IRC-Galleria

kammettu rakkaus
ei rajoillaan kestä
se aidompi juttu
lähtee sydämmestä

sen huomaa
jos kohdalle osuu
ei saa hätääntyä
menee piloille jos hosuu

en tahdo lahjoja
vain pienen lämpimän hetken
tai kesäisen eväsretken

en tahdo rahaa
enkä mitään pahaa
vain ihanuutta
ja rakkautta

sitä vain tarkoitan
jos joku kuiskaisi
" rakastan"

oli kuun hopeinen silta
kirpeä pakkas ilta
ja lempiväiset sillalla
huurteisena talvi iltana

tuli toiselle kylmä
oli avoin syli
se lempeästi lämmitti
meni kylmyys yli

pitkään siinä halaillen
tunnelmaa ihaillen
katsoivat taivaan rantaan
pohtivat mitä elmä antaa

jos olisin jotain
mitä olisin
jos tekisin jotain
mitä tekisin
jos kävelisin jonnekkin
minne menisin

olisiko minusta johonkin
mihin sopisin
löytäisinkö paikkani
missä olisin
oppisinko jotain uutta
olisiko minussa lahjakkuutta

kysymyksiä
jotka minua seuraavat
eteenpäin ohjaavat
keksimätttä yhtään vastausta
loikkaan alkuun
ja aloitan alusta....

mihin uskoisin ellen elämään
kaikkeen minkä käsin tunnen
ja pystyn näkemään
ainut mitä en tunne tai näe
on rakkaus
silti tahdon uskoa
tuolla jossain se on...

olisipa jotain
jolle ohuet käteni kietoisin
jotain jolle suudelman antaisin
pitäisin sylissä ja lämmittäisin
ajaisin kylmän pois ja rakastaisin

vaan ei ole
vaan ei tule
pitäisi hakemalla hakea
vielä sen loydän
ja liitolla kiinni köytän
en irti päästä

kuuma laaja aavikko
minä sen keskellä
jossain tuo vesi keidas
johon voisin eksyä

sinne itseni voisin hukuttaa
valtavan janoni samuttaa
on vain ongelma
miten sen löydän

kun ja jos luet tätä
kirojoita jotain kaunista
kun ja jos mietit tätä
niin älä
vaan aloita

kirjoita se mitä mieleen tulee
juuri se mikä mieleen puree
juuri se tälle pienelle yleisölle
kaunis sana
vaatimattomille ihmisille

taas on päivä pulkassa
tosin aika hämärää
vain kajastusta taivaanrannassa
en aurinkoa nää

taas jotain muuta tehdä voi
taikka huilahtaa
voi työpaikan kiireet
taas hetkeks unohtaa

mut koskaan en tahdo
sitä unohtaa
miltä joskus tuntui
jotain toista rakastaa

ajatukseni virta minua kuljettaa
siks en ajatuksiani viitsi lopettaa
vaik ne voi olla tyhmiä ja tympeitä
ne on myös rakkaita ja lempeitä

vaikka ne olisi lyhyitä pieniä sananparsia
ei niitä kannata karsia
ne voi haavat kokoon parsia
jopa muurin ne voi ylittää
vielä joskus ne pahankin hyvittää