IRC-Galleria

Jaa nyt onkin mennyt todella pitkä tovi edellisestä kerrasta :)

Elämä se kulkee vauhdilla eteenpäin ja on kiva huomata kuinka uusiakin elämänalkuja tulee kokoajan.
Oi sitä onnea, sitten kun ollaan raskaana ja odotetaan sitä ihanaa ja toivottua vaavia. Muutoshan on suuri kaikille niin äideille kuin isillekkin. Äideille on tietysti yksi suurimmista muutoksista se että kroppa muuttuu, tulee iso maha ja alkaa tuntea itsensä kaikkea muuta kuin kauniiksi. Sellaisessa tilanteessa sitä kaiketi kaipaisi tukea ja kainaloa joka pitäisi huolta ja näyttäisi että ei sillä niin väliä jos hetkeksi tuleekin ryhävalaan kokoiseksi, kaikkihan on sen arvoista!?
Mitäs jos käykin niin että puoliso sanookin että eipä oo tehnyt vähään aikaan mieli ja ei pahemmin ole siinä lähellä vaikka kuinka yrittäis vihajta ja suoraankin pyytää? Ei kai se muutaman minuutin lähellä olo ole niin paha asia, vai onko sitten ne kaikki muut asiat niin paljon tärkeämpiä kuin toisen hyvä mieli?
Tuleeko siinä vielä enemmän olo että no nyt tuo ei halua enään tulla lähellekkään kun olen tälläinen paksukainen? Aivan varmasti!!
Miten sitten isien kannalta? Työtä on tehtävä että saa perheen elätettyä etenkin kun on vielä lapsikin tulossa. Väsyttäis ja olis niin monta juttua mitä pitäis ja haluttais tehdä ennen kuin töihin taas on lähtö... Sitten onkin vieressä eukko joka on pahalla päällä ja pyytää tulemaan lähelleen! Millä ajalla? Ei kerkee pakko hoitaa nää muut jutut pois alata ennen kuin lähdettävä töihin. Mistä se nyt suuttu? Enhän mä taas ole tehnyt yhtään mitään!?

Haa!!! Siinäpä se olisko pitänyt tehdä? Mennä se vaimokkeen viereen ja pitää hetki hyvänä...
Ja vaimokkeet hoi! vaikka ne hormooni hyrrää ja mielialat vaihtelee, koittakaa muistaa että kai se mies teisät välittää, kun se kotiin kuitenki tulee ja kömpii jopa yhteiseen sänkyynne. Ehkä se ei vaan oikeasti ole nyt kiinnostunut muusta kuin duunista ja niistä pakollisistä tietokoneen kimpussa tehtävistä hommista!? Kai se ukkonne taas jossain vaiheessa muistaa kuinka paljon paremmalla tuulella te olette kun teidätkin huomataan ja annetaan aikaa vain ja huomiota vain teille!?

Onhan nyt kuitenkin oiva tilaisuus ottaa ilo irti siitä että ei ole se vauva valvottamassa ja ukkokin on töissä ja viikonloppuisin ties missä poikain kanssa jos nyt vaan töiltään pääsee....
Uskokaa sit on paljon huonompi olla kun tää kaikki tapahtuu sen vauvan synnyttyä, huomatakkin olevansa täysin yksin vaikka se toinen asuukin samassa taloudessa, mutta sillä on tuhat muuta juttua jotka nyt vaan on pakko hoitaa. Ja onhan se miehen päästävä sitten vapaa-aikanaan nauttimaan kavereiden seurasta samallahan sitä voi ihailla niitä kiinteitä nuoria tyttöjä jotka ei ole vielä repsahtaneet ja synnyttäneet...
Pojat on poikia ja miehet miehiä, naisten vaan pitää oppia elämään niiden rinnalla ja kestämään kaikki vastaan tulevat kolhut kunnialla :)

Tässähän taas hetkeksi purnattu, ens kerralla lisää, aiha vapaa!