IRC-Galleria

raudantakoja

raudantakoja

lunta tulvillaan...

Blogi

« Uudemmat -

Nyt se alkaa!Sunnuntai 06.09.2009 06:36

Tätä on odotettu.
Tästä on varoiteltu.
Tätä on pelätty.
Tämä on odottanut saapumistaan.
Tähän on pitänyt osata varautua...

...mutta silti se tulee kuin salamana taivaalta: VIIMEINEN VIIKKO ENNEN YO-KIRJOITUKSIA!

Viime viikko meni päin vittua sairastumisen vuoksi. Viikonloppu on tullut lomailtua. Mutta nyt ei ole enää loman aika:

Nyt on aika keskittyä!
Nyt on aika näyttää mihin pystyy!
Nyt on aika lopettaa laiskottelu ja tarttua kirjaan!
Nyt on aika puristaa itsestään kaikki mitä on jäljellä!

Kun yrittää parhaansa, ei kukaan muu voi vaatia sinulta enempää kuin sinä itse!

Nyt on sen aika: LOPPURUTISTUS alkaa nyt!

Viikko-ohjelma:

7. - 13.9.2009

Maanantai: Historia 1. Vasemmistoliiton tulevaisuus -kokous Oulussa.
Tiistai: Historia 2
Keskiviikko: Historia 3
Torstai: Historia 4
Perjantai: Historia 5
Lauantai: Historia 6 & kertaus
Sunnuntai: Kertaus, kertaus ja kertaus.

14. - 20.9.2009

Maanantai: Kuusi esseetä, kuusi tuntia, kaksi jokeria, täydet pisteet, Laudatur. Popovanun kokous.
Tiistai: Yhteiskuntaoppi 1
Keskiviikko: Yhteiskuntaoppi 1
Torstai: Yhteiskuntaoppi 2
Perjantai: Yhteiskuntaoppi 2
Lauantai: Yhteiskuntaoppi 3
Sunnuntai: Yhteiskuntaoppi 3

21. - 27.9.2009

Maanantai: Yhteiskuntaoppi 4
Tiistai: Kertaus, Kertaus ja kertaus
Keskiviikko: Kuusi esseetä, kuusi tuntia, kaksi jokeria, täydet pisteet, toinen Laudatur.
Torstai: Hermolepoa
Perjantai: Juhlimaan
Lauantai: Lepoa. Vasemmistoliiton tulevaisuus -kokous. Paavo Arhinmäki Oulussa.
Sunnuntai: Paluu arkeen monta kokemusta rikkaampana.

LISÄYS: Tehtävä suoritettu: kaksitoista esseetä, kaksitoista tuntia, neljä jokeria, yli täysien pisteiden, kaksi Laudaturia.

Pieni punavihreä utopiaPerjantai 04.09.2009 22:14

Tulevaisuuden punavihreässä sosialistisessa yhteiskunnassa...

... voivat hyvin sekä luonto että ihmiset. Elintaso on juuri niin korkea, kuin se kestävältä pohjalta on mahdollista. Aineellisten hyödykkeiden sijaan painopiste siirtyy aineettomiin. Kaikkien yhteisten luonnonvarojen käyttöä valvotaan, eikä kerskakulutus ole mahdollista. Luonnon monimuotoisuus ja kaikki elämä ovat arvoja sinänsä. Ekologisuutta ja kestävyyttä vaaditaan kaikelta tuotannolta.

... valtaa pitävät ihmiset eikä pääoma. Taloudellinen valta otetaan takaisin vaalein valitulle eduskunnalle. Koulutuksen kaupallistuminen jää historiaan vain pahana muistona ja laaja sivistys, sekä mahdollisuus itsensä kehittämiseen taataan ilmaiseksi jokaiselle ihmiselle. Suuryritysten intressit eivät aja ihmisten edelle. Suhdannepolitiikassa keskitytään tukemaan pienituloisia, sekä elvyttämään kansalaisten ostovoimaa kaatuvien yritysten tukemisen sijaan.

... suoraa demokratiaa sovelletaan laajasti edustuksellisen demokratian rinnalla. Tärkeimmistä asioista päätetään kansanäänestyksillä, joiden tulos on sitova. Jokaisella kansalaisella on oikeus kansalaisaloitteeseen ja vaatia mikä tahansa uusi laki alistettavaksi kansanäänestykseen. Kunnallisdemokratia nousee keskeiseksi osaksi jokapäiväistä elämää.

... työnteko on aina oikeudenmukaista ja kannattavaa. Perustulo takaa sen, että vähemmän kannattavastakin työstä saa tarpeeksi rahaa elämiseen. Työtä ovat myös sellaiset tuottamattomat työt kuin opiskelu, äitiys, isyys ja kotityöt. Työntekijän etua valvotaan ja väärinkäytöksiä torjutaan. Opiskelijat eivät enää ole vain halpatyövoimaa. Pienyrittäjien asema on turvattu rajoittamalla suurien valtaa. Työtahti on inhimillinen ja työ joustavaa. Samasta työstä maksetaan sama palkka sukupuoleen katsomatta.

... on tasa-arvoinen, luokaton yhteiskunta, jossa varallisuuserot ovat pienet. Verotuksen jyrkällä progressiolla varmistetaan, että suuret kantavat suhteessa saman vastuun kuin pienet. Progressio on käytössä tuloveron lisäksi kunnallis-, pääoma-, perintö- ja omaisuusverossa. Köyhyyttä ja asunnottomuutta sallita.

... on sekulaari, maallinen. Eri uskontokuntien erityisoikeudet poistetaan ja lainsäädännöstä poistetaan uskonnollisperäiset lait. Seurakunnat eivät enää osallistu koulutukseen tai muuhun julkiseen toimintaan. Uskontojen käsittely koulussa siirtyy elämänkatsomustieteeseen yleissivistävälle pohjalle. Lain edessä kaikki elämänkatsomukset ovat tasa-arvoisia, olipa kyseessä uskonto tai ideologia.

... pidetään yllä rauhaa. Painopiste on aseiden sijaan diplomatiassa. Yleisestä asevelvollisuudesta luovutaan ja siirrytään valikoivaan asepalvelukseen. Inhimillisen työn tekijöille, kuten lääkäreille taataan vapautus asepalveluksesta.

... liikutaan yhdessä. Yksityisautoilu väistyy kattavan joukkoliikenneverkon tieltä. Joukkoliikenne rahoitetaan pääasiassa verovaroista ja se on käyttäjilleen edullista. Kenenkään työssäkäynti ei jää kiinni joukkoliikenteen kalleudesta tai verkon kantamattomuudesta.

... ilmapiiri ja lainsäädäntö tähtäävät suvaitsevaisuuteen ja erilaisuuden hyväksymiseen. Seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat yhtenevät heteropareihin nähden. Asennekasvatuksessa korostetaan suvaitsevaisuutta, eikä syntyperällä ole väliä. Maahanmuuttopolitiikka on solidaarista ja maahanmuuttajat saavat hyvää kotouttamispolitiikkaa. Rasistisiin rikoksiin suhtaudutaan ankarasti.

Ja ennen kaikkea: sosialistinen yhteiskunta on oikeudenmukainen ja hyvä paikka kaikille ikä- ja tuloluokille, ihmisille, eläimille ja luonnolle. Sen tärkeimpiä arvoja ovat yhteisöllisyys, ystävällisyys, suvaitsevaisuus ja toisista välittäminen. Se perustuu kestävyyteen enemmän kuin kannattavuuteen ja tarpeellisuuteen enemmän kuin tuottavuuteen. Sitä eivät ohjaa markkinavoimat, sitä ohjaavat ihmiset. Se on todellinen kansanvalta.

(koko juttu http://elmo-rautio.blogspot.com/2009/09/vasemmiston-uusi-visio.html)

Ekokristuksen viisi syntiäKeskiviikko 26.08.2009 23:09

Tiistai-illan Ajankohtainen kakkonen oli taas täynnä asiaa. USA:n terveydenhuoltouudistuksen, hevonpaskan polttamisen ja kuntien idioottimaisten sakkomaksujen ruotimisen sijaan ohjelman kohokohdaksi nousi Kesärenki-juttusarjan viimeinen osa, jonka vierailevana tähtenä nähtiin Suomen radikaalein kalastaja, ympäristöfilosofi Pentti Linkola.

Ohjelma antoi Linkolasta aivan uudenlaisen kuvan. Jo vanhaksi mieheksi taantunut erakkokalastaja oli kesärengin vieraana suorastaan sympaattinen juttukaveri. Vaikka miehen kyseenalainen, inhottava ja pelottavan ajankohtainen ja todellinen filosofia tulee aina välillä esiin, yltyy vakavan miehen maineessa oleva Linkola ohjelman edetessä jopa vitsailemaan. Maailma ei varmasti ole nähnyt yhtä outoa näkyä, kuin ehkä maailman pessimistisimmän miehen naurunremakka.

Päivän päätteeksi ehdottomuudestaan ja tinkimättömästä saarnastaan tunnettu Linkola ripitti kesärengille omat ekosyntinsä. Moderni ekokristuksemme ei ollut virheetön hänkään. Katsojan ja kansakunnan päätettäväksi jää, millaisen synninpalautuksen hän siitä sitten sai.

Pentti Linkolan viiisi ekosyntiä:

1) Paperin kulutus valtavaa. Tilaa liki 20 aikakauslehteä ja kirjoittaa lintuhavaintoja A4-arkeille pakka toisensa jälkeen.
- Paperi on sähkösyöpön teollisuudenalan tuote, jota tehdään hakkaamalla metsiä.

2) Insuliinilääkitys tyypin 1 diabetekseen.
- Olisi pitänyt tyytyä kohtaloonsa ja vähentää luonnollista kautta liikakansoitusta. Toisaalta Linkola on perustellut insuliinilääkitystä sillä, että hän kuluttaa muuten vähän ja saa kirjoituksillaan ehkä muut ihmiset ajattelemaan.

3) Kaksi lasta.
- Linkola esittää kirjassaan "Voisiko elämä voittaa" (korkeintaan) yhdenlapsen politiikkaa liikakansoituksen vähentämiseksi.

4) Polkupyörä. Käyttää liikkumiseen myös linja-autoja, junia ja laivoja.
- Polkupyörä on teollisesti valmistettu, samoin joukkoliikennevälineet, jotka lisäksi syövät öljyä.

5) Ei malta luopua mökkiään ympäröivistä puista.
- Omavaraisuudestaan huolimatta mökissä on sähkövalaisu.

Vastaavasti kesärengin synninpäästössä Linkola halusi puuttua ennen kaikkea veneen perämoottoriin, jonka heittäisi kernaasti menemään. On kertakaikkiaan hienoa, miten tällainen filosofi voi osoittaa olevansa - synneistään huolimatta - sanansa mittainen mies näinkin ruohonjuuritason asiassa!

Emme voi väittää, etteikö hän olisi oikeassa.
Suomen työväen järjestäytymisen alkuaikoina yksi sen keskeisimmistä vaatimuksista oli demokratia. Työväenliikkeen historian merkittävimmässä kokouksessa Forssassa vuonna 1903 maineikkaaseen Forssan julistukseen kirjattiinkin ohjelman ensimmäiseksi tavoitteeksi ”yleinen, yhtäläinen ja välitön vaali- ja äänioikeus” kaikille Suomen kansalaisille. Siitä alkoi Suomen valtion demokratisoituminen, joka johti tavoitteen toteutumiseen – mutta jotain jäi puuttumaan! Suomen ensimmäisen eduskunnan puhemies P.E. Svinhufvud puhui avauspuheessaan täysin tarkoituksella ainoastaan vaalioikeudesta – yleistä äänioikeutta ei kenelläkään vallankahvaan päässeellä kansanedustajalla ollut tarkoituskaan vaatia.

Toisin kuin tänä päivänä, vielä 1900-luvun alussa ääni- ja vaalioikeus eivät olleet samoja asioita. Vaalioikeudella tarkoitettiin alun alkaen nimensä mukaisesti vaaleihin liittyviä oikeuksia: oikeutta asettua ehdolle ja äänestää haluamaansa ehdokasta. Itse äänioikeus tarkoitti alun alkaen nimenomaan oikeutta saada äänensä kuuluviin, vaikuttaa suoraan päätettäviin asioihin. Kyseessä oli siis vaatimus suorasta demokratiasta. Tämä alkuaikojen vahva kansanvallan periaate jäi kuitenkin pois sosialidemokraattien päästessä itse vallankahvaan kiinni. Loppu on kuvaavaa suomalaisen demokratian kehitykselle: tuosta hetkestä lähtien sen suurempia vaatimuksia alkuperäisen äänioikeuden puolesta ei ole kuultu.

Suomalainen poliittinen elämä ei ole juuri kehittynyt sitten Suomen senaatin aikojen. Sen tyyppipiirteitä ovat edelleen vahva esivallan kunnioittaminen, päättäjien selvään etevyyteen uskominen ja omien vaikutusmahdollisuuksien aliarvioiminen, jota kaikkea kuvaa parhaiten sana alamaiskulttuuri. Vaikka perustuslain mukaan valta kuuluisi periaatteessa kansalle, on se käytännössä aina kuulunut poliitikoille. Suomessa kansa on edelleen jaettu kahtia: tavalliseen kansaan ja poliitikkoihin – ”rahvaan” enemmistöön ja harvalukuiseen ”eliittiin”. Ennen kaikkea tätä pitää yllä kansalaisiin ja erityisesti päättäjiin syvästi iskostettu myytti tyhmästä, sivistymättömästä kansasta, joka ei tiedä omaa parastaan. ”Vain asioihin kunnolla perehtynyt poliitikko voi tehdä sivistyneitä päätöksiä”, he sanovat. Aristoteles kutsui tällaista ajattelutapaa aristokratiaksi.

Suora demokratia ei ole pelkästään antiikin Ateenaan assosioitava historiallinen hallintamuoto tai anarkistien märkäuni, se on täyttä päiväpolitiikkaa yhä useammissa maissa. Erityisesti Sveitsi on historian paras esimerkki osallistuvan demokratian maasta, jossa kansalaisilla on ihan oikeaa vaikutusvaltaa. Alppimaa on erityisesti runsaslukuisten kansanäänestysten kehto: kun Suomessa järjestettiin 1900-luvun aikana kaksi valtiollista kansanäänestystä – nekin neuvoa-antavia –, oli Sveitsissä vastaava luku noin 700 – pelkästään valtakunnantasolla. Ja silti kaikki on sujunut mallikkaasti: äänestykset eivät ole tulleet kansantaloudelle kalliiksi, johtaneet järjettömiin päätöksiin tai hidastaneet yhteiskunnan kehitystä. Sen sijaan saavutettuna on kansalaisten selkeä osallistuminen päätöksentekoon ja aito poliitikkojen ja kansalaisten välinen luottamus myös vaalien välillä. Selväähän se, kun eduskunnan sijaan hallituksen toimintaa valvookin koko kansakunta!

Ainoa Suomessa käytössä oleva suoran demokratian muoto niin kunta- kuin valtakunnantasolla on neuvoa-antava kansanäänestys. Se ei itse asiassa ole varsinaisessa mielessä edes kansanäänestys, sillä sen tulos on eduskunnan tai kunnanvaltuuston harkintansa mukaan myös yli käveltävissä – kuten kuntatasolla usein tapahtuukin. Esimerkiksi Sveitsissä ei edes tunneta sellaista kuin neuvoa-antava kansanäänestys: kaikki kansanäänestykset ovat sitovia, eikä siihen oli poliitikoilla mitään sanaa. Kansanäänestys on jopa pakollinen kaikissa perustuslain muutoksia koskevissa esityksissä. Lisäksi kansalaiset ovat oikeutettuja alistamaan minkä tahansa uuden lain tai sellaisen muutoksen kansanäänestykseen, myös hylkäämään sen vastoin valtiovallan tahtoa. Paitsi oikeus äänestää laista, sveitsiläisillä on oikeus myös valtakunnalliseen kansalaisaloitteeseen, joka myös alistetaan kansanäänestykseen.

Suomalainen edustuksellinen demokratia on ollut kriisissä jo pitkään. Kansalaisten luottamus poliittiseen päätöksentekoon on kiihtyvään tahtiin rapistunut ja valtava määrä väestöstä ei koe millään tavalla kuuluvansa yhteiskuntaan. Ennen kaikkea omat vaikutusmahdollisuutensa suomalaiset kokevat vähäisiksi, jos ovat niistä edes kiinnostuneita. Äänestysaktiivisuus laskee hälyttävän alhaalle, eikä esimerkiksi nykyisellä hallituksella ole kansalaisten absoluuttisen enemmistön tukea takanaan. Politiikka on out, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Silti niin ennen kuin nykyaikanakin tulee teemoja, jotka tulevat ihmisille tärkeiksi poliittisesta viitekehyksestä riippumatta: koulutus, työttömyys, sairaanhoito, mielenterveyspalvelut, ilmastonmuutos… Tällaisissa tilanteissa ihmisillä löytyisi jo nyt halua vaikuttaa, jos vain sopiva väylä löytyisi. Kansan tahdon mukaisena sellainen olisi valtiovallan velvollisuus myös järjestää.

Suora demokratia parantaa myös edustuksellista demokratiaa kohtaan tunnettua arvostusta ja parantaa sen laatua. Kun kansalaisille tarjotaan konkreettisia keinoja valvoa ja hallita heitä edustavien poliitikkojen toimintaa, kansalaisten luottamus koko järjestelmää kohtaan luonnollisesti kasvaa. Todellisessa kansanvallassa päättäjien on nautittava kansalaisten luottamusta myös vaalien välillä. Vielä pidemmälle vietynä kansalaisilla tulisi olla oikeus nykyisin vain eduskunnan valvontakeinoihin kuuluvaan välikysymykseen kansalaisaloitteella, joka johtaisi hallituksen luottamusta mittaavaan kansanäänestykseen. Ja kun kansa olisi oikeutettu hylkäämään minkä tahansa lain, uusien lakien legitimiteetti paranisi kansan silmissä kohisten. Miten olisi mahtanut käydä esimerkiksi Lex Nokialle, jos Suomessa vallitsisi kansanvalta? Tähän juuri kätkeytyy poliitikkojen todellinen huolenaihe; pääsyy siihen, miksei suora demokratia ole maassamme laajemmin käytössä: kansahan voisi vahingossa äänestää väärin…

Nyt kun eduskuntapuolueiden uskottavuus on vaalirahakohujen ja molemminpuolisen syyttelyjen, ratsastuksen ja ilkeilyn myötä vaakalaudalla, olisi korkea aika viedä loppuun Forssan julistuksen ensimmäinen vaatimus kokonaisuudessaan. Se jos mikä olisi omiaan palauttamaan kansalaisten luottamuksen poliittiseen päätöksentekoon Suomessa ja aktivoimaan myös erityisen passiiviset nuoret polvet vaatimaan omia oikeuksiaan suoran, osallistuvan demokratian nimissä. Vasemmiston historiallinen tehtävä, kansanvallan vaatiminen, vaatii nyt puoluerajoja ylittävää yksimielisyyttä siitä, etteivät asiat voi enää kauan jatkua totutulla tavalla. Demokratia on tänä päivänä arvo- ja asennekysymys, ei ideologiaan sidottu aate. Kyse on ennen kaikkea vallan uudelleenjaosta, jota historiallisin termein voisi nimittää vallankumoukseksi.

Hallitsevat luokat eivät ikinä tule vapaaehtoisesti jakamaan valtaansa tavallisen kansan kanssa – siksi tämä demokratian vallankumous vaatiikin ennen kaikkea kansalaisten omaehtoista liikkeellelähtöä, sekä aidosti demokraattisten puolueiden ponnekkaita vaatimuksia aseman puolesta. Suomen orastavan kansanvallan puolesta minä toivon, että maamme vasemmisto on jo 100 vuotta Forssan julistuksen jälkeen tähän vaatimukseen valmis. On aika päivittää vanha demokratiamme uudelle aikakaudelle.

Älyvapaa kyselyMaanantai 17.08.2009 20:16

Järkytyitkö Heath Ledgerin kuolemasta?
>> Joo :/ Se oli hyvä näyttelijä, vaikka pidinkin sitä ennen Brokeback Mountainia pelkkänä "teini-idolina"...

What would Jack Sparrow do?
>> Drink a merry ol' wiskey

Tarvitseeko Spiderman hampurilaisia?
>> Ei

Uskotko keijuihin?
>> En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin. En usko kejuihin... (aiheutin keijukansanmurhan)

Miksi taiteilijoilla on alkoholiongelmia?
>> Työ ilman leikkiä tylsistyttää Jackin.

Onko Nightwish poppia?
>> Tietenki.

Tiesitkö, että Jyväskylä on Suomen 7. suurin kaupunki?
>> Onhan se uskomatonta... :D

Possu- vai Berliinin-munkki?
>> Berliini<3

Onko Lappi tylsä paikka?
>> Ei missään tapauksessa. Siinä on taikaa!

Voisitko asua vuoden Siperiassa?
>> Voisin koska Leninkin pystyi.

Onko Harry Potter typerä ihminen?
>> On. "Haluan vain olla tavallinen poikaaaaaa..."

Mitä järkeä on syödä Risifruttia, kun voi syödä lämmintä riisipuuroa?
>> Ei ole ylipäänsä järkeä syödä riisiä.

Mussuttaako James Bond pullaa?
>> Bond on kova jätkä.

Olisitko mieluummin muinainen egyptiläinen vai maya-intiaani?
>> Orjaksi en haluaisi, mutta maya-kulttuuri on turhan väkivaltainen...

Miksei kukaan pidä tummasta suklaasta?
>> Minä pidän?

Säälitkö Britneyä?
>> En. Siis kamoon, tarvitseeko multimiljonääriä ihan oikeasti sääliä? Aivan hirveän hankalaa elämää kyllä...

Meneekö aika tällä hetkellä liian nopeasti vai hitaasti?
>> Liian nopeasti kohti lopullista tuhoa...

Osaatko puputtaa?
>> vittu

Kumpi on hirveämpää, punnertaminen vai leuanveto?
>> leuanveto

Oletko nähnyt autoa, jonka rekisterinumero on 666?
>> Kahdesti.

Omistatko Marimekon Tasaraita-paidan?
>> En.

Paras maku, minkä tiedät?
>> Ohi.

Onko otsatukka out?
>> Ei se välttämättä, voihan sitä pitää sisälläkin.

Järki vai tunteet?
>> Sekä että. Ilman järkeä ei tunteilusta tuu ku paha mieli, mutta pelkkä rationalismi ei tunnu kivalta.

Onnistutko tuhoamaan sukkahousut päivässä?
>> Onnistun.

Millainen vaate kiinnittää huomiosi kaupassa?
>> Sellainen radikaali.

Oletko koskaan saanut 10 todistukseen? Jos olet, mistä aineista?
>> Vissiin kaikista muista joskus paitsi ruotsista (7), enkusta (9) ja liikunnasta (7).

Kuka/ketkä toimisivat unelmaradiokanavasi juontajina?
>> Juhani Keränen

Jos osaat soittaa jotain soitinta, minkä kappaleen soitit viimeksi ja millä soittimella?
>> Kitaralla Star Wars -tunnarin.

Miten kulutat aikaasi auto/juna/bussimatkoilla?
>> Luen kirjoja.

Mikä kännykkäsi näppäimistä on kaikkein kulunein?
>> ...kulunut?

Oletko koskaan väärentänyt vanhempiesi allekirjoitusta johonkin? Mihin ja miksi?
>> Poissaoloselvitykseen joskus.

Milloin joit viimeksi alkoholia?
>> perjantaina 7.8 Helsingissä

Mainitse jotain omituista mitä olet joskus tehnyt?
>> Kävellyt saunatakissa usvaisessa metsässä.

Mitä ruokaa et voi sietää?
>> Kaali.

Miltä yleensä tuoksut?
>> Elmolle.

Minkä kirjan luit viimeksi? Piditkö siitä?
>> Johan Bäckmanin "Saatana saapuu Helsinkiin" ja minusta se oli oikein piristävä lukukokemus. Hauska, ilkeä ja provosoiva dokumenttiromaani, jolla on kaunokirjallisetkin ansionsa.

Mitä mieltä olet tupakoinnista?
>> Jos muuten kuluttaa sen verran vähän, että voi hyvällä omalla tunnolla tukea sademetsien hakkuuta, niin mitäs minä olen siihen sanomaan. Ei se kuitenkaan maailman suurin ongelma ole.

Muistatko miten viimekertainen kuntotestisi meni koululiikunnassa?
>> Huonosti.

Kuinka kauan katsot telkkaria päivässä?
>> Katson vain satunnaisesti yleisurheilua, jääkiekkoa ja elokuvia. Sarjat ja muut leffat katson yleensä DVD:ltä.

Kuvaako horoskooppisi sinua hyvin?
>> Moista humpuukia...

Oletko koskaan kuullut itsestäsi juoruja? Millaisia?
>> Ainahan ne jotkut jaksavat puhua kaikkea paskaa, mutta olen siinäpä puhuvat :D

Mitä täytteitä laitat pizzaan?
>> Kinkku, tonnikala, katkarapu ja ananas

Miten menee?
>> Ihan jees, ihan jees
SEURAATKO...

SM-liigaa? - Vielä kysyt! :D
Mestistä? - En voi sanoa seuraavani.
NHL:ää? - Aina kun voin.
KHL:ää? - Hyvin mielelläni!
Jotain muuta jääkiekkoliigaa? - Enpä oikeastaan.
Maajoukkuepelejä? - Ehdottomasti
Muuta kuin A-sarjaa? - Muiden seuraaminen on kyllä hiukan hankalaa...

VALITSE...

NHL vai KHL? - NHL, koska vaikka Venäjällä pelataan joukkuepeliä ja taitokiekkoa, on se kiistaton fakta, että amerikoissa on parhaat pelaajat ja kovemmat pelit.
NHL vai SM-liiga? - NHL
KHL vai SM-liiga? - SM-liiga, koska se on suomalainen :D
Olympialaiset, World Cup vai MM-kisat? - Tietysti olympialaiset
Seura- vai maaottelu? - Taidan kallistua seuraotteluihin. Kipinä on suurempi kun kannattajakunta on pienempi :D
Stanely cup, Gagarin cup vai Canada cup? - Gagarin cup on hienoin ja Staleyt Cup kovin, mutta kyllä tuo Kanada-malja on se kaikista rakkahin<3

PITÄISIKÖ...

SM-liigan liittyä osaksi KHL:ää? - Ei kokonaan, sillä laji on kansallisella tasolla pidetty ja sillä on pitkät perinteet. Muutaman joukkueen mukana olo myös KHL:ssä (esim. Kärpät) tekisi kuitenkin hyvää kummankin liigan kiinnostavuudelle ja nostaisi ehkä myös suomalaisten pelaajien tasoa.
NHL:n ja KHL:n yhdistyä? - Ei.
Mestiksen mestarin päästä suoraan SM-liigaan? - Pitäisi.
Vaasan Sport ottaa SM-liigaan? - Jos siitä tulee Mestiksen mestari.
MM-kisat järjestää harvemmin? - Voisi itse asiassa olla ihan hyvä juttu tittelin arvostuksen kannalta. Ehkä joka toinen vuosi riittäisi, sillä vuodessa taso ei olennaisesti muutu.
järjestää EM-kisat? - Ei. Potenttiaalisia mestareita on muutenkin sen verran vähän, että Kanada + USA eivät ole liikaa. Sitä paitsi MM-kisat periaatteessa ovat jo eurooppalaisen kiekkokevään finaali.
Seurajoukkueilla olla oma MM-turnaus? - Erittäin hieno ajatus!

TOP 5...

SM-liiga

1. Oulun Kärpät
2. Kalpa
3. Lukko
4. TPS
5. HIFK

Miksi: Kärpät on pohjoisen joukkue. Juuret ja mieli ovat täällä. Pohjoinen mentaliteetti löytyy ja se sytyttää.

NHL

1. Chicago Blackhawks
2. Washington Capitals
3. Montreal Canadiens
4. Carolina Hurricanes
5. Anaheim Ducks

Miksi: Blackhawks pelaa 2000-luvun ylivoimaisesti viihdyttävintä, kovinta ja suoraviivaisinta jääkiekkoa.

KHL

1. Metallurg Magnitogorsk
2. TsSKA Moskova
3. Avangard Omsk
4. Dynamo Moskova
5. Lokomotiv Jaroslavl

Miksi: Minusta tuli Metallurgin fani nähtyäni sen livenä Kärppiä vastaan CHL:n ottelussa vuonna 2008. Jotenkin se vaan kiehtoo, miten niinkin karusta kaupungista kuin Magnitogorsk voi tulla tällainen ihmejoukkue! Metallurgissa on vielä jotain jäljellä siitä nöyryydestä, jolla punakone CCCP aikoinaan rullasi. Todellinen Venäjän ihme!

Mestis

1. RoKi
2. Vaasan Sport
3. Hokki
4. Jokipojat
5. HeKi

Miksi: pidän pohjoisen puolia tässäkin. En harmikseni ole koskaan nähnyt rovaniemeläisten peliä...

Maajoukkueet

1. Suomi (luonnollisesti)
2. Venäjä
3. Sveitsi
4. Tsekki
5. Pohjois-Korea (kolmosdivarista noustaan vielä! :P)

Miksi: Suomi on Suomi! :D Venäjä siksi, että se on paras jääkiekkomaa. Sveitsiä symppaan siksi, että valtio on muuten hieno ja Tsekissä kiehtoo takavuosien into. Pohjois-Korea taas... no joo.

OMISTATKO...

Pelipaidan? - En
Joukkueen t-paidan? - Kyllä
Lippalakin? - Kyllä
Pipon? - Kyllä
Huivin? - Kyllä
Lipun? - Kyllä
Julisteen? - En
Pelaajan nimikirjoituksen? Kenen? - Jari Kurrin!!!
Hockey Fever '97 -levyn? - Kyllä!
Nauhoitteen vuoden 1995 MM-finaalista? - Kyllä
Muita otteluja nauhalla? - Kyllä
Jääkiekkoilija-patsaan? - En
Ottelusta saadun kiekon? - Kyllä
Pelaajan mailan? - En

LOPPUKYSYMYS: Oletko lätkäfani? - Olen!!!

Lämää päähänTorstai 13.08.2009 03:18

Tässä SM-liigan ja KHL:n alkua sekä Vancouverin olympialätkää odotellessa ajattelin nostattaa fiilistä kyselynpoikasella.

Milloin aloin seurata Jääkiekkoa? = Silloin joskus 90-luvulla kun maikkarilta alkoi Hockey Night

Mikä oli ensimmäinen ottelu jota olit katsomassa? = Oulun Kärpät - Vaasan Sport vuonna 1997

Muistatko mitense päättyi: Kärpät voittivat, numeroa en muista

Mikä oli sinulle tunnetuin pelaja ekana? = Dominik Hašek

Oletko jutellu jonkun kiekkoilijan kanssa? = Olen hakenut Jari Kurrilta nimikirjoituksen

Onko joku jääkiekkoilia sinua tervehtinyt? = Joo :)

Oletko tappelut kertaakaan vastustaja joukkoeen fanin kanssa? = Olen mutta vain sanallisesti.

Jos olet, mitä hän kannatti? = mitä tahansa pk-seudun joukkuetta (kyseessä oli aikamoinen idiootti)

Mitä joukkoetta kannustat SM-Liigassa?= Oulun Kärpät

Oletko kannattanut jotai muuta? = HIFK:sta tykkäsin aikoinaan. Ja Jyp oli aina kans kiva.

Onko sinulla joukkue jota inhoat ? = Jokerit.

Miksi? = Ylimielinen pelleporukka, jolle tärkeintä on imago ja Harkimot massit. Eihän se edes pärjää!

Milloin viimeksi olit katsomassa peliä: Kauden 2008-2009 viimeistä finaalia.

Mikä peli?= Kärpät - Jyp

Miten se päättyi? = Jyp voitti mestaruuden

Omistatko fani tuotteita?= Joo hirveät määrät!

Minkä? = lippuja, huiveja, t-paidan ja lippiksiä

Onko sinulla oma kannustus laulu? = Ei oma mutta kyllä fanclubilla on.

Jos on annatko lyhyen näytteen? = POHJOISEST, POHJOISEST TULEE JENGI MAHTAVIN, SE TAISTELEE, SE RAATELEE, Oleoleoleeooleeoolee...

Mitä muuta joukkoetta kannatat muissa seuroissa?

NHL: Anaheim Ducks
KHL: Metallurg Magnitogorsk
Mestis: RoKi
Elisterie: Frölunda Indians
Sveitsin liiga: ZSC Lions
Suomi-Sarja: Kiekko-Laser

Seuraatko MM-kisoja? = Joka vuosi!

Milloin aloitit seuraamisen? = taisi olla 1994... hämärästi muistan mestaruuden 1995. Taisimme silloin olla Ruotsissa (ei Globenissa sentään) :D

Ensimmäinen suomi peli jonka näit? = Ei mitään hajua.

Mitense päättyi? = Ei mitään hajua.

Lempi pelaaja = Topi Jaakola

Oletko käynny katsomassa MM-kisoja? = No perskele ku en :/

Missä olit kun suomi voitti maailmanmestaruuden 1995 luvulla? = Luulisin että oltais oltu Ruotsissa.

Juhlitko sitä? = Joo hirveästi. Sammuin ja oksensin nelivuotiaan ruhoni päälle.

Mitä joukkoetta inhoat?= Ruotsi ja Kanada

Miksi?= Ruotsi on vihollinen (jääkiekossa) ja Kanada ylimielinen

Voittaako Suomi seuraavalla kerralla maailmanmestaruuden? = Katsotaan olympialaiset ensin. Minä luulen, että voitonnälkä on nyt niin kova, että sitä ainakin yritetään niin vimmatusti kuin vaan ikinä pystyy. Nyt kun Kanada ja Ruotsi eivät ole aivan samalla tasolla kuin Torinossa, on Suomella mahiksensa. Tosin Venäjä on kyllä sellaisessa kunnossa ettei hyvää päivää... No juu.

Mitä jääkiekko sinulle merkitsee? = Upea ja vauhdikas joukkuelaji, joka on ennen kaikkea yhteisöllinen kokemus niin joukkueen faneille kuin koko kansakunnallekin. Mikään ei yhdistä suomalaisia paremmin kuin ahtautuminen täpötäyteen halliin ja ahnaan, helposti tarttuvan "jääkiekkonationalismin" omaksuminen, siihen syttyminen ja siitä meuhkaaminen niin kovaa kuin sielu sietää!

Ala porvariksiKeskiviikko 12.08.2009 02:37

Katu-uskottavaksi porvariksi ryhtyminen on helpompaa kuin useimmat meistä luulevat. Se ei välttämättä vaadi edes älykkyyttä - itse asiassa mitä vähemmän järkeä, sitä parempi. Kunhan on iso lompakko ja osaa vältellä ruumiillisia töitä.

Aluksi tietoisku:

"Suomalainen! Miksi et erottuisi tavallisesta kansasta? Tuplaa elintasosi, muuta arvostetulle asuinalueelle, hanki perheeseen kakkosauto kauppamatkoja varten, älä käytä julkisia liikennevälineitä, äläkä välitä enää erikoistarjouksista. Satsaa laatuun sekä purjeveneessäsi että oman uima-altaasi veden laadussa. Vastusta yksinäisten miesten asuntoloita: sinun on elettävä vertaistesi joukossa. Suomalainen: ala porvariksi!" (http://www.youtube.com/watch?v=ubhITHovxSE)

1. Ensin ihastutaan Kokoomuksen Bob Helsingiltä tilattuun imagoon ja vetäydytään täysillä mukaan "muodikkaaseen" ja "trendikkääseen" "arvopuolueeseen". Tarkastetaan että isi on rikas, otetaan sininen lempiväriksi ja laitetaan se oma pieni maailma pyörimään oman navan ympärillä ja opetellaan olemaan vähät välittämättä muista. Näin päästään hyvin alkuun.

2. Seuraavaksi alkaa aivopesuvaihe eli tutustuminen itse oppisisältöön. Kirjastosta löytyy kaikenlaista kivaa aina Adam Smithistä Ron Pauliin. Niitä ei tarvitse lukea, kunhan omaksuu erinäisiä hokemia, kuten "talouden vapaus on kaikkien etu", "... koska markkinavoimat", "Neuvostoliitto ei toiminut" ja "köyhyys on laiskuutta". Aimo annos sovinismia ja NATO-fanaattisuutta ovat pelkkiä hyveitä. Tärkeintä on muistaa, että "minusta tulee isona rikas".

3. Sitten alkaa egon ja imagon kohotus: aletaan pukeutumaan rehentelevästi pukuun niissäkin tilaisuuksissa, jossa se on ainoastaan hölmöä ja käyttää ainoastaan kiiltonahkakenkiä. Sinisestä kauluspaidasta porvarin tunnistaa. Kotiin tilataan Kauppalehti (jota ei lueta) ja aletaan opetella kansantajun ulottumattomissa olevia sivistyssanoja, joilla pelaamalla saa helposti itsensä kuulostamaan viisaalta (tai idiootilta) vaikka asiasisältö olisi täysin olematon.

4. Seuraavaksi aletaan vaalia porvarillista kulttuuria: kaiken tulee olla amerikkalaista! Porvari kuuntelee listaykkösiä, jenkkipoppia ja muuta muodikasta, katsoo Ramboa, Chuck Norrissia ja muita imperialistisia reaganilaisklassikoita. Nykyaikainen porvari omaksuu lisäksi James Bondin uudeksi idolikseen, kunhan muistaa jättää vasemmistolaisen Quantum of Solacen pois laskuista. Mikään taide, joka vaatii ajattelemaan, ei käy.

5. Sitten on vuorossa liittyminen kokoomusnuoriin, tuohon Suomen ylimielisimpään nuorisojärjestöön. Alkaa hengailu (tai netissäkirjoittelu) omien yhtä itsekkäiden kavereiden kanssa, joskin lämpimiä suhteita tulee välttää - eihän se sovi kunnon porvarille. Tässä vaiheessa mukaan tulee myös antivasemmistolaisuus - mitä sairaampi, sitä parempi. Jälki-neuvostolaisesta traumasta kärsivä neukkuhuumori on syytä omaksua tässä vaiheessa, joskaan itse maasta ei tarvitse tietää mitään.

6. Lopuksi siirrytään irc-galleriaan ja muihin keskustelufoorumeihin haastamaan riitaa vasemmistolaisnuorison kanssa.

Ja volá! Siinä sinulle on ihka aito hemmoteltu kermaperseporvari! Onneksi olkoon ja pidä hauskaa!
Heti alkuun täytyy todeta, että välittömästi Tampereelle astuttuaan se tuntui omituisella tavalla kodikkaalta, vaikka olen vieraillut kaupungissa tätä ennen vain yhden kerran, senkin tämän kesän alussa. Jo silloin tunsin omituista vetoa tätä upeaa kaupunkia kohtaan, mutta nyt tuo hetken ihailu alkoi muuttua puhtaaksi nuoruuden viehätykseksi. ”Tässä se on!” ajattelin, ”paikka jonne haluan asettua”. Niin paljon kuin rakastankin Oulun omalaatuista charmia, sen asukkaiden pohjoista mentaliteettia ja sitä hurjaa yhteenkuuluvuutta, jonka vain Kärppä-matsit voivat aiheuttaa, on Tampereessa todella sitä jotain, joka ehkä saisi minut luopumaan tuosta kaikesta. Ehkä.

**

Tyylikkäästi tiivis tehdaskaupunki

Tampereessa on tyyliä. Se on samalla monumentaalinen että käytännöllinen, eikä mielestäni lainkaan liian tiheään rakennettu. Tiiviisti kylläkin, mutta siitä johtuen kaikki tuntuu olevan lähellä. Kaupungin kävelee päästä päähän alle tunnissa, joskin esikaupunkialueet ynnä muut vievät sitten jo enemmän aikaa. Mutta mikäs siinä on kävellessä kun katukuva on niinkin kaunis! Tampereesta huokuu menneiden aikojen mahti, jonka merkkeinä kymmenet tehtaanpiiput, yhä pauhaava Tammerkoski ja leveät, hyvin hoidetut tiet antavat kuvan jatkuvasti käynnissä olevasta kaupungista. Tampereen historiallisesti merkittävät maamerkit kuten kauppatori ovat todellista iloa silmälle. Erityisenä, joskaan ei merkittävänä seikkana kaupungista jäi mieleen sen puhtaus.

Kenties olen liian sinisilmäinen Tampereen suuruudelle, onhan kotikaupunkini Oulu puolet pienempi paikka. Taidan sokaistua onnesta turhan helposti joka kerta nähdessäni kaupungin, jonka talot ovat yli nelikerroksisia: tämä järjetön enimmäisraja, mihin Oulun kaupungissa koskaan pääsee törmäämään! Tämä lienee pääsyy siihen, miksi yli 100 000 asukkaan Oulu ei todellakaan vaikuta minkään valtakunnan Pohjoiselta pääkaupungilta, lähinnä pieneltä maalaiskylältä… Mutta viis sinisilmäisyydestä. Helsingissä on turhan kallista ja Turku on lähinnä hauska vierailukohde. Tampere taas on Pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki, mutta silti kodikas ja luonnonläheinen paikka. Oli upeaa huomata, kuinka hyvin Pyynikin harjun kaltainen havumetsäalue sopiikaan sikäläiseen kaupunkikuvaan. Ja sitten on vielä se syvä ja suuri Näsijärvi! Täytyy sanoa suoraan, että kadehdin täkäläisiä ihmisiä.

**

Vierailin Tampereella päivän aikana kahdessa paikassa, joista toisesta sain tietää vasta hiljattain ja joista toisessa minun on pitänyt käydä jo vuosia sitten: museokeskus Vapriikissa ja länsimaisittain ainutlaatuisessa Tampereen Lenin-museossa! Johtuen paikkojen sijainnista sain samalla aimo annoksen tamperelaista arkkitehtuuria ja hienoa kaupunkisuunnittelua.

Ruvettuneet arvet

Ensimmäinen kohteeni oli rautatieasemasta katsoen lähempänä sijaitseva Vapriikki. Tämän komeassa paikassa sijaitsevan museokeskuksen ohjelmistossa oli kuin tilauksesta niin usein Tampereesta puhuttaessa mieleen tuleva Suomen sisällissota 1918. Lisäksi oli mahdollisuus tutustua intiaanipäällikkö Istuvan Härän elämään, Pirkanmaan ja raudan käsittelyn historiaan. Ja sokerina pohjalla oli tietysti Suomen jääkiekkomuseo!

Suomen sisällissota 1918 on aihe, josta vaiettiin liian pitkään ja jonka arvet näkyvät edelleen yhteiskunnassamme, vaikka sodan kokenut sukupolvi alkaakin olla kokonaisuudessaan maan povessa. 1960-luvun vasemmistoaktivismi nosti kipeän aiheen toden teolla esille ensi kertaa hävinneen osapuolen kannalta ja puolueetonta tutkimusta on alkanut ilmestyä vasta hiljattain. Aiheesta on aiheen 90-vuotispäivän aikoihin ilmestynyt pitkästä aikaa myös uusia elokuvia, kirjoja ja muuta taidetta. Tämän uuden sisällissotaa käsittelevän aallon pyrkimyksenä ei ole herätellä vanhakantaista luokkavihaa tai asettua vaietun osapuolen taakse, vaan yksinkertaisesti käsitellä asiaa uusista, erilaisista ja tabuja murtavista näkökulmista tarkoituksenaan raapia rupea pois arpeutuneiden haavojen päältä. Vaprikin 1918-näyttely on lähtenyt liikkeelle juuri tästä ajatuksesta.

Erinomainen näyttely toki onkin. Se tiivistää ja elävöittää sisällissotaamme yleisesti painottaen Tampereen keskeistä roolia tapahtumien kulussa. Näyttelyssä ovat edustettuina niin valkoiset kuin punaisetkin näkökulmat, mutta painopiste on puolueettomassa historiankerronnassa. Näyttely on myös erittäin vaikuttava audiovisuaalisessa mielessä sodanäänineen ja mielenkiintoisine kuvastoineen. Loppua kohti näyttely äityy koskettavaksi asti; erityisesti punavankien tuomitsemista kuvaava kuulusteluhuone on sykähdyttävä kokemus. Sen jälkeen olo oli kieltämättä melko omituinen: minut ammuttiin!

Lätkähurmosta

Mutta mikäpä olisi parempi tapa eheyttää kansakunnan kahtia jakautuneisuudesta seuranneen sodan järkyttämää mieltä kuin armas talvinen kansallisurheilulajimme jääkiekko! Onhan tunnettua, ettei mikään maailmassa yhdistä suomalaisia paremmin kuin ahtautuminen tuhatpäisiin jäähalleihin katsomaan maanmiestensä lätkivän kumista kiekkoa pitkin kaukaloa. Eipä siis ihme, että itsekin suurena lätkän ystävänä tunnetulle blogistimmelle Vaprikin jääkiekkomuseosta muodostui yksi koko Tampereen vierailun ehdottomista kohokohdista.

Museokeskuksen kolmanteen kerrokseen pysyvästi sijoitettu jääkiekkomuseo valloittaa energisesti ja tiiviisti suomalaisen jääkiekon kehitystä, historiaa ja nykypäivää kaikkine saavutuksineen ja sivuaa siinä sivussa hieman lajin kansainvälistäkin puolta. Pääpaino on kuitenkin vahvasti kotimainen, eikä suotta kaikki Suomen miesten A-maajoukkueen eri aikojen pelipaidat ja arvokisamitalit ovat nähtävillä museossa. Ja kyllä: siellä on myös se vuoden 1995 ainokaisemme. Eikä mitään, löytyypä museosta vieläpä se aito alkuperäinen Kanada-malja eli ”Poika”! Näiden kahden yhteisöllisen täyttymyksen muistomerkin näkeminen läheltä kuuluu ehdottomasti elämäni suuriin hetkiin. Melkein kuin saisi pitää sitä itse…

Vallankumousjohtajan ylväs elämä

Vaprikin kokemuksen ja pienen tankkauksen jälkeen saavuin viimein siihen kauan odotettuun, aiemmin länsimaiden ja nyttemmin koko maailman ainoan ei-venäläisen Lenin-museon eteen. Tämä kiistatta 1900-luvun merkittävimmän miehen nimeä kantava, kaksihuoneisen näyttelyn kattava kokonaisuus paljastui lopulta kulttuurielämykseksi, joka laittoi myös ajattelemaan.

Lenin-museolla on kerrottavanaan ainutlaatuisten dokumenttien, patsaiden ja maalausten avulla paitsi yhden miehen poliittinen ura, myös yksi kokonainen aikakausi. Vladimir Iljits Leninin toiminta kun liittyy erittäin kiinteästi koko 1900-luvun alun yhteiskunnallisiin muutoksiin ja eteenkin siihen kehitykseen, mikä lopulta johti Euroopan – ja lopulta koko maailman – kahtia jakautuneisuuteen vuosikymmeniksi. Silti museon anti ei keskity ruotimaan reaalisosialismin huonoutta, piehtaroimaan turhassa neuvostoromantiikassa tai edes esittämään Leninin uran seurauksia: koko juttu keskittyy Leniniin itseensä, hänen taustoihinsa ja tekoihinsa. Museo piirtää kuvan teoreettisesta idealistisista, joka loppuun asti katsoo edustavansa yhteiskuntansa parasta.

Museon todellinen anti on luonnollisesti sen kokoelmassa Lenin-aiheista aineistoa, joista näyttävimpinä korokkeella seisova luonnollisenkokoinen kokovartalopatsas ja jäljitelmä taulusta ”Lenin julistaa työväenvallan”. Molemmat ovat varsin pysäyttäviä kokemuksia ihmiselle, joka ei ole koskaan nähnyt ainuttakaan patsasta miehestä, jota yläasteen aikoihin ihaili niin tavattoman paljon. Valitettavasti ajan saapas on murtanut myytit tästä miehestä ja museon tarinaa lukiessaan tulee mieleen Eläinten vallankumous. Kuitenkaan ei voi olla ihmettelemättä, miksi ihmeessä vaikuttavan Leninin kuolinnaamion vieressä on Josif Stalinin vastaava? Varsinkin kun ottaa huomioon, mitä Lenin itse ajatteli Stalinista…

Kaikkein mukavinta Lenin-museossa oli luonnollisesti sen matkamuistopuoti täynnä namia ostalgian nälkään. Lopulta päädyin ostamaan muuan neuvosto-avagrandea esittelevän julisteen, kasan poliittisia pinssejä ja Johan Bäckmanin kirjan ”Saatana saapuu Helsinkiin” – kirjan, jonka mukanaoloa museon valikoimassa en ymmärtänyt, mutta jonka löytämisestä olin tavattoman iloinen. Kiitos Lenin-setä, joka makaat mausoleumissasi Venäjällä! Toivon mukaan vielä pitkään, sillä minun on ehdottomasti oman kulttuurihistoriannälkäni vuoksi nähtävä sinut!

**

Tampere on kaupunki, jota on aina kiva nähdä. Olen iloinen, että minulla on viimein ollut varaa ja aikaa tutustua tähän erääseen Suomen hienoimmista kaupungeista, joka toivon mukaan jatkaa vielä tulevaisuudessa perinnettään punaisena ihmisten kaupunkina, vaikka varsinainen Punainen Tampere kuuluikin saksalaisten ja tsaristikenraalin joukkojen voitettavaksi. Jatkosodan jälkeen koittanut vapaus on kuitenkin osoittanut sen, ettei työväen ja kansanenemmistön tahtoa vastaan kannata taistella – onhan tuloksena ollut onnellisuutta, vaurautta ja hyvinvointia.

Urbaania mökkeilyäLauantai 08.08.2009 22:34

Nousen ylös viisitoista minuuttia ennen tavanomaista nukkumaanmenoaikaani. Elimistöni aloittaa heti vastahyökkäyksen oletettua elämäntapamuutosta vastaan, josta seuraa hirvittävä päänsärky, väsymys ja kammottava pahoinvointi. Siitä huolimatta lähden matkaan noin puoli viisi pilvisenä elokuun aamuna, tarkoitukseni suunnata kohti eteläistä Suomea etsimään uusia kokemuksia.

Perheeni on vuokrannut järvenrantamökin läheltä Nokian kaupunkia. Itse en mökkeilystä juuri erityisemmin innostu, mutta puolen tunnin ajomatka Tampereelle ja muutenkin erinomaiset kulkuyhteydet houkuttavat sen verran, että matkaan on vain lähdettävä. Suunnitelmissa on nähdä kavereitani ympäri Suomea ja tehdä samalla eräänlainen kulttuurillinen kiertomatkatyyppinen Etelä-Suomen isoihin kaupunkeihin. Matkan pääkohteet ovat Pori, Tampere ja Helsinki. Turku pitää hallussaan tarkoin harkittua varasijaa ja Nokialla nyt tulee käytyä kuitenkin. Kuljetuksen hoitavat Valtion Rautatiet.

Perille saavuttuani järkytys on suuri: mökki on kuin jostain vitsisarjakuvasta! Harvinaisen ränsistynyt röttelö, jossa pistorasioita on lähinnä muutama, eikä vesikään tule sisään –
ei ainakaan hanasta. Taloa on hoidettu todella huonosti edellisten asukkaiden jäljiltä ja asettautuminen alkaa siivouksella. Omistajien täytyy olla joko todellisia boheemeja tai sitten täydellisiä lahopäitä. Mökin sijainti on kuitenkin varsin kaunis: aivan veden äärellä, pienen mäen päällä. Pihaa koristavat koivut ja muut lehtipuut. Rannassa on laituri ja vene valmiina vesille.

Asetun taloksi saunamökkiin. Se sijaitsee aivan veden tuntumassa, niin lähellä, että mökin kaiteiden yli voi purukumin sylkäistä veteen. Mökissä on saunan ja pesutuvan lisäksi tilava huone, jossa on kolme sänkyä. Pelkkää laiskuuttani valitsen niistä kaikkein kapeimman, kerrossänkyjen kanssa väsynyt mieleni ei halaja päästä kamppailemaan. Sänky on nopeasti viritetty tarpeellinen elintila raivattu. Lopuksi asennan vihreän arkun päälle viimeisen linkkini järjestäytyneeseen, kaupunkilaistuneeseen tietoyhteiskuntaan: kannettavan tietokoneen kaiutinjärjestelmineen. Nettiyhteyttä ei tosin ole, kasa mökki-teemaisia kauhuelokuvia kylläkin. Tällaisessa paikassa Evil Dead todella maistuukin.

Minulla itselläni ei mökeillä aika kulu, varsinkaan muiden ihmisten kanssa. On hirvittävän hankalaa keksiä rakentavaa tekemistä koko pitkän päivän puhteeksi. Tosi asiassa päivä kuitenkin voidaan laittaa poikki jo puolesta, sillä kuuden-seitsemän aikaa tulee aloittaa jo saunan lämmitys. Se homma taas on minun juttuni. Onnekseni olen suunnitellut itselleni erinomaisen aikataulun, jonka mukaan minun ei tarvitse viettää paikoillani ainuttakaan kokonaista päivää. Maanantaina saavun paikalle, tiistaina matkaan Poriin, keskiviikkona Tampereelle, torstaina on vuorossa Nokia ja matkan finaali koittaa perjantaina pääkaupungissamme Helsingissä. Lauantaiaamuna lähtee matka kohti Oulua ja viimeisten hengenvetojen kaltaisia päiviä ennen abivuoden alkua. Kokemuksentäyteinen reissu – sopii minulle!

Täytyy sanoa, että tällainen elämä on minua varten: päivät elämäntäyteisissä suurkaupungeissa kaikkine viihdykkeineen ja illat luonnon helmassa järven rannalla saunaa lämmitellen, uiden ja ruokaa grillaten. Suurta ja vehreää, punaista ja vihreää, ihminen ja luonto – kai kerran ovat yhtä! Mitä muuta ihminen voisi pyytääkään? Illan päätteeksi on hankala sanoa, minkä osan päivästä olisi halunnut säilyttää ja minkä jättää pois. Sen kysyminen vaatisi paluuta 1930-luvulle, jolloin ihmisillä ei ollut vaihtoehtoja. Tänä päivänä onneksi vielä saa nauttia elämän ja Suomen upean kesän monimuotoisuudesta kaikessa upeudessaan, aina kaupunkien urbaanista sykkeestä järven rannan luonnonläheiseen elämään!

Elokuinen loppukesän yö on täynnä eksotiikkaa. Ilma on viileä ja järven vesi lämmintä. Taivas on musta ja ensimmäistä kertaa monen kuukauteen tähtien miljoonia vuosia vanha valo tavoittaa silmäparit. Kaikkein upein on kuitenkin korkealla hehkuva kirkkaan keltainen täysikuu, jonka kajossa veden tyynet virtaukset saavan ylimaallisen vivahteen. On hengellinen kokemus sukeltaa yönmustaan veteen ja antaa vesipisaroiden kimmeltää kuunvalossa. Jotain tällaista on ehkä se elämän subjektiivinen ainutkertaisuus, jota romantiikan pyhä oppi kehottaa meitä ihannoimaan...

Tällainen loma todella piristi minua. Nyt olen taas montaa kokemusta rikkaampana ehdottoman valmis ja innokas viimeiseen todelliseen spurttiin, jonka lukioaikani vielä vaatii. Täältä tullaan, yliopisto! Lukion loppulaskenta alkaa nyt!
« Uudemmat -