IRC-Galleria

Otin Temestä mallia ja nautin. On sittenkin ihanaa, elämä siis.

Harjottelussa on tosi mukavaa, vaikken ees tee nyt mitään erityistä. Sain vihdoin apua-lehtiset päivitettyä. Ja käytiin kattomassa uutta tosi tosi hienoa Vimmaa, taloa joka avataan nuorille syyskuun puolessa välissä. Metsästin korjattua kannettavaa väärästä paikasta ja hämmensin ihmisiä. Marikin tuli käymään ja se oli yhtä söpis kun aina. Eikä Risto murissu tänäänkään eilisestä.

Kotimatkalla ärränpoika ties mitä mä haluun sieltä ja neuvos niiden harjottelijallekin. Ja Alvarin kiltein vilkutti mulle ikkunan läpi kun ei kahvihammasta kolottanu.

Ehkä mä jäänkin tänne yksin loppu elämäks ja kävelen vaan jokirantaa ees taas ja puhun murretta.

viuh viuh siivoon. pyyhin pölyt, kastelin kukat, imuroin ja pesin lattiat. tiskasin. vein roskat ja lehdet ja pahvit. kävin kaupassa. pesin pyykkiä niin paljon ettei enää mahdu. siivosin parvekkeen.

silti oon sumussa. jossain tosi kaukana niinkun joskus ennen. en täällä. en ollenkaan.

onneksi välillä. muutaman minuutin sillon tällön. sit näkee selvästi ja tietää että pitää odottaa. odottaa ja odottaa ja olla vaan tekevinään kaikkia pakollisia juttuja vaikkei tajuukaan mistään oikeesti just nyt mitään.

tyhmä Turku. tyhmä syksy. tyhmä koulu. tyhmiä tehtäviä. tyhmä harjottelu. tyhmä elämä kun menee kiemuraan. itepähän sotkin. pah. lopetan vineemisen ja oon vaan.

mut ei tän tältä pitäny tuntua. hih. toisaalta hauskaa koska pääsee monen vuoden taakse syksyyn ja pieneks tytöks joka asuu kotona ja laittaa purkit ja kynät ja kumit järjestykseen ja syttää kynttilöitä. kuuntelee täysillä U2sta ja muita. ja odottaa.

silti selviin. varmasti. ja juha kans vaiks sekin epäilee välillä. syystäkin. ei tää helppoo tuu olee. kuitenkaan.

haluisin kirjottaa mut en osaa. en niin että sen vois kirjottaa tänne. en.

Oho, nyt Juha pakkaa. Huomenna se lähtee koulutukseen jo. Kauheen nopeesti aika menee. Sitä vähän stressaa vaikkei se tunnustakaan. Ihan ymmärrettävää kyllä, kyl minuuki stressais.

Tänään alkaa/alko DBTL, mut ei siellä ollu mitään kovin erikoista. Perjantaina tosin Suurlähettiläät mut oon menossa vihdoin ja viimein etnofestareille Billnäsiin ni en oo täällä sillon. Kissakin on jo Helsingissä hoidossa. Tosi ontto olo ilman kattia varsinkin kun tuokin vielä huomenna lähtee. Sit oon iiiihan yksin. Onneks pakenen täältä nopeesti Helsinkiin. Sain lääkärinkin huomiseks ni ehkä musta tulee vihdoin terve. Tai ainakin viisaampi, jos se vaan on kiltti lääkäri joka keksis jonkun uuden kepulikonstin.

Tyhmää kun Jari ei vastaa. Toisaalta se ei oo mikään ihme, kun en mäkään vastannu sille kuukausiin mitään mut silti. Se on sentäs maailmalla missä voi sattua ja tapahtua. Toivottavasti sillä on kaikki kunnossa...

Paah.

Sain ompelukoneeseen vihdoin neulan mutta jalka oli vääntynyt (ehkä). Ostin lenksuja ni voin ees huovuttaa.

Alvarissa kahvilla. Kivaa kun täällä on ilmanen netti. Ja oikein mukavaa henkilökuntaa. Loisto paikka muutaman askeleen päässä kotoa. Sain kännykänkin lataukseen tiskille kun unohdin laturini Geneveen.

Seilaparka oli koitellu soittaa mulle monta kertaa. Me mennää huomenna mökille. Seilan mökille. Ajan ekaa kertaa siis huomenna automaattivaihteisella autolla. Kivaa nähdä Sepiä oikeen kunnolla, keretään höpöttää monta monituista tuntia ja olla ihan rauhassa. Se kun on ollu ruotsissa ja mä Turussa niin ei olla kovin paljoa nähty. Muutaman kerran käyty kaffella.

Kävin tänään taas terveyskeskuksessa. Tosi kiltti se hoitsu oli, mut ei se osannu auttaa. Ylläri. Ei kukaan osaa. Isi kyseli josko mun pitäis mennä Sveitsiläiselle lääkärille, jos se tietäis enempi, mut en mää. Ei kai sekään jos ei nääkään täällä.
Ja kävin KELAssa. Pitää kirjottaa Tammisaaren KELAan jos haluaa pyytää erikoisuuksia. Niinkun sitä että Juha saa pitää kirjansa Turussa kun se on A-maassa. Ettei me seurustella vaikka osote onkin sama maistraatin mukaan. Ollaan erottu. Juha mietti tänään pitäiskö sen olla vittumainen exä ja viedä multa imuri :) Onneks se on niin kultanen ettei se viitti.

Mietin teenkö mä elämäni virheen kun sanoin sille ettei enää. Se on kuitenkin niin lähellä täydellistä miestä. Mun on niin helppo nyt olla sen kanssa, tunnetaan niin hyvin ja viihdytään yhdessä. Nautin siitä kun saan tehdä sen kanssa ruokaa ja ripustaa pyykkejä. On ihana nukahtaa kainaloon ja herätä siitä.
Mut silti mä tiedän tehneeni oikeen ratkasun. Kevään olin ihan sumussa. En osannu enää pyyteettömästi rakastaa. Huomasin että vaadin Juhalta kokoajan semmosia juttuja mitä se ei tahdo. Ei se siitä paljoa välittäny, mut mun omat ajatukset myrkytty. Näin vaan kaiken sen mitä se seurustelusuhde multa vei. En saa sitä, en tota enkä voi mennä tonne ja tonne. Ei semmosessa tilassa oo mukava elää. Ja yritin ihan tosissani muuttaa mun ajatuksia myönteisemmäks, mut en mä osannu. Jos olisin jatkanu vaikka tuntu pahalta, olisin vaan satuttanu enemmän ja saanu asiat tosi solmuun. Nyt on kuitenkin loppujenlopuks hyvä olla.
Ja aika menee eteenpäin, mitään peruuttamatonta ei oo tapahtunu ja nyt mulla on taas yks läheinen ihminen josta tykkään ihan pirusti. Ei siis semmosta jonka kanssa oon pakosta tai pelosta vaikka haluisin jotain muuta. Elämä kantaa.

Se oli hyvä. Kerto kaksoistornien kumoamisesta. Tosin aika taiteellisella tavalla ja monessa osassa, mut se oli hyvä. Muistan kun ne mäsähti. Tultiin Romaniasta, oltiin oltu Tulevaisuuden Tutkimuksen seuran seminaarissa. Istuttiin pahoinvoivina (tai ainakin mä) Tallinnan laivalla ja katottiin telkkareista sitä. Ihmeellistä. Omituista. Kummallista.

Olis kiva jos maailma olis hyvä paikka ihan kaikille. Oon viimeaikoina taas ajatellu useemmin miten monelle tää maailma näyttäytyy helvetin esikartanona. Miks kaikilla ei voi olla yhtä hyvä kun mulla?

Miks?

Täällä taas.

Matka oli mukava j a tarpeellinen. Sai olla muissa maailmoissa hetken. Ja oli ihanaa kun oli monta pentua. Ne kun on mulle tosi rakkaita. Repsu on pieni ihana prinsessa joka sanoo: "Kato, kuu kumottaa" ja pojat on muuten vaan ihkuja. On kivaa kun on Sveitsissä vähän niinkun toinen koti missä asuu rakas ihminen yhden oven takana.

Lentokoneessa oli hienoa kun se oli Finnairin. Liideltiin kaupunkien yli ja syötiin lentokoneruoaksi erityisen hyviä mättöjä. Yöllä vasta olin Turussa, täällä oli 11 astetta. YÖK !!! 40 asteen jälkeen se on aika pirun vähän.

Ihan löperö olo heti kun pääs kotiin. Kivaa täällä on, tänäänkin oltiin shoppailemassa ja kaupungilla syömässä kun vihdoin päästiin ylös. Ja käytiin vuokraa leffa jota kohta katotaan. Hyvä olla. Tää ero menee just niinkun toivoinkin. Ollaan tosi tosi hyvissä väleissä ja ihana olla yhessä vaikka samalla molemmille on ihan selkeetä että tää on loppu. Kohta ihan konkreettisesti kun toinen menee kauas kauas kauas pois. Mut siis löperö olo silleen, etten saa mitään (koulu)juttuja tehtyä. Niskasta tarttis ottaa kiinni. Oikeen kunnolla. Puristaa ja pitää tiukasti.

Ohhoh, tänään oltiin kirpparilla ja puistossa syömässä ja lastenmuseossa. Tai geneveläisnaperot oli piirtäny monta tosi tosi hienoa piirrustusta ja niitä oltiin kattomassa Antonin ja isin kanssa. Se oli vähän kauempana retkellä. Mentiin bussilla ja nähtiin peltoa ja auringonkukkia. Takas tullessa oli kaupunki täysi ja bussi hidas.

Päästiin silti perille. Sit syötiin. Putsasin kun Repsu vahingossa pissas lattialle. Laitoin sen kylpyyn. Barbin kanssa. Ihan väsy silti vaikken tehny ruokaa enkä tiskannu enkä mitään. Päikkärit nukkumatta. On niin kivaa ettei viitti paapii keskellä päivää. Illalla on kiva olla isin ja käpyitten kans ja aamulla lasten. No, tiistaina saa nukkua.

Oho, nyt isi selostaa Brunolle elämän totuuksia. Ei saa vikistä koko ajan koska muutenkin saa ja vikisemällä ei saa senkään vertaa. Ja se on raivostuttavaa. Nih. :)

Onpas kuuma. Ja väsy. Tahtoisin geneven yöhön mutten ole varma jaksanko. Peiton allakin olis kivaa. Krooh. Piu.

14.7.06

Aamulla meni pitkään kun hyvin-hyvin rauhassa lähettiin. Patjasta oli toinen puoli tyhjentyny. Maalattiin lattiaa ja sormia. Hui, muriseekohan isi?

Rullistelin rantsuun minne nää tuli autolla. Jalat hierty ja laastarista oli tullu teltta. Surku jos enää ei voi rullata. Muksaa ja ihkuu taas. Harmi kun netti ei vörki täällä. Eikä oo ees kone mukana. Haluun höphöp med mina vänner.

Monta tuntia meni ihanassa rannassa. Olin naperoiden kanssa uimassa ja luin kirjoja ja join tosi hyvää kahvia. Yritin rullistella takasin kun muut (ei lehmät) meni autolla, mut pipitti niin paljon et tallustelin. Naperot taisteli ja kirkus hirmusesti. Hassua miten sen unohtaa kun asuu Turussa eikä kerkee näkee niitä niin pajon kun haluis.

Väsy oli illalla ja taas partsille nukkuu.

Tilannekatsaus: Ruoka on syöty, kakarat kattoo vidioo ja kävyt laittaa tiskejä. Mä vaan meseen. Tänään ehkä baariin.

Seuraava päivä oli erilainen.

13.7.06
Kuuma on. Suihku teki kipiää koivelle kun rullikset söi siitä palan. Mut sittenkin pipitti kun ulkona tuli heti hiki ja suolat valu pyörylään.
Eilinen oli muksa. Tsybynb äiti tuli höpöttelee ja sit se vaan katos. Vähän ajan kulttua tuli se tsiksi joka sanos et mun tarvii odottaa et sen mutsi löytyy. Sit jonkun ajan päästä mutsi viiletti turistijunalla ohi ja tsiksi lähti kipittää perässä. Sen jälkeen niitä ei enää näkyny.
Ukkonenkin tuli. Murisi ja sadatti. Ahh. Käpystelin rullikset tassuissa isille enkä vieläkään saanu ovea auki. Umberto kerto lisää isin portailla ja turvalliset TUC-keksit meni tasapainottamaan suolaa eli suolia.

Paikalliset sanos ettei saa kävellä paljain jaloin katuja ja isin naapurit sanos kaikki Bonjour! Sit käytiin kaupassa, tehtiin ruokaa, syötiin parvekkeella ja mä väsähdin.

Tyhmä netti ei toimi, mut suurempi huoli on ettei mun laturin pistoke uppoa seinään Kärsä on liian suuri.

Nyt vilvottelen vielä hetken vaikka toinenkin patteri loppuu ja sit suunnistan museoon.

Kävin kattomassa modernia museossa mut en ymmärtäny. Kävelin katuja ja etsin vettä. Löysin kaupunginkirjaston ja pingviinejä. Monta. Monta kaunista pingviiniä. Ja vessan. En nettiä. Kipusin korkealle ja vierailin kirkossa joka oli aika paketissa. Löysin varmoja turisteja. Nyt menen etsimään lisää vettä ja ehkä tien kotiin. Jos en löydä nettiä. Haluan lukea postin ja vastata ja etsiä nuorisotiedotuspisteen. Nih.

Vesi löytyi, turisti-i löytyi ja sitä kautta nettikaffila jossa sai 2 rahalla 20 minuuttia ostettua aikaa. Ehdin lukea 5 postia ja vastata yhteen. Harmi kun netti ei toimi kotona. Haluisin enempi ja useemmin kirjottaa.

Menin bussilla kotio. Ostin papuja ja patonkii. Tein valkosipulivoita ja kaadoin lasin punkkua. Oih ja voih tätä elämää! Ihanaa! Tosin tuli hoppu kauppaan isin kans. Sit metsästettiin Katjoja kadunkulmassa kauan kunnes iloinen kaunis perhe tuli. Ruokaa parvekkeella ja hihkumista. Ja paljon tiskiä. Mukavaa. Ihanaa. Lepposaa. Ihquu.

Klo 1 ja jotain olin omalla hengellä saanu ilmat patjaan ja vetäydyin nuksii. Mä ja isi oltiin jääty höpöö kun muut meni ennen meitä. Parveke on muksa paikka nukkuu :) :)