IRC-Galleria

Käytii muksun kaa neuvolas tänää ku miun piti käydä tuota alakertaa näyttää.. Yks tikki repes, liian lähelle reunoja kai oli ommeltu, ja aiheutti säikytyksen ku kirveli ja verta tuli iha kiitettävästi. Onneks ei ollu muuta.

Poika oli sit mukana ja nukku autoistuimes ku äiti tutkittii ja simahti takas ku puettii päälle ja hänet laitettii takas sinne <3

Poika on saanu painoa lisää 260g sit torstain eli kokonais paino on 3930g
ja pituus jo 52,3cm eli hyvää vauhtia kasvaa.

Neuvolatätin kommentit pojasta neuvolakorttiin:
Jäntevä vauva. Vastasyntyneen refl.normaalit, paino noussu todella hyvin rintamaidolla. Iho ok. Napa varsi irronnu,napa siisti. Suu ja silmät siistit.

> Nämä lainaukset ovat kaikki kirjasta Disorder in American Court
> ja ovat asioita, jotka ihmiset ovat tosiaan sanoneet oikeudessa, sanasta sanaan.
>
>
> Kirjan ovat julkaisseet amerikkalaiset oikeuskirjanpitäjät, jotka ovat
> kärsineet mielettömiä tuskia joutuessaan pysymään rauhallisina, kun
> näitä sananvaihtoja on käyty.
>
>
> ASIANAJAJA: Oletteko seksuaalisesti aktiivinen?
>
> TODISTAJA: En, mä vaan makaan.
> ____________________________________________________________
>
> ASIANAJAJA: Mikä [vaihde] teillä oli päällä törmäyshetkellä?
>
> TODISTAJA: Guccin svetari ja Reebokit.
> ______________________________________
>
> ASIANAJAJA: Tämä myasthenia gravis, vaikuttaako se muistiinne ollenkaan??
>
> TODISTAJA: Kyllä.
>
> ASIANAJAJA: Ja millä tavoin se vaikuttaa muistiinne?
>
> TODISTAJA: Unohtelen asioita.
>
> ASIANAJAJA: Unohtelette? Voitteko antaa esimerkin unohtamastanne asiasta?
> _____________________________________
>
> ASIANAJAJA: Mikä oli ensimmäinen asia, minkä aviomiehenne sanoi tänä aamuna?
>
> TODISTAJA: Hän sanoi: Missä olet, Cathy?
>
> ASIANAJAJA: Miksi te siitä sitten niin hermostuitte?
>
> TODISTAJA: Minun nimeni on Susan!
> ______________________________________
>
> ASIANAJAJA: Onko tyttärenne ollut koskaan tekemisissä voodoon kanssa?
>
> TODISTAJA: Joo, moleet.
>
> ASIANAJAJA: Voodoon?
>
> TODISTAJA: Joojoo.
>
> ASIANAJAJA: Joojoo?
>
> TODISTAJA: Joo, voodoo.
> ______________________________________
>
> ASIANAJAJA: Niin, tohtori, eikö ole totta, että jos henkilö kuolee
> unissaan, hän ei tiedä sitä ennenkuin seuraavana aamuna?
>
> TODISTAJA: Läpäisittekö ihan tosissanne pääsykokeen?
> ____________________________________
>
> ASIANAJAJA: Nuorin poikanne, kahdenkymmenen yhden ikäinen, kuinka vanha hän on?
>
> TODISTAJA: Uh, tuota, kaksikymmentä yksi.
> ________________________________________
>
> ASIANAJAJA: Olitteko läsnä, kun teistä otettiin tama kuva?
>
> TODISTAJA: Yritätkö kusettaa mua?
> ______________________________________
>
> ASIANAJAJA: Siis lapsenne siitettiin elokuun kahdeksantena?
>
> TODISTAJA: Kyllä.
>
> ASIANAJAJA: Ja mitä teitte sillä hetkellä?
>
> TODISTAJA: Tota, kai mä sitten olin panemassa!
> ______________________________________
>
> ASIANAJAJA: Teillä on siis kolme lasta?
>
> TODISTAJA: Kyllä.
>
> ASIANAJAJA: Kuinka moni on poika?
>
> TODISTAJA: Ei yksikään.
>
> ASIANAJAJA: Onko lapsissanne tyttäriä?
>
> TODISTAJA: Pilailetteko te? Arvoisa tuomari, luulen, että minun on vaihdettava
> lakimiestä. Voinko saada uuden lakimiehen?
> ______________________________________
>
> ASIANAJAJA: Miten ensimmäinen avioliittonne päättyi?
>
> TODISTAJA: Kuolemaan.
>
> ASIANAJAJA: Ja kenen kuolemaan se päättyi?
>
> TODISTAJA: No kenenköhän kuolemaan luulisitte avioliittoni päättyneen?
> ______________________________________
>
> ASIANAJAJA: Voitteko kuvailla henkilön?
>
> TODISTAJA: Hän oli keskipituinen ja hänellä oli paksu parta.
>
> ASIANAJAJA: Oliko hän mies vai nainen?
>
> TODISTAJA: No arvaapa.
> _____________________________________
>
> ASIANAJAJA: Tohtori, montako ruumiinavausta olette tehneet kuolleille henkilöille?
>
> TODISTAJA: Teen kaikki avaukset kuolleille henkilöille. Haluaisitteko
> kenties muotoilla kysymyksenne uudelleen?
> ______________________________________
>
> ASIANAJAJA: Vastatakaa KAIKKIIN kysymyksiin SUULLISESTI, ymmärrättekö?
> Mitä koulua kävitte?
>
> TODISTAJA: Suullisesti.
> ______________________________________
>
> ASIANAJAJA: Muistatteko ajan, jolloin tutkitte ruumiin?
>
> TODISTAJA: Ruumiinavaus alkoi illalla puoli yhdeksän.
>
> ASIANAJAJA: Ja herra Denton oli silloin kuollut??
>
> TODISTAJA: Ei, hän istui pöydälläni ja taivasteli, kun tein hänelle ruumiinavausta.
> ____________________________________________
>
> ASIANAJAJA: Oletteko pätevä antamaan virtsanäytteen?
>
> TODISTAJA: Huh....oletteko pätevä kysymään tuollaista?
> ______________________________________
>
> Ja paras viimeiseksi:
>
> ASIANAJAJA: Tohtori, tarkistitteko hänen pulssinsa ennen kuin aloititte ruumiinavauksen?
>
> TODISTAJA En.
>
> ASIANAJAJA: Tarkistitteko verenpaineen?
>
> TODISTAJA: En.
>
> ASIANAJAJA: Tarkistitteko, hengittikö hän?
>
> TODISTAJA: En.
>
> ASIANAJAJA: Joten sitten on mahdollista, että potilas oli hengissä
> ennenkuin aloititte ruumiinavauksen?
>
> TODISTAJA: Ei.
>
> ASIANAJAJA: Kuinka voitte olla siitä niin varma, tohtori?
>
> TODISTAJA: Koska hänen aivonsa olivat purkissa pöydälläni.
>
> ASIANAJAJA: Vai niin, mutta olisiko potilas voinut olla siitä
> huolimatta hengissä??
>
> TODISTAJA: Kyllä, on mahdollista, että hän olisi siitä huolimatta
> ollut hengissä ja harjoittanut tointaan lakimiehenä.

elukoitte eka reagtio. Lissu oli nii onessaa ku tulin kotiin että teki ilopissit ja inis ku syötävä. Viivi suuttu ku en moikannu häntä heti vaa kävelin ohi ja nyt mököttää. Kovasti ovat haistelleet ja ihmetelleet muksua. Lissu kävelee perässä ja nytkii nukkuu sängyn vieressä. Viivi on vähä etäisempi. saa nähdä etä kui lähtee sit kunnol tästä tää menee..

Kiitoksia kaikille onnitteluista. Kyllä siis poika tuli. (Onnittelut oikein veikainneille :D oisko joku 70-80% veikannu näin)
Tragetisetmitat syntyessä vielä kerran
paino 3,7kg
pituus 51,5cm
pipo 34,5cm

Kotiutus mitat
pituus sama
paino 3670g (alimmillaa 3590g)
pipo 36cm (eli synnytyskanavassa oli pää hieman venyny)

Eli siis sunnuntai meni niin että 10.00 olimme osatolla ja meidät otettii vastaan ja ohjattiin lepohuoneeseen oottamaan omaa hoitajaa joka ohjaisi huoneeseen. Sain kaikki sairaalavaatteet yms jo valmiiksi mutta luvan pitää nii pitkää ku halusin omat vaatteet päällä tai kunnes käsky tuli.

Sitte huoneesee ja käyrille kuuntelee muksun sydäntä ja kahtomaa tapahtuuko kohdussa mitää.
Noin 40min olin käyrillä ja joitakin lieviä supistuksia tuli ja muksun sydänäänet kuuluivat hyvin ja vaihtelevasti. Sieltä sitte lääkärille ultrauksee, kohdunkaulan tilantee tarkastukseen ja kuuntelee miten lähetää asiassa etenemää.

Sain sen ihme käynistyslääkkeen puolikkaaan (nimi joku hepreaa) ja sit oli suunnitelmissa että 4h päästä toinen puolikas ja jos ei mitää vieläkää ni uudellee 4h päästä viiminen ja sit ootettas aamuu jollo saisin taas sen puolikkaan, laitettas tippaan ja lapsivedenkalvot puhkastas ku olin kummiskii löysästi 2cm auki ja kanavaa noin 1cm jäljellä ni se saattas sit auttaa ja alkaa hitaasti lähteä liikkeelle. Veikkasin ihe että keskiviikkona olis muksu sylissä. En nimittäin uskonu että ekan tapletinpuolikaan jälkeen jo alkas tapahtua. Menin huoneesee, sain ruuan ja söin. Samalla tuumattii ukon kaa että lähtee käymää kaverillaa että ku 12 aikaan joudun taas käyrille niin käyn sit 1aikaa nukkuu ku pääsen siit pois ni turhaa hää siel on. Eli siis 11.30 nappasin lääkkeen naamaa.

noin 11.50 tuli eka heikko supistun jo jonka ihekkii tunsin. Naureskelin että kuvittelen vaan. No käyrässä niitä sitte näky ja tunti siinä meni tukaillessa. Viiminen 10min oli yhtä tuskaa ku mieli teki liikkeelle mutta piti vaa maata paikallaa ja kuunella. Olivat jo nii inhottavia ja tulivat mite sattu.

No käyriltä päästyä lähin kävelee kanttiinii ku sain luvan liikkua sairaalan alueella, jopa ulkona jos vaa uskalsin. tapasin tutun hissiaulassa ja siinä jo alko tuskailut uudellee. Mietin hetken että lähenkö ollenkaa kanttiinii mutta päätin mennä naureskelin ihekseni että ei ne kummiskaa kovene.

Soitin enne kanttiinii menoa äidille ulkona että supistuksia tulee ja sillo iski eka iha kunnollinenkii. Meinas jalat mennä alta ja poltti iha kiitettävästi. Tokasin äidille että nyt se on menoa synnytys on lähteny liikkeelle. Kanttiinissa käynnin jälkee soitin myös viel jennalle ja sitte timolle että mikä tilanne on. Sieltä painelin huoneesee ja vaihoin sairaala kamppeet ku alko vessassa raavaaminen ni totesin niiden kanssa helpommaksi. Puolen 4maissa siirryin sit ammeesee ku ei lämpöpussit auttaneet kipuun enää ja jollain piti yrittää saada kipuja lievemmäks. Ammeessa jaksoin kipujenkaa olla noin puoltuntii ja sitte sekää ei enää auttanu vaikka vedenlämpö oli maksimi mitä sai olla. Sieltä pois päästyä taas kahottii tilanne missä alkakerrassa mennää, mitää ei muutosta ei ollu tapahtunu. Aloin kirjoilla omassa mielessä että nää kivut kestää koko yön enne ku muksu on ulkona. Sain kipupiikin että jos se edes vähä autta, puoltoista tuntii meni että edes huomasin vaikutuksen ja puolen tuntii siitä sitäkää enää ei tuntunu. Lähettii ukonkaa viel talsii 7maissa uuden tarkastuksen jälkee marssii käytävää pitki että jos se auttas taas kipuihi. Puol tuntii jaksoin ja sit piti päästä huoneesee kivut koveni vaa ja aloin jo olee turhauhtunu. Hoitaja alko miettimää että mitä tehdää ku ei voi puudutteita vielä antaa ja kipulääkkeet ei auta.

Lääkäri tuli sit 8 aikaa kahtomaa tilannetta ja jos edistystä ei olis tapahtunu ni olisin saanut supistuksia rauhottavaa lääkettä ja homma oltas siltä päivältä jätetty siihe. Lääkärin ilmeestä luulin aluksi että jotain on vialla. Sitten kuultii uutinen, nyt lähettäs synnytys saliin. Olin tunnissa avautunu 2cm ja kohdunkaulan reunoja ei ollu jäljellä yhtää. Siinä samassa tehtii päätös että kalvot rikottas ja annettas miulle epidruaali, vaikka se oli polvileikkauksessi heittäny sydämen sykkeet alas. Muuta kivunlievitys keinoa lääkäri ei keksiny miun allergioiden ja sen tilanteen mukaan.
Ukolle tul kiire viel käyttää koiruus ulkona että kerkee synnytyksee. Annoin puhelimeni hälle et soittaa matkalla äidille ja ilmotta tilanteen. Kävelin synnytys saliin ja jäin odottaa tulevaa.

Nopeesti siit sit kalvot puhki ja epi virtaamaa. Meni joku 20min ku alko helpottaa ja pystyn taas jopa nauramaa. Kätilö kahto kakkosella ja ihmetteli että noinko paljo kivut helpotti. Aikasempaan verrattuna en tuntenu mitää. Olin käyrillä että pystyttii muksun sydämen sykettä seuraa ja supistuksia. Ihessä oli kii tippa ja vieressä valmiina ensiapuvälineet ja elvytysvälineet lääkkeinee jos jotain tapahtuu. Onni oli että mitää ei käyny, ainut homma minkä epi teki ni oli illalla ja seuraavana aamuna syödessä huono olo ja muutenkii simmonen ns sekava.

9maissa olin 5cm auki, puol 10 6cm. Sillo iskettii supistuksia vahvistava tippa ku ne alko hiljenee. 10 aikaa aloin tunte painetta ja kätilö ilmotti ilosena että olen täysin auki, mutta ensaanu alkaa tosi hommiin koska muksu ei ollu rytäkässä kerenny laskutumaa loppuu asti ja oli hieman huonossa asennossa. Takas siis kylellee ja hiljasia ponnistuksi sain tehdä että tarve häviäis ja muksu laskeutus. Puol 11 sit olikii tilanne toinen ja alko tosihommat. Ponnistusten välillä sain kuulla että muksulla on 2krt napanuora kaulanympärillä. Siinä vaiheessa pomppas sydän pari ylimäärästä lyöntiä ja pari jätti pois. Kunno pakokauhua en kerenny tuntemaa ku kuulin kehotuksen ponnistaa taas. 22.41 pieni mies oli sinisenä ja hiljasena simät selällää jalkojen välissä. Ensimmäiset sanani oliva "Se on poika" ja katsoin Timoa. Vastauksena nyökkäsy ja hiljanen niin. Sen jälkeen jäime odottamaan. Hieman happea herättelyä,liman poistoa ja alkoi kitinä. Pojan ilme oli sellanen että missä ihmeessä mie oon ja mitä miulle tehdään. Isi pääsi leikkaamaan napanuoran ja mie san sen jälkee pojan viereeni paidan alle lämpimään. Siinä me sitten tuijotimme toisiamme. En tasan tarkkaa muista tuliko jo ekat kyynelet miulta sillo ku totesin sukupuolen vai vasta sillo ku poju oli vieressä. Olin nii onnesta soikeana.

Miulla todettii pari pientä repeemää joihi laitettii tikit mutta ne kuulema paraneevat nopeasti. välilihaa siis ei tarvinnu leikata ollenkaa. Istukka tuli 10min pojan perässä ulos ja painoin puol kiloo. Pääsin omin jaloin suihkuun ja muksu jäi isille kylpyyn. Siitä sitte syömää, mitä en iha heti malttanu tehdä vaa piti kysellä ja ihmetellä poikaa, laittaa viestejä ja soittaa äidille. Istunkii jo silloin :)

1 jälkee päästii osastolle ja Timo lähti nukkumaa. Hoitaja vei minulta pojan pariks tuntii heidän huomaa koska pojun lämpöätarkkailtii oli hieman alhainen mutta normaalisoituu suht nopeasti.
Sain sitte 3maissa pojan viereeni ja syöttöurakat alkoi kunnolla. Salissa jo syötin ekan kerra mutta se oli haparoivaa verrattuna jo tähä. Pojalla oli iha toinen ote menossa.


Nyt sitte kotona pojan kanssa joka syö hyvin, paino nousussa ja kaikki muukii hyvin. Nukkuu paljo niiku pitääkii ja maha toimii. Tästä siis tämä arki meillä alkaa. Huominen aina näyttää mitä sieltä tuleman pitää.


ps: pitää lisätä että muksu nukkuu onnessaa sylissä ja isi kuorsaa tuossa meidän vieressä <3 miten voikaa olla saman näkösii..

ja jos jaksat lukea tän ni ihme :D

Sunnuntaille sit meni käynistys.. Supistukis heikkoja tulee edellee ni jaksaavat toivoa että käynistys ihestää vaikka keskiviikosta ei ole edistystä tapahtunu..


V:tutus on aika ankara..

Käyrä hyvä ja kaikki muutkii, samanlailla ku keskiviikkona..

Yritän olla hajoomatta enne ku tuo muksu syntyy.. Kiva vaa et ku noit suppareita on tullu jostain kesäkuun alusta lähtien et olinkoha viikolla 30.

7.7 lähtien niiden takia saikulle ja viikol 35 sanovat että jos meno jatkuu samana ni muksu ei kauaa sisäl oo.. Nii joo eipä oo.. Ei haluu sielt ulos :)

Ollu raskausmyrkytys epäilyjä ainakii se 2kpl ja verenpaineet heitelly täs lopussa ain välillä. Silti eivät nää aihetta käynistämiseen vaa elättelevät toivoa..

No sunnuntaina sit viimestää koko show yritetää saaha käyntii...

Yliaikaiskontrolli oli sit tänää

Muksulla kaikki ok. Laskeutunu hitusen. Kohtdun kaulaa vieläkii jäljellä 1cm ja 2sormelle auki. Eli ei edistystä hirveemmin oo tapahtunu. Lapsivesi normaali määrältää ja väriltä. Liikkeet hyvät ja syke kans.

Paino arvio ei paljoo muuttunu et se on sen 3,8kg ainut mikä muuttunu ni pituutta ol kuulema kasvanu (ei vaa sanonu paljo) et viimeks ol vetäny rasvakerrosta ihellee nyt sit käyttäny sen energian pituuskasvuun :D

Perjantaina on sit uus aika 9 aikaa aamul jos ei muksu enne sitä tuu ulos vapaehtosesti. Sillo sit kahotaa käynistetääkö jo sillo vai meneekö viel sunnuntaille. Sillo kuulema viiminen päivä millo antaavat olla. (Vissiikkii, jos on uskomista)

Heikkoja supistuksia tuli koko käyrän ajan et lääkäri ehätteli toivoo jospa ne ottas ja voimistus ihestää.
Tutkimusten jälkee tullukkii kyl 2 voimakkaampaa supistusta mutta mitää kaavaa ei tuntunu niiden välillä olevan ja taas sit ollu hiljasempaa hetken..

Pitää vaa kuulostella ja kahella. Jos vaikka jaksas lenkille lähtee. Näyttää kyl ikävästi siltä että vois vettäkii tulla taivaalta :(

Mutta jatketaa odottelua..

Saikkua 24.7 asti ja varmaan loppu aikakii. 4.8 alkaa virallisesti äippäloma

Supistellua ja selkäkipua kohta kolmeviikkoo takana. Lääkäriltä iso mäkätys miksi ei saikkua aikasemmin annetti tai oo hakenu ku kummiskii simmonen työ missä joudun kyyristelee yms. Paikat onneks viel kii mut pehmeet ja jotain se höpötti et ois kai tuo kohdukaulalyhentynykkii (virolainen lääkäri ni en iha kaikkea kummiskaa saanu selväks).

Nyt sit lepäillä ja koittaa olla vaa. Ei imurointia, hirveesti kyykistelyä eikä pyörällä ajoa. Rauhallista kävelyä saa tehdä ja voinnin mukaan, mutta selkää pitää kuunella.

Vähä ottaa päähä ja varmana hajoon tässä mutta ei voi mitää. Pieni menee kaiken eelle <3
Kuha nyt ainakii pysyis sen 3viikkoo viel mahassa, mielellää tietty loppuun asti ni kaik ois hyvin.

Ihmetteli lääkri sitäkii ku kerroin et kaikki myö sisarukset ollaa ajoissa maailmaa tultuja ja äidillä istukka alkanu irtoomaa jossain vaihees raskautta että miks miulla ei oo ultraa ollu 23.5 jälkeen eikä tietoa millo seuraava on.

No tähä asti kaikki ollukkii hyvin sen oksentelun loppumisen jälkeen mutta pitää vaa ajatella positiivisesti ja koittaa jaksaa. Broidit ja äiti on minuu majottamassa niille jos meinaan yksinäityyteen kotona hajota. Kahtelee nyt mitä täs keksii sit.


Nii ja niit viikkoja on 31+1 tänää

Kuusivuotiaan näkemys koiran tarkoituksesta:

Eläinlääkärinä toimiessani minut kutsuttiin tutkimaan erästä Irlannin
susikoiraa nimeltä Belker.
Koiran omistajat, Ron, vaimonsa Lisa ja heidän pieni poikansa Shane, olivat
kaikki hyvin kiintyneitä Belkeriin, ja toivoivat ihmettä. Tutkin Belkerin, ja
totesin, että se oli kuolemassa syöpään.
Kerroin perheelle, ettemme voineet tarjota tälle vanhalle ja rakastetulle
koiralle mitään muuta kuin eutanasian. Se voitaisiin tehdä heillä kotona, ja
näin saattaa Belker turvallisesti, omien ihmisten ympäröimänä, viimeiselle
matkalleen.
Tehdessämme valmisteluja Ron ja Lisa sanoivat, että voisi olla hyvä, että
kuusivuotias Shane olisi myös läsnä.
Heidän mielestään Shane saattaisi oppia jotakin tästä kokemuksesta.
Seuraavana päivänä tunsin tutun kuristavan tunteen kurkussani katsellessani
Belkeriä ja perhettä, joka ympäröi sitä. Shane vaikutti niin rauhalliselta
silittäessään vanhaa koiraa viimeistä kertaa, että aprikoin, tiesikö hän mitä
oli tapahtumassa. Muutamassa minuutissa Belker nukahti rauhallisesti viimeiseen
uneen. Shane vaikutti hyväksyvän Belkerin poismenon ilman mitään vaikeuksia.
Istuimme kaikki hetken yhdessä puhellen siitä surullisesta tosiasiasta, että
eläimet elävät ihmistä niin paljon lyhyemmän ajan. Shane, joka oli kuunnellut
hiljaisena keskustelua, virkkoi: 'Minä tiedän miksi'.
Yllättyneinä me kaikki jäimme kuuntelemaan. Se, mitä hän sanoi seuraavaksi,
hätkähdytti minua. En ollut koskaan kuullut yhtä lohduttavaa selitystä.
Hän sanoi: 'Ihmiset syntyvät siksi, että he voivat oppia, miten eletään hyvä
elämä. Että rakastetaan ja ollaan kilttejä toisilleen, eikö totta?' Sitten hän
jatkoi: 'No siis, koirat tietävät jo tämän, ja siksi niiden ei tarvitse elää
niin pitkään.'

Elä yksinkertaisesti. Rakasta anteliaasti. Välitä syvästi. Puhu ystävällisesti.

Muista:
jos koira olisi opettajasi, oppisit monia hienoja asioita.
· Kun rakkaasi tulevat kotiin, mene aina iloisena tervehtimään.
· Älä koskaan kieltäydy hupiajelusta.
· Kokemus raikkaasta ilmasta ja tuulesta kasvoillasi on silkkaa hurmiota.
· Ota nokosia.
· Venyttele ennen ylösnousua.
· Juokse, telmi ja leiki päivittäin.
· Hae huomiota ja anna ihmisten koskettaa sinua.
· Vältä puremista silloin kun pelkkä murahdus riittää.
· Lämpiminä päivinä pysähdy makailemaan pehmeällä nurmella.
· Kuumina päivinä juo runsaasti vettä ja lepäile varjoisan puun katveessa.
· Kun olet onnellinen, tanssi ympäriinsä ja heiluta koko kehoasi.
· Riemuitse pitkän kävelyn tuottamasta silkasta ilosta.
· Ole uskollinen.
· Älä koskaan teeskentele olevasi jotain muuta kuin mitä olet.
· Jos jokin tarvitsemasi on haudattu syvälle, kaiva kunnes löydät sen.
· Jos jollakulla on huono päivä, ole hiljaa lähellä ja nyhjäise hellävaraisesti.

NAUTI JOKAISEN PÄIVÄN JOKAISESTA HETKESTÄ

Mökille jätetty

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään. Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää. On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa. Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa. Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa. Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan. Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi. Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi. Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja. Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna. Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on. Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon. Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois. Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois. Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin. Muistele lähditkö mökiltä sinä puhtain sydämin.

-Liisa Aaltonen-

(ai empi merkintä 18.5.2008 laitettu )

Vuonna 2007 "taiteilija" Guillermo Vargas Habacuc otti kadulta kulkukoiran, sitoi koiran taidegalleriaan ja antoi sen nääntyä kuoliaaksi.
Useita päiviä "taiteilija" ja galleriavieraat katsoivat tunteetta tätä "mestariteosta", jonka koiran kuolinkamppailu muodosti. Lopulta koira menehtyi.
Mutta tässä ei vielä ole kaikki: arvostettu taidebiennaali Visual Arts Biennial of the Central American on nyt kutsunut taiteilijan tekemään saman julman performanssin uudelleen tämän vuoden biennaaliin.

---

HESYn sivuilta:

ELÄINRÄÄKKÄÄJÄ-TAITEILIJA EI PÄÄSE UUSIMAAN KOIRANNÄÄNNYTYSTÄ
Guillermo Vargas Habacuc:n "taideteos", jossa hän antoi katukoiran nääntyä nälkään taidegalleriassa, on herättänyt paljon pahaa mieltä ja Hesylle on tullut aiheesta lukuisia kyselyitä. Myös internetissä kiertää useita vetoomuksia pysäyttää Vargas uusimasta koira-performanssiaan.
Hesy on kansainvälisen eläinsuojelun kattojärjestö WSPAn jäsen ja tiedustelimme heiltä asiasta. Saimme selville, että eläinsuojelujärjestöt näyttäisivät onnistuneen pysäyttämään taiteilijan uusimasta performanssiaan. :
Ei ole aivan varmoja tietoja Vargaksen ensimmäisestä performanssista (siitä jossa hänen uskotaan sitoneen katukoiran taidegalleriaan ja antaneen katsojien todistaa miten se kuoli nälkään), mutta kaiken perusteella WSPA pitää sitä tuomittavana eläinrääkkäyksenä.
Taiteilija on kotoisin Costa Ricasta, mutta koirannäännytys-näyttely pidettiin nicaragualaisessa taidegalleriassa viime lokakuussa. Syynä on se, että Costa Ricassa on eläinsuojelulaki, mutta Nicaraguassa ei, minkä vuoksi Vargas ei Nicaraguassa koiraa rääkätessään syyllistynyt minkäänlaiseen rikokseen.

Costa Rican lehdistö tarttui koira-taideteokseen vasta noin kuukausi taidenäyttelyn jälkeen ja silloinkin aihe sai hyvin vähän näkyvyyttä. Tämän vuoksi ei olekaan tarkkaa tietoa siitä, mitä taidegalleriassa esillä olleelle koiralle lopulta tapahtui. Kuoliko se, kuinka kauan se joutui olemaan kytkettynä, miksi kukaan ei puuttunut sen kärsimyksiin, näitä asioita ei varmuudella tiedetä, mutta ne ovat johtaneet vetoomuksiin ja netti-protesteihin Vargasta vastaan ympäri maailmaa. WSPAn Costa Rican toimisto laati asiasta tiedoitteen.
Nyt taiteilija Vargas on kutsuttu osallistumaan Keski-Amerikan taidebiennaaliin, joka järjestetään Hondurasissa tänä vuonna. WSPA:n tietojen mukaan hänen osallistumistaan ei voi estää, sillä hän aikoo esitellä kilpailussa eri työn (tällä kertaa ei koiraa). WSPA on tavannut yhden Hondurasin biennaalin tärkeimmistä rahoittajista ja esittänyt heille kritiikkinsä Vargasin työtä kohtaan sekä vaatinut, että Hondurasin eläinsuojeluyhdistys pääsee valvomaan kilpailua. Näin tulee tapahtumaan ja lisäksi kilpailun sääntöihin lisättiin, etteivät taideteokset saa sisältää eläinrääkkäystä.
WSPAn englanninkielinen tiedote aiheesta:
http://www.wspa-international.org/news.asp?newsID=511&amp.........

Lisätietoja:

HELSINGIN ELÄINSUOJELUYHDISTYS HESY ry