IRC-Galleria

Tässä nettiä selaillessa olen löytänyt erilaisia runoja ja ajattelin ruveta keräileen niitä tänne!

Kuinka minut sä löysit, oma lapseni pien,
kuinka juuri minun luokseni etsit sä tien?

Maailman tiet ovat haaraiset, risteää polut,
meitä yhdistää aika ja yhdistää solut.

Kuinka outo on aika, tuo päivien juoksu,
kuinka tuttu ja rakas sun ihosi tuoksu!

Sinun tuoksusi viesti on aikojen takaa,
sinun sukusi kuiskaus, hiljainen, vakaa.

Se, kuiskaus on silmies pohjalla palo,
kuin tähtien kirkkaasti vilkkuva valo.

Se kaipaako kauas, missä tähtöset hohtaa,
esiäidit, esi-isätkin unessa kohtaa?

Sinä pieni ja hauras, miten tiesit sä tulla,
onko matkastas muistikuvia sulla?

Meillä aikuisilla on unhossa reitti,
tämän elämän opit sen tieltänsä heitti.

Nuku, lapseni, rauhassa -minä liikaa kai kysyin.
vauvana itsekin äidille vaiti mä pysyin.

-Lauri Lehtinen-

Pikku lapsi tekee
rakkauden lujemmaksi,
päivät lyhyemmiksi,
yöt pidemmiksi,
pankkitilin pienemmäksi,
kodin onnellisemmaksi,
ja vaatteet kuluneemmiksi.
Saa menneet unohtumaan
ja tulevaisuuden tuntumaan
elämisen arvoiselta.

-?-

Niin hassunkurisen touhun nään
Suu tuoss' on sepposen selällään
Suu pieni ja hampaaton
Se naurua on.

Suu pieni, sua mikä naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
Näin kyselen turhaan lapseltain
Se nauraa vain.

Se on lämmintä maitoa pullollaan
Sill' on äidin suukkonen otsallaan
Se on kurkkua myöten kylläinen
Peto pikkuinen.

Sinä paljon vaadit ja paljon saat
Sinä siunaat kättemme toukomaat
Nyt vasta ne tähkän kantaa:
Sinä annat meidän antaa

-Aaro Hellaakoski-

Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
“No nyt se on elämässä.”

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: “Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä.”
Isä kysyi: ”Näkyjäkös sinä näät?”
Ja minä: “No ihmeitä kyllä.”

Sinä olit se ihme tietysti
vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill’ on ripsissä tähden säkenet”,
isäs naurahti ja keksi:
“Sen varpaat on puolukan raakileet.”
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
me puhuttiin toisillemme.

-Kaarina Helakisa-

Kun jalka niin pieni
pihapoluille astuu
Ja joskus voi vielä käydä niin
että housutkin kastuu
On lapsen elämä huolia vailla
ja kädetkin huiskii
perhosen lailla.

On silmissä säihkyä
elämän uuden
Ja nenässä tuoksua
sivutuulen
On ihmettä monta
niin uskomatonta;
perhosta, kärpästä
vallatonta

Vähän pistelee kivet
jalkojen pohjaa
Taivaan enkeli lapsen
kulkua ohjaa
Ei ole huolia
lapsosen tiellä
on lähellä koti
ja äitikin siellä.

-?-

Ennen kuin minusta tuli äiti,
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Nukuin niin myöhään, kuin halusin enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hiukseni ja hampaani joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tullut ajatelleeksi olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minun päälleni ei oltu koskaan oksennettu
kakattu
syljetty
pureskeltu
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla
Ennen kuin minusta tuli äiti,
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
- ajatuksieni
ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta, jotta lääkärit
voisivat tehdä kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä katsellen nukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa, vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni murskaantuvan miljooniksi
palasiksi, kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt, että jokin niin pieni voisi
vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan tiennyt, että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En tiennyt miltä tuntuu, kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua, kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni voisi saada minut tuntemaan
itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
En ollut koskaan noussut ylös yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti.

-?-

Te isot ihmiset ymmärtäkäähän
voi pientäkin joskus ottaa päähän
voi lastakin väsyttää päivän työ
voi häneltäkin huonosti mennä yö
Voi ystävä pettää ja huutaa pomo
Ja muutenkin olla surkea olo
voi raivari tulla ja palaa roppu
kun aina on niin kamala hoppu
Ei murheet ole vain isojen alaa
voi pikkuiseltakin pinna palaa
voi sattua harmeja aamusta asti
niin että keljuttaa kamalasti
voi äiti huutaa ja ymmärtää väärin
ja isääkin siepata ylenmäärin
Voi päivä mennä niin pipariksi
että on pantava ranttaliksi

siis...
koittakaa ottaa lapsenne lukuun
te kuulutte samaan heimoon ja sukuun
ei aina paista ja ole kesä
eikä kotikaan ole kilttien pesä
jos paha päivä on sulla ja mulla
niin annetaan kiukkujen ulos tulla
niin aina ei vallitse riita ja kränä
ja pysytään muutenkin terveempänä!

-?-