IRC-Galleria

Femina semper, femina est.Maanantai 30.06.2008 20:06

Juhannuspäivän illalla tuli mieleen, että yhteen aikaan puhuin jokseensakin sujuvaa latinaa. Pueri rogat: "Quo vadis!?" Ja sitä linjaa. Todisteena tästä kaivoin vinttikomerosta lukioaikaiset arkistoni ja lueskelin samalla tenteissä kirjoittamiani aineita. Ihan järkyttävää suttua. Miten olen saanut niistä niin hyviä numeroita? Pärstäkerroinlukuja? Vai saiko pelkillä isojen kirjainten ja pisteiden oikeille kohdilleen sijoittamisella hyviä arvosanoja? Niin sekavia lauseita ja tekstejä sieltä löytyi... Ja mikä YTL:n tarkistajia on vaivannut, kun eivät nekään pompauttaneet mitään yo-kokeistani?! Ceterum censeo, Carthaginem esse delendam! Tämän olin kokeeseenkin kirjoittanut.

No, tässä murheen alhossa kieriskellessäni, oman heikkouden kohdatessani näin julmalla tavalla, maailmankatsomukseni muuttui. Olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että lukiossa olin kaikista fiksuimmillani, joten tällä hetkellä minun täytyy olla varsin typerä. Kun sitten puhelinmyyjä soitti, en tapojeni vastaisesti alkanutkaan heti valehdella ja rähistä, vaan vastasin tuolle lajitoverille, ihmisten pohjasakalle, ystävällisesti ja rauhallisesti. Meillä oli oikein mukava tuokio puhelimessa. Keskustelun päätteeksi tunsin syvää rauhaa. Miettikää nyt, lehtimyyjän soiton jälkeen. Miten se edes on mahdollista?

Elämä on kummallista. Ja kuolema sitäkin kummallisempaa. Eipä päivääkään, kun olin siirtynyt halki Suomen mieheni sukulaisen hautajaisiin. Tämä rajuun sairauteen menehtynyt vanha täti oli kaukaista sukua, mutta paljon tekemisissä appivanhempieni kanssa. Hautajaisten protokolla menee niin, että lähimmät sukulaiset laskevat kukkalaitteensa ja sanovat muistosanansa ensimmäisenä. Sen jälkeen edetään lähimpien sukulaisuussuhteiden mukaan ja muistetaan arkun luota lähtiessä vielä nyökätä lähiomiaisille osaanoton merkiksi. Haudatulla ei ollut omia lapsia, joten tällä kertaa lähisuku (sisarten ja veljien lapset) hoitivat muodollisuudet kalpeina ja vakavina, mutta heidän surunsa oli osaaottavaa surua, ei rakastaan surevan surua. Tuntui pahalta katsella, miten yksinäiseltä vainajan elämä näytti, perhe ympäriltä oli jo mennyt edeltä. Mutta mitä pidemmälle muistajien joukko eteni, sitä voimakkaammiksi kävivät surunilmaisut. Vainajan ystävien oli vaikea saada sanaakaan suustaan. Ja he, haudatun läheisimmät, kävivät tuon protokollan mukaisesti haudalla viimeisinä.

Koska elämä on lyhyt, päätin perustaa bändin. Kaikkihan sitä nyt tähtiin haluavat. Minun bändini nimeksi tulee Takaraivo. Niin, tulipahan nyt vaan mieleen. Autoillessa ympäri kotimaan sitä on aikaa miettiä tällaisia asioita. GinGinillä ajellessa on myös se etu, että voi samalla ottaa ihoa hiveleviä jalkakylpyjä - ainakin jos sataa vettä. Ei kai sitä nyt ihan joka kohdassa autossakaan tarvitse peltiä olla.

Autoillessa sain myös muutamia eläinpelipisteitä.
Iso lintu: 3p. (Ehkä joku haukka!)
Hevonen: 5p.
Hevosen taakse kohteliaasti ja jopa hieman pelokkaasti pysähtynyt GinGin: 5p.
Pysähtyneen GinGinin ohittava Seat, joka siten ajaa hevosta takaa kilometritolkulla: -29p.

Melkein nähdyistä karhunpojista olisi voinut laskea mukaan pari pistettä. Mökkinaapuri oli nähnyt muka.... Minä vähän epäilen! Olen nähnyt kyllä maahisia ja menninkäisiä useaankin otteeseen, mutta montako kertaa olette nähneet karhuja?! Nii'in... Kyllähän sitä aina lapsia pelotellaan jos minkämoisilla otuksilla, mutta tämä on kyllä aika paksua. Vai että karhuja Suomen metsissä, tai metsissä ylipäätään! En usko, ennen kuin itse omin silmin näen. Ja tähän päivään mennessä en ole nähnyt. Eläinpelissä saa maahisesta 100p, karhusta voisi pistää vaikka 500p ja julistaa pelin siten päättyneeksi.

Niin. Femina semper, femina est.

AngelsPerjantai 13.06.2008 14:30

On sateinen torstai-iltapäivä, kun seison Sydän-Laukaan koulun neuvotteluhuoneen oven edessä. Oven takana haastatellaan erityisopettajan virkaan haluavia. Jännittää niin. Koululla on outo tunnelma: tyhjiä pahvilaatikoita ja luokkien kalusteita käytävillä, kun siivoojat ovat työssään. Tuoksuu jotenkin erilaiselta ja keskusradio pauhaa joka käytävällä.

Tämä on kolmas haastattelu tässä koulussa vuoden sisään. Edelliskerralla en pystynyt hengittämään, joten nyt keskityn syvähengitykseen. Kädet tärisevät, suu kuivaa, sydäntä ei rauhoita mikään. Rukoilen, jospa Luojan läsnäolo auttaisi.

Ja ihme tapahtuu: radiosta kuuluu Robbie Williamsin "Angels". Naurattaa!


***

Ja ihme tapahtuu: Minä sain viran Laukaasta!

Run for you jobPerjantai 30.05.2008 17:17

Viimeinen oikea koulupäivä, aurinko paistaa täydeltä terältä. Mäntyjen juurella tuoksuu makea kanervikko, maa pöllyää ilmaan kuivana. Pesäpallokentän reunalla istuu koko koulu, kiireettömänä ja tylsistyneenä. Minäkin, nahkakengissäni ja hameessani. Lippis jäi kotiin, kaulahuivista saa onneksi hiuksille suojaa ja aurinkolasit auttavat häikäisevään päivään.

- Vielä me tarvittais naisopettajia pelaamaan.

Tämä on jo toinen kerta kun pyydetään tänään! Enkä koskaan aiemmin ole pelannut mestaruusottelussa. Ja nyt minua ihan oikeasti pyydetään mukaan! Joo, tiiän. Tää on ystävyysottelu ja hyvässä hengessä. Kukaan toisista opettajista ei taida tietää, että peliin mennään joko satasella tai ei mitään. Häviötä itketään nurkan takana jos ei jo kentällä. Tuomarin solvaan mennen tullen. Ei, tätä ei arvata ja niinpä minäkin heilun kentän takarajalla ikihikinen räpsä kädessä.

Siellä, hiekkaa otsalla ja suussa, visertävän pillin erilaisin tuntemattomin koodein laulaessa, vaivun jonnekin yläasteen liikkatunneille. Piirrän salaa maahan nimmarin hiekkaan, niin kuin aina ennenkin. En minä niitä palloja kuitenkaan kiinni saa. Auringon kuvia silmissä yritän erottaa opettajat oppilaista ja kannustaa oman joukkueen pelaajia.

Muistoja valuu mieleen. Iltapäiviä Piippaharjun urkkakentältä, Jari löi pallon Olkkolan pellolle saakka. Kerran koululla satoi kaatamalla ja me hölmöiltiin kentällä niin, että sijaisope-Arja nauroi ihan kippurassa.

Lyön. Eka osuu, sen jälkeen ei. Ei se mitään, muut lohduttavat. Varpaat nahkakengissä ovat kuin tulessa, helmoista pitää pitää kiinni pesien välillä, ettei nolaa itseään muutenkin kuin urheilemalla julkisesti. Mutta palot tulevat niin nopeasti, että kohta olen taas takakentän hiljaisessa auringossa. Unelmissa. Muistoissa. Häikäisyssä.

Kunnes kentän reunalle piirtyy tuttu hahmo. *Koulutoimenjohtaja.*
Jokainen liike kentällä näkyy nyt minussa. Olen tulta. Pitää sinnitellä, etten syöksy etukentän näpyjä kaappaamaan. Saan pallon kiinni. Osaan heittää, isken upeita lyöntejä. Teen juoksun.

Olen muuttunut tiimipelaajaksi, joka loistaa omilla vuoroillaan. Olen täynnä adrenaliinia, ja samalla tuomarin moittiminen jää. Minä pelaan työni edestä. Kaikki tai ei mitään. Viimeinen mahdollisuus tehdä itsensä korvaamattomaksi.

* * *

Hävittiin kaks-nolla.

Ysit oli ihania. :)

2. finaaliKeskiviikko 21.05.2008 17:16

Koska veikkaukseni ekasta finaalista oli niin onnistunut (olisinpa kirjoittanut sen ylös), tässä toinen:
Islanti
Ruotsi
Turkki
Sveitsi
Kroatia
Tanska
Bulgaria
Georgia
Albania
Ukraina

Vaikka toivon kyllä että sen sokean georgialaisen sijaan pääsisi mukaan melkein kuka vaan. Vaikkas Irlannin naakka takaisin kehiin! =)

Mutta miten multa oli mennyt ohi se Venäjän virallinen ennakkokatseluvideo, jossa Evgeni Plushenko luisteli taustalla? On se niin ihku, että meni koko biisi aivan ohi ja melkein jo äänestin Venäjää.

Äitien tekemääTorstai 15.05.2008 20:03

Saarioinen boikottiin!

Ihan rehellisesti sanottuna: Minulta pääsi itku, kun näin ensimmäisen kerran uusimman "Äitien tekemää ruokaa" -mainoksen. Siinä kaksi lasta leikkivät kotista leikkimökissä. Pieni poika ei saa ruoanlaittovuoroa tytön touhotukselta. Tyttö vielä toteaa pitkin nokkaansa, että hän saa määrätä koska on äiti.

Kuka haluaa äitien tekemää ruokaa, jos äiti on tuollainen biaatch?

Mä alan kyllä isona isäksi.

OBAMA! ...eliKeskiviikko 14.05.2008 23:12

**** TUU UBUNTU TUU TUU TU-DUU! ****

= Tuomion torvien kajahduksia.


Hei hei äm-irk.


Hellät hyvästit. Ahdistus ja suru ovat käsittämättömät.

(Mä luulin, että kiinnyn paikkoihin, mutta ilmeisesti kiinnyn myös tietokonesovelluksiin?! Tää on ihan hivenen verran sairasta, näin varovasti arvioituna.)

Era stupendoLauantai 10.05.2008 15:22

Sveitsi voittaa!!

Paolon viisussa kaikki on täydellistä: tähtisilmäinen laulaja, italian kieli, euroviisuballadi, euroviisurytke, häikäisevän viaton hymy, usko tulevaisuuteen, noste, kaikki! Tänä vuonna ehkä äänestän ensimmäistä kertaa :)

Islantia käy sääliksi: hyvä ysäribiisi hassataan euroviisuihin. Azerbaidzanilla oli mieletön video ja ei kai biisikään huonompi (lisäksi tulee Azer-juttuja mieleen heti Päivin kertomina :)). Turkin biisistä tykkäsin kans, sen bändin levyn vois ostaa. Israelin laulaja on ihan varmasti Dana International itse. Norjan soisin voittavan.
Okei, kolmasosa vielä biiseistä näkemättä, mutta oi SVEITSI! Täällä jo lippuasi askartelen!!!

***

Sitte viikon laina: "Se, että meidät on nähty Lostarissa yhdessä, niin hui, voi ei."

No todella! :)

***

Kaikille koululaisille lisäksi hämmästyttävä lisätieto: Täällä galleriassa on sellainen kommentointimahdollisuus. Se on tietysti ollut ihan miellyttävää että palautetta galleriakuvista on tullut irl, mutta jotenkin vesittää sitten tämän sivuston?-) Ja <3 sille nuorukaiselle, joka muistutti vertaisiaan, että tolvanat, ei se galleria mikään irc ole. Oikein! =)

KesälomaLauantai 03.05.2008 23:20

Badenbadenit takapihalla, hiukan palaneita käsivarsia ja kirkas aamuaurinko tien päällä. Siinäpä kesälomaa! Kuinka sitä muistaa maanantaina töihin takaisin...

Ja vaikka kuinka rok on rok, niin kyllä Sunrise Avenue popitti kovasti. Työhaastattelua ennen helpotti
Haberin ulina radiossa:

"I can’t believe it’s all right to cry for what you never lost now"

Ja entäpä Fairytale gone bad! Oh! Oh!
Ja entäs Fight 'til dying!

"We can reach little higher
We can tear down the sky
If something comes on the way we face it as one
Through the tears and the clouds
Through the times when they doubt
If something comes on the way we fight ‘til dying"

Paras kesähän on jo siis takana. Mielestäni parasta tässä kesälomassa oli Keski-Suomen asfalttihurjastelun lisäksi rantasaunan leppeä löyly ja talviturkin heitto ihanan lämpimään veteen. Siistiä, että kerrankin kevät jäi väliin! =)

Show must go on - osa ...yhdeksänsataa...Keskiviikko 16.04.2008 13:58

*Pettymys*

Nyt menee huonostiMaanantai 14.04.2008 00:18

Heräsin ihan maailman äkäisimpänä tänä aamuna. Ei auttanut yhtään, että Futurama oli jo puolivälissä. Ei auttanu yhtään, että MS:lla on ollu alkuperäiskokoonpano keikalla eilen. Ei auttanut yhtään, että naamaan on ilmestynyt fritsuhenkinen raita. Ei siis mikään lontti. Enemmän sitä tyyliä, että olen nukahtanut leukani päälle, iho on kurttaantunut ruttuun ja siitä on syntynyt skraidu. Oi miksi, oi miksi minulla on niin pitkä leuka?! Tiistaina on työhaastattelu, eikä fritsuraidoitettu naama käsittääkseni anna hyvää kuvaa ihmisen elämäntavoista. Onneksi Suomen huippumalli haussa -ohjelmassa opetettiin äsken meikkaamaan. Kyllä tää vielä tästä.