IRC-Galleria

Ihanaa kun tulee kevät. On lämmintä ja linnut laulaa. Koulussakin on ihan ok olla kun ulkotöissä ei tarvii palella. Tänäänkin on haravoitu ja leikattu ruusuja. Viel olis pari tuntia jäljellä ja sitten loppupäivä kulutetaankin asuntolalla. Musta on ihanaa kun tulee kevät ja täällä koulualuella kaikki puhkeaa kukkaan. Tai ei nyt ihan kukkaan vaan vasta lehtiin. Joka puolella näkyy pieniä "Elämän alkuja" eli siis lehtiä. Terttuselja on varsin vaikuttava näky punaisine silmuineen. En malta odottaa kesää kun koulualue on kauneimmillaan. Kukkia on joka puolella. Oi tulisipa jo kesä.

Tää on nyt vaan tällästä löpinää...teki vaan mieli kirjottaa jotakin kivaa ja kaunista

:-)

RUNONI:

ilahduttava tärkeä
kuolema Kauniissa metsässä
tärkeä leijailee uniini
pehmein

hiljaisessa, järven rannalla suljen silmät ja kuuntelen
tulevaisuuteen tunnen
kuutin keijujen laulun...

kevään tuoksun -
talven tuoksun
jonkun auttavan rakkaan kainalossa
ota vain, kerran se kirpaisee elämästä

MIELIKUVITUS:

rakkaideni luona tuulen suhina ja linnun laulu
aurinkoinen usva
ajatus hitaasti rakastaa
syvän sininen, kuin peili pilvi uneen
kettu tanssii kastepisaroiden kanssa,
konfirmaatiopäivä kotona...

kesällä
nopeasti maailman ääriin
tuulen suhina puissa vapaapäivänä pimeässä - silkin sileä hidastunut olla hetki omissa ajatuksissaan hiljisuudessa
tavallinen perhonen!

HAIKUKONEEN TUOTOS:
Kaipuu kuuntelee:
kukaan ei laula niin
kauniisti kuin usva.

Vähän sekoja, mut....

Ajeltiin tänään traktoreilla pellolla. Kolme erilaista traktoria. Meinasin jäädä yhden traktorin alle. Olin itse jättäny nelosvaihteen päälle kun olin sammuttanu traktorin. Sit seuraavana menny mun kaveri meni ajamaan, nosti kytkintä ja traktori ampas eteenpäin. Onneks meijän maikka oli just ehtiny vetää mut alta pois koska juttelin siinä kaverin kanssa ja seisoin ihan takapyörän edessä. Siinä olis voinu käydä pahasti. Omapahan oli vikani kun olin unohtanu laittaa vaihteen vapaalle.. Peruuttaminen oli vaikeaa. Kesti ikuisuus saada se peräkärry siihen kahden tolpan väliin Meni kaiken lisäksi vielä vähän vinoon. Ja sitten sellaset radiopuhelin kuulosuojaimet temppuili. Mä kuulin muiden puheen mut ne ei kuullu mun puhetta. Patterit vissiin loppu... Olihan se ajelu ihan hauskaa, mut petrattavaa on aina.

Elikkäs tän oon ite kirjottanu joskus ysillä luovankirjottamisen tunnilla erään runon pohjalta:

Istun kirkon penkillä ja kuuntelen kun urut soittavat surullista sävelmää. Kirkossa ei ole paljon väkeä. Vain Marian perhe ja ystävät. Minä lukeudun hänen ystäviinsä. Sylissäni lepää kaunis kimpu kukkia. Marian mielikukkia.
Istun aivan kirkon perällä, vaikka muut istuvat edessä. En halua olla puheissa heidän kanssaan. Minua painaa yhä se mitä Maria oli minulle kertonut ennen kuin oli lähtenyt meiltä reilu kolme viikkoa sitten ajamaan kotiin. Tuole kohtalokkaalle matkalle. En tiennyt pitäisikö minun kertoa Marian perheelle, mitä oli kuullut Marialta. Se voisi tehdä heidät ehkä surullisemmiksi tai tehdä heistä vähän iloisempia. Tieto sitä, että he olisivat voineet saada jotain todella Marialle tärkeää ja joka tekisi heistä ylpeitä ja tärkeitä voisi lievittää surua.
Marian perhe seisoi arkun vierellä ja luki viimeistä tervehdystään kukkalaitteessa olevasta nauhasta. Marian isä ja äiti olivat aivan surun murtamia, joten Marian veljen oli pakko lukea teksti. Perheen hyvästeltyä Marian viimeisen kerran, pappi ilmoitti, että ystävät voisivat nyt tulla sanomaan viimeisen tervehdyksensä. Nousin ylös ja lähdin kävelemään alttarille. Suurin osa Marian ystävistä oli tyttöjä, mutta oli joukossa muutama poikakin. He olivta ostaneet suuren kukkalaitteen, jonka he kaikki sitten laskivat yhdessä arkulle. Marian paras ystävä luki tekstin itkuaan pidätellen. Ihmiset katsoivat minua kun menin laskemaan kimppuani. Se ahdisti minua hiukan. Selvällä ja kuuluvalla äänellä luin kortin tekstin: "Ajoit nopeaa ohitustietä, niin jäi elämä käyttämättä." Marian äiti purskahti itkuun ja tajusin, että runoni oli koskettanut monia. Olin tiivistänyt runoon kaikkien ajatukset.
Laskeutuessani alas alttarin portaita alkoi soida urkumusiikki. Hymyilin Marian äidille joka vastasi hymyyn. Istuessani alas Marian arkku alkioi liikkua hitaasti taaksepäin. Maria polttohaudattaisiin. Arkun liukuessa poltettavaksi ajattelin: "Muille nämä saattavat olla vain yhden ihmisen hautajaiset. Mutta minulle ... nämä ovat kahden ihmisen hautajaiset."

Aika hyvä vaikka itse sanonkin...