Viime talvena varasin liput meille Brucen konserttiin, että olis joku yhteinen tapahtuma tänäkin kesänä. No, Nina ei ollu halukas lähtemään, joten ostettiin liput Viville, Nikille ja mulle. Viime kesän olin saudeissa, joten yhteisiä kesäjuttuja ei ollu, edelliskesänä oltiin Nikin kaa Metallican keikalla Tallinnassa ja se oli mahtava, mentiin silloin laivalla ja oltiin pikkuhotellissa yötä.
Mä olen itse tykännyt Brucesta aina, Vivi ja Niki kai ei niin faneja ollu, mutta tärkeinetä oli tuo yhteinen kokemus ja Viviä jäi muistaakseni harmittamaan kun ei ollu Brucen keikalla 2003, kun oltiin edellisen kerran, silloin lasten isän kanssa.
Keikkkaa sitten odoteltiin ja minun kotiin pääsyä Saudeista, mun piti tulla jo toukokuun lopulla, mutta sitten en päässykään niin aikaisin ja tulo olis siirtynyt heinäkuun alkuun. Jossain vaiheessa jo pelkäsin etten pääse lähtemään ajoissa keikkaa ajatellen. Sitten 10.6. tapahtui tuo onnettomuus ja Niki menehtyi. Pääsin lähtemään 11.6. Tabukista ja olin Suomessa 12.6. Tytöt ja Henkka oli vastassa, ja Henkan isä. Lähes neljä viikkoa meni kuin sumussa, hautajaisia ja kaikkia asioita järjestellessä. Lähdettiin sitten kuitenkin konserttiin, kun liput oli hankittu, Henkka lähti Nikin tilalle. Konsertti oli kyllä hyvä, mutta ei siitä osannut sillä lailla nauttia ja välillä tuntui ihan kamalalle, kun ikävä yllätti, kun kuvitteli mitä Niki tekisi ja sanoisi, sillä kun oli aina sana hallussa. Kyllä vaan on tyhjä olo. But long live Bruce Springsteen, you are the boss!
