IRC-Galleria

sara25

sara25

Vie paljon itsestään isän mukana hautaan
..... yö on synkkä ja mä yksin oon, ehkä tahtoisin takas sun kainaloon.......

Mä tarvin oikeesti elämän, ihan sellasen tavallisen... En kaipaa juhlintaa vaan sitä arkea jonka voisi jakaa jonkun ihanan, ymmärtäväisen, sinut itsensä kanssa olevan ihmisen kanssa... Kuinka tyhjältä tuntuukaan tulla kotiin kun kauppakassissa on vain yhden ihmisen eväät, pöytään katetaan vain yksi lautanen, kaikkea on vain yksi. Menen yksin nukkumaan, herään aamuisin yksin, ketä kiinnostaa elää näin?? Ei mua ainakaan...

Tuttuja on paljon, kavereitakin... Ja niitä jotka haluaisivat enemmän... siis ehkä sitte joskus..... oon kyllästyny tähän ihmissuhdepeliin, koska ihmiset uskaltais elää tätä päivää eikä aina vaan sitä tulevaisuutta, joka tulee sitten joskus kun niille sattuu sopimaan, tai JOS tulee......???

Kuinka ihanaa ois tietää, että töissä ollessa joku kaipaa... odottaa mua kotiin... tai että mä saisin odottaa jotain ihmistä mun viereen.. kuunnella koska avain kääntyy lukossa... Aamuisin herätä tietäen ettei kahvia tartte keittää vain yhdelle... Tai edes tietää että aamuisin ois joku syy miksi nousta sängystä ennen iltaa.....

Mutta ei... nykyään ihmiset vain haluaa elää, vapaasti, ilman rajoituksia, ilman mitään velvollisuuksia... Ketään ei kiinnosta vapaapäivinä käpertyä sohvan nurkkaan vain nauttimaan toisen läheisyydestä, tietäen, että omalla olemassaolollaan antaa toiselle ihmiselle voimaa, ja sen hyvänolon minkä vain juuri hän voi tehdä, tekemättä kuitenkaan yhtään mitään...

Lapset, se elämänsuola.... ja sokeri.... kuinka kaipaankaan aamuisin omaa höpönassua kutittamaan mua... vienolla äänellä pyytämään aamupalaa.. ehkä ulos leikkimään, piirtelemään, tekemään ihan mitä vain....... koti on tyhjä, mä oon tyhjä ilman teitä, mun elämällä ei oo pohjaa eikä tarkoitusta... Tekisin melkein mitä vain että saisin kuulla päivittäin sanat ÄITI, MÄ HALUUN... Miks tän piti mennä näin???? Mulla oli kaikki, nyt ei enää mitään.....

ETTÄ MÄ VIHAAN TÄTÄ ELÄMÄÄ, ainakin tänään... huomisestahan ei koskaan tiedä...

Jonnelle, Tonille, Julialle ja Jimi-enkelille pusuja ja halauksia lähettää

kaipaamaan jäävä äiti

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.