IRC-Galleria

outsei

outsei

Totaalisen nautinnon herra

Uusimmat blogimerkinnät

Selaa blogimerkintöjä

Blogi

« Uudemmat - Vanhemmat »

arfKeskiviikko 14.06.2006 18:47

menisin potkimaan futista, muttei oo palloo

Takaisin elämäänMaanantai 02.01.2006 18:18

Joululomat on nyt loppu ja paluu lappeen Rannalle on tapahtunut. Yllättävän mukavastihan noi pyhät + välipäivät meni ja pitkästä aikaa oli ihan hauskoja bileitäkin. Nyt menin sitten iskemään iTunesin tulille ja Articolo 31:n soimaan. Prkl että tekis miel jonnekin lämpimään ja rantabileisiin. Tulis kesä tai lottovoitto.

Joulu on ohiSunnuntai 25.12.2005 15:29

Loma aiheutti vakavaa inspiraatiokatoa, mutta nyt voisi taas vähän kirjoitella kuulumisia. Otsikonmukaisesti: Joulu on ohi. Tai ainakin melkein. Jostain ihmeellisestä kivikautisesta syystä yhteiskunnan käynnistyminen normaalitoimintaan kestää vielä muutaman päivän, mutta kai jo huomenna pääsee shoppailemaan ja viettämään normipäivää kaupungilla. Perinteisestä joulupäivän hiljentymisestä ei ole ollut tietoakaan ainakaan täälläpäin, mutta ainakaan mua se ei haittaa. Enemmän syö miestä isomman siskon eilen esittämä idea, että joulu on hiljentymisen juhla ja tunnelman pitäisi olla rauhallinen ja harras. BS, kun on juhlat, pidetään hauskaa ja muistetaan että retretit on aivan eri asia.

Noh, toi pienempi pikkusisko ei paljon hiljentymisestä perusta, vaan oli härskisti ahneuden ylistysjuhlassa mukana. Tossa iässä paketin fyysinen koko ratkaisi lahjan laadun, joten mun ostama villieläinlääkäriasemahässäkkä oli vahvoilla.

Nää pyhät menee tässä pleikkaria pelatessa, kun jostain kaupasta tarttui pari halpaa peliäkin messiin.

Päivän ruokaSunnuntai 18.12.2005 16:46

Tulipahan sellainen idea mieleen, että voisin kirjoitella tekemieni safkojen reseptit aina tänne. Helppoja, nopeita, halpoja ja hyviä safkoja l. opiskelijaruokaa. Pienenä taka-ajatuksena tietysti on käännyttää joku eineksillä elävä itsetehdyn ruuan pariin.
Kiitokset Ullakullalle opetuksesta ;)

Pastaa ja metwursti-kermakastiketta.

Ainekset:

1 sipuli
puolikas lihaliemikuutio
pari tomaattia
puolikas punainen paprika
sopivast metwurstia, joku 7-15 slaissia.
1 desi kermaa
mustapippuria
( loraus soijakastiketta )
Pastaa n. 100-150 g per naama
karkeata merisuolaa

Pilko sipuli ja laita ruskistumaan oliiviöljyssä pannulle. Hella vaikkapa nelosella. Laita samalla pastan keitinvesi kiehumaan. Veden sekaan ruokalusikallinen merisuolaa.
Kun sipulit ovat alkaneet hieman muuttaa väriään ruskeammiksi, lisää puolikas lihaliemikuutio ja alenna lämpöä kolmoselle. Pilko tomaatit ja paprikat ja lisää pannulle. Tässä vaiheessa vesi alkaa kiehumaan, joten pistä pasta kattilaan ja keitä ilman kantta ohjeiden mukainen aika. Sekoita pastaa välillä. Ja kiehutus tapahtuu sitten nelosella.
Odota hetki ja lisää pilkottu metwursti pannulle.
Kun keittoaikaa on pari minuuttia jäljellä, lisää n. desi kermaa pannulle. Pannu nyt kakkoselle. Maistele samalla pastaa, pasta on valmista kun se ei ole enää jauhonmakuista sisältä mutta antaa vielä kuitenkin hieman vastusta hampaille. Älä keitä liian pehmeäksi.
Kun pasta on valmis, siivilöi pasta ja anna sen valua hetki. Lisää jauhettu mustapippuri ja halutessasi loraus soijakastiketta kastikkeeseen. Sekoita pasta ja kermakastike kattilassa. Älä pidä kattilaa kuumalla levyllä tässä vaiheessa. Safka on valmis ja aikaa menee 15-20 minuuttia.

[Ei aihetta]Lauantai 17.12.2005 15:33

Tadaa, turnaus jäi tänään väliin, kun on sormi telakalla. Eipä se mitään, iltapäivällä pitää kuitenkin vääntäytyä kaupunkiin, kun tähän turnaukseen liittyy sopivasti joukkueen yönylireissu. Valmistaudun lähtöön huudattamalla reggaeta ja punkkia naapureidenkin iloksi. Noh, tää on kakskasi.

Harmittaa vähän kun illalla joutuu tyytymään suomirockiin ja listahitteihin. Ei niin, että niistä enää mitään yökötysreaktioita jaksaisi vetää, mutta on se vaan aina yhtä kummallista että suomalaisen lähtiessä pitämään hauskaa laitetaan menomusiikiks mollissa soivaa melankolista valitusta elämän paskuudesta. Party party party. Onneks sentään seura on hyvää.

Pitäis joskus mennä katsastamaan Pub 55:sen meininki, kun huhujen perusteella siellä soi ihan hyvää settii ja porukka on rentoa. Kaupunki on vaan niin kaukana. Dösät maksaa täällä ihan törkeesti, onkohan toi 2,80€ suuntaansa ja yöllä joutuu käyttämään taksia. Kävelläkään ei aina jaksais, kun matkaa on kuitenkin kuutisen kilsaa. Noh, kyllähän kimppataksit pelastaa aamuyöstä, mutta turhan kallista opintotuettoman opiskelijan kukkarolle toi kyllä on.

Pitäiskin sopivan tilaisuuden tullen kysyä, jos Techmusta löytyis halukkaita apureita järjestämään pari kertaa vuodessa reggaebileitä Iltatähdessä. Muistaakseni ainakin joskus aikoinaan aktiivit ei olleet mitään tiukkapipoja konemusiikki-on-ainoa-mitä-tuetaan-tyyppejä. Jazzii ja hoppii on soitettu ainakin joskus Club Olohuoneessa.

[Ei aihetta]Perjantai 16.12.2005 15:49

Tentit ohi, loma alkoi. Ja kuin sen kunniaksi postiluukusta kolahti uusin Muoto, tuo vähemmän pilvissä leijuva lehti designista. Aiheena tällä kertaa Trendit 2006, tosin mun makuun todella suppeasti käsiteltynä. Mikäs ens vuoden trendi sitten Muodon mukaan on? Tadaa, surrealismi. Hienoa, tätä on kaivattukin. Muoto tosin keskittyy muotoiluun, minä elämään. Tosin nämähän voivat olla toisiaan tukevia toimintoja, mutta ajattelin tukea juttua laajentamalla ajatusta tapaan elää.

Mitä surrealismi on? Wikipedian mukaan "Surrealismi on taidesuuntaus" ja "Surrealismi kyseenalaistaa realismin naiviuden ja "luonnollisen" kuvauksen. Tämä "luonnollinen" kuvaus lyö lukkoon jonkin tietyn tavan nähdä todellisuus, ja tätä konventionaalisuutta surrealismi pyrkii rikkomaan." Ensimmäinen osa määritelmää on mielestäni ahdistava ja jopa surrealismin vastainen. Toinen osa kuvaa ajatusta paremmin. Surrealismi rikkoo lukkoonlyötyjä maailmankuvia. Surrealismi ei ole vain tapa kuvata maailmaa vaan elää siinä. Surrealismi auttaa rikkomaan juuttuneita käsityksiä ja tapoja, jotka johtavat monesti tylsyyteen ja masentumiseen.

Ihmisen kasvua ja kehitystä kuvataan usein kehityskäyrällä, joka johtaa identiteettikriisistä toiseen. Vauvaikä, lapsuus, murrosikä, varhaisaikuisuus, aikuistuminen, keski-ikä... Kaikki nämä ovat kriisivaiheita ihmisen elämässä. On murrosiän kriisiä, irrottautumista vanhemmista, 30-vuoden kriisiä, viidenkympin villitystä... onko elämä todella vain tasaista junnaamista, jonka mielekkyyden kyseenalaistaa tasaisin välein kriisi? Vai onko elämä mielenkiintoinen, mahdollisuuksia täynnä oleva matka, johon uudet ideat tuovat sisältöä jatkuvasti lisää? Surrealistinen elämäntapa antaa mahdollisuuden jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Surrealistinen katsantokanta nimittäin lisää väkisinkin luovuutta.

Luovuus antaa mahdollisuuksia. Luovuus auttaa elämään elämää, jota pohjimmiltaan haluaa. Mitä luovuus sitten on? Luovuus ei ole värien valinnan taitoa, kykyä piirtää kauniita piirustuksia, kirjoittaa sujuvaa tekstiä tai ottaa hienoja valokuvia. Nämä ovat välineitä, joilla luovuuttaan voi konkretisoida. Mutta välineitä on muitakin kuin perinteiset taiteelliset tavat luoda uutta. Luovuus on myös kyky keksiä näitä välineitä. Elämässä menestyminen vaatii luovuutta. Parhaat johtajat ovat nimenomaan luovia ihmisiä, jotka löytävät ratkaisut ongelmiin ja kilpailuun. Insinöörit ovat luovia kehittäessään ratkaisuja ihmisten ja yhteiskunnan teknisiin ongelmiin. Jopa tylsyyden huippuna pidettävä kirjanpito vaatii luovuutta, varsinkin tilinpäätösvaiheessa. Parhaita kirjanpitäjiä voi pitää jopa neroina heidän kekseliäisyydessään optimoida yrityksen tulosta parhaaseen mahdolliseen kuntoon.

Luovuus yhdistää kaikkien alojen huippuja. Luovuus ja kyky toteuttaa ideoitaan on selvästikin menestymisen edellytys. Jotkut pitävät menestymistä kirosanana ja valittavat, että kaikki eivät voi olla menestyjiä. Tämä on väärin, sillä menestys on nimenomaan kyky elää omaa elämäänsä omien kriteeriensä mukaisesti. Luovuus on välttämätöntä yritettäessä ylittää esteet, joita omien tavoitteiden edessä on. Epäluova ihminen tuskastuu, kun asiat eivät suju suunnitelmien mukaan. Luova ihminen sopeutuu ja löytää tavan toteuttaa suunnitelmansa.

Aikaisemmin kysyin mitä luovuus on? Luovuus vaatii kykyä käyttää työkaluja, joilla ideat voidaan toteuttaa. Taiteilijalle näitä työkaluja ovat esimerkiksi värinvalinta kyky, absoluuttinen sävelkorva, erilaiset maalaustekniikat.. kyvyt joiden avulla voi ilmaista itseään. Insinöörille taas tärkeämpiä työkaluja löytyy luonnontieteistä, mekaniikasta ja tekniikan mahdollisuuksista. Kauppatieteilijälle työkalut löytyvät talousteoriasta. Nämä ovat kuitenkin vain työkaluja, itse luovuus on kykyä yhdistellä jo olemassaolevaa uusilla tavoilla ja samalla luoda jotain uutta. Uusi toimintatapa, uusi, ennennäkemätön maalaus tai vaikkapa käsikirjoitus on luovuuden seurausta.

Surrealistinen tapa katsoa maailmaa auttaa nimenomaan yhdistämään nykyisyyttä uudella tavalla. Surrealismi auttaa näkemään myös uusia käyttötapoja vanhoille työkaluille. Kansantaloustieteilijä saattaa käyttää biologiasta lähtöisin olevia teorioita tutkiessaan talouden toimintaa ja löytää näin uusia tapoja kuvata talousjärjestelmää. Uusi tapa yhdistellä asioita ei kuitenkaan ole välttämättä toimiva. Itseasiassa suurin osa näistä ei ole. Parhaita luomuksia kehittävät ihmiset kehittävät myös eniten toimimattomia sovelluksia. Tässä piileekiin osittain myös surrealismin vaara. Vaaditaan myös realistista näkemystä maailmasta ja työkaluista, jotta todella jotain toimivaa voi luoda. Liiallinen surrealismi myös turruttaa. Jos aina ja jatkuvasti yhdistää asioita surrealistisesti, tapaan turtuu ja siitä tulee käyttäjälleen realismia. Todellinen, hyödyllinen luovuus katoaa.

Surrealismi, kuten mikä tahansa asia elämässä, on parasta pitää kohtuudessa. Mikä tämä kohtuus sitten on? Sitä ei voi kukaan tarkasti määritellä, mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun alkaa ajattelemaan että onko toimintani kohtuullista, on rajasta jo menty yli ja pitkälle. Kohtuullisuuden oppii ehkä joskus, täydellisesti tuskin koskaan. Mutta eihän virheetön elämä olisikaan mielenkiintoista, kai?

[Ei aihetta]Perjantai 16.12.2005 01:03

Aah, hyvä päivä. Päivän tentti meni hyvin, Kaakkois-Aasian opetusohjelman kurssit lähenee ja vaikuttaa mielenkiintoisilta ja kauppaankin ehdin ennen sulkemisaikaa. Ainoastaan Niinistön esiintymisen koululla missaaminen vähän harmittaa, mutta tuskin sinne saliin olis mahtunutkaan. Olis ollut kiva päästä kysymään pari tiukkaa kysymystä Saulilta, mutta ehkä sitten ens kerralla.

Syyslukukaus tuntu hyvältä. Ekaa kertaa pitkään aikaan ei tullut totaalista hajoamista opiskeluun ja töitäkin tuli tehtyä koulun eteen. Tosin vieläkin liian vähän, mutta selvästi tässä muutaman vuoden tauon aikana on jotain tullut opittua. Ainakin omat jutut tuntuu löytyneen, tosin yritysstrategiaan syventyminen jää tällä kurssitarjonnalla ehkä kuitenkin vähän liian pinnalliseks. Onneks omatoimiopiskelu auttaa.
« Uudemmat - Vanhemmat »