IRC-Galleria

kännit join 12-vuotiaana kavereitten kanssa. Me haluttiin kokeilla, miltä aikuisten juoma maistuu ja murtauduttiin yhteen kellariin ja varastettiin omatekoista karpaloviiniä. Juotiin se pullo neljään pekkaan ja humalluttin tietenkin, tuntu, että maailma sekoo silmissä. Mulla tuli jo sillon ekalla kerralla sellanen tunne, että tää on mun juttu, mä tuun käyttämään tätä ainetta myöhemminkin. 12-15-vuotiaana se oli sellasta, että me juotiin joka viikonloppu, viina kuulu aina viikonloppukuvioihin, ei voinu ajatellakaan, että olis tehnyt jotain muuta, esim. urheillu. Viina oli semmonen Asterixin taikajuoma. Sitä tunsi ittensä kännissä tosi kovaksi jätkäksi, koki ittensä hyväksytyksi ja rakastetuksi, tytötkin tuntu kännissä ollessa olevan aina tosi kiinnostuneita. Sitä ajatteli, että tää juominen nyt kuuluu elämään. Ei myöskään olis uskaltanu olla erilainen. Pelkäs, että kaverit jättää, jos ei juo.
17-vuotiaana ruvettiin ryyppäämään sunnuntainakin ja vähitellen maanantaina ja tiistainakin. Keskiviikko ja torstai oltiin krapuloissa ja perjantaina jatkettiin taas ryyppäämistä uusin voimin.
Kunnes tuli ne bileet vastaa mihin tuotiin myös pillereita ja piikkejä.
Meno jatkui samal taval ku enneki kännissä.Mulle tarjottii monet kerrat illasta huumeita,epäröin aluksi
kunnes päätin ottaa "Eihän niistä olee haitta, eihän?" Mietin silloin.Me kaikki oltiin ihan sekasin ja maailma
tuntu pyörivän ympärillä,ei koskaan ollu niin hyvä olo kuin silloin.Aamulla herättiin kovassa päänsäryssä ja
huonovointisilta.Eetu joka oli pitäny ne bileet omas kämpäs alko pikku hiljaa häätää porukkaa ulos.
"Hei jätkät, mä en saa tätä muijaa hereille, kuka tää muute ees on?" Eetu katto ihmeellisenä.
.Tyttö oli ehkä 16-17 vuotias."Voi vittu se on Riikka! Mun pikkusysteri,mitä vittuu te ootte menny antaa sille?!"
Kati huusi."Se on näköjää käyttäny ruiskuu" Joku sanoi arasti.Kaikki ruvettiin
kattoo toisii kummissaa ja monet kysymykset alko heittelee pääs."Mitä me tehää? pitäiskö soittaa kytät?"
Pasi tokasi."Ei todellakaa! Me kaikki ollaa siin vaihees pulassa" Eetu huusi."Herää Riikka herää,kaikki viel järjestyy!" Kati sanoi kyyneleet silmissään."Soittakaa se ambulanssi tänne, mun sisko tekee kuolemaa" Kati sä jäät itekki kiinni et oot käyttäny huumeita, ne tekis kaikille samantien huumetestin ja sit kaikki ollaa kuses, ja oisko kiva jos sun systeri muistettais siit et se delas huumeista?" Kaikki oli jo siinä vaiheessa älynny että Riikka oli poissa tästä maailmasta, Riikka oli kuollut yliannostukseen. Myöhemmin sain kuulla että Kaisa oli sanonut vanhemmilleen oikea Riikan kuolinsyyn.Kaisan Isä oli juoppo ja äiti oli itsekkin joskus käyttäny huumeita.Vanhemmat eivät tienneet mitä tehdä,pitäisikö soittaa poliiseille ja ottaa selvää ketä kaikkii siellä oli ja samalla pistää oma tyttö likoon.He menettäisivät myös Kaisan sillä Kaisa oli jo täysikäine.Siispä he päättivät olla vasikoimatta.Silti he olivat hyvin pettyneitä Kaisalle ettei hän katsonut perään siskostaan joka oli vasta 16vuotias.Kaisan huumeidenkäyttö loppui siihen niin.

Mutta mä lupasin itelleni etten koskaa koskisi huumeisiin mutta,miten kävi, mä petin itteni ja vanhempani.



Yksinasuminen sitten päästi sen homman lopullisesti valloilleen, kun ei ollut enää mitään rajoittavia tekijöitä. Aloin käyttää suonensisäisii barbituraatteja. Siinä oli jo semmosta fyysistä riippuvutta. Mä en ollu töissä, en tietenkään, enhän mä pystynyt sillai hoitaan asioitani. Äiti näki, että mä oon ihan rapakunnossa ja puuttu väliin. Mä muistan ikusesti, mitä se sano. "Omaa päätäs seinään hakkaat. Minä en pysty sinun käyttämistäs lopettaan, mutta tarjoan kyllä apuani, jos haluat lopettaa. Rahaa en anna, en aio tukee sinun päihteides käyttöö, mutta vaatteita ja ruokaa kyllä saat.Mä olin siihen mennessä meinannut kuolla yliannostukseen jo kaks kertaa. Lähdin sillon maalle siskon luo pariks viikoks, minkä aikana pahimmat vierotusoireet alko helpottaa. Tajusin, että mun täytyy vaihtaa ympyröitä, jos aion päästä huumeista eroon. Olinkin vähän aikaa muissa maisemissa ja selvemmillä vesillä, kunnes homma repsahti taas täysin käsiin. Tää päihteiden käyttö oli tehny mulle sen, että mun tunteiden käsittelykyky oli ihan kehittymätön. Sitä vaan ajatteli, että paskat millään on mitään väliä.Pari vuoden päästä mä kuitenki vihdoin älysin hakee apua.Ja mä sain sitä.Se oli yhtähelvettiä ne monet vuodet millo käytin huumeita ja millo olin hoidossa.Joka päivä herään uuteen aamuun ja taistelen itseni kanssa.Olen saanu hyvän työn ja olen innoissani siitä.Sain myös uusia ystäviä joista en halua päästä irti.Negatiivista on, että aineiden käyttö tuntuu ruumiissa vieläkin, vaikka lopettamisesta on jo kolme vuotta.En ole saanu nukuttua moneen vuoteen hyvin.Lääkäri sanoi että se voi kestää jopa loppuelämän.
Enkä ajattele tulevaisuutta kovin pitkälle.Pidän hetkestä kiinni kun viellä on tilaisuus.