IRC-Galleria

Kardemumman yössä. la la la la laa

Ja hankin kaksi maailman täydellisintä esinettä. Minulle ja sinulle.
Saat omasi pian. Postitse tai kun tulet takaisin.
Tuot elämääni sitä satua jota se ei olisi ilman sinua.
Tämä oli satumainen sattumus.

"Kyllä nainen tarvitsee munaa!"
-Vanessa

Viikonloppu oli ihana, kiva paras!
Rahaa kului, alkoholia kului, ruokaa! kului, ihoa kului ja vanhentui, mutta hyvällä hinnalla. Kiitos siitä hyvälle tuurille ja tytöille ja hyvälle musiikille<3!!

"Nyt ihmiset kiertävät minut kaukaa, koska kuvittelevat minun tehneen jotakin sellaista, mitä ei saisi tehdä. Heidän ilmeistään näen jotain, mikä kutsuu sisältäni häpeää ja isoja kummallisia kuhmuja kylmää liukumäkeä pitkin jonnekin, missä ei ole ihmisiä. Vain tähtikirkkaita muistoja narskuvista laseista ja kylmää tuulta nikotiinin kellastuttamassa vanhassa valokuvassa, joka oli."

En halua lukea enää yhtään itsemurha tai autettu itsemurha -kirjaa nyt. En halua kun ahdistaa ihan saatanasti. Oon siitä hermostunut etten aavista ja sitten ne lyödään mun silmille. Kaikki perätysten. Epänormaalia, epäinhimillistä ja tuskallista ja kuitenkin niin tavallista. Haluan huutaa!!

Ja sitten silti saamari sentään ne on hyviä.

Mies jolle ei kukaan koskaan nauranut
'Oi beibi pidä musta kii'
Hän kuiskasi minulle aina iltahämärissä
Tuijottaa kasvottomana kasvojen seasta,
roikkuu kahvikupin korvasta
peili taskusta

Salkussa tilinumero ja sosiaaliturvatunnus ja ajan ratas se liikahtaa.
Hän putoaa katoaa sekoaa toisiin miehiin naisiin lapsiin.
Kunnes kävelykepin vaativa kaiku kimpoilee
ihmisestä toiseen
kolmanteen

Mies jolle ei kukaan koskaan mitään tästä maasta jossa päivä jäikin itään.
Nyrkissä salkku salkussa kellokortti jossa leima vapauteen
vaikka liukuhihnalla taukokaaokseen

tilinumero ja sosiaaliturvatunnus joista numerot putoilee katoilee,
taskussa peili josta vakoilee
silmäpari
lasinen pinta ympärillä loputon kasvojen virta
kunnes vastasyntyneen parku tarttuu
ihmisestä toiseen
kolmanteen

by Plutonium 74

Arskalle


Hei hei hei
kai me saadaan mennä,
kai me saadaan mennä,
timpan luokse kylään siel on trampoliini
viritetty.
hei hei hei
ei kai siinä mitään,
ei kai siinä tarvi mitään murehtia,
sillä timpan äiti on sairaanhoitaja.
Joo se kurkkii perään, puhaltaa jos jotain sattuu, ei kai satu,
mut jos sattuu niin siitä voi oppii kyllä nippa nappa.
taijos on kova pää, niin ehkä opi ei.
Isä sano et mulla on sellanen.
se on sukuvika jaajaa.

Nyt on kesän paras päivä,
hyttysiä vähemmän kuin ikinä ja arska vollottaa.
Tämä on se päivä ja tässä on ne tyypit joita vanhankin vielä muistellaan.

Hei lissu tulee ja lissu ottaa teräsmiehen mukaan sekä hiukan viileen sisälippis,
jarkon vanha varmaankin,
mut hei jos me päästään,
jos me päästään niin me tuodaan jone sekä pikkusisko,
jättibeibi tietenkin.
Hei hei siel on kaikki, kaikki pääsee,
aina pääse ei.
mutta tänään on niin kesä ettei ole milloinkaan.
Ja se timpan trampoliini vaan nyt sattuu olemaan,
se vaan nyt sattuu olemaan
nyt oikealla paikallaan.

Nyt on kesän paras päivä,
hyttysiä vähemmän kuin ikinä ja arska vollottaa.
Tämä on se päivä ja tässä on ne tyypit joita vanhankin vielä muistellaan.

Hei hei hei nyt me mennään, juostaan puiston poikki ilman paitaa,
Penkkisedät katsoo mut niitten silmät harhailee.
Silti kaikista nyt huomaa et tää kesäpäivä toimii, sehän ruutuhyppelee ja kerää kaikki pullot pois.

Nyt on kesän paras päivä,
hyttysiä vähemmän kuin ikinä ja arska vollottaa.
Tämä on se päivä ja tässä on ne tyypit joita vanhankin vielä muistellaan.

By Tohtori Orff & Herra Dalcroze

Ái minäkö olen? :D Hirvitys miten positiivista tilitystä täällä päiväkirjamerkinnnöissä ihan oikeasti onkaan. No mutta tapansa kullakin. Mä kirjotan terapioivana tällaisia - jotenkin näihin aiheisiin ja ajateuksiin saa syvyyden käsille paremmin ja on mielenmaisemanakin moniportaisempi. En mä halua kirjoittaa joutavuuttani. Mut ilo pitää hengissä. Ehkä ilo on tän kaiken perusta ja kivijalka ja sen päälle rakentuu ja sikiää muu, niin että onnellisuudesta vouhkaus on kuin kirjottais joka päivä että rakastan äitiäni. joka päivä pitäis kirjoittaa niin.
Ei hitto vie.:D Alan olla kypsää kauraa. Lähen menee nyt. En pysy hereillä.

Must tuntuu. Et vieraannun. Nyt en ihan käsitä monia juttui ja täs on ollu yks tai kaks päivää. Ihme homma..

Niskat jumis, ikeniin sattuu, likaset hiukset ja ryvenneet kamat. Wöhhöyy. Siistii joskus ei nyt. Muttei se mitää, aurinko paistaa.

Viikko ja samat jutut taas:D. Tykkään, kun on vähän levänny. Sen teen moi.