IRC-Galleria

taidan nukkua huomiseen aamuun asti,
saa unohtaa hetkeks ihan kaiken. :)

kun hetken vain sut pitää sain,

ja unohtaa.

kun kaikki ei vaan oo hyvin.

syvällä sisällä jälleen se tunne,
ettei kaikki ole niinkuin ennen,
jotkin muuttuneet, osat vaihtuneet.

kun kaikki ei oo ok.

Varjot vain kasvaa ja tyttö pienenee.
Ennen ihmeteltiin, mistä on minut tehty,
mitä jäljellä, läpinäkyvä olen nyt.

onpas kaikesta taas aikaa. o.O

Ne linnut tais tajuta et huomattiin niiden tekoset
tossa tuhkakupilla.. :D

Siihen oli tuotu paloja sammalta ja pari koivunlehtee,
lehdet tietty on voinu lentää siihen muuten vaan
mut se sammal täällä kolmannessa kerroksessa on
kyllä niiltä linnuilta peräsin.

Että kiitoksia vaan. :)

Oon ihmetelly meidän tuhkakupin tyhjennystä parvekkeella,
miettiny et miks ihmeessä Hannu ottaa tumpin kerrallaan siitä pois,
ja jättää tuhkat siihen. Ja sit et mihin ihmeeseen se ne vie ku ei oo ikinä
roskiksessa ollu yhtään tumppia...

Tänään se sit selvis. Hannu oli ihmetelly samaa et miks tyhjennän sitä
niin tyhmästi enkä kerralla kunnolla.

Kumpikaan meistä ei sitä oo tyhjentäny, vaan tidii... -LINNUT! :D

Ne oli repiny mun Cosmopolitania kans kappaleiks ja kantaneet
Cosmon kappaleet plus ne tumpit pesänrakennusaineiks.
Eipä tarvi ite tyhjentää, luonto hoitaa homman. :D

Helppo on toivosta otteensa irrottaa
ja periksi antaa.
Vaikeampaa on jaloilleen ponnistaa
ja rakkaita kantaa.

Ei tietenkään meitä kukaan voi estää,
rakkautemme kyllä kestää,
kunnes maailma tää häviää.

Ei tietenkään meiltä mitään voida riistää,
vaikka pimeys maan peittää,
mä sinuun kiinni jään.

Pienet, suloiset sanat tehtiin hiljaisuutta varten, ei puhetta varten.
Nuori sydän rakkautta, ei sydänsuruja varten.
Tummat hiukset nappaamaan tuulen sekaansa,
eivät hunnuttamaan kylmän maailman näyltä.

Ensimmäinen päivä rakkaudesta ei koskaan palaa.
Kiihkeä tunti ei koskaan ole tuhlattu tunti.
Viulu, runoilijan kädet.
Jokainen sulanut sydän soittaa sinua hoivaten.