IRC-Galleria

Aamulla heräsin mojottavaan hätään. Kakka pakotti minut pöntön pariin. Väänsin parit kunnon lörtsyt ja hätä helpotti. Ulosteeni ei haissut tavanomaisen katkeralla, enemmänkin jouluisan miedolle. Ehkä se johtui mandariineista joita ahmin eilen roppakaupalla!

Aamukakan jälkeen pieraisin. Kerran. Pystyin haistamaan ja maistamaan mandariinin suloiset aromit. Kyllä pierussakin on omat lystinsä, jos siitä pystyy ottamaan kaiken ilon irti!

Söin, join kaljaa, ja katsoin idols hässäkkää televisiosta. Mikseivät muut puhu kakasta? Oloni tuntuu oudolta ja yksinäiseltä kun muut eivä mukamas edes ulosta tai päästä orgaanisia aromeitansa sponttaanisti ulos kehostansa!

Ovatkohan historian suurmiehetkin ulostaneet ja piereskelleet? En tiedä. En ole elänyt keskiaikaa, "synkkääaikaa" (jolloin kakka ja metaani olivat ehkä jopa muodissa). Ehkä evoluutio on vienyt kakan ja pierun loitollemmalle arkielämästämme, ihmisyydestä... Siteerakseni suurta ajattelijaa, filosofian opettaja XXXX XXXX:stä, " Kakka on kaiken alku ja loppu!", lisätäkseni tähän oman ajatelmani, "pierua on siinä välissä".

Piereskely on siis vähän niinkuin asemasotaa, ilman voittajaa. Kaikki valittaa, mutta todellista pierunsankaria tuskin löytää. Kakoista löytyy enemmän eroja. Niillä voi puolustaa, tai hyökätä vihollista vastaan suoraan ja julmasti.

Silja ei ole vastannut kakkaviesteihin pitkään aikaan. Seksipuhelukin jäi väliin keskiviikkona. Olen hieman pettynyt, mutta aamukakan ajatteleminen tuo hyvät ajatukset mieleeni.

Nyt piereskelen taas. Aamulla taas kakalle ja kierto jatkuu...