IRC-Galleria

Jaa nyt onkin mennyt todella pitkä tovi edellisestä kerrasta :)

Elämä se kulkee vauhdilla eteenpäin ja on kiva huomata kuinka uusiakin elämänalkuja tulee kokoajan.
Oi sitä onnea, sitten kun ollaan raskaana ja odotetaan sitä ihanaa ja toivottua vaavia. Muutoshan on suuri kaikille niin äideille kuin isillekkin. Äideille on tietysti yksi suurimmista muutoksista se että kroppa muuttuu, tulee iso maha ja alkaa tuntea itsensä kaikkea muuta kuin kauniiksi. Sellaisessa tilanteessa sitä kaiketi kaipaisi tukea ja kainaloa joka pitäisi huolta ja näyttäisi että ei sillä niin väliä jos hetkeksi tuleekin ryhävalaan kokoiseksi, kaikkihan on sen arvoista!?
Mitäs jos käykin niin että puoliso sanookin että eipä oo tehnyt vähään aikaan mieli ja ei pahemmin ole siinä lähellä vaikka kuinka yrittäis vihajta ja suoraankin pyytää? Ei kai se muutaman minuutin lähellä olo ole niin paha asia, vai onko sitten ne kaikki muut asiat niin paljon tärkeämpiä kuin toisen hyvä mieli?
Tuleeko siinä vielä enemmän olo että no nyt tuo ei halua enään tulla lähellekkään kun olen tälläinen paksukainen? Aivan varmasti!!
Miten sitten isien kannalta? Työtä on tehtävä että saa perheen elätettyä etenkin kun on vielä lapsikin tulossa. Väsyttäis ja olis niin monta juttua mitä pitäis ja haluttais tehdä ennen kuin töihin taas on lähtö... Sitten onkin vieressä eukko joka on pahalla päällä ja pyytää tulemaan lähelleen! Millä ajalla? Ei kerkee pakko hoitaa nää muut jutut pois alata ennen kuin lähdettävä töihin. Mistä se nyt suuttu? Enhän mä taas ole tehnyt yhtään mitään!?

Haa!!! Siinäpä se olisko pitänyt tehdä? Mennä se vaimokkeen viereen ja pitää hetki hyvänä...
Ja vaimokkeet hoi! vaikka ne hormooni hyrrää ja mielialat vaihtelee, koittakaa muistaa että kai se mies teisät välittää, kun se kotiin kuitenki tulee ja kömpii jopa yhteiseen sänkyynne. Ehkä se ei vaan oikeasti ole nyt kiinnostunut muusta kuin duunista ja niistä pakollisistä tietokoneen kimpussa tehtävistä hommista!? Kai se ukkonne taas jossain vaiheessa muistaa kuinka paljon paremmalla tuulella te olette kun teidätkin huomataan ja annetaan aikaa vain ja huomiota vain teille!?

Onhan nyt kuitenkin oiva tilaisuus ottaa ilo irti siitä että ei ole se vauva valvottamassa ja ukkokin on töissä ja viikonloppuisin ties missä poikain kanssa jos nyt vaan töiltään pääsee....
Uskokaa sit on paljon huonompi olla kun tää kaikki tapahtuu sen vauvan synnyttyä, huomatakkin olevansa täysin yksin vaikka se toinen asuukin samassa taloudessa, mutta sillä on tuhat muuta juttua jotka nyt vaan on pakko hoitaa. Ja onhan se miehen päästävä sitten vapaa-aikanaan nauttimaan kavereiden seurasta samallahan sitä voi ihailla niitä kiinteitä nuoria tyttöjä jotka ei ole vielä repsahtaneet ja synnyttäneet...
Pojat on poikia ja miehet miehiä, naisten vaan pitää oppia elämään niiden rinnalla ja kestämään kaikki vastaan tulevat kolhut kunnialla :)

Tässähän taas hetkeksi purnattu, ens kerralla lisää, aiha vapaa!

Mitäs tehdä kun tuntuu että on maailman onnelisin ihminen, mutta silti tuntuu että kaikki ei voi olla niin hyvin kun miltä tuntuu?
Elämässä ei vois asiat olla paremmin, on ihmissuhde joka oikeesti toimii, ja luottamuskin toista kohtaan alkaa palaamaan, työssä pääsee etenemään ylöspäin ja jopa se kauan hukassa ollut talouskin alkaa olla kohdillaan.
Silti on pelko että jotain on pakko kohta mennä pieleen kun kaikki on kerrankin kohdillaan elämässä.
Kai se on sitten siitä että on tottunut tarpomaan suossa ja kaatumaan joka askelmalla. Tarpeeksi kun alkaa pelkäämään sitä mikä tulee olemaan se joka taas murtaa tän onnen, huomaakin itse tekevänsä sitä ihan vaikka vaan sillä että on pahalla päällä ja kiukuttelee mitättömistä asioista.

Totta kai jokaisessa suhteessa on jokin joka mättää eihän sellaista kuin täydellin suhde ole olemassakaan. Aina on ihmisissä jokin joka mättää, tällä hetkellä se on se kuuluisa kohta joka voi kestää tunnista kolmeentoista. Luvataan tulla kohta ja käydään vaan, mutta totuus onkin jotain ihan muuta. Kuitenkin itse tottuneena siihen että se mitä sanotaan pitää. Tosin auta armias kun sulla meneekin kerran se kohta muutaman minuutin yli.... voi hyvät hyssykät kun ollaankin äkeissään :-)

No jos suhde muuten toimii, ja tää vastapuolikin on valmis osoittamaan sen että elämässä on muutakin kuin ne viikonlopun "pakolliset" kapakkareissut.
Tosin sitten kun lähdetään ei paljon enään kotia muisteta ennen kuin pilkku alkaa lähenemään... Eikä noissa reissuissa olekkaan mitään kunhan tietää että toinen on kunnossa ja tulee silloin kun sanoo tulevansa, ja se tärkein niitä ei ole joka viikonloppu ja jopa viikolla!

No jaa johan sitä taas kummasti tuli valitustakin :-) vaikka ei todellakaan ollut tarkoitus...

Tässä kai on taas sit sitä itse ongelmien hakemista tai jotain...
Nyt kuitenkin aika toivottaa hyvät yöt ja alkaa itsekkin pikku hiljaa keksimän jotain fiksumpaa puuhaa kuin tälläiseen päiväkirjaan sepittely :-D

Huomentaa vaan taasen kaikille. Jostain syystä näyttää nää pitkät viikonloput olevan rankkoja.
Kotona pitäisi olla lasten kanssa, vaan eipä se taida sille herrapuoliselle sopia.
Sitä taas lähdetään käymään äkkiä hoitamassa "pari duuni juttua" ja tottai rakas tulen kotiin nopeasti! Ei mene kauan olen mielummin himassa sun kanssa kuin poikien kanssa radalla.
Vaan mitenkäs siinä käy? Isäntä istuu taasen baarissa ja kun uskallat kysellä koska tulis kotiin, tulee vastaus että luuri menee just kiinni älä sä puutu mun asioihin, mulla on nyt niin paljon tärkeempää juttua menossa. Haa! Tärkeempää! No eikö se kotona oleva mamma ole tärkee? Vastaus: Ei! Sä et tällä hetkellä kuulluu niihin tärkeisiin asioihin! Älä sä puutu mun elämään, ole vaan hiljaa himassa ja toivo että tulen kotiin!
Sitten sitä pyytää toista tulemaan suht nopeasti himaan niin kuinkas käy, sepä ei tule ollenkaan ja taas vissiin herätään jostain sohvalta, eikä mulla ketään muuta ole ollut!
Tässä vaiheessa voi jo sanoa että aika epäilyttävää on!
Miksi sä et rakas luota muhun? Jaa miks? no olisko just siitä syystä että nää käyn parilla reissut voi kestää vuorokauden, eikä edes voi ilmoittaa mihin mennään!
Odotappas jos itse olet lähdössä vaikka vaan kauppaan, missä olit, kenen kanssa? Pettämässä tietenkin! No onhan se hienoa että hommat toimii vaan toisen puolelta. Jos ihmiset haluaa parisuhteen niin eikö olis ihan ensimmäisenä tärkeintä se että suhun voi luottaa!? Eipä kannata lupailla tyhjiä!!! Etenkään jos vielä haluaa oikeasti perustaa perheen toisen kanssa ja päästä ilman narinaa viettämään poikien kanssa iltaa!? Narinat loppuis monen osalta varmasti siihen että pidät ne lupaukset jotka annat! Mitenkäs sitten ne yhteiset illat ulkona? Se mitä on sovittu muiden kanssa ei taida aina pitää, koska toiselle voi tullakkin parempaa tekemistä!? Vai onko taas kyse siitä että parisuhteessa toisella on vapaa liikkuvuus ja sen ei tartte selitellä ja sillä toisella ei? No eipä taida toimia ainakaan kovin kauan. Tässä taas tulee se mitä oon jo aikaisemminkin sanonut, kauanko luulette että se joka on kotona ja luottaa niihin tyhjiin lupauksiin pysyy siellä himassa? Miksi sekin ei tekis tälläisiä vapaa-iltoja ja vaikka etsis ihan vaan huvin vuoksi jonkun kivan pikku huvittelun? Jos toinen niin miksi ei sitten toinenkin? Kännin piikkiin on turha laittaa mitään! Se ei toimi, sen verran pitää jokaisella olla selkärankaa että sanoo ei kiitos menee sen oman kullan kainaloon oli tilanne mikä hyvänsä!
Miksi luottaa ihmiseen jolle on tärkeempää kaikki muu paitsi sinä ja se teidän yhteinen onni?
Tässä sitä tulee mietittyä kun kuuluu maailmalta päivästä toiseen samoja juttuja että onko edes olemassa toimivaa parisuhdetta? On varmaan jos molemmat tyytyy siihen että suhde toimii vaan sen menevän osapuolen ehdoilla. Vaan voiko sellaisessa suhteessa olla onnellinen? Vaikka kuinka rakastaa ja haluaa toisen olevan vielä kuitenkin jollain tasolla vapaa, ei kai se merkitse sitä että antaa sen mennä ja tehdä mitä tykkää? Rakkaus ja luottamus kulkee käsi kädessä, jos et voi luottaa toiseen voitko todella rakastaa niin ettei se satu ja et epäile? Mä en ainakaan vois, tosin mun luottamuksen saa sillä että on sanojensa takana, tekee sen mitä lupaa!
Kaikesta huolimatta HAUSKAA WAPPUA ja nauttikaa toisistanne! Antakaa anteeksi, sille joka taas mokas, ehkä sekin joskus oppii että ei näin! Toivon että jokainen voisi olla onnellinen ja elää sen oman kultansa kanssa ilman jatkuvaa taistelua!
Siihen kuitenkin hyvät ihmiset tarvitaan molempien panosta, yksi ihminen ei pysty tekemään tomivaa parisuhdetta eikä edes onnea siihen suhteeseen jos toisella ei ole motivaatiota näyttää että hänkin on tosissaan!

Jaa ja taas olis aika raapustaa tänne jotain vähemmän järkevää.... Elämä menee helvetin hyvin, on ihminen joka on todella tärkee ja läheinen, ja jopa voi sanoa että rakas, monen päivittelyn ja vastustelunkin jälkeen sitä mennään kihloihin.
Kaikki tuntuu täydelliseltä, mut sitten yhtenä päivänä molemmat helvetin väsyneitä, tulee heti aamusta käden vääntöä ja riitaa.
Toinen kiukkuaa kun asiat ei mene niinkuin toivois ja koska ei näe sitä rakastaan kuin vilaukselta, töissäkin kaikki menee pyllylleen ja toinen ties minkä takia väsymyksen jne jne. No mitäs sitten kun kokopäivä menee siihen taisteluun ja tappeluun? Molemmat huutaa ja raivoo toisilleen vaikka ei olis edes syytä moiseen. Kuitenkin se läheisin on kaikkein helpoin jolle purkaa pahaa oloaan. Loppujen lopuksi kuitenkin haluat olla vaan lähellä ja nauttia, mutta ensiksikin toinen on töissä ja toisekseen eipä taida perjantai-iltana innostaa mamman ja sen muksujen kanssa koti-ilta vaan baari kutsuu kovaan ääneen, vai kutsuuko?
Mitäs sitten kun pitäis saman katon alla asua? Ja ehkä onkin jo yhteinenkin muksu? Mamma himassa mukelon kanssa ja isäntä radalle?
Sitähän se on, suurin osa parisuhteista kaatuu juuri tähän samaan. Ukko menee ja mamma hoitaa yksin mukeloita himassa. Sitten ihmetellään kun toinen on kärttynen ja raivoo jatkuvasti. Siihen auttaa vaan se että on lähellä ja näyttää oikeasti välittävänsä toisesta.
Kuitenkin on ollut vaikka mitä vastoin käymistä ja yhä elää se sama vanha pelko tuolla takaraivossa, mitäs jos sillä onkin joku toinen? Aika epätodennäköistähän se on jos on jo kerran katsonut kun eukko vetää pään täyteen ja saa raivarit, sormukset on lentäny jne, ja yhä se on siinä vieressä, laittoi jopa ihan itse sormuksen takas paikalleen. Sitten tulee kevät ja töitä parille päivälle enemmän kuin tarpeeksi, paiskitaan 24h töitä ja siitä sitten alkaa kärsiä ihmissuhde. Vaikka kyseessä ei olisikaan kuin hetkellinen kiirus, vaikuttaa se silti aina.
Jotenkin tuntuu että elämässä mennään aina muiden ehdoilla ja omaa elämää ei saisi olla ollenkaan. Sun elämää tuntuu sanelevan ihmiset joilla ei itsellään ole muuta tekemistä kuin pomotella muita ja istua jossain pöydän ääressä. Niillä ei varmaan ole sitten elämää tai se elämä on helvetin syvältä, josta kostona tehdään muidenkin elämästä vaikeeta.
Tietenkin aina voi sanoa ei, mutta onko sitten niin että ei tarvitse tehdä ollenkaan töitä jos niin teet?
Eli tästä saamme taas miettimisen aihetta, mikä on tärkeintä? Se oma rakas ja illat sen sekä "perheen" kanssa vai pää täyteen vitutuksen takia?
Toisille vastaus on päivän selvä ja toiset taas joutuu oikeasti punnitsemaan vaihtoehtoja.
Sen verran voin antaa vihjettä niille jotka punnitsee, että ei se hani siellä himassa pitkään odottele yksikseen, vaan alkaa jossain vaiheessa miettimään myös omalta kannaltaan onko kaikki todella sen yksin kotona istumisen arvoista.
Baari vai koti? Miksi ei välillä se koti jopa viikonloppuna? Ei ne baarit suomesta katoa ja ei mene konkurssiinkaan sen takia että välillä jääkin himaan hanin ja mukeloiden kanssa, voi jopa käydä niin hienosti että luottokin alkaa toimia entistäkin paremmin!
Nyt vaan miettimään mitä sitä tänään tekis, ja hauskat vaput kaikille!

On taas tänään näköjään sellainen päivä, jo soittaa koko kusipäinen lauma ihmisiä kännipäissään ja kertoo kuinka joku osaa olla huono ihminen. Eipä niitä tartte tietenkään itseensä ottaa ja onhan se mukava muistuttaa sit jossain välissä kun muutenkin kyseisellä ihmisellä on huono-olo etä tulipas taas kerrottua tosiasioita oikein urakalla sinä ja sinä iltana.
Muuten ei sitten tulekkaan puheluita, ei ainakaan sellaisilta joiden toivois soittavan ja kertovan kuulumisiaan. Ne on sit vissiin salaa baarissa ottamassa ja seuraava päivä onkin niin kauheen kiireinen ettei vaan kerkee ottaa yhteyttä jotta totuus ei paljastuis. Näillä ihmisillä tarkoitan tietenkin sellaisia jotka eivät sais juoda, tai ovat luvanneet olla juomatta.... No jos viinakset on ongelma voi tietenkin olla vaikeeta päästä eroon vanhoista "hyvistä" tavoistaan, eli siitä jatkuvasta baarissa notkumisesta....
Miksi suomessa viinasta tulee ihmisille niin hirvee riippuvuus? Ei kai meillä asiat niin huonosti ole että joku väkevä litku auttaa? Etenkin kun se ei nimenomaan sitä tee! Päinvastoin, sehän tuo vaan lisää ongelmia...
Mitäs sit kun koitetaan tehdä päätös lopettamisesta? No se ei varmasti ole helppoa jos on jo pitkän aikaa vetänyt ittensä tasaseen koomaan. Joo ei muuta ku katkolle hakemaan vähän nappia millä viinahimo häviää, joo häviäähän se jos niitä kanssa ottaa, mutta kuinka helppo on oikeasti sanoa ottavansa jotain nappia ja jättääkkin ne ottamatta!? Eritääin helppoa, jos ei ole ihmisiä paikalla jotka näkis sun ottavan lääkkees niin miksi ei jättäis sit ottamatta ja sanois vaan että otinhan mä, olen ottanu joka päivä. Mistä sen saa kukaan tietää mikä totuus on? Jos ei edes ole kaikille kertonut tästä suuresta elämän muutoksestaan....
Aina sitä voi sanoa ja puhua tehneensä vaikka mitä, ja tekstiviestit on todella hyviä tähän hommaan, eipä voi jäädä kiinni kun heittää viestin silloin toisen tällöin, "eikä se tajua missä oikeasti olen"...
Tässä taas kysytään sitä luottamusta... mutta loppujen lopuksi voiko kehenkään luottaa täysin? Joo voi itseensä, kukaan muu ei varmasti ole yhtä lojaali kuin minä itselleni tai sinä itselles! Loppujen lopuksi se oma napahan on kaikkein tärkein ja mitäpä sitä ei oman mielenrauhansa eteen tekis? Vaikka sitten se olis dokaamista salaa ja muille valehtelemista ja pettämistä.

Tässä siis taas yksi suuri syy olla avoin ja suora, vaikka se taitaa niin montaa ihmistä välillä ottaa päähän tai loukata mutta, eipä tartte kenenkään selän takana miettiä mitähän se nyt, oliko se tosissaan ja puhuiko se totta vai ei.

taas on ollut mummot ja vaarit oikeassa, rehellisyys maan perii...ehkä....

Elämän suuria kysymyksiä jälleen....
Kuinka oppia luottamaan ihmiseen joka on kerran loukannut? Etenkin kun itse olet käynyt suuren tunteiden taiston läpi ja olet jopa valmis antamaan anteeksi vaikka et voisikaan unohtaa.... Sitten tilanne kääntyykin niin päin että tämä toinen osapuoli alkaa miettiä... Mitä se nyt miettii? Haluaako saada vielä mahdollisuuden vai mitä? Ensi hätään luvataan että nyt muutan elämäntyyliäni, ja yritän todella. Sit kuitenkin pakoillaan ja vältellään, annetaan ympäripyöreitä vastauksia jos nyt ollenkaan.
Hei mitä järkee? Eikö ole tarkoitus selvittää asiat puhumalla ja nimenomaan olla paikalla selvittämässä sotkua mielummin kuin työntää pää puskaan ja välillä varovasti kurkata jos vaikka toinen lopettaa sen kyselyn ja miettimisen "kunhan hoidan nää pakolliset kuviot ja koitan näyttää että osaan pitää sanani"?
No mun mielestä sellanen herättää vaan lisää kysymyksiä ja lisää epäluuloa, millä voit oppia luottamaan toiseen jos se välttelee sua enemmän kuin aikasemmin!?
Haloo hyvät immeiset, opetelkaa puhumaan ja nimenomaan naamatusten ajan kanssa!
Onhan se aina helpompaa jättää asiat auki ja kattoo mitä tuleman pitää, ja kun mokaa niin sit karkuun ja kovaa... Eihän sitä tietenkään kannata jäädä kattomaan olisiko se kuitenki sen luottamuksen ja anteeksiannon arvoista.
No jaa kukin tyylillään, mutta mun suositus on kuitenkin että menkää ja kohdatkaa ongelmanne suoraan ja rehellisesti! Silloin on kaikilla paljon helpompi olla ja elämäki on varmasti monin verroin mukavampaa....
Siinäpä taas miettimistä, meille kaikille. Voiko asiat todella tehdä toisinkin? Uskokaa pois! Voi ne!!

Hyvää YstävänPäivää vaan kaikille! Toisille se on hyvä ja toisille vähemmän hyvä...
Se suuri rakkauden osoitusten päivä, mutta mitäs kun onkin saanut omalta haniltaan edellisenä päivänä puukon suoraan sydämeen? Tai vaikka mennyt välit kokonaan poikki? Ei varmasti ole mikään hehkee fiilis... Päin vastoin!
Ehkä tänään olis kuitenkin paras mahdollinen päivä näyttää sille jota on loukannut tai se joka on loukattu että tää on myös oiva päivä sopia asiat ja aloittaa kaikki alusta ja vielä puhtaaltä pöydältä?! Toikaan ei tietenkään toimi jos ei todella tarkoita sitä!!!
Luottamus on asia jota ei kuitenkaan saa noin vaan takaisin kun sen kerran menettää, vaan sen eteen joutuu todella tekemään töitä ja näyttämään että pystyy pitämään sovituista asioista kiinni!
Mikään ei ole pahempaa kuin petetyksi joutuminen ja sen päälle tyhjät lupaukset! Jos haluaa loukata toista todella pahasti tossa vinkki miten se onnistuu varmasti!
Sen jälkeen on kuitenkin turha itkeä kun menee heikosti ja ei se oma rakas enään uskokkaan kaikkea mitä sanoo ja vielä kaiken lisäksi se voi jopa tarkistaa joka asian!
Moni mokaa nimen omaan kännissä, ja kännin piikkiin onkin helppo
pistää monta mokaa ja kaiken päälle sanoa ettei muista mitään! Kuka sitten uskoo ja onko asiat todella niin että selvinpäin ei ikinä olis tehny samaa mokaa... ken tietää?
Jos näin on että kännissä tuli mokattu pitäiskö sitten miettiä sitä juomista
uudelleen toiselta kantilta?
Monilla oli tipaton tammikuu ja pitikö se? Ehkä joillain oli selkärankaa pitää koko kuukaus ittensä irti viinaksista... Nyt olis sitten huikaton helmikuu. Vuoden lyhin kuukaus ja sekin puolivälissä. Tästä on hyvä alkaa! Tosin paras olsi jos sais pidettyä vaikka pullottoman puolen vuoden jakson! Mitäs kun on tulossa kissanristiäisiä jne missä taas olis huikkaa tarjolla? Jättääkö menemättä ja toivoa ettei kaikki ystävät loukkaannu verisesti...Vai mennä paikalle ja koittaaa vaan taistella itsensä kanssa ettei ota sitä huikkaa?
Toivottavasti kuitenkaan näin surkeeta ystävänpäivää ei ole ollut ainakaan kovin monella ihmisellä! Jos nyt kuitenkin kävi näin, niin ei auta muu kuin toivoa että ensi vuonna se olis sitten monin verroin mukavampi!

Alkaa näköjään olla ihan tapa kirjoitella perjantaisin tänne. No onpa ainakin jotain tekemistä kun töllöstäkään ei koskaan tuu mitään järkevää, mut silti pitäis maksaa siitäkin ilosta...
Mitä tehdä kun ahdistaa? Lähteä lenkille? Entäs kun on kipeenä ja ahdistaa? Ei voi mennä lenkille eikä oikein mitään muutakaan.... No yks varma nollaus ainakin sille hetkelle on vetää kotona kaatokänni, kun sammuu sohvalle niin eipä ahdista sillä hetkellä. Aamulla kyllä voi ahdistaa sitäkin enemmän =) eli ei sekään oo hyvä vaihtoehto.
No miksi sit yleensä ahdistaa? Raha, ihmissuhteet, vuodenajat, työ tai työttömyys. Syitähän on paljon ja jokaisella se näkyy eri tavoin, toiset menee kahta lujempaa eteenpäin ja toiset taas lamaantuu täysin, siltä väliltäkin taitaa olla vaikka mitä.
Musta alkaa tuntua että tää meikäläisten elämäntapa tuo jo kauheeta stressiä ja ahdistusta, pitäis tienata miljoonia että vois elää muka onnellisena tai pitäis olla joku hillitön lukaali tms... jos ei muuta niin auton ainakin pitää olla paljon hienompi ku naapurilla. Onko se raha loppujen lopuksi onnen mittari? No ei! Kuitenkin se on se joka tänäpäivänä määrää aikalailla ihmisten elämää... Kaikki pyörii niiden paperilappusten ja metallipalojen ympärillä, niiden puute se vasta tekeekin elämästä vaikeeta. Mitä voi enään tehdä ilman rahaa? no joo onhan niitä vaikka mitä juttuja mitä voi tehdä.... Ne kun vaan aina muistais....
Jospa sitä vois opetella elämään ilman ahdistusta, ja opetella vaikka luottamaan siihen ystävään joka yrittää auttaa kaikin tavoin,se henkinen tuki ja apuhan on sitä tärkeintä... Eiköhän jokainen meistä tekis kaikkensa lähimmäisensä ja rakkainpansa eteen, ei aina tarvitse hyötyä ihmisistä materialla, vai tarvitseeko? Onko enään olemassa sitä pyyteetöntä ystävyyttä? No mä olen ehkä niin onnellisessa asemassa että mulla on just sellaisia ystäviä, ne ei vaadi multa mitään kuuta taivaalta ja en mäkään kyllä vois vaatia niiltä!
Siispä ystävyys kunniaan ja ystänpäivänä ei vois olla parempaa lahjaa kuin kertoa sille ystävälle ihan näin suullisesti kuinka tärkeä se on omassa elämässä! Mitä ne tolkuttomat lahjat sanoo? Ajatushan se tärkein on eikä se kuinka kalliin lahjan oot toiselle ostanut!
Toivon että jokainen ihminen menis itseensä ja miettis todella kuinka voi auttaa parhaiten niitä läheisimpiä ja rakkaimpia ihmisiä ympärillään! Olisiko kannustava halaus tai ihan vaan kuuntelu jo suuri apu? Jospa ei alettaiskaan heti puhua omista ongelmista kun toinen alkaa kertoa omasta ahdingostaan! Eiköhän ne omat ongelmat vois edes odottaa siihen asti että toienn on purkanut oman pahanolonsa?!
Lopuksi onkin hyvä itkeä yhdessä kaikkea sitä surkeutta mitä on just sillä hetkellä... =)

No jaa se on taas totuuden hetki, tili tuli tili meni ja mitään ei jääny siihen väliin.
Isännät säntää paikalliseen onnessaan tuhlaamaan sen muutaman roposen mitä taskun pohjalle ja mammat kasvattaa kotona elintä otsessa kun ei edes kauppaan päässyt.
Huomenna taas taistellaan mistä seuraavaksi kuukaudeksi tai vaikka vain pariksi viikoksikin roposia, kun se Pekkakin joi kaikki.
Pomot hyräilee taas toisaalla onnellisena kun olipas taas tyhmiä työtekijöitä kun eivät tajunneet että jäipä maksamatta puolet liksasta... Miksi ihmiset ei pidä puoliaan tollaisissa asioissa? Ei se nyt ole niin vaikeeta merkata vaikka siihen ammattiliiton vihkoseen jota kalenteriksikin kutsutaan niitä tunteja mitä on tullut siellä työssä vietettyä... Siitähän se on helppo tarkistaa onko tunnit kohdillaan. Tää ongelma ei vissiin ole läheskään yleinen niillä ihmisillä jotka tekee kuukausliksalla töitä. Silloinhan sitä tietää paljon tuli viime kuussa niin eiköhän se tässäkin kuussa ole ihan sama summa.
No jaa koittakaahan arvoisat kanssa immeiset saada elämänne ojennukseen ja olkaa tarkkoina, luottavaa on helppo vedättää!
Ei muuta kuin heps taas en kertaan!

Ei muuta kuin bileet pystyyn jne! Ei kuitenkaan, nythän on tipaton tammikuu...
Miks kaikki tuntuu nykyään olevan vaan niin moni mutkaista? Elämä pyörii samaa rataa mut kuitenkaan ei ole muuta kuin ongelmia.
Joka toinen valittaa kun on niin rankkaa ja ne toiset taas kertoo kuinka ne on löytänyt elämänsä rakkauden ja kuinka kaikki on niin ihanaa. Ja kohta taas osat vaihtuu...
Milloin ne ongelmat alkaa sit tulla? Heti mutta niitä ei vaan nää vai sit kun on viikko tai kaks oltu yhdessä tai erikseen. Eronneilla ja karanneilla on ainaiset ongelmat entisten ja nykyisten kanssa, mut unelmahan olis että kaikki tulee kaikkien kanssa toimeen ja niin edelleen. Mikäs olis sen mukavampaa kuin että entinen ja nykyinen keskustelis jossain baarin nurkassa ja vetäis bissee...
Onko sinkuilla sit yhtään sen helpompaa? Eipä taida olla... Samat ongelmat kai ne niilläkin tai saman suuntaset ainakin.
No jaa eipä noi taas ole asioita joihin kannattais pieniä aivosolujaan tuhlata. Itseasiassa ei vois vähempää kiinnostaa! Eikä kyllä varmaan ketään muutakaan, paitsi niitä joita on pakko kiinnostaa ammattinsa puolesta =D sääliks käy heitä, ei olis kiva kuunnella päivästä toiseen ihmisten ongelmia...