IRC-Galleria

Koko yön tuoksui kinkulta.. Niin, ettei Tussu saanut unea.
Minä sain, olin niin väsynyt. Äärettömän väsynyt kaikesta verenvuodosta.
Tänään en, tänään olen täynnä ja lämmin siälläni, kuten jouluna
kuuluukin.
Muut närpsivät kinkkua ja colaa. Minä kivennäisvettä ja ruusukaalia..
Minun jouluni, ja kai monen muunkin jäniksen.
Siihen olen tyytyväinen, eivät siat kuse niskaan...

Mitä minä tahdon? Koko ajan pitäisi tahtoa jotakin..
Että maailma pyörisi. Että jaksaisi olla ja tehdä jotain sen eteen, mitä tahtoo.
Eikö saa olla vain onnellinen ja tyytyä siihen mitä on saanut?
..sitten kai tulisi uusia kysymyksia; Mitäs nyt?
"Kaiken saatuaan on sitä moni kysynyt 'VOI HYVÄ LUOJA MINÄ NYT??' "
Juuri noin.
Emme saisi saada mitä haluamme, ja olla onnellisia juuri niin.

Silkkaa rynnistelevää pelkoa...

Pelottaa..

NINKU PUPUJA!!
Kun ne kuulee jotain tai haistaa jotain tai aavistaa jotain..
Ja sitten ne on 0.0
Ja ihan peloissaan.. Ja kohta ne kirmaa..
Mutta mihin minä voin kirmata?

Kirjoitin kai eilen, mutta VOI EIII tämä rektum ei tallentanukkaan sitä tänne, koska se päätti tilttailla. Ei muuten mitään, mutta niitä harvoja kertoja se oli, kun jotain iloisaa sain aikaan.

Kirjoitin keskustelumme Tussun kanssa, pupujen syönnistä..

-Kaikki syövät ja kaikki tulevat syödyksi, sanoi Tussu
-Niin totta, mutta ei ihan vielä! Jos minä en syö pupua nin pupu on iloisempi kauemma aikaa! ujelsin minä, ja jatkoin;
-Ne pelkää ei ne ymmärrä, ne on hädissään ja itkee ja ne pelkää!
Tussu huokaisi ja ilmoitti:
-Pienet pelkäävät isoja, koska isot syövät pienet ja vahvat heikot.
-Nii mutta ei minun tartte nin ne voi olla vähän aikaa ilosempia! ulisin itku kurkussa.

Ninku pupu

Mutta ei Tussukaan syö ennenku on ihan oikee nälkä..

Tästä päivästä en vielä tiedä, en saata sanoa vaikka kello on kolme ja aikomuksemme on katsella kaikki rakkaani juuri ostamat leikaamattomat sormusten herrat putkeen.

Mutta eilen, eilinen oli hyvä päivä.
Herääminen, niin, se ei ole hyvää mutta pakollista. Ja vaikeaa, joidenkin kohdalla joita on yritettävä herättää.
Koulu jäi sivuun, yhdeksältä kadottiin ähtäriin.
Emme olleen syöneet aikoihin, mutta siskon luona syötiin, nukuttiin, suihkutettiin, naurettiin ja odotettiin. Ja kun odotus täyttyi (Veliseni) auto sanoi prumm ja sitten oltiinkin siellä missä jumalat elämöivät..

"Jos olit tienäyttäjä.. näytit oudon tien, jos olit sanansaattaja... saatoit kummaa
viestiä.."

Jyväskylän keikka CMX:llä alkoi jotakuinkin myöhään, toisesta rivistä oli lepseää katsella noita sivistyneiksi sanottuja nelikymppisiä nauttimassa työstään,
ja nauttimassa siitä miten muut siitä nauttivat.

"Kun sen ihmeen muistan on sielu rauhaton, sydän levoton, kuin taulu raamiton.."

Heittivät bändiläiset lavalta vaaleanpunaisen pyyhkeen... Ja nyt se on minun.

Tussulle kiitos, kun pysyi hereillä jkylä-soini-ähtäri-hautakylä-välillä.

Juuri söin hyvin. Nukkunut en niin kovin hyvin, mutta hyvästi kuitenkin, sillä nukuin talossa, peiton alla ja patjan päällä. Jopa oli tyyny.
Ja juuri söin hyvin, kuten ilmaisin.. Ja ilmaiseksi.
Minulla on kaikkea, kaikkea materiaalia ja hyvin paljon hmmm antimateriaalia, semmoista mistä ihmiset tykkää kun niillä on.

Ja minulla on siitä niin huono omatunto..
Ja siitä että valitan.
Ja siitä että kaikki valittaa.

ÄRF tämä turhautunut kammotus!