IRC-Galleria

Tyttöni mun ei ymmärrä sitä että sydäntäni ahdistaa
Mä haluaisin lähteä täältä jonnekin paikkaan parempaan
Jotkut ihmiset vaan ajattelee itseään, erilaisia syrjitään
Ehkä jostain saattaisi löytyä parempaa elämää


Hei nyt mua väsyttää
Mä en jaksa selittää
Unta kaunista mä nään
Hei nyt mua väsyttää
Jos vain vierelleni jäät
Unta kaunista mä nään


Mä haluan unien maailmaan sun kanssas kahdestaan
Ei silloin tarvitse yhtään ajatella tätä pahaa maailmaa
Kyllä unetkin loppuu aikanaan, vaik ei sitä ehkä tahtoiskaan
Silloin täytyy jatkaa matkaa maailmaan parempaan



Juustopäät: Hei nyt mua väsyttää

JES! VIhdoin vihdoin vihdoin viimein LUNTA! Kyllä, sitä ihanan kylmää, valkoista juttua jota tulee taivaalta näin talvisin... :) Olipa ihana herätä eräänä kauniina päivänä tässä viikonloppuna, katsoa ulos... Aurinko paisto melkein siniseltä taivaalta, pikkuriikkiset hiutaleet leijaili jo valmiiks lumiseen maahan... Heti väisty tämä syysmasennus, oli aivan upee keli istuskella ulkona. Ei ollu liian kylmä, ainakaan vielä. Ja sekin on sopeutumiskysymys. :)

Astetta tylsempää. Vettä tulee kaatamalla, tuulee ja muutenki ihan kauhee keli. Meinaa ihan syysmasennus iskee kunnolla kun tuonne ulos kattelee.. Kyllä sitä välillä toivos et vois jäädä peiton alle aamulla, masennella vaan ja kuunnella ku sadepisarat hakkaa ikkunaan... Mutta kun ei.

Kyllä se sää vielä muuttuu, kesäänkään ei oo kauheen kauaa. :)

Kamalaa. Krooninen keuhkoputkentulehdus. Siihen loppu sitten se polttaminen. Itseasiassa, tuo tuli aika hyvään aikaan. Ei sitä olis kehannu lopettaa, jollei lääkäri olis sanonu et turha toivoo et tää tauti parantuu, päin vastoin ellen lopeta. Jotain hyvää tässäkin maailmassa. :D

Näin. Elämä on. Mitähän sitten... Ei voi tietää. Eikä jaksa ajatella. Eikä tehä mitään.

Hassua.

Melkein tuli tossa syyslomalla unohdettua kaikki se turha, melkein tosiaan unohdin kaiken sen mitä mulla on niskassa. Heti vaan kun palaa arkeen, ni kaikki taas tuntuu romahtavan päälle. Ei se oo helppoo.. Joululomia odotellessa.......

---

> kouluun.


Heti ku melkein jaksoin uskoo et voisit olla kunnolla, voisit vihdoin ja viimein lakata satuttamasta mua, ni sit kaikki tapahtu taas. Ja niin äkkiä, et en itekään pysyny perässä. Muuta ku sen verran, et tajusin liian myöhään et nyt sattu taas. Ja kovasti.

Näin. Nimenomaan. Tänään alkaa syysloma. Ja sit ens viikko kuluu reissussa tien päällä, Oulussa ja Katinkullassa tulee käytyä. Jotain sisältöö elämään. Mut silti pelottaa, et ku ei oo koulua, ei oo kavereita joille jauhaa kaikkee tapahtunutta... Ni rupeenko mä miettimään liikaa elämää, kaikkee niskaan tullutta paskaa.. Sit se "loma" menee siinä ajatellessa kaikkee ja sit alkaa seota pää. Joo, sen näkee ens viikolla. Jollain tavalla turhauttavaa.

Luulen, et tulee aika kova ikävä kavereita tossa seuraavan 9 päivän aikana. Niijoo, torstaina sit Oulusta suoraan Kuopioon. Eli siis yhteensä yheksän päivää. Suomeks sanottuna, varokaa hermojanne. Mä tuun sit syysloman jälkeen maanantaina kouluun. Sit alkaa helvetinmoinen selitys kaikesta mahollisesta ja mahottomasta mitä tapahtu ja mitä kaikkee mietin, keksin ja tein.

En maksa terapiaa. Syyttäkää koululautakuntaa ja opetusministeriä näistä lomista.

Hyvät syyslomat vaan kaikille. :PP

<33Tiina

Me muka rakastetaan, silti petetään,
toisemme jätetään ja lopulta hylätään.
Silti päätetään et välitetään, ja koetetaan
uudestaan kaikki alottaa, alusta yrittää.
Turha toivoo parempaa, sama meno jatkuu...
Kannattasko jo kokonaan luovuttaa,
menneet unohtaa, puhtaalta pöydältä alottaa?
Tää touhu meitä molempia satuttaa, mut ei me sitä
huomata. Kuvitellaan et me saadaan kaikki
järjestykseen, vaikka sydämet rikotaan ja paineet
taas kasataan. Sit taas kaikki räjähtää käsiin, mut me se
korjataan,ei huomata suuria haavoja, parantumattomia
arpia.. Niitä ei enää ees rakkaus voi korjata,
tän touhun on loputtava.


Onko aika oikeesti luovuttaa?
Mistä sen voi tietää et mikä on parempi?
Joutuuko valintojaan myöhemmin katumaan?
Kuka tietää...

En kai selittää pysty mitenkään, miksi lähdit pois, jätit mut yksin pimeään eksymään tähän elämään joka potit jakaa väärään pöytään. Muttei pelkoa esiin tuoda saa, jos aikoo päästä peliin mukaan, jossa jokainen on omillaan.

Elä elämää pelkää, elä elämää, elä pakoon juokse pimeään. Ei elämää voi esittää ilman esittäjään. Elä elämää pelkää, elä elämää. Elä pakoon juokse kipeää. Ei elämää voi esittää jos sen vesittää.

Anna sattuu vaan, kyllä helpottaa, kun aika kuluu ja tarpeeksi huutaa ja uhoaa. Anna vuotaa vaan, suola kuivattaa, tunto palaa ja kaikki muuttuu ajallaan, ehkä parempaan tai mihin vaan. On kaikki kuitenkin vain ajanhukkaa, ei tänne tultu voittamaan.

Elä elämää pelkää, elä elämää, elä pakoon juokse pimeään. Ei elämää voi esittää ilman esittäjää. Elä elämää pelkää, elä elämää. Elä pakoon juokse kipeää. Ei elämää voi esittää jos sen vesittää..





[Niinhän se on. Ei elämää pitäs pelätä, vaan ottaa kaikki tuleva vastaan. Mut kun ei uskalla, ja pelkää liikaa että satuttaa itteensä, ni sillon vaan unohtaa elää... Valitettavasti. ]

Älä edes luule, ettei millään sun tekemisellä olis väliä mulle. Ei, sä et konkreettisesti satuta mua, mut satutat silti. Oon pyytäny miljoona kertaa, et älä, älä tee sitä. Ja silti uudestaan ja uudestaan saan tietää ettei mun pyynnöillä oo vitunkaan väliä. Sellasta se on. Tajuisit vaan lopettaa ennenku on myöhästä. Oo kiltti. En haluu enää lisää hautajaisia.

Rakkaus on sokea. Niinhän sitä sanotaan.

- Painu nyt vittuun siitä, vitunnäkönen lepakko!
- Olipa kiltisti sanottu. x)
- Anteeks.
- Mut minä oon pitkäkarvanen ylämaanlehmä.
- Aha?