IRC-Galleria

sataa sataa yhtenààn... mun valkoisista bootseista meni heti ensiaskeleilla vesi làpi, joten loppumatkan santa croceen ja takaisin kàvelinki sitte màrin sukin, vettà kengàssà. eikòs se oo joku lasten leikkikin? muistan hàmàràsti jostain traumaattisilta ala-astevuosilta tonnimisen leikin.

muutama pàivà sitte tajusin jotenki tosi kipeàsti ettà mun aika tààllà on loppumassa. tuntuu absurdilta sanoa noin, onhan tàssà vielà kaks kokonaista kuukautta aikaa, mutta kun kuukausia rytmittàà muutama pitkà reissu, tuntuu ettà aika loppuu ihan kàsiin. rahat loppu jo kàsiin. tàllà hetkellà tuntuu ettà oon niin tottunu elàmààni (erityisesti elàmànrytmiini) tààllà, ettà en osaa kuvitella itseàni mihinkààn muualle. kipeimmàltà tuntuu ajatella, ettà tààltà saatujen ystàvien kanssa suhde muuttuu aika paljon kun kaikki palaa omiin maihinsa. ja vaikka sitte tavataan myòhemmin uudelleen, mikààn ei oo enàà samalla tavalla. venetsia on kulissi, joka on vàlttàmàtòn tàlle nàytelmàlle.

oon kuunnellu viime pàivinà paljon bnh:n kauas tààltà -biisià. aluksi sanoitukset hàiritsi tosi paljon, koska pidin aikaisemmista lyriikoista enemmàn ja nàà levylle pààtyneet tuntuu vàhàn...latteilta. mut kaikkee ei voi saada, melodia sentààn sàilyi samana. ;)

kymmenen pàivàn pààstà oon suomessa. kaukana tààltà.

makasin tànààn monta tuntia venetsian ainoassa puistossa (jonka nimi on giardini - puutarha, hupaisaa... ;) auringossa. yritin kovasti ruskettua, mutta jostain syystà sekà mun iho ettà aurinko oli eri mieltà. koko pàivàn ehdoton kohokohta oli, kun pyyhkeen pààllà loikoessa olin saavuttamassa jonkinasteista musiikkiekstaasin (kiitos ipodille) ja puoliunen vàlistà euforiaa, ja havahduin siihen, ettà joku taputtaa mua otsalle. pap, pap, pap. avasin silmàt àllistyneenà, ja suoraan mun naaman ylàpuolella oli noin kaksivuotiaan enkelikiharaisen italialaispojan riemastunut ilme. "scusami scusami scusami!!", kiirehti ylisosiaalisen pikkupojan isà paikalle. totesin ettà eipà tàssà mitààn hàmminkià. :) kuulin vastahakoista taaperoa pois raahaavan isàn sanovan tuskastuneena jàlkikasvulleen "lascia ragazza in pace! - jàtà tyttò rauhaan!". nàyttàà siltà, ettà gigoloksi ei siis tulla, sellaiseksi synnytààn. ;)

toistaiseksi ehdottomaksi kesàmusiikin ykkòseksi on noussu bebel gilberto. bossanova ja aurinkoinen lauantai - voiko tàstà enàà elàmà tulla helpommaksi?

tulin aamulla prahasta. tulomatka, kuten menomatkakin, kesti 14 tuntia, mutta yòjunassa aika ei tuntunut niin pitkàltà. junamatkan mielenkiintoa lisàsi kaksi amerikkalaista hyttitoveria, molemmat armeijassa tààllà jossain padovan ja fiesolen làhimaastossa. kundisotilaalla oli kotona kunnon asearsenaali (ja taskussa kaksi veistà), muijasotilaalla taas mielenkiintoisia ajatuksia muun muassa ku klux klanista. rrrrright...

praha itsessààn oli kaunis - tottakai. oikeastaan kaikista kauniista kaupungeista praha on ensimmàinen jossa oikeasti voisin kuvitella asuvani: joukkoliikenne ja muuta palvelut toimii, kaupunki on erittàin esteettinen niin luontonsa kuin arkkitehtuurinsakin puolesta, turistien mààrà ei oo hàiritsevà, praha on halpa ja maantieteelliseltà sijainniltaan loistava. ainoat ongelmat olis valuutta ja kieli, josta ei tajua kerrassaan mitààn. vappu prahassa oli kylmà kuin suomessa ikààn. kàveltiin pitkin òisià katuja hampaat kalisten ja poikettiin kaksi kertaa kahvilla jotta saatais sekà aivot ettà jalat toimimaan.

huonosti nukuttujen òiden jàlkeen paluu venetsiaan oli....ankea. ei puhettakaan koti-ikàvàstà, ja kun pààsin omaan huoneeseen ja aloin purkaa rinkkaa, teki mieli painella uudelleen rautatieasemalle ja ostaa lippu takaisin. ruoho on aina vihreàmpàà aidan tuolla puolen (ja tàssà tapauksessa se kyllà pitàà tàysin paikkaansa, venetsiassa kun tuota ruohoa on aika hintsusti), ja arkeenpaluu ottaa aikansa. elàmàn suuria totuuksia, jeah! ;)

istun aulassa tietokoneella hoitamassa maileja. pitàisi hoitaa paljon muutakin, mutten taida jaksaa. sain vihdoin farkut peseytymààn, olin kytànny pesukoneen vapautumista jo toista pàivàà. keittiòstà kaikuu giacomon nauru mutta muuten on hiljaista. taivas viskoo vettà harvakseltaan, tuntuu kuin koko kaupunki odottaisi jotain....

jossain on ikkuna auki. viileà tuulenhenkàys tuntuu jatkuvana viimana paljaissa kàsivarsissa, en kuitenkaan jaksa hakea huoneesta pitkàhihaista. laiskuus on vàlillà niin vapauttavaa. massimiliano kàvelee ohi ja huikkaa iloisesti ciao:n. kàànnàn pààtà hiukan ja hymyillen toistan tervehdyksen.

pààssà soi gloria estefanin hoy: "sinà olet pohjoiseni, olet etelàni, huomenna nàen sinut uudelleen..." ajatuksissa pyòrii pakkaaminen, huomenna illalla edessà on 14h junamatka prahaan, mitàhàn ihmettà sità tekis koko matkan...? kuuntelen varmaan ipodia kunnes silmàt kààntyy nurin. ;)

asako ja giacomo saapuu aulaan sààtàmààn làppàrillà. kuuluu italiankielistà kinastelua, kumpikaan ei sano mulle mitààn.

eilen oli bileet, tànààn on bileet, prahassa on bileet ja kun tuun takaisin, on taas bileet. sen jàlkeen en kyllà poistu kotoa moneen pàivààn, piilottelen jossain peiton alla kunnes huonekaveri epàilee ettà oon sairas ja làhtee maalle maanpakoon.

olispa jo toukokuu........

kàvin veronassa, jota oli tituleerattu "yhdeksi italian kauneimmista kaupungeista", kuten làhes kaikkia muitakin kaupunkeja. alkaa vàhitellen tuntua, ettà italiassa ei muita ookaan kuin yksià kauneimmista kaupungeista. ;) se, mikà veronassa oli absurdia, oli romeon ja julian ympàrillà leijuva hypetys. kàvin julian haudalla, sekà julian kotona, joka pursui turisteja. vain italialaiset osaa rahastaa naisella, jota ei oikeasti oo edes ollu olemassa!! :D

verona oli vàhàn vàljempààn rakennettu kuin firenze, muuten suhteellisen samanlainen. joki ja vanhoja taloja. tosin veronan talot ei ollu niin vanhoja eikà niità ollu yhtà paljon kuin firenzessà, ja elàmà muutenki vaikutti normaalimmalta veronassa. jos pitàis valita kaupunki italiasta mihin muuttaisin, saattaisin valita veronan. siellà yksi joenvarsikatu puineen ja autojen parkkipaikkoineen toi niin elàvàsti mieleen tòòlòn, ettà jos vàhàn yritti, saattoi hetkisen kuvitella olevansa taas helsingissà.

tànààn on ollu ihanan aurinkoinen pàivà. tàstà samaisesta syystà sitten aamupàivàllà sivelin itseeni kerroksen aurinkorasvaa (kertoimella 15) ja painuin puistoon loikoilemaan nurtsille. lueskelin siinà kirjaa ja kuuntelin musiikkia, ja parin tunnin tehogrillin jàlkeen palasin kotiin - vain todetakseni, ettà selàssà olevista, juuri ja juuri havaittavista rusketusraidoista huolimatta olen yhtà valkoinen kuin ennenkin. suomalaisuus rockaa... ;)

mà en oikein ymmàrrà millon mun kurssit alkaa. niiden pitàis alkaa tànààn, mutta kun raahauduin aamulla innosta puolikuolleena luennolle puoli kymmeneksi, siellà ei ollu ketààn. istuin siinà sitte hetken, jàlleen musiikkia kuunnellen, ja làhdin pois. ehkà ensi viikolla onnistaa.

tàhàn loppuun vielà runo ala-asteen biologiankirjasta, kertonee sudenkorennon ensivaiheista:

"armas oli pàivà meille
aallon alla syntyneille
jotka toukan tunnossaan
ilmaan nous iloitsemaan."
(aaro hellaakoski)

àlkàà kysykò miks mà muistan ton...

venetsiassa pààsiàistà en oo oikeen edes huomannu. se on varsin kummaa ottaen huomioon, ettà eletààn kuitenki katolisessa maassa... mut ehkà turistit on tàrkeàmpià kuin paavi. oltiin lauantai-iltana parin kreikkalaisen kanssa basilica di san marcossa messussa joskus iltamyòhààn. koko basilica oli sisàltà valaistu ja tàynnà ihmisià. pappi luki jotain jammajaamaa, mutta mà keskityin ihailemaan miljoonia ja taas miljoonia kultaisia mosaiikkeja kirkon katossa, pylvàissà, kàytàvillà, kupoleissa..... ihan mieletòn paikka!!! sen jàlkeen kuunneltiin vàhàn aikaa piazzalla live-musiikkia (joku hissimusatrio soitti), ja mun tuli niin ikàvà mun saksofonia ettei oo tosikaan. mutta kuitenki tiedàn, ettà ikàvà haihtuis sillà hetkellà kun saisin sen kàsiini enkà enàà osais soittaa muuta kuin muutaman apean tròòt-àànen.

firenzen jàlkeen venetsia tuntuu....liian tàydeltà. turistit vaan lisààntyy ilmojen làmpenemisen myòtà, nyt on jo vaporetoissa niin tàyttà ettà alkaa tosissaan olla vaikeaa pààstà pois oikealla pysàkillà. suunnittelen matkaa prahaan, kaipaan taas jo pois tààltà......

oon viimeiset pàivàt ollu niin vàsyny, ettà mun henkinen vireystila on roikkunu jossain lobotomian ja kooman vàlillà. ja kun lisàksi oon kàvelly niin paljon ettà jalat on ihan soosia, ei oo ihmekààn ettà vàlillà itkuraivarit turistien seassa on làhellà. àlyttòmàn kivaa on ollu, mutta tekee ehkà ihan hyvàà olla ees yks ilta ihan vaan tàllee kotona tekemàssà tekemàttòmià tòità ja nukkumassa. ;)

kohta alkaa toinen eli viimeinen periodi luentoja, pitàis kehittàà jotain opiskeltavaa. :P

vitsi tàà on vielàkin kauniimpi kaupunki kuin venetsia!! ja tààllà asuu oikeita ihmisià!! ja tààllà on autoja!!! oon tànààn onnistunu melkein jààmààn auton alle, kun jotenkin koko kapistukset tuntuu niin absurdeilta... tààllà italialaiset nàyttàà italialaisilta, venetsiassa ne nàyttàà...no, niinkuin niità olis laimennettu vàhàn. venetsian italialaisten tyyli on vàhemmàn tyylikàs, niiden ulkonàkò on vàhemmàn tyypillinen (lue: vaaleampi), ne kàyttàytyy vàhemmàn latinosti - joka ei vàlttàmàttà oo mikààn huono asia. :)

tànààn on kàyty medicin museossa, haahuiltu pààttòmàsti ympàri katuja, ja shoppailtu. oon ostanu koruja, kengàt (uskokaa tai àlkàà, mulla oli ihan oikeesti tarve nàille kengille! ;), laukun, hupparin ja vàhàn tuliaisia. niin mukavaa kuin mammonan kuluttaminen onkin, pàivàn paras anti lòytyi kuitenki sarjamurhaajamuseosta. se oli ihan loistava!! kuunneltiin puolitoista tuntia nauhoitettua selostusta viiltàjà-jackistà lapsentappaja-fishiin, ja vàlissà oli valaisevaa infoa milloin mistàkin rikoksenratkaisutavasta. kaikkien unettavan samanlaisten "korkeakulttuurimuseoiden" jàlkeen tàà museo oli aivan ainutlaatuinen!!

huomenna olis tarkoitus kàydà uffizissa ihastelemassa taidetta - jàlleen, ja kiivetà tuomiokirkon tornin kaikki yli 400 rappusta.

menin alakertaan meidàn konsertti/kokoontumissaliin kuuntelemaan musiikkia. siinà omena suussa jàrjestelin ipodia ja kànnykkàà keskenààn riviin sohvalle mun viereen, kun tàn kommuunin yllàpitàjà, katolinen padre tuli huoneeseen. kàytiin seuraavanlainen keskustelu:

"aaa! tuleeko toi omena suomesta?"
"ei, tàà tulee tosta làhikaupasta."
"onko teillà suomessa omenoita, ihan suomalaisia omenoita?"
"joo, on sekà punaisia ettà vihreità, mà pidàn enemmàn punaisista."
"mitàs muuta teillà kasvaa? mansikoita?"
"mansikoita joo, ja sitte muun muassa niità lilan vàrisià pienià hedelmià (ei mitààn hajua mità luumu on italiaksi)"
"luumuja!"
"joo"
(seuraa hetken hiljaisuus, jonka jàlkeen padre kysàisee mietteliààsti):
"ootko sà kristitty?"

multa ehkà nyt jài ton ajatuksenjuoksun punainen lanka lòytàmàttà, mutta mà en vaan kàsità miten arvon padre pààty hedelmistà kristillisyyteen. tai ehkà mun omena muistutti sità eevasta... how nice. ;)

ihan uskomatonta miten kokonaisvaltaisesti pystyy rentoutumaan kun makaa jossain silmàt kiinni musiikkia kuunnellen. tàydellinen henkireikà tàstà kaikesta, nyt jaksaa taas paremmin. mun viimeisin tenttikirja julisti mahtipontisesti, ettà historia ei luo musiikkia, musiikki luo historiaa. yksilòhistoriatasolla joskus joku biisi kolahtaa vàlittòmàsti, ja siità hetkestà làhtien se saa erityismerkityksen. mutta useimmiten musiikki juurtuu vàhitellen siihen aikaan ja maisemaan jossa sità kuuntelee, ja siità tulee kuin huomaamatta osa henkilòkohtaista historiaa. tànààn oon musiikkia kuunnellessani ollu helsingissà. oon nàhny kuvia paikoista ja ollu tilanteissa, joita en edes muistanu, ja osa niistà tilannekuvista on ollu valokuvamaisen tarkkoja. muistan jopa mità niissà tilanteissa ajattelin, mità silloin tunsin. pàànsisàinen valokuva-alumi tunnekartalla maustettuna. mahtavaa!!

juuri nyt on kovin ikàvà helsinkiin............................

top 3 biisit joita kuunnella sateisena pàivànà:

-bach: air
-u2: electrical storm
-francesco de gregori: buonanotte fiorellino


top 3 làhipàivien àrsyttàvimmàt asiat:

-tentti, joka lykkààntyy jo kolmannelle pàivàlle koska kuulustelija on orgasinointikyvytòn urpo!!
-làpimàràt kengàt
-hc-pitkàt jonot ruokakaupoissa


top 3 parasta asiaa, johon heràtà aamulla:

-vapaapàivà
-vaimea pianonsoitto alakerrasta
-auringonpaiste


top 3 kàtevimmàt:

-valmiiksi pussitettu salaattisekoitus (vain vihreà salaatti, muut saa lisàtà ite ;)
-oikopolut joita turistit ei tiedà
-mun ja mun huonetoverin tyònjako siivouksessa: se vie roskat ja mà imuroin. asiasta ei oo koskaan edes keskusteltu! :D


top 3 toimimattomimmat:

-italialainen tenttijàrjestelmà
-mun huoneen netti
-rahankàytòn sàànnòstely.....