IRC-Galleria

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä (he valitsevat omat 5). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Kotiin tultuani revin melkein kaikki vaatteet pois päältäni. Kotona kuuluu hillua pikkuhoususiltaan, joten tämä ei ole omituista.

2. Käytän pikkuhousuja. Yleensä Katjan.

3. Omituisin kiehtoutumani ovat tietokoneroolipelit. Kahlattuani yhden läpi imutan uuden. Tämä toistuu, joskin ei ole omituista. Paitsi ehkä Katjasta.

4. Edellisestä vielä omituisempi lienee se, kuinka hartain toiveeni olisi joutua pieneen huoneeseen pienten läskien äijien kanssa.

5. Olen kokeillut peppuseksiä. Vastaanottavana.

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä (he valitsevat omat 5). Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.
Katjan:
1. Pelkään pimeetä. Olen siis troo-jöötti.

2. Olen vainoharhainen. Yleensä kuvittelen jonkun tarkkailevan elämääni. Nykyään en edes epäile sitä.

3. Vaikka valitsisin vaatteeni seuraavaksi päiväksi illalla, joudun valikoimaan ne uudestaan aamulla. Yleensä sen takia, että illalla valitsemani vaatteet tuntuvat aamulla liian kylmiltä tai paljastavilta. (Tässäkin vainoharhaisuus tulee esiin. Eihän mulla ole paljastavia vaatteita.)

4. Kuljen käytäviä seiniä pitkin, jottei kukaan yllättäisi minua mistään suunnasta. Tämä tulee esille esim. suljetussa koulurakennuksessa tai ainakin hiljaisessa, tai kerrostalon rappukäytävässä illalla.

5. Nukkumaan mentäessä on tärkeää, ettei yhtä ainoata senttimetriä ihosta ole näkyvillä, paitsi ehkä osa käsistä ja pää. Jalat täytyy pitää peiton alla - muutoin jostain hellraiserista karannut mörkö tulee ja syö ne. Tämä on fakta.


Tämä maanmainio ketju lähtee eteenpäin seuraaville henkilöille:
Lo
zortti
polar_bear
arfo
Fouque

Oli ilta ja satoi. Tässä kaupungissa satoi aina, mies ajatteli ja kääri täyspitkää nahkatakkiaan paremmin ympärilleen. Perkeleen sade oli kastellut myös miehen pitkät, mustat hiukset, jotka nyt kastelivat miehen niskaa ja partaa. Vampyyri ei ollut tyytyväinen ilmastoon - mutta mitäs oli halunnut takapajulasta kaupungin syövereihin. Pitkään mies ei ollut pajulassa ehtinyt homehtua, oli vain kaivannut rauhaa pienen epämääräisen selkkauksen jälkeen, joka käytiin vampyyrien ja ihmissusien keskuudessa. Siinä hässäkässä mies oli menettänyt rakkaimpansa, koska oli lahdannut tuon ihastuksen ja rakastetun, ja tappanut sen jälkeen tietysti naisenkin, joka hänet oli pettänyt. Kas, liikennevalot. Kas, auto. Kas, se tuli päin ja väisti nippa nappa. Liukkaassa kelissä jarrut eivät pitäneet ja kuului kitisevää ja vinkuvaa ääntä kun kesärengas koetti pitää liukkaalla asvaltilla. Ja rysähdys, kun vanha volkkari osui lyhtypylvääseen. Vähän aikaa väki oli paikoillaan ja katsoi miten oli käynyt, vanhan auton konepellin alta tuli savua. Paukaus, toinen, ja lopulta ovi potkaistiin auki ja sisältä könysi punaisen sävyihin värjätty rastalettinen Charity.
''Voi vitun vitun vittu!!'' Nainen ärähti ja potkaisi eturenkaan lokasuojaa jotta paukahti, se tippuikin vielä rämisten alas.
''Saatana soikoon, onko silmissä vikaa kun valo meni punaiseksi!'' Tyttö karjui, sillä mies seisoi yksin keskellä katua kait tajuamattaan asiaa - tai välittämättä. Mies katsoi naista ja autoa ja kohotti olkapäitänsä ja virnisti.
"Sattuuhan näitä." tuo totesi mutta lähti kävelemään naista kohti, ja tarkasti auton vahingot.
"No, jos olisit haaskannut rahasi hiustesi sijaan kitkarenkaisiin, mitään ei olisi tapahtunut. Pahoitteluni silti."
''Anna puhelinnumerosi.'' Charity sanoi aika turhautuneen oloisena ja hieraisi ohimoaan kuin päätä särkisi, ja kaivoi sitten lyhyen, tummanruskean ja kuluneen nahkarotsin povitaskusta tupakka-askin, veti yhden huuliensa väliin ja sytytti sen ja veti henkoset kuin rauhoitukseksi.
''Tarvitsen sen vakuutusmaksuja varten.'' Tyttö katsahti autoaan. Paskat kitkarenkaista, ne eivät olleet vielä lailla pakotettuja. Mies naurahti.
"Ai, no, saanko minäkin sitten sinun puhelinnumerosi? Voihan olla että hävittäisit sen.." vampyyri virnisti ja sukaisi partaansa, kaivoi sitten tuokin takkinsa uumenista tupakan.
"Tulta?" Tuo kysyi ja hymyili charmikasta naistenkaatohymyään. Aika kiva pakkaus tuo, harmi että ehdottomasti ihminen.
''Haista paska..'' Tyttö tiuskahti ja mulkaisi miestä rastojensa takaa kajaalilla hiukan suttuisestikin rajatuilla silmillään. Oli tainnut olla huono ilta, auton takapenkillä näkyi kasseja kuin likka olisi juuri ottanut pitkät jostain paikasta.
''Annatko nyt vain sen numeron? Vakuutusyhtiö ei paljoa niele jos todisteitta alan uikuttamaan jonkun helvetin hullun toikkaroineen keskellä katua.''
Mies naurahti taas ja sytytti itse tupakkansa.
"Totta kai." Tuo kaivoi lappusen taskustaan ja kirjoitti siihen nimensä ja numeronsa.
"Kas näin." Mies ojensi lapun ja virnisti.
"Voinen silti auttaa sinua työntämään autosi syrjemmälle tästä?"
''Tuo tuosta työntämällä lähde, jääköön siihen kunnes hinausauto tulee.'' Charity tuhahti ja toisella kädellä näköjään valitsi keskuksen numeroa, toisella repi oikuttelevan takaoven auki ja veti sieltä kasseja ulos. Ne olivat muhkuraisia, hätäisesti pakattuja. Koko henkilö näytti kuin tuulispäänä jostain lähteneenä.
"No no, anna minun nyt auttaa kun romutin autosikin." Jeremy käveli takaoven luo ja otti muutaman kassin takapenkiltä.
"Minne olet menossa? Haluatko että pyydän sinulle taksin?"
''Ei, ei tarvi..'' Charity huokaisi.
''Olet tehnyt jo aivan tarpeeksi.'' Tosiasia oli ettei taksiin ollut varaa.
''Hotelli on ihan tuossa lähellä, menen sinne kunnes saan auton huoltoon..'' Syvät henkoset, tupakka hetkeksi suusta ja syvä uloshenkäys.
"Anna nyt minun auttaa. En pure." Mies virnisti ja naurahti heitolleen.
"Asun tässä ihan lähellä. Tule sinne siksi aikaa."
Nainen jäi tuijottamaan miestä kuin tuosta tuntuisi että mies puhuisi puupalikalle.
''Kuulostat miltei joltain helvetin namusedältä, tiedätkö? Seuraavaksi kait tarjoat suklaata.'' Charity mutisi ja heitti repun selkäänsä ja mietti miten helvetissä raahaisi kolme isoa laukkuaan kolme korttelia hotellille.
"No olisihan sekin jonkinlainen homma." mies murahti ja laski laukut maahan, märälle kadulle.
"Miten haluat, neiti hyvä." Mies viskasi palavan tupakanjämänsä ilmaan, ja se laskeutui kauniisti auton takapenkille. Tuo kaivoi taskustaan uuden ja sytytti sen. Charity tumppasi nysän nopeasti pois ettei nuhruiseen verhoukseen tulisi vielä lisää palojälkiä. Sade tuntui hiukan kovenevan, ja pisarat pomppivat lätäköissä joista vesi valui viemäreihin. Likka näytti kuin ulos unohtuneelta koiranpennulta joka miettii minne mennä suojaan pahimman myräkän ajaksi.
''Asutko kaukana?''
"Johan sanoin, tässä lähellä." Mies totesi ja pysäytti kävelemisensä ja kääntyi. Varjo peitti tuon silmiä ja pitkä, lihaksikas mies näytti kuin suoraan kauhuleffoista karanneelta.
''Tämä on kyllä vitun huono idea..'' Likka mutisi itsekseen ja otti kassit molempiin käsiinsä ja jätti yhden miehelle. Tytön jaloissa olivat nuhruiset tennarit ja kuluneet farkut joissa oli repeämiä niinkin paljon että se näytti kuin ne oltaisi tehty jo myyntiinvalmistellessa. Mies nosti kassin ja lähti talsimaan edeltä katua pitkin, joskin toiseen suuntaan kuin oli alun perin menossa. Pian kadulta kääntyi haara pimeälle kujalle, minne mies ilman muuta suunnisti. Tuo käveli sitä aikansa kunnes kääntyi ja näytti tunnustelevan umpiseinää, mutta löysi siitä ilmeisesti kolon minne tunki avaimensa ja avasi oven.
"Kas niin, peremmälle." mies sanoi ja odotti että nainen käveli tuon edeltä rappuun, mikä nousi kerroksen ylemmäs ja päätyi ovelle. Mies avasi tuonkin oven lukittuaan ensimmäisen ja eteen avautui miehen kämppä, joka oli ilmeisesti sisustettu pitkällä tähtäimellä. Mustaa ja mustaa, ehkä hieman vielä mustaa ja sopivasti lasia. Kuin jokin perkeleen saatananpalvojan pesä, ilman pentagrammeja ja verialttareita. Charity jäi hetkeksi huoneiston ovelle seisomaan kuin hiiri joka katsoo hiirenloukkua, tietäen miten käy jos siihen astuu mutta myös tietäen ettei ilman sitä juuston nokaretta selviä.
''Onpa värikäs sisustus, ihanko itse suunnittelit?'' Nainen kysyi jotenkin kummeksuen, vaikka oma huoneistonsa - tai nykyään exänsä huoneisto - oli ollut erittäin punasävytteinen. Charity laski kassinsa eteiseen ja katseli ympärilleen varovaisen oloisesti ja puristeli rastoistaan ja vaatteistaan vettä käytävän puolelle vasta sitten sisään astuen.
"Ihan itse." Mies vastasi matalalla äänellänsä ja riisui nahkaloimensa vanhanaikaiseen hattunaulaan ja tepasteli kengät riisuttuaan peremmälle.
"Mikäs sun nimes on?" mies kysäisi samalla kun kaatoi naiselle mehua.
''Charity..'' Nainen mutisi ja katseli ympärilleen, hitaasti takkinsa riisuen kuin jumittaisi hiukan tätä tummaa sisustusta tai totuttaen silmiään siihen. Kun ruskea nahkatakki (Joka tuntui olevan täynnä kiinni ommeltuja ja hakaneuloihn kiinnitettyä Ekstasy, Free Mind ja muita vastaavia kangasleikkeitä) alla oli viininpunaisen ja ruskean sävytteinen toppi, kaulassa näkyi olevan verikivikoru, hopeinen ketju jossa sormus ja kaulapanta jossa oli jonkinmoinen amuletti keskellä. ''Tältä siis poikamiesboksit näyttävät..''
"Kuka väitti mun olevan poikamies?" Mies naurahti ja antoi naiselle mehulasin ja istahti sitten olohuoneen puoleiselle sohvalle, komentaen samalla musiikin päälle.
''Ei millään pahalla mutta pahasti siltä vaikuttaa.'' Charity naurahti kait hiukan hermostuneesti ja otti mehulasin, tumppasi nopeasti sätkänsä ja heitti sen sitten lähimpään oletettuun roskikseen. Pieni huikka ja silmien pyöräytys luomien alla. Ei ollut mies tainnut lukea suhdelukemia miten vettä ja mehutiivistettä sekoitetaan, sillä tämä oli vahvaa.
"Kas, karvapallo." kuului naurahdus ja kissa hyppäsi miehen syliin. Vitivalkoinen, ehkä hieman ennakkoluuloja vastaan sotiva.
"No olet kyllä oikeassa. En ole ehkä kaikkein rakastettavin jätkä." Mies murahti osin itselleen, osin naiselle ja jäi rapsuttelemaan kissaa joka kehräsi tuon sylissä. Yllätys yllätys, Charity ajatteli. Ainut joka miestä taisi tällä hetkellä läheisenä pitää taisi olla rautakaupan myyjä maalipuolella ja tuo kissa, joka oli kuin suora kontrasti koko ympäristöön.
''Minne voin viedä kamani? Huollosta soittivat että pääsevät vasta kolmen tunnin päästä hakemaan autoani, joka ketjukolari sattunut päätiellä.''
Jätä eteiseen tai tähän olohuoneeseen, miten haluat." Mies sanoi ja virnisti naiselle havahduttuaan mietteistään.
"Haluatko jotain syötävää?"
''Ei kiitos, mutta onko sulla mitään mehua vahvempaa?'' Nainen kysäisi ja heilautti puolityhjää mehulasia. Tosin oli tämäkin aika vahvaa, ei tosin mennyt päähän.
''Et muuten ole kertonut omaa nimeäsi.''
"Jeremy." tuo sanoi ja otti naisen lasin ja katosi keittiön puolelle. Pian mies toi punertavan sävyistä juomaa, ilmeisesti jokin grenadiini-drinkki.
"Kas näin." Jeremy ojensi naiselle lasin ja istahti sohvalle, nosti toisen jalkansa viereensä ja laski kätensä sen päälle.
''Entä kissa?'' Charity nyökkäsi, nuuskaisi lopulta juomaa ja otti siitä huikan.
”Anticrisu.” Jeremy totesi ja silitti kehräävää kissaa.
”Löysin sen tuosta kujalta kun muutin tänne, ja se asettuikin taloksi.”
”Aika… erikoinen nimi.” Charity mutisi ja katseli sitten ympärilleen kunnes löysi yksinäisen tuolin. Nopea vilkaisu mieheen, kuin lupaa kysyvä.
''Erottuu aika selvästi mustasta, haetko jotain kontrasteja sekä elävän ja esineitten että värien keskeltä?'' nainen jatkoi ja hypisteli lasia, kuin mittaillen sitä.
Mies virnisti vastaukseksi ja haroi hieman paksua, märkää ja takkuista tukkaansa. Tuon käsivarret olivat kokonaan tatuoidut, hihat ulottuivat vain kyynärpäähän asti. Miehen virnuilu oli miltei ärsyttävää, tuli mieleen kaksi vuotta vanhempi poika joka pimittää salaisuutta joka mielestäsi kuuluisi sinunkin tietoosi. Nopeasti tuoli kopattiininkin alle, ja Charity istuutui siihen siten että saattoi nojata eteenpäin selkänojaan. Uusi huikka punaisesta juomasta.
''Mitä tämä oikein on?''
"Karpalomehua, sitruslimua ja grenadiinia. Loraus väkevää." Mies vastasi ja katseli naista arvioivasti.
"Oletko täkäläisiä?" tuo kysäisi ohimennen, samalla kun katsoi arvioivasti taulua seinällänsä. Taulu näytti tyhjältä ensi näkemältä, myöhemmin siitä ehkä paljastui sävyjen piirtämä kuvio kämmenestä. Nainen heristi päätään ja otti uuden huikan hetken jääden makua maistelemaan, kuin koettaen hakea karpaloiden vivahdetta.
''Tulin tänne kaksi kuukautta sitten. Jatkan matkaani kunhan auto tulee kuntoon.''
"Minne olet sitten matkalla?" Jeremy vilkaisi naista ja nyki leukapartaansa. Kissa oli nukahtanut tuon syliin.
''En ole aivan varma.. Jonnekin etelään ehkä.'' Nainen mutisi ja katsoi hiljaa kissa joka tuhisi miehen sylissä autuaassa unessa, kuin pieni vauva silmät sikkurassa. Katse kierteli seinillä olevissa tauluissa ja julisteissa jotka tuntuivat kaikki olevan aika synkkämielisiä.
''Voinko lainata suihkuasi? Vakuutusasiamiehen tullessa ei heru sääliä tämän näköisenä.. tai viinan ja tupakan hajuisena. '' Kieltämättä, Charityn vaatteet haisivat.
"Toki. Tuon sinulle pyyhkeen." Jeremy tokaisi ja nousi seisomaan. Kissa heräsi kesken ilmalennon ja tipahti jaloilleen maahan.
"Siellä on jotain shampoita ja muita, toivottavasti kelpaavat." mies sanoi ja ojensi naiselle tummanpunaisen pyyhkeen hetken kuluttua.
''Juu, kiitos..'' Nainen mutisi ja lähti pyyhkeen kanssa, hetken päästä kuuluikin jostain huoneesta hiljaista vedenlorinaa. Takin taskusta alkoi kuulua kännykän hälytysääni, joka peittyi naisen korvissa täysin veden huminaan. Ruudussa luki ”Thomas”. Hmm. Mies raotti taskua sen verran että näki puhelimen, vilkaisi kylpyhuoneen ovelle ja otti kännykän taskusta.
"Halojaa." Jeremy vastasi.
''Kuka vittu siellä? Charity?'' Kuului humalassa oleva, nuoren miehen ääni.
''Vittu vastaa lutka! Kuka helvetti siellä on?!''
"Jeremyhän täällä." mies vastasi ja kohotti toista kulmaansa. Mukavanoloinen mies.
"Charity on nyt suihkussa, palannee pian. Pyydänkö soittamaan?"
''Kuka saatanan Jeremy? Käske se helvetin huora nyt puhelimeen saatana!'' Hetken hiljaisuus, puhelimesta kuului pieni hulaus, Thomas kait otti huikkaa jostain pullostaan.
''Ja mitä vittua se muka suihkussa tekee, hä?''
"No mitä suihkussa nyt yleensä tehdään?” Halotaan halkoja?
”Peseytyy kenties." Jeremy vastasi ja tuhahti itsekseen. Ääliö.
"Pyydänkö Charitya soittamaan vai mikä on ongelma?"
''Vittu käske se palata tänne tai mä hakkaan sut ja tapan sen!'' kuului karjaisu ja luuri lyötiin korvaan. Kymmenen minuutin päästä Charity tuli suihkusta pyyhkeellä pitkiä rastojaan kuivaten, päällään siistimmät mustat Mansonin housut ja sammaleenvihreä toppi. Kasvoissa ei ollut enää meikkiä, ja se sai naisen näyttämään hiukan heränneemmältä kuin juuri hereille nousseen suttuinen meikki.
"Ystäväsi soitti. Vastasin, olen siitä pahoillani. Pyysi jättämään viestin." Jeremy sanoi ja vilkaisi Charitya.
"No niin, paljon parempi." Tuo hymähti ja nojautui taaksepäin sohvalla, laskettuaan kännykän pöydälle.
"Se oli joku Thomas joka ilmeisesti halus tavottaa sut.”
''Thomas? Voi helvetti..'' Nainen huoahti ja veti pyyhkeen päästään kosteat rastat miltei hellyttävän sekaisin, joka suuntaan sojottaen.
''Se kusipää ei ole ystäväni. Se oli ex, jonka luota lähdin juuri ennen kuin kävelit autoni eteen. Mitä se halusi?''
"No.. Kai se jotain jostain hakkaamisesta puhui, mutta luulen että se kohdistui minuun. Vai ex?" Mies virnisti vinosti karaistun poikamaisella charmillansa ja hörähti.
"Kuulosti aika puusta pudonneelta. Taisi olla poika maistellut jotain muutakin kuin mehua."
''Se on juoppo ja oikea kusipää, vetää huumeita niin että aivot sulaneet. Ihme ettei valu ulos korvista.'' Nainen tuhahti ja laittoi pyyhkeen kuivumaan ovennarikkaan.
''Ja hakkaamista.. vitut, se jätkä ei kännissä pysy edes pystyssä vaikka hakata osaakin. Hartiatkin kuin ladonovet - ei yhtä isot mutta yhtä lahot.''
Jeremy naurahti.
"Kuulostaa herttaiselta tapaukselta." mies kävi vetämässä pitkähihaisen ylleen ja etsi jostain röökinsä, sytyttäen jälleen yhden.
"Etelään menossa? Itse en piittaa niinkään lämpimästä."
''Jokainen menköön minne huvittaa..'' Charity mutisi ja kuin luonnostaan istui seinänviereen eikä penkille, kait tunsi olonsa mukavammaksi siten. Pöydältä ottamastaan lasista joi vielä pohjat. Viimeinkin se karpalo maistui, vai mikä nyt olikaan.
"Näin on. Sade piisaa minulle hyvin. Ja suurkaupungin hektisyys." Mies puhalteli savurenkaita seesteisen näköisenä.
''En minä minnekään maalle ole menossa!'' Charity naurahti ja sitten kävi sytyttämässä oman tupakkansa Jeremyn röökin kytevästä tulesta.
''Menen etelään ja etsin itselleni mukavan miehen, sieltähän kaikki väittävät niitä löytyvän, vai?''
Jeremy repesi nauramaan ja hetken kuluttua vaivoin hillitsi itsensä.
"Ne miehet osaavat miellyttää naisia. Huomaa monikko."
''Kenties. Täkäläiset eivät tunnu osaavan miellyttää yhtäkään.'' Charity virnisti ja puhalsi savua suustaan ja nojasi takaraivoaan mustaksi maalattuun seinään.
"No niin no. Onhan se sinänsä parempi sitten mennä etelään ja jakaa huomio." Jeremy kohautti olkapäitään. Tuo ei näyttänyt siltä kuin omistaisi elämänsä naisen miellyttämiseen, ei todellakaan. Charity naurahti hiljakseen. Puhelin alkoi soida uudestaan, ja nainen katsoi sitä vain hetken hiljaa kunnes vastasi. Varikolta.
''Niin.. joo, aha.. Mitä? Ei tuu kesää!'' Samanlainen puhe jatkui ja sitten tyttö sulki puhelimensa kiroillen.
''Vittu, pakko lähteä hotellille. Ne kusipäät eivät kuulema saa siirrettyä autoa ennen aamua, ja vakuutusyhtiöstä tullaan kahden päivän päästä. Voi helvetti!''
"Ei mitään paniikkia tyttö." Jeremy rauhoitteli laiskalla äänellä. Miehen tummat silmät kiilsivät hetken.
"Arvatenkaan sinulla ei ole rahaa hotelliin."
''Mitä halvattua sinä siitä muka tiedät, tongitko lompakkoani?'' Mitä vittua tuo tytötteli, Charity oli jo kahdenkymmenenkolmen, omasta mielestään varsin kypsässä iässä.
"Enp. Loistoautostasi päättelin." Jeremy sanoi silmät puoliraollaan ja puhalteli savukiehkuroita suustaan.
"Tyttönen sinä minulle olet, tuskin kahtaviittä." Hyvähän miehen oli puhua. Tuo oli pitkälti yli 500-vuotias.
''Turpa kiinni.'' Charity murahti, nousi ja kävi tunkemassa riisumansa vaatteet laukkuunsa ja väkivalloin repi vetoketjua kiinni.
''Ei ne kuitenkaan kysele pakosti heti maksua, kunhan tarpeeksi nopeasti häipyy oikeasta paikasta.''
Jeremy naurahti taas.
"Olet kuin jokin koipensa menettänyt sirkka joka räpistelee ulos hämähäkin verkosta. Ole rauhassa vain, en minä pure. Voit vaikka olla tässä sohvalla jos niin haluat, enkä taatusti kysele maksua."
Hetken Charity tuijotti Jeremyä kuin lapsi miestä, joka oli juuri listinyt tämän lemmikkikoiranpennun. Huokaisi sitten raskaasti, sulki silmänsä hetkeksi ja hieraisi niskaansa.
''Mikä juju tässä on, mitä tahdot?''
”En mitään. Olen hyvä.. ihminen ja tahdon auttaa. Itsehän aiheutin sinulle tämän tilanteen." Mies sanoi ja yritti näyttää vilpittömältä. Raskaasti epäonnistuen. Mikäli nainen olisi ollut kissa, tämä olisi näyttänyt nyrpeää kuonoa ja luimistanut kunnolla korviaan hiukan turkkiaankin pörhistellen.
''No kiitos sitten vain..'' Charity mutisi ja katsahti kelloa. Puoli kymmenen, ei vielä mitään siis. Pitäisi keksiä tekemistä pariksi päiväksi ja miettiä miten vältellä Thomasia.
"Ei mitään, ilo on minun puolellani. Siitä onkin hetki aikaa kun majailin jonkun kaltaisesi kanssa saman katon alla." Mies unohtui ajatuksiinsa hetkeksi, eikä Charitylle oikein auennut mitä "kaltaisesi" oikein tarkoitti.
''Just..'' Charity mutisi ja etsi sitten laukustaan taskumatin jossa oli kait viskiä ja otti huikan. Tämä ilta oli sen arvoinen. Jeremy virnisti ja sytytti uuden tupakan.
"No kerro sitten kun sinun on nälkä." Tuo hymähti ja nosti jalat pöydälle, aukaisten telkun samalla. Pitäisiköhän keksiä jotain tahdikasta.. Hmm.. Nnnh.. Ei keksi, olkoon. Charity nyökkäsi ja tuli lopulta itsekin hetken kuluttua sohvalle telkkua tuijottamaan. Joku B-luokan kauhuraina sieltä tuli, sattumalta vampyyreista. Siinä ne syttyivät kuin kokoiksi auringonvalossa ja olivat verenhimoisia elukoita vaikka järkeä.
''Mitä soopaa. No, eihän noita oikeasti olekaan..'' Nainen hymähti ja otti huikan taskumatistaan. Mies nauroi elokuvalle mutta vakavoitui naisen kommentin kohdalla.
"Niin no, maailmassa on kyllä paljon kaikkea mistä ei olla oikein tietoisia." Tuo kierteli ja leikki kielellään kulmahampaittensa kanssa.
''Juu, ja tuollaisia oikeasti ryömii esiin joistain viemäreistä?'' Charity kohotti kulmaansa ja naurahti.
''Olen aina miettinyt mikseivät kauhuelokuvien tekijät ymmärrä, että rumaa pelottavampi olisi sen vastakohta jota ei osaa varoa. Aina pahikset ovat jotain kiljuvia mielipuolia joilla suu vaahtoaa.''
Mies hymyili naisen kommentille ja leikki jollain napilla sormillansa. Tuo veti hieman savua keuhkoihinsa ja puhalteli sitä sitten hiljalleen ulos.
"Totuus onkin tarua kummempaa usein. Miksi evoluutio kehittäisi pahiksista mitään muuta kuin tavallisen näköisiä, jos niiden tehtävä kerran on aiheuttaa yleistä mielipahaa."
''Niin.. Nojaa, Vampyyri on yhtä todellinen asia kuin jos naapuri muuttuisi kohta ihmissudeksi.'' Charity naurahti ja sulki taskumattinsa ja pisti taskuunsa.
''Voinko käydä tekemässä voileivän?''
"Käy vain." Mies hymyili ja katseli naisen kasvoja pirullinen, tekopyhä ilme naamallaan. Jääkaapissa ei toivon mukaan ollut enää veripulloja, tuo taisi juoda viimeisen aamulla. Charity nyökkäsi ja kiitti nopeasti, sitten keittiöön hakeutuen ja jääkaapin avaten. Aika köyhä sisältö, mutta löytyi sieltä margariinia, salaatinjämä mikä sinänsä oli kuin arkeologinen löytö sekä kinkkua tai jotain lihan näköistä. Maitoa ei otettu, ihme ettei Jeremy ollut huomannut sen päivämäärän menneen vanhaksi jo kaksi viikkoa sitten.
"Löytyykö?" Jeremy huikkasi taakseen keittiöön ja nauroi taas kun wannabe-vampyyri luikki metsässä jotain teinityttöä kiinni.
''Juu... oletko huomannut että maitosi on käynyt vanhaksi?'' Charity huusi ja palasi kohta leivän kanssa. Oikeammin se oli tuplaleipä, jonka välissä oli salaatin jämiä ja lihaa. Jeremy näytti hetken vilkaisulla siltä kuin olisi ihmetellyt 'Kas, oliko minulla tuommoistakin siellä?'
"Jaa no, en ole mikään maidon suurkuluttaja." tuo tokaisi ja nauroi räkäisesti kun vampyyri viimein tavoitti tytön.
"Tämä on mahtava raina."
''Hmm?'' Charity haukkasi leipää ja istahti alas ja katsoi kuinka tässä blondi kiljui niin että silikonirinnat värisivät kun vampyyri naisen päällä huusi niin että kuola valui ja lopulta näytti repivät tytöltä koko kaulan irti. Ketsuppi roiskui kuin vesipyssystä ammuttuna ympäriinsä. Mies hihitti aikansa elokuvalle, kunnes jostain ilmestyi pappi ja auringon valo sulatti vampyyrin tuhkakasaksi.
"Aina noille käy näin." tuo tuhahti.
''Jep..'' Charity mutisi ja nielaisi leipäpalan. Sen reunat olivat kovettuneet.
''Ja likka oli tietty se jota kaikki vihasivat ja sai ansionsa mukaan. Lopuksi pitäisi kait näkyä vielä jossain juurakon kolossa oleva pieni vampyyri.'' Ja hetken kuluttua näkyikin, kohtalokasta musiikkia ja lopputekstit.
"Herkkää." Jeremy niiskaisi kuin liikuttuneena ja haroi taas partaansa.
"Ihan kuin vampyyrit muka sikiäisivät maasta. Pöh."




''...Juu'' Tyttö lopetti jumittamisen, silti kuin puoliunessa lasinsa puoleen kääntyen ja otti tuota hiljakseen pitkän huikan kuin herätäkseen. Musiikki ja sen bassot jymähtelivät syvästi, sen tunsi keuhkoissa ja vatsassa saakka. Ihmisen käden saattoi nähdä tärisevän hiukan, tuon itsekään sitä huomaamatta, vaikka se ei johtunut pelosta, ehkä hämmennyksestä. Mies nyökkäsi ja naksautti niskansa päätään pyöräyttäen ja imaisi drinkkinsä loppuun. Tarjoilija toi pian uuden. Mies morjensteli välillä puolitutuille jotka tuon tunsivat tai tiesivät, jokaisen katse pysähtyi naiseen ja ilme oli epäuskoinen. Jeremy ei ollut moinaankaan.
''Jeremy kulta, miksi nuokut roskasakin kanssa..'' Eräs nainen tuli miehen luo ja kietoi kätensä höllästi Jeremyn kaulan ympärille. Tuolla oli lyhyet punaiset hiukset ja keltaiset silmät.
''Hän haisee, etkö huomaa sitä. Vai oletko juonut viimeinkin aivosi piloille?'' Hennea hymähti ja haroi vampyyrin pitkiä hiuksia. Jeremy naurahti ja silitti naisen niskaa.
"Satuin romuttamaan hänen autonsa, tunnen olevani velkaa." tuo sanoi yksinkertaisesti ja Hennea pyöräytti silmiään.
"Sitä paitsi eiväthän muutokset ole kovin harvinaisia."
"Luuletko hänen suostuvan siihen?" Hennea nauroi ja silitti miehen selkää. Jeremy kohautti vain pienesti harteitaan ja vilkaisi takaan olevaan naiseen, joka näytti tuntevan olonsa hiukan oudoksi kun tunsi kyllä katseet niskassaan pisteliäinä, mutta aina kun käänsi kasvonsa ne nähdäkseen, kukaan ei tuntunut kiinnittävän tähän huomiotakaan.
''Varo ettet kadu.. vaikuttaa vähän ailahtelevalta tyypiltä..'' Hennea virnisti, kuin olisi paraskin puhuja. Tuo oli täysin selkärangaton ämmä, jota väki rakasti ja inhosi koko sydämestään.
"Noniin, menehän siitä." Jeremy naurahti ja Hennea lähti lanteitaan keinutellen muualle. Jeremy pudisti pienesti päätään tuon lähdettyä.
"Haluatko toiseen clubiin vai jo nukkumaan?"
''En tiedä, tarvitsen kait vahvemman drinkin. Tuntuu kuin väki tahtoisi ristiinnaulita minut seinälle.'' Charity mutisi ja pyöritteli tyhjää lasiaan pöydällä jossa jääpalat enää kolahtelivat reunoihin. Jeremy vinkkasi tarjoilijalle naisen tarvitsevan uuden drinkin joka naiselle pian tuotiinkin.
"Tämä on aika sisäänpäinlämpeävä paikka." Jeremy mutisi ja haroi partaansa. Väittämä ei voinut pitää enempää paikkaansa. Nainen vain nyökkäsi hiukan ja veti takkiaan paremmin ylleen kuin koettaen kadota sen sisälle.
''Mitä teet työksesi?''
''Hmh?''
'No kai sinun jotain työtä täytyy tehdä elääksesi?''
"Jaa niin varmaan pitäisi." Jeremy unohtui punnitsemaan vastausta ja havahtui vasta monen minuutin kuluttua.
"Olen portsari." Tavallaan. "Teen keikkaluontoisesti töitä.”
''Ai. Missä olet portsarina?'' Charity tuntui kiinnostuvan hiukan ja kääntyi istumaan puolittain vampyyria kohden. Tarkkaan jos olisi katsonut, olisi saattanut klubin valojen välkkeessä huomata nauravien ja 'ihmistä' juovan väen hampaat, jotka olivat epätavallisen pitkät. Niihin ei osannut kiinnittää huomiota.
"No, täällä ja Bloodissa ja tuota.. Moonlightissa välillä, sinne kyllä meni hieman välit tuossa taannoin.." mies muisteli tapausta jossa Jeremyllä ja eräällä lyconilla oli tullut eripuraa ja lopulta mies oli listinyt lyconin. Noh, sattuuhan niitä.
''Aha..'' Charity sanoi ja naukkaili juomaansa kunnes sekin oli loppunut.
''Pitäisi kait mennä nukkumaan.. viimekään yönä tullut nukuttua.'' Charity mutisi ja vilkaisi kelloa, joka näytti kahta yöllä. taustakuvaksi oltiin valittu hienotunteisesti kuva jonkinmoisesta yli-ihmisestä, tarkemmin katsoen vampyyrista joka teurasti ihmistä joka oli muuttumassa ihmissudeksi. herttaista.
"No, lähdetään vain." Jeremy nousi ja kaksikko käveli läpi sumuisen käytävän ja pian viileä yöilma raikasti noiden kasvoja. Sade oli lakannut, asfaltti tuoksui ja autojen valot vilisivät silmissä. Pian nuo kuitenkin olivat taas Jeremyn kämpällä ja mies alkoi punnitsemaan vaihtoehtoja, missä nainen nukkuisi.
''Voin nukkua sohvalla kuten ehdotit.'' nainen huomautti ja kantoi yhden laukkunsa olohuoneen puolelle, sen jossa muisteli hammasharjansa olevan. Jeremy ei vaikuttanut ollenkaan väsyneeltä, ennemminkin miltei pirteimmiltään mitä oli tähän mennessä ollut.
"Mua ei kyllä väsytä yhtään." mies totesi ja iski telkun päälle kun nainen katosi kylpyhuoneeseen. Päinvastoin, yö oli juuri hänenlaisiensa aikaa. Päivät olivat nukkumista varten. Perkeleen aurinko. Onneksi se ei suinkaan muuttanut tuhkaksi, aiheutti ehkä yleistä pahoinvointia. Charity kohautti vain harteitaan ja otti hanasta vettä ja alkoi pestä purukalustoaan. Tasainen hankaus kävi, kunnes silmiin osui puoliksi juotu lasillinen jotain punaista juomaa.
''Sinulla on jäänyt jotain punaista marjamehua tänne!'' Nainen huusi, ja katsoi sitten tätä mehua tarkemmin. Se. . sehän oli hyytynyttä, ja haisi oudolta.
"Ai?" mies ihmetteli ja käveli kylpyhuoneeseen, ja huomasi naisen tutkimassa lasia.
"Kappas, en muistanutkaan." Jeremy otti lasin ja vei sen pois, Charityn kummeksuvan katseen saattelemana. Nainen jäi katsomaan pitkään miehen perään. Mehua se ei ollut.. voi juma, pitäisi mennä pian pehkuihin, sillä äkkiä tuo valloittavasti hymyilevä mies alkoi tuntua hiukan pelottavalta pitkine hiuksineen, tatuointeineen, mustine sisustuksineen.. ja sen tapauksen jälkeen klubilla. Char käveli kylpyhuoneesta hieman pelästyneen oloisena olohuoneeseen ja törmäsi Jeremyyn, joka oli juuri tullut keittiöstä.
"Onko jokin vialla?"
''E-ei..'' Nainen hätkähti kuin olisi säikähtänyt, kuin ei olisi tiennyt miehen olevan talossa. Toinen käsi puristi hammasharjaa miltei rystyset valkoisina, kunnes sai tungettua sen takaisin laukkuunsa.
"No, näytät vähän siltä." mies katsoi naista hieman huolestuneen oloisena. Nainen ei kuitenkaan uskoisi jos tuo nyt väittäisi olevansa vampyyri.
''Olen aivan kunnossa.'' Charity hengähti syvään ja istahti alas sohvalle pauhaavan television ääreen. Sieltä tuli joku uudempi elokuva, näytti olevan joku tappajahai tai vastaava.
"No hyvä" Jeremy sanoi ja istahti sohvalle naisen viereen. Kissa hyppäsi miehen syliin. Kanava vaihtui pian. Bladea. Aina vain parani. Charity valui hiukan syvemmälle sohvan syövereihin, ja tämän olka sattui koskettamaan Jeremyn käsivartta. Se oli aivan kylmä, kuin eloton. tatuoinnitkaan eivät voineet aiheuttaa sitä. nainen värähti ja sanoi vain palelevansa hiukan saatuaan miehen kysyvän katseen. Mies nosti kätensä sohvan selkämykselle ja otti rennon asennon.
"Sano jos haluat että pistän lisää lämpöä. Itse en sitä niin huomaa." Jeremy sanoi matalasti ja katseli taidokkaasti tehtyä vampyyrielokuvaa.
''.. sinä olet kylmä.'' Charity lopulta sanoi hiljaa ja katsahti varovasti Jeremyyn, kuin epäilleen oliko tuo sairas, syvällä mielessään tietäen ettei noin kylmän pitäisi olla elossa, järjen silti selittäen myös että miehen oli pakko olla hengissä koska kuolleita eläviä ei ole.
"Niin taidan sinulle olla." mies totesi ja vilkaisi naista, mutta käänsi sitten päänsäkin ja katseli tuota.
"En ole ihan samanlainen kuin sinä, tiedätkös." Charity ei sanonut tuohon mitään, koska ei osannut. Jäi vain istumaan siihen silmät sumeina elokuvaa tuijottaen, vaikka näyttikin siltä ettei juuri tuona hetkenä seurannut sitä lainkaan. Jeremy katseli edelleen naisen kasvoja ja pureskeli huultansa.
"Mitä sanoisit jos joku tarjoaisi sinulle ikuisen elämän?"
''Hä? Ala nyt vittu ala jeesustella siinä.'' Charity naurahti, ilmeisesti oli saanut kuulla moista pitkään.
''Tai ehkä kysyisin takaisin, mikä olisi hinta.'' Charity virnisti kuin tämä oli jokin pullonpyöritysleikki.
"Osa aisteista saattaisi kadota. Kuten lämmön ja kylmyyden tunne, mikä toisaalta on hyvä. Ruokakin saa olla aika mausteista, ja viina. Sitä pitää kitata sairaasti."
''jaa, eli samanlainen olo kuin jollain juopolla.'' Charity virnisteli ja katsoi elokuvan khotaa, jossa Blade juuri silpoi kait tusinan miehiä. ''Ajatella, koko elämä pelkkää krapulaa..''
"Ei niinkään. Krapulaa ei ole lainkaan." tuo hymähti. "Ennemminkin pelkkää jatkuvaa juhlaa."
''Hm?'' Charity käänsi kasvonsa nyt kysyvästi Jeremyyn.
''Mistä sinä oikein nyt tarkalleen ottaen puhut?''
"Vaihtoehtoisesta elämänmuodosta. Aika salatusta ehkä. Ja onhan näitäkin vaihtoehtoja." tuo tokaisi ja käänsi katseensa viimein elokuvaan. Charity vain jäi tuijottamaan vähäksi aikaa Jeremyä, sanomatta mitään kuten tuokin oli hiljaa. Toisinaan mies puhui outoja, joskus niin salaperäisesti että se sai kylmiä väreitä kulkemaan selkäpiitä pitkin. Sitten lopulta nainenkin käänsi katseensa elokuvaan ja molemmat vain istuivat miettien verilöylyä katsellen.
"Char, minä olen vampyyri." tuo elokuvan loputtua totesi ja sytytti tupakan.
''..''
''..''
''..Hä?''
Charity snaoi hiukan unenpöpperöisesti, räpytteli silmiään ja katsoi Jeremyyn.
"Juu." Jeremy tokaisi ja virnisti kuin vakuudeksi. Nainen meinasi naurahtaa, mutta se jähmettyi nopeasti pelokkaaksi kun silmiin osui kaksi terävää kulmahammasta jotka erottuivat selvästi muiden valkeiden hampaiden joukosta.
''jeremy tuo ei ole enää hauskaa..''
"En sanonut sen olevan hauskaa. Ymmärsit varmasti jossakin sisimmässäsi ettei se mehu jonka löysit kylpyhuoneesta ollut mitään marjalitkua. Se oli verta." Tuo sanoi mahdollisimman ystävällisesti, joskin hieman epäonnistuen siinä. Ei tuon katseessa verenhimoista välkettä ollut, ennemminkin uteliasta. Yhtä utelias katse kuin lapsella joka tiputtaa sammakkoa jääkylmään veteen nähdäkseen kuinka nopeasti se vaipuu horrokseen. Charity ei sanonut mitään, mutta tuo vetäytyi kauemmas päästämättä enää katsettaan miehestä, kuin miettien mitä tehdä- naurahtaa että oli hauska vitsi vai juosta ovelle?
"Ei sinun karkuun tarvitse juosta, en minä pure." Jeremy sanoi ja hymähti naisen ilmeelle. Oli aina niin rattoisaa valottaa ihmiselle elämän salaisuuksia.
"Ellet toisin halua, tosin."
''Älä tule lähemmäs..'' Charity mutisi kun ei saanut enempää ääntä ja Jeremyn noustessa uteliaisuuttaan ja tuli hiukan lähemmäs nainen nappasi laukustaan pitkän, uhkaavan... hammasharjan! Perkele, sillä ei oikein voinut uhkailla, väärä esine ainakin miehen naurahduksesta päätellen.
"En minä pure, kuten jo sanoin. Ei sinun kadulle tarvitse lähteä. Sovitaan vaikka, että annan sinulle keittiöveitsen, jos mielestäsi tulen liian lähelle." Jeremy sovitteli ja yritti näyttää vakavalta. Ihan kuin veitsi purisi miehen lihaan. Nainen nielaisi ja pysytteli visusti sohvan toisella puolella kuin lapsi jonka kaapista on juuri kömpinyt mörkö ulos.
''Varmasti? hitto soitan poliisit jos meinaat tehdäkään jotain!'' Charity kähähti miltei hysteerisesti.
"Joo, sovitaan niin." Jeremy nyökkäsi ja muisteli mihin nainen oli laittanut kännykkänsä.
"Veitsi ja kännykkä tyynyn viereen, hm?" tuo kertasi ja käveli keittiön kautta makuuhuoneeseensa hakemaan tyynyä ja peitteitä.
''Juu.. Charity inahti ja istahti sohvalle miltei voimattomana maahan tuijottaen Jeremyn mennessä keittiöön. Entä jos tuo kuitenkin tekisi jotain, hitto, se ei ollut kavahtanutkaan kun Thomas oli lyönyt rautatangolla, viskonut miestä kuten tahtoi. Hetken olo oli kuin jossain panttivankielokuvassa olevalla lapsella joka ei tiedä miten käy, on vain.
Mies toi veitsen ja laski sen pöydälle.
"Ole hyvä." tuo totesi ja katseli naista joka virui pelokkaana sohvalla.
"Voit kyllä lähteä kadullekin jos haluat, en estä sinua."
Jeremyn sanat tuntuivat menevän toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Nainen tuijotti vain mattoa kuin lapsi joka hokee mielessään 'tämä ei ole totta, tämä ei ole totta..' Kait Charity ajatteli aamulla kaiken selkeytyvän, sillä hän veti ison pyyhkeen laukustaan peitokseen ja käpertyi sikiöasentoon sohvalle. Jeremy meni makuuhuoneeseensa sammutettuaan olohuoneen television, ja sulki oven perässään. Tuo huokaisi ja kävi sängylle pitkäkseen, mutta ei nukkunut silmäystäkään ennen aamua.

Aamulla Charity heräsi vasta kahdeltatoista päivällä, ja silloinkin huoneistossa oli aivan pimeää. Ikkunoiden edessä oli paksut verhot jotka estivät pienimmänkään valonsäteen pääsemästä läpi. Nainen hieroi silmiään ja hiukan raapi päänahkaansa joka kutisi lievästi sohvalla nukutun yön jälkeen. Jeremy tuntui nukkuvan vielä, ja nainen nousikin itsekseen ja asteli keittiöön tajuamatta ensin keittiöveistä joka oli jätetty pöydälle. Hän maksaisi kyllä käyttämänsä aamiaistarvikkeet takaisin, jahka kävisi rikkomassa pari seteliään. Jeremy raotti silmäänsä kuultuaan pienen metelin mikä keittiöstä lähti. Tuo nousi ja pukeutui ja käveli keittiöön tuokin, suoraan jääkaapille. Jostain tuo repäisi pienen pullon, jonka sisältöä ei näkynyt, ja imaisi sen ensihätään. Charity vingahti kun mies oli tullut hiljaa ja äkkiä tatuoitu käsi tuli vierestä ja nappasi pullon jääkaapista josta nainen oli ottamassa margariinia.
''Etkö osaa varoittaa tulevasi?!'' Nainen ulahti kuin säikähtäneen koiranpennun tavoin.
"Odota, käyn laittamassa lehmäkellon kaulaani." tuo totesi nuivasti ja käveli olohuoneeseen tupakalle. Kutsua nyt toinen kotiinsa ja ottaa vastaan kritiikkiä, pyh. Charity katsoi miehen perään, huoahti ja pudisti päätään ja levitti loppuun margariinin leivälle ja haukkasi siitä suuren palan. Ehkä sillä saisi tukittua suun mölähdyksiltä. Nainen katseli jotain juotavaa jääkaapista, ottikin erään pullon, kaatoi siitä lasiin ja koki puistatusta kun sieltä valui paksua verta. Siihen kai oltiin sekoitettu jotain saostumisenestoainetta ettei se hyytynyt. Jeremy poltteli röökiänsä rauhassa ja katseli BBC:ltä uutisia. Mikään ei ollut muuttunut, ainakaan uutisannin tahti ja negatiivisuus. Pyh, ikään kuin ihmisten asiat tuota niin kiinnostaisivat. Kiinnostivat tai eivät, tuolla oli nyt yksi moinen epeli kodissaan joka tallusteli uneliaana silmät puoliummessa sohvalle leipää mussuttamaan. kait tupakan haju hiukan helpotti tuon oloa, antoi nikotiinin jämiä tai jotain. Naps, kuului kun sytkäri loi uuden tulenlieskan jolla Jeremy sytytti tupakkansa pään. Tuo raaputteli päätänsä ja leukaansa ja tuumi, josko vihdoin jaksaisi takkukasansa harjata läpi, mutta päätti viisaasti lykätä sitä hetkeä tuonnemmaksi.
''.. Mitä aiot tehdä tänään?'' Charity kysäisi. Verilasi seisoi yhä keittiönpöydällä, nainen ei ollut voinut koskea siihen enää ja tunsi nyt typeryyttä edes kysymyksestään. Miksei vakuutusasiamiehistä kuulunut mitään?
''Vai tuonko sinulle jotain kaupasta, taitavat olla aina kiinni siihen aikaan kun liikut ulkona.'' Äänensävy alkoi palailla normaaliin, kuin juttelisi yövuorossa toimivalle ihmiselle.
"Hmm?" Jeremy käänsi päänsä ja tunsi taas pienen ystävällisyydenpurkauksen kehossaan.
"Se olisi mukavaa. Ulkona on turhan valoisaa tähän aikaan." mies rapsutti leukaansa ja leikki hieman nenäkorullaan, ja veti henkoset.
"Ajattelin tänään tavata pari kaveriani. Tulevat kylään."
''Aha.. tuon sitten kait sipsiä tai jotain, chilikastiketta tai vastaavaa jotta maistatte jotain..'' Tyttö mutisi, kuin päässeen asiasta yli tai todeten kylmästi ettei panikointi nyt auttaisi mitään - yhtä paljon enintään kuin eilinen hammasharjalla uhkailu.
"Alat päästä jyvälle, Chas." Jeremy hymyili ja kaivoi lompakkonsa esille.
"Voit tuoda jotain ihan ruokaakin, lihaa esimerkiksi. Jos taas itse syöt jotain kasvisjuttuja niin osta sitten niitäkin. Meille ne ovat tuhkaa." tuo ojensi muutaman setelin josta varmasti riittäisi eväsrahaksi.
"Ja tupakkaa."
''..Tai sitten vain paistan lihani.'' Charity piikitteli hiljakseen ja laittoi rahat omaan lompakkoonsa. Siellä näkyi valokuva josta oli toinen puoli revitty irti, kukalie siinä seissyt.
''No tuon sitä sun tätä, ilmeisesti mitä tahansa muuta kuin vihanneksia tai mitään vihreää.'' Nainen haukotteli ja meni vessaan, viipyi noin viisi minuuttia kevyen meikin laittaessaan (eli hiukan meikkivoidetta, huulipunan, kajaalin ja ripsarin) jonka jälkeen nainen näytti hiukan siltä tutummalta, väsyneeltä tai raivoavalta naiselta jonka Jeremy oli tavannut auton ovea potkimasta.
"Koputa sitten kun haluat takaisin niin tulen avaamaan oven." Jeremy huikkasi naisen perään ja oikoi käsiään. Kissa hyppäsi syliin, ja Jeremy silitti tuon päätä omituinen hymy huulillansa.

Kului tunti, kului toinen. Itse asiassa niitä kului viisi ennekuin ovene kävi muutama kopaus, ja kun Jeremy avasi niin perhanan ja hiton kirouksista päätellen nainen oli meinannut unohtaa miten tänne pääsi takaisin. Kuitenkin, ruokakassi laskettii keittiönpöydälle ja sieltä löytyi kolme pussia erilaisia sipsejä, paljon tulista kastiketta (extra hot), viinaa, vähän lisää viinaa, tupakkaa ja vielä lisää viinaa... Ja löytyi sieltä sitten näemmä muutama kunnon lihakimpale ja pussi pakasteranskalaisia, ilmeisesti Charitylle itselleen. Jeremy tunki kamoja kaappiin ja katseli viinavarastoa. Ilmeisesti nainen halusi viettää iltaa tai jotain, ei kai tuo nyt Jeremylle tuollaista määrää kantaisi.
"Kello on kohta kuusi ja alkaa olla pimeää joten kaverini tulevat varmaan pian." tuo totesi ja katsahti naista.
"Valotukseksi, että yksi heistä ei ole vampyyri vaan eräänlainen.. No, joku muu." Charity ei ikinä uskoisi satua arkkienkelistä.
''Älä kerro, parempi vain.'' Charity mutisi ja silmät osuivat lasiin, jossa verta oli ollut- se oli nyt tyhjä, ja pikainen vilkaisu Jeremyyn ja kuvitelma kuinka tuo noin vain nosti lasin huulilleen ja otti kunnon huikat. Pieni puistatus ja sitten nainen käänsi uunin lämpenemään, tonki jostain vanhan pellin ja ranskikset siihen ja uuniin.
"Arvelinkin." tosin vampyyrin jälkeen enkeli saattaisi olla helpompi hyväksyä, mene ja tiedä. Pian ovelta kuuluikin mekkalaa ja muutaman tunnussanan jälkeen mies avasi ovet ja nelikko saapui yläkertaan. Jeremy käveli jo olohuoneeseen, kun tuota vasta hetken kuluttua seurasi mielenkiintoisen näköinen kolmikko. Roni, joka oli kuin Jeremyn kaksoisveli, mutta vielä häijymmän näköinen. Nathan, joka näytti tavalliselta mieheltä, ei ollut kovin komea vaan aika tavallisen näköinen, mutta tuon silmät olivat harmaat siitä mistä normaali-ihmisellä olisivat vaikka siniset, ja niissä kierteili kuin savua. Tuon tukka oli pitkähkö ja hopeanharmaa sekin, ja tuolla oli vaaleat vaatteet. Kolmas tulija oli tyttö. Candy. Tuo näytti melko tavalliselta nuorelta, mutta tukka oli purukumin pinkki ja silmät häkellyttävän väriset, sillä väri myötäili tuon hiusten väriä. Tytöllä oli lävistyksiä naamassa enemmän kuin laki salli, mutta oli tuo silti suloinen. Jokin neonvihreä napapaita, stringit vedetty ylemmäs kuin hieman lököttävät housut, joista irtoili remmejä ja naruja. Tyttö mäiskytti purkkaa. Charity näytti siltä kuin olisi juuri pistänyt suuhunsa pilaantuneen mansikan ja puraissut, katosi nyt sitten vain keittiön puolelle jupisten ettei tainnut sopia tähän joukkoon. Olohuoneesta kuului tuttavallista metakkaa ja naureskelua. Kunhan ei tarvitsisi tarjoilijaa leikkiä.
"Char, tulehan sieltä piileksimästä" Jeremy huudahti keittiöön ja kolmikon uteliaat katseet valtasivat ovensuun. Ja siinä vaiheessa kun tyttö astui ovensuuhun (voisi kuvitella tuon luimistelevan) risoissa farkuissaan, rastat sinne tänne sojottaen ja väkeä katsoen vähintään yhtä vieroksuen kuin muut tätä, selvästi kirjaimellisesti haistaen mikä nainen oli.
"Jeremy..." Candy ähkäisi ja näytti siltä kuin olisi syönyt sitruunan.
"Et tainnut muistaa mainita tuosta!"
"Mitä mainittavaa siinä nyt olisi ollut? Romutin hänen autonsa ja lupasin majoittaa hänet."
"Olet liian hyväsydäminen." Roni ärähti ja katsoi naista kuin olisi voinut pian syödä tuon. Nathan hymyili naiselle ja tarjosi kättään.
"Nathan."
''Charity... Hitto vieköön, olkaa vaikka mitä mölliäisiä, ranskalaiseni palavat kohta.'' Nainen jupisi käteltyään ja tervehdittyään Nathania, sitten kääntyen kannoiltaan ottamaan ruokaa uunista. Candy ja Roni mulkaisivat Jeremya kuin pahintakin maanpetturia, Nathan hymähti vain ja naurahti jotain. Hymähdys kuulosti hieman ”hassulta otukselta”.
"Pidätkö häntä lemmikkinä?" Nathan sähähti ja oli olevinaan kovinkin järkyttynyt. Roni oli jo toipunut shokista ja murjotti röökiä poltellen. Nathan virnisti Jeremylle toisten reaktiota ja Jeremy kohautti olkapäitään.
"Hän saa lähteä kun siltä tuntuu."
"Se."
"Anteeksi?"
"Se saa lähteä kun siltä tuntuu." Candy korjasi ja tunki lisää purkkaa suuhunsa.
''Minä kuulin tuon!!'' Kuului karjaisu keittiöstä ja uunin ovi paiskattiin kiinni.
''Hitto, noille sitten menin tuomaan ruokaa..'' Charity jurosi keittiössä, lisäsi varmaan puolikiloa suolaa ranskalaisiin suutuspäissään ja päätti pysyä keittiössä ennekuin käyttäisikin sitä veistä tuohon huikentelevaan lutkaan.
"Ai se puhuu?" Candy sähisi ja puisteli päätään. Jeremy hieroi ohimoitaan.
"Candy, lopeta. Olet taas kuin pahainen lapsi. Chas, tule olohuoneeseen syömään. Eivät he sinua pure."
Ronin mulkaisu ei antanut Jeremylle varmuutta miehen aikeista, mutta ehkä tuo kunnioitti Jeremyä jonkin verran. Mene ja tiedä. Charity tuli eniten Candya mulkoillen sisälle. Näytti siltä kuin nuo olisivat kohta voineen repiä toistensa kaulavaltimot auki. Charity tiesi että omastaan tulisi verta, mutta mitä lie ektoplasmaa tuon barbikopion suonissa virtasi. Nainen otti paikkansa seinän vieressä olevalta tuolilta, lipaston ääreltä jolle laski lautasensa.
"Jeremy, miksi helvetissä sulla on veitsi pöydällä?" Roni vaihtoi puheenaihetta tahdikkaasti ja katseli Jeremyn lasin viereen. Lihaveitsihän se siinä.
"Jaa, no, Char halusi suojautua kun ajatteli että söisin hänet tai jotain." Kolmikko naurahti.
"Taisit kertoa hänelle meistä?" Nathan kohotti kulmaansa ja katsoi nyt vakavasti tuota ihmisnaista.
"Niin taisin." Jeremy sanoi ja suki hieman partaansa. Candy sihahti ja nousi pystyyn ja osoitti syyttävästi lakatulla etusormellaan Charitya joka söi ranskalaisia ja näytti siltä kuin antaisi tytön jauhaman paskan valua toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
''Senkin kusipää.'' Candy sihahti.
''Ovatko aivosi tehneet itsemurhan? Entä jos hän kertoo jollekin! Et voi vain antaa hänen kävellä pois, senkin idiootti!''
Roni ja Jeremy nousivat samaan aikaan, mistähän johtui. Candy pakeni takaisin istualleen ja veti jalkansa eteensä ja sähisi Jeremylle.
"En ole huolissani hänestä." Jeremy sanoi.
"Kuka häntä uskoisi?"
"Mitä jos uskoo?" Roni ärähti ja hieroi niskaansa.
"Eikö olisi vain parempi joko hoidella tai muuttaa hänet?"
"Hei! Annan hänen tehdä valintansa itse." Jeremy korotti viimein ääntänsä ja hetken miehet tuijottivat toisiaan hampaat irvessä, kuin vertaillen kummalla oli isommat kulmahampaat.
''Vittu tämähän menee hauskaksi..'' Charity mutisi ja nappasi viimeiset ranskalaiset suuhunsa. Kuunnella nyt kun toiset riehuvat mitä tälle pitäisi tehdä.
''Jeremy, olet ihan ok mutta jos kuulen lisää paskanjauhantaa niin lähden ulos kävelemään kunnes kaverisi ovat menneet.''
"Ei ole tarpeen." Jeremy sanoi ja miehet istuutuivat. Nathan katseli Charitya mietteliäänä, silmät lasittuneina tuohon.
"Roni, miksi kuvittelet että joku uskoisi satua jostain vampyyreista ja enkeleistä? Ennemmin hänet viskataan mielisairaalaan pehmustettuun yksiöön. Niin on käynyt ennenkin." Nathan totesi ja antoi hiljaisuuden laskeutua huoneeseen.
"Miten Rina ja Alex voi?" Jeremy kysäisi Ronilta ja tuo tuhahti.
"Samaa tasaista tahtia."
Charity tunsi olonsa entistä enemmän ulkopuoliseksi - hän oli kuin eri rotua, ei tuntenut ketään noiden tutuista ja väelle tuo oli kuin ilmaa nyt paikalla tai kiusantekijä josta ei ollut huolta - tosin on, Charity mietti miten väki kutsuisi valkotakkiset miehet jos tämä menisi kadulle kiljumaan että täällä asuu vampyyreita.
''Tahdotko viinaa? Minä taidan ottaa hiukan jotain..'' Nainen mutisi ja nousi ylös mennen keittiöön. Tämä oli ostanut pullon punkkua, sen lisäksi ihan vain kaljaa ja jotain jonka hienostunutta nimeä osannut edes lausua.
"Toki." Jeremy nyökkäsi ja kun nainen oli mennyt keittiöön, tuo loi Roniin merkitsevän katseen. Ei ongelmia, ei sitoumusta, ei verta. Roni tuhahti.
"Turhanpäiväistä. Mutta tehdään nyt se mitä me tänne tultiin tekemään." Roni mutisi ja asetteli jalkansa pöydälle. Charity jäi kuuntelemaan heitettyään Jeremylle alkumaisteiksi pullon olutta, itse omaansa siihen rakkaalle tuolilleen jääden juomaan. Nathan nousi ja haki kolmikollekin oluet, mutta Candy ei koskenut omaansa. Sen sijaan tuo oli ottanut kuulokkeet korvilleen ja popitti jotain trancea. Nathan haroi hiuksiaan, Roni partaansa.
"Oletko kuullut Lilystä?"
"En."
"No, sen jälkeen kun olit lähtenyt ja hän lakannut etsimästä sinua hän sitten yhtäkkiä vain katosi, eikä häntä ole näkynyt pariin kuukauteen.. Ajattelin jos hän olisi yrittänyt lähteä perääsi." Nathan totesi ja Jeremy nyökkäsi.
"Eipä se minua enää kiinnosta, mutta hyvä kun kerroit. Eipähän ole maisemissa."

Väki jutteli vain, siitä tuli mieleen miltei joku kauniiden ja rohkeiden draama. Charitysta tuntui siltä, ettei Jeremy muistanut tämän olemassaoloa enempää kuin sen jääkaapissa olleen maitotölkin. Noin tunnin kuluttua Candy sai tarpeekseen ja Nathan lupasi lähteä saattamaan tuota. Roni ilmoitti lähtevänsä eukkonsa tykö, ja Jeremy pyöritteli silmiään Ronin katkeran kommentin jälkeen, koska tuo mies oli monta kertaa yrittänyt saada sitä "eukkoa" takaisin tehtyään jotain typerää. Ikävä kyllä Jeremyssä oli sama vika, mutta sitä tuo ei nyt ajatellut.
"No, nähdään taas. Hyvää yötä." Jeremy huikkasi perään ja ovelta kuului naurahduksia toivotukselle. Pian oven kolahdus kertoi merkiksi, että he olivat lähteneet.
''...Olipa hilpeää porukkaa..'' Nainen sanoi hiljakseen ja istahti sohvalle. Tuo katsahti olohuoneen pöydällä olevaa sipsikulhoa ja dippiastiaa, joita oli verotettu, kuten oli ollut tarkoituskin.
''No, mikäli jotain positiivista tahdot kuulla niin tuossa porukassa vaikutat milteipä jopa normaalilta.''
"Eikö Nathan edes?" mies kohautti kulmiaan ja iski telkun taas päälle. Nathan oli aika tavis ollakseen jotakin.
''No hän oli ihan okei, mutta sen likan olisin potkinut ulos.'' Jos nimittäin tämä olisi ollut Charityn kämppä, nainen jatkoi mielessään ja nappasi sipsejä suuhunsa - dippiin hän ei koskenut, siitä hänen makuaistinsa menisi seuraavaksi viikoksi.
"Candy on aika rasittava, hän on vasta pieni killiäinen. Alta satavuotias." Jeremy nyökkäsi ja nyki partaansa.
"Toisaalta aika korvaamaton jos pitää jotakuta höynäyttää."
''Jep.. Senkin vanha vuohi.'' Charity naurahti kun mietti kuinka vanha Jeremy sitten oli. Tämäkö sitten oli vauva kun oli vasta kahdenkymmenenkolmen? Siitä taisi olla paras olla puhumatta.
"Vuohi? Hetkonen nyt neiti, olen vasta noin viiden ja puolen vuosisadan kunnioitettavassa iässä, nuorukainen vielä." Jeremy tuhahti ja oli loukkaantuvinaan, mutta kiinnostui enemmän kissasta joka taas ilmestyi tuon syliin. Tuolla kissalla oli varmasti joku pakkomielle, hetken Charity naurahti että tuo voisi olla joka Jeremyn ex joka ei osaa päästää miehestä irti.
''Just.. eli kuin viini, paranee vanhetessaan. '' Nainen virnuili ja nappasi pohjat eräästä olutpullosta ja lipaisi sitten huuliaan. Kello oli kahdeksan.
"Vähintään kuin viini" Jeremy röyhisteli hieman yli ja kissa raapaisi tuota parrasta osoittaakseen että tuo käyttäytyi typerästi. Viisas kisu, Charity pohti. Sitten tuli mieleen, että lihastakin oli miehet syöneet vain osan, yksi iso paisti oli jäänyt jäljelle. Koko lakiasia oli miltei unohtunut, kauankohan niillä menisi aikaa tulla käymään tai soittaa tälle puhumaan asioista?
''Mitä tahdot iltapalaksi?''
"Ilta?" Jeremy vilkaisi naista.
"Hehheh, en ole tottunut kutsumaan ensimmäistä lounasta iltapalaksi." tuo virnisti.
"Miltä kuulostaisi lihavoileivät?"
''Miten vain.''
Viimeisin paisti olikin uunissa, se olisi valmis noin puolen tunnin päästä. Ilmassa leijui marinadin vieno tuoksu, pellillä olleet loput ranskalaiset nainen kaatoi lautaselle ja pöydälle mikäli niitä tahtoi syödä dipin kanssa. Ja kun paisti oli valmis, Charity nosti sen hellojen päälle jäähtymään.
''.. Mitä se muuttaminen on?'' Nainen lopulta kysyi kuin ohimennen, toivoen ettei Jeremy miettisi kysymystä.
"Muutetaan ihminen vampyyriksi. Tai lyconiksi." mies vastasi sivu suunsa muttei putkiaivoisuuttaan jäänyt pohtimaan vastausta, vaan oli lihan kimpussa. Niin, sen höyryävän kuuman paistin jota tuo hotki kovaa vauhtia alas naaruunsa.
''Mikä on lyconi?'' Charity jatkoi kyselyä ja nappasi nopeasti itselleen yhden siivun lihasta leipien väliin, otti punkkupullon olohuoneeseen ja nautti lihaleipäänsä punaviinisi ja dippiranskisten kanssa.
"Ihmissusi." mies vastasi ja tunki puoli paistia parin leivänkäntyn väliin ja tuli tuokin olohuoneeseen, kaatoi itselleen punaviiniä ja istahti. Charity nyökkäsi ja söi hiljaa pohtien mitä Jeremy kertoi. Tuntui ilkeältä nyt tietää mitä ihmettä toiset olivat vaatineet. Mies itsekin tuntui hetken jumittavan ja miettivän mitä oli juuri kertonut.
"Hmm. Taisin juuri kertoa mitä nuo aikoivat sinulle tehdä." Jeremy sanoi jumittava ilme kasvoillansa ja hampaat kiinni lihapalassa. Tuntuipa lohduttavalta kuunnella lihaa petomaisesti pureskelevan vampyyrin vakuutteluja. ''Vakuutusyhtiöstä ei ole vieläkään soitettu.'' Nainen huoahti ja valui hiukan sohvalle ja heilutteli varpaitaan (jaloissa kun oli sellaiset puna-musta-raidalliset varvikkaat).
"Tiedäthän sinä virastot." Jeremy kohautti olkapäitään ja tuhahti. Itse tuo ei ainakaan tiennyt, mutta oli mukava sanoa niin. Mies oli jättänyt leivänkannikat syömättä ja heittänyt ne pöydälle siinä kun nuoleskeli sormiansa. Lihaleipiä, tosiaan.. Charity hieraisi silmiään ja katsoi kelloa. Puoli yhdeksän.
''Haittaako jos otan puolen tunnin torkut? Jaksaisin sitten paremmin.'' Ja leveä haukotus. Charity katseli hiljaa napaansa jossa oli napalävistys, se näkyi nyt kun puoli vatsaa oli esillä paidan ollessa hiukan rutussa valumisen jälkeen.
"Totta kai. Menen vaikka lukemaan tai jotain siksi aikaa." Jeremy nyökkäsi ja nousi, nappasipa tuo punkkupullon jämätkin mukaansa.
''Juu..'' Charity mutisi ja meni pitkäkseen sohvalle kyljelleen ja tunsi lämpimän aallon kulkevan kehonsa lävitse kun lihakset rentoutuivat viimeinkin. Ilmassa leijui tupakan, oluen ja dipin sekainen tuoksu. ja kaikki pimeni.

Jeremy oikoi jäseniään tunnin hiljaiselon jälkeen ja meni olohuoneeseen. Nainen veteli edelleen unta palloonsa, Jeremy kohautti olkapäitään. Tuo istuutui ja sytytti tupakan. Ehkä nainen nousisi kun olisi tarpeeksi levännyt. Ja vielä puoli tuntia. Nyt Jeremy alkoi hiukan jo hermostua, vaikka tuon silmissä nainen nukkui suloista lapsen unta ainakin ikänsä puolesta. Kissakin alkoi olla utelias elikö Charity vielä ja taiteili tuon kyljen päällä. Jeremy imeskeli viimeistä kaljaa kun nainen viimein heräsi. Tuo istui ihan lähellä, 90 asteen kulmassa sohvaan nähden olevalla nojatuolilla.
"Nukuitko hyvin?"
''Hmmhmh phh.....''
Ottaa nyt tuosta puhinasta selvää kun nainen silmät sirrillään meni keremmälle kun tätä hiukan vilutti herääminen. Mies nousi ja kävi pistämässä kämpän lämmitystä 15 asteesta 20:neen. Sitten tuo käväisi keittiössä ja palasi, katseli naista arvioivasti. Charity näytti siltä että kävelisi kohta ovenkarmia päin haukotellessaan. Kissa katsoi haukotusta kuin arvioivasti, ja haukotteli sitten myös kuin esitellen kuinka levalleen sai suunsa. Ja siinä sitten olikin kissa ja nainen luimistelemassa toisilleen.
"Chris, hyppääppä tänne." Ja kissa hyppäsi. Mies silitteli tuota ja vilkaisi Charitya.
"Mitä haluat tehdä?"
''En tiedä, päätä sinä..'' Charity mutisi ja katseli kissaa ja miestä siinä selällään kellotellen ja kaulaansa rapsutellen.
''Mitään paikkaa jossa minua ei haluta tappaa?''







Charity oli aivan vaiti kun Jeremy tuli, katseli vain leffaa kädet ympärillään. Kun Jeremy tervehti, ei vastausta. Kun tuo kysyi mitä nainen oli puuhaillut, ei vastausta. Charity vain otti hiukan verta lasista, jääkaapissa oli kunnon hätävarat naiselle mikäli tuon tuli tarve.
"No mikäs nyt on?" Jeremy tuhahti kun istuutui naisen viereen. Tuo vei kätensä naisen olkapäiden yli ja silitti toisella kädellä tuon hiuksia. Pieni ärähdys ja heristys ettei mies kävisi turhan tuttavalliseksi.
''Minua alkaa vain risoa sisällä olo kun sinä häivyt ulos ja palaat aina vain myöhempään.'' Charity narisi eikä edes uppiniskaisuuttaan suostunut katsomaan Jeremya.
"Ai.." Jeremy veti kätensä pois ja veti jalat eteensä kietoakseen kätensä sitten niihin.
"No, voit sinäkin mennä ulos, miten haluat." tuo tokaisi ja puuskahti. Pitäisikö tuota nyt koko ajan olla vahtimassa.
''No tympii vain. Olen katsonut varmaan enemmän elokuvia kuin koko elämäni aikana, jopa kauniita ja rohkeita sekä Emmerdalea!''
"Selvä, selvä. Mitä haluat tehdä?" mies kysyi yhtä tylysti kuin nainen oli tiuskaissut ja katsoi nyt telkkua polviensa välistä.
''Tahdon mennä ulos. Sinun kanssasi.'' Charity sanoi suoraan ja käänsi katseena mieheen, miltei yhtä tuskastuneella ilmeellä kuin häkissä oleva kissa.
''En voi mennä ulos päiväsaikaan enää, koetin ja ihoani alkoi kirvellä ja se savusi kuin keitettyisi. Olet ainut yhteyteni muihin yöeläjiin.''
"Mennään sitten." Jeremy haukotteli ja rapsutti niskaansa. Tuo tuoksahti oudolle, ikäänkuin parfyymille, mutta vain vienosti. Mies nousi ja käveli jääkaapin kautta takaisin eteiseen ja sitoi maiharit jalkoihinsa. Charity kyllä haistoi tuon - ja muisti missä oli haistanut ennenkin. Se mikälie tuota kaulaillut tyyppi klubilla ensimmäisenä iltana. Nainen nousi ja veti tennarit jalkoihinsa, takin ylleen ja lähti miehen perään. Lievä mustasukkaisuuden tunne kalvasi mieltä, vaikkei sitä myönnettäisikään. Jeremy otti Charitya kädestä kujalla, mutta irroitti sitten kun nuo pääsivät kadulle. Mies veti kätensä taskuihin, sillä tuuli taas. Sadetta ripotteli tosin vain hieman. Jeremy ohjasi kaksikon kulun Bloodiin, joka oli Ronin omistama yökerho. Oli satanut jo miltei viikon, asvalttikadut olivat huokosiaan myöten märkiä. Bloodilla Jeremy asteli taas jonon ohitse Charity perässään ja astui sisälle. Tiskin luona näkyi Roni, joka virnisti Jeremylle mutta nyrpisti hiukan nenäänsä vaikka nainen oli jo muutettu- tuo näki loisen.
"Pistäs pari talon erikoista." Jeremy huikkasi Lisalle joka hääri tiskin takana, ja tuo väänsikin nopeasti ja taidokkaasti pari "talon erikoista". Jeremy taputteli sormillaan pöydänkulmaa basson tahdissa ja katseli väkeä, morjensteli välillä sinne tänne. Charity istahti alas ja katseli juomaa kuten ennenkin ennenkuin otti huikan. Se maistui rautaiselta, siinä oli verta.
''Kenen luona olit?'' Nainen kysyi lopulta, saaden kulman kohotuksen vastaukseksi.
''Tuoksut parfyymilta.''
"Olin jeesaamassa siellä klubilla millä oltiin ekana iltana." Jeremy vastasi harjoitellusti ja rapsutti hieman leukaansa, vilkaisten naista salavihkaa.
"Haittaako se?"
''Eipä kait..'' jeesaamassa.. oli kait jeesaamassa jotakuta naista paineissaan, eikä tämä nyt puhunut työn tuomista paineista. Charity vilkaisi Ronia joka istuskeli kirjaimellisesti paikan omistajan näköisenä tuolillaan, sitten tuon puoleen hiukan kääntyen.
''No, olenko yhä yhtä sietämätön otus?'' Nainen hymähti ja virnisti vinosti miehelle.
"Juu." mies vastasi lyhyesti.
"Mutta panisin." tuo jatkoi ja sai Jeremyltä oudohkon katseen. Roni alkoi nauraa ja Jeremy pudisti päätänsä.
''Jasoh. Pitänee pistää sinut listalle.'' Charity virnisti naurulle vain takaisin ja kääntyi sitten takaisin drinkkinsä puoleen. Hitto mitä tyyppejä, noita voisi pelätäkin ellei tietäisi että niiden kanssa täytyy tulla toimeen miltei ikuisuus. ja kun asiaa ajatteli, se tuntui aika paskalta hommalta. Roni nauroi ja pudisti päätänsä ja katosi takahuoneeseen, ja Jeremy katsoi kaihoisasti tuon perään. Noilla kahdella oli pitkä yhteinen menneisyys, he olivat kuin veljiä - elleivät jopa olleet - veljiä.
''Tahdotko mennä hänen kanssaan..?'' Nainen kysäisi ja otti siemaisun juomastaan.
''Voit mennä kyllä jos siltä tuntuu, mutta en takaa mihin seuraan itse hakeudun.'' Charity vilkaisi Jeremyyn nähdäkseen saiko tuota mitään reaktiota.
"No, selvä. Tulen pian takaisin." mies nousi ja lähti Ronin perään. Pian nainen huomasi vieressään päihtyneen nuorukaisen, joka näytti ihan tavalliselta mieheltä. Tuo nauroi drinkkien nimiä ja tarjoilija toi tuolle kossukolan.
''Voi vittu..'' Charity huokaisi ja halusi lyödä päätään pöytään.

Puolentunnin päästä kun Jeremy tuli vilkaisemaan, Charity ei ollut tuolla enää. Eikä tosin enää pöydissäkään. Lisa sanoi naisen vain kadonneen noin vartti sitten. Jeremy hieraisi niskaansa ja pyyhki huulipunaa poskeltaan Lisan huomautettua siitä hienovaraisesti ja lähti baarista. Tuo lähti kävelemään rivakasti kotia kohti. Mutta kun kotiovi aukeni, Charity ei ollut sielläkään - tavarat olivat, muttei itse nainen. Lievää kiroamista pääsi Jeremylta. Kaduilla, itsekseen hortoilemassa Charity katseli ympärilleen neonvaloja, punkkareita ja muita ihmisiä joita tähän aikaan liikuskeli. Joka kävi tarjoamassa hänelle marisätkää, ja nainen jopa ostikin tosin vielä alkamatta polttaa sitä. Hitto. Alkoi vähitellen ketuttaa pahasti kun Jeremy näkyi heilastelevan Thomasin lailla vieraissa - ja molemmat olivat omalla tavallaan aiheuttaneet tämän kaulaansa myöten kuseen. Jeremy sörkki piippariaan hetken jotta Nathan saisi viestin että nainen oli kadonnut - tuo jos joku auttaisi häntä. Pian Nathan ilmestyikin ovelle ja nuo lähtivät haravoimaan kaupunkia - tosin kattotasanteilta käsin. Charity oli törmännyt pariin tyyppiin samalla kun veteli pilveä - vanhempi olisi varmaan haistanut nuo lyconeiksi jo kilometrien päähän. Nuo juttelivat naiselle kaikkea ja saivat tämän nauramaan, lupasivat näyttää jonkun hyvän klubinkin jolle lähtivät viemään.
"Jeremy! Täällä!"
Nathan tunkeutui Jeremyn pään sisälle ja mies harppoi muutaman pudotuksen yli ja laskeutui sitten kujalle kolmikon edelle nahkatakin helmat hulmuten.
"Kaskas." Jeremy sanoi ja sylkäisi. Nathan laskeutui siivillään tuon taakse ja käveli tuon viereen laskostettuaan lentimensä.
''Ai, hei Jeremy'' Toinen lyconeista virnisti. Charity hihitteli takana kun toinen miehistä nauratti tätä, se tuntui ottavan Jeremya päähän.
''Anteeksi nyt vain, mutta veisimme tyttösen vain vähän huvittelemaan. Nähtävästi hän on jäänyt vähän seuratta..''
"Ette te häntä vie huvittelemaan vaan menette huvittelemaan hänellä, senkin säälittävät rakit." Jeremy sähisi lyconeille jotka muuttuivat pian koiramaisiksi hahmoiksi, mutta nuo seisoivat kahdella jalalla. Jeremy lakaisi siipensä auki ja nousi ilmaan, tuota ympäröi jonkinlainen hämärä valo joka teki tuosta utuisen, ja Jeremy sähisi hampaat paljastettuina.
''Neo?'' Charity kysäisi ihmeissään sitten tuon kyseisen lyconin tuupatessa naisen kuin pois tieltä seinää vasten, loikaten sitten hampaat irvessä vaahtoa suupielissä Jeremyn kimppuun, toisen muristessa karvat pystyssä Nathanille.
Puraisu, toinen, raapaisu, toinen. Enkeli sai pian tainnutettua toisen lyconin, Jeremy tappeli toisen kanssa hieman pidempään, mutta sai viimein tuon kukistettua, ja piteli tuota nyt maassa pitelemällä jalkaa tuon pään päällä kun tuo hiljalleen muuttui takaisin ihmiseksi.
"Char, tuletko mukaani vai jäätkö tänne."
Nainen vapisi kuin kylmästä jota huumeen vaikutus toi mukanaan, nousi sitten nöyrästi ja asteli Jeremyn ohitse kuten Nathaninkin. Lyconit murisivat, aina nuo pilasivat kaiken. Charitysta tuntui pahalta huomata miehen poskessa huulipunan rippeitä vieläkin, olo oli aika halpa. Jeremy sylkäisi lyconin päälle ja varoitti tuota vielä katseellaan, ja koirat jäivätkin nuolemaan haavojaan kujalle. Nathan katosi jossain vaiheessa kyydistä, Jeremy vei Charityn kotiinsa. Perille saavuttuaan Jeremy katosi kylpyhuoneeseen ja pian kuului veden lorinaa. Charity oli yhä hiukan pilvessä ja asteli sitten kylpyhuoneen ovelle ja silmät puoliummessa katsoi miestä suihkuverhon läpi. Parfyymi haisi voimakkaammin kuin aikaisemmin. Kun Jeremy lopetti suihkun, nainen oli keittiössä kirjoittamassa kuin ostoslistaa itsekseen tokkuraisena ja huultaan puremassa. Jeremy asteli pyyhe vyötäisillään makuuhuoneeseensa. Tuon kaulassa näkyi kolmen kynnen aikaansaamat viiltohaavat, jotka eivät kuitenkaan vuotaneet, olivat vain. Jeremy sulki oven perässään, ja avasi television. Charityn tehtyä listan tuo oli noin tunnin poissa vielä, lopulta avasi makuuhuoneen oven ja tuli siihen. Tällä oli yllään alusvaatteet, rastat olivat sikinsokin. Huulissa oli huulipunaa jota tämä ei ollut aiemmin käyttänyt ja jotain hajuvettä kait. Nainen katseli miestä hetken kun tuo katseli televisiota, tuli sitten ja kietoi kätensä tuon niskan ympäri takaa ja suukotti miehen poskea niin että siihen tuli pieniä huulipunan jälkiä.
''Pitäisikö minun sinusta näyttää ja käyttäytyä kuten Hennea..?''
Jeremy mulkaisi naista ja käänsi sitten katseensa takaisin televisioon. Charity tunsi nenänvarttaan vasten, jota tuo Jeremyn poskeen nojasi, että mies kiristeli hampaitaan.
"Ei." kuului lopulta vastaus ja mies sulki silmänsä painaessaan päänsä tyynyyn.
"Miksi niin ajattelet."
''.. Kun poskissasi on huulipunaa ja tuoksut parfyymilta.. pitäisikö minunkin jotta pitäisit minusta?'' Charity mutisi ja könysi sitten vuoteelle tuon viereen ja sitten kylkeä vasten koettaen hakea huomiota kuin läheisyydenkipeänä.
"Ei se pitäminen ole huulipunasta ja parfyymistä kiinni, Char." mies vastasi ja raotti silmiään, vilkaisi naista.
"Enkä minä Henneasta pidä."
''Kenestä sitten?'' Nainen katseli hiljaa Jeremya, josta oli oppinut pitämään viikon sisällä - niinkin paljon että oli laskenut elämänsä tuon hampaiden varaan. Mies vilkaisi taas Charitya muttei sanonut mitään. Lilystä tuo oli pitänyt, mutta luottanut liikaa. Nainen oli pettänyt tuon luottamuksen. Lyconin kanssa.
"Sinusta."
"Entä sinä?" Jeremy mutisi kääntämättä katsettaan televisiosta. Kissa hyppäsi tuon syliin ja maukaisi, ja alkoi sitten kehrätä. Kuului vain hiljaista jupinaa kun nainen kerällä tyyny sylissään ja kasvot tyynyssä sanoi jotain. Sitten naama taas tuli esiin niin että leuka nojasi tyynyyn siihen puoliksi uponneena.
''Pidän sinusta, mutta olin pitänyt Thomasistakin.'' ja se jätkä oli jäänyt nyt taakse aika pahasti.
''Jos sinä riekut naisissa, alan minäkin riekkua sitten miehissä.''
"M-, pt-, m-m-inä mitään naisissa rieku!" Jeremy älähti ja kissa loikkasi kauemmas.
"Pyh, voisit todistaa tuon uskomuksesi ennen kuin alat syyttelemään." mies näytti nyt murjottavalta pikkupojalta suljettuaan kätensä puuhkaan.
''No niin, tietty..'' Charity hymähti, ja vinosti virnistellen kumartui vampyyrin puoleen. ''Tietenkään minä en huomannut tuota huulipunan jämää suupielessäsi, vaikka se näyttää pyyhityltä.. Tai sitä, että vaatteesi, ihosi ja hiuksesi tuoksuvat Chateu de Noire:lta.'' Nainen virnisti hiukan ja näpäytti miestä otsaan ilmeellä älä pidä minua tyhmänä.
"Ja sekö tarkoittaa että olen nainut puolen kaupungin kanssa?" Jeremy napautti naista takaisin ja näytti tuolle kieltä. Ja nopea nappaus niin että miehen kieli oli nyt tiukassa otteessa kahden sormen välissä ja pysyi siinä.
''Et puolen, vaan useamman eri kaupungista - senkin vanha raakki.'' Charity virnisti.
''Tällä hetkellä tiedän vain kaksi tapausta, mutta jotenkin oletan että tuollainen vekkuli osaa kyllä peitellä muita.''
"Ptyh" mies ärähti ja taiteili kielensä pois. Tuo veti jalat eteensä ja kietoi kätensä niiden ympärille. Iso takkutukka peitti miehen hartioita ja osan kasvoista.
''Himputin pentu.'' Charity virnuili ja potkaisi tuota hiukan jalkaan. Tuo näytti hyvältä tuolla tavalla, hiukset valtoimenaan ja vahvat käsivarret esillä. Toisaalta, tuo oli muutenkin aika esiteltävän näköinen.
"Hrmpf." Jeremy veti jalkaansa poispäin ja siirtyi muutenkin poispäin naisesta. Pyh. Tuo vain pilaili. Ihme naikkonen.
"Itse olet pentu" matala ääni vastasi.
''Niinhän sanoit jo aikaisemmin. Tyttönen vain.'' Charity hyrisi ja kietoi kätensä miehen ympärille takaapäin. Huumeita pitäisi vetää useammin, se sai asiat näyttämään kauniimmilta. Mies hymähti ja hieroi silmiänsä. Mikäs siinä jos nainen antoi noin vain anteeksi, hyvempi vain. Paha asia oli se että tuo meinasi antaa samat valtuudet itselleen kuin mitä mies soi taas itselleen.
''Noh.. ensi yönä lupaan olla muiden kuin lyconien kanssa..'' Nainen purisi tuon korvaan ja sanoi sitten menevänsä maaten, raahasi yhden sohvatyynyn mukanaan ja pian kuului sängyn narinaa kun tyttö meni sinne. Jeremy jäi vielä yksikseen olohuoneeseen, katsoi elokuvan loppuun ennen nukkumaan menoa.
Kello oli viisi ennen kuin mies tuli sänkyyn nukkumaan, semmoinen sopiva ajankohta käydä tutimaan. Nainen veteli jo sikeitä. Charity näytti nyt todella kauniilta, ilme oli rauhallinen, iho kalpea kuin kuolleella ja tukka joka valtoimenaan täytti tilan naisen takana. Jeremy istahti ensin sängyn reunalle, riisui ylimääräiset pois ja vasta sitten kävi omalle puolelleen pitkäkseen. Kun Charity nousi, kello oli kolme päivällä - ei ihme, miltei kahdentoista tunnin yöunet. Niistä kuka tahansa nousisi siihen aikaan. Nainen nousi ja käveli vessaan vielä rutiininomaisesti, ja katsoi hiljaa peiliin. Iho oli kalpea, eikä se jotenkin tuntunut enää niin.. elävältä. Olo oli kuin hauraalla porsliininukella. Keuhkoihin hengen vetäminen tuntui oudolta, hän teki sitä yhä koska keho vaati. Sydänkin hakkasi, mutta hiljaa, tahti tahdilta pyörittäen verta suonissa joka piti muuntuneet solut elossa. Jeremy nousi vasta viiden aikaan, venytteli ja käveli kalsareisiltaan keittiöön vetämään hieman aamupalaa. Mies etsi naista katseellaan. Aluksi naista ei näkynyt, mutta tuon kädenjäljet kyllä - paikkojahan oli siistitty! Tiskit oli tiskattu, lattioita lakaistu, tyhjät viinapullot kassissa ja likavaatteet korissa.. Paikkahan näytit jopa siedettävältä paikalta elää. Kissa tuijotti omistajaansa hiljaa kuin katseellaan selittäen ettei hän ollut tämän tempun takana. Olohuoneesta kuului rapisevaa ääntä, kun roskista sullottiin täyteen tyhjistä sipsipusseista sun muusta.
”Mitä sä oikein teet?" mies käveli pullo kädessään olohuoneeseen ja rapsutti napansa seutua. Pornoviiva.
"Siivoan." Nainen vastasi ja sai mieheltä hyvin kummeksuvan katseen.
"Äöh.. Miksi?"
''Miksi en?'' Charity vilkaisi Jeremyyn.
''No kun siis.. äh.'' Mies murahti. Charity eli vetänyt ylleen taas jotkut farkut, päällä oli musta toppi jossa oli koristeltu suuri ristin kuva etumuksessa. Jeremy näytti siltä kuin tahtoisi polttaa tuon paidan.
"Miksi pidät noin vammasia vaatteita.." Jeremy ärähti pahantuulisena ja istui sohvalle, jota oli ilmeisesti tampattu.
"Minusta se on hieno."
"Ei se ole."
Charity katsoi paitaansa, ja sitten sydänboksereissaan olevaa Jeremya.
''Kuule, sinulla ei ole valittamisen varaa.''
''Onhan. Se on ruma. ''
''Perkele soikoon, jos tahdot että käytän erilaisia vaatteita niin sano ja tee asialle jotain, älä jupise.'' Charity ärähti ja heitti lattialta yhdet käytetyt kalsarit miehen naamalle. Mies otti kopin ja sulloi kalsarit sohvan tyynyjen väliin ja siemaili naukkuja pullostaan. Aah.
"No perkele, haluatko sinä shoppailemaan?"
''Haluatko sinä jos ei paita kelpaa?'' Nainen murahti ja viimein solmi kiinni roskapussin joka oli viiden muun tavoin valmis ulosvietäväksi. Paikka näytti nyt elettävämmältä, ihme tosin ettei nainen ollut verhoja avannut jotta valoa tulisi.
"No näytä mitä rytkyjä sinulla on." Jeremy ärähti takaisin ja otti mukavan asennon sohvalla. Charity kirosi raskaasti ja kumosi kolme laukkuaan lattialle. Niissä oli enimmäkseen farkkuja, aika kuluneita ja vaaleita. Kolme toppia, uksi ruskeansävytteinen, sammaleenvihreä jossa oli koristeellinen perhoskuvio edessä ja pinkki toppi jossa olit teksti Fuck off. Pari löysää villapaitaa ja yksi tyköistuva, pitempi lumenvalkoinen takki joka ylsi puoleenreiteen saakka. Sukkia, alusvaatteita.. mutta kaikelle Jeremy tuntui nyrpistävän nenäänsä.
''Tsekataanko kuule seuraavaksi sinun komerosi. '' Charity murahti.
"Tsekataan vaan. Siellä ainakin on asiallisia kuteita, toisin kuin nuo sinun hippivetimesi. Taitaa noista johtua tuo sinun vapaamielisyytesikin.”
Jeremy talsi vaatekaapilleen ja veti sieltä nahkahousut jalkaansa, hihattoman t-paidan (punaisen tällä kertaa) ja pitkähihaisen reikäpaidan, jossa oli ketjuja.
''Jasoh!'' Nainen karjahti ja nappasi vaatekaapista boxerit joissa oli jo reikiäkin haaravälissä. ''Nämä saavat mennä!'' Jeremy vilkaisi boxereita kuin ne olisivat ne pikkupojan rakkaimmat, onnea tuovat housut joista ei luovuta kirveelläkään.
''Mitä helvettiä sitten pistän päälleni jos en noita?'' Charity ärähti ja vilkaisi vaatekasaansa lattialla.
"No pue vittu vaikka aatamin asu, nuo sun rääsyt on hirveitä." Jeremy murisi ja vilkaisi itseään erikoispeilistä. Tukka oli takussa, hyvä. Naama norsunvitulla, hyvä.
''Minä en alasti mene ulos!'' Charity karjahti, tämähän tiesi kohta tappelua, vai?
''Minähän näissä menen ulos, oma on asiasi.'' Nainen ärisi ja suoristi mustan, valkoristisen toppinsa ja näytti kieltään kuin pahainen pentu. Ja muutenkin.. P.A. oli paha hankkia vaatteita.
"Pyh." Jeremy murisi ja meni eteiseen, veti kengät jalkaansa ja lähti ovet rymisten. Kissa naukaisi tuon perään.
''Jeremy!'' Charity ärähti ja porhalsi ovet paukkuen tuon perään ja alas rappuun.
''Minne helvettiin kuvittelet olevasi menossa!''
Miehestä näkyi vain nahkatakin helman hulmahdus, tuo katosi päätielle kääntyessään kujan päästä. Mies lampsi kovin askelin eteenpäin, taivas oli sees mutta pimeys oli jo laskeutunut.
''Jeremy!'' Chartiy karjati ja sihahti sitten hampaittensa välistä ja jäi aloilleen.
''Odotas kun tulet takaisin saat turpaas saatana!'' Nainen karjui ja heristi nyrkkiään, palaten yhtä lailla sisälle ovet paukkuen. Kissa katsoi naista kummoksuen ja käveli arvokkaasti häntä pystyssä piiloon Jeremyn sängyn alle.

Mokoma akka. Jeremy käveli pitkään, kunnes löysi etsimänsä ja avasi mustan lasioven, ja astui sisään.
"Huomenta herra, voinko auttaa?"
"Joka vitun mallia yks."
"Selvä." myyjä peitteli innostumistaan ja alkoi ottaa hyllyiltä alas vaatteita, kysellen kokoa väliä ja tiedustellen väriä. Koon Jeremy osasi sanoa, mutta värejä - no, kaikki mitä siitä mallista on saatavilla. Ja kenkiä kymmenisen paria, sukkahousuja, koruja, asusteita, kravatteja... Charity oli kotona riehunut hiukan itsekseen, muun muassa piilotellut tavaroita vittuuntuneisuuttaan. Kun rapusta kuului kolinaa ja ovi rapisi, Nainen nappasi pesismailan joka oli löytänyt ja naputteli jalkoihinsa oikein odottaen että sisään tulisi jotain - tai oikeastaan Joku jota hiukan losauttaa. Murtovaras taintuisi, Jeremy saisi vain ansionsa mukaan ja lisää aihetta äristä. Jeremy avasi oven, jalka työntyi sisään ja pian koko mies vaivalloisesti kantaen ja –
mätks.
"VOII PERKELE NAINEN! MIKÄ VITTU SUA VAIVAA?"
''SIINÄ SULLE SAATANA!'' Charity karjui takaisin kurkku suorana pesismaila kädessään, Jeremy ei muuta kuin pidellyt hiukan ohimoaan.
''Hitto ansaitsit sen äläkä inise, tuo oli vasta pikku kopautus!''
Jeremy mulkaisi naista pahasti ja laski kolme isoa jätesäkillistä vaatteita naisen eteen - ennemminkin kyllä heitti - käänsi selkänsä ja lähti takaisin rapun kautta ulos. Perkele mikä kiittämätön paska.
''Minne vittuun nyt luulet meneväsi!'' Charity karjahti.
''Kauas sinusta!'' Kuului vain vastaus. Nainen ärisi ja potkaisi yhtä jätesäkeistä ja istahti sohvalle. Hitto, taas pitäisi odottaa kolme tuntia ennen kuin tuo palaisi. Jätesäkki levähti lattialle. Korsetteja, housuja, hameita, paitoja... Mitä vittua. Nainen nousi ja avasi toisenkin pussin, ja kolmannenkin. Naisten vaatteita hintalappuineen. Ja kun Jeremy saapui (kello oli varmaan jo yhdeksän) tuo löysi Charityn istumasta sohvalla.
''yritätkö tehdä minusta goottia vai hahmoa pornofilmiin?'' Nainen kohotti kulmaansa ja vilkaisi vaateita ja sitten miestä.
"Yritin olla mieliksi" mies totesi ja käveli keittiöön ja otti sieltä oluen. Kuului sihahdus, ja mies kaatoi olutta nieluunsa. Jeremy käveli olohuoneeseen.
''Jaa..'' Nainen mutisi ja nosti yhtä korsettia.
''En ole koskaan käyttänyt tämmöisiä, osaa varmaan pukeakaan.'' Charity hymähti. Jos pelkästään naisen löysästä villapaidasta katsoisi, tuota ei uskoisi niin hoikaksi ja muodokkaaksi mikä tuo oli paljastunut olemaan alusvaatteisillaan.
"Se on aika helppoa." Jeremy totesi ja imaisi taas hieman oluestaan. Tuo oli ilmeisesti hieman päissään.
''Jaha?'' Nainen nosti miehen eteen paidan jossa oli enemmän nyörejä kuin itse kangasta ihoa peittämässä.
"No, voin antaa ne jollekin toiselle." mies sytytti tupakan ja istahti nojatuoliin ja vilkaisi televisiota.
''Voi prkl..'' Nainen jupisi, koska tiesi että Jeremy varmaan polttaisi hänen vanhat vaatteensa kuitenkin jossain välissä.
''Pitäisikö minun vain pitää näitä kun lähden ulos? Voinko pitää sisällä edes paria vanhoja vaatteitani?''
"Kuten sanoin, voin antaa ne jollekin toiselle." mies imaisi tölkistään pohjat ja rutisti sen kasaan nakaten sitten jonnekin taakseen. Kauanko tuo meinasi mököttää.
''Ihan sama.. voin pitää niitä niin kauan kuin a) rinnat tai perse ei näy liikaa, ja b) ne eivät ole sellaisia 'yksi nykäisy ja kaikki läks'.'' '
"Sanon tämän vielä kerran," mies aloitti muttei jaksanut jatkaa. Tai ehkä sittenkin.
"No roudaan ne baariin huomenna. Tytöt tykkäävät."
''Hitto, et edes vastaa, jankkaat vain samaa! Kuunteletko edes.'' Charity ärähti ja jupisi jotain miehistä ja nappasi sitten yhden säkin matkaansa tehdäkseen mieliksi Jeremylle ennen kuin tuo alkaisi todistella egoaan sotkemalla lisää paikkoja.
"Naiset.." Jeremy mutisi ja haki uuden kaljan. Kissa ilmestyi jostain ja kävi miehen syliin istumaan, kun tuo istuutui sohvalle ja iski televisiosta elokuvakanavan päälle.
Noin puoli tuntia kului ja sen jälkeen Charity nojasi ovenpieleen - tuolla oli yllään tennareittensa vastakohtana olevat mustat korkokengät varsilla jotka ylsivät miltei polviin saakka, sukkanauhat, lyhyt hame joka monine alushameineen levisi sivuille. Sen jälkeen oli punamusta raitainen paita (raidat horisontaalisia) joissa edessä kuin kolme raapaisujälkeä jotka olivat hakaneuloilla hiukan yhteen vedettyjä. Verkkohanskat jotka yltivät olkapäihin olivat kuin kruunu kaikelle, värit jopa sopivat punertavan sävyisiin hiuksiin kuten pari lävistystä kasvoissa.
''En voi usko että edes teen tämän..''
Mies naurahti ja katsahti naista, sytytti uuden tupakan ja veti henkoset.
"En minäkään. No voit ottaa ne pois nyt." mies sanoi kuin kaivaten turpaansa.
''Hitto, minulla meni puoli tuntia saada ne ylle, arvaa kauanko menee jotta saisin pois!'' Charity älähti. Vaatteet korostivat naisen muotoja ja kapoisuutta. Istumatapaa tämä ei osannut muuttaa, istahti sohvalle jalat pöydälle nostaen ja röökiä pyytäen.
"Kunhan vittuilin." tuo totesi ojentaen naiselle tupakan ja sytyttäen sen. Oluttölkki lennähti taas kauniissa kaaressa lattialle.
''Parempi vain, muuten minä alas pistää samalla mitalla takaisin.'' Charity tuhahti, mutta hymähti sen jälkeen ja veti röökin huuliensa väliin pitkät henkoset vetäen ja puhaltaen savua ilmaan.
''Minun on nälkä..''
"Tiedätkö mitä silloin tehdään?" Jeremy totesi ja kohotti kulmaansa samalla puhaltaen savua ilmaan.
''Nope. Minä olen vasta-alkaja näissä hommissa.'' nainen sanoi ja veti keuhkonsa täyteen savua vain tunteakseen että siellä on jotain muuta kuin ontto tila.
"Silloin syödään." mies totesi ja nousi.
"Mennäänkö ulos?"
''Oui, mon cheri.'' Charity virnisti ja meinasi jo ottaa vanhan rakkaan takkinsa, kunnes Jeremy sanoi että tuo pistäisi sitä kutaletta päällensä vaan mieluummin sen valkoisen. Jeremy asteli kujaa pitkin. Oli satanut, asfaltti oli märkä ja se tuoksui. Autot ajoivat ohi, ketään ei kiinnostanut mikään. Ihmiset olivat kuin harmaata massaa, Jeremy käveli pääkadun vartta pitkin kohti Bloodia. Nainen käveli tuon vieressä vaivalloisesti - kengät olivat hankalat. Tai eivät ehkä hankalat, niihin meni aikaa tottua kun oli tottunut tasapohjaisiin tennareihin joilla saattoi juosta helposti. Kun Bloodin astuttiin, Roni oli taas tiskillä nyt katsahti hiukan yllättyneenä Jeremyn seuralaista. Sehän näytti jopa siedettävältä tällä kertaa.
"Jeremy, mitä pistetään?"
"Nälkä."
"Selvä." Roni käveli kaksikon edeltä yläkertaan, VIP-tiloihin. Musiikki ei kuulunut ylös niin voimakkaasti, vaikka sieltä saattoi nähdä lavalle ja yleisöön. Jeremy istuutui kulmapöytään, Charity hieman epävarmasti tuon viereen ja Roni veti tuolin eteensä niin että nojasi selkänojaan.
"No, mitä saisi olla?"
"Tuo vaikka kunnon pihvit. Ja niitä maustejuttuja, kyllä sä tiedät."
"Tiedän. Muuta?"
"Kaksi ihmistä."
"I'll be right back." Roni lähti. Jeremy piti käsiään tarjoilijan juuri tuoman oluen ympärillä, huurteisen. Naisellakin oli jokin juoma, mutta se oli väritön. Ylhäällä ei ollut juuri muita. Muutama pöytä siellä täällä oli varattu. Yhdessä istui Nathan ja nuokkui hattu silmillään. Yhdessä pöydässä oli Rina ja Rinan ja Ronin poika, Alex. Alex söi ranskalaisia. Charity maisteli juomaansa - se maistui aika vahvasti alkoholille, muttei sillä nyt ollut niin väliä. Kun ruokaa tuli, se haisi niin väkevälle että röörit aukeaisi jo nuuhkaisemalla. Sen lisäksi tuli kaksi punaista juomaa jotka tuoksuivat rautaisilta.
''Sinähän taidat olla suosittu kaikkialla..'' Charity virnisti ja tökkäsi Jeremyä hiukan pohkeeseen pöydän alla
"Tai sitten omistajan hyvä ystävä." Jeremy vastasi ja leikkasi pihvistä hyvän palasen ja veti sen nassuunsa. M-mm.
"Tällä nälkä lähtee." Pihvi olikin 400 grammanen. Charity hymähti ja leikkasi itsekin palan pihvistä, verkkohansikkaat tuntuivat hassuilta käsissä, niihin ei ollut osannut vielä täysin tottua. Nainen kysyi myös saisiko yhden uuden drinkin, ja tälle tuotiin. Roni oli ilmeisesti olult sitä mieltä että tästä oli mukavampaa seuraa kun likka oli päissään. Pihvin ja mausteperunat syötyään mies imaisi vielä kolmannen ihmisensä ja vilkaisi lavalle. Bändi soitti, ihmiset tanssivat.
"Mitä haluat nyt tehdä?"
Charity hyrisi, ja kun Jeremy haistoi hiukan tuon kirkkaan juoman värejä tuon mutisi hiljakseen.
''Koskenkorvaa, laimentamatonta'' Nainen hymyili leveästi ja kumartui hiukan pöydän ylle.
''Tanssi kanssani..''
"En ole oikein tanssijatyyppiä" Jeremy vastasi murahduksenomaisesti ja nojasi selkänojaan, sytyttäen tupakan samalla.
''Tanssi nyt kanssani..'' Charity hyrisi ja kuiskasi sitten.
''Tai haen jotakuta muuta parikseni.'' Nainen virnisti ja lipaisi huuliaan ja joi loput kirkkaasta juomastaan.
"No hae." Jeremy murahti ilmeisesti edelleen vihaisena lyönnistä ja joi hieman juomastaan. Typerä muija. Yrittää nyt kiristää. Ei voisi vähempää kiinnostaa..
"Hei mihin sä nyt meet?"
Jep, sinne Charity oli lähtenyt ja - kas kas, ketä muutakaan tuo haki kuin Ronia. Ron kohotti kulmaansa, virnisti vinosti eikä tuntunut kieltäytyvän, kun tuon mielestä nainen kerrankin pukeutui säällisesti. Roni käveli naisen kanssa tanssilattialle, kun Charity tunsi otteen olkapäässään. Rina tuijotti tuota vihaisena.
"Noniin ihminen, päästä mieheni menemään."
"Kultaseni, se halus vaan pitää hauskaa." "Sinun hauskanpitosi tiedetään, mieskulta."
''En minä ole ihminen..'' Charity virnisti ja muiskautti suukon Rinan poskelle ennen kuin tuo tajusi ja vetäisi Ronin lattialle tanssimaan. Jep, kohta tulisi kissatappelu. Jeremy läimäisi käden otsalleen. Roni kohautti Rinalle harteitaan ja tuo kihisi raivosta.
"Alex, mene Nathan-sedän luo. Tämä ei ole kaunista katseltavaa."
Alex kipitti takaisin ylös ja Rina lotaisi Charitya kunnolla poskelle ennen kuin tuo älysi väistää ja Roni tempaistiin tuolta samalla pois. Jeremy naurahti yläkerran kaiteelta ja katsoi kun Rina veti Ronin tiskin taakse ja alkoi rähisemään tuolle. Charity horjahti ja piteli poskeaan - ja hetken päästä pieni kopaus Rinan olalle, ja kun nainen käänsi kasvojaan tuo sai samalla mitalla takaisin suoraan poskipäähän. ''Tasoissa.'' Charity tuhahti ja pyyhkäisi hiuksia kasvoiltaan. Jeremy naurahti taas ja pudisteli päätänsä. Roni erotti naiset toisistaan ja otti Rinan syliinsä ennen kuin tuo kerkesi mennä lotaisemaan uudestaan. Naiset. Nathan oli herännyt ja tuli Alexin kanssa kaiteelle. Charity sylkäisi Rinan eteen, virnisti ilkeän vinosti, kääntyi ja nappasi takkinsa mennen ulos - kiusallaan vielä Ronille lentosuukon lähettäen ovelta kun veti takkinsa ylleen. Jeremy naureskeli ylhäällä kunnes tajusi Charityn olevan päissään ja lähdössä ulos itsekseen.
"Tyhmä nainen.." Jeremy mutisi ja lähti naisen perään, tuntien itsensä lapsenvahdiksi kun Ronikin vielä nyökkäsi naisen suuntaan ja puisteli päätänsä. Tällä kertaa Charity ei ollut mennyt kauas, vain kulman taakse katselemaan ohi lipuvaa ihmismassaa ja polttelemaan tupakkia.
''Ai, tarvitsitko säkin 'raikasta ilmaa'?'' Nainen hymähti ja nojaili seinää vasten.
"Hullu eukko" Jeremy vastasi ja sytytti savukkeensa.
"Ehkei pitäisi päästää sinua sittenkään ulos. Tai ainakin pitäisi kertoa sinulle pari sääntöä."
''Hmm?'' Charity vilkaisi mieheen ja puhalsi savua suustaan.
”Jaa, tässä leikissä on säännötkin, vai? Ei vehtausta lyconien ja varattujen kanssa, hmh?''
"Ei vehtausta lyconien tai Ronin kanssa. Se mies on aika vapaamielinen vaikka onkin aviossa. Ja hänellä on lapsi, toinen odottaa syntymistään. Älä lähde siihen mukaan." Jeremy puhalsi savua sieraimistaan.
"Roni tappoi kourallisen lyconeita kun Rina ihastui yhteen."
''Jaha, ja siihenkö säännöt loppu? Ei Ronia tai lyconeja?'' Charity vilkaisi Jeremyyn kuin kysyen onko tuo ihan tosissaan.
"No, Nathan on enkeli ja osa sitten taas jotain aivan muuta. Tee miten haluat." Jeremy sanoi ja sylkäisi. Tuohan ei mustasukkaiseksi alkaisi, ei ikinä. Vaikka jo nyt tunsi poltteen rinnassansa.
"Tee mitä haluat, jos haluat että minäkin teen."
''Mussu, sinä olet tehnyt jo..'' Charity kuiskasi hiljaa ja katseli ihmisiä, jotka nyt tuntuivat vain harmailta olennoilta, kuin eläimiltä jotka vaelsivat laumoina.
"Mistä sinäkin sen tiedät," mies murahti ja puhalsi savukiehkuroita lämpimään yöilmaan. Nerokasta syyllistää jotakuta ilman todisteita.
''Jotkut miehet vain huokuvat sitä tietoa. Muutenkin, tuolla charmilla ja asenteella en oleta sinua sellaiseksi pyhimykseksi ettei käyttäisi sitä hyväkseen.'' Charity naurahti ja sipaisi hiuksiaan taaksepäin. Pitäisi laittaa ne ensi yönä kiinni jotenkin.
"Kai sitten olet oikeassa" Jeremy tuhahti ja katseli ohikulkijoita hajamielisesti. Tuo nojasi seinään selällään ja toisen jalkansa pohjalla.
"No entä sinä sitten? Oletko sinä jokin pyhimys?"
''Lopetin olemisen viisi päivää sitten?'' Nainen virnisti veikeästi ja hyrisi itsekseen.
''No, enpä myöskään väitä tekemisiäni tekemättömiksi.''
"No sitähän minäkin. Ollaan siis vaan niin kuin ei oltaisikaan. Ei mitään sitoumusta." Jeremy sylkäisi ja tumppasi sätkänsä, tuo aikoi lähteä takaisin sisään.
''Taidat ryhtyä kohta lesboksi..'' Nainen huoahti kun mies kääntyi ja lampsi takaisin sisään. Charitykin meni perässä, mutta tiskille ja pyysi yhden ihmisen. Hän ei edes yrittäisi mennä Jeremyn seuraan, tuota kiehtoi nyt vapaa riista jota vaelsi ympäriinsä - saati sitten se paljon puhuttu Ronin takahuone jonne mies oli aiemminkin kadonnut. Jeremy seisoi takahuoneen ovenkarmin vieressä siihen nojaten ja jutteli Ronin kanssa. Nathan katsoi parhaaksi lyöttäytyä seuraan nyt kun Rina ja Alexkin olivat lähteneet, ja miehet imeskelivät drinkkejänsä mietteliään näköisinä ja vilkuilivat välillä tanssilattiaa. Charity pohti jo palaavansa takaisin kämpille, kunnes eräs toinen mies- sanoi nimekseen Markel - tuli hakemaan naisen seurakseen drinkille pöytäänsä ja sitten tanssimaan. Miehellä oli lyhyet, miltei valkoiset hiukset pienellä kellertävällä sävyllä ja muuten mustat farkut ja tuhkanharmaa paita. Roni nyökkäsi kaksikon suuntaan ja Jeremy vain puisteli päätänsä.
"Ei sitoumusta, ei me olla pari."
"Miten vaan Jeremy.." Nathan katseli tanssilattialle, tuo ei ollut tosiaan ihmeellisen näköinen paitsi silmiltään, ja hymyillessään vastustamaton. Mutta niin harvoin tuo hymyili, ettei sitä kauneutta monikaan päässyt näkemään. Jeremy katseli ystäväänsä ja tilasi uudet drinkit. Nathan katsoi kysyvästi takaisin.
"Ei mitään. Miten sen Doran kanssa muuten menee?"
"Ei mene enää"
"Ai, no sori sitten."
"Harvempi on kiinnostunut kaltaisistani."
"Luulisi nyt joka helvetin syntisen olevan kiinnostunut jostain langenneesta enkelistä!"
"Luulisi, muttei ole."
Kun nuo sanat oli sanottu, Nathan näki jo sivusilmällään Charityn tanssimassa sen tyypin kanssa. Vartalo ojentui ja kaartui notkeasti kuin trapetsitaiteilijalla, kuin käärme joka kietoutuu omistajansa ympärille. Nathan tökkäsi uudestaan hiukan Jeremya kylkeen nähdäkseen reagoiko tuo vieläkään mitenkään siihen että Jeremyn luomuksen - tyylin puolesta - alkoi kohta omistaa joku toinen ilman suurempaa vaivaa. Jeremy imaisi drinkistään, katseli lavalle ja vilkaisi sitten Roniin.
"Mennäänkö me tonne?" tuo nyökkäsi takahuoneelle päin ja Roni kohautti olkapäitään.
"Mikäs siinä, herra. Edeltä vaan." Kolmikko katosi huoneen ovesta sisään, ja pian Hennea kipitti ovelle ja luikahti ovenraosta miesten perään. Nainen oli nähnyt Hennean vilahtavan ovenraosta ja tuhahti hiljaa itsekseen.
''Ei Hennean kanssa, eipä ei..''
''Hmh?''
''Ei mitään Markel.'' Charity hymyili ja painoi suukon miehen poskelle. Markel virnisti vain vinosti.
''Olet Jeremyn muija?''
''En.''
''Sain sen vaikutelman''
''En vain ole, saa hakea naisensa ihmisistä''
Markel naurahti ja vetäisi hiuksiaan taaksepäin kuin vanhana tapana kun ne olisivat olleet vielä pitkät jokin aikaa sitten.
''Jaa, hän taitaakin olla näitä takahuoneen poikia.'' Mies sanoi ja Charity naurahti. Hennea toi kolme drinkkiä ja laski ne pöydälle. Huone oli hämärä, joskin selkeämmin valaistu kun savuinen baaripuoli. Oli biljardipöytää, häkkitanssijoita, laajakuvatelevisiota ja musiikkia - mitä vain halusi tehdä huvituksekseen. Miehet päätyivät pelaamaan biljardia alkajaisiksi - korttia voisi lätkiä myöhemmin. Nathan jättäytyi suosiolla toiselle kierrokselle ja antoi vampyyrien aloittaa. Jeremy ja Roni muistuttivat erehdyttävästi toisiaan siinä pelatessaan. Jeremy huitaisi pitkää, takkuista tukkaansa taaemmas samalla kun kalkitsi biliskepin päätä ja Roni haroi tukkaansa pari kertaa kuten Jeremy usein teki. Molemmilla oli turvat täynnä lävistyksiä, keho täynnä tatuointeja ja tummat, vaativat silmät. Kuin kaksoset.
"No Nathan," Jeremy naurahti kun imaisi drinkkiänsä Hennean mentyä.
"No Jeremy," Nathan vastasi ja katsoi Jeremyä vaaleanharmailla silmillään.
"Mitä pidät Charitystä?"
"Pidänhän minä. Menevä tyttö." Nathan vilkaisi Jeremyä, mietti mitä tuo ajoi takaa.
"Kuinka menevä?"
"No sinulle sopiva."
Tiedä sitten mitä tuo tarkoitti, mutta Markel oli vienyt Charityn jo ulos tavalliseen, ihmisten baariin ottamaan hiukan huikkaa. Muutenkin, oli hauskaa juoda kilpaa ihmisten kanssa kun vampyyreilla oli kestävämpi viinapää. Sitten saattoi vain seurata noiden örvellystä.
"Sanoinhan jo ettei me olla yhdessä," Jeremy tuhahti ja sytytti tupakan sillä välin kun Roni löi. Raidalliset.
"Sanoit sanoit. Mikä se mulkaisu oli sitten kun se meni tanssimaan sen pojan kanssa."
"Mikä mulkaisu.. Katoin vaan että siinä se nyt menee. Menköön."
"Selvä."
"Moi pojat!"
"Candy!" tuli kuorossa vastaus kun pinkkitukkainen tyttö tuli ja rutisti kutakin vuorollansa.
''Moi Jeremy!'' Candy virnisti ja istahti pöydän ääreen vapaalle tuolille vaikkei peliin tullutkaan mukaan.
''Jerry, oletko viimein päässyt siitä takiaisesta irti vai vietiinkö sun lemmikki jo?”
''Hmh?'' Se lähti jatkoille jonnekin sen blondin kanssa.'' Hennea hymähti hiljaa. Hänestä se ei ollut kummallista mennä jatkoille, Candy taas oli kuin jostain piilopornoanimesta napattu hahmo tikkareineen ja pinkkeine hiuksineen.
"Voi Jerrryyy!!" Candy kiljaisi ja hymyili myhäillen, mieletön virne kasvoillaan. Jeremy kohotti toista kulmaansa kysyvästi.
"No jonkun täytyy lohduttaa sua, hömppänä!"
"Mmhh.." Hennea katsoi Candyyn hieman inhoavasti mutta tuo meni Jeremyn selän taakse ja otti kunnon halauksen. Nathanin silmäkulma väräjähti hiukan vinossa hymyssä, kun Jeremy näytti hiukan siltä ettei tiennyt miten tähän reagoida. Candy tuoksui tapansa mukaan imelältä kirsikkapurukumilta, tuon halaus oli kuin ylä-asteella olleilla wannabe HOT- tyypeillä; etukumarassa ja toinen jalka koukussa ilmassa, naamalla kissamainen hymy.
"Ööh.. Candy? Ootsä ottanu jotai?"
"Mitäh? No en tietenkää senki höntti! Kyllä sä tiedät et mä oon miltei raitis."
"No joo sehän me just tiedettiinki."
Candy nauroi kimeästi ja awwitteli hetken Nathanin tukalle, lyhyehkölle, hieman hompsuisen näköiselle.
"Tiedäks, sun pitäis ehkä ostaa uusii vaatteit Nathan."

Ovi kävi, Markel ja Charity palasivat parin tunnin päästä Bloodille. Nyt tosin Charity tuoksui miehen pehmeälle partavedelle vaatteiltaan ja iholtaan. Sama meno jatkui Bloodissa, tosin nyt porukkaa oli tullut enemmän ja musiikinkin tahti nopeutunut. Candy istu Jeremyn sylissä kun miehet pelasivat korttia. Hennea oli lähtenyt takaisin baarin puolelle hävittyään Candylle huomionkerjäämisessä. Candyn miniminivekkihameen alle näkyi loistavasti nyt kun tuo istui miehen sylissä. Pinkin hameen alla oli turkoosit stringit, kuten Roni ja Nathan saattoivat hyvin.. aistia.
"No Candy, kävisitkö hakemassa meille uudet drinkit?"
"Juu!" Candy kiljaisi kuin olisi saanut palkinnoksi uuden auton ja lähti hypähdellen baarin puolelle. Tuon saparot heiluivat villisti kun tyttö puisteli päätään liioitellusti yrittäessään poistaa eksyneitä haivenia kasvoiltaan.
"Kolme ihmistä, kolme viskiä, ja kolme olutta Ronin laskuun, kiitos! Ja pistä siihen samaan yks karpalomehu, jos viittit." Tarjoilija nyökkäsi tytölle ja tuo nojaisi tiskiin selkäänsä venytellen siinä odotellessaan juomien valmistumista. Markel vilkaisi olkansa yli ja nyökkäsi Charitylle Candyn suuntaan.
''Tunnetko ton?'' Markel virnisti ja tanssitti Charitya samalla välkkyvien lamppujen tahdissa.
''Se tyttö esittelee sulojaan naiivisti kuin kuusivuotias lapsi.'' Charity nyökkäsi.
''Tunnen juu, kävi Nathanin ja Ronin kanssa Jeremyllä kun olin vielä ihminen. ''
''Ai, tuore tulokas vai?''
''Jep..''
''Tervetuloa kerhoon.'' Markel virnisti leveästi kulmahampaat näkyen.
''Pian sinäkin opit talon tapoihin.”
Candy hyräili jotain pirteää melodiaa ja sai sitten prikan eteensä, ja kantoi tuon takaisin huoneeseen mistä oli tullut. Tyttö jakoi juomiset miehille ja sai kiitokset jokaiselta, ja istuutui sitten Jeremyn tuolin korkean selkänojan päälle niin, että tuon jalat lepäsivät toisella käsinojalla. Hennea katseli ympäriinsä baarin puolella, hän ei kestänyt sitä että menetti suosikkityttönsä paikan jollekin posliiniprinsessalle. Tosin, sopiva apuväline tuntui löytyvän.
''Hei Charity, Markel.''
''No mutta, Hennea!'' Markel virnisti, nainen itse näytti hiukan varautuneelta Hennean mairean virkeästä tulosta.
''Kuule..'' Hennea aloitti hiukan hiuksiaan sormensa ympärille pyöritellen.
''Tiedätkö Charity, tiedän miten pääsisit hiukan paremmin sisäpiireihin..'' Hennea hymyili maireasti saaden Charityn kohottamaan kulmaansa. Pian kaksikko ja muuta väkeä lähti klubilta noiden mukana ulos.
Jeremy, Roni ja Nathan viettivät iltaa vielä muutaman tunnin, ja viimein, neljän aikaan, Jeremy päätti lähteä kotiinsa. Candy seurasi tuota ja kinui yöpaikkaa, ja Jeremy vastasi myöntelevästi. Candy hyppelikin sitten Jeremyn vieressä Jeremyn tallustaessa kotia kohti, ja viimein päätyen kujalle. Ja bassonjytke alkoi kuulua, se kuului sitä kovempaa mitä lähemmäs Jeremy tuli kotiaan.
''Mitä ihmettä..?'' Mies murahti ja nousi portaita ylös, ja oven avatessaan tuon silmien eteen aukeni parhaatkin puolikuolleiden kotibileet viinoineen ja kaikkineen. Markel oli siellä, oli Henneakin ja molemmat pitivät kunnolla hauskaa muun väen kanssa joka oli lähtenyt Bloodista jatkoille tänne. Boolikulho oltiin tuotu jostain ja siinä oli sekaisin verta, viinaa, mehua ja limsaa. Koko paikka oli sekaisin (joskin oli ollut silloinkin ennen kuin Charity oli tullut) ja meno sen kun tuntui parantuvan. Jeremy nappasi paria tyyppiä olkapäästä ja viskasi rappuun, ja musiikki hiljeni.
"No niin, nyt joka vittu ulos." Porukka nyökkäili ja kummoksui Jeremyn reaktiota, mutta lähti pikkuhiljaa virtaamaan ulospäin. Candy seisoi Jeremyn vieressä ja kosketti tuon käsivartta, kun Markel asteli miehen eteen ja Jeremy sähisi tuolle hieman.
"Minun kotini."
''Sinustapa on tiukkapipo tullut.'' Hennea hymähti Jeremylle ohi mennessään ja tuuppasi miestä vielä kuin kiusakseen hiukan lantiollaan. Alle viiden minuutin päästä ainut joka oli sisällä Candyn ja Jeremyn lisäksi oli Charity joka makoili sohvalla katselemassa telkkarista music-tv:tä
"Charity, sinä voit myös lähteä. Markel taitaa odottaa sinua." Jeremy sähisi ja Candy tarttui Jeremyä kädestä.
''Sopii. Olet näemmä löytänyt itsellesi jo uuden lelun yön käsittelyihin.'' Nainen nävläisi takaisin.
''Ellei häneltä ole jo paikat menneet piloille liikakäytöstä.'' Charity kuiskasi oikeastaan enemmän Candylle mennessään ohi, saaden tytön katsomaan jälkeensä pöyristyneenä.
''Kuinka se kehtaa! Annatko sen aina puhua noin?'' Candy kivahti kuin lapsi jolta vietiin tikkari suusta.
"Aina." Jeremy totesi ja irrotti otteensa Candysta ja alkoi siivoilemaan paikkoja, ainakin pahimmat pois. Candy istuutui sohvalle ja katseli Jeremyä, jutellen niitä näitä päivästään.

Charitya ei näkynyt enää sinä aamuna, eikä seuraavanakaan iltana. Vasta yöllä yhdentoista maissa ovi rapisi ja nainen palasi sisälle, katsellen ympäriinsä. katos vain, se oli oikeasti siivonnut paikkoja - tosin muutama rutisteltu olut tölkki oli siellä täällä ja kukkuraisillaan oleva tuhkakuppi. Candy sipsutteli vessasta Jeremyn paita päällänsä kuultuaan meteliä.
"Hmm?" tuo vilkaisi Charitya ja pisti kätensä puuhkaan.
''Ai, olet vieläkin täällä?'' Charity hymähti kuin viisi vuotiaalle lapselle joka tulee aamulla suuttuneena kun joku herätti, sitten mennen viemään jääkaappiin tavaraa kiskalla käytyään - jääkaappi olikin vielä aika tyhjä. Lihaa, pari pulloa verta kioskin pitäjältä lahjana sun muuta kaapin täytettä.
"Joo, vielä olen." Candy nitisi ja haroi tukkaansa.
"Mitä sä täällä teet? Eikö Jerry sanonu että lähe menee."
Jeremy käveli makuuhuoneestaan keittiöön kuuntelemaan tyttöjen sanailua.
"Mitä te nyt taas tappelette," tuo murahti ja Candy livisti miehen kainaloon.
''En minä mitään, tuo se tuli jotain mutisemaan. '' Charity huikkasi olkansa yli, kaatoi itselleen lasillisen verta ja sulki sitten jääkaapin jääden sen viereen juomaansa naukkailemaan.
"No mitä sinä teet täällä? Eikö Markelin mesta kelvannut?" Jeremy tokaisi ja silitti Candyn hiuksia tuon kehrätessä miehen vieressä.
''Ei siinä mitään vikaa ollut. kelpasiko sinulle ilmaistarjonta?'' Charity räpytteli silmiään kuin paraskin Bambi nyökätessään Candyn suuntaan ja hymyili pehmeästi kuin tavaratalon pehmolelukissa.
"Kelpasiko sinulle?" Jerry nälväisi takaisin ja käveli Candy perässään olohuoneeseen.
''Jep. Sinunkin kannattaisi kokeilla.'' Charity virnisti ja jäi keittiöön ostoksiaan kaappeihin purkamaan – muun muassa muutamia uusia laseja, kun aikaisempana yönä oli mennyt muutamia rikki.
"Kuka sanoi etten kokeillut." Jerry totesi ja sytytti tupakan. Candy istui miehen syliin tuon istuuduttua sohvalle ja kaivoi jostain purkan jota alkoi mätystää.
''No eipä sitten mitään.'' Charity hymyili kävellessään makuuhuoneeseen, haki hiusnauhan jolla sitoi hiuksensa ponnarille ja meikkilaukkunsa josta ottamallaan huulipunalla lisäsi väriä.
''Noo, jääkää te tänne vielä lempimään. Minä jatkan matkaa. Markel odottaa klubilla.'' Nainen virnisti ja nappasi laukun olalleen, käsilaukun vain tosin.
''Nähdään myöhemmin'' Charity hymähti, ja lähti kuten oli tullutkin - yllättäen. Candy pudisteli päätänsä ja silitti miehen takkuisia kutreja.
"En voi uskoa että sä tykkäsit tosta."
"Joo.. En mäkään," Jeremy vastasi ja puhalsi savua ulos. Pitikin mennä muuttamaan se. Olisi vain antanut sen kuolla siihen aidsiinsa.

Charity oli poissa taas yhden yön ja päivän, seuraavana yönä ei tullut kotiin edes silloin kun Jeremy oli lähdössä ulos. Kun tuo aamukolmen maissa taas palasi kotiinsa, oli nainen siellä yksikseen hiljaisempana kuin pitkään aikaan, ilmeisesti ruokaa tekemässä kuin asuisi yksinään. Kuului vain ovenkolaus ja vieno tuulenvire rapusta läpivedon käydessä läpi asunnon raollaan olevan ikkunan takia. Pientä kuulostelua.. ei, Candy ei kuulostanut olevan mukana, ei tällä kertaa. Jeremy pisti takkinsa naulaan ja käveli olohuoneeseen, sytytti tupakan ja istahti sohvalle, iskien television päälle. Kissa hyppäsi tuon syliin, joka kerta yllättäen kuin tyhjästä de'ja'vuna ja kehräsi siinä tyytyväisenä. Jeremy silitteli kissaa hajamielisesti ja katseli television vaatimatonta antia.
''Huomenta..'' Charityn ääni lopulta kuului keittiöstä, hetken tiskausääniä ja sitten nainen asteli yllään ylhäältä kireät pvc-housut jotka levenivät polvista hiukan. ketjuja sun muuta, punainen toppi.. Nainen istahti tarjottimen kanssa sohvalle, siinä oli suklaata vaikkei nainen sitä miltei maistaisikaan ja kaksi lasillista verta. Charity tuijotti telkkaria ja näytti siltä kuin olisi itkenyt tai ainakin pahoillaan jostain.
"Huomenta," Jeremy vastasi murahtaen ja puhalsi savua keuhkoistaan. Näihin soluihin ei mikään syöpä purisi, kuolisi vain pois. Kissa näytteli hieman hampaitaan Charitylle kuin olisi ollut vihainen isäntänsä puolesta, eikä Jeremy kääntänyt katsettaan televisiosta. Nainen ei näyttänyt tajuavankaan kissan sähinää, ei vaikka se raapaisikin naisen käsivartta niin että kynsien jäljistä tihrusti verta, joka muuttuneena virtasi suonissa ja piti uudelleen syntyneitä soluja hengissä.
''Kuinka sinulla ja Candylla menee..?'' Ääni ei ollut mitenkään ivallinen, kuin vain vanhan tutun kysäisy kun tapaa koulutoveria kadulla sateisena päivänä.
"Hmm?" Jeremy murahti taas ja vilkaisi naista silmät puoliummessa, ja käänsi sitten taas huomionsa televisioon.
"Candy on varmaan kotonansa. Miten niin?"
''Ajattelin vain kysyä, kun teillä on tuntunut olevan niin hauskaa yhdessä eikä hän tullutkaan tänne.'' Nainen kohautti harteitaan ja availi jo toista suklaalevyä josta nappasi pari palaa suuhunsa.
"Ei me olla yhdessä. Pidettiin vaan hauskaa." Jeremy totesi ja kissa nukkui tuon polvella kyljellään retkottaen. Jeremy sipaisi hieman tukkaa pois kasvoiltaan ja imaisi tupakkaansa.
Charity nyökkäsi, ja henkäisi syvään kun jostain syystä telkkarista alkoi tulla pelkkää lumipyryä.
''Tuuli kait katkaisi antennin'' nainen sanoi miehen ärähtäessä ja kirotessa telkun paskalaatua.
''Käynkö katolla katsomassa sitä?''
"Ei tarvitse," Jeremy murahti ja nousi, pisti kengät jalkaan ja katosi ulos. Tuo käveli käytävän alas ja vilkaisi katolle, kujallakin tuuli. Mies otti hieman vauhtia ja hyppäsi kolmen metrin korkeudelle, missä palotikkaat olivat ja kiipesi nopeasti ne ylös, ja katsahti säälittävää antenninrämää mikä katolla oli - mikä idis sekin oli laittaa katolle. Mies potkaisi vääristynyttä rautakasaa ja tuhahti. Tuo harppoi katon reunalle ja hyppäsi alas. Tukka hulmahti, ja pian tuo oli taas sisällä.
"Paskan möivät."
''Käyn katsomassa huomenna uutta, etsin samalla töitä. ''
''Hmh?'' Jeremy vilkaisi naiseen. Töitä se oli sanonut, meinasiko se todella mennä puurtamaan jonnekin. Rasahdus kun muutama suklaapala taitettiin irti.
''Markel ja minä riideltiin.'' lisää suklaata.
"Onneksi olkoon." Jeremy myhähti ja pisti musiikin päälle ja sulki silmänsä.
"Ensimmäinen riitanne."
Charity mulkaisi Jeremya ja siten haistatteli tuolle, viitsimättä mitään muuten sanoa.
''Käskin sen häipyä hevonvittuun..'' Nainen murahti ja otti hiukan lisää suklaata.
"Selvä. Kiitos informaatiosta." mies totesi ja tuhahti tuon haistatteluille. Mies nojasi sohvan selkänojaan ja imaisi uudesta röökistään.
''Kuule.. Jos vihaat minua niin niin miksi purit minua?'' Charity lopulta kysyi ja katsoi Jeremyä. Hän ei mitenkään jaksaisi nyt alkaa tapella tämänkin miehen kanssa.
"En kai mä nyt sua sitä ennen vihannut." Jeremy puhahti ja pudisteli hienoisesti päätänsä. Typerä nainen. Kissa kiipesi tuon syliin ja nukahti.
''Miksi vihaat nyt?''
"Markel?" Jeremy änähti kuin vähä-älyiselle ja pudisti taas päätänsä hengittäessään savua sisäänsä ja puhaltaen sitten hiljalleen ulos. Miehen tukka valui tuon ylävartaloa pitkin ihonmyötäisen paidan päällä.
''Sanoit vain ettei Nathania tai Ronia kannata mennä iskemään?'' Charity änähti takaisin ja raapi hiukan päätään.
"No joo, en ole vihainen. Mutta jos välillämme ei ole mitään, miksi siitä pitäisi tehdä suurempaa juttua. Olemme sujut." Uusi henkäys tupakasta ja ulospuhallus hetken kuluttua.
''..Niin..'' Nainen mutisi ja veti jalkansa koukkuun rintakehäänsä vasten, kädet niiden ympärille ja leuka polviin nojaamaan.
"Niin" mies raapi hieman päätänsä ja avasi sitten silmänsä, katsellen kirjahyllyyn millä telkkukin lepäsi. Charity otti hiukan toisesta lasilisesta verta ja laski sen takaisin pöydälle.
''Sain muuten mahdollisen työpaikan.'' Nainen hymyili hiukan ja vilkaisi Jeremyyn.
''Ei tarvitse sinun sitten enää aina maksaa juomiani.''
"Hieno homma." Jeremy totesi ja hymyili hieman naiselle kuin rohkaisuksi.
'Jep.. tiedät varmaan puodin.'' Charity hymyili.
''Berylstreetin ja Connien kulmassa.''
Hiljaista kelausta...
''Se pornokauppa?''
''Jep.'' huikka.
''Pääsin myyjäksi.''
"Mahtavaa." Jeremy nousi ja meni keittiöön, imaisi pienen pullollisen verta ja kolautti sen sitten metalliseen roskakoriin. Mies nojasi keittiön tasoa vasten ja venytti hieman niskaansa.
''Kuule.. onko minusta vaivaa sinulle?'' Nainen katseli miestä hiljaa. Tuohon hän oli joskus ihastunut, V:n muotoiseen vartaloon, käsivarsiin jotka olivat tatuointeja täynnä, virnisteleviin kasvoihin ja pitkiin, mustiin hiuksiin.
"Ei tietenkään," Jeremy mutisi ja hieroi hieman niskaansa. Tuo haukotteli, kello oli pian viisi.
''Hyvä.'' Nainen hymyili hiljaa.
''Menen nukkumaan.. jääkaapissa on valmistettua lihaa ja muuta maustettua purtavaa. Ota jos on nälkä.'' Pian Charity katsoi tuon jälkeen makuuhuoneeseen, ja meni peiton alle nukkumaan yllään yksi vanhoista villapusakoistaan. Kait tuo kestäisi tätä vielä jos omalla puolella nukkuisi. Mies vilkaisi jääkaappiin muttei osannut lukea itsestään minkäänlaisia nälän merkkejä, ja päätti mennä suihkuun. Tuo asteli kylpyhuoneeseen, riisui vaatteensa lattialle ja käveli suihkuun, avasi hanan tarpeeksi lämpimälle, polttavalle jos ihmiseltä kysyttäisiin ja antoi veden huuhtoa ajatukset ja muun paskan pois kehostaan. Kohta tuo jo pisti pyyhkeen lantiolle ja asteli makuuhuoneen vaatekaapille. Juu, satiiniboxerit olivat hyvät, ja sitten leveän sängyn toiseen reunaan ja oman peiton alle.

Aamulla - eli siinä viiden maissa illalla - oli sama juttu kuin joskus aikaisemmin. Kaikki oltiin siivottu, jopa miehen vaatekaappi. Pyykit pyöri koneessa ja ekaa satsia ripustettiin kuivumaan. Aivan kuin Charity olisi miltei viikoittainen siivoja joka kävisi pistämässä paikat kuntoon Jeremyn vaatteiden ohella. Radiosta tuli musiikkia, Blackmore's Night:ia tai vastaavaa, aika rauhallista, kelttityylistä musiikkia. Jeremy heräsi kissan rapisteluun jalkopäässä, tuo oli löytänyt itselleen jostain jonkinsorttisen lelun, lankakerä se taisi olla. Kumma että mies oli joskus ehkä sellaisen hankkinut, mene ja tiedä. Mies nousi istumaan, venytteli raajojaan hetken nautinnollisesti ja nousi sitten mennäkseen keittiöön. Verta ja lihaa aamiaiseksi, mainiota. Tottumuksesta Jeremy matkasi olohuoneeseen katsoakseen uutisia mutta muisti istuuduttuaan sohvalle television nykyisen olotilan, ja alkoi vaan syömään aamiaistaan. Vessan ovi aukeni kun Charity tuli sieltä tyhjä pyykkikori mukanaan ja vei sen sitten saman tien makuuhuoneeseen jotta sinne voisi viedä likaista vaatetta (aivan kuin Jeremy niin tekisikin?).
''Työvuoroni alkaa tunnin päästä ja kestää kymmeneen.'' Jep, ihana kuudesta kymmeneen työvuoro, ei paskempi vampyyrille.
''Sinulla suunnitelmia illalle?''
"Ei," mies totesi mutustaessaan samalla vielä puoliunessa lihapataansa. Tuon tukka oli vielä takkuisempi vastaheränneenä kuin yleensä, ja tuo istui hieman kumarassa syödessään matalalta sohvapöydältä. Nainen nyökkäsi, tämä ei ollut vielä yönjäljiltä vetänyt mitään ylleen. Yhä alushousut ja jumpperi. Charity haki vessasta miehen hiusharjan ja asteli tuon taakse takkuisia hiuksia selvittelemään sillä toisinaan mies tuntui itse raastavan niitä niin rajusti että tukkoja lähti irti. Kasvoikohan vampyyreille uusia hiuksia? Vai tulisikohan sitä kaljuksi jos niitä lähtisi liikaa? Tosin se olisi käytännöllistä sääri- ja kainalokarvojen ajossa..
"Mmhm?" Jeremy älähti ja kääntyi suunpielet veressä katsomaan mitä ihmettä nainen hommasi.
''Älä hosu tai takut pahenevat.'' Nainen mutisi aj käänsi miehen pään takaisin eteenpäin ja hellävaroen veteli harjan piikkejä tuon hiusten lomitse ja selvitteli takkuja. Jeremy mutisi jotain epäselvää rastoista ja alkoi taas mussuttamaan aamiaistaan. Ihan kuin tuolla muka rastat olisi, takkuja ne oli. Rehellisiä takkuja. No, siitä osannut sanoa. Mies ollut koskaan pyytänytkään naista harjaamaan hiuksiaan. olikohan tuolla edes harjaa? Tosin, rastoihin ne eivät tehoaisi ellei kävisi ihan kampaajalla hoidattamassa niitä.
''Kas noin..'' Nainen hymyili tyytyväisenä kun hiukset valuivat siisteinä ja sileinä kuin musta joki miehen selkää vasten.
"Oletko nyt tyytyväinen? Imagoni on mennyttä." Jeremy mutisi muka loukkaantuneena ja kokeili varoen yönmustia, sileitä hiuksiaan, jotka nyt selvinä ulottuivat tuota perseeseen. Aika saavutus. Charity vain hymähti kun tuo puhui imagostaan.
''Kuule, naiset katsovat kolmea asiaa miehissä ensin - silmät, kroppa ja hiukset.'' Nainen hymyili ja istahti sohvalle kalenteriinsa merkiten vapaapäiviä tai jotain. Jeremy haukotteli edelleen aamu-unisena ja rapsutti päätänsä tottumuksesta. Oli tuo eilen ilmeisesti pessytkin sitä takkukasaa tai jotain, sillä tukka tuntui puhtaalta. Ei muistikuvaa.
"No, mitäs nyt." Jeremy kysäisi ohimennen juodessaan viimeiset veret lasista.
''Menen noin..'' Charity vilkaisi seinällä olevaa kelloa. ''neljänkymmenenviiden minuutin päästä töihin. Pääsen sieltä kymmeneltä lähtemään suljettuani paikat. Pitää pukea ettei tule kiire..'' Nainen mutisi ja meni makuuhuoneeseen - hän ei vieläkään ollut selvillä kaikista säkkien sisällöistä - katsotaan.. Maiharit? Miten vain. Punamustat yli polven menevät sukat, tyllihame, paita jossa hihat oli kiinni olkaimissa muutamilla ketjujen tapaisilla pidikkeillä. Sai kelvata. Jeremy katsoi televisiota tuimana kuin yrittäen saada sitä mielenvoimalla toimimaan, mutta se tuijotti takaisin yhtä tummana kuin aina ennekin. Typerä vehje. Mitä helvettiä sitä nyt tekisi. Jaa, voisi lähteä clubille viettämään aikaa ennen kuin se avattaisiin.
''Menen nyt.'' Nainen sanoi hiljaa ja otti valkoisen, pitkän takin ylleen. Jeremy hymähti, nainen näytti kovin erilaiselta kun totuttautui tuon ostamiin vaatteisiin eikä käyttänyt enää niitä vanhoja lumppujaan jotka olivat kait kaikki kirpputoreilta ostettuja.
''Nähdään illemmalla.'' Charity hymyili hivenen, sitaisi hiuksensa ja lähti laukkuinensa rappuun ja sieltä ulos töihin. Jeremy päätti ottaa nokoset nyt kun televisiokaan ei toiminut, ja kävi pitkälleen sohvalle. Pian tuo jo nukahtikin, kissa makasi tuon mahan päällä pitkin pituuttaan ja tuhisi hiljaa. Kello kävi hiljakseen kuten aina ennenkin, ja yhdentoista maissa ovi kävi. Charity seisoi ovella ja laski laukkunsa maahan. Mies nukkui sohvalla.. kauankohan oli siinä ollut. kuului narsketta kun kissa oli syömässä kuivamuonan jämiä kupistaan. Toisessa kädessä roikkui uusi antenni jonka nainen oli matkalla 'löytänyt' erään talon pihalta. Laukku jäi eteiseen, antenni naisen mukana katolle. Ei tämä kyllä mikään elektroniikka velho ollut, joten tässä menisi aikaa.. Jeremy heräsi vasta, kun ovi paukahti toisen kerran ja raotti toista silmäänsä. Jaah, kai sitä voisi heräillä. Haukotus. Pientä venyttelyä.
"Char?" Mies huhuili noustuaan istumaan, tukka oli taas hieman takussa. Ei vastausta.
"Kuvittelin kai.." Jerry käveli keittiöön etsimään lounasta, ja seisoikin jääkaappi auki sisältöä tuijottaen kotvan. Kymmenen minuutin päästä olohuoneesta kuului hetken ääntä, eikä sitten mitään. kun Jeremy vilkaisi, särähti telkkari taas päälle hetkeksi, kuva särisi ja ratisi ja katosi taas. Sitten se välkkyi vuoron näkyvissä ja mustana kuin antennia olisi hakattu raivoisasti.
"Hmm." Jeremy nosti toista kulmaansa höntin näköisenä kun ei tajunnut missä mennään. Kai se jotain oli räjähtämässä tai jotain, samapa tuo. Kappas, banaani. Jonkin aikaa tuota riehumista jatkui, kunnes hetken päästä ovesta lampsi jokseenkin kastunut nainen joka tonki kaapeista työkaluja ja palasi tihkusateeseen myrtyneenä kun oli häviämässä taistelua yhdelle rautamötikälle.
"Hmm." mies toisti ja mutusti banaaniaan istuen keittiön tasolla, samalla hörppien kahvia. Se oli kylmää, mutta väliäkö tuolla. Katolta alkoi kuului raivokasta ryminää ja pölyä tippui katosta, kunnes telkkarin kuva särähti päälle terävämpänä kuin pitkään aikaan. Charity istui katolla pidellen haljennutta varpaan kynttään kun oli mennyt vekotinta potkaisemaan. ''Voi saatanan saatanan helekutti!'' Nainen palasi äristen rastat kuin koiran turkki- ihan sekaisin ja surkean näköisenä. Jeremy oli jo lampsinut tuijottamaan teeveen antia ja mätysti samalla jotain, mikä näytti kokonaiselta ranskanleivältä, jonne oli tungettu jalopenoja ja meetvurstia sekä yksi kokonainen juustopaketti. Mies nyökkäsi tervehdyksen tapaiseksi ja heitti kitaansa hieman kylmää kahvia noin palan painikkeeksi.
”Hauska vain nähdä sinuakin..” Charity mutisi eteisessä märkiä vaatteitaan riisuen ja heittäen pyykkikoriin., sitten lamspien vessaan haljenneen kynnenpalan irti repimään. Ei kauaakaan, kun leipä oli kaluttu loppuun ja mies keitteli espressoa keittiössä tyytyväisen näköisenä. Toinen aamupala oli ilmeisesti maittanut, nyt oli jälkiruoan vuoro. Litra megaultralakujäätelöä.
''Jätäthän minullekin vähän?'' Charity vilkaisi mieheen varpaassaan nyt laastari ja pakastimen suuntaan vilkuillen.
''Jäikö tuonne edes mitään? Suihkun jälkeen saattaisi maittaa..''
"On siellä jotain." Jeremy ynähti samalla kun tallusti taas kalsareissaan olohuoneeseen ja mutusti innolla jäätelöänsä suoraan purkista, haarukalla. Haarukka.. ei, ei pitäisi edes kysyä. Charity meni suihkuun ja lotrasi siellä aikansa sitten olohuoneeseen tullen pyyhe hiustensa ja vartalonsa ympärille, kahvinougatpaketti mukanaan ja naisellineen tapaan pikku lusikka jolla kovaa jäätelöä alkoi hakata raivoisasti sadaakseen palaa irti. Jeremy oli onnistunut tuhoamaan litran jäätelöpaketinkin ja kissa nuoli nyt tyhjiä kuoria toiveikkaansa vaniljan häivähdyksestä. Mies itse istui polvet edessänsä, kädet niiden ympärille kiedottuna ja tuijotti uutisia vakavana. Yksi päivä ilman televisiota oli tuntunut ikuisuudelta.
''Mitäs toosa tietää tällä kertaa..?'' Charity kyseli hiljaa, kuin yrittäin raapia miehestä irti edes pientä kiitosta antennin aentamisesta jotta laatikko toimisi taas moitteettomasti. Jäätelön kanssa naisella kului aikaa enemmän kuin Jeremylla, reilusti enemmän. Kissakin kun ei makuja saanut pahvista kävi lipittelemään Charityn paketin kulmaa.
"Sitä samaa. Ihmiset ei osaa huolehtia ympäristöstään eikä itsestään." mies vastasi puutuneesti ja luimi tukkansa alta.
''Sinäkö osasit aikanasi?'' Nainen virnisti ja valui hiukan sohvalla, sitten pyyhkeen reunojen lomitse napaansa tutkiskellen kuin miettien miltä siinä näyttäisi lävistys.
''Ajattelin joku päivä hankkia pari tatuointia..''
"En ole koskaan ollut ihminen, muuten ehkä en." Jeremy vastasi ja rapsutti pohjettansa.
''Hm? Hitto soikoon, en edes tiennyt että vampyyrit voivat saada penskoja!'' Charity naurahti.
''Luulin että semmoiseksi tullaan aina puremalla.'' Nainen virnisti, selvästi reippaampana suihkun jälkeen.
"Mistä ajattelin ensimmäisen sienneen?" Jeremy tuhahti ja rapsutti niskaansa.
"Tai Ronin ja Rinan lapsi? Purivat jotain ihmislasta?" Tyhmä nainen. Ei tajunnut mistään mitään.
''Ajattelin että Roni olisi saanut lapsen Rinan kanssa ja sitten vasta purrut tyttöä..'' Nainen mutisi ja hieraisi hiukan niskaansa.
''Kuule kun et ole kertonut niin tietämys perustuu B-kuolan leffoihin.''
"Ihme ettei Markel kertonut." Jeremy vastasi tuohon ja rapsutti hieman päätänsä itsetyytyväisenä sivallukseensa.
''Yhäkö sinä hänestä muriset?'' Charity tuhahti ja tunki jäätelöä suuhunsa - tuntui oudolta kun iho ei mennyt kananlihalle tai kylmää ei tuntunut enempää.
"En mä mitään murise." mies totesi ja haroi hieman partaansa.
''No jauhat kuitenkin yhä hänestä.''nainen mutisi ja kääntyi hiukan miehen kylkeä tuuppien ja kutitellen varpaillaan.
"Pöh. Kunhan lauoin." Jeremy hieroi niskaansa ja nojasi sitten taaksepäin sohvan selkänojaan, pisti kädet selkänojan päälle ja ojensi jalkansa pöydälle.
''Vaikka sitten niin..'' Charity hyrisi, vaikkei se olisi totta niin mieltä kutkutti ajatella että Jeremy olisi hiukan mustankipeä. Omat jalkansa nainen ojensi sitten Jeremyn syliin kuten joskus silloin kun oli vielä ihminen. Tuohon mies reagoi ja nosti naisen jalat sylistänsä ja loi tuohon varoittavan katseen. Tummissa silmissä leiskahti jokin, ennen kuin mies käänsi taas päänsä telkkuun päin.
''Ei sitten, senkin yrmy.'' Nainen hymähti ja koukisti jalkansa niin etteivät ne nippa nappa osuneet Jeremyn jalkaan.
''Lähdetkö klubille kanssani tänään..?'' Hmh? Jep, nainen tosiaan näytti yhä kelpuuttavan ja kaipaavan miehen seuraa.
"Ööhhä? Emmä tiiä jaksaako tuota.. Ei oikein huvita tehdä mitään." Nyt se sen tunnusti. Viimein.
''Hmm..'' Nainen näytit kissalta joka alakuloisesti laski korvansa alas.
''Toisin ajatellen, kait minäkin jään kotiin.. kun kerta eka työpäivä takana...''
"Niinno. Pitäisiköhän pyytää jotakuta kylään. Tylsähköä." Jeremy kaappasi sohvan sisuksista kännynsä ja alkoi näprätä sitä. Charity kohotti toista kulmaansa hiukan. Jos tuo menisi kutsumaan Candyn tänne niin se ei ainakaan sitä sopua auttaisi jota nainen koetti tässä solmia.
''Jaa, täällä on kyllä aika sotkuista. Et ehdi siivota jos pyydät jotakuta tuleman heti.''
"Mitenniin en ehdi? Luuletko että alkaisin siivoamaan?" Jerry pudisti päätänsä ja naurahti hiljaa. Ihme ennakkoluulot. No kaiketi tuota voisi miellyttää ja olla kutsumatta ketään.
"Tai sitten voisi katsella elokuvia hiljaisuudessa."
''Onko sinulla edes videoita tai DVD:tä?'' Charity hymähti. Vai pitäisikö selata kanavilta joku leffa joka on ilmestynyt jo kolme vuotta sitten kauppoihin?
"DVD. Mutta vain muutama elokuva, eivät nykyään ole mitään kovin kummosia.. Pitää kai vaan nukkua pari viikkoa tai jotain, että kerkeää tapahtumaan."
''Tuonko sinulle töistä joku kerta elokuvia jotta saat jotain puuhaa kun olet yksiksesi?'' Nainen virnisti ja tuuppasi taas tuota hiukan jalallaan reiteen virnuillen - se kyllä tiedettiin missä putiikissa Charity duunasi.
"Öäh.." Jerry vilkaisi naista epäluuloisen näköisenä. Runkkaamaanko tässä nyt piti alkaa jotta tuo olisi tyytyväinen. Ihme eukko.
"Taidan käydä lainaamassa pari kirjaa Nathanilta.. Jotain rentouttavaa.."
Mustaraamattu..
"Jotta kyllä tässä pärjäillään."
Nainen naurahti oikein reteästi miehen vilkaisulle. Jumankauta se oli luullut että tämä on tosissaan. Charity kikatti kuin koulutyttö kevättansseissa hiukan boolia juotuaan. ''Ai halvattu, pitää käydä hakemassa auto kohta! Muuten vievät sen romuttamolle.''
"Onnea hakureissulle." Jeremy ynähti ja venytteli niskaansa samalla kun nojaili sohvan selkänojaan ja katseli ilmeettömänä teeveen antia. Aika paskaa, jotain visailuja ja talkshowta.
''..Tahtoisitko tulla mukaan?'' Charity kysyi varovasti päätään kallistaen samalla kun nousi hakemaan jotain vaatetta ylleen sillekin reissulle.
"Mitäs mä siellä tekisin?" Jerry vastasi perään ja kävi sohvan vapauduttua kokonaan makaamaan sille, polvet kuitenkin koukussa.
''Mitä sinä täällä? Katsoisit tylsää visailua? Ajattelin vain jos olisit halunnut tulla mukaani..'' Charity mutisi hiljaa ja jätti pyyhkeet tuolin selkänojalle kuivumaan sitten ilkosillaan makkariin taas mennen, nyt vetäen päälleen vain alusvaatteet, housut ja topin.
''Minä toivoin että olisit tullut.''
"No voinhan mä tulla, mikäli siitä jotakin iloa irtoaa." Jerry ärähti vastaukseksi ja paineli musta pilvi päänsä päällä vaatekaapilleen, kiskoi mustat farkut ja reikäremmipaidan päällensä ja viimeisteli lookin vielä sukilla. Charity hymyili maireasti kuin kissa kermakupilla ja veti maiharit jalkoihinsa niin että pvc-housujen lahkeet menivät varsien yli, sen jälkeen vielä musta taki joka oli säkistä löytynyt., valkoinen oli nyt likomärkä.
''Veivät sen kuulema Middleroadille, otetaanko taksi vai kävelläänkö?''
"Kuten haluat," Jerry sanoi ja tuli nyt pukeisillaan eteiseen riuhtomaan maihareita jalkoihinsa. Charity hymyili mielissään ja lähti jo rappuun.
''Siis kävellään, sinne ei ole kovin pitkä matka.''
Jeremy seurasi naista kujalle ja lukitsi vielä oven perässään.
"Tehdäänpä sitten niin." Jerry käveli kädet pitkän nahkaloimen taskuissa, kaulus pystyssä, tukka hulmuten tuulessa. Jotkut veivät lapsensa toiselle puolelle katua ohittaessaan tuota, sen verran synkkä ilme oli miekkosen kasvoilla.
''Miksi olet noin yrmynä?'' Nainen kysäisi ja hymyili yhä hämärässä, palaten edestä Jeremyn luo ja nykäisten tuo takin hihasta.
''On niin kaunis yökin.'' Tosiaan, täysikuu pilkotti pilvien lomitse.
"Olen tällainen aina." Jerry vältteli ja pudisti itsekseen päätänsä. Mainio selitys. Kyllä nainen oli nähnyt miehen lempeämpänäkin, mutta tuo nyt oli jo... Jonkin aikaa sitten. Ajankäsitys tuntui nyt hataralta. Kuka siitä nyt välittikään.
''Hymyilisit.. mitä pitäisi tehdä jotta hymyilisit kuten ennen?'' Nainen nojasi hiukan päätään miehen olkaan tuon kävellessä eteenpäin. Kulman taa ja seuraavalle kadulle joka vietti lievästi alaviistoon.
"Ei tähän mikään auta. Kevätmasennus." Niin tosiaan, olihan jo tammikuu. Tosiasiassa mies oli mustankipeä Markelista, tuo typerä hempukka oli mennyt pelehtimään jonkun uusiovampyyrin kanssa. Säälittävää. Anteeksiantamatonta. Charity huokaisi hiljaa itsekseen. Markel.. itse asiassa nämä olivat olleet milttei nyrkkitappelussa eräänä iltana, Markel oli mennyt mollaamaan jeremyä kavereilleen ja Charity puolustanut miestä. Siitähän nokat vastakkain oltiin jouduttu ja Markel oli läimäissyt naista jolloin Charity tietty oli vastannut samalla mitalla. Pian näkyi varikko, joka oli auki 24/6. Siellä näkyi myös tuttu tummansininen vanha rämä, jonka kokka oltiin korjattu.
''Kas niin..'' Nopeaa vilkuilua, ketään ei näkynyt. Kuinkakohan helposti sen saisi vietyä huomaamatta? Jerry pysähtyi varikon eteen ja rapsutteli päätänsä mietteliäänä.
"No, käytkö hakemassa sen?" tuo kysäisi ja mutristi sitten kulmiansa.
"Minne ajattelit laittaa sen?"
''Jonnekin..'' Nainen mutristi huuliaan ja kaivoi avaimet laukustaan - niiden koristeena oli pehmolelupanda joka puristi sydäntä sylissään. kuinka herttaista.
''Ajattelin jonnekin kujalle viedä piiloon, vakuutusyhtiöstä ei ole soitettu vieläkään.''
"No joo, eiköhän se siinä voi olla." Nopea katsaus konttorin puolelle, eiköhän sen voinut ottaa. Charity vilkaisi nopeasti ympärilleen ja hipsi sitten ovelle ja räknäsi sen vanhaa lukkoa aikansa, sitten Jeremyä viittomaan jotta tulisi autoon. ''Katos vain, olen saanut hajukuusenkin!'' Nainen naurahti ja virnisti katsellessaan muoviläpyskää joka roikkui karvanoppien vieressä. Pelkääjänpaikan jaloissa kilisi joitain tyhjiä olutpulloja.
"Mahtavaa." mies iloitsi ilmeettömästi ja repi pelkääjänpuolen oven auki. Yksi sarana taisi hajota. Jerry istuutui autoon, ja jouset natisivat vaarallisesti. Enää ovi kiinni, noin.
"Valmis."
Charity työnsi avaimen virtalukkoon ja käänsi. yninää ja moottorin yskintää. Ja uudestaan. ja vielä kerran kunnes moottori yskähti kunnolla kuin tervakeuhkoinen vanha ukko ja valot syttyivät.
''He-HEI! Ei sitä saa viedä!''
''Voi piru!'' Charity ärähti kun näki erään huoltomiehen ilmestyvän sisältä. Talla painautui pohjaan, renkaat vinkuivat hetken ja auto pyörähti miltei paikaltaan 180 astetta ja lähti sitten vauhdilta porteista ulos kadulle.
'Uskomatonta, auton voisi pölliä näin helposti, ja tuo vielä virallinen paikka!''
"Ei nyt niin uskomatonta." Jerry korjasi ja vilkaisi taakseen. Huoltomies oli juossut kadulle katsomaan auton menoa.
"Mikset vain mennyt sanomaan että ottaisit nyt autosi?"
''Minun olisi pitänyt maksaa heti kun vakuutuksesta ei ole kuulunut mitään.'' Nainen sanoi, ja rämpläsi vanhan radion päälle. Sieltä soi aluksi jotain iskelmän tapaista, kunnes asemaa alkoi vaihtaa. Silloin vaihtui jollekin GothamCitylle.
''Tahtoisitko käydä jossain?'' Charity hymyili ja veti syvään henkeä rakkaan autonsa kuluneella penkillä.
"Öh.. Eikö me puhuttu että oltaisiin tuolla kotona vain?" Jerry ei ollut sillä tuulella että haluaisi tavata ketään ylimääräistä. Tuota pänni, ja pahasti. Taivas putosi niskaan. Maailmanloppu. No ehkei, mutta hyvä syy murjottaa.
"Kotiin vain."
''Miksi olet noin pahalla tuulella? Ei se voi olla kevätmasennusta tässä vaiheessa.'' Charity katsahti Jeremyyn ja pysähtyi punaisiin valoihin. ''Riitelitkö Candyn kanssa?'' keltainen, vihreä. Matka jatkui kohden tuttua kujaa.
"Candyn? Mitä sä oikein höpiset. Eihän meillä ole mitään juttua, joten miksi riidellä."
''En tiedä.'' Pieni olankohautus. '' Pakko arvailla kun et puhu suutasi puhtaaksi.
”Tietty ensin ajattelit että olisit riidellyt hänen kanssaan.'' Mikä mies. Kuin koettaisi peruskalliota hakata vasaralla.
"No ei mitään mitä et jo tietäisi." Jerry ärähti taas ja painoi otsansa kylmää ikkunaa vasten. Kai se hieman jäähdytti tuota. Hyvä että mies painoi sen jo nyt, koska seuraavaksi nainen painoi tallan äkkiä pohjaan kun meinasi ajaa ohitse kujasta ja auto nytkähti eteenpäin. Hiljaista ärinää kuului Jeremyn puolelta, ja Charity peruutti kujalle ja sammutti sitten auton valot niin ettei se erottunut hämärästä.
''Miten vain. Toivon vain ettet jaksaisi äristä pitkään.'' Charity sanoi hiljaa ja istui vain hetken autossa syvään henkeä vetäen ja katsoen miestä. Miksi ne kaikki olivat tuommoisia luupäitä? Jerry nousi autosta, läimäisi oven kiinni ja hieroi niskaansa joka oli kuitenkin hieman nytkähtänyt äkkijarrutuksesta. Mies käveli ovelle, käytävän läpi huoneistoonsa ja riisui päällisvaatteensa. Äkkiä jääkaapille, jotain tasoittavaa. Charity tuli perästä ja lukitsi oven, sitten kenkänsä nurkkaan potkaisten. Tennareiden kohtalosta ei ollut tietoakaan.
''Tuotko minulle sieltä jotain juotavaa?'' Nainen vilkaisi keittiön suuntaan ja asteli sitten sohvalle miltei kissan päälle istuen, ehtien kuitenkin nippa nappa tehdä väistöliikkeen ja saada paheksuvan katseen viirusilmistä. Epämääräistä mutinaa, ja pian mies tuli kahden oluen kanssa keittiöstä. Tuo heitti tölkin naiselle ja istuutui nojatuoliin, nostaen jalkansa pöydälle siinä samalla. Sihahdus, ja tölkki aukesi. Ahh, tuota oluen ensimmäisen huikan makua. Laimea mutta hyvä. Kissalle avautuva olut ja siitä tirskahtavat tipat olivat viimeinen pisara jota se tämän kymmenen minuutin sisällä Charitysta sieti, ja katti painelikin sitten häntä pystyssä juomakupillaan hiukan syömään, sen jälkeen verhojen taas ikkunaan öistä katua tuijottamaan.
''Oletko pahalla tuulella jostain tai vihainen minulle?''
"En." Jerry vastasi ja nosti hieman leukaansa. Ylpeä look. Tv päälle. Ylpeä look.. Jeremyn näemmä pitäisi ajaa hiukan partaa leuan alapuolelta, mutta nyt ei tainnut olla oikea hetki mainita asiasta. Vanha King Kong, nainen kirkumassa saarella typerät liaanit käsissään kiinni. Aika herkkä pätkä. Jerry tuhahti, pudisti päätänsä ja laski oluen pöydälle. Kädet vapautuivat hieromaan ohimoita. Kulaus olutta, hiukan pientä vaahtoa jäi suupieliin kuin maitoviiksien korvikkeeksi. Kieli nuolaisi ne erittäin nopeasti pois.
''Pitää joskus käydä videovuokraamossa, jaksa enää katsoa kahdeksankymmentä luvulla viimeistään tulleita leffoja vaikka kuinka klassikoita olisivatkin.''
Jerry nyökkäsi lyhyesti kuin hyväksyen mielipiteen ja kulautti tölkkinsä tyhjäksi, rusensi sen ja heitti hienolla kaarella suoraan lattialle. Tupakkaa.
''Kuule, onko se vaikeaa pistää ne tölkit koriin?'' Ihanaa, turvaisaa naisen nalkutusta. Tai sitten vain hermoja riipivää ininää. Miten sen nyt otti.
"Eihän tässä mikään pakko ole. Ihmeellinen kysymys." Jeremy vastasi samalla äänensävyllä ja nousi, venytteli hieman hartioitaan ja paineli takaisin keittiöön. Vodkaa! Uuh. Pullon kanssa takaisin olohuoneeseen. Ja Charity vain seurasi, kylläpä se ryyppäsi.. Hiljaista hyrinää ja ajattelua.
''Otetaanko kisa?''
''Hmh?''
''Kumpi kestää enemmän, saa nähdä sammutko helposti.'' Nainen virnuili ja heilutteli jalkojaan ilmassa vastalleen kääntyneenä.
"Pikkuinen, et tiedä mihin olet ryhtymässä." mies vastasi kuin lapselle ja kulautti kurkusta alas yksikolmannesta pullon sisältöä.
''Kenties, mutta olet ottanut jo enemmän ja se antaa tasoitusta.'' Charity vain kehräsi yhä selvästi jotain haastetta tai tekemistä kaivaten.
"Enemmän? Olen juonut puolikkaan vodkapullon!" Jerry ähähti ja ojensi naiselle pullon.
"Anna mennä."
Nainen nousi istualleen virnuillen ja lipaisi huuliaan ennenkuin nosti pullon suun huulilleen ja nosti pulloa sitten juoden yhteen menoon puoli pulloa puoliväkisin viitsimättä maistellakaan. Pieni kulmien kurtistus ja ähkäisy ja tyhjä pullo pöydälle. Hikkaus.
''Anna mennä.''
"Vodka loppui juuri. Tequilaa." mies kipaisi hakemassa uuden pullon, joi siitä puolet ja ojensi silmiään räväyttämättä naiselle toisen puolen. Toista sataa kiloa painavan lihaskimpun pöydän alle juominen ei ollut 50-kiloiselle ehkä se helpoin juttu. Nainen painoi hetkeksi huulensa tiukaksi viivaksi, nielaisi ja sitten otti tämänkin pullon ja huikkasi. Pieni hengähdystauko juomisen välissä ja jatkui. Pian sekin meni tyhjänä pöydälle, Charity yskähti ja heristi hiukan päätään.
"Haluatko pitää taukoa?" Jerry naurahti ja ojensi jalkansa pöydälle. Tuo vaikutti hieman rentoutuneemmalta. Nainen puristi huuliaan yhteen ja heristi sormeaan.
''Nope, kyllä minä tästä, tunnu vielä missään.'' Eipä niin, ja kalat hengittivät kuivalla maalla..
Jerry kohautti olkiaan ja nouti vielä yhden tequila pullon. Se oli jopa vampyyrien asteikolla hirveää tiskivettä, mutta pahempaan janoon aika oivallista. Jerry nosti pullon näytille, avasi sen, ja joi kaksi kolmannesta siitä, tuo arveli ettei nainen tarvitsisi enempää. Taas pullon ojennus, ystävällisesti. Kenties nainen ei huomaisikaan pullon sisällöstä puuttuvan mitään. Nainen hyrisi, irvisti kitkerää makua kun otti ensimmäistä huikkaa. Ja toista.. Kolmatta.. Viidennen jälkeen piti pitää tauko. Vielä oli jäljellä. Nainen ähkäisi hiukan ja irvisti, vilkaisi Jeremyyn sitten kuin päättäen ettei anna periksi ja veti loputkin. Yskäys, toinenkin ja Charity iski tiseään nyrkillä pari kertaa rintaan ja irvisteli. Silmät avatessaan nainen huojahti oitis ja joutui ottamaan tukea sohvan selkänojasta.
"No niin." Jerry sanoi ja pudisteli päätänsä. Oli tuokin pikkasen hiprakassa, ei tosin sammumispisteessä.
"Mainitsinko jotain vaarallisesta pelistä, pikkuinen?" Kaunis, ehkei tuo huomaisi jos istuisin sen viereen. Jerry nousi, haki keittiöstä verta pariin lasiin ja toi ne olohuoneeseen. Lasit pöydälle, perse sohvalle.
''Tuo vain Hik Lisää..'' Charity sopersi ja olisi heristänyt sormeaan ellei olisi nähtävästi kaatunut muuten sohvalta alas. Käsi hapuili toista lasia, mutta miltei kaataen, aina oikein mennen.
''Perkele.. Montako lasia tuossa on? Ainakin viisi..'' Nainen ärähti ja sai viimein otteen toisesta.
"Aika läheltä." Jerry nyökkäsi hyväksyvästi ja nojaili selkänojaan käsiään sen päällä lepuuttaen ja nojaillen päällään toiseen olkapäähän. Hah, se siitä. Charity pullisti poskiaan ja piteli jalkapohjistaan kiinni ja huojahteli ees taas silmät tuijottaen sumeasti joko sohvan kangasta tai sitten miehen reittä - tai sitten katse vain haritti hiukan mikä oli todennäköistä. Pieni huikka verta, huulten lipaus ja loput saman tien kun vauhtiin oltiin päästy. Jaha. Taisi tyttö olla aika tuiterissa. Heikko tapaus, heikko. Jerry katseli tuon toimintaa hieman epäluuloisena ja vilkuili samalla josko tuo kohta oksentaisi, pitäisikö tässä väistää. Ei tässä oksennus pisteessä oltu, mutta tillin tallin kyllä. Nainen yskähti taas, ja sen voimasta tipahti sohvan laidan yli lattialle ja kömpi kontilleen ja takaisin sohvalle ja siitä käppyrälle sen selkänojaa vasten päälaki miehen reittä vasten. Ahaa. Sekasin se on. Hullu se on.
"No, mitä sä haluaisit nyt tehdä?"
''Mennään klubille!'' Charity kikatteli nyt tosiaan kuin pahainen teinityttö ja lipoi huuliltaan vielä tequilan ja veren viimeisiä makuja. Tämä oli sen sortin väkeä jolle ei pitänyt antaa vähääkään tai koko pullo menisi. Klubille? Pitäisiköhän tuo vipata sinne että saisi nukkua rauhassa.
"No mennään." Jeremy myöntyi hetken hiljaisuuden jälkeen ja pakeni edeltä eteiseen, jossa kiskoi hynttyitä ylleen. Charity nousi pystyyn, mutta surullista kyllä ei päässyt kävelemään metriä pidemmälle kunnes horjahti niin että olisi kaatunut ellei naulakosta olisi saanut kiinni. Taisi sekin klubiajatus siihen kariutua, nainen oli miltei sammumispisteessä hoiperrellessaan. Ei saanut edes jalkaa toisen eteen tai puhuttua kunnolla.
''Minun on kylmä..'' Charity ynähti ja pyllähti sitten istumaan seinänviereen kun ei pidemmälle päässyt. Mies lopetti maiharin jalkaan pakottamisen ja irroitti sen sitten koivestaan, samoin teki toiselle kengälle jonka oli jo ehtinyt survoa jalkaansa. "No, tules sitten." Jerry huokaisi, puisteli päätänsä ja otti naisen syliinsä, kantoi sohvalle ja istutti siihen. Nainen ynähti kun oli kannettavana ja sohvalla kahmi pari tyynyä syliinsä halattavaksi kun ei muualta vielä lohtua saanut, paitsi sitten kun Jeremy istui alas kietoi kätensä tuon reiden ympärille ja pään sen päälle siihen jääden pikkulapsen tavoin tuhisemaan puoli unessa - vai pitäisikö sanoa sammuksissa? Öh.. Mies tökki naisen olkapäätä, muttei saanut vastareaktiota. Herättäisiköhän Candy tuon, hehheh.. Ilme voisi olla näkemisen arvoinen. Huaaahh.. Hoi. Perkele, kellokin oli jo neljä. Jerry katsoi tuhisevaa Charitya kulmiensa alta ja tuon käsi liikkui kuin itsestään naisen posken vierelle. Mies vetäisi sen viisaasti heti pois kun tajusi mitä oli tekemässä.
"Haluatko sänkyyn?" Jerry tiedusteli samalla kun yritti hytkyttää tuota hereille.
''MMmm'mm..mm...'' Nainen mutisi ja käpertyi entisestää ja halaustaan miehen reiteen tiukentaen kuin unileluun. Tuo taisi tarkoittaa kyllä. Charity päästi irti kun tajusi kysymyksen, kömpi ylemmäs, putosi lattialle, nousi kontilleen. Nousi ylemmäs, kaatui rähmälleen miltei, ja siitä taas kontilleen ja koettaen maastossa sitten edetä makkariin. Mies nousi, katseli hetken naisen konttailua ja käveli sitten tuon vierelle ja kahmaisi toiseen kainaloonsa. Näin nainen ehkä ennättäisi sänkyyn ennenkuin olisi selvä. Siihen oikealle puolelle, peitto korviin. Charity ynähti vielä kerran, tyytyväisen oloisena ja siihen sitten silmät sirrillään jääden nukkumaan. kissa pomppasi lattialta ja nuuhkaili hetken Charityn suun tienoota, sitten aivastaen sen vahvalle alkoholin tuoksulle. Jerry saattaisi nukkua päivän sohvalla. Television pauhuun oli hyvä nukahtaa. Nyt, kun muu ohjelmisto oli siirtynyt kanveesin puolelle. Päivä meni nukkuessa, ja illemmalla kun Jeremy heräsi tyttö nukkui yhä. ja nukkui vielä viideltäkin, kuudelta pitäisi mennä töihin. Tuhinaa vain kuului makuuhuoneesta, peitto oltiin potkittu aivan mykkyrälle ja sekaisin, Charity nukkui poikittain vuoteella vaatteet miten sattui. Ehkä se siitä heräisi. Kellohan oli vasta kymmentä yli viisi. Helposti. Itse tuo kuitenkin saattaisi ottaa lämpimän suihkun, kyllä vain. Kello oli puoli kuusi. Ei vieläkään elonmerkkejä. Jeremy oli pyyhe lantiollaan ja vilkuili nukkuvaa naista, lopulta mennen herättelemään. Mutinaa, ja kauheaa pään pitelyä. Mikä krapula, tämän sortin päänsärkyä ei nainen ollut ennen tuntenutkaan! Tuntui kuin pää räjähtäisi kohta.
''Auuuuh... miksi herätit?'' Pää tyynyn alle valoa piiloon.
"Noh, ajattelin ilmoittaa että vuorosi alkaa puolen tunnin kuluttua. Jotta ota aikasi, mutta älä myöhästy." Mies vastasi ja pudisteli taas päätänsä, nainen ei oikein tuntenut rajojaan, näemmä.
''Täh? Voi saatana!'' Nainen ulahti ja repi itsensä ylös vuoteesta hakemaan aspiriinia. Buranaa, kasisatasta.. menköön pari saman tien. Kulaus verta päälle ja laukkua pakkaamaan, ja välillä kysellen mitä kello on. Miltei söpö hössätessään ympäriinsä tietämättä mistä aloittaa. Mies istui sohvalla jalat pöydällä, röökiä rauhassa poltellen ja aamukahvia juoden. Uutisia. Ei voinut olla rentouttavampaa tapaa aloittaa aamua.. tai siis iltaa.
''Nähdään myöhemmin!'' Nainen sanoi nopeasti, ja pian ovi kävi niin että Jeremy sai viettää aikaansa aivan rauhassa.

Yö tuli nopeasti. Pian kello olikin jo 12. Jerry käveli kadulla nahkatakki hulmuten kuten imagoon kuului, Candy talsi tuon vierellä.
"Miten niin et? Sähän sanoit että se saa olla omassa arvossaan! MARKELIN arvossa jos et muista?!" tyttö inisi ja potkaisi maata vihaisena. Typerä mies. Matkalla näkyi puoti, Purple Kitty-niminen pornokauppa. Tai kuten sanottiin, 'aikuisviihdemyymälä'. Charity oli siellä sulki valot laskettuaan kassan ja nyt lukitsi oven pantuaan hälytyksen päälle ja veti metallista suojaverkkoa ikkunan eteen.
"Sillä ei nyt ole väliä, eli usko hyvällä. Sä et voi voittaa."
"Voittaa! Ihan ku sä olisit joku palkinto? Sellasenako se sua pitää? Jerry kun mä tykkään susta ihan tosi!" tyttö kinusi ja mies sulki silmänsä hetkeksi. Rasittava lapsi.
"Joo niin mäkin tykkään susta."
Charity kääntyi kaupan luona, nosti kätensä ja vilkutti Jeremylle sitten noitten luo, ilmeisesti Candysta joten kuten yli päässeenä.
''Hei, voiko liittyä seuraan?'' Nainen hymyili Jeremylle, Candylle nyökkäsi pienesti tervehdykseksi. Jerry hymyili Charityn tullessa luo, ja kaappasi tuon syleilyynsä. Ennen kuin kumpikaan ehti tehdä mitään, Jeremy suuteli Charitya suulle. Candy inahti ja katsoi äkkiä pois päin. Jerry laski viimein naisen alas.
"Hyvä nähdä sua."
''Samoin.'' Charity virnisti eikä viitsinyt sanoa mitään Candylle - se olisi liian inhottavaa, eikä nainen halunnut olla samanlainen kuin jotkut Jeremyn tutuista. Käsi kuitenkin tarrautui miehen käteen niin että sai pidettyä siitä kiinni.
''Minne olette menossa?'' Charity hymyili, oli tainnut päästä yli krapulastaan.
"Kunhan käveltiin." Jeremy vastasi ja vilkaisi Candyyn, joka näytti siltä kuin olisi itkun partaalla. Sitten tuo vain lähti, sanomatta kummallekkaan mitään. Ensin nopeita askelia, sitten tuo pyrähti juoksuun. Jeremy huokaisi ja naurahti tuon mentyä ja irrotti otteensa Charitysta.
"Pääsipähän siitäkin."
''Jaa, minä olin sellainen apuväline?'' Nainen kohotti kulmaansa ja naurahti.
''Olet omaa luokkaasi, mutta tuollainen esitys kelpaa minulle.'' Charity virnisti.
''Minun täytyy vielä avain Kathylle, tuletko mukaan?''
"Humm.. Kyllä kai?" Jerry kohautti olkapäitänsä ja lähti tarpomaan naisen vierellä taas hieman synkemmän näköisenä, tukka hulmahdellen tuulessa. Herkkää. Oli se niin mukavaa että Jeremy osasi hymyillä ainakin ne pakolliset viisi sekuntia viikossa kun sitä tarvittiin. Charity kävi erään kerrostalon kolmannen kerroksen postiluukusta pudottamassa avaimen, sitten kadulle miehen luo palaten.
''Olitko ajatellut mennä jonnekin tänään?''
"En, ei oikein huvita taas." Jeremy huokaisi ja puisteli päätänsä. Mikä tuota vaivasi? Ennen oli joka ilta menossa! Pah, typerä sää, typerät ihmiset, typerä kaupunki.
''Eli koti-ilta. Voisi käydä vuokraamassa jonkun elokuvan.'' Ellei halunnut nähdä vielä paria mustavalkofilmiä telkusta.
''Voisin tehdä jotain pikku naposteltavaa, hyvä leffa ja näinpoispäin.. Miltäs kuulostaisi?'' Nainen hymyili ja pisti kätensä takkinsa taskuihin lämpimämpään - jos sillä nyt oli väliä, kunhan sai hypistellä tavaroita joita taskuissa oli.
"Toki, kuulostaa hyvältä." Jeremy väläytti pienen hymyilyn yrityksen ja tulos oli jonkinlainen irvistys. Äkkiä naama peruslukemille. Charity ei sanonut enää mitään, ei tutnenut tarvitsevansa. otti vain miestä kädestä kiinni ja lähti kävelemään tuon kanssa leffaputiikkiin, vuokrasi kolme elokuvaa jotka kävivät Jeremylle ja sitten ABC-ketjun kauppaan jossa oli säälliset hinnat ja valikoimaa. Tulisia kastikkeita, pikkupurtavaa jota saatoti dipata ja jotain mistä saattoi keittiössä itse inspiroida syötävää.
''Tahdotko olutta?'' Nainen lopulta kysyi kylmiön puolella jossa oli sitä sun tätä tarjolla.
"Olut taitaa olla neidillekin ystävällinen vaihtoehto." Jeremy nyökkäsi ja lappasi kärryyn olutta muutaman twelvin.
''Mitäs tuo nyt meinasi?'' Charity kohotti kulmaansa ja vei ostokset kassalle jonka myyjä kohotti hiukan kulmaansa kaljamäärästä.
''Kai te tiedätte ettei alaikäisille saa myydä?'' Tuo sanoi samalla kun veteli tuotteitten viivakoodeja lukialla. Nainen kohotti hiukan kulmaansa kysyvästi.
''Omiin tarpeisiin vain.'' Virnistyksen väläytys, aika vekkuli sellainen ja tavaroiden pakkaaminen muovikassiin - Jeremy sai kantaa mäyräkoiria, ainakin kahta niistä.
"Eiköhän tuota ikää riitä vaikka vähän jaettavaksikin.." Jerry kuiskasi Charitylle kun nuo kävelivät kaupasta ulos. Nainen naurahti, muisteli kuinka vanha mies nyt olikaan. Viitisen sataa vuotta. Mutta ei tuo niin säälittävä ollut että olisi yrittänyt rahastaa viattomia ihmislapsia myymällä niille kaljaa ylihintaan. Luulisi moisen lukaalin omistajalla paikallisvaluuttaa löytyvän, mene ja tiedä. Kotiin mennessä Charity varmisti ettei autosta oltu pöllitty stereoita ja että koko roskakasa oli yleensä ottaen paikallaan, sitten vasta ylös tullen ja keittiöön hipsien. Jeremy sen sijaan leffat kädessä asteli olohuoneeseen ja avasi itselleen saman tien sihisevän pullollisen olutta joka tuntui kostuttavan kurkkua juuri sopivasti. Jerry tunki ensimmäisen elokuvan tyylikkäästi dvd-soittimeen ja meni sitten löhöämään sohvalle. Antoi naisen puurtaa sitä purtavaansa, kuten oli luvannut. Mies antautui oluen maistelulle ja tupakan sytyttämiselle. Charity tuli lopulta tarjottimen kanssa jolla sitä sun tätä hyvännäköistä purtavaa, joka näytti olevan tarpeeksi tulistakin Jeremyn makuun.
''Mikäs katsotaan ensin?'' Nainen hymyili ja istuutui Jeremyn viereen ja tyhjensi pöydälle tilaa tarjotinta varten.
"Ööm... Tämä." Jerry kaivoi perstaskustaan dvd:n kuoret, jonka oli tunkenut soittimeen. Nyt näkyi jo menu, päälle vaan. Oli aina mielenkiintoista huomata mitä ihmiset olivat keksineet uusimpiin vampyyrielokuviin. Tämä oli aivan uusi, ensi-ilta dvd. Actionia. Ihanaa. Charity katseli leffaa ja avasi itsekin itselleen oluen. Elokuvassa vampyyrit kuvastettiin nykyäänkin aristokraatteina elävinä olentoina jotka joivat verta kuin viiniä pikareista rokokoopuvuissaan, kuuntelivat konserttoja - mutta näkyivät peilistä joka oli sinänsä törkeä virhe. Jerry otti tarjottimen syliinsä ja alkoi mutustaa snackeja hyvällä ruokahalulla. Maanmainiota, itse tuo ei koskaan jaksanut tehdä itselleen mitään pakaste- tai muita valmisruokia kummempaa. Mies vilkaisi naista lämmöllä, oli mukava kun oli joku jonka kanssa asustella. Tai toisin sanoen - oli mukavaa kun joku oli hyysäämässä, pesemässä pyykkejä siivoamassa, tekemässä ruokaa jne.. Kenties se tuli luonnostaan naisille, niin mukavuuden haluisia etteivät sotkua aina liikaa kestäneet. Vanhan olutpullon Charity laski aina alas sohvanviereen eikä heittänyt taakseen kuten Jeremy. Uusi sihaus, lisää juomaa. Naisvampyyri jahtasi elokuvassa ihmismiestä joka tiesi liikaa. Jerry naurahti jollekin elokuvan käänteelle joka tuon mielestä oli liioiteltu. Yllättäen vampyyrinainen rakastuikin ihmismieheen, typerää, kuinka kukaan voisi..
"Uuaargh! Anticrisu, mitä helvettiä säikyttelet noin." kissa katsoi viattomana miestä ja nuoleskeli tassuansa astuttuaan chilidippiin. Charity nauroi ja kissa aina irvisti sen suussa pahalle maistuvalle dipille, silti lisää sitä nuollen kun ei kestänyt tassujaan siinä töhnässä. Kissa oli loikannut takaa äkkiä miehen hartialle ja huudahduksesta loikannut suoraan tarjottimelle tapittamaan Jeremyä kirkkain silmin. Nainen hätyytteli kissaa hiukan ruokien luota ja nappasi itselleen hiukan makupaloja. Krhm, no niin, näytä coolilta, näytä coolilta. Jeremy pakotti kasvoilleen synkän ilmeen, heilautti tukkaansa josta osa kuitenkin tarttui tuon huuliin ja pian tuo sai repiä hiuksia suustansa. Nainen virnisteli miehen aina niin yrmylle ilmeelle ja nousi polvilleen vetelemään hiuksia tuon suulta ja kasvoista.
''Eikö noin pitkät hiukset ole hankalat?'' Charity virnisti ja naureskeli tuikaten makupalan Jeremyn suuhun heti kun tuo sen avasi. Pientä köhimistä, mutustelua ja nielaisu.
"Mitä oikein kuvittelet, jonkin siilitukanko pitäisi pukea minua? Pah. Pitkä on ainoa oikea."
''En minä nyt sillai tarkoittanutkaan..'' Nainen hymyili ja jäi sitten tuon kainaloon olutpullonsa kanssa leffaa katselemaan, lipaisi huuliltaan dippiä ja potki sukat jaloistaan. Mies oli hieman vaivautunut, käänsi päänsä elokuvaan naisen könyttyä tuon vierelle. No, ehkä siihen ei kuollut.. Hehe.. Kuolema.. Aseiden suut välkkyivät, poliisit ampuivat katonrajoilla hyppiviä vampyyrejä. Uskomatonta, miten nuo pystyivätkään tuohon kaikkeen pelkkien vaijereiden avulla. Krhm. No niin, kunnolla nyt. Prkl, käsi pois sieltä hyvä mies! Mitä oikein kuvittelet, ei tuo sinusta välitä, haluaa vain viereesi, kuin olisit kuka tahansa mies, vaikka Markel.. Noniin, käsi selkänojalle, hyyvä. Näytä coolilta. Käsi tosin vedettiin heti takaisin ympärille sohvan nojan päältä niin ettei miehellä ollut asiaan mitään ynisemisen aihetta. Mutta hei, nyt hänen ei itse tehnyt sitä, oli tapahtumien uhri! Hienoa Jeremy, kunniasi on säilytetty. Jeremyn juomia ei Charity seuraillut, mutta itsellään alkoi nyt kolmas. Sen huomasi kun nainen alkoi kikatella hiukan joillekin ihan oudoille jenkkiräjähdyksille leffassa. Hidas kohtaus, jossa ihmismies hoiti vampyyrinaisen saamaa ruhjetta. Herkkää. Pian ne jo.. No niin, siinäpä sitä oltiin. Anteeksiantamatonta. Jerry mutusteli hyvällä ruokahalulla jotain frittikamaa ja avasi viidennen oluensa. Pari kolme ensimmäistä olivat menneet alkujanotukseen.
''Tuohan on ihan niinkuin me alussa.'' Auch. Siinä vasta isku vyön alle mitä Jeremyyn tuli.
''Tosin sukupuolet on väärin etkä sinä ollut puolikuollut vaikka kuinka yritin osua.'' Charity hyrisi ja vitsaili.
Ahem, krhm.
"No enpä tiedä.." Jerry vääntelehti hieman paikallaan. I love you, kuului nyt naisen suusta.
"Ei nyt ihan niin kuin me."
''Et vain myönnä..'' Nainen nauroi ja tökki miestä kylkeen juoden pohjat oluestaan ja röyhätisten hiukan. Oi, mikä nainen.
"Ei ole mitään myönnettävää!" mies vastasi muka paheksuen ja nosti jalat eteensä, sitoen kätensä niiden ympärille. Murjotus-look. Mikä tuota vaivasi, taisi olla taas kännissä.
''Ei sitten.'' Charity tuhahti. Ilta kului, nainen oli päässyt kuudenteen juomaansa kun Jeremy oli juonut jo kokonaisen mäyräkoiran. Lopputilanne, Vampyyrinainen ja mies saivat toisensa, suutelivat ja lopputeksi.
"Haluatko vielä katsoa elokuvia?" Jerry kysäisi ja nousi jaloittelemaan. Tuo sytytti tupakan ja joi hieman kaljastaan.
''En tiedä.'' Nainen haukotteli ja kävi pitkäkseen sohvalle kun se kerran oli vapautunut.
''Mitäs sinä tahtoisit tehdä?'' Charity mutisi. Tarjotin oli tyhjä suupaloista, nyt oli tyhjiä kaljapulloja siellä täällä ja täysiäkin.
"No, haluatko vaikka jutella?" Jerry kohautti olkapäitään. Taisi itsekin pikkuhiljaa saada tuntumaa alkoholin vaikutuksista. Ei näyttänyt enää murjottavalta. Mies istahti sohvalle naisen jalkojen viereen ja nosti toisen jalkansa sohvalle, jotta saattoi nojata tupakkaa pitävää kättänsä polveen.
''Anna röökiä niin ehkä?'' Charity hymyili ja ojensi kätensä tupakkaa varten ja lipaisi huuliltaan alkoholin makua. Jerry kaivoi taskustansa askin ja ojensi sitä naiselle, jotta tuo saattoi ottaa siitä yhden. Vielä sytkäri, jotta se saataisiin palamaan. Hiukset noruivat puroina miehen käsivartta pitkin ja verhosivat tuon leveähköjä harteita, laskeutuen taas selkää alas kiemurrellen.
''Kiitos.'' Charity hymyili ja tuli takaisin Jeremyn viereen, sytyttäen tupakan miehen tupakan kytevästä päästä.
''Mistäs tahtoisit jutella?'' Nainen virnisti ja puhalsi leikkisästi savuja hiukan tuon kasvoille. Mies puhalsi savukiehkuroita takaisin ja pisti sitten tupakan suuhunsa imaistakseen siitä hieman. Pientä mietintää.
"No, kenen kaa sä nykyään hengaat?"
''Mikäs kysymys tuo nyt oli?'' Charity kohotti kulmaansa ja puhalsi savua sieraimistaan.
"Se oli semmonen kysymys millä hain takaa, kenen kanssa nykyään seurustelet." Jerry vastasi. Tiesihän tuo että nainen oli viettänyt jo monta iltaa Jerryn kanssa kotona, mutta... No, mitä muttia.
''No en minä nyt tiedä.'' Charity tuhahti pitäen kysymystä harvinaisen typeränä.
''Markelin kanssa tuskin tulen puhumaan pitkiin aikoihin jos koskaan, sinä et tahdo sitoutua lainkaan.. Itse?'' Kas, puolustuskannalle mies ja itse hyökkäykseen.
"Mitenniin - mistä muka päättelit että.." sisään hengitys ja ulos savua mukanaan.
"Mistä päättelit etten halua sitoutua? Ja mihin nyt pitäisi sitoutua? Itse olet vapaamielinen." Jerry pisti takaisin ja tuhahti. Uutta sauhua tupakasta ja käsi polven päälle lepuuttumaan.
''Sinä sanoit minulle 'ei sitoutumista tai mitään' '' Nainen sanoi ja kallisti päätän.
''Tein vain kuten sinäkin, joten lakkaappas soimaamasta siitä.''
"Mitä muka olen tehnyt? Jos puhut nyt jostain klubi-illoista joilla olen ollut, miten muka voit sanoa mitä olen tehnyt?" Jerry ärähti ja alkoi nyt kypsyä tuohon naiseen. Selityksiä, ihan kuin tuo muka olisi viaton.
''No parfyymin tuoksu ja huulipuna paidanliepeissä ja poskipielissä viestivät sitä sun tätä.'' Nainen tuhahti joksenekin ärtyneenä, kenties alkoholinkin vaikutuksesta.
"Ja se todistaa että olen maannut jonkun helvetin Hennean kanssa?" mies vastasi ja joi jämät pullostansa, heittäen tuo aika vihaisesti taakseen sitten. Kuului vain räsähdys kun pullo meni rikki seinää vasten.
''Enhän minä nyt Henneaa maininnut, itse. Voisipa kysyäkin, miksi hän tuli ensinnä mieleesi. Vai Candy?''
"Candy." Jerry puhahti ja korkkasi uuden oluen. Korkki sinkosi korkealle ja päätyi jonnekin parin metrin päähän lattialle.
"Vieläkö jauhat siitä? Itse aloitit. Ja olet ollut aina niin Hennea-vastainen että luulisi sinunkin häntä ajatelleen, mitä huulipunaan tulee. Jos yhtään lohduttaa, Nathan ja Roni olivat samassa huoneessa, takahuoneessa missä minäkin ja tietävät mitä tein. Voin jopa paljastaa että samalla asteella mentiin Ronin kanssa, ja hän on naimisissa. Ehkä suutelin Henneaa, mutta ei kai nyt pieni pusu ja sylitanssi haavaa tee."
Typerä eukko.
''Haista paska. Se mitän Roni teke ei oikeita sinua samaan!'' Nainen ärähti nyt hiukan potkaisten suutuspäissään Jeremyä lonkkaan niin että olutta läikähti pullosta tuon paidalle. Vihainen vilkaisu ja hampaiden väläytys.
"Mitä vittua sä tiedät mun oikeutuksista kun itse peuhaat jonku perkleen wannabe-vampyyri Markelin kanssa!" mies sähähti vihaisesti ja tumppasi tupakan tumpin sohvan käsinojaan.
''No silläpä oli munaa tehdä jotain kahdesti eikä vaihtaa heti ekan yrityksen jälkeen.'' Nainen sähähti ja veti syvään savua keuhkoihinsa. Häkeltynyt ilme, joka vedettiin nopeasti pois.
"Turpa kiinni, turpa kiinni! Mistä helvetistä sä edes puhut? Meinasitko kertoa missä asennossa te huorat toisianne panitte? Ei voisi vähempää kiinnostaa!"
''Jossain mistä sai parempaa tuntua kuin sinun kanssasi.'' Sihahdus ja savuja miehen kasvoille.
"Selvä, selvä." Jerry nousi ja katsoi hetken naista silmät tummina. Typerä ämmä, typerä, typerä, typerä. Huikat oluesta ja keittiöön. Eukko saisi lähteä nukkumaan vaikka siihen rakkaaseen kotteroonsa.
''Minne helvettiin olet menossa?'' Nainen huusi tuon perään. Kuten kaikki miehet, kun hävisivät menivät jonnekin kiukuttelemaan. Uusi korkattu olut ja tupakka hetkeksi toisen käden varaan kytemään.
"Keittiöön, vaikka mitäpä se sinulle kuuluu." Jerry murisi takaisin ja sytytti uuden tupakan, jota poltti nopeasti. Tuo nojasi tiskiin toinen jalka seinää vasten nostettuna, tukka osittain kasvojen edessä. Lihaksikkaat käsivarret väreilivät.
''Hmph.. luuseri.'' Charity tuhahti ja joi miltei suoraan olutpullonsa tyhjäksi. Luuseri. Uskomatonta. Mies käveli kovin askelin keittiöstä ja jäi seisomaan lähelle oviaukkoa, tuijottaen naista vihaisena.
"Mikä helvetti sä olet syyttelemään mua? Mikä vittu sun ongelmas on, häh?"
''No, muutaman päivänä se olet ollut sinä.'' Piiitkä savuvanan puhallus ilmaan.
"Painu sitten helvettiin täältä jos en ole kiinnostava." mies sanoi hiljaa toinen käsi vedettynä vatsan yli, kuin puuhkassa. Toinen käsi piteli tupakkaa jota tuo välillä sauhutteli.
''Kiinnostava kyllä, siedettävä harvoin.'' Nainen jupisi vatsaan. Tämä oli kuin mikäkin vanhojen pierujen kinastelu - tai pian kait tappelu.
"Miksi helvetissä, kerroppa se, minun pitäisi miellyttää sinua? Et ole antanut aihetta! Osaan kyllä rakastaa, osaan mitä vain. Sinä vain et ole kovin sopiva kohde kaikkine risoine vaatteinesi ja säälittävine työpaikkoinesi - autostasi puhumattakaan." sylkäisy, tukan heitto silmien edestä pois.
''Minulla sentään ON auto.'' Charity näytti Jeremyllä kieltään.
''Joten haista paska tai hanki itsellesi jokin työ, jokin vakituinen siis mokomakin pummi.''
"Pummi? Älä vittu valita siinä - ilman minua ja työpaikkaani sulla ei ois nyt kattoa pääs päällä vaan joku hakkaava homo jonka luona kyykit perkele päivästä toiseen, osaamatta lähteä! Joten älä helvetti puhu mulle noin. Sä olet säälittävä."
Se siitä. Sillä seisomalla nainen nousi ylös, astui Jeremyn vierelle ja läimäisi tuota poskelle avokämmenellä.
''Älä Ikinä puhu minulle noin!''
Miehen pää oli kääntynyt iskun voimasta ja hitaasti tuo sen käänsi takaisin. Käsi puristui nyrkkiin samalla kun kaljapullo tipahti toisesta kädestä lattialle. Jysähdys suoraan päin naamaa, ja nainen hoiperteli taaksepäin.
"Älä ikinä lyö minua."
''Vittu, tuo oli viimeinen pisara!'' Nainen ärähti ja iski takaisin nyrkillä Jeremyä poskipäähän, omaansa oli tullut ruhje ja pieni haavauma. Isku löi rikki hieman ihoa ja osui hammasrivistöön. Ei haava läpi mennyt, mutta mies sylkäisi suustansa verta naista kohti.
"Etkö sä perkele usko vähästä? Helvetti, jos et nyt ala mennä en vastaa seurauksista!"
''Koeta parastasi, sillä minä en helvetti lähde minnekään.'' Nainen sähähti ja koetti hiukan rikki mennyttä ientään kielellään ja levitti sitten jalkansa tukevaan asentoon valmiiksi ja kädet eteen. Ensin tönäisy, sitten isku mahaan ja toinen kasvoihin. Mies alkoi toden teolla näyttää vihaiselta, sitä tuo olikin.
"Nyt helvetti lopetat ennen kuin sulle käy huonosti! Painu naimaan sitä Markelias, jos saat siltä vielä vähän enemmän tuntumaa."
''Haista paska!'' Nainen ärähti ja kun sai väistettyä niin repäisi miestä hiuksista saaden kallistettua tuon päätä ja lotaisi samalla mitalla takaisin, potkaisi kylkeen ja raapi sitten. Lopulta nappasi vielä pesismailan ja lojautti sillä kunnon iskun suoraan miehen kalloon - tosin maila meni säpäleiksi siinä samassa. Mies tarttui naista hiuksista ja heitti seinää kohden, johon osuessaan nainen valahti lattialle. Muutama askel ja mies oli tuon vierellä, ja nosti hiuksista niin että tuon kasvot olivat miehen kasvojen korkeudella. Charity yskähti, mutta sylkäisi veristä sylkeään Jeremyn kasvoille siinä roikkuessaan, potki ja hakkasi miestä minkä pystyi palleaan kunnolla osuenkin, nyrkillä naamaan ja toisella jalalla 'vahingossa' nivusiin kunnon voimalla. Mies puhahti iskuista ja tiukensi otettaan naisen hiuksista. Charity nosti kätensä miehen kädelle yrittäen saada sitä irroittamaan otettaan.
"Olisin voinut pitää sinusta." Jerryn naamalla oli verta, tuon silmät olivat tummat ja vihaiset. Mies pudotti naisen lattialle jolle tuo ensin lysähti yllättyneenä, eikä tajunnut käskeä jalkojansa kantamaan.
''Jasoh, niin minäkin sinusta jollet olisi niin helvetin paukapää!'' Nainen ärähti vastaan ja potkaisi Jeremya suoraan polvitaipeeseen niin että tuokin horjahti polvilleen lattialle samalla kun nainen könysi pystynpään.
''Vaan ei, aina pitää olla niin cool, salskea kuin hevonperse!''
Mies jäi kontilleen, eikä nostanut päätänsä. Tuo sylki verta lattialle pariin otteeseen, pysytellen hiljaa edelleen. Charity koetti nousta ylös, mutta jalat eivät pitäneet. kroppa oli ruhjeilla ja mustelmilla, toinen poskipää turvonnut, silmä mustana ja toisesta poskesta tuli verta siitä haavasta joka lyönnistä oli tullut. Niinpä nainen sitten vain makasi siinä selällään huohottaen ja yskien verta joka tahtoi valua kurkkuunsa, kääntäen päätään ja sylkäisi sitä pois. Helvetti kun sattui. Jerry nousi istumaan niin että tuon jalat olivat tuon alla taitettuina. Kädet olivat velttoina sivuilla. Toisen puristuksesta kierähti nyt tupakan pää, joka oli jäänyt tuon käteen. Loppuosa taisi kadota äsken. Hiukset olivat takussa, peittivät hyvin miehen kasvoja. Hetken tuo katseli naista hiustensa suojista ja nousi sitten. Charity huohotti maassa puolitokkurassa iskuista, ihme että oli kestänyt näinkin kauan. Loppujen lopuksi kävi niin ettei nainen siitä enää noussutkaan, vaipui kait tajuttomuuteen oluen, väsymyksen ja iskujen seurauksena. Siunaava tila siinä mielessä ettei kipua tuntenut. Muutama hidas askel, tuo vaivautui makuuhuoneeseen ja lysähti sängylle. Kosketti poskeansa, jossa oli ruhje. Hieman kosteahko verestä, ei kummempaa. Veren maku suussa, mikäs sen parempaa. Kasvoissa oli kuivunutta verta sylkäisyn johdosta, vatsassa varmasti mustelma. Pian mies nukahti, kun ajatukset lakkasivat kieppumasta.


Ilalla - vai pitäisikö sanoa aamulla - kahdeksan aikaan Jeremy oli jo noussut. ja putsannut kasvojaan verestä vessassa. Charity makasi lattialla juuri siinä mihin oli jäänyt, ja nyt saattoi nähdä tappelun jäljet. Naisen kännykkä soi lakkaamatta, ja mies vastasi siihen.
''Halojaa?''
''Kuka siellä? Hei, jos olet Charityn kaveri voitko sanoa missä se on? Se on jo kaksi tuntia myöhässä!''
''Tota.. se on kipeänä..'' Jeremy hieraisi niskaansa jota särki.
''Tosi kipeänä.'' Ainakin jäljistä päätellen.
''Ai.. no olis voinu soittaa. No mä sanon pomolle, käske sitä soittaa jos ei huomenna pääse.''
''Ok..'' Jeremy mutisi ja sulki puhelimen. Jeremy laski puhelimen pöydälle ja meni keittiöön. Tuon jalka tönäisi naista hieman, joka raotti hieman toista silmäänsä jonka sulki taas pian. Mies käveli keittiöön, joka oli valoisa. Valossa sen vaaleat kaakelit kiilsivät, tasapainona oli mustia yksityiskohtia. Verhon läpi kuultava valo sai miehen hiukset korostamaan Jeremyn kalpeaa ihoa ja tummia silmiä. Huuli oli hieman revennyt, poskessa oli ruhje. Kahvinkeitin päälle. Rohinaa ja epämääräistä surinaa, kun se jauhoi kahvipapuja espressoon. Kului noin tunti ennen kuin olohuoneesta kuului ynähdys, sitten toinen. Charity raotti silmiään, käpertyi sikiöasentoon päätään pidellen ja sitten kampesi itseään ylös jalat vapisten kuin meinaisi kaatua uudestaan. Olohuoneen puolella näkyi nainen joka nyt nojautui tuohon puolittaiseen seinään yskien ja selvästi huonovointisena. Eipä ollut nainenkaan kolhuitta jäänyt, itse asiassa kait huonommassa kunnossa kuin iso köriläs kun ei kestänyt iskuja niin hyvin kuin Jeremy. Jerry siemaili kahvinsa loppuun ja tumppasi röökinsä. Mies haukotteli vielä, pitkät hampaat välkähtäen haaleassa valossa. Mies käveli olohuoneeseen, ja pysähtyi Charityn kohdalle, edelleen kai vihaisena tuolle.
"Oletko kunnossa?"
''Odota että saan sylkäistä irronneet hampaat jotta saan puhuttua selvästi..'' Charity mutisi nojasi koko painollaan seinään. Vatsa joka näkyi lyhyen topin alta oli ruhjeilla kuten kasvot ja muu vartalo Jeremyn hakkaukselta. Toisaalta.. tuntui hyvältä tapella pitkästä aikaa, olo oli nyt rentoutuneempi kun pääsi purkamaan tunteita.
''Ihan Ok.. itse?''
"Pari irronnutta hammasta ja ikävä ruhje poskessa, muuten ihan ok. Otatko kahvia? Siellä on valmiina." Jerry käveli olohuoneeseen peremmälle ja istuutui sohvalle, nostaen jalkansa lasipöydälle. Tv päälle, uutisia. Ikään kuin ne nyt muka kiinnostaisivat, tai niin tuo ainakin uskotteli itselleen. Charity nyökkäsi ja potkaisi toisesta jalastaan sukan, toisesta se uupuikin jo. Nainen haki kahvia ja otti sen mustana kuppiinsa, sitten sohvalle myös - toiseen päähän tietty- istahtaen sitä maistellen ja yskähtäen sitten sen vahvuutta.
''Tervaako keitit?'' Charity yskähti, ja otti uutta huikkaa. Ihanaa, terästi hiukan.
"Tervaapa tervaa." Jerry vastasi ja maiskutteli hieman suutansa toivoen löytävänsä sieltä vielä hieman espresson jäämiä. Turhaan. Uusi tupakka, kyllä tämä tästä vielä lähtisi. Charity hengähti syvään ja katsahti kelloa samalla kun maisteli kahvia ja joi sitä lisää.
''Taisi loppua työt siihen.. enää on edes turha mennä tänään, sen verran myöhässä.''
"Mitäs heräät niin myöhään." Jerry vastasi, eihän tuo hänen syytänsä ollut että nainen heräsi myöhään. Mokomakin.
''Niin niin..'' Charity mutisi kuin koulutyttö joka myöhästyi aamulla koulubussista.
''Nojaa, paska paikka olikin.'' ja happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista.
"No hyvä, ei sitten sureta yhtään." mies vastasi taas kyynisesti ja haukotteli, venyttelikin kotvan. Mies vilkaisi Charitya ohimennen. Nainen tunnusteli kielellään poskensa sisäpintaa joka oli enää pienellä ruvella, se parantui aimo vauhtia. Tosin, vanhemmilla vampyyreilla vielä nopeammin kun solukko teki raivoisasti töitä.
''Nojaa.. Tiedätkö tarvitsisiko Roni tarjoilijaa?''
"Voithan kysyä siltä." Tosin Hennea työkaverina ja Roni työnantajana.. No jaa. Tuskin mikään unelmaduuni, varsinkin jos oli tunnettu Jeremyn lemmikkinä. Tyttöraukka. Charity hymähti hiljaa ja joi loput kupillisestaan nousten ylös, pyöritteli nilkkaansa jotta veri kiertäisi ja käänsi katseensa Jeremyyn.
”Otatko lisää?''
"Joo voin ottaa.. Keittiön pöydällä on muki." Jerry vilkaisi naisen perään tuon noustua, ja tuo katosikin nopeasti keittiön aukosta sisään. Noniin, uutisia. Keskity, uutisia. Uusi presidentti jossain Ihtumbalossa. Mielenkiintoista. Charity palasi kahvien kanssa ja ojensi toisen Jeremylle, omastaan taas hörpäten kuin koettaen ajaa krapulaansa karkuun tämän myrkyn avulla. Siitä ei ollut tietoa että tälle otliin soitettukin töistä ja että 'sairaspäivä' oli ok. Nainen mietti jo ilme ankarana miten saisi uuden työn Ronilta. Jerry hörppi kahvistaan ja naurahti sitten naisen ilmeelle, tosin hyvin pidätetysti ja nieli ilonsa piakkoin. Kuitenkin, nainen oli se jota tuon piti nyt vihata, olihan se lyönyt häntä pesismailalla ja muutakin.. Typerää. Sanat eilisestä illasta kaikuivat nyt kaukaisuudesta miehen mieleen ja tuo näytti synkältä.
''Mitäs mietit?'' Charity vilkaisi Jeremya hiukan turvonneen poskipäänsä ohitse. Telkkarissa olevia uutisia alkoi nainenkin seurata nyt, eniten kait mitä ihmiset puuhailivat. Miltei haikeana aina katseli kuvapätkiä väestä, joka kulki ostoskeskuksissa ja kahviloissa päivisin auringon paisteessa.
"Eilistä." mies vastasi epäröiden, ja puri huultansa, joka oli rikki. Laimea verenmaku suodattui siitä kielen hermopäille terävien hampaiden raapaistessa ohutta ihoa. Nainen nyökkäsi, ei irvistänyt asiaa kuin olisi päässyt sen yli.
''Noh, sanonpa vain - voimaa sinusta ainakin löytyy.'' Charity hymähti ja pudisti hiukan päätään.
''Nojaa, luulen että ansaitsin nämä.'' Pieni hymähdys, tämä ei edes vilkaissut ruhjeisiinsa. Kyllä tuo tiesi. Tämän ei tarvinnut näytellä coolia, ei tuntenut tarvetta. Jerry pysyi hiljaa, tuntien pientä häpeää naisen ulkomuodosta, mutta totesi itselleen, että tuo kerjäsi sitä. Aneli ja rukoili. Ja sai. Uutiset vaihtuivat uutiskanavalla nopeasti. Oli erikielisiä uutislähetyksiä, joissakin ei puhuttu lainkaan. Pian mies kyllästyi uutistulvaan ja nousi, vilkaisten naista.
"Ajattelin lähteä klubille. Haluatko tulla mukaan? Voisit kysyä Ronilta sitä työpaikkaa."
''Juu... Käyn vain vessassa ensin..'' Nainen hymyili hiukan. Oli arvattavaa mitä Charity tekisi, hakisi meikkinsä ja koettaisi kasvoistaan peittää ruhjeitaan ja vaatteet vaihtaisi jottei niissä olisi verta. Silti tappelun jäljet näkyisivät. tosin, ei likkakaan näyttänyt ylpeältä saati ollut miehen ruhjeista. Charity nousi, pisti pikameikin naamaansa ja kävi vaihtamassa päälleen sukkanauhat, sukat, maiharit, paidan ja jätti hiuksensa auki peittämään poskipään jälkeä. Jerry ja Charity päättivät mennä jalan - oli ensimmäinen sees päivä pitkään aikaan, oli satanut. Taivas oli kirkas ja tähdet loistivat voimakkaasti läpi neonhelvetin, ja pian kaksikko olikin jo Bloodin edessä. Jonon ohi sisään, kuten oletettua, ja baaritiskille. Pari ihmistä, ja kyselyjä Ronin perään. Pian mies ilmestyikin, Nathan vanavedessään.
''Hei Roni.'' Jeremy huikkasi, Charity oli ehtinyt tilata ihmisen ja siemaili sitä hiustensa lomitse. Saisikohan täältä ehkä parempaa palkkaa kuin pornokaupasta..?
"Jeremy! Sua ei olekkaan näkynyt aikoihin."
"Ei ole ei." Jerry vastasi ja antoi hiustensa valua korvien takaa kasvojensa vierelle.
"Mitä helvettiä sulle on tapahtunut? Ootko ollu tappelussa?" Roni älähti huolimatta Jerryn peittely-yrityksestä, sillä halki mennyt huuli ja turvonnut poskipää kertoivat enemmän kuin tuhat sanaa. Jerry hieroi niskaansa vaivautuneena, kunnes Nathan nyökkäsi tuolle ja vilkaisi sitten Charitya.
"Antakaa kun arvaan.. Näkisittepä ne toiset, niinkö?" Nathan naurahti ja antoi naisen ja miehen kiemurrella hetken, ennen kuin Charity vastasi.
''No ei ne toisetkaan sen paremmin voi..'' Charity mutisi hiljaa ja Ronin silmät laajenivat kunnes tuo räjähti remakkaan nauruun nähdessään naisen kasvot yhtälailla mukiloituina.
''Ei tässä mitään, mikäli se miehistä egoanne vahvistaa niin Jeremy voitti..'' Nainen olisi purrut alahuultaan jollei se olisi hiukan revennyt kuten Jeremylla. Nathan antoi pitkän, syyttävän katseen kulkea Jeremyn lävitse, jota tuo ei ollut huomaavinaan. Roni ei liiemmin syytellyt, jonka kyllä arvasi, jos tunsi tuon. Roni oli lukinnut raskaana olevan vaimonsa varastoon, kun oli halunnut leikitellä tarjoilijan kanssa. Äkkiä Jerry tunsi itsensä hieman ala-arvoiseksi, mutta muistutti taas Charityn käyttäytymisestä ja kääntyi tiskiin päin ensin ollessa etumus Charityyn päin. Mustasukkaisuuden ja vihan aalto läpäisi tuon, eikä tuo harkitsisi kauaa läimäyttää uudestaan, jos kuulisi vielä puhuttavan niin loukkaavista asioista.
''Noo, osasin olla aika provosoiva.'' Charity mutisi hiljaa puolustellen hiukan Jeremya jottei tuota minään vaimonhakkaajana pidettäisi vaikkei aviossa oltukaan.
''Roni? Olin ajatellut kysyä jos sinulta löytyisi vapaata tarjoilijan paikkaa.'' Nainen lopulta huoahti. Tulipa sekin sanotuksi, turha enää katua.
Roni antoi pitkän, arvioivan katseen kiertää Charityn kautta Jeremyyn, joka kohautti olkapäitään ja pudisti hieman päätänsä. Sitten tuo kohotti kulmiaan.
"Tulisit klubiini töihin? Ihmisvampyyri?" tuo toisti ajatuksensa ja Nathan huoahti käsitteelle.
"Vampyyri mikä vampyyri Roni, eivät kaikki voi näinä päivinä olla puhdasverisiä."
"Lepata tiehesi siitä." Roni vastasi enkelille joka kohotti toista kulmaansa ja siemaisi drinkistään. Roni tuijotti Charitya.
"Tulisit klubiini töihin?" tuo toisti vielä kerran ja porasi syvän tummat silmänsä Charityyn. Tuo näytti ihan Jeremyltä, hieman vanhemmalta tosin. Lävistyksiäkin oli muutama enemmän, ja katse synkempi.
''No mikäli se ei helvettiä jäädytä?'' Nainen kohotti kulmaansa ja drinkki kädessään katsahti Ronia. Piru tuo katse tuntui ikävältä, muttei sitä tarvinnut näyttää. Cooli ilme, cooli ilme.. juuust näin. Ei pienintäkään värähdystä naamassa vaikka vatsa kääntyisi ympäri. Roni rämähti nauramaan ja Jerry naurahti tuon reaktiolle. Nathan pudisteli päätänsä ja loi anteeksipyytävän silmäyksen Charityyn.
"Mikäs siinä, mikäli pokkaa löytyy! Mutta sun pitää tajuta että työ on.. Aika.. Intensiivistä." Roni antoi äänensä tummua loppua kohti, ja laski ylävartalonsa painon käsivarsilleen joita nojasi nyt tiskiin. Jerry katsoi pois, Roni ilmeisesti ajatteli naisen olevan helppo nakki. Charity kurtisti kulmiaan hivenen.
''Ei työnkuvani ei muutu viimeisimmästä - tarjoilen mitä pyydetään ja mulkoilen kourijoita. Kuulostaa sika hauskalta.'' Nainen tuhahti. Pornokaupassa sentään saattoi tosin vilahtaa tiskin taa piiloon.
''No, ei sitä syntyessäkään päätetä minne joudutaan, miksipä sitten töitä hakiessa..''
"Ahhah, no, mikäs siinä. Milloin voit aloittaa?" Roni kysäisi ja Jerry vilkaisi tuota synkkänä. Nathan ei antanut Ronin pilata Jeremyn suhdetta naiseen, mitä ei kenties enää ollut saatika koskaan ollutkaan, ja tökkäsi miestä selkään.
"Tulehan, mennään takas taakse."
''Jahka pystyn kävelemään nilkuttamatta.'' Charity sanoi ja kääntyi tiskinpuoleen ja otti syvää huikkaa juomastaan. Nytpä sen teit tyttö, myit sielusi pirulle. Tai Ronille, miltei sama asia. Roni hörähti ja iski Jeremylle silmää, lähtien sitten Nathanin perään takahuoneeseen. Hennea livahti sinne pian myös, ja Jerry istuutui baarijakkaralle tiskin eteen. Toinen drinkki, kiitos.
''Tuo minullekin.'' Charity sanoi nopeasti ja työnsi tyhjän lasin pois edestään, sitten kyynärpäillään tiskille nojaten.
''Onhan tämä ihan okei sinulle?'' Paras oli, sillä Jeremy olisi voinut kertoakin ettei tuo ollut saanut potkuja vaan anteeksi myöhästymisensä.
"No miten vain, enhän mä sua määrää." Jerry vastasi murahtaen ja nosti kaksi sormea tarjoilijalle, jolla oli vitivalkea, pitkä tukka ja verenpunaiset huulet. Nainen iski silmää ja lähti tekemään drinkkejä. Pitäisiköhän tuon.. No tuota..
"Sieltä pornokaupasta soitettiin aamulla."
''Ai? Vastasitko? Tai kai vastasit, kun tiesit kuka soitti. Taisivat raivota naama punasena..'' Charity huokaisi rastojaan haroen ja raapien hiukan päänahkaansa. Nainen vilkaisi erästä tarjoilijatarta joka vei juomia, joutuen sitten miltei erään vampyyrin syliin. Tuli mieheen vanhat merirosvotarinat kapakoista joissa naiset joutuivat yhtälailla varomaan.
"No niin, niin tosiaan tein. Sanoivat jotta.." yskähdys ja ryystöä juomasta. Verta jäi suunpieleen, oli se sitten drinkistä tai Jerryn omaa. Nopea nuolaisu ja kulmahampaiden välähdys.
"Että olet ollut aika monta kertaa myöhässä."
''Ai... No se oli arvattavissa.'' nainen mutisi, miltei kuuntelematta ja siemaisi uudesta juomastaan hieroen niskaansa johon sattui eilisen jäljiltä, kun Jeremy oli nostanut tämän hiuksista ilmaan noin vain.
''Ihan sama, paska duuni.'' Charity murahti. Niin oli tämäkin. Mutta helvetin sama, rahaa tulisi silti. Mies pyörähti tuolillaan 180 astetta niin, että näki nyt pöytiin ja tanssilattialle. Tuttuja kasvoja, jotka nostivat kättä tervehdykseksi, joihin Jerry vastasi nyökkäämällä. Candy tanssi keskelle avautuneessa pienessä aukiossa, ja hyvin tanssikin. Tyttö keikutti lanteitaan ja sai monet miehet nuoleskelemaan huuliansa. Charitykin vilkaisi olkansa yli, sitten Jeremya ja ilme synkkeni entisestään.
''Taidan lähteä kotiin.'' Nainen mutisi ja joi lasillisensa loppuun yhteen menoon.
''Jää sinä tänne ystäviesi kanssa.''
"Ehei, tulen mukaasi jos lähdet." Jerry vastasi ja otti naista ranteesta kun tuo nousi lähteäkseen. Mies katsoi Charitya silmiin ja hellitti sitten tiukan otteensa.
"Onko sinulla jokin ongelma Candyn suhteen?"
''Yhtä paljon kuin sinulla Markelin.'' Nainen hymyili vaisusti ja kohautti harteitaan hiukan.
''Tulee vain mieleen koulussa ne tytöt jotka saivat kenet tahansa.'' Charity nielaisi hiukan ja huokaisi.
''Saivat kenet tahansa ja ottivatkin leluikseen.'' Pieni hymähdys, kun Candy sai kaksi miestä tanssimaan kanssaan - toisen taakseen ja toisen eteensä.
"Se on paljon se." Jeremy huokaisi ennen kuin ehti vaientaa itsensä ja tuosta häkeltyneenä joi lähes täyden lasin kerralla loppuun, ja joutui sitten hieman kakomaan. Vahvaa tavaraa.
''Jep.'' Charity huoahti ja istuutui takaisin penkille ja nuolaisi huuliaan miettien tahtoisiko vielä kolmannenkin.
''Sori mitä sanoin eilen.. puhuin aika paskaa. Itse asiassa Markelin kanssa tuli riitaa juuri siitä, että se halusi koko ajan punkkaan ja ehdotteli toista naista seuraksi.'' Nainen mutisi lopun hiljaa miltei itsekseen pohtien vaietakko asiasta. Vanhana naistenmiehenä tunnettu ei suvainnut tuollaisia lohkaisuja. Varsinkaan kun normaalista poiketen mies oli käyttänyt Charityyn hieman enemmän aikaa ja sanoja kuin johonkin ventovieraaseen. Kai sitä sitten piti alkaa taas hoitelemaan niitä, jotka sitä arvostivat. Kaikki pyrkyrit Candysta eteenpäin rakastivat täysverisiä vampyyrimiehiä, heidän charmiaan. Lähes koko paikan läpikäyneenä Jeremy tiesi sanan pyrkyri käsitealueen, sillä yhden yön ihmeen jälkeen moni yritti saada vapaista "kuninkaallisista" itselleen jonkinasteista vakavampaa seuraa. Turhaan. Candy tanssi nyt lähes lattiatasossa ja huomasi viimein Jerryn ja Charityn, jotka katselivat toisiansa. Ensin nauranut Candy vakavoitui hieman ja tuon katse synkkeni, ja tuo nousi ylös, tanssiakseen hillitymmin.
''No, tähän mennessä ainakin olet ollut mukavin tapaamani mies isääni lukuun ottamatta.'' Charity hymähti.
''Kanssasi voi ainakin tapella ilman että joudut heti kanveesiin.'' Nainen naurahtikin. Hän se tässä oli ensinnä kaatunut silmät ristissä pääsemättä enää ylös.
Mies hymähti hieman ja vino hymynkare käväisi tuon huulilla. Silti, kertoa nyt Markelista ja noiden ajanvietosta, ei ehkä ollut se asia mistä mies halusi kuulla. Tuo vilkaisi tanssilattialle jälleen kerran ja huomasi Candyn epätoivoisen, surumielisen katseen. Ehkä tyttö oli kuvitellut saavansa Jeremyn, mene ja tiedä. Pian Candy kokosikin itsensä ja lähti kävelemään tiskiä kohti. Jerry oli jo kääntänyt katseensa Charityyn.
"Kiitos."
''Parempi että tiedät totuuden.'' Charity sanoi, kun Candy pelmahtikin jo siihen miltei kokonaan naisen ja Jeremyn väliin.
''Hei Jerry..'' Tyttö mutisi ja katseli hiukan lattiaan johon piirteli kuvioita kengänkärjellään parhaanakin sympatian kerääjänä.
"Hei Candy." Jeremy vastasi ja nosti Candyn leukaa sormellaan. Tyttö nosti päätänsä tuosta eleestä ja katsoi Jerryä.
"Mitä teet täällä?" Jeremy kohotti hieman kulmaansa kysymykselle. Tuo oli sentään käynyt täällä niin kauan kuin koko paikka oli ollut olemassa. Pinkkitukkainen, vähiin vaatteisiin pynttäytynyt tyttö väisti viimein tuntiessaan Charityn katseen selässään ja siirtyi askeleen taaksepäin, edelleen katse Jeremyssä.
"Tultiin Charityn kanssa viettämään vaihtoehtoista iltaa." Jerry viimein vastasi ja sai Candyn vilkaisemaan naiseen. Katse ensin vain käväisi tuossa, mutta palasi pian takaisin.
"Mitä sulle on käynyt!"
''Minä ja Jeremy juteltiin eilen illalla pitkästä aikaa.'' Nainen hymähti ja virnisti hiukan, sitten lopettaen kun haavauma alahuulessa aukeni hiukan ja veripisara kohosi huulelle.
''Ei mitään vakavaa. Tulen tarjoilijaksi tänne jahka olen taas kunnossa.'' Charity sanoi - ja henkäisi taas syvään. Oi miksi Jumala, miksi! Mitä pahaa oli tultu tehtyä - muuta kuin hakattua Jeremya ja petettyä tuota ja niin edelleen - että hän joutui RONIN baariin töihin.
"Jerry?" Candy kysyi korkealla äänellä ja avasi suutansa tehosteeksi kummoksuneelle katseelle.
"Senkin tuhma poika!" pieni läimäisy käsivarteen, johon Jerry ei reagoinut.
"En tiennyt että sä oot niin kuin joku Roni." Tuohon Jeremy kyllä reagoi, ja käänsi nopeasti katseensa Charitysta Candyyn, joka näytti loukkaantuneelta ja pelokkaalta.
"Eh, katsos kun, Char provosoi aika kovasti ja löi ensin.."
"Löi ensin?! Voi, Jeremy!" Candy kiljaisi ja loittoni vielä, kädet nyt puristettuina nyrkiksi rintojensa päälle.
"Candy, älähän nyt kun -"
"Jeremy!" Candy kiljaisi vielä kerran ja lähti sitten juosten naistenvessaan, ja Jeremy jäi aukomaan suutansa tuon perään, kuin kala kuivalla maalla. Aikamoinen reaktio. Aluksi kuului kikatusta miehen viereltä. Kun Jeremy vilkaisi sivulleen, tuo näki Charityn joka kikatteli, kunnes alkoi nauraa kunnolla voimatta pidätellä itseään. Nauroi pitkästä aikaa sydämensä kyllyydestä, kuten niinä iltoina kun miehen kanssa ei ollut ollut vielä lainkaan erimielisyyksiä.
''Tuo tyttö.'' Nainen yskähti ja koetti lopetella nauramistaan.
''Tarvitsee joskus katsoa elämää toisesta näkökulmasta.'' Charity hyrisi ja hymähteli pyrkien kokoamaan itsensä. Jeremy ei nauranut. Candy oli tuolle tärkeä, olihan sentään tuntenut tuon aika pienestä lähtien, ja sinänsä tunsi vääryyttä sitä rakkautta kohtaan mitä oli Candylle antanut. Mies katsoi hieman voimattomana tytön perään ja kääntyi sitten tiskiin päin tilaten uuden juoman.
"Hän on hieman ylidramaattinen, niin."
Charity hymähti ja pudisti päätään.
''Ei ole tyttö lapsena saanut selkäänsä kun noin kavahtaa.'' Nainen ei juonut ihan vielä, pyysi sitten ihan tavallisen alkoholillisen juoman vailla verta tai vastaavaa.
"Ei, ei niin.." tuo tiesi sen varsin hyvin. Tiesi kuka tytön oli löytänyt ja kasvattanut. Ei ainakaan hän, temperamentinhallinta ei ollut miehen vahvimpia puolia. Silti Charityn nauru ei tuntunut hyvältä, sillä se loukkasi Candya. Mutta mies yritti pyyhkiä huolen Candysta kasvoiltaan, sillä ei halunnut antaa Charille lisää syitä loukata tuota.
''No, hän palaa. Usko pois, naisen intuitio.'' Charity hymyili vinosti ja otti juomansa vastaan ja katseli cocktailkirsikkaa siinä. Nainen huomasi kyllä pienen pilkahduksen miehen silmissä ja vaikeni, tuntien pienen kouraisun sisällään.
''Sinä taidat todella pitää hänestä, eikö?'' Charity kysyi ja päästi irti lasistaan laskien sen pöydälle vaikka juuri oli siitä meinannut siemaisun ottaa.
"Olen tuntenut hänet kauan, siinä kaikki." Jeremy vastasi välttävästi ja nosti katseensa juomastaan Charityyn, ja katsoikin tuota syvälle silmiin.
"Siinä kaikki."
Charity nyökkäsi vaikka näytti siltä ettei ihan halunnut uskoa. Ihmiset jotka tunnetaan kaukaa, noitten kanssa ei naida vain sen takia. Siinä on yleensä muutakin taustalla. Tosin mitäpä sitä ääneen sanomaan.
''Sattuuko poskeesi vielä..?''
"Ei.." mies huokaisi ja yritti vakuuttaa itselleenkin ettei Candya kohtaan tunnettu muuta kuin etäistä kiintymystä pitkän ystävyyden johdosta. Saatika se, mitä Charityn ja Markelin suhteen seurauksena oli tapahtunut.
"Tuota.. Haluatko sä jutella tänään ihan oikeasti?"
''Vaikka.. Eipä ole pesismailaakaan enää.'' tyttö hymyili vaisusti. ''Muutenkaan, tuli kait molemmilta purettua paineet eilen. Onneksi olin kännissä, muuten olisin varmaan tuupertunut jo aiemmin kivusta.'' Charity hymähti ja pudisteli päätään. ''Mistä tahtoisit puhua?''
"Sinusta." Jeremy vastasi syvällä äänellä ja joi hieman drinkistään. Veri maistui hyvältä suussa ja rauhoitti.
"Ja minusta."
Charity puraisi miltei - eikä niinkään miltei - haavan huuleensa ja maistoi hiukan vertaan.
''Sopii.. Eli, mitäs teit ennen kuin tulit tähän kaupunkiin? Olettaen että ikäisesi on ehtinyt tehdä ja nähdä sitä sun tätä.''
"Se on liian pitkä tarina, puhutaan siitä toiste. Puhutaan nyt... meistä." pieni mietintätauko, menikö tuo nyt dramaattisuuksiin, ymmärsikö väärin. Ei nainen ollut edes vihjannut siitä että pitäisi miehestä muuten kuin kämppäkaverina. Jeremy tosin tunsi hieman enemmän, ehkä senkin takia että oli lyönyt tuota eilen.
''Hmm..'' Nainen näytti miettivältä hiukan.
''Minä ainakin pidän sinusta.'' Charity sanoi hetken tauon jälkeen saaden äkkiä Jeremylta hiukan enemmän huomiota.
''Kanssasi on mukava asua..''
Hetken mielenkiinnon lopahdus.
''..mutta se ei ole vain sitä.'' Ja taas mielenkiinto nousi. Miehen hengitys tuli hieman raskaammaksi ja tuo huokaisi hetken kuluttua.
"Minäkin pidän sinusta. Ja olen pahoillani eilisestä. Ei olisi pitänyt hermostua." noniin, arvokkuutta jäljellä, hyvä, hyvä.
''Se mitään.. Puhuin läpiä päähäni.'' Charity hengähti syvään, hymyili sitten hiukan kuin itsekin tyytyväisenä että tästä puhuttiin.
''Itsehän menin ensiksi lyömään.''
"No, niin, mut.." mies vaikeni. Kauanko tuo ajatteli puolustella itseään tai tekemisiään. Antaa olla. Tehty mikä tehty. Silti suu avautui ennen kuin tuo ennätti kieltää itseään,
"Sanoit aika pahasti, ansaitsit mielestäni sen silloin. Mutta nyt kun ajattelen sitä tunnen vain häpeää."
''Niin..'' Charity mutisi ja kallisti hiukan päätään ja tunnusteli taas ohimennen haavaumaa suussaan.
''No, jos sovitaan ettei tehdä enää niin? Minä hillitsen kielenkäyttöni ja sinä nyrkkisi?''
Jeremy nyökkäsi lyhyesti ja huokaisi. Nyrkkini.
"Yks vielä." Jerry sanoi tarjoilijalle joka pian antoikin miehelle täytetyn lasin. Luojan kiitos, maailmassa oli vielä jotain mikä huuhtoi pahat ajatukset pois. Charitykin pyysi yhden ja sen saatuaan joi oitis puolet, vaikka ison juoman oli ottanutkin.
''Tarkoittaako tämä ettei minun sittenkään tarvitse raahata luitani kämpiltäsi?'' Nainen hymyili ja siirsi ja luontevasti hiuksia pois kasvoiltaan viitsimättä muistaa tai välittää - saati hävetä poskessaan olemaa jälkeä. Jerry ei vastannut heti. Vaikea olotila, jota tuo ei ollut tuntenut pitkään.
"Tarkoititko mitä sanoit, edes ihan vähäsen?" mies mutisi vastaukseksi hiustensa takaa, tarkoittaen eilistä.
"Sillä jos, niin olet vapaa lähtemään, mutta jos.. Siitä voidaan keskustella."
''Sitäkö mitä sanoin eilen? Ei, en luultavasti ainuttakaan. Halusin sinut vain vihaiseksi, pahoittamaan mielesi.. Se mitä äsken sanoin?'' Charity kohotti kulmaansa ja katseli hiljaa Jeremya.
”Siitä tarkoitin jokaista sanaani todella.''
Jerry hieroi kämmenpohjillaan silmiään ja siirtyi sitten sormineen ohimoille hetkeksi, kuin ankarasti ajatellen. Se, että tuo oli halunnut pahoittaa miehen järkkymättömän mielen, oli kyllä onnistunut taitavasti. Mikään ei satuttanut kuin ilkeät sanat joltakulta, josta välittää. Jerry nosti viimein päänsä käsistään ja katseli naista hetken tai kaksi sanomatta sanaakaan.
"Kiitos."
''Ole hyvä.'' nainen hymyili ja nosti lasinsa myös, kuin kohottaen maljan sille että olivat taas sovussa.
''Tuletko katsomaan minua joskus kun olen töissä täällä?'' Charity hymyili ja huikkasi lasistaan ja katseli ympärilleen. Candy oli näköjään toipunut järkytyksestään ja jutteli toisten kavereittensa kanssa.
"Käyn täällä muutenkin harva se päivä, eli enköhän. Onhan minulla muitakin tuttuja täällä." ja minkälaisia. Mies seurasi naisen katsetta Candyyn, joka nyt nyökkäili jonkun kertomalle ja suki hieman saparoitaan.
''Ehkä minäkin tutustun täällä työskennellessäni muihin.'' Charity virnisti iloisesti.
''Olisi mukavaa tuntea edes joitakuita. Hennea viimeksi tyrkytti pitämään ne jatkot kämpilläsi, en oikein tiennyt miksi.. Sanoi että tutustuisin siten väkeen.'' Raksuttaa, Raksuttaa.. Eikös Jeremy sinä iltana osoittanut Candylle enemmän huomiota kuin Hennealle? Jerry suoristi selkänsä ja rapsutti kaulaansa samalla sitä hieman venytellen. Nopeasti vanha tuttu, poikamainen pilke silmäkulmaan, vaikkei mies hymyillytkään. Tuo vilkaisi Charitya ja pyörähti sitten tuolillaan selkä tiskiin päin.
''No mutta.. jäädäänkö tänne - jos et siis vilahda taas takahuoneeseen ja jätä minua yksin tänne piruilemaan - vai menemmekö ulos haistelemaan ulkoilmaa ja aiheuttamaan pari paskahalvausta?'' Charity virnisti ja vilkaisi väkeä joka tanssi kuin ajattomana lamppujen välkkyessä. Vampyyri loi pitkän, syvällisen ja harkitsevan katsauksen tanssilattialle, jossa kaikki tanssivat kädet ilmassa koko vartalo rytmissä liikkuen, ja puri hieman alahuultansa. Niin paljon kun tuo rakastikin omaa kansaansa.. Silti he kaikki olivat loppupeleissä yksin.
"Päätä sinä."
''Lähdetään ulos..'' Nainen hymyili.
''Palataan jos siltä tuntuu, mutta mennään ulos. Muuten ollaan oltu ulkona vain hakemassa auto ja kävelty tänne.'' Charity kaipasi nähdä vähän yöelämää, muutakin kuin mitä täällä oli. Kukaan kuka Bloodissa kävi, ei tuntunut olevan perin sitoutuvaa väkeä. Kaikki oli kaikkien kanssa, ei sitoutumista, ei vastuuta.
"Ulos siis." Jerry nyökkäsi ja nousi, joi vielä viime kulaukset juomastaan ja sytytti tupakan nyt, kun ei vielä tuullut. Ulkona tuulisi kuitenkin. Takki päälle ja raikkaaseen yöilmaan. Ahh. Vähän takkia kiinnemmäs, vaikkei tuolla kylmä ollut, ja tukkaa enemmän kasvojen eteen. Nyt oli hyvä. Charityn rastat sojottivat kuten ennenkin miten sattui ja nainen kielellään tunnusteli ja leikillei alahuulensa alla olevalla lävistyksellä. kadulle tultua jotkut viisitoistavuotiaat teini mulkoilivat ohi mennessään Jeremya ja Charity jotka mulkaisivat takaisin, Jeremy sähähtikin kuin meinaisi syödä noiden päät. Se sai Charityn vain nauramaan- oikeammin nuorten reaktioille. Jerry nauroi myös kun ipanat juoksivat poispäin, tien yli turvaan ja jäivät sitten vielä hetkeksi katsomaan taakseen. Mies vain nauroi, yritti polttaa tupakkaansa muttei saanut hekotukseltaan. Mainioita nuo ihmislapset. Kuinka pelottelu tekikään hyvää. Pian mies väänsi ilmeensä säntilliseksi ja sai taas vedettyä savua keuhkoihinsa. Charity kipaisi hetkeksi erän ovenaukon suojiin sytyttämään röökiä, saaden erään vanhan naisen nyrpistämään nenäänsä.
''Tämä ei ole mikään pummien maleksimispaikka.'' Nainen tuhahti kireiden huultensa takaa.
''No ei myöskään krematorio, eli mitä sinä siinä teet?'' Charity kysäisi takaisin, kohotti kulmaansa ja hymyili sitten 'herttaisesti' ja kipaisi takaisin Jeremyn luo saatuaan savukkeensa syttymään.
"Hyvää illanjatkoa." Jeremy kohotti tupakkaansa vanhalle eukolle kuin maljaksi ja otti siitä pienet, ja puhalsi sitten tuon perään, kun mummo oli lähtenyt kipittämään tietä yli ettei tuon tarvitsisi ohittaa kaksikkoa. Paskaista naurua perään, ihan kuin jotkut kulmakunnan kingit esittelemässä peeveitään.
''Sinun pitäisi käydä useammin ulkona kanssani.'' Charity naurahti ja veti keuhkonsa täyteen savua, sitten sitä ilmaan ohuena norona puhaltaen.
''Ah, ihanaa ilmaa..'' Nainen huoahti miltei itsekseen ja nosti katseensa seesteiselle taivaalle, josta ei ikävä kyllä nähnyt tähtiä katu- ja neonvalojen loisteessa. Kuun kyllä näki. Mies ei vastannut mitään, mutta nosti katseensa tuokin ja puhalsi savurenkaita suunpielestään. Kaupungin äänet jylisivät taustalla, mutta muuten oli rauhallista. Valoissa Charity pysähtyi - yksi katuvalotolppa oli vinossa, ja sen edessä oli asvaltilla jarrutusjäljet. Öljyläikät oli sade putsannut jo miltei kokonaan, muutama tumma laikku oli enää jäänyt tielle jolla nyt valui autoja kuten ennenkin.
"Minne sä haluasit mennä?" Jerry kysäisi samalla kun seurasi naisen vierellä tuon kulkusuuntaan, ajattelematta sen koomin ympäristöä. Mies näytti aika seesteiseltä.
''Sinä saat päättää tällä kertaa.'' Nainen hymyili, vilkaisi miestä ja sitten enenmpää ajattelematta otti tuota kädestä kiinni- se vain jotenkin tuntui niin hyvältä. Pitkä mies häkeltyi täysin hetkeksi, mutta kokosi itsensä nopeasti ja muisti vielä sulkea suunsakin ja oli kuin ei olisikaan. Pientä mietintää mahdollisista paikoista, ja tuo muisti erään kahvilan, joka oli puiston lähellä. Terassi aukeni puistoon päin, se oli aika mielenkiintoinen ilmestys. Ja omiaan naistenkaatamiselle.
"Mennään puistoon päin, se on tuolla, isolta kävelykadulta hieman oikealle.
''Sopii.'' Charity hymyili entistä rentoutuneemmin kun sai pitää miestä kädestä kiinni- tuo oli niin mukavan varma aina itsestään. Se tiesi vahvaa itsetuntoa tai skitsofreniaa jota oli peitteleminen. Nainen valitsi ekan vaihtoehdon, ja antoi Jeremyn taluttaa itseään puistoon. Puut seisoivat alastomina ja jäisinä teiden reunoilla, jotka muutenkin olivat aika jäisiä vaikka niitä oli hiekoitettu. Jerry auttoi naisen portaita ylös, vaikka tuskin tuo nyt tavallisissa portaissa olisi apua tarvinnut, mies näytti unohtuneen ajatuksiinsa sinne 1700-luvulle. Mainio pieni pöytä, ainoa laatuaan oli jätetty terassille ties mistä syystä, eikä penkeillä tai pöydällä ollut lunta. Siihen vain istumaan, raikas ilma oli jotakin mitä mies vielä tunsi - kiitos siitä jollekin, joka sen tunsi ansaitsevansa. Charity istui alas ja haisteli ilmaa haistamatta muuta kuin kylmää pakkasilmaa joka miltei nipisteli poskia. Voi kuinka nainen sitäkin tunnetta kaipasi hiljaa mielessään. Tosin, nyt edessä istuva miehenköriläs lohdutti näissäkin ajatuksissa.
''Nätti paikka, sääli etten ole tiennyt tästä ennen.'' Charity hymyili ja katseli ympärilleen. Pienen lasiseinäisen kahvilatalon katorajassa roikkui suuria jääpuikkoja, muutenkin puistossa oli kaunista kelmeässä kuun valossa. Samettiin pukeutunut pitkä ja hoikka nainen asteli terassille matalat korkokengät kopsuen. Kulmankohotus Charitylle, joka nyökkäsi miehelle tuon saavan päättää.
"Pari lasia punaviiniä ja.. Pistä vaikka jotain veeäsleipää." mies hykerteli valkosipulille, jotkut luulivat kummajaisten karttavan sitä.
"Kiitos." tarjoilija sanoi saatuaan tilauksen ylös ja lähti sinne mistä oli tullutkin, ja laittoi oven raolle perässään.
''Tilaaminenhan käy sinulta kuin miltäkin aristokraatilta.'' Nainen hymähti ja kujersi hiljaa kuin valkea tuturikyyhkynen soidinlennolla - oli parempi pitää Jeremy luonaan jotenkin kuin antaa tuon huidella omilla teillään, koska se päätyisi aina näiden toistensa keskinäiseen naljailuun.
''Miksi tulit tähän kaupunkiin aikanasi? Tai mistä tulit?''
"Jaa se onkin mielenkiintoinen tarina.. Tykkäsin olla Transilvaniassa ja Ranskassa silloin 1800-luvulla, jos nyt viimeisimpiä olinpaikkojani ajatellaan. Lontoo oli sumuinen ja synkkä, realistinen. Rakastin sitä. Mutta sitten tuli 1950-luku.. No, miten sen nyt sanoisi. Menin sinne minne muukin muuttoliike.. Meidän muuttoliikkeemme."
Punaviinilasit kilahtivat pöytään ja yöilmassa höyryävä kasa valkosipulileipää korissa laskettiin pehmeästi keskelle pyöreää, valurautaista pöytää. Jerry kiitti tarjoilijaa joka nyökkäsi ja lähti.
"Sitten tulin tänne jokin aika sitten, ja lähdin hetkeksi vain huomatakseni, etten osannut olla muualla."
''No, ainakin olet nähnyt paikkoja.'' Charity hymyili ja nojaili poskellaan toiseen käteensä, siemaisten sitten punaviiniä lasistaan. Se maistui ulkona pakkasessa paljon paremmalta kuin hämyisessä klubissa.
''Minä.. Asuin lapsuuteni kylässä... maalla.'' Nainen hymähti hiljaa ja otti palan leipää, josta sitten mursi pienen palan suuhunsa.
''Sellainen perinteinen tarina, nuori tyttö etsimässä onneaan maailmalta...''
Pieni naurahdus, ja vampyyri jäi hymyilemään vinosti, hampaat aavistuksen verran näkyen.
"Minähän taisin arvata sitä jo, jos oikein muistan." Jerry nosti katseensa viinilasistaan naiseen ja liikutti kättänsä pöydän halki, ja nappasi hieman ennakoidun vastaisesti leivän käteensä, eikä Charityn kättä. Jauts. Charity häviöllä 0-1.
''Niin.. joten, lähdin tekemään aluksi sitä mitä osasin - kuljin sirkuksen mukana, olin strapetsitaiteilija. Esiinnyin aina yläilmoissa narujen, kankaiden ja muiden tankojen varassa.'' Nainen huoahti muistellen sitä aikaa.
''Sitten jäin sieltä pois. Kiertelin paikkoja saatuani rahaa, tutustuinkin väkeen kuten lopulta Thomasiin joka puhui minut tänne.. Loput tiedätkin.'' Charity kohautti harteitaan ja söi loput leipäpalastaan.
"Hyvin tiivistetty." Jerry nyökkäili suu täynnä leipää. Sen maku oli tarpeeksi voimakas aiheuttamaan addiktiota vampyyrille, ja mies otti pian toisen leipäpalan. Kuu loisti kasvavana, mies vilkaisi sitä vielä kerran. Pieni synkkä vivahdus kävi tuon silmillä, mutta katosi nopeasti.
''Jep. Ainakin sitä oppi hallitsemaan kehoaan ja tapaamaan väkeä sirkuksessa.'' Charity hymähti ja otti myös leipää. Hemmetin, miltei kielletyn hyvää punaviinin kanssa.
''Harvoinpa kuu näkyy noin harmaana, johtuukohan valoista täällä?'' Nainen kysäisi ja kallisti päätään. Kuu hohti hopeisen valkeaa valoa kaikilleen saaden varjot tummenemaan roudan jäytämällä maalla. Mies kohautti olkapäitään. Tuo ei enää jaksanut nostaa katsettaan, vaan sormeili hieman punaviinilasin jalkaa, ennen kuin hörppäsi siitä suullisen. Nautinnollista, kerta kaikkiaan. Vähän leipää perään, ja mies sulki hetkeksi silmänsä harvinaisesta makunautinnosta. Charity yritti välillä jotain hellyyttään osoittaa, mm. juttelemalla niitä näitä tai hipomalla jalallaan miehen pohjetta. Toisinaan kun tuo ei huomannut nainen pohti pitäisikö potkaista polvilumpioon jotta tajuaisi. Puistoon oli tullut lisää väkeä, jotka juttelivat siellä olevan patsaan vierellä. Viimein mies alkoi muistuttaa taas sitä Jeremyä minkä Char oli silloin ensimmäistä kertaa tavannut. Sitä, joka nauroi ja virnisteli flirttailevasti, paheellisesti. Nyt kun kulmahampaisiin osasi kiinnittää huomiota, tuntui tytöstä tyhmältä ettei tuo ollut tajunnut niitä silloin. Naistenkaataja, totta tosiaan, Char hymähti ja laski päänsä käsiensä varaan kuunnellessaan Jerryn kertomusta jostakin selkkauksestansa. Mutta ainakin hän on, toivottavasti, minun naistenkaatajani, eikä.. Hymyn keskeytti se kun Char puri alahuultansa muistaessaan Hennean ja Candyn, mutta pakottautui ajattelemaan muuta. Jeremy lopetti tarinansa ja hymyili sille leveästi, ja nainen naurahti.
''Koenkohan minä joskus jotain vastaavaa vaikka mutaverinen olenkin..'' Charity huoahti hiukan haaveilevasti, kuin punaviinilasinsa eteensä unohtaneena. Jeremy oli paljon komeampikin nauravana, tuulenvireen tanssittaessa tuon hiuksia kuin ohutkaista harsoverkkoa. Päivä ei voinut tästä enää paremmaksi puuttua, ja mikäli tulevaisuudessa näin ihanan yön kokeminen vaati käsirysyä niin tyttö olisi valmis siihen. Vampyyrinluonne oli parantanut Jeremyn miltei kaikki vammat jo, vaikka paikkoja saattoi kolottaa. Charitynkin piirteet alkoivat olla ennallaan, vaikka hiukan hitaammin palautuivatkin.
"Ajattele vain minkälaisia - sinähän elät ikuisesti." Jeremy sanoi ja laski päätänsä hieman, tuodessaan itseään lähemmäs, vähän pöydän yläpuolelle. Mies oli laskenut kyynerpäänsä pöydälle ja piti nyt toinen käsi toista kyynerpäätä tukenansa, toinen toista. Tummat silmät olivat lähes hypnotisoivat, ja mies puri hieman alahuultansa.
''Niin..'' Charity mutisi, silmien välähtäen kuin nainen se nyt vasta todella tajuaisi - hän ei kuolisi. Hän ei sairastuisi, ei vanhenisi enää. Hän ei voisi kuolla paitsi jos sattuisi saamaan luodin pähäänsä - vai kuoliko siitäkään? Kai kuolisi.
''En koskaan tajunnut ajatella sitä noin..'' Charity naurahti miltei epäuskoisesti, katsoen vain Jeremya silmiin hetken näyttäen epäröivän näkikö unta yhä ihmisenä tuon sohvalla nukkuessaan. Jeremy nyökkäsi ymmärtävästi ja vetäytyi sitten taaksepäin, nojaamaan tuoliinsa. Pieni pään pudistus jotta tukka irtoaisi naamakarvoista. Mies hymähti pienesti ja huokaisi.
"Se hajottaa pään, älä ajattele sitä liikaa. Minäkään en aina jaksa ajatella muuta kuin nykyisyyttä."
''Jaa, vähän sama kuin pohtisi elämän tarkoitusta. No, aikaa on, luulisi että edes vähän selvyyttä edes siihen saa.'' Charity mutisi ja otti viimeisen valkospulileivän korista, ojensi puolet siitä Jeremylle joka söi sen halulla itsekin omansa syöden ja vielä kirsikaksi kakun päälle siemaisi loput punaviinistään.
''Kiitos, tuo oli paras yöpala mitä ikinä olen syönyt.'' Nainen hymyili selvästi onnellisen tyytyväisenä vailla teennäisyyttä. Jeremy nyökkäsi suu vinossa hymynkareessa ja maksoi tarjoilijalle, joka oli tullut korjaamaan tyhjiä astioita pois.
"Nyt on sinun vuorosi." mies sanoi naiselle, joka vaipui nyt miettimään. Minne seuraavaksi?
''Hmm.. voisimme mennä klubille..'' Charity pohdiskeli.
''Tai sitten kämpillesi, siivota jäljet niin minä voisin tehdä jälkiruokaa.'' Nainen hymähti. Jeremyn koti olikin viimeöisen taiston jälkeen aika pahassa kunnossa, mattokin pitäisi kait joskus käydä pesettämässä. Mitäköhän kissa tykkäsi olla sotkun keskellä?
"Huuh, siivoamaan! Et voi olla tosissasi." Jerry kohotti toista kulmaansa epäuskoisena. Ennen kaikkea, nainen oli ehdottanut että mies siivoaisi. Ennenkuulumatonta.
"Klubille?" matala ääni kysyi hieman toiveikkaasti, ja sormi osoitti kuuhun. Kello oli ehkä kaksi, ilta vasta nuori. Charity naurahti ja kikatteli miehen tyrmistyneelle ilmeelle, aivan kuin olisi saanut kuulla että menettäisi nivusalueen aarteensa jos kotiinsa astuisi - sitä se kait hänelle meinaisikin, siivoaminen oli sama kuin arvokkuuden menettäminen.
''Klubille siis.'' Nainen virnisti ja nousi ylös sitten Jeremy mukanaan, näiden astellen takaisin klubille. Sinne päästyä meno oli jo äitynyt parhaimmilleen, väki sopivasti nousuhumalassa. Kova basso haastoi sydämen lyönnit kilpasille kanssansa. Jeremy katsoi parhaaksi ottaa lisää juotavaa, tuokin oli mukavasti jo saapumassa tietynlaiseen iloisuuden tilaan. Nathan morjensti Jerryä joka nojaili tiskiin, tultuaan viereen seisomaan. Charitylle ystävällinen hymy, ja enkeli näytti jumalalta. Mutta vain hetken, sillä hymy oli lyhyt, vaikka olikin ollut sitäkin vangitsevampi. Char pudisteli itsekseen päätänsä reaktiolleen Nathanista, Jerry katseli pää kallellaan tanssilattialle. Candy oli siellä taas, kuten moni muukin. Markel näytti tulevan seuraavaksi tanssijaksi Candyn kanssa, ja pari taipuikin loistavasti. Charity lopetti Nathanin katselun, kallisti päätään hetkeksi ja käänsi sen myös tanssilattian suuntaan.
''Kas kas.. Toipunut Markelkin nopeasti.'' Nainen hymähti, muttei mitenkään miellekkäästi ettäkö olisi kaivannut miestä. Oli tainnut riidellä todella. Jeremy tuntui oikeastaan vahtivan ettei Candy sotkeentuisi tuohon new age-tulokkaaseen, pitämällä silmällä kuin isä ettei mies kävisi kähmimään tai lähentelemään tanssikumppaniaan ilman Candyn selvää suostumusta. Jeremyn määräävä, hieman ahdistunut katse sai Charityn naurahtamaan ja tönäisemään miestä. Vampyyri älähti kuin olisi hieman pelästynyt oltuaan ajatuksissaan ja säpsähti, kääntäen katseensa naiseen. Kysyvä ilme oli miehen kasvoilla. Char kertoi nauraen miltä Jeremy näytti ja tuo tuhahti muka loukkaantuneena, ja kiisti katsovansa Candyn perään.
''Jerry.. Ei siinä pahaa ole että katsos Candyn perään. Hän tarvinnee sitä hiukan..'' Pata kattilaa soimaa, nopea lisäys,
''Tosin, enpä taida olla paras moralisoija vaikka tapojani koetan parantaa.'' Jesh! Juuri näin, pisteet kotiin ja ylpeys ja viisaus yhä tallella. Mies puri alahuultansa ylähuuli hieman törröllään hetken ja pudisti sitten päätänsä hieraisten niskaansa.
"Koen Candyn tavallaan uhmaikäisenä nuorena, vaikka onkin jo tavallaan elämää nähnyt.. Hän vain tuntuu pitävän enemmän klubeilusta kuin laki sallii." nopea huokaus, oikeammin tuhahdus, ja mies pudisteli taas päätänsä. Tyttö oli tuon suosikki kaikista baarin tytöistä, ja oli tuo pelastanut kersan muutamaan kertaan pahasta pulastakin.
''Jaa, minäkö sitten olen se motkottava muija joka kyylää kotona kaulimen kanssa?''
''Ennemminkin peräpallomailan kanssa.'' Jeremy tuhahti, Charityn vain naurahtaessa. Sillähän hän olikin miestä silloin lojauttanut oikein olan takaa.
''No, mikäs siinä jos tykkää.. Minua täällä katsotaan vielä kuin vierasta sikaa, kenties naamaani totutaan työn mukana. Sinä ainakin olet jo suosittu...'' Nainen hymähti parin tytön taas vilkutellessa leveät hymyt kasvoillaan miehelle.
"No olen ollut täällä pitkään." Jeremy puolusteli ja vilkutti salaa tytöille, jotka kihertelivät ja lähettivät lentosuukot. Jeremy nyökkäsi päätään hieman taaksepäin ja vilkaisi vaivihkaa Charitya. Lisää viinaa.
''Jaa, sen kyllä huomaa..'' Charity mutisi nähden Jeremyn ohitse nuo kaksi tyttö jotka kikattelivat, sitten tekovakavat ilmeet ottaen nähdessään miehen seuralaisen vilkaisevan noita- ja sitten taas naureskellen. Oli hiton ärsyttävää tietää väen nauravan itselleen, vielä ärsyttävämpää tietää noiden tekevän siksi että oli pidettynä jonain lemmikkinä joka oli Jeremylla niin kauan kuin tuo jaksoi olla kiinnostunut. Jeremy huomasi naisen myrtsin ilmeen ja suukotti tuota äkkiä otsalle. Nainen yllättyi, mutta hymyili sitten. Julkinen huomionosoitus? Uutta ja omituista. Jerry otti sitten lisää viinaa ja vilkaisi taas tanssilattialle.
''Tahdotko mennä tanssimaan heidän laillaan?'' Charity kallisti päätään ja katsahti myös tanssilattialle missä meno oli jo alkanut äityä villiksi. Vartalot kaartuivat noiden ojentuessa toisiaan vasten, eikä tanssiliikkeissä tuntunut olevan mitään estoja kilpailevien parien välillä.
"Eh - en ihan ole tuota.. tanssijatyyppiä.." Jeremy huokaisi ja loi jopa hieman kaihoisan katseen tanssiparvelle. Viimeksi kun tuo oli sanonut noin, nainen oli etsinyt seuraa muualta.
''Ei se mitään.'' Nainen hymyili ja otti miehen käden omaansa ja puristi sitä hiukan.
''Voisin joskus kaikessa rauhassa opettaa sinua.'' Charity hymyili vinosti ja heilautti päätään taaksepäin saaden rastoja kasvoiltaan. Entisenä akrobaattina naisen oma keho ainakin oli mainiossa kunnossa, vieläkin piti lihakset vetreinä ja venyvinä.
"Kuulostaa ihan kivalta." Jeremy heitti hymyn ja kaivoi taskustaan tupakan, jonka pisti huuleensa ja sytytti. Syvä henkäys, ulospuhallus. Voi maailman menoa.. Tätä vauhtia vampyyri joutaisi jo museoon. Vanhat linnatanssit vielä menivät, mutta nykyään tanssi oli jotain aivan muuta. Se oli seisaaltaan naimista.
''No, mitä sitten tykkäisit tehdä paitsi katsella vanhoja leffoja armaasta telkustasi? Tai syödä valkosipuleipää ja punkkua kuunvalossa kirpeinä talviöinä?'' Nainen hymyili ja pyysi sitten ohimennen pari uutta juomaa kun Jeremyn lasi oli tyhjenemään päin. Kuinka Charity rakastikaan tätä hetkeä jolloin mies oli taas se alkuperäinen, vekkuli oma itsensä virnuilemassa.
"Olen aika vanhanaikainen mitä huvinpitoon tulee. Tykkään metsästää." mies heitti uhkaavan, hieman kieroutuneen, psykopaattisimman virneen mitä nainen oli tuon naamalla nähnyt. Vanhanaikaista metsästystä?
"Ihmislihaa." Jeremy kuiskasi naisen korvaan ja suuteli tuon poskea samalla, vetäytyessään takaisin korkeuteensa.
"Mutta menneitä ovat nuo ajat kun se oli jokapäiväistä hupia.. Nykyään pitää täyttää kaavakkeita jopa kusella käymiseen.." mies murahti ja veti hatsit tupakastaan. Lyhyt hiljaisuus.
"Mistä sinä sitten pidät?"
''En tiedä, sitä olin maailmalta etsimässä.'' Charity hengähti syvään. metsästää ihmisiä.. se sai hiukan naisen niskavillat nousemaan ihan vain silkkana ajatuksena. Charity oli ollut nuorempana aikamoinen pasifisti, ja nielaisi nyt hiukan.
''Mikset sitten mene.. ja metsästä? Ei kukaan saisi tietää tai välittäisi.'' Syvä hiljaisuus syntyi kahden katseen välillä, hiljaisuus jonka rikkoi vain basson jytke.
"En ole tehnyt sitä aikoihin." Jeremy sanoi painavasti ja huokaisi taas, kietoen sitten kätensä naisen hartioiden yli.
"Nykyään olen liian laiska ja turhamainen moiseen. Mutta se oli kyllä hauskaa." pieni ajatuksiin vajoaminen. Tarjoilija kopautti juomat pöytään ja vampyyri havahtui.
"Nykyään pienet piirit ja ihmissuhteet niissä ovat yksi hauskimmista seurattavista, joskin siitäkään ei selviä ilman jälkiä."
''Jaa.. Keitäs sinun piiriisi kuuluu?'' Nainen kallisti päätään niin että se jäi hiukan nojaamaan Jeremyn hartiaa vasten rentoutuneemmin. Markel vilkaisi lattialta, huomasi naisen Jeremyn sylissä ja murahti hiljaa. Oli näemmä aika näreissään kun Charity oli noin palannut Jeremyn huomiin kelpuuttamatta häntä. Tanssi kuitenkin jatkui tuolla, tanssi Candyn kanssa. Nainen kuin nainen.
"Kyllä sinä tiedät.. Nathan, Roni, Rina, Candy, Sebastian.." pieni hiljaisuus, kulmat kurtistuivat.
"Heh, en taida muistaa kaikkia, ei tule pidettyä yhteyttä niin usein." virnistys ja taas hatsit röökistä, hieman juomaa perään.
''En tunne Sebastiania, Rinasta vain tuon nyrkin.'' Charity virnisti ja naurahti hiukan, otti tupakan Jeremylta ja veti siitä henkoset sitten sätkän palauttaen.
''..Onko se hauskaa?'' Nainen kallisti päätään ja vilkaisi miestä tuon leukaperän ohitse.
"Sebastian on yksi ainoista kunnollisista ihmissusista.. Hän ei ole älytön, läähättävä rakki kuten muut. Hän on sivistynyt." pieni naurahdus. Vampyyri vilkaisi naista.
"Ihmissuhteet vai metsästys?" Jeremy kohotti kulmaansa.
''Kerro minulle molemmista..'' Nainen kujersi hiljaa ja painoi poskensa tuon olkaa vasten niin että otsallaan tunsi miehen ihoa kaulan liepeiltä - itsekin kylmäverisenä se tuntui nyt jopa lämpimältä, toisin kuin vielä ihmisenä olleena.
"Aloitetaan ihmissuhteista, en jaksa vielä nyrjäyttää aivonystyröitäni.." mies naurahti ja pyysi uudet drinkit kun edellinen oli enää jäiden varassa. Mies sytytti vielä uuden tupakan ja tarjosi ensin naiselle, ottaen sitten itse.
"Meillä ihmissuhteet ovat vapaampia, täysverisillä siis. Ihmisistä muuttuneet ovat juuttuneet omaan kulttuuriinsa niin, että käsittävät vain valkoihoisten yksiavioisuus käsitteen.. Tosin onhan niitäkin jotka haluavat jatkaa yhdessä hamaan loppuun asti." vilkaisu ylös vip-tiloihin. Roni istui kaiteen vieressä seurueineen.
"Tai ainakin jotakuinkin." mies virnisti ja kulmahampaat välkähtivät.
"Sivustakatsojana on hupaisa seurata joidenkin tiettyjen edesottamuksia, vaikka saisikin olla sitten olkapäänä ja selkärankana kun tuleekin pakistusta." pieni huokaus.
"Aika säälittävää. Repiä nyt hupia sellaisesta." Henkoset.
''Eli toiselle voi vapaasti väittää olevansa tuon kanssa, kunhan ei jää kiinni. Aika kaksinaismoralistista..''
'Se nyt pätee kaikkiin, oli kuollut tai ei.'' Jeremy naurahti saaden naisenkin taas hymyilemään ja juomaan drinkkiään loppuun ja vilkuilemaan ylös Ronin ja muiden suuntaan.
''Kumpaan kastiin sinä kuulut?''
''Hmh?''
''Seikkailijoihin, sitoutuviin vaiko niiden välille?'' Nainen hymyili, aidosti näyttämättä odottavan mitään tiettyä noista vastauksista. Jeremy oli tuntunut olevan noita kaikkia jonkin verran, kuten Charity itsekin.
"Seikkaileva sitoutuva, joka välillä reissaa niiden välillä?" Jeremy ehdotti ja sai naiselta tökkäsyn olkapäähän. Mies naurahti ja imaisi drinkistään. Candy vilkaisi taas baarin puolelle, kuten Markelkin tuon takana, ja kummankin ilmeet vääristyivät hetkeksi kaksikon kiusoitellessa toisiansa.
''Ottaako tuo sinuakin päähän?'' Markel kysäisi Candylta, saamatta vastausta mutta se että tyttö puri hiukan alahuultaan kertoi kyllä tuon mielipiteen. Charity haukotteli kuin hakien lisää happea jota ei sinänsä tarvinnut - venytteli kait leukapieliään. Candya tuntui harmittavan eniten se miten Jeremy sai naisen nauramaan - ei sinänsä että se että nainen nauroi olisi paha asia, mutta miksei Jerry ollut naurattamassa HÄNTÄ? Markelia taas otti päähän saada pakit, sen verran egonsa oli paisunut.
"Metsästyksestä, sitten?" Jerry kohotti kulmiaan ja Char nyökkäsi.
"Noh, ennen se meni niin, että oli kylä, ja oli vampyyri. Ja yksi kerrallaan, naiset ensin tietenkin, kyläläiset katosivat.. Ei vankiloita, ei poliiseja perässä.. Vain pari vampyyrinmetsästäjää kenties, mutta.. Ne tekivät siitä vain hauskempaa." taas yksi niistä mielipuolisista virnistyksistä.
"Mutta sitten alkoivat rakentaa tehtaita ja koneita - paskaa sanon minä, olisin selvinnyt ilmankin.." pieni, kaihoisa huokaus ja tupakkaa.
''...Ihmisiä viljellään tehtaissa?'' Charityn kulma nytkähti, ajatus näköjään tuntui miltei etovalta kun itsekin ihminen oli ollut noin kuukausi sitten, ja nyt piteli käsissään drinkkiä jonka punainen väri ei tullut muusta kuin aidosta, ihmisen rautapitoisesta verestä.
''Mikset silti voi metsästää? Väkeä lahdataan kaduilla ilman että kukaan tietää.. Olen nähnyt sen itse.''
"Ei, en minä sitä tarkoittanut.. Tarkoitin teollistumista, 1900-lukua." tosin ajatus veritehtaista.. No, olihan noita. Ehkei naisen kuitenkaan tarvinnut kaikkea tietää. Charity näyttikin paljon helpottuneemmalta kun ei saanut mielikuvaa saastaisesta tehtaasta jossa ihmisiä viljeltiin ja jalostettiin kuin saastaisia eläimiä.
''Tahtoisitko metsästää?'' Nainen katsoi miestä, miltei jännittyneenä kuulemaan vastauksen kuin olisi sen verran nousuhumalassa että voisi tuon kanssa ryhtyäkin johonkin.
"En, en.. Olen juonut liikaa viina ja verta jotta olisin ajokunnossa.."
Ajojahtikunnossa.
"Ja kuten sanoin, olen liian laiska ja mukavuudenhaluinen ja niin edelleen, verta saa helpomminkin. Ja saahan sitä liikuntaa kun pelastaa avuttomia neitoja ihmissusien kynsistä."
''Mokomakin itseriittoinen körmy!'' Charity naurahti, sillä vaikka kännissä olikin ollut, muisti kyllä että Jeremy oli pari tämän seuralaista heti lyconeiksi bongannut. Tuosta letkautuksesta mies kuitenkin sai pienen suukon huulilleen, minkä jälkeen Charity sitten ottikin pientä huikkaa juomastaan ja laski tyhjän lasin pöydälle - niistä olisi voinut muuten laskea montako on mennyt, mutta tarjoilija siivosi ne nopeasti. Mies hymyili tietoisena kyllä itseriittoisuudestaan ja suukotti naisen nenää itsekin hieman hiprakassa. Iloisessa nousussa, mies itse kuvailisi. Nathan ilmestyi taas paikalle, tällä kertaa mies tuli ulko-ovelta eikä takahuoneesta. Takki oli kädellä kannettavana ja yllä pitkähihainen t-paita.
"Jerry, Charity." mies nyökkäsi molemmille ja tilasi tarjoilijalta drinkin. 'Enkeli' kiidätettiin nopeasti miehen käteen.
"Kas, Nathan. Tuli tässä mieleen kun puhuttiin just sisäsiittosuudesta niin sillon ku Candy jotain yritti säätää sun kanssa?" Jerry virnisti ja Nathan katsoi tuota hieman tuimasti.
"Ööh, okei.. No mutta hyvää illanjatkoa teille." mies pakeni paikalta luoden vielä vilkaisun taakseen. Jerry virnisteli ja hekotteli.
''Mitä ihmetät tuo nyt meinasi? Miksi muuten hän on täällä eikä tuolla?'' Charity kohotti kulmaansa ja osoitti etusormellaan kohti kattoa, tarkoittaen kuitenkin kait taivasta. Nainen vilkaisi Nathanin perään. Tuo oli ihan mukava.. katse ei jäänyt silti vilkaisua pidemmäksi jotten jeremy alkaisi taas nurista että katselisi vieraitten miesten perään.
"Langennut." Jeremy totesi kuin se selittäisi kaiken, ja pudisti hieman päätänsä. "Sattuuhan niitä. Sitäpaitsi hänestä on parempi suojella yksilöitä täältä käsin kuin yrittää pelastaa maailmankaikkeutta.. Heh.. On mies joutunut väärään seuraan jos viattomia aikoo säästää.." omahyväinen ilme.
''Jaa.. no luulisi ainakin että enkelille vientiä löytyy, voi mainostaa 'taivaallista kosketusta'.'' Charity virnisti ja kikatteli hiukan saaden Jeremynkin hörähtämään. Oikeasti, olikohan Nathanilla vientiä?
''Kuule.. mitä tuolla takahuoneessa on?''
"Miten niin?" mies älähti hekottamiseltaan ja melkein nielaisi kielensä.
"Se on semmonen.. Illanvietto paikka muutamalle kaverille." Tanssitytöistä ei nyt tarvinnut mainita.
"Ja vaihtoehtoinen yösija jos menee aamuun." pieni virnistys.
''Jaa. Saanko nähdä sen joskus?'' Charity katsoi ovelle, josta Hennea taas livahti muutamien drinkkien kera. Pieni päänkallistus ja mietteliäs suunmutristus. Uteliaisuus se hengen kissaltakin vei, mutta pienistä Charityista ei siinä sananparressa mitään mainittu.
"Joo etköhän.."
..joskus...
"No mitä sä haluat tehdä vielä?" mies vilkaisi taas tanssilattialle, ja Candya ja Markelia alkoi näköjään todenteolla vaivata Charin ja Jerryn läheisyys. Nuo käänsivät katseensa nopeasti pois tanssiessaan kun Jerry vilkaisi sinne.
''En tiedä.. Minulla on ollut tänään niin hauskaa kanssasi että pelkään pilaavani sen vain jotenkin..'' Charity mutisi kuin olisi sanonut vahingossa ajatuksensa ääneen hapuillen pöydältä juomaa, sitten vasta tajuten ettei ollut tilannut uutta. Jerry vilkaisi naista ja tilasi uudet juomat.
"Minäkin olen nauttinut seurastasi." vampyyri totesi ja painoi päätään hieman alas. Hiukset valahtivat tuon olkien yli eteen. Charity hymyili ja siirsi hiukan miehen hiuksia jotka olivat kuin utuisena verhona tuon kasvojen edessä. Pieni kuiskaus korvanjuureen.
''Et tiedäkään kuinka hyvältä tuntui kuulla tuo.'' Tämä ele tuntui katkaisevan kamelinselän kaksikolta tanssilattialla, sillä äsken halveksivat ilmeet näyttivät julmistuneilta nyt. Mies kietoi kätensä naisen ympärille, pudotti matkalla tupakanpätkänsä ja painoi otsansa naisen otsaa vasten, koskettaen naisen nenää omallaan. Candy tyrmistyi nyt niin että lopetti tanssimisen ja kivahti, miettien menisikö noiden väliin ja pakottaisi Jerryn mukaansa vai heittäisikö vain muutaman tikarin naisen sydämeen.
''Okei nyt riitti..'' Markel murisi hiljaa. Pian kävikin niin että Charity tuli äkkiseltään nykäistyksi aivan siitä Jeremyn edestä kun juuri siinä oli ollut, ja Candy pelmahti noiden väliin Markelin samalla koettavan tappaa Charitya katseellaan.
"Mitä vit.."
"MITÄ VITTUA ITELLES! LOPETA TOI! TOI ÄMMÄ EI OO SUN ARVOSES!" Candy karjui ja töni Jerryä, joka ei hievahtanutkaan, vaan näytti nyt menettävän kärsivällisyytensä.
"Lopeta vitun typerä kakara, tai lopetan sun suojelemises. Sen jälkeen sulla ei oo mitään asiaa tähän maanosaan, tiedät sen kyllä. Ja Markel pidä ne saastaset näppis irti mun muijasta." Jerry meni Markelin ja Charityn väliin, kun Markel oli tullut Charityn lähelle ja yritti saada tuota käsistä kiinni. Candy parahti ja hyökkäsi Charityn kimppuun.
"Senkin typerä ämmä!" tuo itki.
"Veit hänet minulta! VEIT HÄNET MINULTA!"
Charityn silmät olivat laajenneet pupilleineen kuin kissalla hämmenyksessä ja tuon niskavillat olivat pystyssä. Ensireaktio oli sähähdys vielä pienet kulmahampaat esillä Markelille, sitten kädet eteen suojautumaan Candyn hakkaamiselta.
''Saatana lopeta toi!'' Nainen ulahti ja koetti saada otetta itseään takovista käsistä jotta saisi no lopettamaan, sitten joutuen tönäisemään Candya kauemmas jottei saisi turpaan epätoivoisen raivokkaalta likalta. Markel murisi Jeremylle nyrkkejään yhteen puristellen.
''Vittu mikään sun muija painu helvettiin eestä tai tästä eteenpäin alkaa verta roiskua.''
"Enpä ole ennen kuullut kenenkään lukevan omaa kuolemantuomiotaan, Markel." Jeremy sylkäisi ja Markel huomasi nyt takanaan Ronin ja Nathanin, sekä pari turvamiestä. Candy oli kaatunut lattialle selälleen ja Jerry auttoi tuon ylös, mutta piti tuota olkapäästä paikallaan. Tyttö mulkoili Charitya vihaisena. Jos Charity olisi saattanut, tuon korvat olisivat menneet luimuun naisen mulkaistaessa Candya ja hieraistessa poskeaan johon tyttö oli onnistunut loitaisemaan kunnolla. Tämä ei sentään ollut lyönyt tuota, tönäissyt vain itsepuolustukseksi syrjään.
''Jep, apinat avuksi vain taas, paska.'' Markel sähähti ja mulkaisi Ronia ja Nathania. Markel tunsi iskun selässään ja ilmat pakenivat tuon keuhkoista. Jeremy naurahti.
"En viitsi liata käsiäni laiseesi roskaväkeen." Candy sai Nathanin viereensä ja Jeremy irroitti otteensa tuosta. Nathan kohautti Jeremylle olkiaan ja vilkaisi pahoittelevasti Charitylle, kun vei Candyn pois ja tarjosi tuolle drinkkiä. Roni passitti turvamiehet matkoihinsa Markel mukanaan. "Pitää kai harkita verirajan laittamista." Roni pudisteli päätänsä ja Jeremy nyökkäsi.
"Tosin sitten taitaisivat asiakkaat vähentyä merkittävästi."
"Se on kyllä totta. Ehkä omat puolet?" Roni lähti päätään pudistellen takaisin parvekkeelle, mistä oli äsken hypännyt alas, nyt ylös rappusia pitkin siis. Jeremy katsoi Charitya.
"Oletko kunnossa?"
''Juu.. '' Nainen mutisi ja lopetti poskensa hieromisen- se oli punertava selvästi lyönneistä, kuten käsivarret joilla oli suojannut kasvojaan takomiselta. Hetken Charity näytti jopa tuntvena huonoa omaatuntoa vilkaistessaan itkevää Candya jolle ei juoma maistunut, sitten päätään pudistellen. Ei Jeremy ollut tuon sen enempää kuin Charityn ennen kuin mies oli itse kutsunut tätä 'muijakseen'. Se siitä kait sitten, tarvinnut enempää asiaa pohtia.
"No hyvä.. Lähetäänkö himaan vai haluatko vielä jäädä? Seuraavaksi kai lyconi armeija hyökkää.." mies puistatteli ja vilkuili vainoharhaisesti ympärilleen, mikä sai naisen naurahtamaan.
"Kaikkea sitä, eiköhän lähetä."
Charity hymähti vaisusti ja sitten lähti Jeremyn kanssa luos, kuten ylhäältä vilkuileva Roni oli arvannut kuten Nathankin Candyn luona. Tuon tapauksen jälkeen klubilla olo mahtoi maistua pahalle tänä iltana. Ulkona Charity veti syvään henkeä ja kaiveli taskujaan röökin tarpeessa, sitten Jeremyn käden ollessa jo tuon luona tupakkaa pidellen.
''Kiitos..'' Nainen hengähti ja kaivoi sytkärin takkinsa taskusta, sytytti savukkeen ja veti syvään henkeä kuin yrittäen saada kehonsa tuntemaan jotain. Mitä tämä antaisikaan nyt yskänpuuskasta, jota oli ennen tuntenut kylmässä. Nyt pakkanen ei kuin hiukan nipistellyt poskia. Jerryn nahkatakki hulmahteli tuon askelten tahdissa, röökikäsi liikkui aika rivakasti suun edestä hieman kauemmas. Miehen takki oli auki, ja tuo sai muutaman "HULLU!"-katseen vastaantulijoilta, muttei ollut kiinnostunut. Sen sijaan mies näytti vajonneen aatteisiinsa, sillä Charity sai repiä tuon kujalle, mies olisi muuten kävellyt ohi.
''Mitä mietit?'' Charity kohotti kulmaansa kun avasi Jeremyn kodin- ja nykyisin oman kämpäänsäkin - oven avaimella jonka oli saanut luvan teetättää miehen avaimesta. Vanha tuttu koti, AntiChrisu loikkasi jostain ovensuuhun ja naukaisi ruokaa toivoen, ja kyöhnäsi rakkautta uhkuen Jeremyn nilkoissa kun tuo astui sisään.
"Eääh, sitä välikohtausta vain. Ei ollut ihan sen tytön tapasta, siitä pojasta en tiedä." Jeremy mutisi ottaessaan kenkiä pois uutta röökiään varoen ja heitti takinkin jonnekkin hattutelineen liepeille. Tuo laahusti keittiöön kissa terhakasti häntä pystyssä tietä johdattaen ja pian kuului rapinaa kun mies kauhoi ruokakuppiin kissanruokasäkistä muonaa. Kissa kehräsi kiitollisena ja taittoi jalkansa allensa alkaessaan syömään silmät puoliummessa. Jeremy otti kaapista oluet ja asteli olohuoneeseen.
''Minä en tiedä asiasta tiedä, Markeliakaan tuntenut loppujen lopuksi sen enempää kuin ettei tuon Ego mahdu edes omaan asuntoonsa vaan pursuu ikkunoista ulos.'' Charity mutisi.
''Wanna be- japani fani..'' Nainen mutisi ja katseli kissan autuasta ahmimista. Nainen itse majoittautui turvaisaan sohvannurkkaan kuten ennenkin ja seurailia Jeremyn toimia. Mies lysähti samaiselle sohvalle niin että nojasi ylävartaloaan puoliksi selkänojaan ja puoliksi naiseen, jalat valtasivat loppusohvan. Vampyyri työnsi tupakkaa naisen huulille ja tuon henkäistyä sitä vei röökin omille huulilleen, ja poltti sitä pitämättä käsillänsä kiinni. Tuo etsi kaukosäädintä sohvan patjojen välistä. Ja yllätys yllätys, Chariti kaapi sen jostain takamuksensa alta sen päälle vahingossa lysähtäneenä ja ojensi miehelle. Telkku päälle, ja kanavien selausta mitä löytyisi. Ajankohtaisohjelmaa, uutisia, jälkiviisaita mutisemassa katastrofeista.. Nainen hengähti syvään ja vaihtui asentonsa halpommaksi niin että jalkansa olivat takaapäin miehen molemmin puolin niin etteivät ne olleet lysyssä tuon selän takana niin pahasti. Haukotus, niin että taas nuo miltei muista säälittävän pienet kulmahampaat näkyivät.

Ilta jatkui rauhallisena. Vampyyrien rauhoituttua ja puhuttua tapahtuneesta nuo sitten nauroivat sille ja katsoivat jotain elokuvaa, tällä kertaa myös Charity piti siitä. Kello oli jo puoli viisi kun kaksikko raahautui sänkyyn ja sulki oven perässään, kissa jäi tuijottamaan ovenkahvaa epätoivoisasti - tuo oli tottunut nukkumaan jalkopäässä. Viimein aamulla Charity nousi ja keräili vaatteitaan lattialta, sitten pukien päälle jonkun Jeremyn paidan ja laahustautui keittiöön pistämään sumppia - Jeremy keitti tuon mielestä edelleen liian vahvaa siitä. Mieskin heräsi jo kohta kahvin porinaan, vilkaisi kelloa (kuusi) ja raahustautui kalsareissaan keittiöön silmät puoliummessa ja mahaansa rapsutellen. Charity työnsi kahvikupin tuon käteen ja mies otti vielä aamupalaa jääkaapista. Kaksikolla meni pitkän aikaa valmistautua klubikuntoon, tänään oli ensimmäinen ilta kun Charity oli töissä. Puettuaan ja tarkastettuaan asunsa Jeremyllä nuo lähtivät klubille, vuoro olisi kolmeen asti, kuutisen tuntia. Jerry oli kehoittanut Charitya pistämään maiharit jalkaansa koska a) ne olisivat mukavammat ja b)niillä pääsisi paremmin nopeasti pois pöytien luota. Asiasta nainen ei viitsinyt kysellä sen enempää. Klubilla Charity jätti takkinsa narikkaan joka oli tiskin takana ja haki Ronia katseellaan. Yllä oli pvc-lantiohousut (mustat) sekä puna-mustaraitainen toppi joka oli sopivan avonainen muttei liikaa.
''Nathan, tiedätkö missä Roni on?'' Charity kysäisi enkelin mennessä ohi, itse vielä Jeremyn luona maleksien ennen kuin saisi työohjeet. Nathan nyökkäsi ja perääntyi suuntaan mistä oli tullut, avaten takahuonetta ja huikaten Ronin paikalle. Jeremy suukotti Charitya vielä ja ilmoitti tuolle ettei tarvitsisi näyttää niin pelästyneeltä, ja Roni saapuikin paikalle, lykäten naisen käteen kolikkorengin, bongivihon, kynän ja setelilompakon, jossa ilmoitti pohjarahan olevan. Nainen nyökkäsi ja puri huultansa. Olikohan tuo koskaan tarjoillut? Hmm? Eh, no niin, nyt miehet menivät takahuoneeseen. Tricia tuli pian tiskin taakse ja vilkaisi Charitya.
"Moi, sä taidat olla se joka alottaa tänään?" valkotukkainen nainen katsoi Charitya arvoivasti. Tuolla oli vyötärökorsetti ja rintaliivit, sekä skottiruutuinen hame. Lyhyt tukka oli pörhöllään.
''Jep.'' Charity sanoi ja puri hiukan alahuultaan, saaden käsiinsä tarjottimen ja kuitin jossa näkyi mikä julma meni minnekin pöytään.
''Älä huoli, ei ne pure.. Jos pysyt tarpeeksi kaukana.'' Tricia virnisti ja vinkkasi silmään saaden Charityn katsomaan tuon perään hiukan hölmistyneenä ja sitten kaipaavasti takahuoneelle jonne Jeremy oli mennyt kavereidensa kanssa. Ensimmäinen rundi meni hyvin - asiakkaiden katsastuskierron. Toinen kierros oli jo aivan kamalaa, sillä käsiä sai väistellä ja olle hypähtämättä ilmaa kun sai läimäyksen takamukselleen juomia viedessään. Oh, what a wonderful world.. asiakkaista puhumattakaan. Candy ja Hennea menivät takahuoneeseen vilkaisten tiskin taakse, Candyllä oli tänään yllään jotkut ihmeen hotpantsit, vaaleanpunaiset verkkosukkikset ja pienen pieni toppi. Ranteissa tuolla oli hikinauhat. Hennea piti tarkkaa linjaa, tuolla oli pvc-housut ja jonkinmallinen avokaula-aukkoinen paita. Ovi meni kiinni noiden takaata, pojat pelasivat bilistä. Aikaa kului, muutamakin tunti Charityn ehtimättä miettiä mitä takahuoneessa puuhattiin. Sitten hennea teki sen virheen, että meni tilaamaan juomat ja pyysi jotakuta tuomaan ne.
''Char!'' Tricia huusi ja iski tarjottimelle kuitin ja juomat.
''Vie ne takahuoneeseen pojille.”
Charity nyökkäsi, ja aukaisi oven. Aluksi hän ei tajunnut tanssijoita, kun vasta katsottuaan ympärille. Siihen askeleet jähmettyivätkin, Jeremy naureskeli kavereitten kanssa kunnes äkkäsi Charityn.
''Voi jumakauta!''' Mies ulvahti ja teki pakosyöksyn pöydän alle.
''Jerry?'' Hennea kohotti kulmaansa, sitten nähden Charityn tulevan ja laskevan juomat bilispöydän reunalle.
''Hei Hennea.. missäs Jeremy muuten on?''
Jeremy tunsi potkaisun kyljessään, Candy hymyili vinosti istuessaan Nathanin vieressä ja mies inahti, pyyhkiessään samalla vimmatusti poskeaan. Ja onnistuikin hyvin, jos se ei nyt vain näyttäisi siltä että tuota olisi läimitty poskeen jollain. Mies kömpi pöydän alta pois ja sai saatteekseen oivan naururemakan.
''Jeremy..?'' Charity kohotti kulmaansa, vilkaisten sitten puolialasti häkeissä tanssivia tyttöjä ja miestä, joka näytti pikkupojalta joka jäi kiinni omenavarkaista. Candy nauroi ja sai Nathanilta pienen toruvan katseen, mies kun yritti peittää hymyilyään nyrkillään.
"Charity!" Jeremy kiljaisi ja nyökäytti päätään hassusti, suukottaen sitten naista poskelle.
"No miten on mennyt?"
''Ihan hyvin, kiitos.'' Nainen mutisi hampaidensa välistä ja Jeremy kyllä huomasi että nyt oli paras olla joku hyvä selitys, pelkkä suukko poskelle ei tainnut riittää.
''Takahuone on pelkkä oleskelutila.'' Charity siteerasi, saaden nyt Nathanin antamaan Jeremylle kummeksuvan katseen. Ei ollut kertonut.
''Mites oma iltasi?''
"Siinähän se.." Jerry puri alahuultansa ja katsoi pahoittelevasti Charitya. Candy hytkyi yhä paikallaan.
"Vapaailta, ei sen kummempaa." tuo rapsutti kaulaansa ja sai Ronilta virnistyksen. Sivusilmällään nainen huomasi Candyn virnuilun, ja siinä samassa kasvoille nousi lämmin ja hellä hymy.
''No ei se mitään kulta, rentoudu sinä vain..'' Charity kuhersi ja painoi hellän suukon Jeremyn huulille saaden Candyn vaikenemaan siihen paikkaan - tuo kun ei kuullut niitä sanoja mitä miehen korvaan kuiskattiin.
''Tästä sitten puhutaan vielä kotona..''
Mies otti hieman epäuskoisen ilmeen ja tuhahti naiselle takaisin.
"Emme ole naimisissa, kultaseni. En ole sinulle tilivelvollinen." silti tuo suuteli naista nopeasti ja istahti sitten penkille, joka oli vapautunut kun Roni oli noussut seisomaan, ja mies istuikin nyt toiselle nojatuolille.
''Ja silti noin hätäännyt kun tulen paikalle kun olet salaa puuhailemassa omiasi?'' nainen hymyili ennen kuin suoristautui, laskien loputkin lasit pöydälle.
''No, odota minua sitten kun pääsen töistä..'' Charity sanoi nyt kun oli saanut tunteensa hallintoon - vaikka kääntyessään ja takaisin salin puolelle astellessaan mulkaisikin aika murhaavasti häkkitanssijoita. Ilta kului vilkkaan, Charity toi vielä pari kertaa juomia muttei puhunut Jeremyn kanssa. Häkkitanssijat olivat siirtyneet tanssimaan lyhyellä lavalla joka tuli takaseinästä ja muutama muu sisäpiiriläinen oli liittynyt nelikon seuraan. Hennea oli luovuttanut Nathaninkin suhteen ja lähtenyt pois aikaisemmin. Charity teki työnsä loppuun, ja sillä kellonlyömällä kun hommat virallisesti loppuivat nainen löi hanskat tiskiin, istahti alas ja otti itselleen drinkin jonka joi siltä istumalta suoraan kurkusta alas. Päätä kaihersi Jeremyn tempaus. 'Pelkkä illanviettopaikka'.. se mokomakin turjake. 'Ei me naimisissa olla'.. Himputti vieköön se mies saisi pitkin korviaan jossain vaiheessa. Ensin Jerry asteli takahuoneesta ulos, sitten Candy. Jeremy käveli vähän matkaa, vilkuili ympärilleen ja tilasi drinkin, kun ei nähnyt Charitya. Candy tilasi drinkin tuokin ja istuutui kutsumatta Jeremyn vierelle, ja alkoi kuiskutella tuolle jotain, jolle Jeremy hieman naureskeli. Just.. Charity kiristeli hampaitaan ja siristi silmiään. Vieläkö tuo likka sen kun yritti? Syvä hengähdys, naaman ja hiusten tarkistaminen peilistä, paitaa hiukan alemmas niin että rintaliivien pitsireuna näkyi juuri ja juuri hiukan. Housut.. jep, ei liian ylhäällä muttei hutsahtavan alhaalla, ja sitten menoksi. Nainen meni Jeremyn luo kuin petoeläin saaliin, kiersi hiukan ja sitten kiepautti kätensä tuon kaulan ympärille takaa ja suukotti poskea.
''Hei kulta. Ajattelitko vielä jäädä vai menemmekö kotia päin?''
Candy vetäytyi heti Jeremystä kauemmas ja Jerry itse vilkaisi taakseen ja virnisti.
"Mennään vaan himaan, eiköhän tässä olla molemmat kotirauhan tarpeessa."
Candy hymyili suloisinta, imelintä hymyään ja naurahti kimakasti, ennenkuin toivotti Jerrylle hyvät yöt ja kipitti takaisin takahuoneeseen. Jeremy nousi ja joi drinkkinsä loppuun, katsoen sitten naista odottavasti.
"Mennäänkö?"
''Jep.'' Charity sanoi, Jeremyn heti tuon nopeasta vilkaisusta Candyn suuntaan tajuten että tässä oli nyt hiukan kahden naaraan välistä valtataistelua reviiristä ja uroksista. Ja Charity oli se uusi tulokas joka voitokkaasti kiri eteenpäin.
''Mennään vain, minun on hiukan nälkä.'' Nainen hymyili hiukan ja nykäisi Jeremyn ylös kun tuo silpaisi juomansa alas. Jeremy heitti loimen naulakosta yllensä ja puisteli hiuksensa takin alta vapauteen. Kuulas yöilma raikasti ajatukset savuisesta klubista, ja kaksikko pysyi hiljaa aina kotiin saakka.
''No..'' Charity aloitti kotona.
''Olikos sinulla mukava illanvietto?'' Ääni pysyi ihmeen tyynenä, nainen laittoi takkinsa siististi naulaan ja sitten Jeremyn kun tuo taas heitti sen myöhemmin jonnekin naulakon suuntaan.
"Olihan tuo, ei tosin mitään uutta. Pari jannua joita en ole vähään aikaan nähnyt.. Sebastian josta puhuin ja sitten yksi Anthon." mies haukotteli ja paineli jääkaapin kautta television ääreen. Kello oli kolme.
''Mutta sehän mukavaa.'' Mikä helvetin luupää suomi-nainen-suomi sanakirjan käännöksen mukaan.
''Mikset ollut muuten kertonut minulle aiemmin enemmän sen huoneen luonteesta?''
"Mitä siinä nyt on kerrottavaa!" Jeremy tuhahti ja levitteli käsiään ja pyöräytti silmiään.
"Seuraa, viinaa, ajanvietettä... Sehän on ihan sama kuin mikä tahansa olohuone.." naisen katse sai miehen hieman takeltelemaan.
"..pienillä lisäyksillä, tietenkin."
''Jep. Pienillä lisäyksillä.'' Charity hengähti ja asteli keittiöön tekemään ruokaa.
''Ajattelin ensi yönä itsekin tulla sinne, aikaa viettämään tietty.'' Nainen huikkasi keittiöstä ja kaapi jääkaapista joitain tarvikkeita ja alkoi valmistaa purtavaa. Mies kohotti toista kulmaansa.
"Että mitä?" tuo ärjäisi ja nainen toisti aatteensa samalla herttaisella äänellä. Jeremy tuhahti ja pisti telkun päälle.
"No tervetuloa vaan! Mistä sä muuten halusit jutella muuta kun siitä millanen paikka se on?"
''No mutta, eikös se kuulu osaan keskustelua kysellä miten toisella on mennyt, missä ollut ja mitä puuhaillut?'' Charity kohotti kulmaansa ja tuli olohuoneeseen muutaman jättimäisen voileivän kanssa, pari lihan kanssa Jeremyllekin. Charity itse suosi tällä kertaa juustoa.
"No joo joo mutta sähän olit siinä melkei koko ajan." mies mumisi juodessaan kaljaansa ja sytytti sitten tupakan. Ihme selityksiä. Nyt tuo muisti millaista jonkun kanssa eläminen oli. Velvollisuutta.
''Niin no, tuomassa juomia vain.'' Charity kohautti olkiaan kun ei välittäisi asiasta ja haukkasi leivästään jotta saisi syötyä.
''Eli sinua ei haitata jos liityn seuraan?'' Nainen mutisi samalla majoneesia suupielestään pyyhkäisten.
"Ei tietenkään." Jeremy sanoi ja karisti hieman tuhkaa sohvalle viittoessaan kädellään. Kissa ärjäisi miehelle, kun tuon turkki oli miltei sotkeutunut iljettävään tuhkaan. Charity nyökkäsi ja ojensi Jeremylle yhden leivän, josta tuo haukkasi jättimäisen palan jottei tarvitsisi vastailla. Charity söi omansa loppuun ja haukotteli, repien sukat jalastaan ja hiukan varpaitaan hieroen. Tänään tekisi kylpy poikaa, tosin Charity ei edes muistanut oliko täällä ammetta? Ainakaan ollut käyttänyt vielä jos oli. Jerry haukotteli ja raapi mahaansa, siirtyen sitten parran rapsutteluun ja kyöhnäten lopuksi päätänsä. Sitten tuo röyhtäisi ja haukotteli taas, nousi ja ilmoitti menevänsä sänkyyn. Oi, mikä mies! Ja tuo otus sai Charityn aina käymään kuumana toisinaan, toisinaan taas sai naiselle eläimelliset halut miltei repiä tuon pää irti. Tätäkö se yhteiselo oli? Charity hengähti syvään.
''Käyn suihkussa ja tulen sitten. Enkä ole vihainen, ehkä hiukan pahastunut vain.. kertoisitpa vain minulle tuommoisista paikoista jotten kokisi tuollaisia yllätyksiä.'' Nainen sanoi vilkaisten Jeremyn perään, sitten riisuen vaatteensa ja jonkin ajan päästä pyyhkeellä itseään kuivaten makuuhuoneeseen palaillen. Jerry näytti nukkuvalta mutta raotti silmiään kun nainen viimein tuli vuoteeseen. Mies räpläsi sormillaan pylvässängyn raskasta, tummanviininpunaista verhoa ja huoahti sitten, jättäen sen rauhaan.
"Okei olen pahoillani. Jatkossa kerron, jos se on sulle tärkeää."
''Kiitos..'' Nainen hengähgti syvään ja jätti pyyhkeen tuolin nojalle, jaksamatta etsiä yövaatteita vaan vetäytyi ilkosillaan peiton alle.
''Koetan olla hermostumatta, kait totut tuohon elämäntyyliisi joskus..'' Aika ihmeellistä, kerrankin nainen koetti sopeutua eikä vain muuttaa miestä?
"Toivotaan niin, onhan tässä aikaa." Jeremy sanoi ja haukotteli taas, kun auringon lämpö alkoi puhaltaa verhotuista ikkunoista. Mukavan lämmin vain nukkua, ei sen kummempaa. Charity nyökkäsi, ja Jeremy sitten löysikin tuon pään käsivarren viereltä kuin sovinnon eleenä naisen siihen nukahtaen, jääden nukkumaan rauhaisampaa unta pitkästä aikaa kun asiat saatiin selvitettyä.

Iltapäivällä Jeremy heräsi taas keittiöstä kantautuvaan mekkalaan ja laahusti hitaan ja vaivalloisen näköisesti kylpyhuoneeseen. Aamut olivat pahimpia. Mies viipyikin kylpyhuoneessa aika tovin, veden lotrausta kuului ja jotain ihme surinaa. Ja kun mies viimein tuli kylppäristä, oli tuo ajanut partansa siististi niin että se kasvoit vain leuassa, ja tuon tukka oli puhdas ja suht suora, mutta katse oli vielä uninen.
''No hyvää huomenta vain.'' Charity sanoi, itsekin hiukan pöllähtäneen näköisenä mutta heränneenä. keittiö ja muuta huushollia oli siivottu, tiskit tiskattu ja Jeremy sai onnekseen eteensä ison kupillisen kahvia. Keittiössä tuoksui.. lettuja?
''Ajattelin koettaa mitä kaikkea sitä tässä kunnossa enää maistaa.'' Nainen mutisi ja kävi taas kääntämässä plätyt. Mies imaisi hieman darraisena kahviansa ja laahusti sitten naisen perään, naurahtaen tuolle ja suuteli sitten tuon selkää.
"Parasta." tuo totesi ja nyökkäsi lettuihin päin, hieman pirteämmän näköisenä. Charity hymähti ja pudisti päätään. Roskiksesta pilkotti pari ensimmäistä lettus jotka olivat palaneet. Mitä? Hilloa? Jeremy katsoi purkkia kuin ei olisi ennen sellaista nähnytkään, uusi kasvilaji hänen keittiössään.
''Ota vain, nämä loputkin on kohta valmiita. '' Nainen mutisi ja irroitteli letun irti pannusta ja iski pinon päällimmäiseksi, loput taikinat sitten viimeiseen kaataen.
"Öh.. Odotan sua." Jeremy totesi ja laahusti keittiönsä käyttämättömään voimavaraan - tiskimalliseen ulokkeeseen joka myös keittiön pöytänä tunnettiin. Pari korkeajalkaista, tyylikästä jakkaraa reunustivat sitä. Mies avasi hieman ikkunaa, viimeiset valonsäteet paistoivat yllättävän avaran kaupunkinäkymän yli. Mustaa ja punaista, siltä kaupunki nyt näytti. Jerry huokaisi ja imaisi kahvistaan. Hetki vielä kului, sitten vedenlorinaa kun pannu pestiin saman tien ja pistettiin kuivumaan jonka jälkeen mies sai eteensä lautasen, haarukan ja lusikan, tuon muki täytettiin kahvilla ja Charity istahti vatsapäätä pistäen vielä hillo - ja sokeripurkin pöydälle.
''Nyt ei ole kermavaahtoa kun kermaa ei ollut.''
"Selvä." mies tiiraili lettukasaa ja lisukkeita epäluuloisena. Tuoksu oli ainakin hyvä, mikä yllätti miehen. Naisen otettua ensin mies uskaltautui ottamaan pari lettua päällekkäin noin niin kuin kokeilumielessä, ja tunki hilloa naisen tavoin letulle, ja kääri sen.
"Terveydeksi." Jeremy mutisi ennen kuin puolitti käärön ja tunki toisen puolen suuhunsa. Sinne meni. Mietteliäs ilme, kulmien kurtistusta. Pureskelua, pureskelua. Nielaus. Pohdintaa, pohdintaa... ja toisen lettupuoliskon tunku suuhun. Kivi vierähti naisen sydämeltä, hitto soikoon kyllä tuolle näköjään tämän kokkaus kelpasi.
''Äiti opetti tekemään lettuja kun olin yhdeksän.'' Charity virnisti ja tunki omaa (yhtä) letun puolikasta suuhunsa.
Mies kohotti kulmaansa tunnustukselle.
"Äitini tapettiin kun olin yhdeksän." tuo murahti ja otti lisää lettua. Naisen pahoitteleva ilme sai vastakaiukseen naurahduksen.
"Hei siitä on viissataa vuotta! Ei se haittaa."
''Juu.'' Charity mutisi. Siinä missä tämä oli asunut onnellisena maassa pienenä, oli Jeremy todistanut äitinsä kuolemaa näemmä. Lettukasa tuntui saavan kyytiä aika taidokkaasti. Kahvikin loppui lopulta. Kun Jeremy oli syönyt tarpeekseen, nainen pisti loput lätyt jääkaappiin ja astiat tiskipöydälle kun ei enää viitsinyt siivota.
"Mainio murkina!" Jeremy kehui ja suukotti naista nenälle kiitokseksi. Sitten tuo laahusti tyhjä kahvimuki kädessään olohuoneeseen, pisti letkeästi sohvalle ja sytytti tupakan. Oi auvoa. Saipahan tuonkin hymyilemään. Eilinen möreys oli tällä pois pyyhitty, ja näytti siltä että mies olisi voinut alkaa miltei laulamaan tyytyväisyyttään. Charity itsekin tuli sohvalle lopulta, kuitenkaan juomatta tai polttamatta, vanha villapaita yllään ja tyttöjen poxerit. Ainuitakaan stringejä naisella ei ollut, ainakaan Jeremyn huomion mukaan. Uutisanti oli tutulla tavalla köyhä, ja kotvan tuijotettuaan televiissiota pari päätti valmistautua lähtemään klubille, nyt kun Charity sai pitää levähdyspäivän. Mies raahustautui rööki suussa pukeutumaan ja pisti tänään tukkansa letille mielestänsä homosti, yllänsä nahkapökät ja jonkinsorttinen pändipaita. Charity kallisteli päätään ja päätyi sitten sukkanahuhoihin, lyhyeen punaiseen hame jossa oli mustaa aluspitsiä paljon, korkokenkiin pitkine varsineen, mustaan toppiin jossa oli tyylitellyt viiltojäljet joita oli kursittu hakaneuloilla, takana tribaali. Siten vielä hiukset ponnarille nauhalla ja menoksi.

Jonon ohi tavan mukaan, drinkit käteen ja takahuoneen ovella Jeremy pysähtyi kohottaen kulmaansa kuin kysyen oliko Charity nyt varma tästä, saaden nyökkäyksen vastaukseksi. Jerry kohautti olkapäitänsä ja antoi naisen mennä edeltänsä takahuoneeseen. Sebastian, Nathan, Anthon ja Roni morjestivat kaksikkoa, Anthon ja Sebastian hieman vaisummin naista. Jeremy nyökkäsi yleisesti ja istuutui Charityn kanssa sohvalle. Pojilla oli korttipeli menossa. Charity katseli ympärilleen ja koetti arvata keitä nämä kaksi tuntemattomampaa (Sebastian ja Anthon) olivat.
'No mutta nuo kaksihan hilpeitä ovat? Eivätkö pidä minusta vai onko jäänyt paita laittamatta päälle kun noin katsoivat?'' nainen kohotti kulmaansa kysyttyään hiljaa ja välillä vilkaisten tanssijoita. Tarjoilijan työ alkoi tuntua aika hyvältä..
"Näkevät ihmisen." Jeremy vastasi ja Sebastianin sekä Anthonin tuijotus jatkui, kunnes Roni ilmoitti Charityn olevan uusiovampyyri, josta Jeremy piti. Miehet näyttivät ymmärtäväisiltä.
"Sebastian on ihmissusi ja Anthon eräänlainen demoni." Jeremy kuiskasi naiselle samalla kun suukotti tuon poskea. Anthonilla oli pitkä, lumenvaalea ja suora tukka, vaaleat silmät ja tuo näytti koko ajan vähän hämmästyneeltä. Sebastian oli taas päin vastoin, kaikkea muuta kuin elegantti. Tuon tukka sojotti viitisentoistasenttisenä joka suuntaan ja osa peitti kasvoja. Poskipäät olivat korkeahkot ja silmät tummat. Päällä oli todella kulunut lyhyt nahkatakki ja muuten tummaa kledjua.
''Hmm, päältäpäin voisi miltei muuten arvata.'' Charity mutisi ja kallisti päätään. Vähitellen naisen jännittyneisyys laski, ehkä johtui siitä että drinkkilasikin tyhjeni. Ei tämä nyt sen pahemmalta alkanut näyttää vielä tähän mennessä. Välillä kuului miesten naurunremakka kun joku voitti potin varmasti huijaamalla mutta kukaan ei tiennyt miten se oli tehty? Candy keikkui sisään jossain vaiheessa iltaa ja syleili kaikki pojat, jättäen luontevasti Charityn tietenkin välistä. Kaikki ilostuivat Candyn tulosta näkyvästi paitsi Jeremy, vaikka olihan noilla hauskaa ollut muutenkin. Candy vain sattui olemaan semmoinen pieni pinkki tapaus, joka tuoksui imelälle kirsikkapurkalle ja halusi syleillä kaikkia. Ja miehillehän vähäpukeisen demonitytön syleily kelpasi. Varsinkin kun eteenpäin nojautuessa näkyivät taas stringit, tällä kertaa mintunvihreät. Aina kun Candy kumartui, nojautuivat pojat hiukan vilkaisemaan hamosen alle. Charity ei teinnyt itkeäkö vaiko nauraa tuolle, joten hykerteli miltei hysteerisesti itsekseen kädet kasvojen edessä. Jeremy tönäisi Charitya hieman jotta tuo hillitsisi itsensä. Candyn pinkki skottiruutuminivekkihame hulmahteli tytön nyt hyppiessä muutaman hypyn innostuksesta, kun joku kertoi tuolle jonkin uutisen. Tytön nauru muistutti animesarjoista tuttua ylikimeää kikatusta ja tuon runsasripsiset silmät menivät sirrilleen juuri samalla tavalla. Charity olisi varmaan ruvennut ulvomaan kohta ellei Jeremy olisi tökkäissyt tuota kylkeen kyynärpäällään niin että nainen hillitsi itseään ja pisti pokeri-ilmeen peliin. Niin, pelistä puheen ollen..
''Etkö tahdo liittyä heidän peleihinsä?'' Charity kääntyi katsomaan Jeremya. Tuolle sopi huolitellumpi parta.
"No jos ne kohta kuitenkin pelaa bilistä niin voin ottaa avauksen siinä Stanin kanssa." mies nyökkäsi Sebastianin suuntaan ja nainen nyökkäsi. Candy oli mennyt kihertämään Ronin viereen, ja Roni katseli tuota muka arvioivasti, tosin silmät hehkuen.
"No niin, bilistä, kukaan?" Sebastian pian jo huudahtikin ja Jeremy nousi, hymyillen naiselle ja kohauttaen kulmiaan. Ou jea, niinhän tuo oli äsken ennustanut. Charity virnisti ja nousi ylös, sanoen tulevansa seuraamaan sivummasta. pallot pistettiin pöydälle, ja Sebastian löi ensin Jeremyn arvoiden tilannetta. Hänelle sattui raidalliset, kun yksi raidaton humpsahti pussiin Sebastianin ekalla lyönnillä. Charity vilkaisi muuta väkeä, hänellä oli ne radikaalit kymmenen senttiä pidempi hame puoliin reisiin saakka niin että toisin kuin Candylla pikkuhousut eivät vilahdelleet, mutta sukkanauhaut näkyivät hiukan toisinaan. Eli ei niin paha, eihän? Candy seurasi myös peliä Nathanin tuolin selkänojalla istuen, nilkat toisiensa ympärille kiedottuina ja olkapäät hieman edessä, käsien tukien tasapainoa. Tuo kannusti molempia, nyökkäili innokkaasti aina kun jompikumpi arvioi tilannetta ja sai Charitylta muutaman peitellyn mulkauksen. Charity kuitenkin kannusti pelkästään Jeremyä, mikä ei ollutkaan yllätys. Välillä Anthony ja Sebastian vaihtoivat katseita kuin pohtien, milläköhän huumeella alunperin nainen oli jerryn saanut tuota katsomaan. Saivat näitä Ronilta kuulla että Jeremy oli kutsunut naisen kotiinsa jo ENNEN kuin tuo oli muutettu.
Miehet ihmettelivät Charitya aikansa, mutta varsinkaan Anthonyn kasvoilta ei sitä voinut lukea. Tuo näytti liian aristokraattiselta moiseen, ja taisi ollakin sitä. Candyn mennessä tuolle kujertelemaan mies käänsi vain aavistuksen katsettaan pois, ja tyttö meni hiljaiseksi. Roni nauroi kätensä takana ja Nathan näytti pahoittelevalta, ja pyysi tytön luoksensa. Nathan taas näytti olevankin se moraali ja tuki. Jokaisesta löytyi omat selvät persoonansa, niin näköjään Charitystakin miesten mielestä. Nainen norkoili nyt Jeremyn luona kuten yleensäkin, välillä tuon selkää tai käsivartta silitellen samalla seuraten miesten peliä. Virne nousi aina huulille kun 'oma mies' kiri johtoon päin. Kun muut tilasivat lisää juomaa, tilasi Charitykin noiden mukana saaden pari katsahdusta jotka sitten jättivät asian sikseen jaksamatta asiasta jupista.




Candyn näytti siltä että yskisi miltei juomat suustaan, Charity kallisti päätään ja tuon huulille kareili pieni hymy. ''Sopii minulle.'' Nainen hymyili, saaden pienen katsahduksen jeremylta ettei tämä nyt menisi tästä pelistä taistelukenttää tekemään.
"Älä huoli." Charity kuiskasi Jeremylle kun Candy tuli pöydän luo ja joi vielä drinkistään loput ennen kuin teki tuttavuutta mailansa kanssa ja antoi Charitylle eleen. Char saisi aloittaa. Charity hymähti ja hymyili vinosti, kun Roni pisti mielenkiinnolla pallot järjestykseen. Kasipalloa, siis. Nainen tunnusteli mailaa ja valkoinen pallo oikein odotti siinä lyöntiä. Hiukan nainen joutui kumartumaan sadaakseen kunnon lyöntiasennon, sillä seurauskella että sukkanauhat näkyivtä- ei sen suhteen, samassa asennossa Candylla olisi näkynyt stringit keposesti. Klop- kilikolikali. Pallot vierähtelivät, yhden raitapallon nippanappa pudoten pussiin. Charity hyrisi itsekseen, äskeinen oli ollut onnenkantamoinen. Seuraava yritys, lyönti, mutta pallo ei ihan pudonnut reikään mutta jäi tukkimaan yhden pussin suun. Candy hymyili valloittavasti Charitylle ja nauroi kohteliaasti tuon menestykselle. Pian tyttö lyhykäisyydessään otti asennon, joutuen istumaan sivuttain pöydän laidalla, ja löi yksiväristä. Kulma oli helppo, ja tyttö sai pallon pussiin. Nathan taputti tuollekin menestykselle, kuten oli tehnyt Charityn kohdalla. Vielä uusi yritys, mutta pallo kieppui oudosti ympäri kehää ennenkuin päätyi tökkäämään yksiväristä, joka hievahti vain vähän. Jeremy tuntui vahtivan enemmän että naiset pelaisivat kiltisti.
''Jeremy kiltti, toisitko minulle uuden juoman?'' Charity hymyili ja räpäytti silmiään tuolle. Jeremy näytti hiukan yllättyvän - yleensä naiset toivat miehille juomia noiden pelatessa. Charity löi, nyt reunalla ollut raidallinen meni pussiin. Ja seuraava. Sitten taas huti ja Candyn vuoro joka myös pussitti, toisenkin sitten tullen huti. Charity johti yhdellä, mutta peli oli muuten tasaväkinen. Jeremy seisoi vielä hetken raaputtaen partaansa ennenkuin suostui irtautumaan tilanteesta ja lähtemään baarin puolelle. Kaikki tilasivat samalla juomakyytinsä Jeremyltä joka viuhtoi kädellänsä hieman ärsyyntyneenä ja katosi viimein ovesta. Nathan nousi ja otti Jeremyn paikan vahtijana. Candyn vuoro, tuo sai pussitettua yhden pelkällä tuurilla, kuten tyttö itsekin hykerteli, ja vielä toisenkin. Vielä pari lisää, ja Candy oli johdossa. Kolmas, kahdella johdossa. Palloja ei ollut paljoa jäljellä, mutta Charityn vuoro tuli. Nainen nousi, lipaisi huuliaan. Silmien siristelyä, ja nainen näytti laskevan jotain. Himputti Roni varmaan ajatteli, onko se koulua käynyt? Pohdintaa, pohdintaa.. Candy kysäisi nukahtiko tämä. Sitten Charity suoristautui, Jeremy saapui juuri sopivasti tarjottimen kanssa. Tähtästä, ja lyöntä. Luja sellainen. pallo osui matkalla raidatonta kylkeen joka tönäisi raidallisen pussiin. valkoinen jatkoi matkaa, kimmokkeella iski toisen raidallisen pussiin ja lopulta meni viimeisen ryppään keskelle levitellen ne ympäriinsä. Yksi raidallinen pussiin, kolmantena ja kauneimpana. Valkoinen pallo hidastui ja pysähtyi. Charitylla oli kaksi palloa jäljellä, Candylla kolme. Candy suoristautui ja otti drinkkinsä Jeremyltä, kiittäen kauniisti ja sipaisten kädellään tuon poskea. Jeremy hymyili tytölle ja tarjoili sitten muillekin noiden juomat, miehet olivat nousseet ja seurasivat nyt peliä kaikki pöydän ympärillä. Eikä vähiten naisten asujen takia, mutta se ei Jeremyä pahemmin haitannut. Charityn puoleen menevät katseet olivat peiteltyjä, kun taas Candya sai tuijottaa mielin määrin ilman sen kummempia. Vaikka kyllä kaikki Charityakin katsoivat, kun tuo nojautui eteenpäin ja hameen helma nousi. Roni jopa laski päätänsä hieman nähdäkseen paremmin, mutta Nathan tökkäsi tuota huomaamattomasti kyynerpäällään ja mies ojentautui köhäisten. Candy pussitti kaksi, ja huditti kolmannen. Charityn kaksi palloa olivat helppoja. Ja ne pussittuivatkin helposti. Sitten vielä musta. Se oli keskellä kenttää. Nainen kallisteli päätään, ja koetti muistella pelin sääntjä, sitten olkiaan kohauttaen. Hän löi mustaa, ja se törmäsi matkallaan pussiin raidattomaan viimeiseen. Musta meni ensin pussiin, sen jälkeen värillinen. Valkoinen pallo oli ainut joka jäi pöydälle. Charity otti juomansa ja otti huikat, muiden katsoessa tuota kysyvästi. Molempien pallot olivat menneet lopulta pusseihin. Candy kivahti ja puri huultansa, mutta peitti reaktionsa nopeasti, joi drinkistään ja onnitteli sitten Charitya. Jerry hymyili naiselleen.
"Onneksi olkoon." tuo hyrisi ja silitti naisen käsivartta. Nainen kohotti kulmiaan. Tuo taisi voittaa. Kaikki taputtivat, Candykin, mutta hieman laiskemmin kuin muut.
''Kiitos kiitos.'' Charity kumarsi huvittavan teatraalisesti ja virnisti niin että tuon nenänpieliin tuli suloiset rypyt. Nainen oli muuten mielissään kun sai hiukan huomiota. Drinkki käteen ja voittohuikat päälle. Candy puri huultansa huolettoman näköisenä ja istahti sitten tyhjälle sohvalle, odotellen mitä miehet keksisivät seuraavaksi. Kaikkien mielestä mainio idea oli pelata nyt hieman korttia. Nathan haki kortit sillä välin kun muut istuutuivat, ja kaikkien ollessa jo hieman maistissa huumori lensi ja tunnelma oli paljon rentoutuneempi kuin aluksi. Jopa Charitylle heitettiin läppää. Jeremy ei juurikaan reagoinut siihen muutenkuin jos asia koski häntäkin, käyttäytyi täysin luonnollisesti. Candy istui Charityn ja Jerryn kanssa sohvalla, mies istui noiden välissä. Charity hyrisi ja nyki jo itsekin maistissa että menisivät miesten mukaan pelaamaan. Candy vilkaisi miehen yli naista hiukan- tuohan innostui erilaisista peleistä. Charity venytteli, huikkasi loput tästäkin drinkistään ja hyrisi hiljaa. Aikaa oli vietetty vasta pari tuntia, ja vielä ehtisi puuhailla vaikka mitä.
''Jeremy, mennään pelaamaan..'' Nainen maanitteli ja aina jos mies murahti vastaan näykkäsi tuota korvanlehdestä ja kujersi kymmeniä syitä miksi pitäisi.
"No jakakaa meillekin." Jeremy viimein puhahti ja Candy ilmottautui tuokin peliin mukaan. Nathan nyökkäsi ja hymyili taas tuota jumalaista hymyään, ja Candy siirtyi istumaan lähemmäs tuota. Jeremy ei kiinnittänyt enkeliin niinkään huomiota, oli kai tottunut tuon hymyyn, tai sitten se ei vaikuttanut kuin niihin joille se oli tarkoitettu, mene ja tiedä. Pokeria siis, Jeremy nojautui taaksepäin saatuaan korttinsa ja katseli niitä ilmeettömästi. Kaikki onnistuivat pitämään pokerinaamansa, Nathanin kulma nousi aavistuksen verran ja Roni nauroi huolettomasti. Charity heilutteli tapansa mukaan hiukan jalkojaan tuolille ja katseli korttejaan. Kumpikohan olikaan parempi, suora, väri vai täyskäsi? Ei minkäänlaista muistikuvaa. Muut pistivät yksi tai kaksi korttia pois. Charity tuijotti omiaan hetken, ja lätkäisi sitten samantien neljä vek jättäen vain yhden kuin koristeeksi. Miehet pitivät ilmeensä taidokkaasti ilmeensä tyyninä, nainen sen sijaan mutristi huuliaan ja kallisti päätään. Candyn pokeri-ilme ei ollut sen parempi. Tuo puri huultansa ja näytti hieman suuttuneelta, vaihtoi kolme korttia pois. Nathan jakoi kaikille tarvittavat määrät lisää ja Candy hymyili nyt, ilmeisesti käsi oli nyt suosiollisempi. Jerry oli laittanut vain yhden kortin pois eikä näyttänyt vieläkään kasvoillaan mitä tuolla oli.
"Noniin" Nathan aloitti ja tuon katse kiersi kaikissa.
"Minä voin aloittaa. Kaksi paria." tuo laittoi neloset ja kutoset pöydälle mutta viimeisen kortin tuo laittoi pöydälle väärinpäin. Ei paljoakaan, Sebastianin vuoro. Tuolta tuli kolmoset.
''ACH!'' Mies tuhahti ja lätkäisi kolme rouvaa. Candy pisti kaksi paria, paremmat kuin Roni. Anthonylla oli loppujen lopuksi parhaat kortit, väri. Jeremy ja Charity eivät olleet väelä näyttäneet korttejaan. Sitten Jeremy pisti värinsä, tasoissa Anthonyn kanssa.
''Täyskäsi.'' Charity sanoi. Kaksi kakkosta ja kolme nelosta.
''Mikä olikaan muuten paras, väri, suora vai täyskäsi?'' Nainen kysäisi kuin ohimennen, muiden katsoessa hetken kuin tyhjäpäistä.
"Värisuora tai vitoset." Jerry vastasi ja vilkuili nopeasti Anthonyn kortteja verraten niitä omiinsa. Pian mies kiljaisikin riemunsa ja Candy naurahti.
Aloittelijan tuuria." Roni mutisi ja keräsi kortit pois.
''Sanot vaan kun et pärjää..'' Charity hymisi, Jeremy ei vastannut tämän kysymykseen siitä mikä niistä KOLMESTA oli paras. Nojaa, paras kait antaa olla.. Kortit jaettiin. Vaihdettiin. Näytettiin. Kaikki sujui normaalisti, tällä kertaa Sebastianilla parhaat kortit, mutta sitten silmät siristyivät kun Sebastianilla jolla oli neljä kakkosta sattui olemaan samanlainen herttakakkonen kuin Charitylla jolla oli kolmoset.
''Heetkonen.'' Nainen mutisi ja kurtisti kulmiaan Tuijottaen lyconia pitkään.
''En tiennytkään että käytössä on kaksi pakkaa?''
"Hmm?" Jerry katsahti Charin kortteja ja mutristi kulmiaan. Roni kohotti tuokin kulmiaan. "Parempi mahis saada vitoset?" mies ehdotti ja muutamat naurahtivat. Noissa promille määrissä se ei enää haitannut. Peliä pelattiin, ilta sujui sutjakkaasti. Pian kello oli jo kolme, Candy haukotteli. Charity alkoi päästä vauhtiin. Enää tuo ei enää murissut tanssiojillekaan vaikka ne tämänkin selän taa tulisivat. Peli jatkui, tyjhiä laseja oli kertynyt itse kunkin eteen- myös naisen ja Jeremyn, sen myös huomasi Charityn kikattelusta ja hilpeästä olemuksesta. Neljän aikaan porukka alkoi lopetella peliä ja Roni nousi ylös, kuten myös joku tanssijoista hänen vierellään, joka oli jäänyt seuraamaan miehen peliä. Nathan ilmoitti lepattavansa kotio ja muutkin myöntelivät, oli aika lähteä pehkuihin. Osa oli jo lähtenyt, kun Roni vaihtoi pikaisen suudelman tanssijan kanssa ja sai Jerryltä moittivan katseen, mutta vampyyri ei puuttunut toisen tekemisiin muuten, ei sanonut mitään. Candy oli lähtenyt Nathanin kanssa samaan aikaan, kuten Sebastianikin noiden jälkeen heti. Anthony haukotteli tuokin. Charity mutristi suutaan, oli juonut sen verran ettei tuntenut väsymystä vaan hymisi ja kujersi itsekseen kädet jalkojensa välissä ja jalkojaan jakkaralla iloisesti heilutellen.
''Vielä kierros?'' Nainen hihkaisi Jeremylle posket hiukan punoittaen alkoholista.
"Ei, en usko.. Lähdetään nyt vain." mies pudisti päätänsä ja etsi jostain takkinsa, jonka veti ylleen. Tupakka vielä huuleen ja ulos naisen kanssa, joka hieman hangoitteli vastaan, mutta seurasi miestä. Kotimatka sujui nopeasti, Charity höpötteli jotakin illasta ja Jeremy pysyi aika vaisuna. Nainen ei kait sitä miltei tajunnutkaan, alkaen matkalla vaikuttaa uneliaalta. kotiovella tuo pudotti vahingossa takkinsa vaikka sen piti mennä naulakkoon kuten aina, hoippui hiukan, potki kengät jaloistaan ja meinasi kaupan päälle kompastua kissaan. Jerry hymähti tuon törttöilylle ja vaappui itsekin hieman vaarallisen näkösesti kun yritti repiä kenkiä pois jaloistaan. Kissa katsoi hyväksi liueta loitommas kunnes mies olisi taas molemmilla jaloillaan tukevasti. Jeremy päätti virkistäytyi veskissä, ja menikin pesemään kasvojansa muutamalla vedenroiskauksella. Jerryn pestessä kasvojaan kuului keittiöstä kolinaa kun Charity taisteli kahvinkeittimen kanssa saadakseen sitä toimintaan.
''Perkeleen rakkine!'' ärjähdys, pari lyöntiä ja johan alkoi masiina iloisesti plurputtaa ja tiputella kuumaa kahvia kannuun. Jerry hoippui keittiöön ja jäi nojailemaan seinään uupuneen näköisenä.
''Kohta tästä piristyy...'' Charity virnisteli ja hoippui hiukan miten sattui, sitten kaataen maitoakin AntiChrisulle joka kyhnytti vaateliaasti pohjetta vasten.

Aamu koitti, ja vampyyrit menivät nukkumaan. Iltapäivä oli taas jotain viisi, kun nuo vasta heräsivät, Charity ensimmäisenä. Char raahautui keittiöön - tuo olisi aloitusvuorossa seitsemältä klubilla, ja päätti mennä sinne vähän aikaisemmin. Huikattuaan Jerrylle että tuolle oli kahvia valmiina keittiössä nainen katosi raikkaaseen iltaan. Jerry raahautui keittiöön pikku hiljaa, aikoen lähteä klubille itsekin ajoissa. Char oli jo klubilla, avasi ovet eilen saamallaan avaimella ja änkeytyi ovenraosta sisään, ettei tuuli paiskaisi painavaa ovea ammolleen. Nainen jätti kassinsa tiskille ja meni etsimään avauskassaansa, kun kuuli ääniä takahuoneesta, jonne pääsi vain tiskin ohi menemällä. Epämääräisiä ääniä, Char mutristi kulmiaan. Kenenkään muun ei pitänyt olla täällä viellä.. Charity otti pesismailan repustansa, miten lie sinne jäänyt, ja hiippaili takahuoneen ovelle, raotti sitä ja.. EI! Ei ei ei!! Char pudotti pesismailansa ja peitti suunsa käsillänsä. Candy! Ja Roni! Ja.. Erittäin epäilyttävässä asennossa. Candyn päätä ei näkynyt, mutta Roni istui tuolilla, sen edessä oli Candyn vartalo, tuon pää ilmeisesti Ronin sylissä. Roni poltti savuketta ja joi olutta, silmät kiinni. Charity pietti suunsa kädellään jottei huudahtaisi, veti oven kiinni sulkien sen. Kolinaa vain kuului kun maila tippui kädestä, toisenkin käden painuessa kasvoille ja tytön painuessa kyyryyn kuin lapsi joka on nähnyt pätkän elokuvasta joka on K-18. Tuo varmisti vain sen mitä Jeremy oli sanonut, Candylla olevan omat tapansa päästä sisäpiireihin.. Mutta tuo oli jo sairasta. Hetkeksi silmät sulkeutuivat ja mieli kertasi ja pohti asioita, laski 1+1=2.5, ja sitten takaisin ylös kokoamaan itseään. Hetken päästä ovi aukeni ja Jeremy tuli sisään, Charity vilkaisi pikaisesti ovelle, tunki mailan laukkuunsa ja oli availevinaan kassaa.
''Hei.'' Nainen snaoi, pyrkien pitämään kasvojaan vakavana. Voisikohan hänelle kertoa? Tuo varmaan voisi puhua Ronille, Charitysta tuntui että itse joutuisi pahaan alakynteen miehen palkollisena..
"Candy ottaa Ronilta suihin tuolla!" Char parkaisi ennenkuin ehti hillitä itsensä. Jeremy pudisti päätänsä.
"Mitä?"
"Niin!" nainen parkaisi taas ja Jeremy näytti epäuskoiselta.
"Ihan totta Jerry, miksi mä sellasta valehtelisin?"
"Char, ei Candy.." mies näytti vihaiselta ja käveli takahuoneen ovelle. Char katsoi tuota, Jerry vilkaisi vielä naista ennen kuin avasi oven ja meni sisään. Ovi läimähti kiinni. Takahuoneesta kuului muutama huudahdus ja kirkaisu, sitten epämääräistä kolinaa ja Candy ilmeisesti paiskautui ovea päin, joka oli jäänyt raolleen, ja valahti lattialle puoliksi tiskin puolelle.
''JEREMY!'' Charity karjaisi ja vaikka ukinka ei pitänyt Candysta, nyt sääli tuota ja veti nopeasti turvaan tiskin taakse.
''Odota tässä.'' nainen irvisti ja sipaisi tytön pinkkejä hiuksia tuon kasvoilta ja ryntäsi takahuoneeseen.
''Jeremy, lopeta!'' Nainen huusi, kun mies näytti olevan nyt käsikähmässä itseään isompikokoisen Ronin kanssa. Miehet todella tappelivat nyrkein ja hampain, molemmat sähisivät toisilleen.
"Mitä vittua se sulle kuuluu perkele!" Roni rähähti ja otti Jerrya reveleistä kiinni ja paiskasi bilispöytää päin.
"Vittu Roni! Mä sanoin sulle Candysta, sä et koske siihen! Sulla on vittu vaimo!" Jerry ärisi takaisin, joskin hätäännyksen piirteitä oli tuon kasvoilta luettavissa kun Roni asteli tuota päin.
''Roni lopeta! LOPETA!'' Charity kiljui kun Roni nappasi Jeremyä uudestaan paidasta kiinni. Kuului kova kolaus kun pesismaila mäjähti suoraan suuren vampyyrin päähän, joka vain heilahti hiukan sivulle miehen sitten katsoen vihaisesti naista joka piteli mailaa molemmin käsin.
''Päästä irti Jerrysta! Jeremy, eikö tätä voi selvittää muuten kuin nyrk-''
Mojaus, kun Roni toisella kädellä jolla oli Jeremystä päästänyt irti löi naista niin että tuo lennähti seinään voimalla mailan vain kolistessa tippuessaan maahan.
"RONI!" Jeremy huusi ja naisen ilmalentoi päättyi lattialle. Nainen oli siinä mytyssä, sylkien verta suustansa. Jerry oli noussut pystyyn ja heilautti tukkaansa taakse.
"Ton sä saat maksaa." vampyyri ärisi ja pian miehet olivat taas toistensa kimpussa. Tällä kertaa Roni otti osumaa, Jerry oli nyt tosi vihainen. Candy konttasi Charityn viereen ja siirsi vuorostaan hiuksia tuon naamalta, ja otti tuota kädestä.
"Mennään, Char, mennään klubin puolelle, täällä ei.." Roni mätkähti maahan rikkoen painollaan bilispöydän jalat ja Jerry seisoi tuon vieressä miehen yskiessä. Ronilla ei ollut paitaa, farkut olivat auki mutta boxerit onneksi ylhäällä. Jerry irvisteli hampaineen, Candy parahti.
''Lopettakaa nyt herran tähden!'' Charity parahti ja sylki suustaan verensekaista sylkeä. Nainen irvisti ja nousi Candyn mutonista huolimatta ylös, ei tainnut olla eka kerta kun oli mieheltä turpaan saanut.
''Nyt vittu molemmat lopettaa! Tästä ei tule kuin ruumiita saatana!'' Nainen ärisi. Naisella ei ollut lainkaan kokoa kumpaankaan mieheen verrattuna, tuo ei ollut yhtä vetävän näköinen kuin Candy mutta perhana pahempi suustaan kuin kaikki kolme yhteensä. Roni sylkäisi Charia kohti, joka väisti. Jerry hengitti kiivaasti, veti katseensa Candyyn joka oli alkanut itkeä lohduttomasti kasvot käsissään.
"Ei Candya, Roni." Jerry viimein sanoi käännettyään katseensa takaisin Roniin joka nyt könysi ylös ja tuijotti miestä vihaisena.
"Helvetti Jerry, mitä vittua se sulle kuuluu."
"Kuuluu enemmän kun sulle, perkele, sä saat kenet tahansa!" Jerry parahti takaisin ja perääntyi hiljalleen Ronin astellessa lähemmäs. Charity vilahti Jeremyn eteen ja katsoi miltei anovasti Ronia jotta tuo lopettaisi tämän, nyt ja heti. Jeremy murahti ja koetti työntää naista edestään saaden vastaukseksi miltei vihaisen sähähdyksen ja hampaiden väläytyksen. Ne olivat kasvaneet vähitellen enemmän vampyyrimaisiksi.
''Roni, sulla on tanssijoita ja klubi ja mainetta ja sata tosiaan minkä muijan tahansa. Jeremy saa nyt tyytyä vain yhteen, jos ei muuten herkuttele sillä ajatuksella. Leiki vaikka kimppakivaa mutta ei käytetä hyväksi omaa valta-asemaa. EI Candya..'' Charity sihahti viimeiset sanat niin hiljaa ettei Jerrykaan takan niitä kuullut, vain Roni edessä. Nainen tuijotti miestä kulmiensa alta. Hän ei tuntenut Candya, mutta sen kyllä huomasi kun joku koetti epätoivoisesti saada huomiota ja olla tärkeänä osana porukkaa. Roni hieraisi niskaansa ja sähisi Charitylle, joka perääntyi kiinni Jerryyn ja nuo sähisivät takaisin. Candy makasi lattialla kyljellään, käpertyneenä sikiöasentoon ja peitti edelleen kasvojaan, hytkyi hiljakseen. Roni ärähti ja istahti, veti jostain tupakan ja sytytti sen. Jerry huokaisi hiljaa meni sitten Candyn luo, joka ei antanut tuon koskea itseensä, vaan sätkyi joka kerta kun Jerryn käsi tuli lähelle. Charity oli jäänyt siihen seisomaan yksin, katsoi vuoroin Ronia joka poltteli röökiään ja murahtaen jotain sulki viimein sepaluksensa. Jeremy ei tiennyt mitä tehdä Candylle. Nainen huoahti, olisi pitänyt hoiella asia rakentavammin. Kieli kosetteli suun sisäpintaa etsien kaikki ne haavat jotka lyönnistä oli tullut. Kello oli miltei tasan, avaamisaikaa.. Charity asteli Jeremyn ja Candyn luo.
''Jää sinä tänne, kunhan ette ala tapella..'' Nainen kuiskasi miehen korvaan ja sipaisi tuon poskea nenällään.

Toisen naisen Candy antoi kyllä koskea itseensä, kun Charity kehoitti tuota nyt tulemaan mukaansa ja vei naistenhuoneeseen siistimään tuon kasvoja lyönnistä jonka Jeremy oli huitaissut.
''..Miksi teit sen?'' nainen lopulta kysyi varovasti ja putsasi ja tytön suupielestä verta pyyhkeellä ja kyyneleitä poskilta ja silmistä tuon istuessa penkillä. Candy vapisi kauttaaltaan ja väisteli Charin katsetta. Char huoahti ja jatkoi haavan puhdistamista, tuon poskipää oli auennut. Candy näytti nyt pieneltä tytönreppanalta, jonka isä oli pahoinpidellyt. Ja aika läheltä sitä mentiinkin, vaikkei lyönti ollut pahin. Jerryn viha se vasta sattuikin.
"Ei kenenkään pitänyt tulla.." tyttö sopersi viimein ja loi anovan katseen Charityyn, ja vinkaisi kun Char kosketti suunpielen haavaa.
''No mutta tuli, sille ei nyt voinut mitään.. Mitä edes teit täällä ennen avaamisaikaa?'' Charity hyssytteli kuin isosisko ja sai viimein putsattua haavan niin ettei se näyttänyt pahalta, kaivaen vielä laukustaan huulipunaa jota laittoi Candylle niin ettei sen vierellä haavaa oikein näkynytkään. Valmiiksi tultuaan nainen istahti lattialle Candyn eteen tuon istuessa tuolilla ja ojensi tytölle drinkin jonka oli napannut samalla tiskin luona.
''Ota tuosta huikkaa..'' Nainen hymyili lohduttavasti, otti taskupeilin ja alkoi putsata omia lyöntijälkiään kasvoistaan. Candy vei drinkkilasin huulilleen ja piti sitä siinä hetken ennen kuin joi siitä kulauksen. Candy katseli Charitya miettiväisen näköisenä, edelleen tosin vapisten, mutta maltillisemmin.
"Jerry vihaa mua nyt aina." tyttö huokaisi viimein ja joi saman tien lasistaan lisää.
''No, tuskinpa nyt aina. Se on pitkä aika.'' Charity yskäisi ja irvisti kun omaankin haavaansa kirveli.
''Mutta miksi teit sen? Kyllä Jeremy varmaan ymmärtäisi jos syy oli hyvä..'' Nainen mutisi ja vilkaisi ohimennen Candyyn, pohtien hetken mitä sanoisin.
''..painostiko Roni sinua siihen?''
"E-ei.." tyttö sopersi ja haki turvaa drinkistään.
"Se vaan pyysi, tai.. Se sanoi etten olis tervetullut tänne jos en tee sen hyväks jotain, se pelasti mut kerran.." Candy nuolaisi haavaansa suunpielessään ja irvisti. Eli käytännössä, Char ajatteli ja huokaisi. Miten alas se mies saattoi vajota. Charity pullisti poskiaan ja tuhahti, katsoen sitten Candya.
''Sun ei tarvitte, tiedätkö?'' Candyn pysyi hiljaa katse lattiassa.
''Sano se mitä vain, sun ei tarvitse. Tollaista ei voi vaatia keneltäkään. Ja jos tuntuu että painostus käy kovaksi.. voit tulla meille.'' Charity sanoi. Jeremyllä ei olisi nokankoputtamista, ja kyllä Ronikin tästä Charitylta kuulisi. Hitot työpaikasta.
"Mitä mä sitten teen!" Candy parahti viimein ja vapisi taas kauttaaltaan.
"En mä voi tulla teille, en vaan voi. Katsoa teitä, katsoa sua ja Jerrya. Mä oikeesti pidän siitä, se on kuin joku isoveli mulle." Candy avautui ja Char pysäytti puhdistamisen hetkeksi jatkaakseen sitä taas kohta.
"Jos en tee mitä ne haluu mulla ei oo mitään paikkaa mihin mennä, ja oon niin monelle velkaa." tyttö sopersi lopulta ja peitti silmänsä toisella kädellään, ilmeisen häpeävänä.
''Minulle et ole velkaa..'' Charity sanoi.
''Lupaan seistä tukenasi. Sovitaanko niin? Sano jätkät mitä tahansa, ei ne voi meitä jyrätä?'' Nainen sanoi, nyt saaden äänensä kuntoon niin että sen paino hiukan vaikuttikin.
''Sanokoot piruvie mitä vain, jokane täällä lähtee pohjalta himputti. Mä olin vielä ihminen kuukausi sitten! Jos ne tulee vielä sua lähelle, soita mulle..'' Charity sanoi nyt painokakasti ja nousi ylös, vilkaisten kelloon.
''Mun pitää nyt avata paikat.. jää tänne henkilökunnan tiloihin miettimään, tässä on mun numeroni. Voit soittaa millon tahot.'' Char sanoi ja ojensi tytölle paperin palan ja vielä siskollisesti silitti Candyn poskea.
''Kaikki kääntyy vielä hyvin. Ja jos tulet meille, lupaan että en käyttäydy niin että tuntisit olosi tukalaksi..'' Charity hymyili hiukan, ja sitten meni ovelle, sulki sen ja meni avaamaan ovet väelle. Jerry istui tiskillä ja heilutteli laiskasti jalkojansa olutpullo kädessänsä. Ronia ei näkynyt, lieko lähtenyt. Pari tarjoilijaa oli tullut ja olivat pukemassa ilmeisesti, yksi heistä tuli nyt sitoen vielä essuansa.
''No?'' Charity vilkais Roniin ja pisti vielä itselleenkin essun, muuta yllä musta puhvihihainen paita ja vielä lyhyt leveä, monikerroksinen hame jonka valkeat aluspitsit näkyivät. ''..Älä ole vihainen Candylle.'' Nainen sanoi ja meni avaamana yläovet, vielä vilkaisten Jeremyä ilmeellä ''puhutaan tästä sitten kotona''. Jerry pudisti päätänsä ja kulautti oluensa loppuun. Pullo lensi komeassa kaaressa roskikseen. Muutama asiakas valui heti ovien avauduttua tiskille, mutta varsinaiseen rysään menisi vielä pari tuntia. Candy ilmaantui salin puolelle ja luikahti saman tien tarjoilijoiden pukuhuoneeseen vältellen Jerryä. Charity meni tiskin taakse nyt tällä kertaa ja alkoi tehdä juomia väelle, myös yhden Jeremylle. Kun mies nyt ei jaksaisi murjottaa, mitenköhän selittäisi Anthonylle, Nathanille ja muille ettei takahuone ollut ihan.. käyttökelpoinen tänään. Voisi pistää rempan piikkiin. Jerry istui edelleen tiskillä välittämättä asiakkaista, jotka vilkuilivat tuota välillä, moni ei-niin-tuttu luuli tuota Roniksi, miehissä oli niin paljon samaa näköä, eikä noteerannut tuota niinkään. Jerry kittasi juomia nopeaan tahtiin, Candy tuli viimein salin puolelle sen täytyttyä jonkin verran ja istui johonkin, joku tarjoilijoista vei tytölle juoman. Jeremy ei kiinnittänyt siihen huomiota. Charity viipotti koko illan kiireisesti kunnes sitten tuli lopulta muutaman tunnin päästä hänen taukovuoronsa haukata jotain ja mennä lepäämään puoleksi tunniksi. Nainen otti laukustaan tekemänsä leivän ja pullollisen olutta ja meni sitten takahuoneeseen katsomaan jälkiä - siellähän se Roni istuskeli perin vittuuntuneen näköisenä. Charity huoahti, otti toisenkin pullon mukaansa ja asteli tuon luo ojentaen pullon miehelle. Roni ei koskenut ensin pulloon, antoi sen olla pöydällä. Mies poltteli tupakkaansa rauhallisesti, joskin vittuuntuneisuus paistoi tuon kasvoista.
''Teit kyllä aika hajusti mitä kuulin.'' Charity sanoi kohauttaen harteitaan ja istahtaen toiselle penkille istumaan ja syömään leipäänsä ja otti hörppyä suoraan pullon suusta.
''Mutta ei tarvinne koko iltaa täällä viettää.''
"Haista paska." Roni ärähti ja avasi olutpullon hampaillaan, ja kulautti nestettä kurkkuunsa. Mies tumppasi röökinsä kukkurallaan olevaan tuhkakuppiin ja sytytti uuden.
''Vaikka, sama se minulle.'' Charity tuhahti ja tuijotti miestä ja otti hörppyä.
''Et saisi hyväksikäyttää häntä noin. Tiedät ihan hyvin ettei Candy ole kovin vahvoilla.'' Nainen mutisi.
"Vitut mä siitä penikasta, se on vaan väline." Roni puhalsi savua ulos ja imaisi hieman oluestaan. Char kohotti kulmiaan ja pakotti mielensä tyyneksi. Ronin kanssa ei kannattaisi tapella. Tuo oli äskenkin vain heittänyt naisen seinään.
''Välineitä ostetaan kaupasta, voin neuvoa hyvän liikkeen jos niitä vain kaipaat. Candy on persoona joka on aika sirpaleina just nyt.'' Nainen mutisi, laskien mielessään kymmeneen jotta pysyisi aivan tyynenä. Ronin aiemmin sanomat sanat 'Vihaan suo yhä, mutta voisin naida', saivat aivan uuden merkityksen tänä iltana.
"Mitä sä siitäkin tiedät, Char. Sä vihaat sitä Jeremyn takia, koska Jeremy rakastaa sitä. Rakastaa sitä kuin jotain perkeleen sukulaista, helvetti. Candy ei ansaitse sen rakkautta. Etkä sinäkään, vitun pyrkyrit." mies sylkäisi ja mulkaisi naista pahasti. Tuo ei ollut kaikkein vastaanottavaisimmalla tuulella.
''Hmm, Candy ei ole paras kaverini. Ja minulle sopii jos Jeremy rakastaa häntä kuin sukulaista, eipä pidä pelkkänä naimatankona.'' Charity mutisi ja otti syvät ryypyt pullosta ja ähkäisi sen väkevyyttä.
''Luulisi että edes ymmärrät hiukan kun olet hitto vie aviomies ja isä.''
"Ne ihmiset on ansainneet mun kunnioituksen. Toisin kuin joku Candy, joka tulee tänne lyhyessä mekossaan ja purkkapalloineen. Se ei ansaitse Nathania, ei Jerryä. Se on pelkkä naimatanko." Roni ärähti ja heitti tyhjän pullon pois.
''Ette taida antaa hänen olla muuta.'' Charity sanoi nyt jo aika kylmästi, ja joi pohjat pullostaan lipaisten vielä huuliaan. Nainen nousi niiltä sijoiltaan, miettimättä nyt enää edes työpaikkaansa. Asteli vain tiskin puolille, otti paikkansa ja lähti tarjoilemaan juomiaan sekalaiselle sakille joka oli täydessä juhlatunnelmassa kuten aina. Roni hymähti ja katsoi naisen perään. Siinähän selitti, eipä tuo paljoa vaikuttanut miehen mielialaan. Joskin miehen katse lipui naisen perseeseen ennenkuin se katosi ovesta. Mies kohautti kulmiansa. Toivottavasti Rina ei kuulisi tästä. Tänä iltana aika tunuti sujuvan paljon hitaammin. Charity ei oikein tajunnut vaivaantua edes asiakkaiden kähminnästä, vilkaisi vain välillä että Candy voi ihan hyvin. Lopulta, kun kello oli yksi noon naisen vuoro loppui ja tuo asteli Jeremyn luo essuaan riisuen. Mies kun oli hakeutunut yhtene pöytään, saaden nyt drinkin eteensä naiseltaan. Jerry näytti yhtä vittuuntuneelta kuin Roni, ja poltti röökiänsä karun näköisenä. Candya ei näkynyt nyt, ei tuosta pöydästä.
''Jeremy..?'' Charity sanoi varovasti ja istui pöydän ääreen katsoen miestä pää kallellaan. Meinasi sanoa jotain, mutta huulet painautuivat yhteen. tuolle ei kannattanut alkaa saarnata, kun samassa punkassa kerran nukuttiin.
''Tahdotko olla täällä vai lähdetäänkö?''
"Miten vaan, lähetään vaikka. Tää paikka tympii." mies vastasi ja tumppasi röökinsä. Candysta näkyi vilahdus kun tuo katosi ulosmenokäytävään, ilmeisesti myöskin lähdössä. Ronia ei näkynyt, lie jäänyt murjottamaan takahuoneeseen. Charity otti Jeremya kädestä ja lähti tuon kanssa ulos, vielä eri tietä lähtein kuin minne näki Candyn menevän jottei tänä iltana tulisi enempää yhteenottoja. Tie vei kotiin - ihme kyllä, kerrankin molemmat selvin päin. Kotona vaatteet siististi naulaan.
''Jeremy.. Älä ole vihainen Candylle..''
"Miksi en olisi?" Jerry ärähti ja potki kengät jaloistaan, painellen sitten olohuoneeseen murjottamaan. Char seurasi perässä ja istahti tuon vierelle. Mies vältti tuon kosketusta. Charity katsoi Jeremya vain hiljaa.
''Hän tarvitsisi nyt enemmän tukea kuin huutoa... puhuin hänen kanssaan.'' Nainen sanoi ja kaivoi sohvan alta röökiaskin, otti yhden ja sytytti huuliensa väliin.
"Ja?" mies kysyi kärsivällistä ääntä tavoitellen, mutta sai aikaiseksi vain kärsimättömän ärähdyksen, ja vei katseensa takaisin kiinninnäiseen televisioon.
''Hän ei itse tahtonut.'' Charity huokaisi.
''Hän sanoi että hän on velkaa väelle ja nuo vaativat.. 'vastapalveluksia'.'' Nainen irvisti hiukan ja veti syvät henkoset.
"Yllättävää. Se tyttö osaa järkätä itsensä kuseen milloin vain." Jeremy vastasi vailla sääliä äänessänsä ja sai Charilta nuhteenomaisen katseen. Jeremy huomioi tuon ja kohotti käsiään.
"Mutta miksi helvetissä Roni? Mitä se sille on muka velkaa ja miksi se typerä edes suostuu semmoseen!"
''Hitto soikoon, luulisi sinun tietävän että Ronilla tuntuu olevan valtaa hankkia ihmiset kuseen kaulaa myöten ja enemmänkin!'' Charity älähti, irvistäen sitten kun suuta liikuttaessa sattui haavaan.
''..Ei se uskaltanut kertoa minulle. Sanoi vain olevansa velkaa väelle. Hän on tossun alla ja pahasti pulassa.''
Jeremy pudisti päätänsä ja hieroi ohimoitaan kärsivän näköisenä. Perkeleen likka, tuo ajatteli ja puristi nyrkkiänsä tiukemmin kiinni, rystyset muuttuivat valkoisiksi.
"Mitä sä sitten sanoit sille, mitä sen pitäis tehdä?"
''Annoin numeroni.. ja kielsin enää tekemästä painostuksen mukaan..'' Charity huoahti.
''Lupasin auttaa kuten vain saatan ja kykenen.. ja tarjoamaan turvaa jos tarvitsee. ja hitto jos on nokankoputtamista painelen minäkin ulos saman tien.'' Nainen mutisi ja painautui miltei sohvatyynyjen sisään.
''En osaa edes enää vihata sitä naista, sääliä vain.. se on kusessa.''
Jerry siirsi viimein katseensa Charityyn.
"Ei se ansaitse sun huolenpitoa kulta. Kuten muistat, sun kuuluis ennemmin vihata sitä kuin auttaa. Ei se ole tehnyt sun oloa helpommaksi mitenkään mitä takahuoneeseenkaan tulee."
''Sano sitä sitten vaikka naisten huolehtimisvaistoksi..'' Nainen huokaisi hiljaa ja laski kätensä jeremyn käden päälle.
''Jokainen tarvitsee edes jonkun joka ei katso ylimielisesti ja hiukan huolehtii.'' Charity hymyili vaisusti.
"Sä oot liian helppo." Jeremy naurahti viimein ja sekoitti Charityn tukkaa kädellänsä, ja veti naisen sitten syliinsä. Mokoma Candy.. Mitä sen kanssa sitten tekisi, jos sillä ei enää ole paljoa asiaa Ronin klubille. Ei sillä ole mitään mihin mennä. Paitsi jos se tulisi Charityn ja Jeremyn luo ja liikkuisi noiden seurassa, tuskin Roni sitä silloin.. Tai ei kai se käsiksi kävisi..
''Jonkun pitää olla.'' Charity hymisi vain kuin kissanpentu ja käpertyi siihen Jeremyn turvaisaan syliin. Hänellä sentään oli Jerry, joka oli pitänyt ja piti yhäkin huolta vaikka nainen kuinka joskus hölmöilisi tai joutuisi ongelmiin. Ajatus oli lohduttavampi kuin kymmenen kiloa suklaata.
"Mitä helvettiä sen Candyn kanssa sitten tekee, Char? Pitääkö se ottaa tänne, pitäskö Nathanin ottaa se suojiinsa?" Jeremy kuiskasi ja tuijotti seinään, kuin kuvitellen mielessään mitä siitäkin tulisi että tyttö olisi täällä.
''En tiedä.. Auttaa vain jotenkin tuosta sopasta ulos jottei olisi altavastaajana, jotta saisi muuten vakituisen paikan muiden seurassa.'' Charity mutisi hiljaa otsa Jeremyn kaulaa vasten niin että tunsi tuon aataminomenan. Se liikahteli hauskasti miehen puhuessa.
''Nathan kait ymmärtäisi.. sille voisi puhua asiasta.''
"Niin, se kai suostuisi mihin vain. Se näkee kaikissa jotain hyvää." Jeremy irvisti Nathanin myötätunnolle ja puhahti. Jeremy itse oli aika paljon samanlainen, tosin ei myöntäisi sitä ikinä. Ja oli tuossakin ronimaisia piirteitä, jotta olisi edes samassa sarjassa enkelin hyväntahtoisuuden kanssa.
''Niin.. Sinä se olet niin kultainen ymmärtäväisyydessäsi.'' Charity hymyili miehelle ja ojensi kaulaansa niin että ylsi suutelemaan tuota huulille hetken ajaksi.
''Tahdotko kahvia ja jotain pientä? Itselleni ainakin voisin keitellä.'' Nainen hymyili ja nousi suorempaan istumaan hamettaan suoristellen.
"Joo keitä mullekin.." Jerry huokaisi ja hieroi taas ohimoitaan. Mitä tuo nyt tekisi sen kanssa. Pian mies oli kuitenkin kaivanut kännykkänsä jostain ja ruudulla luki jo Candy, ja tuo painoi vihreää nappia. Puhelin alkoi etsiä verkkoa, ja mies nosti luurin korvalleen. Keittiöstä kuului kahvikoneen porinaa ja muita ääniä kun Charity kokkaili jotain radion soidessa vierellä - ei kuitenkaan häiritsevän kovaa. Puhelin ehti hälyttää pari kertaa, kun sitten kuului epäröivä ääni hetken hiljaisuuden jälkeen.
''..Haloo?''
"Candy?" Jeremy ähähti kuin yllättyneenä tytön vastaamisesta.
"Niin..?" kuului hieman hätääntynyt ääni, jonka värinästä päätellen tyttö oli itkenyt.
"Ei kun, mietin tässä, jos olisit halunnut tulla tänne."
"Jerry mä oon pahoillani.."
"Char kerto mitä Roni oli tehnyt, en mä ole sulle vihanen. Jos haluut tulla tänne niin tule vaan. Mietin et sulle vois olla hyvä olla mun tai Nathanin luona jonkin aikaa."
''..Ootsä ihan varma ette ole vihainen?'' Kuului Candyn epäröivä ääni ja nielaus, kuin tuo yhä kokoilisi itseään. Jeremy huokaisi hiljaa. Kukapa tuota auttaisi jollei hän tai Nathan.
''Tietty. Tule vain.'' Mies sanoi, ja hymyili kait hiljaa itsekseen sitä kuitenkaan ulospäin näyttäen. Candy vuodatti hetken sydäntään ja kiitteli Jeremya, ennekuin puhelu loppui. Ja Jeremy istui vain, istui puhelin kädessään tuijottaen seinään, kuin unessa heräten vasta kun Charity tuli tuon eteen ja ojensi kupillista kuumaa kahvia ja tarjotinta jossa oli hänen tapaansa kaikenlaista pientä naposteltavaa.
"Candy tulee nyt tänne." mies sanoi ja pureskeli hetken alahuultansa ennenkuin hörppäsi kahvistaan ja kahmaisi kouraansa tarjottimelta syötävää. Charity ei sanonut mitään, mutta se pieni, kiitollinen hymy joka nousi naisen kasvoille kertoi enemmän kuin tuhat sanaa kiitollisuudesta miehen ymmärryksestä. Samantapaisessa tilanteessa oli Charity itsekin ollut, ja se sattui.
''Siivoanko paikkoja ja laitanko vierasvuoteen?'' Charity kysyi ja siemaisi omaa kahviaan johon oli sekoittanut maitoa.
"Joo kuulostaa ihan hyvältä." Jerry nyökkäsi ja nousi auttaakseen laittamaan vierasvuodetta. Jossakin komerossa saattoi olla jokin vanha patjantynkä, mikä varmasti välttäisi Candylle - kunhan tuon ei tarvinnut kadulla hortoilla. Ja Jeremy laittoi vuoteen, Charity siivosi paikkoja ja laittoi petivaatteet. Hetken päästä sen jälkeen ovikello soi kuin varovaisesti. Nainen meni avaamaan, sen oven taka seisoi Candyn surkea hahmo miltei epävarmana oliko hyvä ajatus tulla tänne. Charity hymyili lämpimästi ja astui pois tieltä kutsuen tytön sisään, tuon nieleskellessä ja sisään astuttuaan katsoen surullisen pahoittelevasti ja kuin häpeissään Jeremya kunnes painoi katseensa. Jeremy istui sohvalla ja joi kahviansa, joka oli päässyt hieman jäähtymään järjestelyiden takia. Candy laittoi pörröisen takkinsa narikkaan ja otti lenkkarit pois jaloistaan. Tuo oli vaihtanut hieman pidemmän hameen yllensä. Koulutyttömäinen vekkihame ulottui miltei polveen, jaloissa oli myös valkoiset polvisukat ja valkoinen kauluspaita verhosi tuon yläkroppaa. Tukka oli saparoiden sijaan ranskanletillä eikä tuolla ollut juuri meikkiäkään jäljellä. Tyttö laski reppunsa eteiseen ja odotti että Charity menisi edeltä.
''Me laitetiin sulle vuodekkin valmiiksi.'' Charity hymyili.
''Tahdotko jotain? Keittiössä on kahvia, ja teetäkin saa kiehautettua hetkessä.'' Nainen kyseli. Candyn vilkuili ympärilleen, täällä oli paljon siistimpää kun Charity oli pitämässä järjestystä Jeremyn kämpillä. Vaikka mies itse ei näyttänyt miltään, istui vain sohvalla oli tuolta jo suuri teko että oli soittanut Candylle ja kutsunut tänne. Candy nosti kättänsä hieman moikatakseen Jeremyä, joka nyökkäsi takaisin. Tyttö oli kuin varjo siitä purkkapalloa mätystävästä tytöstä jonka Char tunsi. Candy meni sängylleen istumaan ja Charin uteluiden seurauksena sanoi voivansa ottaa teetä, jos siitä ei olisi vaivaa. Hetken ajan ainoat äänet jotka kuuluivat olivat Telkkarista tulevat leffan äänet ja keittiönn radion ääni. Pian Charity sitten tulikin ja istahti Candyn lähelle ojentaen tuolle kupillisen lämmintä ruusunmarjamansikka teetä joka oli rauhoittavaa, sekä lautasen jolla oli keksejä.
''Me mietittiin hiukan että sattais olla hyvä puhua Nathanille.. Sekin voisi auttaa sua.'' Charity jutteli juoden itse uutta kupillistaan kahvia.
"Okei.." Candy maistoi teetänsä ja puri huultansa.
"Ei teidän oikeesti tarvitse tehdä mitään, kyllä mä.."
"Candy, et sä kuitenkaan. Roni pompottaa mielellään niitä joita voi pompottaa, kyllä sä sen tiedät. Mä menisin kertomaan Rinallekin, jollen tietäis että se mies tuhois puol kaupunkia jos Rina meinais lähteä pois."
Tuo kommentti sai aikaan syvän hiljaisuuden, joka oli kuin todellisuuden iskeminen lekalla takaisin Candyn tajuntaan. Tuo nyyhkäisi, alkaen miltei itkeä uudestaan ellei Charity olisi ollut siinä hyssyttelemässä ja rauhoittelemassa.
''Minä puhiin jo Ronille ja olisittepa nähneet sen ilmeen..'' Charity tuhahti hiljaa ja nappasi itsekin keksi suuhunsa pupellettavaksi.
''Miten se on edes päässyt niin vaikutusvaltaiseen asemaan?''
"Se on yksi ensimmäisistä joita on jäljellä." Candy ja Jeremy sanoivat miltei samaan ääneen Charitylle, joka tunsi nyt olonsa hieman ulkopuoliseksi taas. Jotkin asiat olivat ilmeisesti aina vain olleet, eikä niistä sen koomin puhuttu.
"Mitä sä sitten puhuit sille?" Candy kysäisi hiljaa ja hörppäsi teestään.
''Sillä ole niin väliä koska sanat menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..'' Charity mutisi hiljaa, ja näytti vaipuvan mietteisiinsä, kupin noustessa huulille ja kahvin kurkusta alas. Ja ilme ei muuttunut, Jeremy tiesi ettei tuo ilme naisellaan tiennyt kovin hyvää. Pian Charity nousikin, ja sanoi että meni makuuhuoneeseen- olisi kuulema hiukan asioita pohdittavana. Char meni nukkumaan, Jeremy tuli hieman myöhässä tuon vierelle. Kello oli kaksitoista, kun Char heräsi johonkin alitajuiseen, ja huomasi ettei Jeremy ollut tuon vieressä. Olohuoneesta kuului hiljaista puhetta, ja Char käveli ovenrakoon, josta näki käytävän ohi olohuoneeseen. Jeremy istui Candyn sängyn vierellä ja Candy makasi sängyllä kyljellään, tukien päätänsä käteensä. Jerryllä oli vain kalsarit jalassa, mies lepuutti toista kättänsä toisen polven päällä, toinen jalka oli koukussa maassa, ja toinen käsi tuki sitä puolta. Charity oli vain, hiljaa, ja katsoi sanaakaan sanomatta, sitten kääntyen ja vetäen oven kiinni perässään. Itse oli Candyn tänne kutsunut.. ja eiväthän nuo kuin puhuneet. Nainen paneutui vuoteelle ja jäi tuijottamaan hiljaa Jeremyn tyhjää paikkaa vierellään, kunnes sulki silmänsä ja vaipui uneen. Illalla herätessään taas ensimmäisenä, mies oli siinä kuin ei olisi poissa ollutkaan. Charity nousi istumaan ja katsoi tuota hetken kasvot ilmeettöminä, sitten ylösnousten aamiaista tekemään kuten aina. Jerry nousi jo kohta, Candy oli herännyt ja istui sohvalla katsoen televisiota täysissä pukeissa, tuo ei ilmeisesti aikonut asettua taloksi. Jerry nousi ja käveli ensimmäiseksi kylppäriin aamupesulle, ja tuli sitten keittiöön missä Char puuhaili jo melkeni valmista aamiaista. Jerry käveli tuon taakse ja halasi.
''Mistäs te puhuitte yöllä?'' ''hmh?'' ''Älä leiki kuin et tietäisi, heräsin yöllä.'' Charity sanoi, tyrmäämättä kuitenkaan Jeremyn halausta vaan pisti taas eilis illan.. siis aamun tiskin pestyinä kaappiin kuivumaan.
''Minulla on tänään myöhäisempi vuoro sitten, ennen kuin se alkaa olisi hyvä soittaa Nathanille.''
"Joo joo mutta.. Mä heräsin yöllä kun Candy vaikersi unissaan ja menin kysymään mikä sillä on hätänä. Sitten me vaan juteltiin, se kaipas lohdutusta." Jerry kuiskasi ettei Candy kuulisi, ja nainen vilkaisi tuota ilmeettömänä.
"Et sä nyt siitä voi suuttua."
''En ole vihainen.'' Charity sanoi ja hengähti syvään. Pisteitä tuolle ainakin saatto antaa itsehillinnästä.
''Menen tänään sitten tuntia ennen tapaamaan Henneaa ja paria muuta tyttöä.'' Nainen sanoi ja ojensi kääntyessään Jeremylle kupin hymyillen tuolle pienesti, huikaten Candyllekin että nyt olisi teetä tai kahvia saatavilla. Keittiönpöydälle oli myös laitettu voileipätarvikkeet valmiiksi ja hiukan tuorepalaa. Candy tuli keittiöön hieman unisen näköisenä, tuolla ei ollut meikkiä. Silmien ripset olivat silti todella pitkät ja kaartuvat. Jerry viittoi Candyn istumaan minne halusi ja niin tyttö tekikin, ikkunan puoleiselle paikalle seinän viereen. Jerry istui tuota vastapäätä ja Char istui miehen vierelle. Candy hymyili pienesti Charitylle yrittäessään saada vastakaikua, mutta Char pysyi ilmeettömänä. Jeremy nyökkäsi Candylle ettei pahastu. Charity ei nyt katsonut mkumpaakaan, ja kulmat kurtussa tuijottaen seinää kuin yhä miettien ja suunnitellen jotain itsekseen. Kun ilta meni hiukan pidemmälle, laitoti nainen itsensä kuntoon. ''Menen jo nyt, tulkaa te perästä klubille kun siltä tuntuu.'' Naine hymyili, ja katsoi ovesta ulos. Ulkona, kadulla oli odottamassa Hennea ja muita vampyyrinaisia. Charity nyökkäsi, ja porukka lähti Hennealle - matkalla mukaan tarttuen lisää naisia. Candy katsoi Jeremyä ja Jeremy Candya.
"Kiitos hei että otitte mut tänne." Candy kuiskasi teekuppinsa takaa ja Jeremy hymyili tuolle lämpimästi. Candy käänsi katseensa pois sillä ajatukset mitä miehen hymystä nousivat olivat vääriä, vääriä Charitya kohtaan.
"Sä olet tervetullut aina, älä siitä murehdi. Mutta musta silti tuntuu että sun pitäis mennä Nathanille, siellä sä olet turvassa. Roni varmaan suunnittelee jotain."

Kun aika tuli, Klubi täytyi väestä. Miehistä ja naisista kaikista vampyyreistä. Miehet nauroivat ja ottivat naisensa vastaan, hennea ja Charity hymyilivät hiljaa ja menivät tiskeille. Mutta kun miehen koettivat saada hellyyttä naisiltaan, nuo käänsivät kasvonsa pois. Ihmetyksen mölähdyksiä kuului. Miehet kutsuivat naisiaan kuten ennenkin, pikkunartuikseen ja näin. Mutta naiset eivät vastanneet, eivät hakeneet, miehilleen juomiaan tai vastaavaa. Suukotelleen ja pusutelleet. Mutta osaa kyllä mistä miehet olivat entistä pöllämystyneempiä - kuin koko naisväki olisi lakossa!
''Miesten opetustuokio numero yksi..'' Hennea virnisti tiskiltä ja otti drinkin.
''I’m gonna like this.'' Charity naurahti. Vähitellen miehet näyttivätkin olevan jo epätoivoisia naistensa suhteen. ja kun toisen puoleen kääntyi, ei siltäkään huomiota saanut kun ei osannut puhutella kauniisti.

Candy tuijotti Jeremyä, kaksikko istui sohvalla. Jerry katsoi televisiota, mutta tunsi tuijotuksen ja käänsi viimein päätänsä, katsoakseen tyttöä kysyvästi. Candy hymyili ja Jeremy hymyili takaisin, ja käänsi päänsä takaisin televisiota kohden. Äkkiä Candy tuli lähemmäs, ja painoi päänsä miehen olkapäälle. Jeremy kohotti kulmiaan, ja silitti tytön hiuksia.
"Mitä nyt?" tuo kysäisi ja Candy vaikersi hiljaa.
"Pidätkö vielä minusta?" tyttö kysyi kuiskaten ja sai Jeremyltä kummoksuvan katseen.
"Totta kai pidät, olet kuin pikkusisko minulle."
"Pikkusisko." Candy toisti ja pakeni toiseen päähän sohvaan, veti jalat eteensä ja kietoi kätensä polvien ympärille.
"Candy, olen nyt Charityn kanssa, kyllä sä sen tiedät."
"Tiedän, mutta.."
"Se on auttanut sua."
"Joo niin, mut-"
"Candy, mä en halua mitään juttua Charityn selän takana, onko selvä?"
"Jerry.."
"Onko selvä, Candy?"
"No hyvä on!" tyttö tiuskaisi viimein ja loi murheellisen katseen Jerryyn.
"Ennen olit paljon vapaammin!" tyttö tiuskaisi ja sai Jeremylta varoittavan katseen.
"Lopeta, nyt ja heti ja lopullisesti, Candy." mies ärähti ja tyttö painoi katseensa. Samassa Jeremyn kännykkä soi. Soi kuin vaativasti, ruudulla vilkkui Roni ja luurin kuva.
''Haloja, Jeremy?'' Mies vastasi nostettuaan kännykän korvalleen.
''Nyt hilaa se ahterisi klubille kuin olisi jo!''
''Hä?''
''Täällä on saatana naisten invaasio! Koko kaupungin ämmät on menneet sekaisin!'' Kuului puhelimesta ärähdyksen ja parahduksen sekainen huuto, kun klubilla miehet olivat miltei hädissään kun naiset eivät toteuttaneet noiden pienintäkään oikkua vaan nostivat päätään ylen katsovasti - paitsi joillekin, kuten Nathanille joka oli suositumpi kuin kuningas tuolla, syli täynnä tyttöjä huutaen.
''Sanoinhan aina että paha saa palkkansa joku päivä!''
Jerry sulki puhelimen ja vilkaisi Candyyn.
"Menen klubille, siellä on joku hätätilanne. Tuutko mukaan?" Candy näytti edelleen murjottavalta mutta nousi ja meni meikkaamaan. Jerry meni pukemaan, odotteli Candya hetken ja sitten nuo lähtivät klubille. Matkalla Candy käveli hieman Jerryn takana, ja viimein klubille päästyä Candy katosi näkyvistä kokonaan. Jeremy vilkaisi klubin yleisilmettä - ja se näytti aggressiiviselta. Miehet yrittivät paimentaa naisiaan, jotka eivät olleet kuulevinaankaan. Nathan istui hämmentyneen näköisenä naisien piirittämänä ja aneli katsellaan Jeremylta apua. Jerry käveli Nathanin luo, repi tuon naisilta ja paineli takahuoneeseen hätäkokoukseen. Muutama muukin Ronin kaveri tuli takahuoneeseen, jättäen naisensa klubin puolelle.
"Mitä täällä tapahtuu?"
"Se on sen sun nartun ansiota!" eräskin huudahti, miehellä oli lyhyt irokeesi ja naama täynnä lävistyksiä. Ihmissusi. Jeremy katsoi tuota oudoksuen.
"Charityn? Mitä helv-, mistä sä.."
"Me ollaan juteltu, ja osa on maininnut sen nimen. Kaikki muijat oli tänään jossain kokouksessa jossakin, ja Charity on uus täällä."
Jeremyn ilme näytti aluksi naurahtavalta, sitten epäuskoiselta, ja lopulta tyrmistyneeltä kun rattaat korvien välissä lähtivät hyrräämään.
''Siis MITÄ!!'' Kuului jylähdys baarinkin puolelle missä hyllyjen pullot kilisivät huudosta.
''Char, sun kandeis mennä piiloon..'' Hennea mutisi ja vilkaisi taakseen takahuoneen ovelle.
''Tulkoon puhumaan, minä vain hiukan nopeutin asioiden kulkua..''
''Hitto, tänne pitäis tulla useammin nuoria!!'' Hennea kiljahti ja naurahti yhtä aikaa ja läimäisi iloisesti naista selkään. Tämä oli hauskempaa kuin Ranskan vallankumous vuonna miekki ja kilpi. Jeremy astelikin pian jo takaovelle kovinkin tuohtuneen näköisenä, ja Charity pysyi järkähtämättömänä paikallaan. Jeremy asteli tuon vierelle, nappasi olkapäästä kiinni ja vaati katsomaan silmiin.
"Mitä helvettiä sä olet tehnyt?"
''En kummoisia, hiukan kertonut vaan nykyajan menosta tytöille..'' Charity sanoi laskien drinkkinsä pöydälle, sitten katseensa Jeremyyn nostaen.
"Ei." Jeremy sanoi ja veti syvään henkeä, kuin yrittäen koota itseänsä ja hermojaan.
"Ei!" tuo ärähti ja tönäisi naista. Charity mulkaisi miestä.
"Mitä helvettiä sä oikein yrität? Asiat oli hyvin, asiat oli niin kuin niiden piti olla!"
''Jep. Naiset kiltisti, näkyä sai muttei kuulua. Hitto, teillä tuntuu naiset olevan huonolla tavalla sekoitus nyky- ja vanhaa aikaa. Kaikkien omaisuutta kuten nykyään, mutta hiljaa ja kiltisti pitää olla kuten ennen.'' Nainen murahti nytkäytti hartiaansa jotta Jeremy hellittäisi otettaan. Jeremy vain puristi otettansa, ja se alkoi sattua naista. Tuon kasvot vääristyivät hieman, ja mies tönäisi naista uudestaan, tällä kertaa hellittäen otettaan.
"En tiedä susta Char, mutta muut naiset on kyllä ollu tyytyväisiä enemmän tai vähemmän siihen tilanteeseen. Se on ollut niin aina, eikä me tarvita mitään vallankumousta. Miehet on miehiä ja naiset naisia!" Jerry ärähti ja heilautti kättään tiskille, muutama lasi lensi lattialle ja särkeytyi.
''Jos ne oli niin helvetin tyytyväisiä, niin miksi ne tuli tähän mukaan?'' Charity sihisi nyt kun olkaansa sattui ja kivisti. Naisia oli noussut ylös, ja nyt vasta Jeremy tajusi kuinka uhkaavilta nuo povipommit saattoivat näyttää kun tulivat rintamana puolustamaan toisiaan. Se oli ennenkuulumatonta, naisten kuului pysyä piilossa ja pelätä tässä kun mies ärisee. Charity tuijotti vain uhmaavasti Jeremya.
''Se on teidän omista asenteistanne ja teoistanne kiinni.''
"Se on kiinni turvallisuudesta. Me suojellaan omiamme, Char! Mutta jos sä et kerta tarvitse suojelua, niin en tiedä viitsinkö enää vaivautua." mies sähisi takaisin ja tuon silmistä tulivat tummat, miehen olemuksesta pettymyksen ja raivon sekainen. Charity irvisti niin että tuon hampaat näkyivät.
''Ja minäkun ajattelin että meissä oli muutakin kuin suojelua.'' Nainen sanoi ja käänsi katseensa pois Jeremysta.
''Joskus asiat tarvitsevat muutoksia. Ja koska olen alkanut nähdä että naiset ovat olleet tossun alla.'' Charity sai sanoilleen kaikua muista naisista. Sitten Roni ilmestyi ovensuuhun ja osa naisista hiljeni, kuitenkin keräillen rohkeuttaan vaikka iso vampyyri siinä naisia mulkoilikin vihaisesti.
"Niin?" Jeremy ärähti kärsimättömästi. Candy oli ilmaantunut jostakin, mutta seisoi sivulla miesten ja naisten välillä. Miehet olivat kerääntyneet Jeremyn puolelle, Ronin taakse takahuoneelaiset. Miehet näyttivät vihaisilta, mutta peittivät kärsimättömyytensä melko taidokkaasti.
''Yksi: Ei kutsuta kaikkia horoiksi, ämmiksi ja nartuiksi. '' Miehet mölähtelivät että hulluutta Ronin takaa. Joku naisista huusi pitämään miehet nyt turvat tukossa.
''Kaksi..'' Hennea sanoi. ''Ei yleistä kopelointia ja kerskumista kavereille, moni on saanut tarpeekseen objektina olemisesta.'' Hennea sanoi, ja otti huikat drinkistään. Tämä oli niin pelottavan hauskaa että voisi jopa alkaa käydä kuumana.
"Moni on ilmeisesti aivopesty Charityn nykyaikaisuudesta." Roni ärähti ja Candy värähti, ja vetäytyi naisten puolelle turvaan. Tyttö puri alahuultansa, joku laittoi käden tuon olkapäälle, tukeakseen tyttöä.
"Se on nyt mennyttä Roni. Barbaroita saa kaupasta. Me ollaan eläviä olentoja siinä missä tekin." tytön ääni vapisi tuon puhuessa. Ronin silmät pyöristyivät, ja tuo näytti siltä että suuttuisi kohta todenteolla.
''Ihan turha väittää ettei naiset tee mitään, koska meidän ei anneta tehdä. Olemme kuin nättejä esineitä mitä tunnutte pitävän mukananne. Poikkeuksiakin toki löytyy, ikävä kyllä aika vähän.'' Miehet murahtivat, ja muutama vilkaisi Nathaniin joka vannoi että on viaton sivullinen.
"Teidän asianne on hoitaa klubia eli viihdytystä sillä välin, kun me ollaan vapaalla. Me ollaan perkele tuotu leipä pöytään vuosisatojen ajan, ainakin jotkut." nopea vilkaisun Ronilta tulokkaisiin, jotka menivät hieman vaikeiksi. Suurin osa tuosta väestä oli kuitenkin toistasataa vuotta vanhoja, eivätkä hätkähtäneet. Nathan sulki silmänsä ja tuon huulet liikkuivat hiljaa.
''Vuosisatoja sitten maata luultiin litteäksi, tai ettei naisille ollut sielua!'' Charity ärähti. Tuo oli selvästi päässyt osaksi naisten porukkaa. Hitto vie, näkyville, ajatteli Jeremy. Candyn tapa päästä joukkoon hetken tunuti olleen jopa parempi kuin tämä herätysliikkeen perustaminen likalta.
''Kuinka moni teidänkin naisista käy töissä?'' Miehet hiljenvät, joku tyhmempi huusi jotain.
''Niinpä niin. Naiset käy töissä, te ryyppäätte ja tulette sitten virnuillen kähmimään. Jos kerran asiat olivat paremmin vuosisatoja sitten, käyttäytyisitte kuten silloiset herrasmiehet järjellä ettekä munalla!''
Miehet tuijottivat hetken naisia, kukin omaansa. Nathan näytti rukoilevan edelleen, hämärä valo syttyi tuon pään yläpuolelle, mutta kaikki miehistä olivat liian tuohtuneita huomaamaan enkelin rukouksia. Sitten nuo vilkuilivat hetken toisiaan, kiroten naisia. Jeremy katsoi Ronia ja Roni Jerrya, kunnes hiljaisuus katkesi.
"Mennään pojat. Täällä ei selkeästi tarvita meitä." mies murahti ja melkein kaikki lähtivät Ronin perässä ulko-ovelle, siitä ulos ja kadulle. Candy vilkuili hieman hätääntyneesti miesten perään, kuten moni muistakin. Nathan oli jäänyt paikalleen, tuon silmät olivat edelleen suljettuina ja pää kumarassa. Charity tuhahti ja katsoi miesten perään.
''Kyllä ne palaa, uskokaa pois. Eivät löydä ainuttakaan käskyihinsä suostuvaa naista koko kaupungista.'' nainen mutisi ja istahti tuolille. Candy katsoi hiljaa Charitya, tuo oli selvästi eilisestä saanut tarpeekseen tästä naisten asemasta.
''Tulkoot neuvottelemaan sitten kun ovat funtsineet asioita tarpeeksi.”
Nathan avasi viimein silmänsä ja hämärä valo tuon pään yläpuolella sammui.
"Charity." tuo aloitti mutta vaikeni. Pettymys paljasti enemmän kuin mikään viha, sillä vihaiselta ei Nathan näyttänyt. Mies pudisti päätänsä ja lähti kävelemään ulko-ovelle päin.
''Anteeksi Nathan, mutta näin piti tehdä..'' Charity mutisi. Muuten naiset eivät olisi yksilöinä saaneet ääntään kuuluviin miehille. Yksin he olivat liian heikkoja miesten edessä, mutta ryhmänä pärjäsivät.
''Voitko kertoa heille että asioista voidaan neuvotella, mutta asioiden pitää muuttua jollain tavalla.'' Nainen nosti katseensa enkeliin. Enkeli oli pysähtynyt ja käänsi katseensa Charityyn. Ilme oli tutkimaton, joskin hieman pettyneen oloinen, kuten olemuskin.
"En lupaa mitään. Ronin päätä ei käännetä yhdessä yössä." mies kuiskasi ja katosi käytävään. Candy katsoi tuon perään huulta purren ja huokaisi.

Ilta jatkui, Blood oli nyt täynnä pelkkiä naisia jotka saivat kerrankin jutella rauhassa. Jokainen maksoi juomansa, ei Charity sentään kaaosta luonut. Laskutti kuten tavallisesti juomat ja pisti rahat kassaan. Nyt vain tanssijatkin siavat jutella ja purkaa sydäntään, näyttää että olivat hekin eläviä ihmisiä muille naisille. Ja ilta kului, Charity nojasi hiljaa tiskiin drinkki kädessään. Hänestä oli ikävää saada Jeremyn vihat niskoilleen, tuo oli mukava mies. Kilttikin Charitylle eikä olult painostanut mihinkään, saisi vain toisetkin ymmärtämään. Roni oli pahin uhkatekijä, tuo varmaan käyttäisi väkivaltaa jollei kukaan hillitsisi. Miehet olivat siirtyneen Ronille, hänen huushollinsa oli tarpeeksi iso monelle kymmenelle miehelle. Rina ja Alex olivat vauvan kanssa Rinan äidin luona poissa, ja Roni istuutui viimein korkeaselkäiseen nojatuoliinsa. Moni istahti kuka minnekin, Jeremy lähelle Ronia. Miehet keskustelivat aluksi hyvinkin vihaisella äänensävyllä naisista, moni ihmetteli niiden muuttunutta mieltä. Nathan ei puhunut mitään monen pyytävistä katseista huolimatta, Roni laukoi karmivimpia kommentteja. Jerry näytti mietteliäältä, Nathan istui tuon vierestä ja tunkeutui tuon tajuntaan.
"Oletko sinä tehnyt hänelle väärin?"
"En." kuiskasi Jerry, joka ei hallinnut telepatiaa. Nathan pysyi hetken vaiti.
"Esineellistäminen on ollut iankaikkista, minä jos kuka tiedän sen. Ehkä vampyyrienkin olisi syytä siirtyä uudelle vuosituhannelle, naiset ovat tehneet niin." Jeremy vilkaisi Nathania, enkeli ei uskaltanut tai viitsinyt sanoa mietteitään ääneen. Jerry huokaisi ja hieroi ohimoitaan. Eikä ihmekään, sillä Roni puhui kuin Hitler rotupuhdistuksesta. Tosin ei kirjaimellisesti että rettelöitsijät pitäisi teilata, mutta että jos naiset ei ymmärrä pitäisi noille takoa järkeä päähän. Osa tuon käyttämistä sanoista nostattivatkin niskavillat pystyyn. Vampyyrit olivat vain suuri osa niin vanhoja, että nuo olivat myös vanhoillisia, kaikilla omat piirinsä. Naiset tutustuivat jatkuvasti uusiin.. olentoihin, ja alkoivat tietää enemmän ja enemmän. Bloodissa naiset olivat olleet kiltisti, jutelleet meikeistä ja kaikenlaisesta hassusta. Kello lähenteli jo yhtä yöllä, pari kolme tuntia siitä kun miehet olivat Ronin johdolla häipyneet.
"Roni." Nathan aloitti ja muut hiljenivät. Roni siirsi mustan katseensa enkeliin, joka haastoi tuon katseen omalla harmaansävytteisellään.
"Väkivalta ei ratkaise.."
"Siinä puhuu enkeli."
"Anna minun puhua loppuun." Nathanin katse ei hievahtanut Ronista, vaikka vampyyrin katse oli kiertänyt muut miehet. Vampyyrin kommentti oli saanut muutaman naurahduksen aikaiseksi. Nathan esitti ajatuksensa rauhallisesti, eikä välittänyt muutamien kiihtyvästä hengityksestä. Enkeli puolustaisi kyllä itseään tarpeen tullen, mutta pysyi rauhallisena kunnes oli saanut sanoa sanottavansa. Porukan ylle laskeutui hiljaisuus, kun kaikki punnitsivat Nathanin sanoja.
''Roskaa.'' Roni sihahti, edes näemmä suostumatta pohtimaan tuota. Kuten Charity oli Jeremylle sanonut, sanat menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Bloodilla viidentoista naisen ryhmä, Charity ja Hennea mukaan lukien olivat lähtenee ostamaan yökaupasta jotain purtavaa naislaumalleen, nuo eivät selvinneet pelkällä viinalla kuten miehet. Kaupassa koreihin tippuikin kaikenlaista tavaraa.
''Cher?''
''Hmh?'' Charity vilkaisi Henneaa.
''Onko Jeremy tehny sulle jotain kun aloitit tän?''
''Ei, hän ei ole tehnyt minulle mitään.. hyvä mies. Teen tätä nyt muiden vuoksi.'' Hennea jäi hiljaiseksi, katsoi vain Charitya sitten hymähtäen ja päätään pudistellen.
''Olet hassu tyttö, Char.. Hassu mutta äänekäs.''
"Mitä me sitten tehdään?" joku kysyi laumasta, Jeremy vilkaisi tuota ja kohautti olkiaan.
"Mä ainakin meinaan murjottaa niin helvetisti, äristä jos on pakko." tuo vastasi ja muutama naurahti taas. Nathan vilkaisi Jeremya ja uurteet tuon silmissä syvenivät. Roni pudisteli päätänsä ja hieroi ohimoitaan. Jotkut näyttivät murheellisilta.
''Ruokaa!'' Charity julisti kun tuli Bloodille.
''Suklaata, dippiaineksia ja kaikkea kivaa.'' Hennea hymyili ja muut tytöt tulivat perässä. Olivat muutkin naiset apeina.
''Tehdäänköhän me nyt ihan oikein..'' Kuului hiljainen mutina yhdestä pöydästä kun nainen pyöritteli hiuksiaan sormsisaan epävarmana.
''Joskus tämä olisi pitänyt kuitenkin tehdä.'' Charity huokaisi.
''Kotona, älkää välittäkö vaikka ne ärisee. Ne on takuulla ainakin yhtä apeina kuin te, mutta älkää näyttäkö suruanne. Olkaa vahvoja, parin päivän pitäis riittää.'' Naiset nyökyttelivät, suklaa meni jakoon. Kello lähenteli kahta, osa harkitsi jo koteihin paluuta. Kolmelta kaikki alkoivat liueta asuntoihinsa, Charity lukitsi klubin ovet ja käveli itsekin kotiin. Jeremyn kämpän ovi narahti hiukan kun Charity astui sisään ja riisui takkinsa narikkaan. Candy ja Jeremy istuivat sohvalla, Candylla oli Jeremyn jalat sylissänsä ja mies makasi siinä ilmeisesti pienessä unitilassa. Televisio oli päällä, Candy vain lepuutti käsiänsä miehen jalkojen päällä tuon oijottua itsensä sohvalle.
''Hei.'' Charity hymyili ja vilkaisi ettei Candy ollut turhan hellänä Jeremylle - tai saihan tuolle olla jos mies ei tossuttanut kuten muut.
''Hmm, tahdotko teetä..? Jerry taitaa nukkua.'' Nainen mutisi ja laittoi kengät järjestykseen eteisessä.
"Joo voin ottaa." Candy siirsi Jeremyn jalat sylistään ja mies kääntyi kyljelleen kasvot sohvan selkänojaa kohti. Tyttö käveli Charityn perässä keittiöön ja istuutui jakkaralle.
"Se oli täällä jo ennenkun tulin, ei puhunut mitään."
''Ei ihmekään.. Kun vain ymmärtäisi ettie tämä ole minun sotaani sitä vastaan..'' Charity huokaisi ja laitoti vettä pannuun ja pannun hellalle lämpiämään.
''Jeremy on hyvä mies, mutta moni ei.'' Nainen mutisi, ja Candy nyökkäsi ymmärtäen mitä tuo tarkoitti.
"On Jeremylläkin paheensa." tyttö lohkaisi ja puri huultansa.
"On tainnut pitää Ronia isoveljenään liian kauan. Nathan olisi ollut parempaa seuraa." tuo huokaisi ja pureskeli kynsiänsä.
''Ai, en tiennytkään. Kertoisitko..?'' Charity kysyi hiljaa vilkaisten jotta mies todella nukkuisi, sitten vettä kaataen kahteen kuppiin ja toisen ojentaen Candylle, itse omansa kanssa pöydän luo mennen. Candy puri huultansa ennen kuin aloitti, ja puhui silloinkin hiljaisella äänellä.
"No sä varmaan tiedät että se osaa olla aika väkivaltanen. Ja sit kun se raivostuu se purkaa sen yleensä samalla tavalla ku Roni, eli johonkin naiseen, väkisin jos ei muuten."
''Jaa, sen minä tiesinkin..'' Charity hymähti ja tuhahti puoliksi, vilkaisten olohuoneeseen. Kuului vain narina sohvasta kun mies käänsi kylkeään.
''Ei se kyllä viimeksikään ihan vammoitta päässyt, kuten huomasit.'' Kuiskaus ja teepussi kuumaan veteen liukenemaan.
"No niin, mut se osaa suuttua tosi pahasti. Kerrankin kun mä asuin täällä vähän aikaa, kun olin just tullu näihin piireihin mun entisestä elämästä, ja kun se oli just selittäny että niillä kaikki on niinku vapaampaa tai noin, ni ajattelin tietysti että se koskee muakin. Mut sit se tuli kotiin.." hiljainen nielaisu ja hörppäys teestä.
''Ou..'' nainen hiljeni, ja katsoi ikkunasta ulos öiselle kadulle.
''..sitten tämä tekee hyvää hänellekin.. Jos he huitelevat, niin mekin.'' Charity mutisi ja puraisi palan keksistä.
"No ei ne ainakaan oo tottunu siihen. Sillon se teki aika pahaa jälkeä." Candy mutristi suutansa.
"Sebastian parka.. Vaikkei se kamalan hellä mullekkaan ollut." tyttö puri huultansa ja hörppäsi taas teestään.
''No ei ihme että se oli sinkku kun tulin kuvioihin..'' Charity pudisti päätään ja otti teepussin vedestä, joka oli värjäytynyt nyt punaiseksi. Tilkka verta vahvikkeeksi, sokeria ja siinä se oli. Täydellinen yöjuoma.
"No siit on kyl aika paljo aikaa, se tuli vasta vähä aikaa sitte kaupunkiin. Se oli käynyt jossain euroopassa kiertelemässä Lilyn jälkeen." tyttö kuiskasi ja nosti viimein katseensa käsistään.
"Mutta mä tykkään siitä sen teoista huolimatta. Se on kuitenkin, useimmiten, tosi herrasmies."
''Niin.. Mutta itsehillitää voisi olla..'' Charity huokaisi.
''No, saa nähdä mitä huominen tuo tullessaan. Olo on kuin väki tahtoisi lynkata, niin ne kait tahtookin tän jälkeen.'' Pieni hymähdys ja vilkaisi Candyyn.
''Kait sä kestät?''
"Kestän.. Nathan on mun suojelusenkeli." Candy virnisti ja joi teestänsä. Olohuoneen sohvalta kuului narinaa kun mies ilmeisesti nousi ylös. Charity veti korvansa luimuun- tai olisi vetänyt jos olisi voinut.
''Öitä..'' Nainen huikkasi ja otti hiukan teetä varautuen henkisesti pahimpaan. Jeremy venytteli hetken olohuoneessa ja käveli sitten jääkaapille aika ilmeettömänä. Mies näytti komealta kalpeine ihoineen, tukka oli nyt ehkä vähän sekaisin. Candy katseli tuon menoa, mutta mies ei kovin vilkuillut pöytään. Veripullo kaapista, korkkaus ja huikka, ja tyhjä pullo roskikseen.
''Hauska nähdä että olet noin pirteä kaikesta huolimatta.'' Charity hymähti itsekseen ja siemaisia höyryävää teetään lisää ja lisäten hiukan sokeria sulamaan kupin pohjalle. Jerry nojasi hetken keittiönpöytää vasten selin nautiskellen veren mausta, ja vilkaisi sitten naisiin, pyyhkäistessään suutansa kämmenselällään. Charity oli jo kääntänyt katseensa kuppiinsa jota puhalteli jotta tee jäähtyisi lisää. Candy käänsi nopeasti myös katseensa Jeremyn vakavan ja läpitunkevan katseen edestä. Jerry käveli pöydän luo, laski kätensä sille niin, että sormenpäät koskettivat pöytälevyä. Mies katsoi ensin Candya, joka joi teetänsä ja oli kiinnostunut sormistaan, siirtäen sitten katseensa Charityyn.
"Mikä helvetti sua vaivaa ämmä? Mitä mä oon sulle tehnyt ansaitakseni tämän?"
''Et sinä ole tehnyt mitään väärään..''
''Miksi vitussa sä sitten teet näin?''
''Jeremy, tämä ei ole minun sotaani sinua vastaan.'' Charity huokaisi ja siemaisi teetään, laskien kupin alas kun mies löi nyrkillään pöytään saadakseen naisen huomion.
"Mitä helvettiä sä luulet että kaikki ajattelee? Ne luulee, että sä kostat mulle jotain, ne syyttää mua tästä!" mies ärähti ja veti kätensä niskansa taakse.
''Voit sanoa heille ettei niin ole. Jos eivät usko, tulkoot kysymään vaikka minulta.'' Nainen nosti katseensa Jeremyyn ja katsoi tuota suostumatta taipumaan vaikka välillä se olisi tuntunut mukavalta vaihtoehdolta.
"Haista sinä." mies sylkäisi ja paineli pois keittiöstä. Candy katsoi tuon perään huolestuneen näkösenä.
"Mihin sä meet?" tyttö inahti. Charity huokaisi ja nojautui pöydälle painaen päänsä käsiinsä. Olohuoneesta kuului vain joitain ääniä, niistä ei saanut täyttä seltää mitä mies oli tekemässä. Candy nousi ja vilkaisi Charityyn huolestuneena, ja kipitti keittiön oviaukolle, jossa ei ollut ovea. Mies oli sytyttänyt röökin ja käveli edestakaisin, Candy livahti olohuoneen puolelle.
"Jerry.." tuo aloitti ja haki miehen katsetta sovittelevasti.
''No mitä.'' Jeremy ärähti. Charity nosti päätään ja huokaisi syvään, purren hampaitaan hiukan yhteen. Tämä ei ollut mukavaa. Lopulta itsekin nousi ylös, vei kätensä vyötärönsä ympärille ja jäi nojaamaan seinään.
"Kulta, kun Charity ei oikeasti tahdo kostaa sulle mitään, se lähti tähän mukaan periaatteessa Ronin ja mun takia, kun se huomas miten väärin asiat on, miten ne on jääny olemaan."
"Candy, en uskonut että säkin lähtisit tohon."
"No kuuntele nyt! Miksi se kostaisi sulle jostain, sä oot hyvä mies, sä oot ollu sille hyvä." Candyn sanat murtuivat loppua kohden johtuen ilmeisesti Jeremyn vihaisesta katseesta.
''Älä pura vihaasi ainakaan Candyyn.'' Charity mutisi ja tuli ovensuuhun.
''Mä kyllä kestän sen kritiikin jota saan tästä kuulla.'' Hetken kaksi katsetta mittasivat toisiaan, toinen raivoisa toinen vain mielipiteessään vahva tahtomatta alistua. Jos nämä nyt antaisivat periksi, olisi samanlaista tempausta turha yrittää toiste. Se tiedettäisiin epäonnistuvan silloin. Candy vilkaisi taakseen Charityyn, Jerry puhalsi savua ulos keuhkoistaan. Sitten Candy asteli hieman lähemmäs Jeremyä, sovittelevana, mutta Jerryn katse ei luvannut tuolle hyvää. Candy puri huultansa.
"Char, mä oon pettyny suhun."
''Ikävää kuulla se..'' Pieni kuiskaus vain, ei sen vahvempi tai riitaan yllyttävämpi.
''Mutta sä tiesit kyllä millainen persoona olen, vaikka ulkoisesti muutitkin.'' Charity huoahti ja astui lähemmäs Jeremya kuin heikkoa jäätä koettelisi kestääkö se? Jerry hengitti raskaasti ja näytti edelleen vihamieliseltä, ja Candy perääntyi askeleen.
"Jerry, uskoisit nyt. Ei mulla eikä Charilla oo mitään sua vastaan, vaan yleistä asennetta."
Charity ei astunut enää lähemmäs, eikä Candykaan. Molemmat mittailivat hiukan tilannetta ja toivoivat hiljaa ettei Jeremy löytäisi mitään kättä pidempää tässä tunnekuohussaan.
''Tahdotko että puhun Ronille? Tosin vain jos hän kuuntelee, niin että suostuisi edes pohtimaan toiveitamme.''
"Ei." mies vastasi lyhyen hiljaisuuden jälkeen.
"Älä puhu Ronille, älä puhu Nathanille, älä puhu kenellekkään enää ideoistasi. Niistä on jo tähän mennessä koitunut tarpeeksi harmia. Tajuatko monta naista saa selkäänsä tänä yönä, Char? Ja miten helvetissä ne pystyy puolustautumaan? Eikä niiden pidäkkään! Ne on ollu kurittomia, ja ne ansaitsee sen. Niinkuin säkin ansaitsisit."
''No anna tulla sitten! Jos sinusta väkivalta ratkaisee aina kaiken, niin olkoon! Mutta minä en siihen alennu!'' Nainen huudahti, ja Candy kääntyi keittiön puolelle uskaltamatta enää kuunnella. Jerry tuhahti ja käveli ensin naista kohti, ja yllättäen vain hulmahti siitä ohi, ja paineli makuuhuoneeseen. Kuului pamaus, kun oli läimähti kiinni. Kissan maukaisu, ja Candyn kiivas hengitys. Hetken nainen vain seisoi siinä, tuojottaen eteensä hampaitaan yhteen purren kunnes valui selkäseinää vasten alas istumaan kasvonsa käsiinsä painaen. Miksi ne eivät voineet vain kuunnella..? Eivät he muuta pyytäneet.
''Charity..?''
''Ei tässä mitää. Mä nukun sohvalla.'' Charity kuiskasi silmät puoliummessa. olo oli tukahtunut, teki mieli huutaa jotta saisi kaiken sisällä olevan paineen puretuksi.
"Jos mä yrittäsin vielä.." tyttö kuiskasi ja meni makuuhuonen ovelle, painoi päänsä sitä vasten kuin kuunnellen mitä mies oli tekemässä. Mitään mekkalaa ei kuulunut, joten Candy väänsi kahvaa ja astui sisään. Ovi jäi raolleen.
''Candy.. Älä ärsytä sitä. Jos suuttuu niin suuttukoon mulle..'' Kuului vain kuiskaus perään. Candyn edessä näkyi mies, joka nojasi makuuhuoneen ikkunanpieleen kyynäräällään ja katseli ulos ikkunasta.
''Toi ämmä tommone ollu ku tavattii..'' kuului hiljainen murahdus. Candy antoi hihojen valua käsiensä yli ja otti oikealla kädellään vasemmasta kyynerpäästä kiinni.
"Jerry, oletko sä nyt vihanen siitä mitä miehet tekee naisille vai siitä mitä naiset tekee miehille?" tyttö kuiskasi ja jäi seisomaan pari metriä miehen taakse. Ikkunaa vasten näkyi hämyinen valo hetken, kun mies imi tupakkaansa.
''Molemmista.. tosin ne naiset, suurin osa ainakin, ansaitsee pienen läksytyksen.'' Jeremy tuhahti ja puhalsi savuja keuhkoistaan ikkunaan, jolle ne levisivät kuin kehykset öiselle näkymälle. Poliisiauton ulina kuului, ja vaimeni sitten maijan mentyä ohi ja kurvatessa kulman taa. Candy käveli varovasti lähemmäs, ääneti, kuten osasi. Mies hytkähti hieman kun tyttö olikin äkkiä ihan tuon vieressä, ja nojasi ikkunalautaan miehen tavoin, painoi otsansa kylmään lasiin.
"Joskus musta tuntuu etten ymmärrä sua Jer.." tyttö vaikeni mielipiteistään, sillä ei halunnut haukkua Ronia Jerryn kuullen.
''Asiat oli hyvin..'' Jeremy mutisi ja hieroi otsaansa peukalollaan.
''Naisilla on ollut ihan hyvä olla. Sitä on hyvä olla niin kauan kun ei vertaile. Mutta nyt he tekivät niin..'' Mies käänsi katseensa hetkeksi tyttöön vierellään.
''He vertaavat asemaansa ihmisiin.''
Candyn vaaleansininen katse nousi miehen tummiin silmiin, ja kohta mies käänsi jo katseensa pois.
"Ehkä me joskus vielä ymmärretään, ettei ihmisten tasa-arvoasema ole kadehdittava.. Osin senkin takia ettei sitä ole olemassa." Candy puri huultansa ja sai Jeremyltä nopean vilkasun.
"Mut ei tääkään hyvältä oo tuntunut."
Ja sitten tuli hiljaisuus, joka ei enää keskeytynyt. Candy painui nukkumaan itsekseen, Jeremy istui vuoteen reunalla, ties kuinka kauan maata katsellen. Kun tuo myöhemmin tuli katsomaan olohuoneeseen, niin Candy nukkui vierasvuoteellaan ja Charity sohvalla miehen isoa paitaa peitonkorvikkeensa koettaen käyttää, sikiöasentoon käpertyneenä. Ei näyttänyt niin ylväältä kuin silloin klubilla. Jeremy pudisteli päätään ja vilkaisi kelloa - yhdeksän aamulla, ulkona alkoi olla lämmin. Verhot alkoivat muuttaa sävyään punaiseksi valosta, Jerry ei katsonut niihin. Nopea niskan hieraisu ja katse lensi naisesta toiseen, sitten mies kääntyi ja palasi makuuhuoneeseensa nukkuakseen.

Tunnit vaihtuivat kellonviisarien liikkeiden mukaan, kunnes päivä kallistui viiteen. Charity nousi kuten aina ensin, heräsi jotenkin vaistomaisesti ennen toisia. Hiljainen vilkaisu ympärilleen. Jep, muut unessa.. Heidän - siis Jeremyn makuuhuoneen ovi kiinni. Naisesta alkoi tuntua enemmän ja enemmän yhtä ulkopuoliselta miehen luona toisinaan, aivan kuten ensin öinään täällä. Askel vei keittiöön, ne tavanomaiset rutiinit. Tosin kukaan ei herännyt niiden aikana, kaikki nukkuivat. Charity vilkaisi kelloa, kuusi. Vaatteet pois ja suihkuun, viileä vesi tuntui hyvältä kun se valui ihonpintaa pitkin. Muttei yhtä hyvältä kun Jeremyn kosketus. Pieni irvistys silkasta ajatuksesta ja pyyhkeen veto tiukasti ympärille kuin häpeäisi jo ajatustaan, keittiöön istumaan sitten ja punaista taivasta katselemaan auringon jo laskettua miltei kokonaan. Kahvikone plurpatti hiljaa kuin taustaäänenä radiosta tulevalle hiljaiselle musiikille. Candy nousi ja käveli pikkuhousut ja toppi päällään unisena kylpyhuoneeseen, haukotteli venytellen ja pesi hampaansa. Tukka oli sekaisin, kasvoissa ei ollut meikkiä. Tyttö käveli keittiöön ja repi jostain viltin ympärilleen istuuduttuaan tuolille, vedettyään jalat sille mukanaan. Naiset juttelivat niitä näitä parikymmentä minuuttia, ennenkuin makuuhuoneesta alkoi kuulua elon merkkejä. Miehestä näkyi vilaus kun tuo käväisi käytävällä siirryttyään makuuhuoneesta kylppäriin, ja pian jo kuului veden lorinaa - mies oli ilmeisesti menossa suihkuun tuokin. Charity ja Candy joivat nyt toista teekuppostansa, kun Jeremy tuli keittiöön. Miehellä oli pyyhe lanteilla, mustat hiukset valuivat vettä - ylävartalo oli paljas. Candy tuijotti hetken ennenkuin tajusi kääntää katseensa pois, sillä mies käyttäytyi kuin olisi ollut yksin.
''Huomenta, Jeremy.'' Charity ei käyttäytynyt kuin olisi yksin, vaan jutteli aamukuulumisia vaikka mies ei niihin mitenkään vastannut, otti vain kahvia koneesta kun se kerran oli jo valmista. Nainen huokaisi hiukan itsekseen ja vilkaisi Candya joka ei sanonut sanaakaan.
''Minulla on aikainen vuoro, täytyy alkaa tehdä lähtöä..'' Charity mutisi ja lähti keittiöstä laittamaan vaatteita, Jeremyn jääden sinne Candyn kanssa. Jerry istui yhdelle korkeista jakkaroista, jotka lepäsivät yleensä pöytätason alla. Aamiaiseksi ne oli nostettu pöydän ympärille, paitsi tietysti sille kannalle, joka oli seinää vasten kiinni. Jerry hörppäili kahviaan ja sekoitteli sitä hieman lusikalla, vaikkei ollut sinne mitään lisännytkään. Candy yritti riistää katsettaan jatkuvasti irti miehestä, tuo ei ollut enää muistanut kuinka mahtava vartalo miehellä oli, tyttö meni hämilleen ja alkoi mutustaa leipäänsä. Jeremy joi pullollisen verta ja sytytti sitten tupakan.
''Jeremy..?'' Charity kysyi varovasti napittaessaan valkoisesta, avonaisesta paidasta etumusta kiinni ja sulloen sen helman hameen yläosan alle, puvun ollen hiukan koulutyttömäinen puhvihihoineen.
''Tuletko klubille tänään?'' Ei vastausta, ei edes katsetta naiseen. Charity painoi päätään hiukan apeasti.
''Niin arvelinkin... nähdään.'' Nainen kääntyi ja lähti, eteisestä kuului kuinka tuo veti takin ja kengät ylleen. ovi kävi, sinne meni. Jonkin ajan päästä klubin ovi aukesi, Charity oli taas ensimmäisiä sisällä. pieni vilkaisu ympärilleen keitä oli muita jo paikalla.

Jerry sulki silmänsä ja hieroi ohimoitaan, peittäen sitten silmänsä kädellään. Candy avasi suunsa kuin sanoakseen jotain, tuo näytti huolestuneelta.
"Jerry?" tyttö viimein inahti ja mies avasi silmänsä, kuin yllättyen että tyttö oli siinä.
"Candy." mies vastasi ja vilkaisi tyttöä, joka viltti toogamaisesti sidottuna itsensä ympärille istui tuolin päällä kuin kissa pylvään päässä. Candy oli hetken hiljaa, purren alahuultaan.
''..Aiotko sä heittää sen ulos?'' Tyttö kysyi lopulta.

Charity laski kassinsa naulakon alapuolelle työntekijöiden tiloissa, sitoi essua ylleen ja meni avaamaan kassaa. Vasta kun lamppuja laitoti päälle, näkyi Roni joka istui röökillä nurkkapöydässä. Roni ei reagoinut valoihin, istui vain ja puhalteli kiehkuroita niin kuin taisi. Vuosisatojen harjoitukset lienivät auttaneet asiaa. Miehen vieressä istui jokin tumma hahmo, mistä ei siinä valaistuksessa saanut selvää. Joko hahmolla oli kaapu tai sitten se oli muuten vain soluttautuva, mene ja tiedä.

Jerry huokaisi ja vilkaisi Candya, joka näytti vakavalta.
"Sun pitäis hymyillä enemmän, Candy. Sen sä osaat."
''Niin sunkin, tiiät sen.'' Candy hymähti hiljaa ja oudisti päätään. Tuo vaikutti aikuisemmalta kun naama ei ollut meikissä, suussa ei ollut purkkaa ja vaihteeksi istui vain rauhallisesti pöydän ääressä.

''Kas, mä en tienny et säkin teet aikasta vuoroo.'' Charity hymähti ja otti rätin jostain tiskin alta alkaen pyyhkiä tiskinpintaa puhtaammaksi.

Jerry nojasi päätään taas lasiin ja Candyn katse seurasi tuon liikkeitä. Miehen vartalo kiilsi kuivumattoman veden takia, ja sai tuon hohtamaan. Candy siirtyi huomaamattomasti lähemmäksi, ja tunsi miehen tuoksun, ja tuon poskille nousi puna,

"Ei mulla ole työaikoja." Roni kuiskasi ja hahmo tuon vierellä pysyi vaiti. Ennenkuin Roni ehti vastata, hahmo otti hupun päänsä päältä, ja hupun alta paljastui hahmo, joka näytti nuorelta, ehkä parikymppiseltä mieheltä - mutta oli vampyyri, sen Charity tunsi vaistoillansa. Nuori mies oli hoikka, kasvoiltaan hämmentävän samannäköinen kuin joku, jonka Charity tunsi niin hyvin..
"Jeremy..." Char kuiskasi ja tuon suu jäi hieman auki, kun tuo katsoi nuorukaista. Sitten tuo tajusi ettei poika voinut olla Jeremy, ja pojan hiuksetkin olivat lyhyemmät. Rätti tippui kuin kuollut linnunraato lattialle, naisen hapuillen sitä kädellään kunnes tajusi katsoakin hämillään silmiään räpytellen missä se oli. Tuntui kuin vatsa olisi tehnyt kuperkeikan, ei säikähdyksestä tai iljetyksestä vaan.. ihmetyksestä. Kait oli ihmetellyt miksi Jerry olisi leikannut ihanat hiuksensa.
''Oletko sukua Jeremylle, siis..?'' Nainen korjasi nopeasti ja nousi rättiä nostamasta.
''..Näytät tosi paljon häneltä..'' Jeremyn näköinen poika hymyili vinosti. Tuon hymy oli Jeremyn kieron hymyn kanssa identtinen, poika näytti jopa hieman ylimieliseltä.
"Ikävä kyllä." tuo kuiskasi. Tumma ääni kiersi Charityn ja sai tuon hengittämään kiivaammin.
"Olen hänen poikansa."

Jerry oli sulkenut silmänsä ja tuon hengitys huurusti lasia aina ulospuhallattaessa. Candy painoi otsansa miehen hauista vasten, ja käänsi sitten päätänsä, iho liukui ihoa vasten posken nyt ollessa vasten miehen hauista.

Kuin elokuvista, Charity tunsi sen efektin kun äkkiä kaikki tuntuu niin suurelta ja itse tuntuisi pienevän, maan pettävän altaan ja kaiken pimenevän. Mutta ei, pyörtyminen olisi ollut liian helppoa, eikä niin siksi käynytkään. Liian kiltti vaihtoehto, sen sijaan nainen jäi siihen, suu raolleen aivojen lyövän tyhjää. Sydänkin, joka hakkasi muutenkin hitaammin kuin normaalilla elävällä jätti yhden lyönnin väliin. Ronin hämäränpeittämille kasvoille nousi virne, tuo nojasi taaksepäin ja pian tuon suusta kiemurteli savuvana. Jeremyn poika sen sijaan veti sormensa hiustensa läpi lyhyen tukan jäädessä halutulla tavalla sekaisin, ulkonäön tuo oli perinyt isältään. Syötävän hyvä.
"Sinä taidat olla Charity, josta olen kuullut."

Mies käänsi äkkiä katseensa tyttöön, kun tuo tunsi kosketuksen. Candy oli pistänyt silmänsä kiinni, mutta avasi ne pian. Hetken nuo tuijottivat toisiansa, Candy hetki hetkeltä enemmän peläten tulevaa iskua, jota ei koskaan kuitenkaan tullut.
"Tyttö pieni.." Jeremy kuiskasi ja hymähti hiljaa.

Charity sen sijaan näytti varmaan suloisemmalta hämillään kuin silloin kun meuhasi jostain asiasta. Sellainen.. yhä ihmismäisen tietämätön ja elämäänsä elävä, viaton siinä mielessä kun ei olult kaikkea pahaa nähnyt. Huulet painuivat nopeasti yhteen, kaikki ajatukset pojan ulkonäöstä koetettiin hakata pienen päänsisällä olevan Minän vasaralla. Jeremyn naisia tässä oltiin.
''Jaa, en tiennytkään että minusta puhutaan.. hauska tavata sinutkin, en tiennyt.. Jeremylla olevan lapsia. '' Tosin tyhmä oletus se oli ollut.. Mies, sillä ulkonäöllä ja niin viriili.. Tyhmä nainen, t y h m ä . Poika naurahti, ääni kutkutti hieman Charityn vatsanpohjaa, mutta tuo yritti keskittyä jynssäämään tiskiä.
"Eiköhän se kohta ole puhdas jo." Roni huikkasi hetken kuluttua, ja Char havahtui ajatuksistaan. Tuo hymyili väläyttäen hampaitaan.
"Jotkut tahrat eivät lähde millään." nainen sihautti ja siirtyi tiskin etupuolelle. Tuon pitäisi pyyhkiä kaikki pöydät ja tarkistaa tuhkakupit.

"Jerry." Candy kuiskasi takaisin ja hymyili. Jeremy kääntyi tuohon päin ja katsoi naista alaspäin, painaen päätänsä.
"Tuo ei ole kovin hyvä idea." mies kuiskasi ja sai Candyn hymyn vain syvenemään.
"Älä sitten kerro äidille."

Ja jostain syystä, sillä hetkellä jokni pisti Charitya sisältä, jokin, kuin neula jota painettiin sydämeen. Sormet miltei värisivät, kun taas kaikki loogisuus mihin nainen elämänsä laski koetti viedä tilaansa.
''Mitä haluat, Roni? Tai sinä.. poika vaikka kun en nimeäsi tiedä.'' Kuinkakohan vanha tuo muuten edes oli? Saattoi olla parikin sataa.. tai sen kahdenkymmenen miltä näytti. Suunnilleen itsensä ikäiseltä. Nainen pyyhki pöytiä rivakasti kuin hluten pois tästä, meni laittamaan tuhkakuppeja tiskialtaaseen ja uusia messinkisiä tilalle.
"Miten niin, tyttö? Kai saan viettää aikaa omalla klubillani?" Ronin ironinen ääni sai Charityn irvistämään itsekseen. Perkele, mihin tuo oli itsensä saanut. Äkkiä Jeremyn syyllistäminen tuntui hyvältä idealta, joskin nainen oli kovapintainen myös itselleen - ainakin joskus.. Poika oli vetänyt jalan vierelleen ja laskenut kätensä polven päälle lepäämään - toisessa kädessä lepäsi hiljakseen savuttava rööki. Pojan julkea, häpeämätön katse tuntui lävistävän Charityn vaatteetkin. Se siinä varmaan inhottavinta olikin. Se katse vain. Jeremykaan ei ollut koskaan katsonut tätä niin, ja nyt tuon poika.. ajatus iljetti, hämmensi tietyllä tavalla. Ei tätä koskaan oltu katsottu niin, miksikäs olisi? Kaikkien pikku Charity, nurkkakukka omine ajatuksineen ja aatteineen. Eniten kuitenkin naista mietitytti mitä Roni ajoi takaa.. tämä tiesi, tiesi muiden puheiden ohella että jos tuo oli vihainen, tuollainen hymy tiesi vain pahaa ja kipua. 'Älä käy häntä vastaan', olivat muut neuvoneet. Ei, ne sanat olivat menneet yhtä ohi kuin Charityn puheet Ronille. Viimeinen tuhkakuppi, viimeinen pöytä.. Nainen asteli huultensa takansa hampaitaan yhten purren Ronin ja jeremyn pojan pöydän luo, nosti tuhkakupin ja pyyhki pöytää inhoten että tiesi samalla Ronin 'vieraan' mittaavan tätä katseellaan kuin marketissa olevaa lihakimpaletta. Poika nojasi äkkiä eteenpäin, tuon kasvot olivat miltei kiinni Charityn kasvoissa. Tytön liike pysähtyi ja tuo pidätti hengitystään. Jeremyn kaksoisolennon kuuma hengitys sai tuon ihon kananlihalle, pojan silmät olivat liian vaativat, ne pakottivat katsomaan..
"Charity," poika kuiskasi ja nosti hieman päätänsä. Roni kuului puhaltavan savua suustansa. Pään nostaminen oli niin raivostuttavan ylimielinen, sitä olisi halunnut läimäyttää poskelle. Toisaalta pelkkä pojan katse tuntui painavan naulan käden päälle joka piteli rättiä. Pää värähti hiukan, tuntui tärisevän kun nainen pakotti lihaksens aliikkumaan ja katseen painumaan pöytään. Hän tunsi kuinka Roni virnisti sivulla, vaikkei katsonutkaan edes sinne. Uusi tuhkakuppi laskeutui hiljaa pöydälle, Roni tiputti siihen tuhkaa röökinsä päästä. Poika nojautui taaemmas ja alkoi nauraa matalasti, Ronin nauru yhtyi tuohon pian. Charity yritti järjestellä ilmettänsä nopeasti, mutta käänsi turhautuneena selkänsä ja kipitti äkkiä tiskin taakse piiloon. Miksi tuollaisia oli olemassa? Pelkkä pojan katse sai tytön voimaan heikosti.. Äkkiä tuon päähän juolahti villi ajatus. Entäpä jos se oli pojan jonkinlainen voima? Kuten Nathanilla hänen hymynsä - ehkei nainen ollut niin herkkä, tuo ei suostunut olemaan. Mutta kun tuo tunsi pojan katseen selässään, ajatukset hajosivat ja unohtuivat. Nauru oli lakannut, Roni puhui jotain matalalla, hiljaisella äänellä eikä katsonut tiskille päin - poika sipaisi poskeansa. Charity laski mahdollisimman hitaasti kuumaa vettä ja pesuainetta altaaseen, jottei tarvinnut kääntyä vaan saattoi näyttää tekevänsä jotain. Pitäisi varmaan soittaa Jeremylle.. mutta matka naulakolle tuntui mahdottoman pitkälle, kuin pitäisi Sahara ylittää. Poika hieroi leukaansa ja puhui jotain takaisin Ronille, joka hymähti hiljaa. Miksi tuhkakuppien piti peseytyä niin nopeasti? Vilkua ympärilleen, ja parin eilisen tuopin laitto altaaseen. Vilkaisu kelloon.. vielä puoli tuntia avaamiseen. Charityn lihasten näki liikkuvan ihonmyötäisten vaatteiden alla, pojan katse oli naulautunut naiseen. Roni ei huomioinut tuota, mies puhui eilisen tapahtumista, ja muutamista tapauksista mistä oli kuullut. Poika ei kuunnellut, Ronin ääni soljui taustalla, omat ajatukset pyörivät etualalla. Poika sulki silmänsä hetkeksi vetäessään savua keuhkoihinsa, avasi ne taas hitaasti ja antoi savun vaeltaa avonaisista suunpielistä kasvoja pitkin ylöspäin. Ja tiskattava loppui. Vesi valui viemäriin kuin hidastetussa mustavalkoisessa elokuvassa, kuivatut tuopit asetettiin hyllylle.
''Mitä jos avaisi tänään hiukan aikaisemmin, kun kerran on jo valmista?'' Charity kysyi ohimennen olkansa ja järjesti pulloja oikeille paikoilleen. 25 minuuttia oikeaan aukaisuaikaan. Tuntui kuin olisi halunnut huutaa ja kiljua, sen tunsi jo kielellään. Mutta silti se nielaistiin aina vain uudestaan ja uudestaan, kuten yleensä kaikki kuohahtavammat tunteet tällä. Roni vastasi viivytellen, tuo leikki savulla suussansa.
"Portsarit tulevat vasta varttia vaille." mies sanoi ja pyöräytti silmiään. Pojan katse seurasi edelleen naista, arvioivasti - ylimielisesti. Miksei täällä ollut kiviä joidenka taa pennä piiloon kuten ala-asteella koulussa kun koulun ihannepoju vilkaisi kerran välitunnilla?! Tai miksei Jeremy voinut jo tulla? Tosin, tuolla oli kait töitä kotona.. Kädet täynnä töitä, tosiaan.
"Onko sinulla tylsää, Charity?" pojan ääni kantautui naisen korviin ja sai tuon puistattelemaan hetken. Tapa jolla poika lausui tuon nimen kuulosti kuin kellojen kilahduksilta, ja nainen avasi taas suutansa hieman, miettien sopivaa vastausta hetken liian pitkään. Roni puhahti ja hieroi ohimoitaan.
"Anna sen uhittelijan olla.. Isäs saa kertoo mitä se on sillekin järkännyt. Pelkkä pahantahtoinen narttu se on."
''Haista paska Roni.'' Se vastaus tuli nopeasti, sihkauksena kuin sylkisi myrkkyä suustaan. Poika naksautti kieltään kitalakeensa ja virnisti, kun pientä tempperamenttia paljastui.
''Sullekki tiedoks että tässä ei ole mulla mitään Is- Jeremya vastaan. Yleisesti ottaen vain..'' Ääni hiljeni loppuun kun katse virheeksi vilkaisi sekunnin murto-osaan poikaa, joka hymyili vinosti leuka ylhäällä nojaillen kulmasohvan selkänojaan. Roni kohotti kulmaansa kuin yllättyneenä siitä että nainen oli uskaltanut vastata, poika nauroi matalasti ja hiljaa, naisen sydän jätti taas lyönnin välistä.
"Se on ihana." poika kuiskasi ja hymyili valkoiset hampaat välkkyen, silmät puoliksi kiinni, virne oli edelleen ylimielinen. Roni vilkaisi tuota ja näytti kummastuneelta.
"Narttu vai?" Roni ähkäisi, poika nyökkäsi ja sulki suunsa. Vino hymy sai tuon nenänvarren hieman rypistymään. Puhui kuin jostain koiranpennista joka ikkunassa haukkui sudelle, huusi ja räksytti pehmoisen ulkokuorensa alla. Charity lopulta vain tuhahti, käänsi päänsä pois ja kääntyi muutenkin kannoiltaan takahuoneeseen. Roni oli näköjään raahannut tänne uuden biljardipöydän, mutta vielä nainen alkoi siivota vanhan pöydän kappaleita lattialta rikalapion ja harjan avulla. Ovi sulkeutui takana, se oli suloinen muuri nyt antamassa rauhaa olla hetki vain.

Candy istui sängyn reunalla. Tyttö oli vetänyt jalat eteensä ja kietonut kätensä niiden ympärille. Jeremy makasi tuon takana selkä tyttöön päin, peitto lanteille asti vedettynä. Tukka oli levittäytynyt miehen taakse ja osin tuon ylävartalon päälle, tyttö puri hiljaa huultansa.
''Ei se saa tietää, älä pelkää..'' jeremy kuiskasi hiljaa, Candy ei tiennyt iloita vai olla surullinen siitä.

Charity oli kutsunut tuon suojaan heille ja nyt.. heti kun alkoi auttaa enemmän tuli puukotetuksi selkään. Ovi avautui hiljaa ja poika jäi ovenkarmiin nojaamaan. Charity lakaisi puusäleitä pois uuden pöydän alta kyyyryssä, sihahti saatuan tikun sormeensa ja jäi ottamaan sitä pois. Pojan askeleet eivät kuuluneet lattialla, tuo liikkui hiljaa ja sulavasti - kuin synnynnäinen saalistaja. Tuo käveli suoraan naisen taakse - nainen oli kontillaan ja istuutunut nyt jalkojensa päälle yrittäessään saada tikkua sormesta. Äkkiä kuuma hengitys niskassa sai Charityn inahtamaan pelästyksestä ja kääntämään päätänsä.
"Poika!" tuo kuiskasi saatuaan selvää hahmosta, jonka varjo peitti bilis-pöydän alla. Poika oli istuutunut tuon vierelle, toinen jalka oli koukussa maata pitkin, toinen pystysuunnassa, käsi nojasi polveen, toinen käsi nojasi lattiaan. Nainen lähti nousemaan niin vauhdilla että iski takaraivonsa suoraan pöydänreunaan, älähti ja keinahti siitä takamuksellaan istumaan takaraivoaan pidellen.
''Älä hitossa hiiviskele noin!'' Charity inahti ja piteli päätään johon särki. Tosin enää ei tiennyt oliko särky parempi vai huonompo kuin se, kun poika vei toisen kätensä takaraivolle ja hieroi kipeää kohtaa kahdella sormellaan. Kipu pakeni - liekö siitä syystä että huomio kiinnittyi poikaan, vai oikeiden hermopisteiden painamisesta. "Anteeksi." poika kuiskasi ja tutki naisen kasvoja katseellaan.
"En tee niin enää."
Hampaat painuivat yhteen niin tiukasti että veri miltei maistui omista ikenistä. Charity käänsi katseensa, imaisi sormenpäätään saaden tikkua hiukan esille ja veti sen sitten pois, jolloin sormeen tirahti esille kirkas veripisara. Missäköhän Roni oli? Tuon tulon olisi kyllä kuullut. Naisen silmät olivat puoliummessa ja sormi meni suuhun jotta sylki hyydyttäisi veren pienessä haavassa. Pieniä hiuksia karanneina rastoista jotka olivat hiukan suttuisesti kiinni, nekin punertavan erisävyisiä. Iho kalvennut normaalista vaaleammaksi, kuitenkin yhä lievästi ihmismäinen - sen saatoti haistaakin ettei nainen ollut kuukautta kauempaa piireissä liikkunut, ja silti hulabaloon jo aikaiseksi saanut. Poika otti naista ranteesta kiinni ja veti sormen pois tuon suusta - vain nuolaistakseen itse sen päästä tulleen veripisaran. Veren maku sai pojan sulkemaan hetkeksi silmänsä, hiukset peittivät osin tuon silmiä sekaisesti, silmät avautuivat pian. Ote ranteesta ei hellittynyt. Charityn pää liikahti vienosti vain sivulta sivulle, tuon suu aukeni ja sulkeutui hiukan vain auetaksene taas, mutta ääntä ei tullut. Kuin äänihuuliakaan ei enää olisi jöljellä. Oh God, why, WHY! Miksi nyt ei voinut herätä sohvalta. Sen sijaan vihreänkellertävien silme oli jumittunut pojan tummiin silmiin kuin perhonen hämähäkinseittiin. Äkkiä nuorukainen tuli lähemmäs, veti ilmaa sieraimiinsa kuin olisi yrittänyt haistaa jotain, ja suuteli naista. Charityn ällistys kuvastui tuon silmistä, mutta nuorukainen ei huomioinut sitä. Kuuma, polttavan kuuma suudelma tuntui täyttävän Charityn kokonaan, kuin olisi kuumaan kylpyyn valahtanut. Poika vetäytyi hieman taaemmas, tuon ylävartalo oli kumartunut osin naisen ylle, vaikkei nainen maassa ollutkaan. Enää ei tiennyt kuvastuiko silmistä enemmän hämmennystä vai pelkoa, vai pelko omasta hämmennyksestään. Suukin oli jäänyt tasa siihen asentoon missä se oli ollut tuon suudelman aikana. keho huusi sitä lisää, milloin Jeremy oli noin suudellut, milloin se kysyi? Milloin tuo oli osoittanut pelkästään yhtä puhdasta kiinnostusta muusta välittämättä? Silmien katse sumentui hiukan unenomaiseksi, katsoen vain yhä poikaa silmiin kun tuo kumartui uudelleen suutelemaan ja jääden nyt siihen, kun tuon rintakehä tuntui omaa vasten. Unta vain, viatonta unta.. Nainen painui lattialle miehen kevyen, vaativan ylävartalon taivuttaessa sitä alemmas ja alemmas. Suudelmat jatkuivat, nyt molemminpuoleisesti - äkkiä Charity ei enää tiennyt mitä kello oli. Tuo havahtui pojan alastomasta sylistä, oli itsekin alasti. Biljardipöydän vihreä matto tuntui hassulta ihoa vasten. Klubin puolelta kuului ääniä. Ovi oli vedetty kiinni, poika oli kait lukinnut sen aiemmin. Tanssijoita ei ollut, häkit olivat tyhjiä. Ei Anthonyn, Ronin ja muiden naurua noiden pelatessa pokeria. Mutta nainen vain oli siinä, hiljaa. Näyttämättä onnelliselta tai surulliselta. oli vain hiljaa samalla kun pojan sormet leikkivät tuon paljaalla kyljellä. Sitten Charity nousi, pyyhkien kasvojaan kädellään ja istuen vain siinä jalat yhdessä ja edessään koukussa, väristen hiljaa ajatuksestakin kun muut saisivat tietää.. kyllä, seinilläkin oli korvat. Poika nojasi käteensä hetken, ennenkuin nousi tuokin istumaan, tismalleen samaan asentoon kuin missä oli ollut pelästyttäessään naisen biljardipöydän alla. Häpeämättömästi. Vaikkei tuolla ollutkaan mitään mistä hävetä. Pojan hymy oli hieman pehmeämpi, mutta sitäkin läpitunkevampi. Tuon leuka oli hieman koholla.
''Tajuatko mitä käy jos ja kun joku saa tietää?'' Charity ynähti, ääni värähtäen. iho oli nyt aivan kananlihalla, pojan iho oli tuntunut luonnottoman lämpimältä vampyyrin omaamaksi. oven takaa kuullui musiikkia, basson jytkeen tunsi selvimmin tähänkin huoneeseen.
"No mitä käy?" poika hyrisi ja laittoi käden naisen olkapäälle, suudellen tuon selkää kevyesti. Ilmeisesti tuo ei ollut kovinkaan huolissaan moisesta - hetkinen.. Tiesikö tuo edes, että nainen asui pojan isän luona? Oli tuon kanssa? Nukkui samassa sängyssä?
''Jeremy nylkee minut elävältä.'' Nainen värähti ja painoi otsansa polviinsa, rastojen ollessa sikin sokin sinne tänne.
''Hän ei sulata tätä, ei sadassa vuodessakaan.''
"Miksi se häntä kiinnostaisi?" poika kuiskasi ja siirteli naisen rastoja pois tuon kasvojen tieltä. Kuuma hengitys sai ihon entisestään kananlihalle ja nainen puri huultaan itku kurkussa. Poika sen sijaan näytti sangen tyytyväiseltä, itsevarmalta ja muutenkin raivostuttavan ylimieliseltä.
''Etkö tajunnut Ronin puheista että olen isäsi nainen?'' Nainen ei halunnut edes nostaa päätään nyt. Mies kohotti hiukan kulmaansa. Jeremyn nainen? No, samanlainen maku pojalla kuin isällään.
''Asun hänen luonaan..''
Pojan ote kirposi, ja tuon kuului laskeutuvan pöydältä lattialle, ja alkavan pukeutua. Hiljaa ja tehokkaasti, kohta tuo seisoi jo naisen edessä.
"Sinä.. Makaat isäni kanssa?" nuorukainen tarkisti hieman vakavammalla naamalla, Charity nyökkäsi ja pakotti itsensä katsomaan poikaa silmiin. Äkkiä tuo naurahti ja veti hurmaavan hymynsä taas esiin.
"Aika sairasta, tyttö."
Charity tiesi sen, ja purskahtikin itkuun. Pitkästä aikaa, sitäkin pidätellen hammasta yhteen purren ja nieleskellen. Tuntui kuin muuta pakotietä ei olisi ollut kuin juosta pois, nainen laskeutuikin pöydän toiselle puolelle ja kaapi vaatteitaan kasaan ja veti niitä ylleen hätäisesti, selvästi poikaa enemmän pois tolaltaan. Olisi turha vedota siihen että toinen olisi lumonnut ja vietellyt, aivan turha.
"Hei, tyttö." poika huokaisi ja sytytti tupakan.
"Kuulin että olet uusi alamaailmassa. Mitä teillä on sitten ikäeroa.. Reilu viisisataa vuotta?" nuorukaisen ivallinen puhe ei lainkaan lohduttanut Charitya, ei kai sen ollut tarkoituskaan. Poika hymyili ja puhalsi savukiehkuroita ilmaan.
''Suunnilleen.. En tiennyt sitä kun ensi kerran tapasin hänet.. Hän romutti näet autoni. Tavallaan.'' Nainen nieleskeli ja kiinnitti nopeasti sukkanauhansa, veti hameen päälleen ja napitti tärisevin sormin valkoisen paitansa etumusta. Olo oli nyt tosiaan kuin milläkin nartulla, kuten Roni tätä nimitteli yleisesti oikein aina korostaen sanaa.
"No kerro isäukolle terveisiä jahka näet hänet." poika virnisti ja silitti vielä naisen poskea, ennen kuin lähti takahuoneesta ääneti, kuten oli tullutkin. Pian yksi tarjoilijoista tuli takahuoneeseen, ilmeisesti siivoilemaan, kun luuli sen nyt olevan tyhjä. Charity pyyhki kasvojaan ja istui biljardipöydän toisella puolen.
''Char? CHAR! Kaikki on ihmetelleet missä sä oot, luulivat jo että olet hakattuna ojanpielessä!'' Nainen älähti kiiruhtaen Charityn luo, viitsimättä kysellä miksi tuo oli itkenyt. Ajatteli paineiksi tästä kaikesta. Charity sen sijaan.. katuojassa makaaminenkin olisi ylevämpää kuin tässä oleminen, tietäen mitä oli tehnyt. Se oli käynyt niin nopeasti, vaikka kello todisti toista.
''Mä olen ihan kunnossa.. päätä vain särkee.'' Nainen nielaisi ja väänsi kasvoilleen hymyn, levinnyttä kajaalia siistien hiukan.
"Haluatko sä lähteä himaan? Voitko hyvin?" tarjoilija silitti Charityn hiuksia ja auttoi tuota korjailemaan meikkiä. Charity ajatteli sen olevan huono idea, muttei kestänyt ajatusta siitäkään, että olisi joutunut työskentelemään koko illan sen.. pojan ja Ronin katseen alla. Roni tässä se pahempi tapaus oli. Jos sen kopan sisällä kerrankin tapahtuisi jotain aivotoimintaa niin nyt. Ja jos se jotain tajuaisi.. Se olisi sitten loppu.
''Kait.. kuule, en tiedä jaksanko olla enää tämän jutun keulahahmo.. Voisitko puhua siitä Hennealle?'' Nainen kohotti kasvonsa tarjoilija, joka kallisti päätään ja nyökkäsi. Tämän takia ei kaikki saisi painua pohjaan.
''Juu, mä puhun.. Mee sä vain kotiin lepäämään.'' Charity nousi ja asteli ovelle, otti drinkin tiskin takana ja tunsi oksentavansa kun näki pojan taas siellä Ronin luona. Roni, joka katsoi kulmiensa alle vinosti virnistäen kuin kuistaten 'I know what you did..'. Poika.. tuo hymyili vinosti kuten aiemminkin, yhä ylevästi kuin Charity olisi tuon silmissä vain..ihminen. Muutama nainen katsoi vain jälkeen kun Charity kiiruhti tungoksen ohi ulos, kadulle ja kotiin päin.

Candy oli pukeutunut, Jeremy petasi sänkyä. Tyttö meni keittiöön keittämään kahvia ja puri huultansa - ensin ajatus oli ollut mitä mainion, mutta nyt jälkikäteen.. Aika paskasti tehty. Jerry asteli makuuhuoneestaan pukeutuneena ja suunnisti olohuoneeseen, jossa laskeutui kyljelleen makaamaan sohvalle ja sytytti röökin. Candy vilkaisi tuon takaraivoa keittiön puolelta ja hymyili hieman itselleen rauhoittavasti. Ovi aukesi ja Charity astui hätäisesti sisään, kääntyessään miltei säikähtäen kun näki ensinnä jeremyn joka nosti katseensa tuohon. Miehen kulmat kurtisuivat, tuo ehti nähdä hätääntyneen ilmeen naisen silmissä ennenkuin tuo sanoi nopeasti jotain päähän sattuvan ja painelevan Makuuhuoneeseen sen oven sitten vankasi sulkien. Candy tuli keittiöstä katsoen kummastuneena Jeremya.
''Mikä sillä on?''
"En tiedä." Jeremy katsoi hieman huolestuneena makuuhuoneen ovea, Candy piti tyhjiä kahvimukeja käsissänsä.
"Charity?" Candy koputti oveen.
"Haluatko säkin kahvia?" tuo huusi oven läpi, muttei saanut vastausta. Tyttö vilkaisi mieheen, joka oli nyt tullut oven eteen tuokin, ja mutristanut kulmiaan. Hetken nuo katsoivat toisiansa - tiesikö Charity heistä, ja miten ihmeessä, ja miksi hän oli tullut jo kotiin..
"Char? Tulen sinne." Jeremy koputti oveen ja laittoi käden ovenkahvalle. Jeremyn avattua oven, tuo näki vain tärisevän mytyn tyyny sylissä selkä ovelle päin. Charity ei puhunut eikä pukahtanut, värisi vain kyyneleet silmistä valuen. Ensi kertaa mies näki tuon siinä tilassa ettei voinut tietää hyppäisikö nainen kohta ikkunasta tai jotain vastaavaa.
''Charity, mikä sul on?'' Ei vastausta, naisen hampaat pureutuivat tyynyn kankaaseen niin että sattui. Jerry sulki oven perässään, Candy näytti huolestuneelta ja päätti mennä jatkamaan kahvin tekemistä. Mies käveli naisen eteen, ja istui sitten tuon vierelle.
"Charity?" tuo kuiskasi, ja Charity hätkähti luullessaan sen pojan olevan siinä taas, mutta näki vanhemmat kasvot. Nainen värisi ja tuijotti itkuisin silmin miehen tummia silmiä, joissa ei ollut se ivallisen ylimielinen katse vaan huolestunut. Charity puri hampaita yhteen kunnes ei voinut enää ja parahti hiljaa ja painautui Jeremyn rintaa vasten. Mies ei nähnyt naisen aksvoista mitään, tunsi vain paitansa rintamusta kostuttavat kyyneleet. Kädet kietoutuivat naisen ympärille, miehen hiukset valuivat tuon olkapäiden yli osin naisenkin ylle. Jeremyn pää nojasi naisen päälakeen.
"Auttaisiko jos kertoisit mitä on tapahtunut?" mies kuiskasi ja silitti naisen selkää, joka tuntui värisevältä.
"Onko Roni tehnyt jotain?"
''En tiedä..'' Nainen nyyhkytti ja pudisti päätään silmät kiinni. Oli mitä oli, Jeremy vain näki itkuiset, satutetut kasvot ja tiesi että vain Roni oli tarpeeksi uhmakas oikeasti tehdääkseen sen mitä uhkasi.
"Mä menen hakkaamaan sen perkeleen.." Jeremy ärähti ja puristi kätensä nyrkkiin. Tolaltaan suistettu nainen oli mainio syy käydä hieman murjomassa sitä miestä - ehkä tuo pärjäisi edes jonkin aikaa mikäli Nathan vaikka auttaisi..
"Onko se klubilla?" Charity ei saanut enää sanaa suustaan, nyökäsi vain hiukan. Candy oli tulossa tuomaan Jeremylle kahvia, kun ovi lennähti auki ja mies asteli sieltä kuin myrskytuuli niin että tyttö perääntyi heti keittiönpuolelle säikähtäneenä, katsoen kuinka mies vain veti maiharit jalkoihinsa ja takin ylleen, painuen ulos ulkovoi pamahtaen niin että laasti katosta rapisi. Candy inahti ja polvistui keräilemään hajonneita mukinpalasia lattialta. Tumma kahvi oli levinnyt kaikkialle, ja tyttö tunsi heikotusta. Äkkiä tuo oli kuitenkin makuuhuoneen ovenraossa, ja vilkaisi sisään.
"Charity?" tyttö inahti ja nainen vilkaisi ovelle. Ei mitään, avoimesta ikkunasta vain verhot heilahtelivat hiljaa. Charitya ei näkynyt missään, kuin tuo olisi paennut. Paennut olikin, peläten pahinta. peläten eniten sitä jeremyn raivoa ja kuinka tuo alkaisi inhota tätä sydämensä pohjasta tapahtuneen vuoksi.
''Hei, HEI!'' Portsari huusi saamatta estettyä uhkaavan näköistä miestä joka paineli suoraan klubiin sisälle.
''RONI!'' Kuului jylähdys, mies nosti katseensa nähden Jeremyn ovella.
''Let the show begin..'' Roni virnisti ja puhalsi savua huuliensa välistä, Poika vilkaisi Ronia, sitten isäänsä joka miltei heitti seinille tielleen jääneet vampyyriparat. Jerry käveli suoraan Ronia kohti, eikä väistänyt mitään. Muutama tuoli joutui väistämään tuon tieltä, vampyyrit juoksivat loitommas. Käsi takertui kaulaan, Roni avasi suutansa ja nousi Jeremyn voimasta. Pian noita ei enää miltei nähnyt. Vanhimmat vampyyrit, puhdasveriset - kuten Jeremy tai Roni - olivat halutessaan yli-inhimillisen nopeita. Taisteli näytti kuin reilusti nopeutetulta videopätkältä, kun jompi kumpi aina lensi seinää tai pöytää vasten, nousi ja jatkoi tappelua. Poika oli siirtynyt viisaasti hieman tuonnemmas seuraamaan kamppailua, ja tuon täytyi käyttää todellista tahdonvoimaa pysytelläkseen vakavana. Tarjoilijat näyttivät kauhistuneilta, mutta eivät portsarit ja järjestysmiehetkään mitään kovin itsevarmoja olleet. Kuka tuohon väliin nyt uskaltaisi mennä?
''Jeremy perkele!!'' Roni karjaisi ja nappasi toista rintapielestä kiinni ja heitti tuon seinään, jeremy laskeutui jaloilleen osuttuaan ja irvisti kuin muinaiskirjojen peto julmistuneena.
''MITÄ HELVETTIÄ SÄ TEIT SILLE!'' lyönti, ja Roni lennähti pöytäään rikkoen sen säpäleiksi painollaan, hyvä ettei murskannut yhtä viatonta sivullista samalla.
"Mitäkö minä tein?" Roni ärisi ja sylki hampaita suustansa. Verinen sylki hampaineen mäjähti lattialle. Jeremy näytti siltä että hyökkäisi taas pian. Roni oli huomannut miehen olevan tosissaan, ja pelkäsi nyt että jäisi tuon raivon alle, pahasti alakynteen. Roni oli nostanut käsiänsä eteenpäin, sovittelevasti.
"Jeremy, sä olet ymmärtänyt väärin - "
Jeremy yritti lyödä, mutta lyönti meni huti. Hetken kiepunnan jälkeen vampyyrit olivat taas nähtävissä, he olivat seisahtuneet paikoilleen. Roni oli seinää vasten Jeremyn käsi kurkulla, ja joutui toden teolla ponnistelemaan että sai hengitetyksi.
"Päästä hänet menemään, Jeremy." kuului ääni kaksikon takaa. Poika seisoi siinä, keskellä aukiota. Kädet olivat puuhkassa, ilme vakava.
"Roni ei ole tehnyt Charitylle mitään. Minä olen."
Jeremyn julmistunut ilme muuttui, kuin tuo ei olisi suostunut uskomaan korviaan. Miehen pää kääntyi hitaasti hiuksia silmiensä edessä katsomaan taakseen, samanlaisia tummia silmiä kuin mitkä itsekin omasi.
''Johnny..?'' Oliko tuo edes täällä? Mies ei ollut tiennyt poikansa tulleet kaupunkiin, kuinkakohan kauan täällä oli ollut? Käsi oli yhä ronin kurkulla, mutta ote höltyi kun isä tuijotti nyt vain poikaansa suostumatta uskoa kuulemaansa.
''Mitä sä olet mennyt tekemään..'' Jeremy sihahti, niin että Jonathan miltei räpäytti silmiään. Hitto, isäukko taisi todella välittää siit muijasta.
"Äh.." Johnny yritti järjestellä ilmeensä takaisin lunkiksi, mutta Jeremy näytti hieman liian vaaralliselta vastaanottaakseen ylimielistä virnettä, nyt kun tuo asteli poikaansa kohti. Jonathan joutui peruuttamaan muutaman askeleen, ja törmäsi tiskiin. Jerry seisoi aivan tuon edessä, isä oli hieman poikaansa pitempi, ehdottomasti lihaksikkaampi.
"VASTAA!" mies ärähti ja poika irvisti, ja painoi päätään hieman alemmas.
"No, en tiennyt että se on joku sun muija!" Johnny aloitti, mutta Jeremyn silmät osasivat vaatia, aivan kuten Johnnyn omatkin. Pientä suun auontaa, miten tämän nyt ilmaisisi oikein nätisti.
"No, se tuli tänne ja - en todella tiennyt että se on joku sun.. - ja seurasin sitä takahuoneeseen, ja sitten se vaan jotenkin kävi käsiksi!" Roni pudisteli päätään. Tuo luuli ettei poika olisi juljennut valehdella isälleen.
"Ja mikäs minä olen siinä estelemään!" Johnnyn ääni alkoi muuttua hätäiseksi.
"Kaunis nainen se oli, nuori mutta kaunis! Niinpä me - FAIJA LOPETA!" Jeremy oli ottanut poikaa hiuksista kiinni ja puristi tiukkaa otetta rystyset valkoisina.
''Joten Te MITÄ! Päätit vähän koettaa nuorta lihaa, vai? Leikkiä saalistajaa!? SAATANA TAJUATKO SÄ ETTÄ SE ON MEIL-''
”JERRY!'' Candy pelmahti ovesta sisään huohottaen, koko matkan juosseensa.
”Charity on kadonnu! Lähti lähti ikkunasta jonnekkin!” Jeremyn pupillit laajenivat hiukan. Karannut? Niinpä tietysti, mitä muutakaan se enää uskaltaisi tehdä Jonathanin tempun jälkeen.
"Vittu kakara." Jerry ärähti ja päästi tuon hiuksista irti. Johnny puri alahuultaan ja näytti pahoittelevalta.
"Anteeksi isä.."
"Hiljaa." Jerry ei katsonut enää taakseen, kun lähti klubilta. Candy vilkaisi Johnnya nopeasti, ei ollut nähnyt tuota ennen, ja lähti Jeremyn perään. Roni vihelsi matalasti ja hieraisi niskaansa. Se jätkä oli ollut tosissaan.

''Sä et siis tiedä minne se lähti?''
''En, se oli vaa poissa!'' Candy inahti. Jeremy katseli ympärilleen ja mietti minne nainen olisi voinut mennä. Mistä se oli puhunut? Etelästä ja miehistä? Ei, tuossa kunnossa ja noin poissa tolaltaan se ei ajattelisi niin pitkälle entä.. Silta. Charity oli hiljaa kerran kuiskannut että oli epätoivoissaan suunnitellut ajavansa sairauksineen sillalle ja hyppäävänsä. Miehen silmät levisivät.
''Voi vittu..! Näitkö sä ottiko se autonsa?''
''Musta se oli kyllä viel siellä..''
Jeremy otti vauhtia ja hyppäsi palotikkaille, kiipesi nopeasti ylös ja lähti juoksemaan katonrajoja pitkin, hyppien välillä kujien yli. Candy oli ensin huokaissut ja purrut huultansa, tuolla ei olisi nyt ollut energiaa ajojahtiin - mutta otti tuokin vauhtia ja kiipesi seinän ylös, ja lähti sitten seuraamaan Jeremyä. Jeremy juoksi kuin tuulispää, hiuksien uhlmutessa takana tähtikirkkaan taivaan alla. Hiljaa silmät katselivat kaidetta ja sen alla soljuvaa mustaa virtaa. Sitten sormet painautuivat kaiteen ympärille, ja nainen pelkät juoksusta likaiset ja jalkapohjat lasinsiruilla veriset sukat jaloissaan nousi kaiteelle, heilahti hiukan tasapainoia hakien ja jäi sitten seisomaan siihen suorana veteen katsellen silmät sumeina ja kasvot tuhruisina.
''Char..?'' Jeremy hengähti nähdessään katolta vanhan tutun autonromun sillan päässä ja kauempana mustan hahmon.
''CHARITY!''
Mies karjaisi, liukuen palotikkaita alas ja juosten kohden naista joka huojui tuulenvireessä sillalla.
''CHARITY!''
Jeremy huusi uudelleen, nyt tuo näki kuinka pää kääntyi hiljaa silmät surullisina. Kuin nainen luulisi että olisi inhon kohteena, kuin ei olisi mitään jäljellä. Huulet aukesivat ja sanoivat jotain hiljaa, Mies huusi kun näki kuinka nainen kallistui. Jeremy nojautui kaiteelle, saaden otteen vain paidanhihasta hiuka niin että tuon käsiin jäi valkean paidan riekale- ja silmissä hahmo joka putosi ja tippui puolhotittomasti veteen.
"Perkele.." Jeremy ärähti ja riisui äkkiä nahkatakkinsa, ja hyppäsi perään. Candy tuli vasta nyt sillalle ja juoksi takin luokse, ottaen sen syliinsä ja puristaen sitä. Vedessä ei näkynyt mitään. Vesi ei tuntunut kylmältä, hengityksen pidättäminenkin oli pikku juttu. Mutta tuo kuva jäisi miehen mieleen vuosisadoiksi - kuinka tumma hahmo vain vajosi alemmas ja alemmas, syvemmälle ja syvemmälle. Jeremy pyristeli hetken paikallaan ja sukelsi sitten syvemmälle, yrittäen saada otetta naisesta. Lopulta tuo tunsi sormissaan hiuksia, joita hän oli kutsunut pelkäksi takkupesäksi eikä miksikään kampaukseksi- mutta kuinka hän nyt rakastikaan niiden tuntoa sormenpäissä, nykäisten pakostia hiukan niin että sai tunteen kylmästä ihosta. Suu oli auki, sieltä norui pieniä kuplia enää kuin nainen olisi päättänyt hoitaa asian nopeasti ilman suurempia kipuja, vaikka tiesi ettei tarvitsisi tällaisena enää paljoa happea. Cady puri alahuultaan nähdessään pinnalle nousevan vain kuplia, viiden minuuti päästä sitten miehen joka nousi ylös pitäen tajutonta Charitya toisella kädellään kylkeään vasten. Jerry raahasi naisen rannalle vaivalloisesti ja Charity lysähti hiekalle selälleen. Tuo ei hengittänyt, Jeremy parahti ja yritti elvyttää naista - turhaan. Candy parahti ja lähti juoksemaan kyynelistä sokeana kohti rantaa, kun jostain kuului ensin kimeää vinkunaa, sitten näkyi sokaiseva valonvälähdys, ja Nathan ilmestyi sillalle. Enkeli ponnisti maasta ja nousi siivilleen, kiepahti nopeasti veden yli rannalle ja laskeutui polvilleen naisen viereen. Jeremy valui vettä, tuo repi tukkaa raivoisasti pois kasvoiltaan, ja tunsi muutaman suolaisen vesipisaran valuvan huuleltaan suuhunsa. Tiedä häntä mistä Nathan oli tiennyt, vai oliko se olult kutina perskarvoissa kuten Sebastian olisi sanonut, mutta onnellisempi enkelin näkemisestä ei Jeremy olisi koskaan voinut olla. Enkeli huokaisi katsoen surullisesti naista jonka kasvoilta oli meikit huuhtoutuneet pois ja tuo näytti niin, niin kovin pieneltä siinä vain maatessaan.
''Mitä te saattekaan toisenne tekemään.'' Nathan huokaisi surullisesti ja sipaisi muutaman hiuksen naisen kasvoilta ja laski kätensä tuon rintakehän päälle ja sulki silmänsä. Hiljaa, pysähtynyt sydän ja enkeli kosketti sitä. Yksi sykäys, mutta se ei jaksanut enempää kuin luovuttaneea. Uudestaan, ja toisen kerran sydän taas sykähti pakotettuna, ja uudestaan ja uudestaan kunnes se lopulta suostui itsekin lyömään. Ja uudestaan, ilman apua. Jo olisiko Jeremy aikohin ollut yhtä onnellinen, kun naisen suusta pulpahti vettä, keuhkot koettivat vetää henkeä mutta vettä tuli lisää ja tuo alkoi yskiä tuskaisasti enkelin nostaessa tuon päätä hiukan käsiensä varaan. Jeremy peitti kasvonsa käsillään ja Candy peitti suutansa ja osaa kasvoistaan käsillään, mutta kurkisteli sormiensa lomasta, itku oli jo rauhoittunut. Nathan otti naisen kasvoilta pois rastoja ja auttoi tuon istumaan.
"Se oli lähellä." Nathan kuiskasi ja katsoi vakavana naista silmiin, kuin hakien niistä jotakin. Silmistä ei halunnut nähdä mitään, mutta ensimmäinen mitä tuo näki oli epätoivo ja kysymys miksi, oi miksi ei enkeli ollut antanut tämän vain mennä kuten alunperin oli tarkoitus, kuten oli tarkoitus jo ennen kuin Jeremy oli purrut tätä.
"Tule.. Viedään sinut pois täältä." Nathan puhui hiljaa ja rauhallisesti, kuin jokin enkeli ainakin, ja nosti Charityn velton kehon syliinsä. Enkeli levitti siipensä, vilkaisi ympärilleen ja Candy kuiskasi tuovansa Jeremyn pian perästä. Nathan tamppasi hieman ilmaa siipiensä alle ja nousi sitten ilmavirtojen kiepoteltavaksi. Jeremy istui siinä hiljaa, kuin suostumatta vieläkään tajuta kuinka lähellä oli, että nainen olisi ollut poissa. Todellakin, poissa. Tai sitä kuinka enkelikin sanoi miten oli tehnyt työtä tuoda tuo takaisin. Epätoivon piti olla suuri tuollaisiin tekoihin, harvoin jos koskaan vampyyrit ajautuivat itsemurhan partaalle. Nathan lensi taivaalla, lapset kaduilla osoittivat ylös ja nauroivat, noiden vanhempien käskien lasten olle höpsimättä. kuinka sokeita aikuiset saattoivatkaan olla.. Enkeli laskeutui kujalle pehmeästi, tarkisti ettei ketään näkynyt ja meni Jeremyn kämppään sisälle. Vara-avain tuolla oli ollut jo pitkään, Jeremyn tuntien oli hyvinkin todennäköistä, että mies olisi unohtanut avaimensa kotiinsa lähtiessään. Candy oli istuutunut Jeremyn vierelle ja siirteli hiuksia pois tuon naamalta hellästi. Jerry peitti edelleen silmiään kädellänsä.
''Jeremy.. Nathan sano että se on kunnossa.'' Candy kuiskasi ja silitti varovaisesti miehn olkaa. Jeremya miltei iljetti ajatus että makaaminen vieraan naisen kanssa oli meinannut jäädä viimeiseksi teokseen. Luojan kiitos Charity ei tiennyt siitä, nyt tuolle ei kannattanut kertoakaan. Nathan kantoi naisen makuuhuoneen vuoteelle, sulki ja salpasi tiukasti ikkunan. Tosin, Charity näytit puolikuolleelta. Ainakin sisäisesti. Jerry laski kätensä pois silmiltään ja katsoi sumein silmin Candya, josta tuntui pahalta nähdä normaalisti itsevarma mies niin murtuneena. Hetken tuo jo pelkäsi että Jeremy menisi itse hukuttautumaan kun mies äkkiä nousi, mutta Candy nappasi tuota kädestä ja pyörähti tuon eteen. Mies katsoi vain seesteisesti jonnekin, minne Candy ei nähnyt. Tyttö painautui miestä vasten, halasi tuota keskivartalosta. Ehkä jonain päivänä, ehkä jonain päivänä.. Candy puri huultaan ja alkoi itkeä hiljaa. Charityn takia, Jeremyn takia - Johnyn takia. Nathan oli kämpillä avaamassa kun Jeremy koputti, kumpikin - hän että Candy - olivat unohtaneet. Jeremy näytti uitetulta koiralta, yhtä säälittävältäkin miltei vaikka niin iso ja kunnioitettava olikin. Candy meni ensin vilkaisemaan Charitya, nähden tytön samanlaisessa kunnossa miltei kuin jeremyn- murtuneena. Mies ei uskaltanut edes katsoa, koska pelkäsi että Charity heittäisi henkensä. Jotenkin vain lipuisi ulottumattomiin kuten oli vajoamassa joen pohjaan. Nathan seisoi hetken Jeremyn kanssa eteisessä, kumpikaan ei puhunut mitään. Viimein Jerry painoi päänsä ja Nathan kaikessa tunnollisuuden puuskassaan meni ja halasi tuota. Jeremy ei suinkaan karistanut Nathania pois, vaan halasi takaisin. Nathanin lohduttavat sanat kaikuivat Jeremyn tajunnassa. Sanat, joita Nathan ei koskaan sanonut - hänen ei tarvinnut. Candy tuli ja kurkisti makuuhuoneesta juuri, kun miehet hellittivät halaamasta. Ajatus Jeremysta halaamasta noin toista miestä tuntui kummalta, sen verran vahva itsetunto tuolla oli.
''Jeremy.. Tahdotko sä mennä katsomaan? Se ei puhu mulle.. jos sä saisit sen puhumaan?'' Tyttö kuiskasi varovasti, kysyen jeremyn asteltua ohitse tahtoisitko Nathan kahvia. Enkeli nyökkäsi ja hymyili Candylle, silitti tuon päätä ja lausui tuollekin muutaman lohdutuksen sanan ääneti, ja tyttö huokaisi. Kuin raskas kivi olisi pudonnut sydämeltä - niin kävi usein enkelin läsnäollessa. Vampyyri oli mennyt naisen luo, istahtanut sängylle tuon vierelle. Tyttö makasi siinä hiljaa paikallaan, silmät kiinni. Tuon kasvot olivat nyt rauhalliset. Ainakin ulkoisesti. Charity olisi halunnut itkeä, mutta kyyneliä ei tullut enää. Sen sijaan tilalla oli pistävä kipu rintakehässä. Jeremykaan ei sanonut mitään, otti vain varovasti naisen yhä kylmän käden oman suuren kätensä sisälle ja silitteli kämmenselkää peukalollaan.
"Char, sanoisit jotakin.." Jeremy kuiskasi ja huoli painoi tuon kasvoissa. Nainen ei puhunut, ja Jeremyn poskelle vierähti väsynyt kyynel.
"Charity, sanoisit nyt.. Minä rakastan sinua." tuon ääni hajosi ja miehen suu jäi hieman auki, kuin tuo olisi yrittänyt vielä sanoa jotain, mutta joutui nieleskelemään.
''Niin minäkin sinua..'' Kuului piiskuinen vastaus. Jeremy ei ollut huomannut että nainen oli avannut silmänsä, ja nyt Charity katselikin silmät väsyneesti puoliummessa ikkunaan joka oltiin salvattu. Käsi puristui hiukan miehen kättä vasten sen suojassa ollessaan. Jerry huoahti ja hymyili.
"Hyvä että olet kunnossa." tuo huokaisi ja kävi maaten naisen vierelle, kyljelleen, naiseen päin.
"Kuule.." tuo aloitti, mutta joutui taistelemaan itsensä kanssa hetken ennenkuin sai jatkettua.
"Se Johnny, minun poikani - ei se haittaa."
''En tiedä edes miten siinä kävi niin..'' Charity ynähti ja nieleskeli, ilmeisesti vieläkään pääsemättä yli tuon pojan ylimielisestä asenteesta. Kyllä Jeremy sen tunsi, tunsihan oman jälkikasvunsa.
''Olen niin pahoillani.'' Nieluas ja kyynel silmäkulmassa joka jäi sivuttain olevan pään nenänpieleen.
"Ei se - kuule.. Olemme tasoissa siinä, yhtä lailla minä olen pahoillani." tunnustus? Mies olisi halunnut vetää sanansa takaisin jo ennen kuin nainen ehti reagoimaan niihin. Charity ei kait tajunnut tai luuli miehen tarkoittavan niitä vanhempia kertoja, nyökäten pienesti. Päässä löi tyhjää, kuin se olisi täynnä pelkkää pimeyttä. Ei muistanut edes mitä Roni saattaisi laverrella väelle kuin käärme saadakseen naisten tunnot sortumaan ja nuo palaamaan nöyrästi taas tavalliseen arkeensa. Nathan vilkaisi ovesta, huojentuneena ja tyytyväisenä että nuo olivat noin- ei riitaa, olivat vain molemmat. Märkinä mutta sovuissa keskenään. Jerryn kulmat hieman painuivat, tuo tajusi ettei nainen ollut ymmärtänyt.
"Charity.." tuo aloitti taas ja etsi naisen katseen, ja vaati sitä.
"Et tainnut ymmärtää. Siinä missä sinä Johnny tänään - minä ja Candy.."
Ja nainen vain katsoi Jeremya, kuten oli katsonut Johnnynkin vaativia silmiä. Sitten se painui hiukan.
''Ai.. no, en voi olla kait vihainen.. itse hänet tänne kutsuin.'' Charity mutisi otsansa nojautuessa miehen olkaa vasten hiukan.
"Ei, älä viitsi syyllistää itseäsi." mies sanoi ja painoi päänsä naisen olkapäälle, ja haki nyt jos koskaan naisesta turvaa tai mitä tahansa..
"Olen pahoillani Char. En aijo puolustella, mutta olin vihainen sinulle, luulin että teit sen minun takiani."
''En ikinä..'' Nainen nyyhkäisi ja sulki silmänsä.
''..tekisi mitään niin tyhmää.'' Charity huokaisi. Vaikka poika oli antanut nautintoa, niin Jeremy antoi turvaa jota muilta ei saanut. Ei koskaan. Sitä turvaa että oli turvassa, millään ei ollut väliä vaan sai olla oma itsensä. Nainen kyöhnäytyi miehen syliin suojaan, samalla Jeremyn ottaessa tuon syliinsä huomaan ja pitäen itsekin siitä että pääsi taas Charityn syleilyyn.

Kului monta päivää, ennen kuin päivien rytmi palautui takaisin normaaliin. Nathan oli vieraillut Jeremylla ja Charitylla usein, joskin tuon visiitit olivat olleet pikaisia - ihan kuin enkelillä olisi ollut jotain muutakin, tärkeämpää, suurempaa tekemistä kaiken sen draaman keskellä. Ehkä Candy, Jeremy ajatteli ja puhalsi savukiehkuroita suustansa. Johnny oli tullut Jeremyn pyynnöstä kylään, oli sunnuntai-ilta, eikä lopputalven pakkaset olleet hellittäneet. Verhot oli vaihteeksi avattu - ikkunoiden reunat olivat kehystyneet jäähuurusta. Charity oli pysynyt kotona, ei ollut lähtenyt ulos tai vastaavaa. Jeremykin oli pysytellyt mieluusti sisällä, kumpaakaan ei huvittanut mennä nyt suurimman hälyn keskelle klubille. Jeremyn tappelusta puhuttiin siellä, Charitysta taas tuon syrjähypystä ja jotain huhuja oli että nainen olisi koettanut tehdä itselleen jotain. Kuka veikkasi ampumista, kuka ranteitten viiltelyä - pääasia oli, että nuo olivat saaneet annettua naisesta sen kuvan ettei Charity olisi henkisesti vakaa henkilö. Siellä täällä kotosalla oli kynttilöitä, Charity oli sanonut miehelle sen rauhoittavan hänen mieltään. Parempi se kuin suruun ryyppääminen. Jonathan ja Jeremy olivat olohuoneessa, poika oli vasta tullut ja miltei heti nainen oli sanonut menevänsä keittämään kahvia tai jotain keittiöön huseeraamaan - liekö siksi että oli vieraanvarainen, vai eikö vain halunut nähdä Jeremyn poikaa. Oli tarpeeksi hävettävää tietää olleensa kummankin kanssa, saati sen jälkeen noiden kanssa samassa huoneessa.
"No milloin saavuit kaupunkiin?" Jeremy kysäisi samalla kun sytytti poikansa röökin pään palamaan. Poika otti syvät henkoset ennen kuin vastasi.
"Vasta viikko sitten, tai alle. Roni otti yhteyttä, kertoi täällä olevan meneillään jotain häslinkiä - ilmeisesti kuitenkin vain keksiäkseen lisää sellaista." Johnny kohautti olkapäitään ja katseli isänsä kunnioitusta herättävää olemusta, ja yritti saada olemukseensa samanlaista ryhtiä, mitä tuon olemus muutenkin jäljitteli. Hieman ylimielisyyden ja kopeuden mausteilla höystettynä, tosin. Ikävä kyllä. Siitä Charitykaan ei vieläkään pitänyt, koska vaikka Johnny joskus koetti olla katsomatta naista ylimielisesti, tuo silti sai Charityn tuntemaan itsensä halvaksi. Jeremy pudisti päätään - Roni siis oli sittenkin jotenkin takapiruna. Kukapa muukaan, kuka muu voisi keksiä jotain niin sairasta ja ilkeää. Nainen asetteli tarjottimelle tapansa mukaan kaikkea pientä purtavaa makeasta suolaiseen ja tuliseen, kahvipannun, kolme mukia ja pienen pontikka pullon mikäli mieli teki hiukan vahviketta. Mutta Jonathaniin nainen yhä vältti katsomista, hiukan tuon isäänkin kun toi tarjottimen pöydälle. Jeremy kyllä huomasi naisen hieman vaivautuneen olon, ja naisen laskettua tarjottimen pöydälle tuo tarttui häntä kädestä ja istutti viereensä. Kysyvä vilkaus naiseen, peukalo silitti kämmenselkää. Nyt kun Charity sitä ajatteli, hehkui Jeremystäkin sellaista lämpöä, mitä tuo oli Johnnysta tuntenut - johtuiko noiden kahden välisen suhteen tunnustamisesta sanoin, vai miksi. Johnny kaatoi itselleen kahvia, ja Jeremyn käden kehoituksesta samalla kahteen muuhunkin mukiin. Poika nojautui nojatuolissaan taaemmas, tupakka savusti hiljalleen toisessa kädessä, kahvikuppi nostettiin tuon huulille. Charity tuntuikin sitten miltei uppoutuvan puoliksi Jeremyn kylkeen ja puoliksi sohvatyynyjen väliin. Se vain nyt tuntui hyvältä, lämpöisältä kololta mihin käpertyä. Kukaan ei ollut sanonut vielä mitään, Charity vasta kun sai kahvikupin ja hyvän tekosyyn olla katsomatta miehiä vaikka Jeremyn vierellä olikin turvaisaa olla.
''En tiennyt että sinulla on poika.” nainen toisti ja vaihtoi sitten katseensa Jerrystä kahvikuppiinsa.
”Kuinka vanha olet oikeasti, Jonathan?'' Nainen vilkaisi varovasti poikaa, joka vilkaisi kahvikuppinsa takaa. Johtui kait siitä tämäkin kysymys että vampyyrien ulkonäkö valehteli, ja siitä kuinka tuo oli vinoillut Charityn ja Jeremyn ikäerolla.
"Synnyin tämän vuosisadan puolivälissä." poika vastasi. Reilu viitisenkymmentä vuotta, siis. Todella nuori. Charitykin kohotti tuolle kulmiaan, vaikkei itsekkään kovin vanha ollut. Nainen vilkaisi Jeremya nopeasti - tuntui hassulta ajatella se nainen, joka pojan äiti olisi ollut - ja kuinka vähän aikaa siitä olikaan. Tai saati oliko nainen ollut Jeremysta naispuolinen klooni, kun poika oli niin näköinen. Samasta puusta veistettyjä molemmat, Jeremysta tosin näkyi se vanhuuden tuoma itsevarmuus enemmän muutenkin kuin kopeutena. Charity otti huikkaa kahvistaan ja vilkaisi ulos. Kuinkakohan toiset tytöt pärjäsivät? Hänellä ei ollut aavistustakaan oliko koko lakkoyritys mennyt penkin alle, vai olivatko miehet muutenkin alkaneet hiukan hillitä nyrkkejään. Kuin vastauksena Charityn aatteille tuon puhelin alkoi piipittää mahtipontista soittoääntänsä, ja Charity vilkaisi Jeremyyn ennen kuin vastasi.
"Hennea?" Charity tarkisti, sillä Hennean nimi oli näkynyt luurissa.
"Ei, vaan Tricia. Kuule, millon tulet taas töihin? Meillä olisi vireillä ajatus uudesta kokouksesta, sillä vaikka tähän mennessä tulokset on ollu aika hyviä, muutamia ääripoikkeuksiakin on kuultu.."
''Jaa..'' Charity mutisi ja hieroi niskaansa.
''Joo, mä tuun varmaan huomenna töihin.. olo alkanu parantua, kipeenä ollu.'' Vampyyri. Kipeänä. Kuinka älykäs veto, samantien olisi voinut sanoa että olisi yllättänyt lehmän raiskaamasta Jerryn kissaa.
''Ja kyl mä arvaanki jo vähän keitä sinne ääripäähän lukeutuu. Mut nähää sit huomenna klubilla.. Oisko kokoontuminen sitten taas Hennealla?.. Ok. Moi.'' Charity sulki luurin, kaksi identtistä hiukan kysyvää katsetta. Nainen ei voinut olla hymähtämättä hiukan ja pudistamatta päätän.
''Usko tai älä Jeremy.. Mut tää taitaa toimia.''
Jeremy pyöräytti silmiään ja Johnny nosti kulmaansa.
"En.. Taida olla ihan perillä mistä te puhutte." poika totesi ja otti kysyvän, mahdollisimman kiltin ilmeen - joskin epäonnistuen siinä mielessä, että näytti hysteerisen uteliaalta, eikä mielipuolinen virnistys sopinut tuolle.
''Meillä ollut tyttöjen kanssa pikku projekti..'' Nainen hymähti ja pyöritteli puhelinta kädessään.
''Miesten ylivaltaa vastaan. Se alkaa mennä läpi paria pullikoijaa lukuunottamatta.'' Hetken Jonathan näytti tyrmistyneeltä ajatuksesta, että naiset alkaisivat ottaa valtaa itselleen. Sitten taas ristiriitaiselta. Jos tuo naikkonen oli kaiken takana, ja hän oli saanut kaadettua sen noin vain..? Jaa, paras olla kait miettimättä asiaa. Charity kuitenkin tuntui olevan mielissään itsekseen.
''Taitaa meinata että tilastot väkivallasta alkaa vähentyä hiukan.'' Char hymyili.
"Tai lisääntyä." Jeremy murahti ja näytti nyt synkemmältä kuin päiviin. Johnny hymyili isälleen vinosti, ja hörppäsi kahvistaan.
"Vieläkö sä faija oot jatkanu sitä samaa elämäntyyliä, vai onko tää ihminen muuttanut sut täysin?" pojan virne oli taas ylimielinen, Jeremyn reaktio tähän ei oletustenvastaisesti ollut ylireagoiva.
"En, Johnny. Eikä tää vampyyri ole muuttanut mua juuri mitenkään. Ehkä mä olen vaan tulossa vanhaksi."
''Hmm, kypsäksi ehkä vain.'' Charity hymähti ja laski päänsä nojaamaan miehensä olkaa vasten, tuo kohotti hiukan kulmaansa ja vilkaisi naiseen vierellään.
''No, luultavasti Roni on yhä se suuri vastarannan kiiski, sen egohan tässä eniten kärsii.. Mutta eihän sekää voi paljoa tehä jos kaikki muut on jo toist mieltä?'' Charity vilkaisi miehiin ja kohotti hiukan kulmaansa. Toivottavasti Johnny ei jäisi yöksi, saattaisi erehtyä henkilöistä ja vahingossa mennä tuon vierene nukkumaan.
"No, Ronin päätä ei käännätetä.."
"..yhdessä yössä, tiedän sen." Charity jatkoi Jeremyn lauseen loppuun ja mies naurahti tuolle hiljakseen. Johnny syventyi keskustelemaan Ronista ja kaupungin tilanteesta, mitä alamaailmaan tuli. Tunnit vierivät nopeasti, kello oli pian neljä, ikkunaverhot menivät itsestään kiinni. Johnny alkoi tehdä lähtöä, tuumi ääneen josko kerkeisi majapaikalleen ennen valon tuloa - ja Jeremy, tietenkin, ehdotti tuolle päiväksi jäämistä, eihän tuo halunnut poikansa vahingoittuvan.
''Minä taidan katoilla nukkumaan kunhan olen siivonnut..'' Charity mutisi ja vei kahvitarpeet ja purtavien jämät keittiöön. Jonathan vilkaisi naisen perään, sitten isäänsä.
''Ihan kiva pakkaus, täytyy myöntää. Et aio mitenkään muunnella? Tapoja ja näin?'' Poika kohotti kulmaansa ja nosti jalkansa pöydälle.
"Työn alla.." Jeremy kuiskasi ja virnisti. Johnny nauroi ja Jeremykin hörähti. Toivottavasti Charity ei kuullut. Keittiöstä kuului kolinaa, näemmä nainen tiskasi kerrankin jo nyt.
''Öitä.. älkää melutko kauheasti.'' Charity hymyili hiukan, ja veti perässään makuuhuoneen oven kiinni voidakseen riisuutua ihan rauhassa - tosin ihan kuin miehet muka eivät olisi kumpikin osaltaan tarpeeksi tämän kroppaa tutkineet etteivät tietäisi miltä se näytti ja tuntui. Pieni kömmintä peiton alle odottelemaan milloin Jeremy tulisi, tosin puoliunessa. Johnny laskosti päällysvaatteensa sängyn viereen, AntiChrisu tutkaili niitä hetken ennen kuin katosi jonnekin, ehkä ulos. Jeremy jutteli poikansa kanssa vielä hetken, ja kun kello oli kuusi, molemmat haukottelivat jo siihen tahtiin että olisi paras ruveta lepoon. Jerry toivotti hyvät unet pojalleen, sulki valot ja laahusti makuuhuoneeseen. Nopea riisuuntuminen ja loikkaus naisen viereen. Charity käpertyi unissaan miehen vierelle kylkeä vasten hiljainen tuhinan kanssa. Aika hassulta tuo siinä näytti vanhan vampyyrin silmissä. Siinä se nukkui niin onnellisena, oli vain. Pieni silitys naisen poskea, ja sitten Jeremykin vaipui uneen. Aamulla - siis illalla, kummin vain, Charity nousi taas jo neljän maissa. Kymmenen tunnin unet tekivät hyvää. Laahustus suihkuun, siellä huoneesta napattu joku Jeremyn mukavan isoista paidoista ylle alusvaatteiden päälle, kuten normaalistikin. Keittiöön maleksiminen ja kahvia tulemaan silmät ristissä, kaapista tarvikkeita ja kerrosvoileipä aamiaiseksi. Johnny istui keittiön baaripöydän ääressä ja luki ilmeisesti jotain lehteä, täysissä tamineissa. Liekö käynyt ostanut jostakin, tänne ei tiettääkseen posti kovin hyvin kulkenut. Charityn huomatessa Johnnyn nainen hätkähti, kun ei muistanut tuon olevan täällä. Vaikka niin oli käynyt aiemminkin, että nopealla vilkaisulla Charity oli luullut Jeremyä tuon pojaksi, jos miehellä oli ollut hiukset kiinni.
''Huomenta..'' Nainen mutisi uneliaasit, vaikka olikin nyt jo hivenen herännyt säpsähdykseltään.
''Otatko kahvia?'' Charity kysäisi ja tunki leivän suuhunsa jottei tippuisi samalla kun annosteli kahvia suodattimeen ja vettä pannuun.
"Toki." poika vastasi ja haroi hieman tukkaansa. Jeremyn kuului raahautuvan kylpyhuoneeseen, veden lorinasta päätellen tuo oli päättänyt mennä suihkuun. Johnny vilkuili Charitya aina kun tuo ei sitä huomannut, tai oletti ettei tuo nähnyt, ja välillä tuon kasvoille syttyi veikeä ilme, ihan kuin poika kuvittelisi muutaman päivän takaisia tapahtumia. Charity taas pyrki olla pohtimatta niitä, ja mikäli Johnny tulisi metriä lähemmäs naisella aina nousi niskavillat pystyyn. Pian Jeremy näytti yhä unessa laahustavan keittiöön, ja hapuillen aivan tärähtäneen näköisenä leipätarvikkeita. Pientä örinää jonka saattoi tulkita villinä arvauksena tervehdykseksi. Nainen vilkaisi miestä, ja pisti vähän lisää kahvia tulemaan jotta se olisi vahvempaa.
"Huomenta vaan sullekin faija.." Johnny mutisi lehtensä takaa ja laskosti sen jo kohta. Ilmeisesti "aamiaisleipä" sai tuonkin vatsan mankumaan nousemispalaa. Jeremy käveli kalsareineen pöydän ääreen ja lysähti tuoliin. Vatsa oli kyllä treenatun näköinen, mutta miehen ollessa täysin vailla ryhtiä, rötköttäessään pöydän yllä, se taipui ja näytti hauskalta. Näytti kuin Jerry olisi ollut valmistamassa kiljua. Sitten se murahtikin ensimmäisestä haukkauksesta paksua leipää, joka oli kolme kerta isompi kuin Charitylla. Tuokin istahti pöydän ääreen, ja vilkaisi sitten lehden lööppejä. Oli tämäkin oikea uusioperheen irvikuva. Toisaalta, Jeremy ja Charity tuntuivat olevan aina aamukrapulaisen näköisiä vaikkeivat olisi edes juoneet mitään vahvempaa edellisenä iltana. Johnny sen sijaan näytti virkulta. Tuon tukka oli yhtä huolitellun sekaisin kuin oli ollut silloin, kun Charity oli tuon ensimmäisen kerran nähnyt. Ruskeat silmät tuikkivat uteliaasti aina kun nuo puhuivat toisilleen, ja saivat aikaan välähdyksiä menneestä - usein Charity yritti tehdä jotain muuta samalla. Jerryn ei näyttänyt huomioivan ympäristöään, sillä miehen alkuilta oli aina yhtä hankalan näköinen. Kahvinkone piipitti, ja nainen nousi kaatamaan siitä kupposet kaikille - omaansa hiukan pontikkaa lisäten jotta se herättäisi paremmin. Hyi halavattu! Kunnon rivistys, nenänpieliin rypyt sillä seurauksella. Kauheata tervaa! Jeremy maistoi, nyökkäsi pari kertaa.
''Kerrankin kunnon tavaraa..'' Aamu - tai ilta - palan syötyään kolmikko meni olohuoneeseen, uutisanti tulvahti huoneen läpi, joskin kukaan ei näyttänyt kovin kiinnostuneelta. Jeremy näytti edelleen puolikuolleelta, Charity nuokkui tuon kyljessä kiinni, joskin alkoi jo vähän heräilemään, ja Johnny haukotteli. Pojan käteen oli jäänyt kahvikuppi, ja tuo sytytti nyt tupakan. Siinä tuli istuttua aikansa, kunnes Charity vilkaisi kelloon.
''Pitää lähteä vähitellen.. Tytöt oottaa klubilla ja mulla on kait myöhänen vuoro.'' Nainen haukotteli.
''Tuletteko te mukaan vai vasta myöhemmin?'' Nainen kampesi itsensä ylös ja veteli Jeremylta lainaamaansa paitaa alemmas peittämään takamustaan, joka sitten askelten tahdissa keinahteli lantion mukana makkariin, kahden silmäparin vilkaistessa vielä perään kunnes ovi vedettiin kiinnemmäs turhan uteliailta vilkuiluilta.
"No, haluutko lähteä jo klubille, vai onko sulla jotain menoa?" Jerry kysäisi pojaltaan samalla kun sytytti tupakansa pään Johnnyn röökin päästä. Poika otti vielä hatsit ennen kuin vastasi, sillä tuo tahtoi aikaa punnita vastaustansa hetken. Klubilla näkyminen nyt monen päivän päästä tuntui kiehtovalta ajatukselta, ja se kutkutti vatsanpohjaa. Yleinen kummastelu oli pojan mielestä suurinta hupia. Ja muutenkin, tämä naisten yritys kuulosti niin hupaisalta että se pitäisi nähdä.
''Mikäs siinä.'' Jonathan virnisti valkeat hampaat välähtäen ja katsahti isäänsä silmät tuikkien. Jeremy nyökkäsi, istuskeli vielä hetken kunnes meni myös makkariin vetämään vaatteita ylleen. Charity oli siellä tiukat, verenpunaiset pvc-housut jalassaan ja valitsemassa paitaa. Hiukset oli vedetty poninhännälle taakse nauhalla, joka oli sievästi rusetilla vastapainona muulle vaatetukselle.
"Me tullaan mukaan nyt." Jerry sanoi ja meni tuokin vaaterekilleen, penkoen sieltä jotain mukavaa - ja valiten kuin sattumalta samantyyliset vaatteet kuin Johnnylla oli. Valkoinen pitkähihainen, hieman koristeellinenkin kauluspaita, mustat farkut ja jonkinsorttinen liituraitatakki siihen päälle. Ylle saattaisi vielä heittää nahkaloimen. Tukka suoraksi ja kiinni taakse. Charity hymähti, kuin mies olisi häihin lähdössä. Tällä oli vain housujen kanssa maiharit ja olkien alapuolelta lähtevä hihainen paita joka oli musta. Yleensäkin ottaen punaiset värit sopivat naiselle, kuten ihommyötäisetkin, koska noissa vartalonmuodoissa ei ollut mtiään hävettävää joka pitäisi peitellä. Reppuun vielä kamppeita, ja eteiseen laittamaan kenkiä ja takkia. Johnny tuli turhan saman näköisenä lähelle, ja sai käsiinsä Jeremyn takin kun nainen luuli taas tuon isän olevan vierellä. Johnny kohotti kulmaansa ja ojensi takin isälleen, joka oli tuon taakse ilmestynyt. Poika kurotti oman takkinsa naisen ylitse ja veti sen ylleen. Eteisen peili, erikoislaatua vampyyreja varten, sai pojasta asiakkaan kun tuo vielä turhamaisena tarkisti tukkansa kuosin ja peilaili siinä hetken.
''Johnny, Charitykaan ei keimaile noin paljon.'' Mies virnisti pojalleen ja tuuppasi tuon ovesta ulos kun Charity oli siitä jo mennyt. Ulos astuessa poika katsahti kadulle, vasta nyt bongaten vanhan auton siinä.
''Hitto mikä romu. Tajua kuka moisella surmanloukolla ajaa, vois ihmiset viedä rojunsa vek..''
''Se on minun autoni.'' Charity vilkaisi Jonathania olkansa yli ja meni sitten kulman taa pääkadulle. Poika jumitti hetken.
''..Mutta mikä värivalinta! On se vain niin että naisten tyylisilmä on erehtymätön!!'' Hienoa, poika, hienoa. Sinussa tulisi olemaan tulevaisuus paikkailun saralla. Jerry nauroi ja taputti poikaansa olalle. Johnny virnisti isälleen, joskin hieman vaikeana siitä että oli luullut Charityn autoa romukasaksi. Noh, mitäpä sitä pienistä. Klubilla oli hiljaista, jonoa ei ollut - paikka oli vasta avattu. Menisi vielä tunti tai pari ennen kuin tila olisi täynnä juhlivaa kansaa. Nathan oli siellä, istuskeli penkillä juttelemassa Ronin kanssa. Charity vipelsi auttamaan vuorossa olevaa tarjoilijaa paikan alustuksessa, vaikkei oma vuoronsa alkaisi vielä aikoihin.
''Charity, oikeesti - osa on luullu että sä oisit häipyny kokonaan ku susta ei kuulunu.. Meneekö sulla ja Jerryllä huonosti?''
''Eei... itseasiassa paremmin kuin koskaan ennen.'' Charity hymyili pisti tiskiä kuntoon sillä välin kun Tina lähti pyyhkimään pöytiä ja vaihtamaan taas kukkuroillaan olevia tuhkakuppeja. Johnny ja Jerry istuivat samaan pöytään Nathanin ja Ronin kanssa. Tuntui kuin mikään ei voisi erottaa noita miehiä toisistaan, kaikesta paskasta huolimatta Jerry ja Roni käyttäytyivät taas kun parhaat kaverit. Johnny sulautui joukkoon hienosti, poika hienoine ajatuksineen ja hieman hiottuine puhetyyleineen keskusteli nyt Nathanin kanssa. Ja nuo kaksi sulosuuta juttelivatkin aika henkeviä - vaikka aihe toisinaan hiukan harhailikin. Kun tiski oli pyyhitty, tuli Charitykin miesten seuraan. Roni vilkaisi kulmaansa kohottaen nopeasti, että vielä tuo nartu luuhasi täällä. Ei ollutkaan paennut häntä koipien välissä. Tosin, taisi olla niin että oli koettanutkin mutta Jeremy olisi hakenut takaisin. Jerry antoi Charityn istua polvellensa, pienen pöydän ympärillä ei ollut tuoleja vapaana, ellei tyttö olisi ahtautunut Ronin ja Nathanin viereen sohvalle. Tuskinpa. Johnnyn katse harhaili aina väliin Charityssa, ja tuo kyllä huomasi sen. Joskin poika oli liian hienovarainen antaakseen Jerryn huomata mitään. Charity tunsi kerran tai pari sydämensä jättävän lyöntejä väliin, sillä pojan hymy oli sydämetsulattava, kun tuo nyökkäili Nathanille välillä tai sekoitti hieman tukkaansa. Sitten taas omaan maailman palautti Jeremyn käsi, joka juttelun lomassa tuli luontevasti naisen vyötärön ympärille lepäämään. Charity kuiskasi hakevansa juomista ja otti väen tilaukset vastaan.
''Se on ihana.'' Johnny hyrähti.
''Narttu se on.'' Roni murahti.
''Olkoon vaan kuinka ihana narttu, se on mun.'' Jerry lopetti ja otti henkoset tupakastaan. Johnny nyökkäsi heti ja vaihtoi puheenaihetta. Nathan tuijotti tuota vielä hetken, tutkiskellen tuon ajatuksia salaa - tosin vain muutamia pintapuolisia, sillä tuo ei viitsinyt tunkeutua pojan tajuntaan ja saada niin tuota huomaamaan enkelin puuhat. Roni ärisi jotain vaimostaan, ja Nathan ja Jerry virnistelivät tuon ärinälle. Sitä oli kuultu iät ja ajat. Rina sitä ja Rina tätä. Mäkäti mäkäti mäkäti. Charity palasi tarjotin täynnä juomia.
”Tullut mieleen että hänellä syytä motkottaa?'' Nainen virnisti ja naurahti, lykäten Ronille juoman käteen niin että jupina hukkui drinkkiin. Tarjottimen pöydälle asetus ja paluu paikalleen Jeremyn syliin turvaan. Roni murisi jotain epäselvää, minkä saattoi arvata tarkoittavan "et tiedä siitä mitään", joskin olihan Charity ja Rina joskus mätkineet toisiaan klubilla, jotta kyllä nuo sen verran tunsivat. Rina ei kylläkään käynyt klubilla kovin ahkerasti, mistä lie johtui. Nathan käänsi viimein ajatuksensa pois Johnnysta ja antautui keskusteluun Jeremyn kanssa. Viimein väkeä alkoi virrata sisään, ja Charity ilmoitti lähtevänsä takahuoneeseen puhumaan. Johnny nousi samalla, tuo ilmoitti menevänsä vessan puolelle. Charity oli takahuoneessa, laski juuri kassaansa kun kuuli oven aukenevan ja sulkeutuvan nopeasti. Ketään ei näkynyt, hetken tyttö luuli kuvitelleensa – kunnes tunsi taas sen kuuman, vaativan hengityksen niskassa. Jos vain olisi voinut, niin naisen korvat olisivat luimistuneet.
''Mitä tahdot?'' Charity tuhahti, miltei murahti ja pisti rahat laskettuaan ne kuoreen ja vei kassakaapille, vilkaisten milteipä tuimasti poikaa joka seurasi takana. Poika suostui kääntymään kun nainen tivasi ettei tuo saanut nähdä kassakaapin avaamiskoodia. Kaappi aukeni, ja sulkeutui rahat sisällään.
"Leikkiä." poika kuiskasi ja nainen kääntyi nyt niin, että nojasi kassakaappiin selällään. Tuo oli ajettu nurkkaan, ja pojan katse oli vetovoimainen.
"Mikset katso minuun?" Johnny kuiskasi ja Charityn silmät siirtyivät tuohon rävähtämättä. Jos nyt pitäisi kovistella, niin kovisteltaisiin sitten.
''Koska tämä on kiellettyä leikkiä ja tiedät sen.'' Nainen sanoi aika tylysti, saaden pojan kohottamaan kulmaansa muttei luovuttamaan vielä. Ei yhtä helppo pala kuin aiemmin? Kai se oli totta että sitä oppii aiemmista kokemuksista.
"Mutta haluat sitä." Johnny muodosti sanat huulillaan miltei ääneti, mutta Charity ymmärsi jokaisen sanan, jokaisen painotuksen ja soinnun. Silti tuo yritti pysyä lujana, kuinka helvetin hyvältä poika ikinä näyttäisikään - ja näyttikin.
''Minulla on töitä. Jos haluat naisen, niin kehoittaisin vikittelemään jotakuta toista kuin ketään jonka isäsi on ottanut huostaansa.'' Nainen tuhahti, ja kierähti pojan ja seinän välistä pois ja keräsi laseja biljardipöydän reunoilta, viitsimättä maleksia sen luona oikein pidempään - vaikka kääntyessä Johnny oli taas siinä, päätän kallistaen. Kunnon koiranpentu katse, kuin niiden takana ei voisi olla ainuttakaan häijyä ajatusta joilla hakea omaa etuaan.
"Lopeta." Charity sähähti kun poika kosketti tuon selkää kädellään. Jos minä hetkenä hyvänsä kukaan tulisi takahuoneeseen, Charity ajatteli epätoivoisesti, voisi tämä piinaava hetki loppua, ja ehkä Johnny saisi kunnolla selkäänsä, kuten ansaitsi. Äkkiä tyttö tajusi jo olevansa seinää vasten, Johnnyn ja seinän välissä, ja tunsi kuumat huulet kaulallaan.
''Lopeta!'' nainen ärähti nyt jo ja työnsi Johnnya kaulaltaan ja kimpustaan vaikka poika tuntui olevan visusti eri mieltä.
''Älä nyt, eivät naiset koskaan sano ei sitä tarkoittaen.'' Poika virnisti palaten vain aina ja hapuillen jo nyt huulia omillaan, naisen itse alkaessa väistellä kasvojaan ja pyrkiä pakoon siitä. Johnny kietoi kätensä tiukasti naisen ympärille ja pakotti tuon suudelmaan, ja Charity tunsi kamalaa pakokauhua, samalla kun jalat tuntuivat pettävän alta kuumasta suudelmasta, joka vaati vastaamaan. Nainen alkoi miltei itkeä ja pakotti itseään painamaan huuliaan vain yhteen tiukaksi viivaksi jottei poika saisi mitään vastakaikua, vaikka Charity tunsikin kuinka tuo taas painoi kehoaan tätä vasten yrittäen vankasti saada naista taas itselleen viitsimättä edes ajatella isäänsä. Salin puolella Jeremy vilkaisi kelloa. Kauanpa se juippi vessassa viihtyi, tarkastiko se taas että hiuksensa olivat mahdollisimman vetävän näköisesti?
"No hyvä!" Johnny ärähti ja vetäytyi kauemmas naisesta, mulkaisten tuota pahasti, mutta vetäen sitten taas lunkin olemuksensa ylleen, ja lähti takahuoneesta yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Charitya iljetti ja puistatti. Olo oli taas likainen, tosin nyt poika ei ollut saanut tahtoaan lävitse. Nathan vilkaisi tiskille ja kohotti kulmaansa nähdessään mistä Johnny tuli. Jeremy huomasi tuon vasta kun poika taiteili salin lattiaa pitkin muiden joukkoon.
"Hei, sähän viivyit." Jeremy totesi ja virnisti pojalleen, joka virnisti takaisin.
"Tää tukka on ikuisuusprojekti, kiitos geeniesi." poika vastasi ja sormeili vielä paria sortuvaa oikeille paikoilleen. Nathan vilkaisi poikaa muttei sanonut mitään - pojan kasvot olivat yhtä ylimieliset kuin aina ennenkin, mitään ei ollut tapahtunut. Tricia vilkaisi Charitya.
"Laskitko kassan jo?"
"Laskin.." Char vastasi ja mulkaisi miesten pöytään - Tricia kohotti hiukan kulmaansa naisen murinalle. olikohan tuo sittenkään ihan terve ja tasapainossa. Jonatahan vilkaisi tiskille, nosti päätän vielä virnistäen sillä kutsuvalla tavallaan saaden naisen vain kääntämään katseensa pois. Charity otti koko viinapullon seurakseen saaden miesten kummastuneet kasvot kun nainen palasi - Jonathania vaivihkaa paheksuvasti mulkaisten - Jeremyn huomaan, joka vain hymyili onnellisen tietämättömänä. Jeremy painoi kasvonsa naisen niskaan, ja tuttu kuuma hengitys sai naisen kananlihalle. Voi luoja, nainen ajatteli ja puri huultansa äärimmäisen harmistuneena. Miten tuo ikinä voisi elää Jerryn kanssa, jos tuo vain muistuttaisi Johnnysta? Nathan silmäili Charitya kiinnostuneena. Joskus tuntui siltä kun enkeli huomaisi kaiken, mitä muut eivät. Charity väänsi kuitenkin kasvoilleen hymyn ja nojasi Jeremyn rintakehää vasten, saaden tuon kädet ympärilleen - luojan kiitos Jeremyn kädet olivat voimakkaammat kuin poikansa, sillä ne tuntuivat erilaisilta. Ja jos Johnny olisi vahvempi -mistä sen tiesi- ja jatkaisi samalla yrityksellä, tiedä mitä tuo vielä pääsisi tekemään. Pullonsuu äkkiä auki ja huikat ajatuksen päälle niin kaikki olisi hyvin. Nathanin ääni kuului kaukaisena Charityn päässä, ja hetken tuo epäili juomansa terveellisyyttä. Etiketin tarkistus, ei, kyllä tämän pitäisi olla kunnon tavaraa. Nathanin ääni kuului nyt läheltä, ihan kuin mies olisi kuiskannut tuon korvaan.
"Lopeta se."
Charityn kädet värisivät hiukan ja nainen vilkaisi Nathania. Miten tuo tiesi? Toisaalta, tämä ei tahtonut tietää, vaan laski epävarmoin käsin - tosin muiden sitä näkemättä - pullon pöydälle ja otti sitten Jeremyn kädestä kiinni tunteakseen oloaan edes jotenkin paremmalle. Tosin se kun mies antoi suudelman niskalle sai taas vain niskavillat pystyyn.

Kello on neljä ja on pimeää. Järkyttävää valon haaskausta. VASTA NYT ON PIMEÄÄ!

Jos olisin hieman vielä laiskempi, olisin kuollut sänkyyn, kun en olisi jaksanut nousta. Onneksi tykkään kuitenkin pitkistä aamuista. Sain muuten töitä ^^ Onneksi olkoon, ja kiitos.

Roolipelatuttaa. Mitähän Deri tänään tekee? Tai Dina? Tai... Saimhe?

Pissahätäkin on. Perkele tässä maailmassa ei ole mikään hyvin.

Joskus istumme iltaa vierekkäin.
Istumme vain, hiljaa.
Kukaan ei puhu mitään, musiikki ei raika.
Istumme vain, hiljaa.
Silti aistit tuntemukseni,
minäkin tiedän mitä sinä ajattelet.
Ja sinä lohdutat minua jos olen surullinen,
olen aina surullinen,
ja sinä lohdutat.

Joskus istumme iltaa vierekkäin.
Istumme vain, hiljaa.
Vaikka tiedätkin miksi istumme,
saatat miettiä sitä.
Ja minä saatan vastata,
"Istumme vain, hiljaa."