..koska mun sydän paranee? En tahdo tätä kipua, en tätä epämääräistä pahaa oloa. Tahdon jatkaa elämääni, mut se on mahdotonta kun sä kuljet mukana mun sydämessä =( Joka päivä, useita kertoja, yllätän itseni ajattelemasta kuinka säkin olisit nauranu sille hassulle jutulle, halannut lohdutukseksi kun voileipäni tippui tai kulkenut kämpässä sammuttamassa ylimääräiset valot.. Sä asut mun sydämessä, enkä voi sua sieltä häätää. En voi, siellä sä elät ja olet mun kanssa. Tuska ja ikävä kalvaa mua joka hetki. Nytkin valuu kyyneleet, tekisi mieli laittaa viesti, ihan pieni vaan. Mutta miksi, ei se mitään muuta.. =( Täytyy lähteä töihin.