IRC-Galleria

Ainiin. Ja äiti ja iskä luopuivat taktiikasta, jolla yrittivät saada minut syömään lihaa.

Ne yritti "vahingossa" aina laittaa lihaa lautaselleni. Nyt ne osti ihan oikeaa ruokaakin mulle, eli edistystä on. Vähän liikuttavaa oikeastaan kun iskä oli mulle tehnyt wokkia ja jaanalle hakenut hampurilaisen mäkistä kun ei jaksanut kahta ruokaa tehdä.<3

Koeviikko alkaa puuduttaa jo, ei kyllä joo. Kokeet on menneet ihan hyvin mutta nyt alkaa paniikki kun pitäisi enkkua osata ja musiikkia kanssa ja jotenkin tuntuu etten osaa.

En osaa enää edes kirjoittaa, se on tosi kuin vesi. Kerään kaikki vain sisälleni enkä osaa tai jaksa purkaa mitään kenellekkään.

Menen hukkumaan psykologian kirjan uumeniin nyt. Hiukan myös voisi enkkua harrastaa vaikka sydän haluaa katsomaan telkkaria.

Koettelemusta ihan liian suurta tämä.

Miksi kaikki on niin saatanan negatiivisiä?

Hankkikaa asenne saatana, tartutatte saatanallisen olemuksenne minuun, eikä se ole kivaa. :D

Toka päivä lihatonta. On muuten nälkä ja kova sellainen, kun kotona harrastetaan liikaa tuota punaista lihaa! Laihdun kyllä paljon tässä kuussa saatana.

Vihaan sinua. Vihaan häntä, Vihaan meitä, vihaan teitä, vihaan heitäkin. Vihaan ihmisiä. Vihaan koska olen ihminen. Vihaan tätä koko rotua. Vihaan itseäni.

Vihaan niin että itkettää, vihaan niin että voisin takoa nyrkeillä lattiaa. Vihaan niin että pää räjähtää ja koko vartalo tärisee vihasta.

Vihaan, ja se sattuu. Haluaisin itkeä, mutta vihaan kyyneleitä. Vihaan niin paljon, että vihaan asioita enemmän, miksi haluaisin itkeä. Vihaan myös sitä, etten tiedä asiaa, jota vihaan eniten.

Tämä viha on liian suuri pienelle tytölle, se vyöryy yli ja aiheuttaa vain pahaa.

En osaa vihata oikein.

Huomenna Mira saa punaisen tukan.
Ihan oikeasti punaisen tukan.
Sellaisen TODELLA PUNAISEN tukan.
Ja Mira vaan tykkää tosi paljon.
Miran piti saada jo tänään mutta kaupat onkin kiinni jo.

Olimme leirillä, oli todella mahtavaa.

Oli disko, oli todella mahtavaa.

Kohta alkaa marraskuu ja me ollaan mukamas kasvissyöjiä, on todella mahtavaa.

En jaksa kirjoittaa, mahtavaa.

Tämmöinen päiväkirja hommelihan ihan kirkastaa mieleni ja piristää päivääni. Vähän kiva moinen, vaikka tuohon journaliinkin kirjoittelen. Nyt voin poistaa sen, koska minusta tuntuu että liian moni sellainen ihminen jonka en haluaisi lukevan sitä, lukee sieltä heille kuulumattomia asioita.

Päiväni on ollut liian aktiivinen, ja liian aikuismainen pienelle tytön hupakolle. Liikaa vastuuta, liikaa tekemistä ja liian vähän aikaa kotona olemista. Tahtoisin pitkästä aikaa upota sohvaan moneksi tunniksi ja ahmia kirjaa, enkä juosta järjestämässä jotain diskon asioita.

Olen jotenkin pettynyt hiukan. En tiedä mihin. Jos joku kysyisi mitä kuuluu, vastaisin varmaan, että hyvää. Jotenkin tuntuu että kuuluukin ihan hyvää, ja voin niin rehellisesti sanoa. Pientä ahdistusta ei lasketa, vaikka se välillä puhkeaakin kukkaansa räikeän värisenä monien asioiden johdosta.

JA HEI KAIKKI 3.-6. LUOKKAILAISET TULKAA DISKOON! (kysykää jookivakiitos)

Mutta nyt täytyy siirtyä oman huoneen puolelle. Karmen soittelee tuolla naapurin autotallissa, ja livemusiikki kuuluu mukavasti huoneeseeni. Taidan siis siirtyä kuuntelemaan mainiota musiikkia huoneeni puolelle. Samalla voisin vaikka lukea psykologian testiin. :>