Mietin joskus, miksi ihminen tekee elämässään nii paljon vääriä valintoja, miksi tekee sellaisia asioita, mistä tulee vain itselle pahamieli, miksi tietentahtoen tekee asioita, jotka vain satuttavat itseä,vaikka tietää sen etukäteen. Miksi yrittää olla ihmisille enemmän, mitä todellisuudessa onkaan..
Kuka lyö viimeisen naulan siihen arkkuun, jonka olen valinnut, johon olen itseni sulkenut, kaiken ulkopuolelle, kaukana elämästä, kaukana kuolemasta, maaten vain siellä uskaltamatta hengittää.
Joskus tuntuu, että olisi vain niin paljon helpompaa kadota johonki kauas, polttaa jokainen silta takanaan ja jatkaa elämää yksin, ilman ketään ja mitään, unohtaa kaikki kipu, unohtaa kaikki ihmiset, jotka olen päästänyt satutus etäisyydelle. Ehkä sen tekisinkin, mutta on vain asia, mikä pitää mut täällä ja miksi edes koitan joskus uskaltaa liikkua vankilastani, jonka olen itseni ympärille rakentanut .
Miksi ihminen toistaa aina samoja virheitä, oppimatta niistä, ihan niinkuin se olisi ennustus, mikä toistuu ja toistuu, aina vaan uudelleen. Ehkä joskus opin näkemään sen kaiken hyvän niistä asioista, mutta vielä se on vähän hakusessa, ehkä se kertoo siitä, että en ole valmis ihmisenä, ehkä mun pitää vielä kerran koittaa nousta siivilleni, mutta vielä ei ole sen aika.
Mä tiedän, että on paljon vielä töitä, että tulisin paremmaksi ihmiseksi, paljon töitä, jotta oppisin elämään niin, että osaisin nauttia jokaisesta raapaisusta, jokaisesta kolhusta, jokaisesta kusipäästä jotka on mun matkan varrelle sattunut. Tiedän, että olen oppinut niistä paljon, mutta tiedän että ehkä en ole ollut tarpeeksi nöyrä, ehkä mun pitää vielä oppia paljon, että pystyisin hyväksymään sen, että en voi tehdä itseäni kenellekkään yhtään tärkeämmäksi, vaikka tekisin mitä.
Ennenkaikkea mun pitäisi oppia se, että mä olen arvokas ihmisenä, vaikka ympärillä olevat ihmiset ei sitä huomaakkaan, mä olen heidän mielestä se, jonka niskaan voi kaataa paskaa ja jota voi myös kohdella kuin paskaa. En voi koskaan kenellekkään olla enempää kuin tyhjä kuori, ihminen vailla tunteita, ihminen vailla kaipuuta, jos teen asioita, mistä koen monen päivän morkkiksia, jos teen asioita, joissa tunnen itseni huonoksi ihmiseksi, joiden takia masentaa ja ahistaa montapäivää.
Ehkä jo huomenna olen saanut osuuteni kaikesta, ehkä huomenna jatkan eteenpäin hymyillen ja voittajana, mutta tämän illan vielä käperryn itseeni ja koitan itkeä ja oksentaa tän pahanolon pois mun sisältä..
http://www.youtube.com/watch?v=jtyePDoDrkY