IRC-Galleria

Kirvoja, olkaa hyvä.Sunnuntai 20.09.2009 00:41

Kuinka suurella todennäköisyydellä kassakoneesi näppäimistöllä kävelee leppäkerttu, jos suotuisia alkeistapauksia on 19004327? :D
NO MULLA KÄVELI, ja vallan kipsakasti ja ponnekkaasti tepsuttelikin tämä! Riemastuin niin, että huusin hieman liian innoissani asiakkaiden kuullen: 'Lennä, lennä!' Ja kysyin, että 'Anteeksi hetki pieni, mutta voinko viedä leppäkertun pihalle?' Ja sinne se jäi. Toivottavasti ei jalkoihin >:. Hyvä ekologinen teko, Salla!
Siinä olikin ainoa kiinnostava asiakas :D.

Tyhjä joukkokin on alkio. Keskiviikko 09.09.2009 02:25

"Väärin kuultu. Minä vain opetin matematiikkaa vähän aikaa. Oli miten oli, se on jo ollutta ja mennyttä. Oletteko te kuulleet sähköshokkihoidosta? Jos olette, niin viimeisen parin kuukauden aikana minä olen saanut kolmekymmentäviisi - ei vaan - kolmekymmentäseitsemän - " Hän katseli taivasta tyhjä ilme kasvoillaan ja laskeskeli oikeaa lukumäärää. --- "- kolmekymmentäseitsemän sähköshokkihoitoa. Tarkoituksena oli nähkääs täräyttää kaikki henkiset ongelmat pois päästä, mutta minun tapauksessani vaikutus olikin ihan toisenlainen. Se täräyttikin tiehensä matematiikan. Jäljelle jäi pelkkää tyhjää."

Gulp.Sunnuntai 02.08.2009 19:15

Mitäpä jos tuuli yltyy tästä vielä hurjemmaksi eikä talon katto kestä, lentääkö se ilmaan?
Mitäpä jos sun selkä pettää uudenvuodenaattoyönä, viedäänkö sut sairaalaan ja pistetäänkö sänkyyn?
Mitäpä jos on rintasyöpä, mitäpä jos oot lapseton, saako vailla koulutusta adoptoida?
Mitäpä jos mä muutan Ruotsiin? Mitäpä jos mä sokeudun voitko silloin jättää mut vai oiskohan se julmaa?

Mitä? Mitä?
Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
Mitäpä jos sä pelkäät turhaan, turhaan, turhaan, turhaan, turhaan?
Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?

Mitäpä jos mun suudelmaan et tahdo enää vastata, niin onko rakkaus jonka rakensimme tehty hiekkaan?
Mitäpä jos on ukkonen ja liekki syöksyy maata kohti, polttaa koko pitäjän sen ihmiset ja linnut?
Mitäpä jos jäät työttömäksi?
Mitäpä jos et aikuistu, pyörit tuolla pillifarkuissas ja olet kuuskyt.
Mitäpä jos mä löydän toisen?
Mitäpä jos se rakastuu ja tahtoo mennä naimisiin ja viettää häitä viikon?

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan, turhaan, turhaan, turhaan, turhaan?
Mitäpä jos sä pelkäät turhaan, turhaan, turhaan, turhaan, turhaan?

Tiedäthän että pysyn tässä vierelläsi maailman tappiin asti.
Vaikka tää nuoruutemme kesii väistämättä ja vaipuu vanhuuteen.
Muistathan että meidät tehtiin toisillemme mittatilaustyönä.
Mitäpä jos se työ on tehty hartaasti ja yksinoikeudella?
Yksinoikeudella

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
Ja elämä tapahtuu sinä aikana.
Mitäpä jos tuuli yltyy tästä vielä hurjemmaksi eikä talon katto kestä, lentääkö se ilmaan? Lentääkö se ilmaan?

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan, turhaan, turhaan, turhaan, turhaan?
Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?

Aikaansaaneen melankolia.Keskiviikko 08.07.2009 01:05

Käsitätkö sitä, ettei mikään enää yllätä ketään?
-André Breton

Mutta sehän on tehty omenasta. Lauantai 28.03.2009 18:29

Täällä ei pääse pakoon ääniä.
"Ainoa lohtu on, että 20 heistä hukkuu ja muutama polttaa perseensä kokossa."
Bambusta tehdyt kynttilät symmetrisesti sijoitettuina ilman tuikkuja.
"Olenkin jo tässä nälkäinen.. Mutta tapausta voi sanoa myös psykologiseksi.."
Verhot huonosti peittämässä peittämättömyyttä. Sataa. Ainoastaan näen sen.
"Taas on sellainen ilta kun vihaan."
Aseeni kiiltää metallin uhkaa. Se olin minä, joka loin sille tarpeen.
"Ruumini vanki koskaan en ollutkaan."
"Orkesteri soittaa. Viulu ei voi enää kauniimmin vaieta."
Minun kurkiaurani. Elossa, jos vaikka kun ylös katso enää en.
Venytysvenytys, kaventuu kaventuu!

Ööblöö lö.
Vedän pipon syvälle korviin, niin helpointa kadota on.

Odotellen.Lauantai 03.01.2009 03:13

Mieleni tekee kirjoittaa, en oikein vaan löydä aihetta enkä oikein jaksa kaivaa sitä elämästäni. Kirjoitetaan sitten vaikka kirjasta. Viimeisimmästä. Pmmp:n elämäkerta, jonka sain rakkaalta veljeltäni lahjaksi. Ensinnäkin loistavaa arviointikykyä. Innostuin samalla tavalla kuin jokaisesta bändin julkaisusta ensimmäistä lukuunottamatta. Aluksi nauroin ja hymyilin ja liikutuin tosi paljon teoksen pikkudetaljei(-sta)lle, kuten että Jori toi reenikämpälle kofeiinitonta pikakahvia ja tytöt oli murhata sen petoksesta, ja että mitä kaikkea he söivät ja missä ja miten, ja kun Mira sanoo 'joko jo' ja kun se tekee bändin vuoksi vaikka mitä - riskeeraa työnsä ja on siitä hipihiljaa ja nöyränä.
Ennen kaikkea aloin rakastua, no, joka tapauksessa tuntea tosi vahvasti kirjan kautta, juuri Miraan, kun ennen olin vain hehkutellut Paulaa sen enkelimäisyyden, runotyttömäisyyden ja sellaisen lavaherkkyyden ja muun muusta tietämättömän kautta. Mirassa on säteilyä ja sellaista magiaa ja hullunkurisuutta että wuuh. Harmi vain, ettei Mira puhunut kirjassa etenkään loppua kohden kovin paljoa. Silti ne sen vähäisetkin kommentit oli niin riemastuttavia: 'Mustassa näkyy perunaporkkanasose tosi hyvin'. Mutta rakastuin, tai siis sitä jotain, mä myös Paulaan loppua kohden, syvästi. Noloo..? *ha* Se meni jotenkin ton kirjan kautta niin kuin tytöille oli suotavinta (vaikka kyseisen bändin kanssa suotavuudesta tulee joskus aika hapara käsitteenä) ja niinkuin uskoisin totuuden heistä olevan. Tai siis - voiko tunteillla olla joku totuus tai ikuinen jatkumo ja samuus? Mutta joka tapauksessa heitä pystyi lähestymään ja heihin kiintymään tavalla, joka on realistisin. Ehkä ihan itsestäänselvää. Ei kuitenkaan välttämättömyys. Lava- ja musiikkikiintymys on jotain mahtavaa ja ennenkokematonta sekin.
Ja joillain keskivaiheen ylittävillä sivuilla itkin niin vuolaita kyyneliä klo 2.30 maissa, että ne kyyneleet taas muistaa ikuisesti. Tytöt puhuivat vaikeista ajoistaan ja ystävyydestään. Paulan tapa kirjoittaa herkistä asioista on omaa luokkaansa. Voi kun pystyisi itse samaan. Ja Paulan sisäisessä maailmassa, mitä vähääkään pystyin siihen tutustumaan, ja eräissä luonteenpiirteissä on paljon samaa kuin itselläni ja sekin totta kai kosketti. Mirassa ehkä sellaista huolettomuutta johon en pysty tai pystyessänikin olen enemmälti sekaisin, joskaan sillä ei ole vähääkään väliä.

Ennen kaikkea jäi sellainen tunne, että noi oikeasti välittää ja en halua että ne lakkaa ikinä välittämästä. Äitiys on ihana asia, mutta siinä mielessä mustasukkaisuutta aiheuttava, että yhä vähemmän ne on mun! Kuin myös se, että tytskyillä ja pojilla on mielettömän isot yleisömäärät; oon huomannut sen häiritsevän itseäni varsinkin viime keikoilla. Etenkin mitä enemmän on ryysistä, ja sitähän on jos mielii päästä lähelle. Ihan älytöntä, mutta kai siinä on samaa itsekkyyttä ja monesti kiellettävää omistushalua, kun haluaa pitää rakkaansa vain itsellään ja kun muut jakaa saman rakkauden, niin perin kiusallistahan tuo saattaapi olla.
Silti. Hyvä meno, elämä osaa olla hienoa ja paskaa ja hienoa paskaa, unelmat jee, toteutuu jeejee, nuoruutta ei tarvitse menettää koskaan!, ilmiö josta tuli tärkeä.

Sanoisin vissiin fanittavani.

Ja niin, liekö sillä merkitystä mutta kirja oli niinkuin kriitikotkin jaksavat sanoa, ihan näköinen. Ja sehän riittää. Viis tähteä, kuten oli joka ikinen helvetin kerta pakko, siis omavalintainen, mainita yläasteen lukupäiväkirjassa :D.

[Ei aihetta]Keskiviikko 24.12.2008 12:15

Joulu tulla jollottelee <3. Tunnen jo kaiken ihanuuden sisälläin.
Aika jee että tämä päivä on ollut tosi kelailupitoista, mutta askelet hyräilivät tip tap. Onneksi oli edes kunnon joululaulu - en kestä niitä amerikkalaisia kaupallisuusrynkytyksiä mitä soi esim..
Prismassa:D. Silti askelet ovat tyhmiä, koska ilman pyörän kumin poksahdusta niitä ei olisi ollut.

Ja - miksi aina nauran tai naurahtelen, ja silloin myös väärissä kohdissa!? Jaksan vain kysyä.. Tulipahan silti säälistä ostettua itsellekin yksi joululahja :P.

Olisipa jo huominen tai ensi viikko, en malta odottaa! Paitsi ihanaa tehdä joulukortit tänään. Jotenkin kaikki on tällä hetkellä pääpiirteissään hyvin. <3
Joskus kaikki tapahtuu sekunnissa. On virta.