IRC-Galleria

UNIPÄIVÄKIRJA, osa IISunnuntai 25.02.2007 18:39

Superwoman

Oli koulun liikunta tunti ja urheilukisat alkamassa. Minä en tietenkään ollut järin innoissani, mutta päätin tehdä parhaani kun kyse ooli jostakin hyväntekeväisyys-kampanjasta. Alku menikin hyvin, mutta pian koulun parhaat, kuten Karoliina, menivät menojaan. Välillä kuljettiin juosten, välillä polkupyörällä ja välillä jopa hiihtäen. Minulta alkoivat voimat vähetä.

Voimien vähetessä rata muuttui kuin suureksi, sokkeloiseksi juoksumatto ja rullaportaikko rakennelmaksi. Joka kierroksella tuli merkitä viiva tauluun oman nimen kohdalle. Ja minun viivarivistöni alkoi näyttää yhä huonommalta muiden rinnalla. Ajattelin itsekseni, että on hyvä asia, etten ollut päättänyt käyttää supervoimiani tässä kisassa. Rehellisyys maan perii jne…

Kyllästyttyäni ravaamaan edes takaisin, ja eritoten kyllästyttyäni kavereideni virnuiluun tappioasemastani, päätin käyttää supervoimiani aivan muuhun. Niinpä lennähdin salaisen rakastettuni luo, hakemaan turvaa kylmältä maailmalta. Rakastettuni kertoi minulle hirveitä uutisia, urheilukisoja varten rakennettu suuri ”juoksumattoportaikko” uhkasi koko universumin olemassa oloa.

Vielä hirveämpi uutinen oli, että supervoimistani huolimatta maailman pelastaminen tulisi ehkä maksamaan minulle henkeni. Minun pitäisi räjäyttää rakennelma taivaan tuuliin, ja siinä olisi vaarana jäädä itse alle. Hetkeäkään epäröimättä päätin kuitenkin, että universumin tulevaisuus on tärkeämpi kuin oma henkeni. Hyvästelin rakkaani, ja syöksyin kohti vaaroja.

Niin siinä sitten kävi, että menetin henkeni ja jouduin helvetin liekkeihin. Supervoimieni, suuren henkisen kapasiteettini ja hyvien tekojeni ansiosta pystyin kuitenkin palaamaan takaisin elävien kirjoihin. Ja vain huomatakseni, että koko se maailmankaikkeus, jonka joskus olin tuntenut, oli pois pyyhkäisty ja jäljellä oli vain rippeet.

Universumin rippeitä vartioivat jättiläismäiset titaanit, eivätkä ne aikoneet luopua niistä helpolla. Niinpä jouduin vielä kerran käymään taistoon supervoimieni kantama. Loppujen lopuksi minä voitin kuin voitinkin titaanit, ja aloin yksin rakentamaan uutta maailmaa.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.