IRC-Galleria

Koita nyt kiukutella ja tehdä omaa kantaas selväks kun toinen on niin kiltti.

Ja sattuu vieläkin... Enemmän kun uskotkaan... Mä luulin, et kaikki on ok, mut ei sit vissii... Tää kaikki tuntuu vaan pahalta unelta... Juokseminen on vaikeaa kyyneleet silmissä.

Jag hetter Niina.
Jag tittar på TV.
Jag älskar dig och jag tycker om pojkar.

"Mennään hakemaan puita."

"Joo!!! Paukkuja! Mulla onkin jo lasi tyhjä..."

"Ei kun puita."

"Nii nii, paukkuja."

Oi voi... :DD

ÄLÄ KOMENNA TAI MUUTAN SUKELLE!

Pari faktaa siskoista...

"Me potkaisemme kengät jalasta, avaamme vyöt ja napit, ryöväämme jääkaapin, käperrymme takkatulen ääreen ja puhumme ja puhumme. Ja puhumme."

"Siskojen keskustelu saa muut tunteman itsensä ulkopuolisiksi. He eivät ymmärrä sanaakaan."

"Voit huijata koko maailmaa, muttet siskoasi."

"Kiitos, että olet juuri sellainen sisko, joka kaikilla pitäisi olla- seikkailukaveri, salaisuuksien jakaja, kampojen, villapaitojen ja hätävararahojen lainaaja. Aina ystävä."

"Sisko osaa käsitellä mistä, joka on jättänyt sinut rähmällesi. Eikä hän koskaan unohda siskoasi."

"Saata anteeksi siskolta vaikka soittaisit kello kaksi yöllä."

"Jokainen pikkulapsi tarvitsee siskon puolustuksekseen. Velikin kävisi, mutta siskot ovat hurjempia."

...no, ois niit enemmänki ollu, mut en jaksa kirjottaa... :DD

Kiitti kaikille, ketkä on jo nyt luvannut olla apuna... Essi, Miikka ja erityisesti Suke... <3<3 Mitä mä tekisinkään ilman mun maailman parasta siskoa, jolla on oikea vastaus aina kaikkeen ja on aina valmis auttamaan mua missä tahansa... Oli sitten kyse jugurttipurkista tai koko elämästä.. Mun elämän yhdestä suurimmasta muutoksesta ei tulis ikinä ilman sua yhtään mitään... Varsinkaan kun äitikin on nyt rampa... :D Joonakin voi jelppii sit kun se on toipunu siit neljäst metrist... :DD

"Maa, peittyi yöllä valkeaan
enkä unta saa, vaikka ensi kertaa
en huolta jaksa
siitä kantaa rakastatko mua sä paljonkaan."

Tästä tää lähtee. Miks ihmisillä on hinku selittää, et yritä huomata ne hyvät asiat sun elämässä ennen kun on liian myöhästä?

"Jäi paljon kauniita sanoja
jäi paljon rumempia tekoja
sun äänellä jäi soimaan uhkaus siitä
että yksin en selviä"

Joo, parhaamme mukaan kaikki yritetään, ja mä ainakin koen onnistuneeni siinä ihan kohtalaisen hyvin.

"Minä tahtoisin isä jo kotiin,
isä minua väsyttää
hän nostaa pienet kasvot
ja huuli värähtää"

Henkilö, joka tän mulle sano, ei taida tietää mistä puhuu. Miettisi omaa elämäänsä ja käyttäytymistään ennen kun on liian myöhästä.

"Mitä sitten Laura kun lapset on lentäneet
pois pesästään, pääsetkö itsekin lentämään?
Se sitte on tässä ja nyt tänään.
Sä katsoit kun pikkutyttösi lensi
varmoin siiveniskuin pois
ja sä teit kiitoradan niille
jolta helppo ilmaan nousta ois
sä teit helvetin hyvän työn, on niillä elämä edessään
ja sulla Laura ei oo yhtään mitään"

Ainoo, mikä ei täsmää, on nimi Laura.

"Sä laitat kahvin tippumaan
vaikka näet tavaroitani pakkaan
on mulla kuumat kyyneleet."

Mut silti...

"Thanks for the memories,
Even though they weren't so great."

Kuulin tän biisin eilen, ja jotenkin nää sanat kolahti...

Elastinen- Ovet paukkuu

Kun me tavattiin, oli helppoo/
meni päiviä katsomat kelloo/
mitään vastaavaa kokenu ennen/
oltiin kuin luotuja toisillemme/
mitä kävi en käsitä mitenkään/
riidellään sovitaan ja sit taan riidellään/
pelkkää riitaa ja kummalkin kiirettä/
pinna kireellä, ero vireillä/
must tuntuu kun käden käännös/
suhde olis muuttunu kädenväännöks/
on sekasin pelisäännöt/
mitä sanot, yritetäänkö?/
voit olla varma musta/
en petä sun luottamusta/
vaik riitely tuottas tuskaa/
en päästä irti susta/

(vii,kuu,see,kaa!)

Ei jaksa riidellä enää/
voitaisko sopia tää jo tänään/
ovet paukkuu ja taas kerran pyydän sua jäämään/
ei riidellä enää/
sovitaan tää tänään/
ovet paukkuu/
joopa joojoojoo/

Ei oo salaisuus et mul on ollu noit/
kertoja, vakioit, säätöi ja kuvioit/
mun mielest ne on vanhoja asioit/
enkä tajuu et miks ne taas esiin toit/
jos tuijotan muit oon vaan mies hei/
heti selaat mun tekstiviestei/
teen mielestäs liikaa töitä/
epäilet ku oon studiol öitä/
näin suhteet ajautuu kriisiin/
jos toinen on salapoliisi/
ei järjen häivää touhus/
ei sukat vaan mustat sukkahousut/
sä huolehdit suotta musta/
en petä sun luottamusta/
vaik riitely tuottaa tuskaa/
en päästä irti susta/

Ei jaksa riidellä enää/
voitaisko sopia tää jo tänään/
ovet paukkuu ja taas kerran pyydän sua jäämään/
ei riidellä enää/
sovitaan tää tänään/
ovet paukkuu/
joopa joojoojoo/

En malta oottaa et taas tääkin riita ohi on/
koska sit me voidaan rauhas tehdä sovinto/

Ei jaksa riidellä enää/
voitaisko sopia tää jo tänään/
ovet paukkuu ja taas kerran pyydän sua jäämään/
ei riidellä enää/
sovitaan tää tänään/
ovet paukkuu/

(vii,kuu,see,kaa!)

Ei jaksa riidellä enää/
voitaisko sopia tää jo tänään/
ovet paukkuu ja taas kerran pyydän sua jäämään/
ei riidellä enää/
sovitaan tää tänään/
ovet paukkuu/
eieieiei/

Ei jaksa riidellä enää/
voitaisko sopia tää jo tänään/
ovet paukkuu ja taas kerran pyydän sua jäämään/
ei riidellä enää/
sovitaan tää tänään/
ovet paukkuu/
joopa joojoojoo/

Biisistä tuli mieleen eräs erittäin rakas henkilö mulle, jota en ikinä haluais menettää, mut nyt on alkanut näyttää uhkaavasti siltä... Ja mä en nyt tarkota Miikkaa.

Et eiks me voitas sopia jo tänään?

Tänään ei oo mun päivä... Mä en tiedä ees, mistä alottaisin...
Aamulla mut herätti hiiri, joka oli päättänyt päättää päivänsä mun huoneessa (tukehtui kuoliaaksi, karua.). Se vinkui loppuansa aikansa, kunnes huokaisi viimeisen kerran. Nuku nyt sen jälkeen, kun tiedät olevasi delanneen yksilön kanssa samassa huoneessa.
Linja-autosta melkein myöhästyminen, aamupalan syömättä jättäminen ym. ovat vielä aika tavallista aamullista touhua...
Linja-auto matka sujui musiikkia kuunnellessa ja kavereiden kanssa jutellessa (huomasin vain taas viettäneen viikonloppuni väärässä paikassa, en ymmärtänyt mitään, mistä he puhuivat...). Pääsin Miikkalle hengissä ja silloin hyvä ystäväni soittaa ja tiedottaa, että on riidoissa erään henkilön kanssa ja se nyt sattuu olemaan samassa koulussa mun kanssa, et ehkä mun ei kannata kulkea yksin... Selvä, ei kuljeta.
Koulussa voitte vain arvata ensimmäisen henkilön, kenen kunnolla näin... Ja ketä istuu kohtalaisen lähellä mua ruottin tunnilla... Jes, näin.
Koulussa oli pahaa ruokaa. Sekin vielä.
Kun lopulta pääsin linja-auto asemalle odottamaan kohti pelastusta vievää autoa, tajusin korvikseni taustan tippuneen. Onneksi kyseessä olivat vain lempi-korvikseni, jotka Hannalta sain.
Kaivan avaimeni esille ja mietin, että onneksi Essi ja Annika tulevat samaan aikaan, ei tarvitse kuunnella koko matkaa musiikkia. Hetkonen... Missä mun iPod on? Ei taskussa... Ei housun taskussa... Ei laukussa... Voi vittu. Tää tästä vielä puuttuikin.
Päätin kyllä maata loppu päivän peiton alla pakoillen maailmaa, ettei mitään enää pahempaa voisi käydä. Silti istun koneella ja kohta tää aivan varmasti räjähtää käsiin tai tähän tulee joku kuollettava virus tms.
Mä en yllättyis enää mistään.