IRC-Galleria

..aikaa vaikka mille =) Kyllä kelpaa nauttia huomenna =)

Kuka on nyppiny rusinat mun pullasta? Kuka on kussu mun muroihin? Taidan syödä mysliä aamiaiseks, on meinaan rusinaa ja rousketta. Mut reilu tunti tarttis vielä jaksaa töissä. Vain mennäkseni kotiin nukkumaan, palatakseni samalle astialle puoli kolmelta. Jaa myslikipalle? Ei, vaan työpaikalle; eli syömään sitä rusinatonta pullaa. Mut ravitsee sekin sen verran, ettei pieniä kiviä tartte syödä. En syö kiviä, pieniäkään. Enkä asettele niitä herrojen poluille, vaan pyydän että "an ny yks suolanen silak..."

Saattaa vaikuttaa siltä, että olen päästäni vialla. Saattaa olla, että niin saan ollakin. Tosiasiassa väsymys on jopa luovempaa kuin krapula. Luovuuden hedelmät, ne mitkä nakit silmillä sikiävät, ovatkin sitten tasoltaan sitä-sun-tätä. Väittämättä, että hedelmällisyys krapulasta paranisi. Se tästä nyt vielä puuttuisikin, väsymys ja krapula yhdessä. Korkeakulttuuria. Ah, kuinka odotankaan iloista jälleennäkemistä sänkyni kanssa. Kaiken kruunaa punaiset villasukat, jotka vetäisen jalkaani ennen kuin laulan itselleni "tuu-tuu tupakkarulla..."

Tuntematon työläinen kiittää -pullasta, rusinattomastakin- ja kuittaa.

Working on, still going strong.. Or not? To be or not to be? Being bee or just being me? Feel free, not my cup of tee? You'll see..

Se perhanan lauantaimakkara puri mua taas! Kiristin satulavyötä ja se nappas reidestä kunnon otteella. Ja pelästyi itse ennen ku kerkesin reagoida, hyppäs sivulle. Multa meni tasapaino liukkaalla pihamaalla, joten roikuin ohjissa kontaten maassa. Nyt on sitten kämmenen kokoinen mustelma vasemmassa reidessä, oikea polvi mustelmilla ja oikea olkapää hel..tin kipeä. Mut kyllä sai konikin köniin kun pääsin jaloilleni =/

Ikävä, ikävä, ikävä!!! Mulla on ikävä!!!

Kivasti ollu koko päivän touhua ja tohinaa; aamulla kaupungilla, sit ratsastamassa, illalla lentopalloa ja sen jälkeen vielä kaverin luona iltateellä =) Mieli on tod. hyvä ja unikin on tullu ajallaan. Seuraavat kaks viikkoa on kyllä henkisesti yhtä piinaa. Sen jälkeen asiat on joko paremmin kuin hyvin, tai sit ollaan takaisin lähtöruudussa.. Aika näyttää, sillä välin ajattelin elää muilla osa-alueilla ihan täysipainoista elämää. Ja nyt hetkeks kirjan pariin ja sit aa-aa =)

Mulla on ollu pitkään ongelmana se, etten tahdo saada itseäni ylös sängystä. Siis silloin kun ylipäätään saan nukuttua. Tänä aamuna ongelma ratkesi aivan itsestään, kun huitaisin vesilasin nurin sängylle herätyskelloa kurotellessa. Ei tehny mieli jäädä märkään sänkyyn köllöttelemään ;-)

Okei, tänään ei ollu hyvä päivä mulle ja mun vaatteille. Muistin juuri, miksi en ole käyttänyt yksiä lenkkareita aikoihin. Peukalonpään kokoiset vesikellot kantapäissä ovat tehokas muistutuskeino. Enkä kävelly kuin yhteensä kymmenisen korttelia. Ja puolet niistä kantapää linttaan astuttuna kuin kassi-alma. Kiikutan ne lenkkarit vielä tänään UFF:n keräykseen.

Seuraavaksi hajos lempitakkini vetoketju. Jumittui rintakehän kohdalle. Vartin taistelun jälkeen sain sen auki, likeltä piti etten joutunu leikkaamaan sitä saksilla. Ajattelin kuitenkin, että jos vaikka kävis vaihdattamassa uuden vetoketjun.. Tuon ajatuksen myötä iski tajuntaani myös tieto siitä, missä mun melkein kaikki talvitakkini ovat; ompelijalla. Ovat olleet keväästä saakka. Ovatkohan enää? Hmm, taidan lähteä shoppailemaan huomenna..

Melkein onnellinen, ei vaan uskalla antaa itsensä toivoa liikoja. Eilen oli kivaa, vaikka olinkin kotona jo yhdeltätoista. Makasin eteisen lattialla ja potkin korkkarilla reiän seinään, fiksua =/ Kiitos eilisestä Niinalle, Cameronille, Ristolle ja Pulkkiselle, ja tietty kaikille muille jotka paikalla oli!!!!

On raskasta olla töissä kun elämä on mitä on. Onneks ei oo montaa tuntia jäljellä. Oon varmaan silti seonnu lopullisesti; henk.koht elämä kusee, työt stressaa ja unettomuus vaivaa, ja silti oon ollu tänään äärimmäisen hyvällä tuulella. Feikkiä, joo. Mut feikkaan niin hyvin että itsekin uskon.