Ootteko te koskaan ikinä ajatelleet, että maailmankaikkeus on kamalan kaunis asia? Ja tietenkin hyvin suuri asia. Yks yö tässä aika vasta minä mietin kuinka pieni osa kaikkea ihmiset on ja varsinkin kuinka pieni osa yksi ihminen on.
Ajattelin ja ajattelin. Sitten minut valtasi järjettömän suuri onnellisuus, minun ei tarvitse surra niin pieniä asioita, sillä on aina olemassa jotain niin suurta ja kaunista. Vaikka murehtisin kuinka pään halki ja poikki niin ne murheet ei ikinä voi olla niin suuria (eikä kauniitakaan).
Niin ymmärsin myös sen että aina kun minä olen olemassa niin on joku syy olla onnellinen.
maailmankaikkeus on niin kaunis
tähtitaivaita siihen asti kun on auringon vuoro loistaa
sateenkaaren pää ja ikuinen onni
tähdenlentoja, unelmia.
Tahdon tänään elää unelmissa ja eilen olla surullinen
tahdon olla minä ja matkustaa kuuhun
miksi juustossa on reikiä???