IRC-Galleria

qbas

qbas

Count of The Great Oceans
OLETKO KOSKAAN:

1. Istunut poliisiautossa ?
- Kyllä, faija kun on eläkkeellä oleva poliisi niin kyllä sitä sen kyydissä tullut oltua

2. Tullut umpikännissä kotiin aamulla ?
- No jos kello 5-6 katsotaan aamuksi niin joo

3. Suudellut jotakuta hetken mielijohteesta ?
- Jos oon niin oon tainnu olla melko kännissä silloin

4. Nukkunut samassa sängyssä monta vuotta itseäsi vanhemman vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa
- Pienenä äiteen vieressä

5. Kontannut koulun lattialla ?
- En ja voisin esittää vasta kysymyksen: "miksi nää kysymykset aina on koululaisille eikä työimmeisille?"

6. Poiminut sieniä ?
- Nääh

7. Juossut todella henkesi edestä ?
- En

8. Murtautunut autoon ?
- Miksi olisin?

9. Unohtanut jotakin lentokoneeseen ?
- Vaikea unohtaa jos ei oo lentäny lentokoneella perkele!

10. Pussannut serkkuasi ?
- No en, siis kuitenkin 8 vuotta nuorempia kun minä niin...NO!

11. Kaatunut kenkien takia ?
- Joskus tullut kompuroitua rappusissa varsinkin töissä ja kahvit meinannu lentää :D

12. Polskutellut Serenassa ?
- Jeps, viimeksi viime kesänä ja toivottavasti tänä kesänä uudestaam

13. Stripannut ?
- Hmm, nyt pitää oikein miettiä...:D

14. Uinut vaatteet päällä ?
- En

15. Laulanut mikrofoniin ?
- Yeah!

16. Piilotellut jotakuta muijaa?
- Miksi ihmeessä olisin piilotellut?

17. Kokeillut nuuskaa ?
- Mitä järkeä siinä on?

18. Ollut masentunut ?
- Hahahaha! (kaikki tutut tietää miksi nauran :D)

19. Oksentanut ihmisen päälle ?
- En
20. Purrut kissaa, kun se on purrut sinua ?
- ööh, en tunnusta :D

21. Haukkunut koiralle ?
- Kyllä jos se koira on vituttanut paljon

22. Mennyt viemään roskia ja heittänyt roskasäiliöön vahingossa roskapussin sijaan oman laukkusi?
- En

23. Potenut vauvakuumetta ?
- Enpä oikeastaan, on vähän kaksipiippuinen asia kun toisaalta ne vaavelit on niin sulosia mutta toistaalta taas niin helvetin ärsyttäviä :D

24. Ollut jonkun muijan kanssa saunassa ?
- Monestikkin

25. Kaatunut mopolla ?
- En

26. Heilunut jossakin alusvaatteillasi ?
- Riippuen missä

27. Liukastunut banaanin kuoreen ?
- Enp

28. Pessyt ikkunoita ?
- Jesh

29. Maistanut mustekalaa ?
- Kiinalaisessa raflassa joo: Hyvin kumimaista ja mautonta

30. Ollut ambulanssissa ?
- Nope

31. Kummat on söpömpiä blondit vai tummat?
- Noh näin yleisesti ottaen taitaapi mennä että tummemmilla olisi edes jotain aivosoluja olemassa ;)

32. Pitääkö ihastuksesi/rakkaasi olla pidempi vai lyhyempi kuin sinä?
- Lyhyempi

33. Inhoatko ketään tällä hetkellä?
- Ei ole tarvetta

34. Rakastatko ketään juuri nyt?
- Totta maar!

35. Rakastaako sinua kukaan tällä hetkellä?
- No helvetti kuka hullu muuten jaksais mun kanssa olla jos ei mua rakastais? :D (btw. Thanks for loving me honey <3)

Poika rakastaa tyttöäKeskiviikko 16.04.2008 17:23

Poika ajaa lujaa moottoripyörällä 180 km/h
Tyttö: Hidasta, mua pelottaa
Poika: Enkä, tää on hauskaa
Tyttö: Eikä ole. Oo kiltti, tää on liian pelottavaa
Poika: Sano mulle sitten, että sä rakastat mua
Tyttö: Hyvä on, mä rakastan sua. Jarruta !
Poika: Ja nyt halaa mua OIKEIN kovaa
*tyttö halaa poikaa*
Poika: Voitko ottaa pois mun kypärän ja laittaa sen sun päähäs? Mä kyllästyin siihen..

Sanomalehdessä seuraavana päivänä:
"Moottoripyörä törmäsi rakennusta vasten jarrujen vian seurauksena. Samalla hetkellä kyydissä oli kaksi henkilöä, joista vain yksi jäi eloon."

Totta puhuen, matkan puoli välissä poika huomasi jarrujen olevan rikki, mutta ei halunnut tytön tietävän asiasta. Sen sijaan hän pyysi tyttöä sanomaan että tämä rakastaa häntä ja halaamaan tätä viimeistä kertaa. Lisäksi hän käski tytön laittavan kypärän päähän, jotta tyttö jäisi eloon vaikka tämä merkitsi pojalle kuolemaa.

Kuvan alakulma:
"Jos sinäkin rakastat jotakuta yhtä paljon - kopioi tämä päiväkirjaasi"

Aikaa taas vierähtänyt :DPerjantai 01.02.2008 13:38

Kuukauden olen nyt ollut tässä uudessa työpaikassani ja omasta mielestä on lähtenyt hyvin liikkeelle, tulen toimeen ihmisten kanssa, puhun työntekijöille niitä näitä ja pyrin tekemään työni mahdollisimman hyvin, on toki tullut tilanteita jossa sormi on mennyt suuhun "että mitäs nyt kun en tajua?" mutta onneksi tiimissäni on KeVa:sta ihmisiä joilta voi kysyä neuvoa ja sitten tämä "kaukaistiimi" jolle soitan jos tulee ongelmia. Tykkään näistä ihmisistä jotka tähän tiimiin kuuluu ja myös muutenkin työntekijät eivät ole olleet (ainakaan vielä) kuin perseeseen ammuttuja karhuja , mutta jos sellaisia tuleekin niin se ei johdu minusta vaan siitä tilanteesta. Onhan tämä edelleenkin aika tutustumista kuitenkin ja oppimista. Kyllähän niitä jonkinlaisia mokia on tullut mutta sitä on vaan ihminen joka mokailee välillä . Olen ollut todella iloinen tästä työpaikasta vaikka onkin jännittänyt välillä (mikä taitaapi olla melko normaalia ja varsinkin itsellä kun sitä jännittää pienistäkin asioista vaikkei se näy ulospäin). Eniten tässä duunissa jännittää puhelimella soittamiset (esim. huoltoon yms.) kun miettii osaako sitä sanoa oikein asian ettei vaan dysfasia iske päälle kuten jännittäessä se iskee herkästi, siinä sitten sössötän jotain kun sanat tulee suusta sekasin . Varsinkin kun lontooseen piti soittaa niin voi herran jestas sitä sönköttämistä . No mutta tän kanssa on tullut elettyä jo 25 vuotta joten aika tuttua tuo sönkötys itelle on. Työssä ainakin hyötyliikuntaa tulee tehtyä melkoisesti kun pitää rientää paikasta toiseen

Autokoulukin on lähtenyt ihmeen hyvin liikkeelle ja tänään olikin sitten toinen ajotunti, ensimmäisellä ajotunnilla kun luulin että ollaan vaan suljetulla parkkipaikalla harjoittelemassa niin opettaja sanoi vaan, että "sä kun näytät handlaavan perusjutut niin lähdetään tuosta tuonne liikenteeseen", siinä vaiheessa rupes jännittää melkoisesti kun ei osannut varautua mutta ihmeen hyvin se tuntu menevän (no tottakai mokia tuli tehtyä melkoisesti varsinkin siinä tilassa). Hankalinta on ollut noitten polkimien käyttö varsinkin tuon kytkimen kanssa leikkiminen ja ensimmäisellä ajokerralla niin tuli sellanen "äkkiä pois alta" fiilis ja varsinkin kun moottori sammu . Noh mutta loppujen lopuksi ehjänä selvisin siitä ja saan kyllä olla tyytyväinen itseeni että loppujen lopuksi se ensimmäinen ajokerta meni aika hyvin (for a rookie ). Toisella ajokerralla sitten polkimien käyttö rupes jo paremmin luonnistumaan, vaihteitten käyttö menee jo aika hyvin. Jopa ylämäki lähtö menee jo ihan jees (ekalla kerralla ei meinannu mitenkään onnistua), havannointiin pitäisi vaan enemmän keskittyä, kun se menee aikapaljon että katsotaan eteen, vähän sivuille ja nyt unohtu sitten katsoa sivupeileihin tai takapeiliin. Onneksi kuitenkin opettaja on hyvä ja kokoaika neuvoo ja sanoo mitä pitäisi tehdä (joillakin varmaan voisi mennä hermot häneen kun suu käy kokoaika mutta itselle se on vaan hyväksi että kokoaika sanotaan. Nyt ensimmäistä kertaa vaikka jännitti niin pysty jopa vähäsen nauttimaan ajamisesta . Tiedän kyllä missä itsellä on vielä opittavaa ja tärkeimmäksi itselle luokittelisin polkimien pehmeä käyttö ja ratin käätäminen rauhallisesti eikä liian jyrkästi. Mutta kaiken kaikkiaan tuokin tuntu menevän hyvin ja opettajakin sanoi että hyvin on lähtenyt menemään .

Tällä viikolla oon kyllä ollut väsynyt ja mennyt aikasin nukkumaan, kyllä sen huomaa kun ei ole tottunut aikasin heräämisiin ja pitkiin työpäiviin niin sitä on aika finito kotona mutta uskon että kehokin alkaa tottumaan rytmiin, yöt nukun aika hyvin vaikka rupean heräilemään siinä 6 pintaan aamulla ja sen jälkeen uni on sellaista katkonaista ja tulee aina katottua kelloa että millon pitää nousta. Vatsa on edelleen aamuisin tosi ärsyttävä, nyt tiedän ainakin miksi maha on omituinen silloin; se on täynnä ilmaa joka aamu kun herään aikaisin. Mikään ei maistu ja kestää pitkään ennenkuin pystyy pistämään mitään oikeastaan suuhunsa .

Ollaan tässä katseltu uutta asuntoa murun kanssa, vähän katseltu jos löytyisi joku vähän pienempi kämppä mahdollisesti omalla saunalla ja on pari mielenkiintoista ollut aika hyvässä paikassa, nyt vaan odottelen että saisiko maililla vastausta pääsisikö tsekkaamaan yhtä mielenkiintoista asuntoa, noh saapi nähdä mitä tapahtuu (kaupungin vuokralle olisi paras päästä kun niin paljon halvemmat vuokrat mutta toisaalta sitä on tottunut nyt maksamaan suurta vuokraa )
MÄ SAIN TÖITÄ!!!!

Viime perjantaina oli tosiaan tämä yksi haastattelu jossa kävin ja se haastattelu meni aivan mielettömän hyvin, kesti kaiken kaikkiaan puolitoista tuntia ja se oli rennoin tuollainen haastattelu jossa olen ollut, siinä hyvin paljon tuli puhuttua kaikenlaista mitkä ei liittynyt aiheeseen (haastattelija rupes kertomaan omasta perheestä mulle ja itse jaoin kanssa oman elämän kokemuksia ), hän sanoikin haastattelun päätteeksi että täytyy olla ihan hemmetin kova tekijä jos mut päihittää. Soittikin maanantaina ja sano että olen heidän kanditaatti jota tarjotaan Kunnallisten Eläkevakuutukselle ja sieltä heidän atk-henkilönsä soitti mulle ja vähän kyseli mun CV:n lisäksi asioita. Ja olivat kai sitten tykänneet kun olin kelvannut ja aloitan nyt työt sitten 7.1.

Palkka on nyt sen verran suuri (sain juuri sen mitä halusinkin ) että pystyn kustantamaan itseni autokouluun, vieläkään en oikein tajua tätä että sain töitä ENNEN JOULUA, paras joululahja kyllä. Nyt onkin aika raukee olo kun oon stressannu ja jännittäny tätä että saanko työtä vai en ja sain kun sainkin ennen ensi vuotta.

Aika paljon tapahtunu lyhyessä ajassa: mentiin murun kanssa kihloihin ja sitten vielä sain töitä , nyt aionkin levätä kunnolla ennen uuteen työpaikkaan menemistä ja tottakai sekin jännittää kun uuteen paikkaan menee ja toivon että kaikki menee hyvin.

Viime viikonloppuna oli tosiaan tämä Mielentaiteen pikkujoulut ja ihan hyvää teki päästä vähän pois ja ajatukset pois työnhausta yms. Kylpylä oli tosi rentouttava paikka vaikka ne avaimet jotka saatiin oli aivan perseestä, hyvä jos pääsi pukukoppiin enään. Ravintolassa ruoka oli aivan älyttömän hyvää ainut huonopuoli oli se kun täytyy niin nopeasti ja ei meinannu saada syötyä ihan kaikkea (toisaalta oon varmaan laihtunu tässä kun oon stressannu näitä työasioita ja ei oo oikein ollu ruokahaluakaan). Kaiken kaikkiaan oon laihtunu parin vuoden sisällä 8 kiloa , oli se aikamoinen shokki kun kävin vaa'lla. Toivon vaan etten nyt enää laihtuisi koska nyt on sellainen "ihanne" paino, mahaakaan ei ole nyt mitä on ollut (edelleenkin yksi kuva joka kummittelee 2006 kesältä kun mulla oli oikein budhamainen maha).

Eilen oli taas kuukausittainen ryyppäjäispäivä tällä ystävälläni ja alunperin oli tarkotus käydä vasta tänään mutta ajattelin siirtää sitä jotta muru sais olla välillä yksin kämpillä että ei tartte jatkuvasti mun pärstää katella kun hänellä on näitä vapaapäiviä . Tässä on kyllä joka viikonloppu tullut ryypättyä aikalailla että nyt saa jäädä joksikin aikaa ei fysiikka enään oikein kestä.

Joulu onkin kohta käsillä ja ei oikein joulunen fiilis ole kun ei oo ees lunta maassa , mutta kuitenkin vietetään murun kanssa kahdestaan joulu, mikä onkin mukavaa vaihtelua viettää rauhallista joulua kun ennen sitä on tullut oltua veljen perheen luona ja aika väsyttävää se on ollu mutta toisaalta se on ollut ihanaa katsoa niitä pikku lapsia kun ovat innoissaan.

Tapanina sitten mennään käymään vanhemmilla (sukulaiskiertoa), että varmaan tulee syötyä aika paljon sinä päivänä .

Mutta nyt mä ajattelin vähän rentoutua pelaamalla

SAIN TÖITÄ!!!!!!!Tiistai 18.12.2007 12:22

Jipikaijee!!!! Sain töitä ja alotan 7.1!!!! En uskonu että olisin saanu töitä ennen ensi vuotta :)

We got engaged <3Tiistai 11.12.2007 12:48

Ääh....Tiistai 06.11.2007 12:17

Joo-o pitkästä aikaa taas kirjoittelemassa, sain tänään vastauksen siitä työpaikasta ja minua ei valittu siihen työhön. Vähän harmittaa (mikä ei ole yllätys) kun kuitenkin jännitin aika paljon sitä vastausta ja osittain arvasinkin sen kun ei ollu kauheasti osaamista palvelin puolella. Noh hyvä asia tuossa on että minut valittiin lukuisista ihmisistä haastatteluun (haastatteluun valitsivat 6 pätevintä hakijoista), että se on kuitenkin positiivista mutta olisivat voineet tehdä päätöksen aikasemmin kun nyt tuntuu että jännitin ihan turhaan pari viikkoa. Tosin tuo vastaus toi lisää pelkoa siihen että tuun olemaan ensi vuonna työtön ja pelottaa se että kaikki tää kuntoutus jota oon tehnyt 2004 lähtien menee kankkulankaivoon ja masennus taas totaalisesti ja siinä sitä sitten ollaan . Oon kuitenkin tässä lähetelly hakemuksia toisiin paikkoihin mutta pahoin pelkään (tiedän että pitäisi olla positiivinen mutta omalla kohdalla työnhaku on AINA ollut mahdotonta, niin paljon niitä kielteisiä vastauksia on tullut jos niitäkään ja vienyt mieltä alas kun tuntuu että mikään ei onnistu). Pettynyt mä kuitenkin oon siitä ei pääse mihinkään ja tässä menee muutama päivä ennenkuin pääsen tuon asian yli (niinkuin yleensä).

Muuten kuitenkin on mennyt ihan hyvin kaiken kaikkiaan, oli pakko eilen antaa murun synttärilahja kun oltiin kaupungilla oli aikomassa ostaa uuden mp3-soittimen (olin siis ostanut hänelle iPodin synttärilahjaksi kun oli niin kovasti halunut ja vielä nyt vanhempaa mallia kun nämä uudet on hänen mielestään rumia), onneksi tosin hänellä ei ollut mitään aavistusta että minkälainen mp3-soitin sieltä tuli ja oli kyllä totaalisesti ällikällä lyöty kun avasi pakettinsa , mikään ei tunnu niin hyvältä kun antaa lahja ja sellainen joka lyö positiivisesti ällikällä .

Mut joo nyt takaisin työn pariin ja työn etsintään....

Jatkumoa...Tiistai 23.10.2007 15:33

Siitä on "vaihteeksi" aikaa kun viimeksi oon päivitelly päiväkirjaani, on ollu vähän kiirettä nyt töissä ja pikku skulkin kanssa. Skulkki on nyt asustellut meillä vähän yli viikon nyt ja on kyllä melkoinen veitikka ;). Alussa oli tietenkin vaikeampa kun hän oli niin peloissaan ja etsi emoaan muutaman päivän iltaisin ja oli meitä piilossa sohvan sisällä, oli vaikea saada nukutuksi yöllä kun kisu nauku melkein läpi yön etsien emoaan ja veljeksiään. Noh kuitenkin uteliaisuus voitti ja on nyt ominut kämpän itselleen :D. Vaikka luultiin että skulkki on todella arka kissa niin kyllä hän antaa rapsuttaa ja jopa vieraita käy osittain moikkaamassa että ei luiki kokonaan pois silmistä. Pakko sanoa että tuon ihanuuden touhuja on kiva katsella kun saa omituisia päähänpistoja ja on vaan pentu ;).

Työhaastattelu oli tosiaan viime perjantaina ja olin jännittänyt sitä tilannetta jo maanantaista lähtien :oops:, mutta ihmeen hyvin se haastattelu meni, olin oma itseni ja tuli kyllä itse heitettyä outoja kysymyksiä että ei varmaan kovin moni sellaisia kysele :lol:, mutta itselle siitä jäi ihan hyvä fiilis vaikka jännittikin julmetusti. Tällä viikolla pitäisi tietää että saanko työn vai en. Vaativa työhän tuo olisi verrattuna nykyiseen, paljon enemmän vastuuta kun olisin yksikseni hoitamassa näitä atk hommia mutta se olisi haaste jonka voisin ottaa vastaan. Muutenkin tuolla olisi hyvät työajat, ei olisi ylitöitä eikä viikonloppu töitä koska sanoin suoraan että en tee viikonloppu töitä koska ne on sellaisia jolloin mä haluan vapaata ja lepoa. Jos siellä jostain syystä tulisi ylitöitä niin ne pystyy ottaa pois seuraavista päivistä että pääsee aikasemmin lähtemään töistä. Sekin olisi hyvä kun tää paikka olisi ihan lähellä "vanhaa" työpaikkaani myös niin pystyisi käydä piihtamassa sitten siellä. Odotellaan nyt mikä se vastaus on....

Tässä on ollut työn puolesta melko kiireistä, että on ollut aika väsynyt kun himaan on päässyt, onneksi rupee nyt kuitenkin vähän helpottaa kun rundi on saatu hoidettua työparin kanssa.

Oli viime keskiviikkona tosin bänditreenit vanhan koulubändin kanssa :), oli tosi mukavaa päästä PIIIIITKÄSTÄ aikaa soittelemaan ja tapaamaan vanhoja tuttuja, sinne tuli myös vanha luokkakaveri jota en ole nähnyt kymmeneen vuoteen, oli tosi mukava vaihdella kuulumisia ja jutella sekä tietenkin soitella. Päätettiin että soitettaisiin useammin tästä lähtien kunhan vaan ajankohdat natsaa ihmisillä ;).

Fiilikset on ollut melko korkealla vaikka väsynyt ehkä oon ollut; onnistunut (omasta mielestä) työhaastattelu, bänditreenit, skulkki ottanut meidät hyvin vastaan ja taitaakin muuten pitää murua emonaan ja mua leikkikamuna (siitä todisteena vähän naarmuiset kädet :lol:), ja muutenkin murun kanssa on mennyt hyvin, silmissä näkyy edelleen kiintymys ja rakkaus :). Sitä mä oon muuten miettiny että mikä siinä on kun toinen käy kampaajalla ja on uudella hiustyylillä niin tulee aina VAU fiilis ;), noh ehkä se on jotain noita parisuhteitten omia mysteereitä :D.

Uusinta uutta :)Torstai 11.10.2007 01:30

Vois taas päivitellä mitä tässä on tapahtunut viime merkinnästä; noh viime viikonloppuna olin taas viettämässä "kuukausittaista ryyppäjäispäivää" frendillä ja oli ihan mukavaa, oli taas hauska puhuu pskaa, pelailla ja kattoo wrestlingiä . Se on semmonen traditio josta pidän vaikka se ei mitenkään terveellistä olekkaan mutta mieli on ollut aina hyvä niillä kerroilla jopa eron jälkeen se oli semmoinen joka helpotti oloa ja oli mukava viettää rentoa iltaa ilman että ajattelisi jatkuvaa pahaaoloa tai puhuisi vaikeista asioista. Lauantaina sitten olikin vähän krapulaa mutta kaikkein ihmeellisintä tuolloin oli se kun aloin siivoamaan oikein kunnolla kämppää, kävin pyykkituvassa pesemässä lakanoita yms. (pesukoneessa joka meillä on niin ei hirveästi niitä pestä ja kun meiltä noita lakanoita ja peitteitä löytyy melkoisesti ). Tuli myös pestyä vaatteita ja muutenkin siistittyä kämppää; kaikki tämä krapulassa ja pakko sanoa että se oli oikein kunnon krapulalääke . Huomasin siinä että "tämä olen se minä oikea ihminen kaiken tuon masennuksen alla", oli mukava nähdä sitä vanhaa qbasia joka on vähintään 70% masennuksen alla. Nyt tätä ihme energiapiikkiä on jatkunut monta päivää, tänään tosin oli ensimmäinen kerta kun olin aika väsynyt töitten jälkeen. Mutta tällä viikolla olen tehnyt hyvin paljon asioita, yhtenäkin päivänä (maanantaina) kun tulin kotiin töistä ja muru oli todella pahalla tuulella kun ei olisi halunut lähteä töihin niin mietin kuumeisesti millä tavalla voisin piristää hänen mieltään kun tulee töistä kotiin, aluksi ajattelin ostaa jotain kivaa kuten ruusun mutta kukkakauppa oli jo ennättänyt mennä kiinni joten päätin alkaa silittää vaatteita kun niitä puhtaita oli alkanut kerääntyä melkoisesti niin minä vaan menin tuumasta toimeen ja silitin kaikki vaatteet mitä löytyi pestyinä . Ja pakko sanoa että vaikka se ei parasta tekemistä ollut niin jotenkin zenmäistä se kuitenkin oli osittain, aikaa tuohon meni sellaiset pari tuntia . No arvata saattaa niin muru oli iloinen kun olin tehnyt tuon ihan omasta aloitteesta .

Muutenkin tuntuu elämässä menevän melko nopeaa tahtia asioita, olin lähetellyt työhakemuksia kun en voi jatkaa tässä nykyisessä työssäni enään tämän vuoden jälkeen niin kappas; tänään soitettiin minulle ja mulla olisi ensi viikon perjantaina työhaastattelu samantyyliseen työhön jota nytkin teen . Olen yhtäaikaa todella iloinen, hämmentynyt, pelokas/jännittynyt ja osittain surullinen .
- Iloisuus siitä että edes pääsen johonkin työhaastatteluun.
- Hämmentynyt että se tapahtui noin nopeasti (lähetin eilen yhden hakemuksen ja olen tottunut vastaamattomiin maileihin tai niihin yleisiin "kiitos mielenkiinnostanne mutta valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun plah plah plah"),
- Pelokas/jännittynyt siitä että jos mahdollisesti saisin niin siinäkin tulee paljon muutoksia elämään kun on ollut tässä nykyisessä työssä kolmisen vuotta ja siellä on mahtavat työkaverit mutta tiedän että olen nuori vielä ja elämään kuuluu muutoksia varsinkin tässä vaiheessa elämää, jännittynyt siitä itse tilanteesta että osaanko varmasti paikalle kun olin Stokkalla kun tämä mies soitti minulle ja onneksi kuitenkin osoitteen sain selville ja että mistä firmasta oli kyse ja onhan se ymmärrettävää että varsinkin hulluilla päivillä on vaikea keskittyä kunnolla puheluun, sekin jännittää että miten tämä vaikuttaa nykyiseen työhöni koska mulla on sopimusta vielä jäljellä, pystynkö ottamaan vastaan tuon työn JOS (ISO JOOOS) saisin mahdollisesti tuon työn.
- Surullinen siitä että mun on jätettävä tämä työ, koska ne työkaverit jota mulla tuolla on ovat olleet sellaisia avunantajia vaikeina aikoina ja VARISNKIN vaikeina aikoina, ilman tuota työtä olisin varmasti vielä pahemmassa kunnossa kun olin silloin, tiedän että yhteistyö heidän kanssaan ei pääty vaikka menenkin toiseen työpaikkaan ja haluan pitää heidät jollain tasolla elämässäni.

Noin nyt on tärkeimmät saatu ulos systeemistä, nyt voisi vähän surffailla ja kuunnella Atreyuta, ja kohta onkin muru kotosalla . Kohta onkin taas miitti, kiva päästä taas viettää vanhaa kunnon raflamiittiä .

Niin ja skulkki tulee perjantaina!

Pari päiväkirjamerkintääPerjantai 05.10.2007 12:55

Kirjoitettu 26.9.2007:

Tuli jotenkin pakottava fiilis kirjoittaa jotain tänne päiväkirjaa, jotenkin tuntuu että musta on tullut hyvin itsekeskeinen ihminen, muistan kun olin aivan hajalla eron jälkeen, oli kaaosta, viinaa, irtosuhteita, tuskaa mutta kuitenkin silloin kaikesta siitä paskasta huolimatta jaksoin antaa vertaistukea ihmisille, mutta nyt en jaksa oikein mitään, pidän etäisyyttä ihmisiin koska pelkään että kuormitun, i mean WTF? Ei se ennenkään tehnyt niin joten miksi hemmetissä nyt ajattelen niin? Siksi kun pitkästä aikaa tuntuu että elämässä on päämäärä? on suunnitelmia elämälle? Hemmetti murun kanssa mietitään jo ensi vuotta että riippuen jos on hyvä rahatilanne (tai enemmänkin työtilanne) niin hankkisimme auton ja minä menen autokouluun, piti jo tänä syksynä mennä mutta kun ei helvetti ole rahaa ja pelkään että jään työttömäksi vuoden lopun jälkeen joka vie mut taas sinne syövereihin jossa kaksi vuotta jo olin, pelkään että se on taas lopun alkua parisuhteelle yms. Kävelenkö mä tosiaan jollain hemmetin ohuella narulla jossa pienikin horjahdus tiputtaa mut syvyyksiin ja kaikki menee taas piloille? Tuntuu että elämä on ollut vain pelkkää haaveilua ja ainut haave mikä mun elämässä on koskaan ollut: Päästä naimisiin rakastamani naisen kanssa, saada lapsia ja elää normaalia elämää ilman masennusta. Onko tuo utopiaa? Miksi tuon saaminen on mahdotonta (ainakin tähän mennessä)? Jokaisessa parisuhteessa mietin "ehkä nyt unelmani voi toteutua", mutta paskat, everytime the shit hits the fan. Mua oikeesti ottaa päähän tää ainainen pelko että mut hylätään, se on seurannu mua lapsesta lähtien, hemmetti menis jo tuonne kaaliin että se pelkääminen ei auta mitään vaan pahentaa kaikkea, vaikka olen päässyt pikkuisen eteenpäin että en pelkää niin paljoa niin miksi hemmetissä siitä ulospääseminen kestää niin kauan?

Noh tässä oon nyt syksyn aikana lähettänyt avoimia työhakemuksia eri firmoihin ja nyt hain yhteen koulutukseen josta olisi TODELLA paljon hyötyä tähän ammatiin johon olen vaan "tupsahtanut" mutta en odota että pääsisin siihen koska oon tottunut työttömänä että en päässyt mihinkään. Haluisin taas päästä soittaa rumpuja mutta siihenkin tuntuu että ei ole jaksamisia, aina kun joku on ottanut yhteyttä kiinnostuakseni minusta niin jähmetyn enkä uskalla vastata mailiin takaisin, mitä hemmettiä tuokin on? DAMN YOU FEAR!!!

Noin nyt helpotti, ainut mitä haluan vielä olisi kyky itkeä taas niin olisi täydellinen paketti täksi illaksi , ärsyttää kun itkemiseni on hävinnyt, höh tuli kai sitten itkettyä kyynelkanavat kuiviksi pari vuotta sitten . Noh ehkä se tulee taas joskus takaisin. Nyt kattoo Penn & Telleriä ja odottamaan kun muru tulee töistä


Kirjoitettu 5.10.2007:

Jälleen on vierähtänyt aikaa viime kirjoituksesta kun piti saada purettua tuota fiilistä, sen jälkeen onkin ollut taas helpompi olo . Viime viikonloppuna tuli oltua tupareissa ja ihan kivaa vaihtelua sekin oli, viettää rentouttavaa kanssakäymistä tuttujen sekä uusien immeisten kanssa, se on huvittavaa että vaikka olen melko sosiaalinen ihminen niin mua aina jännittää melkoisesti tavata uusia ihmisiä (kuten myös vanhoja tuttuja), pitkästä aikaa olikin krapulaa päällä .

Ensi viikolla käydään hakemassa Skulkki meille, ihanaa kun saadaan pieni kissanpentu kotiin hyrisemään (tosin varmaan aluksi on muutaman päivän piilossa ennenkuin tottuu meihin). Molemmat odotetaan kovasti että saadaan Skulkki vihdoin ja viimein kotiin .

Tuolta kurssilta johon lähetin hakemuksen tuli kielteinen päätös (mikä ei ollut yllätys), osittain harmittaa kun siitä olisi ollut todella paljon hyötyä tulevaisuudessa mutta osittain tiesin että en pääse siihen, sitä tuli totuttua kielteisiin päätöksiin kun oli oltua 2 vuotta työttömänä. Pelkään edelleen että joudun taas työttömäksi (taitaa itseasiassa olla suurin stressitekijä mulla tällä hetkellä) ja että sitä kautta taas vaivun masennuksen pauloihin ja että parisuhde kärsii siitä todella paljon .

Mistä päästääkin muruun ja minuun, pakko sanoa että olen varmasti "uudestirakastunut" tällä hetkellä, okei ei se ole sellaista kuten oli alkuaikoina mutta jotenkin tuntuu että rakkauteni murua kohtaa on noussut "seuraavalle" tasolle; tiedän sydämmessäni että haluan mennä naimisiin hänen kanssaan ja että haluan viettää elämäni hänen kanssaan. Mutta en kuitenkaan halua hypätä asioiden edelle liian nopeasti, ensiksi pitäisi mennä kihloihin tosin tällä kertaa niin että oikeasti ne kihlat tarkoittaa sitä että mennään naimisiin eikä "leikkikihloja". Siinäkin oma stressinsä että miten ja missä helvetissä sen teen? :smt017. Noh nuo asiat ei ole aivan NYT ajankohtaisia mutta pikku hiljaa nuokin asiat rupee mietityttää päivittäin.

Sehän tässä suhteessa on hyvää kun molemmat oppii lisää asioita elämästä, itse olen omaksunut sen miten pitää omia puolia (se on pakko hänen kanssaan koska muuten jyräisi mut aika helposti ), me osataan äristä niin ettei mene henkilökohtaisuuksiin tai että toinen ottaisi nokkiinsa (varmasti ulkopuolisilta vaikuttaa että me riideltäisiin jatkuvasti mutta se on meidän oma "insidejuttu" ), kotona on todella mukava käpertyä sohvalle kattomaan jotain hyvää ohjelmaa tämä pätee vapailla että arkisin (etenkin arkisin tuo on tärkeää päästä käpertymään ).

Tänään meen taas viettää "kuukaisittaista ryyppypäivää" frendille, siitäkin tullut oma traditionsa parissa vuodessa ja onhan se kiva päästä viettää hyvää aikaa frendin, wrestlingin sekä pelien parissa . Mutta ehkä nyt pitäisi taas vaihteeksi tehdä töitä .

Hyvää viikonloppua kaikille !