminen etkä välitä rakkaimistasi!
Tämä voi olla sinun viimeinen mahdollisuutesi!
Kerro jokaiselle että välität.
Jos sinä ajattelet, että jokin päivä unohdan sinut; vastaus olisi, EI IKINÄ ELÄMÄSSÄNI!
Jos kysyisit, mikä on minulle tärkeää; vastaus olisi SINÄ!!
Jos sinä kysyisit, pidänkö sinusta; vastaus olisi, Kyllä ehdottomasti!
Sinä olet minun nauruni, minun puhdas helmeni, minun enkelini..

Ennen kuin minusta tuli
äiti.
Tein ja söin lämpimiä
aterioita.
Minulla oli
tahriintumattomat
vaatteet.
Minulla oli hiljaisia
puhelinkeskusteluja.

Ennen kuin minusta tuli
äiti.
Nukuin niin myöhään kuin
halusin,
enkä kantanut huolta
siitä,
kuinka myöhään menin
nukkumaan.
Harjasin hampaani ja
hiukseni joka päivä.

Ennen kuin minusta tuli
äiti.
Siivosin kotini joka
päivä.
En koskaan kompastunut
leluihin tai unohtanut
tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli
äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun
huonekasvini myrkyllisiä
vai eivät.
En miettinyt koskaan
rokotuksia.

Ennen kuin minusta tuli
äiti.
Minun päälleni ei oltu
koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä
sormilla.

Ennen kuin minusta tuli
äiti.
Minulla oli täydellinen
mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni
hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt
kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat
tehdä
kokeita tai antaa
rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut
itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut
äärettömän
onnellinen
yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut
myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.

Ennen kuin minusta tuli
äiti.
En ollut koskaan pidellyt
nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa
häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut
sydämeni
murskaantuvan miljooniksi
pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa
kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi
vaikuttaa elämääni niin
paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta
rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että
rakastaisin olla äiti.

Ennen kuin minusta tuli
äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini
ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta
voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä
vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin
ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin
niin pieni
voisi saada minut
tuntemaan itseni niin
tarpeelliseksi.

Ennen kuin minusta tuli
äiti.
En ollut koskaan noussut
ylös
yöllä kymmenen minuutin
välein
tarkistaakseni, että
kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut
sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka
äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin
tuntea niin paljon...

Ennen kuin minusta tuli
äiti.