luin viestisi tänään vasta kunnolla kello 23.00
”,että nyt sä sitten rakastuit”
ja arvaa juokseeko hän onnensa kanssa, avaimet taskussa, lukko kauneimmassa piilossa
oltiin kahden ihmisen vankityrmä
mies ilman vuodetta ja nainen istuu maassa kahleiden kanssa
kylmää kiviseinää sisällään kannattaa ja joskus itselleen anteeksi antaa
helpompaa olla tutussa paikassa,
kuin elää tuolla jossain muiden kanssa
hiljaa seistä kauppajonossa, kädessään pitää halpaa viinipulloa,
….joilla hukuttaa tämän pitkän yön ja huomisen
vieläkö herätät mut öisin, kun etsit pakopaikkaa kamalilta uniltasi
ei kukaan herätä,
ei enään
päivät näissä kylmissä lakanoissa, viinin ja kyynelten tahraamissa
sä taisit menettää mut sillon valtionsillalla, kun irrotin otteen
vastaantulijat tuntuivat sotilailta, olin silloin hetken vieraalla maalla
huomenna en unohda sinua, ylihuomenna taas samassa tarinassa,
siinä väärässä juonessa,
tulee kansi vastaan ja luen lopputekstit yksin
ääneen ja yksin
tää on loppu,
joten mä oon loppu
vieläkö muistat ne portaat ja sen lintunaisen
koko kylän linnut katseellaan vankien
vieläkö muistat sen humalaisen hetken, kuiskasit ja sanoit joku sanoo meille pian Aamen
jos ollaan toisiamme varten tehdyt, tää rakkaus saa syttymään kaikki Pariisin katulyhdyt
silti minä olen ilman sinua, tässä kirotussa sadussa
ilman sinua
sinä ilman minua
joten,
tää tarina on loppu
mä oon loppu