IRC-Galleria

koska kohta pitää jättää uppoava laiva eli irc-galleria, aattelin kertoo et jos jotain vaan kiiinnostaa ni uus blogi löytyy osoitteesta http://ainorotta.blogspot.com/

ei sillä et ketään kiinnostais yhyy viiltelel ja purkillisen ulostuslääkettä syöskel oon niin yksin ja pupuja kuolee kylmyyteen kun on niin kova pakkanen


hei hei ja kiitos kaloista
eiku kaikista komsuista

(eli en mä ihan heti lähde kun pitää oottaa et kaikki on lukenut tän eli en mä oikeasti ikinä mihinkään mee vaan käyn täällä aina stalkkaamassa natseja ja muita tyhmiä ihmisiä)

Lähetin itselleni äsken sähköpostia ja otsikoksi laitoin "tässä tämä hommeli minulle t minä".
Sitten menin siihen toiseen sähköpostiin, johon tuon lähetin, ja aloin hihittämään kun oli niin hassu otsikko.
Sitten ajattelin, että meneepä hyvä vitsi ihan hukkaan täällä minun privaatissa sähköpostissani. Enkä oikein viitsi antaa sen salasanaakaan kenellekään! Niinpä päätin kirjoittaa sen tänne.
Sitten tajusin, että hittolainen, eihän tuo nyt ollutkaan kauhean hauska juttu.
Sitten tajusin vielä lisää, että eihän kukaan enää galeta. Varmaan useampi käy lukemassa sähköpostiani kun tätä.
Sitten nauratti vielä lisää. Tai oikeastaan ei naurattanut vaan itketti ihan kamalasti.

Olen tänä syksynä onnistunut saavuttamaan kaksi pitkäaikaista tavoitettani.
1) Lensin ulos baarista.
2) Oksensin baarin lattialle.

Nämä vielä puuttuvat:
porttikielto, nyrkkitappelu (mielellään portsarin kanssa), naamalle heitetty juoma (mielellään portsarin naamalle), pöydällä tanssiminen (mielellään portsarin kämmenpöydällä).

XD

aheaheah he ah a ha ha ha ha
aaaargggggggggghhhhhhhhhh



nghhhhhhh

Johanna Tukiainen olisi ihan täydellinen stressilelu. Sitä olisi vaan pakko kuristaa ja se tuntuisi jollain selittämättömällä tavalla ihanalta.
Ihan kuin kuplamuovi ja feikkilumipallot.
Pitäisi ehdottaa tätä stressilelutehtaalle.

Katsokaa sitä: http://www.bigbrother.fi/bigbrother2008/erikoisuutinen.shtml?710793

Ja anteeksi, tiedän että sen haukkuminen on sama kun nauraisi vauvalle joka on menettänyt miinalle jalkansa. Tietää, että sitä pitäisi sääliä mutta se on vaan niin hauskaa.

Jos on syönyt chilistä ruokaa ja sen jälkeen oksentaa, on oksennus vähän tulista.

Maailmankaikkeuden historian idioottimaisin sanonta on "siitä puhe mistä puute". Niinku. Hei. Kamoon. Miten niin? Eli jos puhun vaikka Hitleristä (jee, sainpa sen tähänkin!) on minulla Hitlerpuute. Tai jos sanon jostain leffasta "olipa paska", haluan oikeasti saada kauheasti PASKAA ei ei eu eueueuueueueueue MIHIN TÄMÄ MAAILMA ON MENOSSA

Tänään ajatellessani tyyppiä, joka on kiinnitetty päästä ja jaloista lattiaan jättihaarukoilla ja sen jälkeen sahattu puoliksi jättiveitsellä, en voinut olla kysymättä itseltäni, kuinka kauan ihminen pysyisi elossa sen jälkeen kun on laitettu pauttiarallaa navan kohdalta poikki. Ei siinä varmaan ihan heti kuolisi. Paljonkohan se sattuu? Ei varmaan paljoa on oma veikkaukseni.

Vastauksista kiitetään.

Viimeiset kaksi päivää töissä. Aika mennä ihan sekaisin, ihan sekaisin.

Alan käyttää äx-kirjaimia. Tiputtelen karkkipapereita lattialle. Pöllin neuvotteluhuoneista pasteijoita. En tervehdi ketään. Yritän lukea kaikki kirjat loppuun. En venyttele hartioita. Vittuilen paskalle työkaverille. Ostan lounaaksi jotain kalliimpaa kuin kasvissosekeiton. En stressaa. Sekoitan paskan työkaverin paperit ja jätän tärkeitä juttuja lukitsematta kaappiin. Olen alasti. Kuljen hissillä niihin kerroksiin, joissa en yleensä ikinä käy. Kastelen kukan, josta kukaan muu ei välitä. Yhdistän puhelut väärille ihmisille. Puhun seuraajalleni pahaa kaikista. Pöllin kyniä.

Pieni laiha teini-ikäinen gootti-animetyttö jostain Mäntsälästä, joka tulee lähijunalla stadiin ryyppäämään bestiksen kanssa. Bestis olisi vähän coolimpi ja sen avulla pääsisi juttelemaan kaikille söpöille 30-kiloisille pojille Kampin keskuksessa. Pölittäisiin meikkejä hennesistä. Bestis feidaisi jonkun pojan takia mutta palaisi myöhemmin rautatieasemalle, jossa olisin odottanut monta tuntia itkeskellen ja tuntien itseni tosi yksinäiseksi. Ilta olisi juuri sellainen mitä tuli hakemaan.

TAI

Viiksekäs parikymppinen kantakaupungissa asuva mies, joka ei tee ikinä mitään paitsi kuuntelee levyjä 15-neliöisessä asunnossaan ja käy ulkona klubeilla. Ei oikeastaan tunne ketään ja jos joku tulisi juttelemaan, ei osaisi sanoa mitään takaisin - hämmentyisi vain. Lukisi Bukowskia ja filosofiaa. Tuijottelisi ikkunasta tupakkaa tai pilveä poltellen. Tuntisi itsensä tosi yksinäiseksi.

jos olet juonut aiemmin illalla punaviiniä, ja juhliinlähdön aikaan huomaat että ylähuulesi punoittaa.
Tässä tilanteessa auttaa se, että maalaat ala-huulesi punaiseksi ja sanot punan tarttuneen siitä ylähuuleesi.

Enpäs kirjoitakaan tänne mitään vaikka en olekaan hetkeen kirjoittanut. Jos kirjoittaisin, se olisi taas jotain masentavaa hei-en-tiiä-vielä-pääsenx-kouluun -vinetystä. Sellaista ei halua kukaan lukea.

Paitsi Sven-Sven Svensson.