IRC-Galleria

joo, mun pää hajoaa mun äitiin. kuinka yllättävää sikäli. ja espoo ällöttää mua. helsinki on oikein mukava välistä kuitenkin. ei vain ole varaa matkustaa sinne(kään) päivittäin.

kotona. meillä kuuluu naapurin netti, jes. saa nähdä koska rupeaa äidin helmoissa asuminen napsututtamaan niin kovin että lähden hermolomalle turkkuseen. toivottavasti ei kovinkaan pian... mutta veljien, siskon, kissan ja äidinkin kanssa hengailu on kuitenkin lopulta aika überiä. etenkin kun veljet on mua pienempiä enää tän kesän vain.

mä olen päättänyt ruveta taas piirtämään sarjakuvaa.

mun elämänrytmi on ihan sekaisin täällä espoossa. (syön mitä sattuu, unohdan pillerit, jne.) se on aika perseestä. mutta eihän mulla ole täällä edes huonetta, saati vaatekaappia. mä en ymmärrä miten saan elämäni koskaan kokoon. ja mä tajusin taas, että mulla ei ole pienintäkään haisua siitä, mitä teen elämälläni ja elämässäni. joojoo, nyt mä opiskelen, ja tiedän että haluan suorittaa tutkintoni loppuun turussa. mutta mitä sen jälkeen - ja mitä siellä?

tänään lähden espooseen. mietin kovasti otanko pyörän mukaan. mietin hieman myös, olenko saanut tehtyä mitään niistä asioista, jotka mun piti tehdä, ENNEN kuin lähden espooseen kesäilemään. no, olen kuullut sanottavan että "sånt är livet". det stämmer juu.

musta tuntuu, että mun viime päivien merkinnät on ollu tosi pinnallisia perusluonteeltaan. haluaisin ajatella, etten välitä maallisista asioista, mutta ajatukseni puhuvat vallan muunlaisen ideologian puolesta. (toisaalta haluaisin myös ajatella yrittäväni aina parhaani, mutta tiedän ettei sekään ole totta.) mitä silloin tekee, jos jonain päivänä ymmärtää ettei pidä itsestään? että on tullut kaikeksi siksi, mitä on aina uskonut vihaavansa?(täysin hypoteettinen tilanne, ei kosketuspintaa tosielämän kanssa.)

mä olen viettänyt koko v*tun päivän kaupungilla ja etsinyt täydellisiä leviksiä. turns out, that...niitä ei ole! iskä on jenkeissä työmatkalla, ja se voisi kuulemma tuliaisina tuoda jotain pientä ja amerikkalaista (ok, mun farkut on väistämättä melko suuret kooltaan [pituus 36tuumaa jne..] ja kaikki amerikassa myyty on tehty kiinassa, eniveis, tämä oli jo ihan of topic.) tämän päivän onnellisin uutinen oli se, että mun vanhempi pikkuveljeni haluaa converset. musta on ihanaa, että se on kehittämässä itselleen tyyliä, ja että sillä on kaiken lisäksi hyvä maku. (toisaalta, onhan se sukua mulle ja siskolle...)

ja just nyt mulla on mieletön nälkä.

niimpä, tässä se on taas mennyt päivä, enkä mitään juurikaan ole aikaiseksi saanut... mutta messengeriin olen kirjautunut. vaikka vähän kurjaa se on yksin, ei mulla ole kenenkään osoitteita vielä. tänään selvisi myös, miksi mulla on semmoinen ruskeakantinen tilikirja. sen tarvitsee, jos haluaa tililtään nostaa rahaa. ;)

on äitienpäivä, enkä mä ole kotona. olenko mä huono tytär? huomenna lopetan lomailun ja aloitan asioiden tekemisen oikeasti. sitten olen vielä viikon turussa, ja sitten lähden espooseen kesäksi. tämä vaikuttaa hyvältä suunnitelmalta. eilen suunnittelin myös opintojani illalla. se oli ihan mukavaa. yritän ensi vuonna saada mediatutkimuksen sivuaineeksi. ja lukea kultsan aineopinnot loppuun. ja taidehissan perusopinnot myös, jos en saa niitä kesätenteissä tehtyä.

mun mielestä on kiva kulkea paljain jaloin. kesäisin jalkapohjat parkkiintuu (onkohan oikea sanavalinta?) kammottaviksi ja oudoiksi. muutenkin paljaat varpaat saattavat näyttää toisinaan söpöiltä, mutta yleensä, juuri lenkkareista ja likaisista sukista vapautuneina, ne on lähinnä jotenkin groteski(ehkä tämäkin on väärä sana?)näky. ja mun tekisi mieleni lakata varpaankynteni, mutta kun kaikki kynsilakat on espoossa.

kävin tänään katsomassa emmin kämppää. pitää miettiä josko muuttaisin sinne joiksikin kuukausiksi. täysin en kyllä ole vieläkään luopunut kommuuniasumishaaveesta.

mulla on vielä vaikka mitä sanottavaa (kyllä - aivan yhtä oleellisia asioita), mutta taitaa jäädä toiseen kertaan. nyt menen asemalle, jos vaikka laiturille olisi eksynyt muutama turisti tai jotain.

...että käytiin tuossa jollain menneistä viikoista sinin kanssa katsomassa akira kurosawan filmatisointi dostojevskin idiootista? se oli "reilusti leikattu versio" ja kesti "vaivaiset" 2tuntia 50minuuttia. herranjumala. mä olen niin ylpeä että jaksoin katsoa elokuvan loppuun. (kyllä mä vähän nukahdin.) siis että olihan se hieno. ja jossain toisessa mielentilassa ja ajassa (ja ehkä myös elämässä?) olisin varmaan ehkä osannut nauttiakin siitä. mutta kammottavan kultturelli olo siitä tuli. on hienoa löytää uudestaan vanhoja harrastuksiaan...(kultturellin harrastaminen on siis yksi sellainen minulle.)

tänään olin samppalinnan maauimalassa. oli kivaa jee. kesä! ja sitten villen ja kallen kanssa syötiin jätskiä jokirannassa ja pojat meni vaateostoksille. ja mä esitin sellaista vittuuntunutta makutuomari-seuraneitiä. katsoin kelloa ja kysyin joko voidaan lähteä.

mutta siis. perjantaina ooonan synttärit. sinne tulee ihmisiä kotopuolesta ja se on ihanaa. jos vaikka saataisiin päiväkännitkin juotua lauantaina. koska SE on kivaa.

joo, ja mä olen käyttänyt säädyttömän lyhyttä hametta nyt kaksi päivää, koska en asu kotona, missä sisko olisi jo viiden minuutin jälkeen sanonut, että "et sä paula voi pukeutua noin".

eilen oli kiva päivä. semmoinen seesteinen. kuin olisi kesäloma. käytiin lotan ja juulian kanssa kaxkerrassa piknikillä, maalasin taulun ja otin aurinkoa.

toissapäivä oli myös mukava. olin töissä, tulin turkuun, ja sitten vielä juotiin valkkaria lotan perheen parvekkeella.

tänään on ihan hyvä päivä myös. paitsi että mulla oli päivystys eikä tänne eksynyt juuri kukaan, nyyh. mutta kyllä mä selviän tästä.

lisäksi huomasin juuri saaneeni nelosen yh:n kirjatentistä. just kiva. mä alan uskoa, että jonain päivänä pääsen pois siitä kolmoskuopasta johon olin jo ajautunut. (niille joiden mielestä kolmosiin jumittuminen ei ole kuopassa olemista sanoisin, että ei niin, mutta että ei ole kiva, jos aina saa saman numeron. niin, ja että mä en halua olla aina ja kaikissa asioissa keskiverto. mielummin olen hyvä tai huono, kumpi vaan.)

ja mä olen miettinyt melko syvällisiäkin viime aikoina, vaikkei ehkä uskoisi. tulemisesta ja lähtemisestä. ja siitä kun ei enää tiedä kumpaa on milloinkin tekemässä. ajatukset eivät vielä ole aivan kiteytyneitä, mutta jos niitä vielä vatvoisi saisi niistä ehkä jonkin moisen kolumni-pakinankin ehkä aikaiseksi. (noin niinkuin omaksi iloksi.)