IRC-Galleria

saccharum

saccharum

Jaana, Juana la virgen

Uusimmat blogimerkinnät

Blogi

- Vanhemmat »

uniaPerjantai 05.05.2006 15:21

Yläkerrasta kuului aamuyöllä raikuva nauru.
Nousin ylös ja katsoin kelloa; 3.12.
Ihan sopiva aika aloittaa hipat.
Hipsin jääkaapille, otin kananmunan
ja kävelin rappuset ylös.
Naapurin ovikello soi.
Minä olin oven takana ja
lätkäisin avaajan naaman yllätyksen.
Perästä kuuluu,
jos minä en näe unia.

AskeleetTiistai 18.04.2006 12:08

Tänään jaksoin hymyillä, kun kävelin kouluun.
Kuulokkeet korvilla annoin musiikin viedä minut
muualle, kun todellisuus vitutti.
Askeleet eivät tuntuneet vain etenevän,
vaikka pidensin niitä.
En ollut oikein mukana jutussa,
joten kävelin päin punaisia.
Vaikka joku olisikin töötännyt,
en olisi kuullut tai välittänyt.
Olisi voinut käydä huonosti.

-*-*-*-*-Maanantai 10.04.2006 16:08

Pakkasin eilen kamoja ja löysin vanhoja tavaroita edellisestä kämpästä,
edellisestä suhteesta, edellisestä koulusta, edellisistä ystävistä,
edellisestä elämästä. Tirautin muutaman tuskaisesti estellyn kyyneleen,
kun valokuvien saattelemat muistot ryöppyilivät pääkoppaan.
Jätesäkillisiä muistoja heitin roskakuskin pirssiin ja
pyyhkäisin posket kuiviksi.

Ajatuksia sinustaTiistai 04.04.2006 14:32

Sinä olet luonani aamulla, herätät minut silittäen hiuksiani.
Olet aamiaisella kanssani ja katson kuinka komea oletkaan, kun luet lehteä.
Sinä poltat kanssani aamusavukkeen ja puhut viimeyöstä.
Sinä saat minut hymyilemään yhdellä katseella.
Olet kanssani kaupassa ja suutelet minua lihatiskin edessä.
Sinun sydämesi on puhdasta kultaa, kun painaudun kiinni sinuun ja tunnen sen lyövän.
Sinun kanssasi on hyvä olla, arjen keskellä.

Henkistä kasvua, sopivastiMaanantai 30.01.2006 11:27

Taas yksi turhantärkeä, tyhjyyttä painava päivä.
Koulutehtävät huutavat tekijäänsä, minä surffailen..
Aurinko ei anna elonmerkkejä,
punaisenoranssiin sävyttynyt taivas
livahtaa hiuksieni läpi, kun kävelen
koulun parkkipaikalle, täristen.
Imen nopeasti savukkeen, niiskutan
ja mietin mitä seuraavaksi
sanoisin ystävälleni.
Useimmiten en mieti,
sanon vain jotain älykästä,
kuten:
Hei oletko miettinyt, jos klitoriksen
tilalla olisikin kikkeli?
Ja kommentteja satelee..
Tunnen oloni turhaksi, ilman sisältöä.
Välillä pitäisi mennä virran
mukana, tanssia pillin mukaan,
uskoa, totella.
Sisimmissäni olen kuitenkin se sama
tyttö, joka uhmasi isäänsä
aina, kun sattui tilaisuus. Aina,
kun sai aiheen. Aina, kun
vastaranta ei vastannut kaikuna,
vaan sovelsi omia versioita. Aina,
kun isä sanoi jotain, mikä ei kalskahtanut
korviin kuin kukkaset.
Nyt mietin uudestaan ja hörähdän nauramaan,
luokkatoverit vilkaisevat useammin
olkansa yli minun saapuessani luokkaan
ja saan taas olla oma hölmö itseni. ;)
- Vanhemmat »