IRC-Galleria

Rukoilen vielä sille pienelle. Anni ja Markukset…. Rukoilen vielä.

Toivon, sydämeni pohjalta. Toivon että se pieni saisi elää ja että Anni saa pikku tyttönsä.

***

Noin kirjoitin aamulla. Aamulla en vielä tiennyt. Odotin koko päivän Marin soittoa. Odotin koko päivän päivän olevan ohi. Rukoilin tuon tuosta pienen puolesta. Toivoin etten olisi liian myöhässä.

Vaikka tuntui että olin... Rukoilin ihmettä.

Voi pieni pieni sieni..... minne olet mennyt?
I cut myself on angels hair and babys breath.........


voi Annie..... kuuntelen Playboy mommy biisiä, se vie mut takaisin aikaan jolloin ..... mutta enhän voi verrata... en tiedä miltä sinusta tuntuu. en voi tietää. haluaisin vain. poistaa pahan. kertoa kuinka tämä biisi on minua lohduttanut. kun tunsin sanoan hyvästi omalle tyttärelleni....'

nämä päivät tuntuvat painajaisellta... eikö voitas jo herätä? heräätä ja tehdä nämä asiat uudelleen mutta eri tavalla....?

voi pieni pieni pieni... olisin niin halunnut tavata sinut.... olisit aivan takuuvarmasti huisin söpö. tämä ei tunnu todelta.


tänään sä olit meidän kaikkien mielessä.... tänään me kaikki surraan. kaikki jotka sen perheen tuntee. me kaikki ihmetelläänn millainen olisit ollut,


Tärisen vähän tätä kirjoittaessa, vaikkei täällä edes kylmä ole. Pidin pienen juttutuokion ukin kanssa. Pohin siinä ukin kanssa mitä nyt tapahtuu. Toivoin että ukki ja Tellu ottaa sut vastaan.

Nämä kyyneleet vyörii sulle. Vittu. Miksi,, Jumala miksi?



Hengtätkö enään? Oletko jo saanut siivet?

Et edes saanut parkaista tässä maailmassa. Sua rakastettiin ja odotettiin jo.

Elämä antaa ja elämä ottaa.....
Tämä nuori ja hauras äiti mua huolettaa eniten. Miksi just Annille piti käydä näin?

Haluaisin olla tukenasi nyt, olet mulle kuin pikkusisko vaikka aika on venyttänyt välejämme näin. sun teini päivistä asti mun on ollut vaikea saada suhun samaa yhteyttä mikä meillä oli nuorempana. en vain oikein pystynyt enää samaan taajuuteen sinun kanssa. ajattelin että se on vaan tuo teini aika joka sua vie. ajattelin että palaat aikanaan takasin samaksi anniksi jonka aina tunsin. niin ei tapahtunut, ja vika on oikeasti minussa. en kykene huonon itsetuntoni takia olemaan oma itseni muiden seurasssa jotka tuntuvat liitävän korkeammalla kuin minä.

Viis siitä nyt, haluaisin niin sydämeni pohjalta olla tukenasi nyt, samalla tavalla niinkuin sinä olit kolmetoista vuotiaana tukenani kun olin tehnyt ensimmäisen aborttini. Sillä Malmön reissulla usko tai älä olit tukeni. Meillä oli hauskaa, ja sinä ymmärsit minua. Olit tukenani silloin kun hermoni eivät kestäneet Tiinan vaativaisuutta ja pakenin pihalle. Sanoit jotain silloin joka sai mut hymyilemään, jonka muistan aina.

Tulit pihalle mun perässä siihen pihakeinuun Tellun kämpän ulkopuolella.

Sanoit; Musta on kiva että sä olet raskaana.
Mä katoin alas maahan ja sanoin etten mä enää ole.
Ai..? No musta on kiva tietää että sä voit tulla raskaaksi.:)
Silloin mulle tuli jo parempi mieli. Musta oli ihanaa että sä näit mut äitinä ja uskoit että musta vielä on siihen.


Enpä tiennyt että sinä siihen ryhtyisit ennen mua. Ja eihän me tiedetty että näin kävisi.Eihän kukaan tiennyt.....


Se oli silloin kuitenkin raskas kokemus, päättää raskaus, tappaa oma lapsi. Tiedän miten raskasta van se minulle silloin oli. Olin sinun ikäinen, vähän vanhempi, melkein 22 vuotta.

Voi Anni kulta, miten haluaisinkaan poistaa tuon kiven sun sydämeltä.

Vaikka olenkin tuntenut ateutta sua kohtaan... Silti olin iloinen puolestasi. Iloinen sinulle ja että sulla oli perhe. Edes toinen meistä voisi pelastua. Vaikka meillä kummallakin on ollut psyykkisiä ongelmia.

Voit vieläkin pelastua, ja me teemme kaikkemme sen edestä. Sait raskaammat saapaat kannettaviksi, Se tuntuu vieläkin niin epätodelliselta. Tänään sanoit hyvästit tyttärellesi. Se tytär johon olit tutustunut mahasi kautta 9 kuukautta. En voi kuvitella. Olen sanonut yvästit lapselleni 4 kertaa. 3 aborttia ja yksi kesken meno. Se ei silti le sama asia. Tunnen myötätuntoni Anni siellä jossain. Lähetin suukon tuulen mukana.

Olenhan minä ollut kateellinen Annille. Olenhan minä. Mutta en koskaan en koskaan toivoisi mitään pahaa tapahtuvan!

EN koskaan.

Ja minulla on syyllisyyden tunteita siitä etten rukoillut heidän puolesta, etten ajatellut enemmän sitä että milloin vauva tulee ja meneeköhän kaikki hyvin. Siitä tunnen syyllisyyttä. Minun olisi pitänyt rukoilla.

Mutta ei tämä ole minusta, det handlar inte om mig. Ei se ole minun syyni. Och det handlar inte om mig.

Just hope for the best for that little one. Â’

CanÂ’t really think of anything else. Just waiting.
But stillÂ… I just would want to show them how much I care about them. How much I think of them.

I would really like to know you. I’d really like you to continue our family. Sinä ja Niklas. Olette uusimpia perheemme jäseniä.


***