IRC-Galleria

Mieheni teki minulle pitsaa. Luv <3

Mikään, ei siis mikään ei valmenna siihen, että tapaa idolinsa perhemarketin käytävällä aivan yllättäen. Minä en punastele, minulla ei ole siihen mitään taipumusta, mutta tänään helahdin kyllä ihan pinkiksi. Vatsaa kouraisi ja alkoi hihityttämään - oh mikä teinifiilis. Sitä me vanhukset nuoruudesta kaipaamme: näitä positiivisia ensikertalaisen tunteita; kun pieninkin hymy ihastukselta saa tajun heikkenemään.

Pari aamua sitten heräsin kesken Miljoonasateen DVD -julkkareiden. Olin onnistunut pääsemään tilaisuuteen myymään uutta MS-krääsää, esim. "MS-avaimia". Niihin oli kaiverrettu nimet ("Nurro" tai "Hovi" jne) ja avaimen ostettuaan sai siis kuvitella - noh, mitä nyt kukin sitten kuvitteli :)

Juhlatila oli koristeltu MS-henkisesti. Saliin oli tuotu kaikkea, mistä biiseissä laulettiin, ja tarkoitus oli, että yleisö sai sitten yrittää yhdistää tavarat sanoituksiin. Osa oli helppoja, vaikkapa se seinään maalattu: "Varokaa meitä ohjaillaan!" Tomujoen taas tajusin vasta herättyäni.

DVD-julkkareissa oli tietysti nähtävillä pätkiä DVD:stä, mutta ikävä kyllä kello herätti ennen niiden herkkujen näkemistä.

Toivon, että tämä oli enneuni...

Pikavisiitti hikiseen pääkaupunkiin poiki kotituliaisiksi kassillisen herkkuja. Walkers-sipsejä, kanelilta maistuivia TicTaceja, Gilmoren tytöt -fiilistelyyn PopTartseja ja Calvin&Hobbes -fiilistelyyn minivaahtokarkkeja kaakaoon. Huimin hankinta oli kuitenkin kofeiiniton Diet Coke. Mitä kolamiiniin jää jäljelle, kun siitä otetaan pois kofeiini ja sokeri? Vastaus: Nokian johtovettä. Loistotuote!

Onneksi tuo Behnfordsin kauppa on HKIssä asti ja netistä ei parane lähteä tilailemaan vesijohtovettä. Rahat eivät kyllä riittäneet kaikkiin niihin hankintoihin mitä olisin halunnut tehdä, siitä kaupasta olisi voinut ostaa yhden kaikkea.

Gourmetmatkani jatkui kotikaupungin Tukatakanaan. Siellä saa nykyisin tilata listalta mitä vain hintaan 12,80. Ihan tolkutonta! Ja tolkuton oli myös se määrä, jonka söimme. Tukatakana! Nykyisin tukata myös anka. Suosikkiannostani "Kana-sieni-bambunverso" oli täydellistetty: "Kana-sieni-bambunverso-katkarapu". OOH!

Ja kun kerran on laittanut puolen kuukauden kauppalaskuun riittävän rahan menemään, niin samallakos toisenkin puolen tuhlii? Eilen söin mm. sherrymarinoituja herkkusieniä ja valkosuklaalla maustettua espanjalaista paahtovanukasta. Taivaallista.

Ja teitä varmaan ihan sikana kiinnosti, että mitä meitsi on syönyt viimeisen viikon aikana. :)

Kun on itse tehnyt asiakaspalvelutyötä toista vuosikymmentä, osaa itse olla äärimmäisen ärsyttävä asiakas. Harvoin tarvitsee; teini-iän ohitettuani olen lähes poikkeuksetta saanut hyvää ja kohteliasta palvelua. Tänään kuitenkin kilahdin pankissa pahemman kerran. Pankit uusivat laitteistoaan ja palvelumaksut kallistuvat - vaikka minä raukka yritän vain säästää! Uusi, kalliimpi tapa maksaa laskunsa (!) olisi nyt otettava käyttöön ja ikävä kyllä, mielipiteeni tästä asiasta sai kuulla joku solmiokaulainen kesätyöntekijä.

"Vai on korotus 60 sentistä euroon mielestäsi pikkuraha! Etkö sinä poika osaa prosenttilaskua!? Saat pistää samalla prosentilla minulle palkastasi lohkon, jos se kerran tuntuu pieneltä korotukselta!! Kuinka voi olla, että tätä korttia ei enää myönnetä, jos viikko sitten olisin sen toisesta konttorista saanut? Miksi MINÄ joudun maksamaa palvelujen huononemisesta!?"

No, loppujen lopuksi selvisi, että minä en osannut laskea tuota vaatimaani prosenttilaskua ja tarjoamani korttikin oli jonkun toisen nimissä. Että silleen.

Meidän Riepu :(
Nyt mennään jo voimakkaalla sivutuupparilla eteenpäin, lääkepökkyrä, oksentelua, irroitettu ja irronnut kynsi vuotavat visvaa ja verta. Sellaiset kynsihoidot tässä kunnassa! (Eläinlääkäri oli oikeasti jättekiva.)

Viime yönä näin unessa Olkkolan kartanon suuruutensa päivinä. Olkkola viipyy unissa usein: välillä todenmukaisena, rapistuneena talona tai niin kuin nyt, jättimäisenä herraskartanona. Olen ollut siellä varmasti edellisessä elämässäni piikana :) Tosin sukutarina kertoo, että menetimme sen korttipelissä nykyisille omistajille.

Menetetty suuruus, siis.

Upea uni: syksy, tuulta, ilmakuvia. Hyvä aamu herätä :)

Ihana oli ajella kotiin Hanksulta. Fiilistelin Laukaan kauneutta ja ihanaa kesäpäivää. Ihana Laukaa!

JA SITTEN! Olinko mennyt jotain galleriapäiväkirjaan hehkuttelemaan, että virka ja kaikkea?! Siitä kostona, että Laukaa tuntui ihanalta ja pysyvyys täällä oli taattu, vuokranantaja soitti.

Tämän puhelun seurauksena nyt julkisesti pyydänkin anteeksi kaikkea sitä meteliä, jonka olen naapureilleni aiheuttanut.

Oi kohtalo, ihmettelen teatraalisuuttasi. Nyt kun on virka, niin hankin sit häädön. REILU MEININKI VAI MITÄ!?!

Äbydi äbydi tsibadi, niin kuin yksi tuttu poika sanoi yhtenä juhannusaamuna.

Sen verran ihmistä väsyttää! En vaan haluais mennä nukkumaan, kun on ollut niin mahtava päivä. Väsymys on ainoastaan kirkastanut eilisen muistojen säteilyä.

Nyt on tyttö rätti.

Juhannuspäivän illalla tuli mieleen, että yhteen aikaan puhuin jokseensakin sujuvaa latinaa. Pueri rogat: "Quo vadis!?" Ja sitä linjaa. Todisteena tästä kaivoin vinttikomerosta lukioaikaiset arkistoni ja lueskelin samalla tenteissä kirjoittamiani aineita. Ihan järkyttävää suttua. Miten olen saanut niistä niin hyviä numeroita? Pärstäkerroinlukuja? Vai saiko pelkillä isojen kirjainten ja pisteiden oikeille kohdilleen sijoittamisella hyviä arvosanoja? Niin sekavia lauseita ja tekstejä sieltä löytyi... Ja mikä YTL:n tarkistajia on vaivannut, kun eivät nekään pompauttaneet mitään yo-kokeistani?! Ceterum censeo, Carthaginem esse delendam! Tämän olin kokeeseenkin kirjoittanut.

No, tässä murheen alhossa kieriskellessäni, oman heikkouden kohdatessani näin julmalla tavalla, maailmankatsomukseni muuttui. Olen kyllä aina ollut sitä mieltä, että lukiossa olin kaikista fiksuimmillani, joten tällä hetkellä minun täytyy olla varsin typerä. Kun sitten puhelinmyyjä soitti, en tapojeni vastaisesti alkanutkaan heti valehdella ja rähistä, vaan vastasin tuolle lajitoverille, ihmisten pohjasakalle, ystävällisesti ja rauhallisesti. Meillä oli oikein mukava tuokio puhelimessa. Keskustelun päätteeksi tunsin syvää rauhaa. Miettikää nyt, lehtimyyjän soiton jälkeen. Miten se edes on mahdollista?

Elämä on kummallista. Ja kuolema sitäkin kummallisempaa. Eipä päivääkään, kun olin siirtynyt halki Suomen mieheni sukulaisen hautajaisiin. Tämä rajuun sairauteen menehtynyt vanha täti oli kaukaista sukua, mutta paljon tekemisissä appivanhempieni kanssa. Hautajaisten protokolla menee niin, että lähimmät sukulaiset laskevat kukkalaitteensa ja sanovat muistosanansa ensimmäisenä. Sen jälkeen edetään lähimpien sukulaisuussuhteiden mukaan ja muistetaan arkun luota lähtiessä vielä nyökätä lähiomiaisille osaanoton merkiksi. Haudatulla ei ollut omia lapsia, joten tällä kertaa lähisuku (sisarten ja veljien lapset) hoitivat muodollisuudet kalpeina ja vakavina, mutta heidän surunsa oli osaaottavaa surua, ei rakastaan surevan surua. Tuntui pahalta katsella, miten yksinäiseltä vainajan elämä näytti, perhe ympäriltä oli jo mennyt edeltä. Mutta mitä pidemmälle muistajien joukko eteni, sitä voimakkaammiksi kävivät surunilmaisut. Vainajan ystävien oli vaikea saada sanaakaan suustaan. Ja he, haudatun läheisimmät, kävivät tuon protokollan mukaisesti haudalla viimeisinä.

Koska elämä on lyhyt, päätin perustaa bändin. Kaikkihan sitä nyt tähtiin haluavat. Minun bändini nimeksi tulee Takaraivo. Niin, tulipahan nyt vaan mieleen. Autoillessa ympäri kotimaan sitä on aikaa miettiä tällaisia asioita. GinGinillä ajellessa on myös se etu, että voi samalla ottaa ihoa hiveleviä jalkakylpyjä - ainakin jos sataa vettä. Ei kai sitä nyt ihan joka kohdassa autossakaan tarvitse peltiä olla.

Autoillessa sain myös muutamia eläinpelipisteitä.
Iso lintu: 3p. (Ehkä joku haukka!)
Hevonen: 5p.
Hevosen taakse kohteliaasti ja jopa hieman pelokkaasti pysähtynyt GinGin: 5p.
Pysähtyneen GinGinin ohittava Seat, joka siten ajaa hevosta takaa kilometritolkulla: -29p.

Melkein nähdyistä karhunpojista olisi voinut laskea mukaan pari pistettä. Mökkinaapuri oli nähnyt muka.... Minä vähän epäilen! Olen nähnyt kyllä maahisia ja menninkäisiä useaankin otteeseen, mutta montako kertaa olette nähneet karhuja?! Nii'in... Kyllähän sitä aina lapsia pelotellaan jos minkämoisilla otuksilla, mutta tämä on kyllä aika paksua. Vai että karhuja Suomen metsissä, tai metsissä ylipäätään! En usko, ennen kuin itse omin silmin näen. Ja tähän päivään mennessä en ole nähnyt. Eläinpelissä saa maahisesta 100p, karhusta voisi pistää vaikka 500p ja julistaa pelin siten päättyneeksi.

Niin. Femina semper, femina est.