IRC-Galleria

Hei vain taas, olen jälleen saapunut internettien pariin jakamaan oikeita mielipiteitäni asioiden laidoista ja tiloista.

Omituisin havainto vähään aikaan liittyy CMX:n uuteen levyyn. Perkele, sehän on hyvä. Ottaen huomioon kuinka bändi muuttui kammottavaksi kökkötraktoriksi kutakuinkin kymmenkunta vuotta sitten Vainajalaksi ristityn paskalänkytyksen myötä, tämä uusi eepos tuntuu oikein hyvältä. Nopeimmissa hc-pätkissä jopa tuntuu että kuuntelee taas sitä bändiä joka joskus 90-luvun alussa suhisevalla kasettikopiolla sykähdytti huomattavissa määrin.

Ehkä tähän kovasti korostamaani uudelleen löydettyyn toimivuuteen liittyy myös olennaisesti albumin tekstit; Yrjis on vihdoinkin heittänyt romukoppaan tavaramerkikseen muodostuneen viiden pennin arvoisen "älykkään" ruikutuksen elämisen sietämättömästä keveydestä ja ottanut tilalle tieteiskirjallisuuden. Ja perkele, kyllä tätä kuuntelee mielummin kuin sitä loppuun asti raiskattua yliampuvien metaforien viljelyä.

Toistaiseksi luokitukseni keikkukoot neljän tahi viiden tähden kohdalla (viiden ollessa maksimi.)