IRC-Galleria

tän päivän aikataulut ne senkun vain venyy(, ja kohta mun päässä alkaa varmaan paukkua tai jotain). kuluneen vuokauden aikana mun suussa on paikattu 5 reikää. nyt ei tarvitse mennä hammaslääkärille vähään aikaan. paitsi että hups, ensi viikolla on oikoja, ja kesällä poistetaan viisaudenhampaat.

koko tän ajan kun oon ollut virallisessa kotikaupungissani, olen vain sompaillut ympäriinsä. kamala kiire, en muista syödä. ja aina kun olen jostain lähtenyt, niin heti on kohta pitänyt lähteä takaisin. eikä ketään ehdi nähdä niin, että vois jutella kunnolla.

tänään anni tulee australiasta, ehkä kirkkonummella on pileet?

joo, mulla on hammaslääkäri. idiootti en osannut katsoa koska se on e n n e n kuin lähden espooseen. no, hyvä näin, pääsenpä pakkailemaan tavaroitani ja muuta yhtä mukavaa...

mun vuorokausirytmi on muuten aivan sekaisin.

tänään oli kastejuhla. musta tuli sara mikaelan kummitäti. tytöllä on mielettömän isot nappisilmät. ja se on pieni. sen äiti on mun kummi. tuleekohan sarasta sitten jonkun mun lapsen kummi? olis jännä tietää.

ylihuomenna mulla on hammaslääkäri. ja niin on myös yliylihuomenna. suuntaan siis turkuun muutamaksi päiväksi. menen pakkaamaan muutolaatikoita valmiiksi ja sen semmoista. sitä ennen, eli huomenna on viimeinen kesäleirikokous, jossa kaiken pitäisi olla valmista ja suunniteltua. o-ou.


musta tuntuu, että ennemmin tai myöhemmin mun on pohdittava äitisuhdettani oikein ajatuksella. mutta sen aika ei ole nyt. sen voin kuitenkin sanoa, että olen huomannut, ettei me äidin kanssa osata kertoa toisellemme asioista niin, että ymmärrettäisiin oikeasti se, mitä toinen yrittää sanoa. ja että pahimmat riidat syntyy silloin, kun pelätään toisen puolesta, eikä toinen ymmärrä alkuunkaan miksi toinen olis peloissaan, vaikka siitä toisesta asia olisi aivan päivän selvä. niin, eikä kumpikaan tietenkään vaivaudu selittämään mitä ajattelee tai miksi. (ja myönnän ilomielin, että onhan se vähän kummaa, että yli 20-vuotiaalla on ongelmia äitisuhteensa kanssa. niin se nyt kumminkin on, what more can i say?)

joo, oli aika jännä tapaus tuo nk.kansanjuhla. melko pitkälti hyvin vaikea ymmärtää koko konseptia, niin ajatuksen kuin toteutuksenkin tasolla. pelottavan humalassa ihmiset ainakin oli. ihme, jos ei lapsia illan aikana eksynyt vanhemmistaan kymmenittäin.

henkailtiin laura-serkun kanssa melkein koko päivä. käytiin myös kahvilla heidi-serkun kanssa. ja sitten kansanjuhlassa tavattiin mun lukiokavereita, joilta sain kyydin kotiin.

huomenna on maailmakylässä festaripäivä. mä en tiedä mitä se tarkoittaa. sisko tekee siellä ehkä jotain. kun se on lähdössä sinne afrikkaan kesällä. afrikka on varmaan hieno paikka. mä haluan kanssa mennä afrikkaan joskus. mutta huomenna, menen helsinkiin katsomaan maailmaa kylässä kaisaniemenpuistossa. ja näen sinin.

mun kurkku on tulossa kipeäksi.

joo, mun pää hajoaa mun äitiin. kuinka yllättävää sikäli. ja espoo ällöttää mua. helsinki on oikein mukava välistä kuitenkin. ei vain ole varaa matkustaa sinne(kään) päivittäin.

kotona. meillä kuuluu naapurin netti, jes. saa nähdä koska rupeaa äidin helmoissa asuminen napsututtamaan niin kovin että lähden hermolomalle turkkuseen. toivottavasti ei kovinkaan pian... mutta veljien, siskon, kissan ja äidinkin kanssa hengailu on kuitenkin lopulta aika überiä. etenkin kun veljet on mua pienempiä enää tän kesän vain.

mä olen päättänyt ruveta taas piirtämään sarjakuvaa.

mun elämänrytmi on ihan sekaisin täällä espoossa. (syön mitä sattuu, unohdan pillerit, jne.) se on aika perseestä. mutta eihän mulla ole täällä edes huonetta, saati vaatekaappia. mä en ymmärrä miten saan elämäni koskaan kokoon. ja mä tajusin taas, että mulla ei ole pienintäkään haisua siitä, mitä teen elämälläni ja elämässäni. joojoo, nyt mä opiskelen, ja tiedän että haluan suorittaa tutkintoni loppuun turussa. mutta mitä sen jälkeen - ja mitä siellä?

tänään lähden espooseen. mietin kovasti otanko pyörän mukaan. mietin hieman myös, olenko saanut tehtyä mitään niistä asioista, jotka mun piti tehdä, ENNEN kuin lähden espooseen kesäilemään. no, olen kuullut sanottavan että "sånt är livet". det stämmer juu.

musta tuntuu, että mun viime päivien merkinnät on ollu tosi pinnallisia perusluonteeltaan. haluaisin ajatella, etten välitä maallisista asioista, mutta ajatukseni puhuvat vallan muunlaisen ideologian puolesta. (toisaalta haluaisin myös ajatella yrittäväni aina parhaani, mutta tiedän ettei sekään ole totta.) mitä silloin tekee, jos jonain päivänä ymmärtää ettei pidä itsestään? että on tullut kaikeksi siksi, mitä on aina uskonut vihaavansa?(täysin hypoteettinen tilanne, ei kosketuspintaa tosielämän kanssa.)

mä olen viettänyt koko v*tun päivän kaupungilla ja etsinyt täydellisiä leviksiä. turns out, that...niitä ei ole! iskä on jenkeissä työmatkalla, ja se voisi kuulemma tuliaisina tuoda jotain pientä ja amerikkalaista (ok, mun farkut on väistämättä melko suuret kooltaan [pituus 36tuumaa jne..] ja kaikki amerikassa myyty on tehty kiinassa, eniveis, tämä oli jo ihan of topic.) tämän päivän onnellisin uutinen oli se, että mun vanhempi pikkuveljeni haluaa converset. musta on ihanaa, että se on kehittämässä itselleen tyyliä, ja että sillä on kaiken lisäksi hyvä maku. (toisaalta, onhan se sukua mulle ja siskolle...)

ja just nyt mulla on mieletön nälkä.

niimpä, tässä se on taas mennyt päivä, enkä mitään juurikaan ole aikaiseksi saanut... mutta messengeriin olen kirjautunut. vaikka vähän kurjaa se on yksin, ei mulla ole kenenkään osoitteita vielä. tänään selvisi myös, miksi mulla on semmoinen ruskeakantinen tilikirja. sen tarvitsee, jos haluaa tililtään nostaa rahaa. ;)