IRC-Galleria

Hauskaa? Wappua!Perjantai 28.04.2006 20:53

Jaa ja taas olis aika raapustaa tänne jotain vähemmän järkevää.... Elämä menee helvetin hyvin, on ihminen joka on todella tärkee ja läheinen, ja jopa voi sanoa että rakas, monen päivittelyn ja vastustelunkin jälkeen sitä mennään kihloihin.
Kaikki tuntuu täydelliseltä, mut sitten yhtenä päivänä molemmat helvetin väsyneitä, tulee heti aamusta käden vääntöä ja riitaa.
Toinen kiukkuaa kun asiat ei mene niinkuin toivois ja koska ei näe sitä rakastaan kuin vilaukselta, töissäkin kaikki menee pyllylleen ja toinen ties minkä takia väsymyksen jne jne. No mitäs sitten kun kokopäivä menee siihen taisteluun ja tappeluun? Molemmat huutaa ja raivoo toisilleen vaikka ei olis edes syytä moiseen. Kuitenkin se läheisin on kaikkein helpoin jolle purkaa pahaa oloaan. Loppujen lopuksi kuitenkin haluat olla vaan lähellä ja nauttia, mutta ensiksikin toinen on töissä ja toisekseen eipä taida perjantai-iltana innostaa mamman ja sen muksujen kanssa koti-ilta vaan baari kutsuu kovaan ääneen, vai kutsuuko?
Mitäs sitten kun pitäis saman katon alla asua? Ja ehkä onkin jo yhteinenkin muksu? Mamma himassa mukelon kanssa ja isäntä radalle?
Sitähän se on, suurin osa parisuhteista kaatuu juuri tähän samaan. Ukko menee ja mamma hoitaa yksin mukeloita himassa. Sitten ihmetellään kun toinen on kärttynen ja raivoo jatkuvasti. Siihen auttaa vaan se että on lähellä ja näyttää oikeasti välittävänsä toisesta.
Kuitenkin on ollut vaikka mitä vastoin käymistä ja yhä elää se sama vanha pelko tuolla takaraivossa, mitäs jos sillä onkin joku toinen? Aika epätodennäköistähän se on jos on jo kerran katsonut kun eukko vetää pään täyteen ja saa raivarit, sormukset on lentäny jne, ja yhä se on siinä vieressä, laittoi jopa ihan itse sormuksen takas paikalleen. Sitten tulee kevät ja töitä parille päivälle enemmän kuin tarpeeksi, paiskitaan 24h töitä ja siitä sitten alkaa kärsiä ihmissuhde. Vaikka kyseessä ei olisikaan kuin hetkellinen kiirus, vaikuttaa se silti aina.
Jotenkin tuntuu että elämässä mennään aina muiden ehdoilla ja omaa elämää ei saisi olla ollenkaan. Sun elämää tuntuu sanelevan ihmiset joilla ei itsellään ole muuta tekemistä kuin pomotella muita ja istua jossain pöydän ääressä. Niillä ei varmaan ole sitten elämää tai se elämä on helvetin syvältä, josta kostona tehdään muidenkin elämästä vaikeeta.
Tietenkin aina voi sanoa ei, mutta onko sitten niin että ei tarvitse tehdä ollenkaan töitä jos niin teet?
Eli tästä saamme taas miettimisen aihetta, mikä on tärkeintä? Se oma rakas ja illat sen sekä "perheen" kanssa vai pää täyteen vitutuksen takia?
Toisille vastaus on päivän selvä ja toiset taas joutuu oikeasti punnitsemaan vaihtoehtoja.
Sen verran voin antaa vihjettä niille jotka punnitsee, että ei se hani siellä himassa pitkään odottele yksikseen, vaan alkaa jossain vaiheessa miettimään myös omalta kannaltaan onko kaikki todella sen yksin kotona istumisen arvoista.
Baari vai koti? Miksi ei välillä se koti jopa viikonloppuna? Ei ne baarit suomesta katoa ja ei mene konkurssiinkaan sen takia että välillä jääkin himaan hanin ja mukeloiden kanssa, voi jopa käydä niin hienosti että luottokin alkaa toimia entistäkin paremmin!
Nyt vaan miettimään mitä sitä tänään tekis, ja hauskat vaput kaikille!

Mitäs sitä tänään...Perjantai 17.02.2006 23:50

On taas tänään näköjään sellainen päivä, jo soittaa koko kusipäinen lauma ihmisiä kännipäissään ja kertoo kuinka joku osaa olla huono ihminen. Eipä niitä tartte tietenkään itseensä ottaa ja onhan se mukava muistuttaa sit jossain välissä kun muutenkin kyseisellä ihmisellä on huono-olo etä tulipas taas kerrottua tosiasioita oikein urakalla sinä ja sinä iltana.
Muuten ei sitten tulekkaan puheluita, ei ainakaan sellaisilta joiden toivois soittavan ja kertovan kuulumisiaan. Ne on sit vissiin salaa baarissa ottamassa ja seuraava päivä onkin niin kauheen kiireinen ettei vaan kerkee ottaa yhteyttä jotta totuus ei paljastuis. Näillä ihmisillä tarkoitan tietenkin sellaisia jotka eivät sais juoda, tai ovat luvanneet olla juomatta.... No jos viinakset on ongelma voi tietenkin olla vaikeeta päästä eroon vanhoista "hyvistä" tavoistaan, eli siitä jatkuvasta baarissa notkumisesta....
Miksi suomessa viinasta tulee ihmisille niin hirvee riippuvuus? Ei kai meillä asiat niin huonosti ole että joku väkevä litku auttaa? Etenkin kun se ei nimenomaan sitä tee! Päinvastoin, sehän tuo vaan lisää ongelmia...
Mitäs sit kun koitetaan tehdä päätös lopettamisesta? No se ei varmasti ole helppoa jos on jo pitkän aikaa vetänyt ittensä tasaseen koomaan. Joo ei muuta ku katkolle hakemaan vähän nappia millä viinahimo häviää, joo häviäähän se jos niitä kanssa ottaa, mutta kuinka helppo on oikeasti sanoa ottavansa jotain nappia ja jättääkkin ne ottamatta!? Eritääin helppoa, jos ei ole ihmisiä paikalla jotka näkis sun ottavan lääkkees niin miksi ei jättäis sit ottamatta ja sanois vaan että otinhan mä, olen ottanu joka päivä. Mistä sen saa kukaan tietää mikä totuus on? Jos ei edes ole kaikille kertonut tästä suuresta elämän muutoksestaan....
Aina sitä voi sanoa ja puhua tehneensä vaikka mitä, ja tekstiviestit on todella hyviä tähän hommaan, eipä voi jäädä kiinni kun heittää viestin silloin toisen tällöin, "eikä se tajua missä oikeasti olen"...
Tässä taas kysytään sitä luottamusta... mutta loppujen lopuksi voiko kehenkään luottaa täysin? Joo voi itseensä, kukaan muu ei varmasti ole yhtä lojaali kuin minä itselleni tai sinä itselles! Loppujen lopuksi se oma napahan on kaikkein tärkein ja mitäpä sitä ei oman mielenrauhansa eteen tekis? Vaikka sitten se olis dokaamista salaa ja muille valehtelemista ja pettämistä.

Tässä siis taas yksi suuri syy olla avoin ja suora, vaikka se taitaa niin montaa ihmistä välillä ottaa päähän tai loukata mutta, eipä tartte kenenkään selän takana miettiä mitähän se nyt, oliko se tosissaan ja puhuiko se totta vai ei.

taas on ollut mummot ja vaarit oikeassa, rehellisyys maan perii...ehkä....

Terve vaan...Torstai 16.02.2006 20:04

Elämän suuria kysymyksiä jälleen....
Kuinka oppia luottamaan ihmiseen joka on kerran loukannut? Etenkin kun itse olet käynyt suuren tunteiden taiston läpi ja olet jopa valmis antamaan anteeksi vaikka et voisikaan unohtaa.... Sitten tilanne kääntyykin niin päin että tämä toinen osapuoli alkaa miettiä... Mitä se nyt miettii? Haluaako saada vielä mahdollisuuden vai mitä? Ensi hätään luvataan että nyt muutan elämäntyyliäni, ja yritän todella. Sit kuitenkin pakoillaan ja vältellään, annetaan ympäripyöreitä vastauksia jos nyt ollenkaan.
Hei mitä järkee? Eikö ole tarkoitus selvittää asiat puhumalla ja nimenomaan olla paikalla selvittämässä sotkua mielummin kuin työntää pää puskaan ja välillä varovasti kurkata jos vaikka toinen lopettaa sen kyselyn ja miettimisen "kunhan hoidan nää pakolliset kuviot ja koitan näyttää että osaan pitää sanani"?
No mun mielestä sellanen herättää vaan lisää kysymyksiä ja lisää epäluuloa, millä voit oppia luottamaan toiseen jos se välttelee sua enemmän kuin aikasemmin!?
Haloo hyvät immeiset, opetelkaa puhumaan ja nimenomaan naamatusten ajan kanssa!
Onhan se aina helpompaa jättää asiat auki ja kattoo mitä tuleman pitää, ja kun mokaa niin sit karkuun ja kovaa... Eihän sitä tietenkään kannata jäädä kattomaan olisiko se kuitenki sen luottamuksen ja anteeksiannon arvoista.
No jaa kukin tyylillään, mutta mun suositus on kuitenkin että menkää ja kohdatkaa ongelmanne suoraan ja rehellisesti! Silloin on kaikilla paljon helpompi olla ja elämäki on varmasti monin verroin mukavampaa....
Siinäpä taas miettimistä, meille kaikille. Voiko asiat todella tehdä toisinkin? Uskokaa pois! Voi ne!!

Tiistaita...Tiistai 14.02.2006 22:55

Hyvää YstävänPäivää vaan kaikille! Toisille se on hyvä ja toisille vähemmän hyvä...
Se suuri rakkauden osoitusten päivä, mutta mitäs kun onkin saanut omalta haniltaan edellisenä päivänä puukon suoraan sydämeen? Tai vaikka mennyt välit kokonaan poikki? Ei varmasti ole mikään hehkee fiilis... Päin vastoin!
Ehkä tänään olis kuitenkin paras mahdollinen päivä näyttää sille jota on loukannut tai se joka on loukattu että tää on myös oiva päivä sopia asiat ja aloittaa kaikki alusta ja vielä puhtaaltä pöydältä?! Toikaan ei tietenkään toimi jos ei todella tarkoita sitä!!!
Luottamus on asia jota ei kuitenkaan saa noin vaan takaisin kun sen kerran menettää, vaan sen eteen joutuu todella tekemään töitä ja näyttämään että pystyy pitämään sovituista asioista kiinni!
Mikään ei ole pahempaa kuin petetyksi joutuminen ja sen päälle tyhjät lupaukset! Jos haluaa loukata toista todella pahasti tossa vinkki miten se onnistuu varmasti!
Sen jälkeen on kuitenkin turha itkeä kun menee heikosti ja ei se oma rakas enään uskokkaan kaikkea mitä sanoo ja vielä kaiken lisäksi se voi jopa tarkistaa joka asian!
Moni mokaa nimen omaan kännissä, ja kännin piikkiin onkin helppo
pistää monta mokaa ja kaiken päälle sanoa ettei muista mitään! Kuka sitten uskoo ja onko asiat todella niin että selvinpäin ei ikinä olis tehny samaa mokaa... ken tietää?
Jos näin on että kännissä tuli mokattu pitäiskö sitten miettiä sitä juomista
uudelleen toiselta kantilta?
Monilla oli tipaton tammikuu ja pitikö se? Ehkä joillain oli selkärankaa pitää koko kuukaus ittensä irti viinaksista... Nyt olis sitten huikaton helmikuu. Vuoden lyhin kuukaus ja sekin puolivälissä. Tästä on hyvä alkaa! Tosin paras olsi jos sais pidettyä vaikka pullottoman puolen vuoden jakson! Mitäs kun on tulossa kissanristiäisiä jne missä taas olis huikkaa tarjolla? Jättääkö menemättä ja toivoa ettei kaikki ystävät loukkaannu verisesti...Vai mennä paikalle ja koittaaa vaan taistella itsensä kanssa ettei ota sitä huikkaa?
Toivottavasti kuitenkaan näin surkeeta ystävänpäivää ei ole ollut ainakaan kovin monella ihmisellä! Jos nyt kuitenkin kävi näin, niin ei auta muu kuin toivoa että ensi vuonna se olis sitten monin verroin mukavampi!

Iltaa jälleen...Perjantai 03.02.2006 23:17

Alkaa näköjään olla ihan tapa kirjoitella perjantaisin tänne. No onpa ainakin jotain tekemistä kun töllöstäkään ei koskaan tuu mitään järkevää, mut silti pitäis maksaa siitäkin ilosta...
Mitä tehdä kun ahdistaa? Lähteä lenkille? Entäs kun on kipeenä ja ahdistaa? Ei voi mennä lenkille eikä oikein mitään muutakaan.... No yks varma nollaus ainakin sille hetkelle on vetää kotona kaatokänni, kun sammuu sohvalle niin eipä ahdista sillä hetkellä. Aamulla kyllä voi ahdistaa sitäkin enemmän =) eli ei sekään oo hyvä vaihtoehto.
No miksi sit yleensä ahdistaa? Raha, ihmissuhteet, vuodenajat, työ tai työttömyys. Syitähän on paljon ja jokaisella se näkyy eri tavoin, toiset menee kahta lujempaa eteenpäin ja toiset taas lamaantuu täysin, siltä väliltäkin taitaa olla vaikka mitä.
Musta alkaa tuntua että tää meikäläisten elämäntapa tuo jo kauheeta stressiä ja ahdistusta, pitäis tienata miljoonia että vois elää muka onnellisena tai pitäis olla joku hillitön lukaali tms... jos ei muuta niin auton ainakin pitää olla paljon hienompi ku naapurilla. Onko se raha loppujen lopuksi onnen mittari? No ei! Kuitenkin se on se joka tänäpäivänä määrää aikalailla ihmisten elämää... Kaikki pyörii niiden paperilappusten ja metallipalojen ympärillä, niiden puute se vasta tekeekin elämästä vaikeeta. Mitä voi enään tehdä ilman rahaa? no joo onhan niitä vaikka mitä juttuja mitä voi tehdä.... Ne kun vaan aina muistais....
Jospa sitä vois opetella elämään ilman ahdistusta, ja opetella vaikka luottamaan siihen ystävään joka yrittää auttaa kaikin tavoin,se henkinen tuki ja apuhan on sitä tärkeintä... Eiköhän jokainen meistä tekis kaikkensa lähimmäisensä ja rakkainpansa eteen, ei aina tarvitse hyötyä ihmisistä materialla, vai tarvitseeko? Onko enään olemassa sitä pyyteetöntä ystävyyttä? No mä olen ehkä niin onnellisessa asemassa että mulla on just sellaisia ystäviä, ne ei vaadi multa mitään kuuta taivaalta ja en mäkään kyllä vois vaatia niiltä!
Siispä ystävyys kunniaan ja ystänpäivänä ei vois olla parempaa lahjaa kuin kertoa sille ystävälle ihan näin suullisesti kuinka tärkeä se on omassa elämässä! Mitä ne tolkuttomat lahjat sanoo? Ajatushan se tärkein on eikä se kuinka kalliin lahjan oot toiselle ostanut!
Toivon että jokainen ihminen menis itseensä ja miettis todella kuinka voi auttaa parhaiten niitä läheisimpiä ja rakkaimpia ihmisiä ympärillään! Olisiko kannustava halaus tai ihan vaan kuuntelu jo suuri apu? Jospa ei alettaiskaan heti puhua omista ongelmista kun toinen alkaa kertoa omasta ahdingostaan! Eiköhän ne omat ongelmat vois edes odottaa siihen asti että toienn on purkanut oman pahanolonsa?!
Lopuksi onkin hyvä itkeä yhdessä kaikkea sitä surkeutta mitä on just sillä hetkellä... =)

Tilipäivä... vai onko?Keskiviikko 01.02.2006 01:15

No jaa se on taas totuuden hetki, tili tuli tili meni ja mitään ei jääny siihen väliin.
Isännät säntää paikalliseen onnessaan tuhlaamaan sen muutaman roposen mitä taskun pohjalle ja mammat kasvattaa kotona elintä otsessa kun ei edes kauppaan päässyt.
Huomenna taas taistellaan mistä seuraavaksi kuukaudeksi tai vaikka vain pariksi viikoksikin roposia, kun se Pekkakin joi kaikki.
Pomot hyräilee taas toisaalla onnellisena kun olipas taas tyhmiä työtekijöitä kun eivät tajunneet että jäipä maksamatta puolet liksasta... Miksi ihmiset ei pidä puoliaan tollaisissa asioissa? Ei se nyt ole niin vaikeeta merkata vaikka siihen ammattiliiton vihkoseen jota kalenteriksikin kutsutaan niitä tunteja mitä on tullut siellä työssä vietettyä... Siitähän se on helppo tarkistaa onko tunnit kohdillaan. Tää ongelma ei vissiin ole läheskään yleinen niillä ihmisillä jotka tekee kuukausliksalla töitä. Silloinhan sitä tietää paljon tuli viime kuussa niin eiköhän se tässäkin kuussa ole ihan sama summa.
No jaa koittakaahan arvoisat kanssa immeiset saada elämänne ojennukseen ja olkaa tarkkoina, luottavaa on helppo vedättää!
Ei muuta kuin heps taas en kertaan!

Perjantai...ah niin ihana PERJANTAILauantai 21.01.2006 01:58

Ei muuta kuin bileet pystyyn jne! Ei kuitenkaan, nythän on tipaton tammikuu...
Miks kaikki tuntuu nykyään olevan vaan niin moni mutkaista? Elämä pyörii samaa rataa mut kuitenkaan ei ole muuta kuin ongelmia.
Joka toinen valittaa kun on niin rankkaa ja ne toiset taas kertoo kuinka ne on löytänyt elämänsä rakkauden ja kuinka kaikki on niin ihanaa. Ja kohta taas osat vaihtuu...
Milloin ne ongelmat alkaa sit tulla? Heti mutta niitä ei vaan nää vai sit kun on viikko tai kaks oltu yhdessä tai erikseen. Eronneilla ja karanneilla on ainaiset ongelmat entisten ja nykyisten kanssa, mut unelmahan olis että kaikki tulee kaikkien kanssa toimeen ja niin edelleen. Mikäs olis sen mukavampaa kuin että entinen ja nykyinen keskustelis jossain baarin nurkassa ja vetäis bissee...
Onko sinkuilla sit yhtään sen helpompaa? Eipä taida olla... Samat ongelmat kai ne niilläkin tai saman suuntaset ainakin.
No jaa eipä noi taas ole asioita joihin kannattais pieniä aivosolujaan tuhlata. Itseasiassa ei vois vähempää kiinnostaa! Eikä kyllä varmaan ketään muutakaan, paitsi niitä joita on pakko kiinnostaa ammattinsa puolesta =D sääliks käy heitä, ei olis kiva kuunnella päivästä toiseen ihmisten ongelmia...

Jippii...Perjantai 20.01.2006 01:33

No niin viikko siis lähenee vaan loppuaan, mutta silti ärtymys yhä taivaissa.
Taas on hyvä purnata ja miettiä syntyjä syviä. Nyt on kuunneltu taas ystäviä, niiden elämää ja huolia ja siihen lisäksi eletty vielä itsekkin! Ongelmia? No ei kai...
Joo taas on ns vakiintuneissa suhteissa (tai ainakin kuvitellaan että ollaan vakiintuneita) kriisin paikka. Viime viikonlopun salaperäiset poikien kanssa vietetyt illat tai tyttöjen "kosmetiikka-bileet" on aiheuttanu jo ison kriisin jota on setvitty tähän asti. On tullut vakuuteltua kaikki mahdollinen ja jopa luvattu kuukin taivaalta "kunhan vaan rakas uskot että en oo tehnyt mitään! Sä oot se ainoa ja oikea mulle", tai siis ainakin seuraavaan kertaan asti.
Miksi ihmiset tekee elämästään niin vaikeeta?
Jos annetaan ymmärtää, niin miksi ei ymmärretä antaa?
Nää on kai niitä elämän perus kysymyksia mihin ei koskaan tuu vastausta... Kysyn nyt kuitenkin, jos vaikka joku oliskin niin fiksu että osais vastata.
Sitä aina kai aina etsii parempaa, tajuamatta että työntää vaan päänsä pensaaseen, ei se ruoho sitten loppujen lopuksi ollutkaan niin vihreätä siellä toisella puolella, vai oliko?!

En vaan ymmärrä miks ihmiset etsii silloin sitä "parempaa" kun on muka kaikki hyvin... Mikä on se viehätys että puhutaan toisen kanssa asioista jotka kantaa pitkälle tulevaisuuteen ja sitten kuitenkin selän takana tapahtuu jotain aivan muuta? Sitten kun alkaa tälle ns tietämättömälle kuviot selkiimään tuleekin selittelyä ja lupausta taas jostain kunhan vaan ei enään tulis niitä kysymyksiä ja jopa hetkeksi tuntuu tilanne rauhotuvan, mutta sitten taas kun vähänkään luotto tulee takas alotetaan alusta, luottaen että ei kai se enään mitään epäile oonhan mä nyt ollut iisisti...
Haloo!!! Onko tullut mieleen että ehkäpä tämä toinen osaakin jo katsella sioita toisella tapaa ja näkeekin enemmän kuin antaa ymmärtää? Ei kukaan nyt ihan niin idiootti voi olla että luottaa ekan mokan jälkeen sokeasti uudelleen, vaan päin vastoin sitä tarkkailee ympärilleen enemmän ja alkaa avaamaan silmiään ihan toisella tavalla.
No kukin tietenkin hoitaa suhteensa kuten haluaa ja en voi muuta sanoa kuin että onnea vaan yritykselle!
Mä oon oppinut tähän ikään mennessä, että kehenkään ei kannata luottaa!Sitä on niin helppo luvata vaikka millaista ihanuutta jne mutta loppujen lopuksi sitä joku pettyy kuitenkin....

Mistä johtuu siis mustasukkaisuus? Olisko siitä että tää kumppani on antanut siihen aihetta, vai että itse olet tehnyt jotain? Kyllähän sitä alkaa epäilemään toista jos itsellekkin on niin helppoa mennä ja leikkiä sinkkua hetki tai vaikka kaksikin...

Kannattais varmaan jokaisen mennä itseensä ja miettiä ensin mitä haluaa, onko se hani siinä vieressä sellainen jonka kanssa on hyvä olla? Suhdetta ei voi perustaa kuitenkaan millekkään hataralle reunalle jolla keikkuu kunnes joko tipahtaa tai tulee joku ihme joka siirtää sen ns vankemmalle pohjalle. Tietenkään ei voi kenellekkään luvata kuuta taivaalta jne vaan alkuun onkin hyvä ottaa päivä kerrallaan, mutta kun on hetki menty tasaseen ja kaikki tuntuu hyvältä niin olisiko aika heittää hyvästit muille kuvioille? Sit vaan miettimään mikä se jokin aika on? kuukaus vai kaksi ehkä jopa neljä kuukautta, sitä ei voi sanoa, mutta sanotaan että puol vuotta alkaa olemaan jo aika viimeisiä hetkiä.
Nyt alkaa taas riittää "valitus ja ruikutus"... Ei muuta kuin moro seuraavaan kertaan taasen!

Maanantai voi ei!Maanantai 16.01.2006 22:56

Viikoloppu oli ja meni taas vähän liiankin nopeasti :)
Nyt taas sama laulu ku viime viikolla töihin ja sieltä himaan nukkumaan... Perjantaita odotellessa.
Kännit on vedetty ja krapulakin podettu enään jäljellä se univelka mitä tasataan viikko ja sit taas sama kierros alusta.
Näin kun miettii niin on aika tylsää elämää, joka viikko menee lähes samalla kaavalla.
Töitä ei kiinnosta tehdä, mutta pakko kuitenkin kun ei enään ole mitään lintuinfluenssaa minkä voisi keksiä poissaolon syyksi.
Miksi ei vois olla kaikkien muiden lakkojen ja muiden työsulkujen mukana ihan vaan "kun nyt ei huvita tehdä töitä-lakko" tms? Olis se hienoa soittaa pomolle maanantai aamuna ja ilmoittaa että sorry mut mulla on tänään lorvipäivä eli menin just lakkoon kun ei huvita töihinkään tulla! =D
Olis varmaan kaikki johtajat riemuissaan kun suurin osa ihmisistä olis lakossa lähen päivittäin, ehkä sit nekin keksis jo jotain millä sais sen ahertamisen mielekkäämmäksi.
Tuolla maailmalla kun on siestaa sun muuta luvallista ja jopa pakollista vapaa-aikaa kesken päivän niin miksi ei meilläkin?
Saahan lapsetkin tarhassa nukkua päiväunet miksi ei aikuisetkin sais?!
Jokaiselle vaan duuniin oma pikku peti mihin heittää itsensä pikku nokosille kun väsy iskee. Ehkä nää maanataitkaan ei olis sit niin kauheen vaikeita päiviä.....
Ei muuta kuin ideoimaan tuota asiaa lisää!
Nyt ei voi muuta kuin toivottaa oikein mukavaa viikkoa ja toivoa että tulis se ihana viikonloppu äkkiä!


Se olis uus viikko taas!Maanantai 09.01.2006 22:27

Se olis taas viikon pisin päivä lopuillaan. Porukka väsyneenä duunin tai koulun jälkeen istuu koneella tai tuijottaa telkkaria. Keskiviikkona olis taas uudet tällit jonkun kivan tuntusen tyypin kanssa mitähän sitä pukis päällensä miettii mammat himassa... Hiuksetkin on vähän huonossa kuosissa jos vaikka sais kampaajalle ajan. Kundit kertoo kavereilleen viikonlopun vallotuksistaan, oli se ihan ok mamma mut en mä taida enään sitä haluta nähdä johan sain sen kaadettua punkkaan... "Oli muuten aika peto" ja kaverit haluaa kuulla kaikki likaiset yksityiskohdat! Mammat juoruu puhelimessa ja kertoo samat jutut omaan tapaansa kikattaen samalla, "ku se oli niin sika hyvä näkönen kundi" ja sen kroppa oli NIIIIN iiiihanaaa....
Hei herätkää! Elämä on muutakin kun uusien valloitusten etsimistä! Vaikka onhan se kiva surffailla vaikka täällä galleriassa ja arvostella kuvien perusteella ihmisiä... Vähän kommenttia perään ja ilo on taas irti.
Mä en ymmärrä näitä deitti-ilmostusten selaajia jotka on menossa samantien naimisiin kun joku vaivautuu vastaamaan sun viestiin!? Hei kuka haluaa sitoutua ihmiseen josta ei tiedä muuta kuin ne jutut jota joku on runoillu siihen ilmoitukseen? Niistä tuskin vielä saa sitä oikeeta kuvaa ihmisestä!? Eihän sitä voi muutaman vaihdetun viestin jälkeen vaatia mitään ikuisuus lupauksia toiselta! HALOO!? Missä vika? Hommatkaa vaikka joku harrastus niin ei tartte riivata vieraita ihmisiä!
Asia on jo eri jos ollaan vaikka muutama kuukauskin oltu tiiviisti tekemisissä ja jopa nähty useammin ku kerran pikaseen siinä ostarin kahvilassa...
Ensinnäkin ketään ei voi omistaa jokainen elää omaa elämäänsä just niinkuin parhaaksi näkee! Jos nyt haluaa deittailla vaikka kuuden tyypin kanssa niin oma on asia, mut kannattaa olla kuitenkin rehellinen sen suhteen ettei tule väärin käsityksiä! Ja ns varatut ihmiset teidän ei kannata kokeilla tätä! Poltatte näppinne ja huomaatte pian että olette ihan yksin! Suomi on pieni maa ja aina jotain kautta tulee sille hanille tietoon tälläiset jutut! Jos ei se nykyinen kiinnosta enään pistäkää peli poikki ennen kuin etsitte sen uuden hanin kainaloon!