Siipiinsä keijupölyä hän hieroi aamuisin,
että vastatuulessakin lentää jaksaisi.
Kovat oli ajat ollu hällä takana.
Mut kuka uskois et' on olemassa
surullisia keijuja?
Pää painuksissa mainitsi hän kerran
murheistaan.
Fauni hymähti, ei ottanut tosissaan
Kuinka muka siivekäs niin maassa olla vois?
Vakavasti otti vasta kun tuo pieni keiju
nukkui pois.
Uusimmat blogimerkinnät
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2012 (2)
- ▶ 2011 (7)
-
▼
2010 (68)
- ▶ joulukuu 2010 (2)
- ▶ marraskuu 2010 (13)
- ▶ lokakuu 2010 (20)
- ▶ syyskuu 2010 (6)
- ▶ elokuu 2010 (5)
- ▶ heinäkuu 2010 (4)
- ▶ kesäkuu 2010 (4)
- ▶ toukokuu 2010 (1)
- ▶ huhtikuu 2010 (9)
- ▶ maaliskuu 2010 (4)