IRC-Galleria

Aika paljon väsyttää. Mut ei vielä. Kello on vasta neljä. Puol kuus saatan luovuttaa tai vähän ennen. Virve meni jo koska mä näin. Darky melkeen nukkuu mut ei sekään oikeesti mee kun laittaa pään tyynyyn ja nukkuu paikoillaan. Hirveesti ihmisiä. Aika vähän tuttuja, tai ainakin tässä koska en oo kiertäny kun vähän virven luokse. Eli vois vaikka ollakin. Ei kyl ehkä.

Jumala on hengissä, se soitti mulle tänään. Voin rauhassa lähetellä posteja vaikkei aina vastatakaan. :) Olen onnellinen.

Kävin Maijan ja Annan kans kävelee välillä ja heittämässä rinkan retkelle. Olis kiva jos sais olla rauhassa helsingissä jonkun aikaa. En jaksakaan kirjottaa nyt enempää. Ehkä nukkuu meen mä silti. Ehkä. Ihan just.

hihii. tulin sittenkin. vaiks ei pitäny ja piti ja ei ja joo ja ei ja joo. Risto päästi mut ennen aikojaan töistä kun vikisin. Hääti mut. Vikana päivänä. Ja kirjotti kivan todistuksen.

miäääääletöntä!

Otin Temestä mallia ja nautin. On sittenkin ihanaa, elämä siis.

Harjottelussa on tosi mukavaa, vaikken ees tee nyt mitään erityistä. Sain vihdoin apua-lehtiset päivitettyä. Ja käytiin kattomassa uutta tosi tosi hienoa Vimmaa, taloa joka avataan nuorille syyskuun puolessa välissä. Metsästin korjattua kannettavaa väärästä paikasta ja hämmensin ihmisiä. Marikin tuli käymään ja se oli yhtä söpis kun aina. Eikä Risto murissu tänäänkään eilisestä.

Kotimatkalla ärränpoika ties mitä mä haluun sieltä ja neuvos niiden harjottelijallekin. Ja Alvarin kiltein vilkutti mulle ikkunan läpi kun ei kahvihammasta kolottanu.

Ehkä mä jäänkin tänne yksin loppu elämäks ja kävelen vaan jokirantaa ees taas ja puhun murretta.

viuh viuh siivoon. pyyhin pölyt, kastelin kukat, imuroin ja pesin lattiat. tiskasin. vein roskat ja lehdet ja pahvit. kävin kaupassa. pesin pyykkiä niin paljon ettei enää mahdu. siivosin parvekkeen.

silti oon sumussa. jossain tosi kaukana niinkun joskus ennen. en täällä. en ollenkaan.

onneksi välillä. muutaman minuutin sillon tällön. sit näkee selvästi ja tietää että pitää odottaa. odottaa ja odottaa ja olla vaan tekevinään kaikkia pakollisia juttuja vaikkei tajuukaan mistään oikeesti just nyt mitään.

tyhmä Turku. tyhmä syksy. tyhmä koulu. tyhmiä tehtäviä. tyhmä harjottelu. tyhmä elämä kun menee kiemuraan. itepähän sotkin. pah. lopetan vineemisen ja oon vaan.

mut ei tän tältä pitäny tuntua. hih. toisaalta hauskaa koska pääsee monen vuoden taakse syksyyn ja pieneks tytöks joka asuu kotona ja laittaa purkit ja kynät ja kumit järjestykseen ja syttää kynttilöitä. kuuntelee täysillä U2sta ja muita. ja odottaa.

silti selviin. varmasti. ja juha kans vaiks sekin epäilee välillä. syystäkin. ei tää helppoo tuu olee. kuitenkaan.

haluisin kirjottaa mut en osaa. en niin että sen vois kirjottaa tänne. en.

Oho, nyt Juha pakkaa. Huomenna se lähtee koulutukseen jo. Kauheen nopeesti aika menee. Sitä vähän stressaa vaikkei se tunnustakaan. Ihan ymmärrettävää kyllä, kyl minuuki stressais.

Tänään alkaa/alko DBTL, mut ei siellä ollu mitään kovin erikoista. Perjantaina tosin Suurlähettiläät mut oon menossa vihdoin ja viimein etnofestareille Billnäsiin ni en oo täällä sillon. Kissakin on jo Helsingissä hoidossa. Tosi ontto olo ilman kattia varsinkin kun tuokin vielä huomenna lähtee. Sit oon iiiihan yksin. Onneks pakenen täältä nopeesti Helsinkiin. Sain lääkärinkin huomiseks ni ehkä musta tulee vihdoin terve. Tai ainakin viisaampi, jos se vaan on kiltti lääkäri joka keksis jonkun uuden kepulikonstin.

Tyhmää kun Jari ei vastaa. Toisaalta se ei oo mikään ihme, kun en mäkään vastannu sille kuukausiin mitään mut silti. Se on sentäs maailmalla missä voi sattua ja tapahtua. Toivottavasti sillä on kaikki kunnossa...

Paah.

Sain ompelukoneeseen vihdoin neulan mutta jalka oli vääntynyt (ehkä). Ostin lenksuja ni voin ees huovuttaa.

Alvarissa kahvilla. Kivaa kun täällä on ilmanen netti. Ja oikein mukavaa henkilökuntaa. Loisto paikka muutaman askeleen päässä kotoa. Sain kännykänkin lataukseen tiskille kun unohdin laturini Geneveen.

Seilaparka oli koitellu soittaa mulle monta kertaa. Me mennää huomenna mökille. Seilan mökille. Ajan ekaa kertaa siis huomenna automaattivaihteisella autolla. Kivaa nähdä Sepiä oikeen kunnolla, keretään höpöttää monta monituista tuntia ja olla ihan rauhassa. Se kun on ollu ruotsissa ja mä Turussa niin ei olla kovin paljoa nähty. Muutaman kerran käyty kaffella.

Kävin tänään taas terveyskeskuksessa. Tosi kiltti se hoitsu oli, mut ei se osannu auttaa. Ylläri. Ei kukaan osaa. Isi kyseli josko mun pitäis mennä Sveitsiläiselle lääkärille, jos se tietäis enempi, mut en mää. Ei kai sekään jos ei nääkään täällä.
Ja kävin KELAssa. Pitää kirjottaa Tammisaaren KELAan jos haluaa pyytää erikoisuuksia. Niinkun sitä että Juha saa pitää kirjansa Turussa kun se on A-maassa. Ettei me seurustella vaikka osote onkin sama maistraatin mukaan. Ollaan erottu. Juha mietti tänään pitäiskö sen olla vittumainen exä ja viedä multa imuri :) Onneks se on niin kultanen ettei se viitti.

Mietin teenkö mä elämäni virheen kun sanoin sille ettei enää. Se on kuitenkin niin lähellä täydellistä miestä. Mun on niin helppo nyt olla sen kanssa, tunnetaan niin hyvin ja viihdytään yhdessä. Nautin siitä kun saan tehdä sen kanssa ruokaa ja ripustaa pyykkejä. On ihana nukahtaa kainaloon ja herätä siitä.
Mut silti mä tiedän tehneeni oikeen ratkasun. Kevään olin ihan sumussa. En osannu enää pyyteettömästi rakastaa. Huomasin että vaadin Juhalta kokoajan semmosia juttuja mitä se ei tahdo. Ei se siitä paljoa välittäny, mut mun omat ajatukset myrkytty. Näin vaan kaiken sen mitä se seurustelusuhde multa vei. En saa sitä, en tota enkä voi mennä tonne ja tonne. Ei semmosessa tilassa oo mukava elää. Ja yritin ihan tosissani muuttaa mun ajatuksia myönteisemmäks, mut en mä osannu. Jos olisin jatkanu vaikka tuntu pahalta, olisin vaan satuttanu enemmän ja saanu asiat tosi solmuun. Nyt on kuitenkin loppujenlopuks hyvä olla.
Ja aika menee eteenpäin, mitään peruuttamatonta ei oo tapahtunu ja nyt mulla on taas yks läheinen ihminen josta tykkään ihan pirusti. Ei siis semmosta jonka kanssa oon pakosta tai pelosta vaikka haluisin jotain muuta. Elämä kantaa.

Se oli hyvä. Kerto kaksoistornien kumoamisesta. Tosin aika taiteellisella tavalla ja monessa osassa, mut se oli hyvä. Muistan kun ne mäsähti. Tultiin Romaniasta, oltiin oltu Tulevaisuuden Tutkimuksen seuran seminaarissa. Istuttiin pahoinvoivina (tai ainakin mä) Tallinnan laivalla ja katottiin telkkareista sitä. Ihmeellistä. Omituista. Kummallista.

Olis kiva jos maailma olis hyvä paikka ihan kaikille. Oon viimeaikoina taas ajatellu useemmin miten monelle tää maailma näyttäytyy helvetin esikartanona. Miks kaikilla ei voi olla yhtä hyvä kun mulla?

Miks?

Täällä taas.

Matka oli mukava j a tarpeellinen. Sai olla muissa maailmoissa hetken. Ja oli ihanaa kun oli monta pentua. Ne kun on mulle tosi rakkaita. Repsu on pieni ihana prinsessa joka sanoo: "Kato, kuu kumottaa" ja pojat on muuten vaan ihkuja. On kivaa kun on Sveitsissä vähän niinkun toinen koti missä asuu rakas ihminen yhden oven takana.

Lentokoneessa oli hienoa kun se oli Finnairin. Liideltiin kaupunkien yli ja syötiin lentokoneruoaksi erityisen hyviä mättöjä. Yöllä vasta olin Turussa, täällä oli 11 astetta. YÖK !!! 40 asteen jälkeen se on aika pirun vähän.

Ihan löperö olo heti kun pääs kotiin. Kivaa täällä on, tänäänkin oltiin shoppailemassa ja kaupungilla syömässä kun vihdoin päästiin ylös. Ja käytiin vuokraa leffa jota kohta katotaan. Hyvä olla. Tää ero menee just niinkun toivoinkin. Ollaan tosi tosi hyvissä väleissä ja ihana olla yhessä vaikka samalla molemmille on ihan selkeetä että tää on loppu. Kohta ihan konkreettisesti kun toinen menee kauas kauas kauas pois. Mut siis löperö olo silleen, etten saa mitään (koulu)juttuja tehtyä. Niskasta tarttis ottaa kiinni. Oikeen kunnolla. Puristaa ja pitää tiukasti.

Ohhoh, tänään oltiin kirpparilla ja puistossa syömässä ja lastenmuseossa. Tai geneveläisnaperot oli piirtäny monta tosi tosi hienoa piirrustusta ja niitä oltiin kattomassa Antonin ja isin kanssa. Se oli vähän kauempana retkellä. Mentiin bussilla ja nähtiin peltoa ja auringonkukkia. Takas tullessa oli kaupunki täysi ja bussi hidas.

Päästiin silti perille. Sit syötiin. Putsasin kun Repsu vahingossa pissas lattialle. Laitoin sen kylpyyn. Barbin kanssa. Ihan väsy silti vaikken tehny ruokaa enkä tiskannu enkä mitään. Päikkärit nukkumatta. On niin kivaa ettei viitti paapii keskellä päivää. Illalla on kiva olla isin ja käpyitten kans ja aamulla lasten. No, tiistaina saa nukkua.

Oho, nyt isi selostaa Brunolle elämän totuuksia. Ei saa vikistä koko ajan koska muutenkin saa ja vikisemällä ei saa senkään vertaa. Ja se on raivostuttavaa. Nih. :)

Onpas kuuma. Ja väsy. Tahtoisin geneven yöhön mutten ole varma jaksanko. Peiton allakin olis kivaa. Krooh. Piu.