IRC-Galleria

Löysin mun lippapipon ♥ !

Kuinka helvetin hankalaa
on päästä irti jostain,
mitä inhoaa?

Huutaisin hyvästi, mutten tunnu osaavan edes huutaa
-saatika hyvästellä sitten viime päivänlaskun jälkeen.

tahroja paperilla

kuin

sakset kädessäni

minä

leikkaan sinut irti

mielestäni

****

Tämän jälkeen mä en uhraa ajatustakaan sille ihmiselle.
En lupaa, en vanno, mutta YRITÄN.

http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=367836

" "Emme ole ostaneet puoleen vuoteen Suomen trooppisista metsistä valmistettua paperia", vakuuttaa kirjekuoria valmistavan Herlitzin edustaja."

..selvä, hyvä nii sitte.

Enpä oo aiemmin joutunu hiirijahtiin omassa kämpässäni : DD

WARNING: VERY DEEP ANGST FROM YEAR 2006-2007

****

Minä olen tässä - sinä siellä,
kaksisataa kilometriä edellä.

Kuuluisiko minun taas puhua?
-viimekerralla piti, mutta ei tyydyttänyt vastaus.

Jos olen hiljaa, tuletko rikkomaan siipeni?

Anteeksi
Anteeksi
Anteeksi

Eikä sinulle riitä mikään - olet kyltymätön,
kyltymätön minusta ja anteeksipyynnöistäni ainiaan.

Enkö koskaan ole edes tarpeeksi
epätäydellinen
silmillesi - huulillesi - sanoillesi?

minua itkettää ja sinä saat minut itkemään lisää.

****

Hei tyttö, kylmää taas -
sinun äänesi käskee katsomaan, vaikka silmäsi ovat hiljaa.
Mikset huuda kun haluat vain pysyttelet hiljaa,
sinä et sano mitään - se saa minut hermostumaan.

Murheiden lapsi, aivan niin,
eikö meidän kuuluisi olla - minun vika?
En minä meitä murehdi, muuta maata vaan -
en vaan uskalla menettää enää lisää.

Joten tyttö,
huuda ihmeessä lisää
se voittaa aina hiljaisuuden - väärinymmärryksesi,

neiti nokkosperhonen.

****

Minä istun siinä - sinun vierelläsi.
Sinä esität nukkuvaa, voi tyttö, näen sinut kyllä.
Vaikka varjot silmieni alla hieman varjostaa
Irokeesi osuu hyllynreunaan, en voi nojata lähemmäs,
sillä muuten kampaus menee huonosti.

Niin, miksi kaikki on taas niin hankalaa -
en uskalla heng-it-tää
unohda unohda unohda, miksi ajattelen taas?

Juuri sillä hetkellä, enkelit heitettiin tyrmiin,
kun me lopetamme hengittämisen - pikkuhiljaa.

****

Kun ei osaa sanoa, kun sanoja tarvitsee -
miksi tyttö esittää, koko teatterihan näyttelee?
Lentelen sinun surusiivilläsi pilvien lomassa,
koska itse ei neiti koiperhonen enää jaksa.

Kuka, mitä, missä, milloin? kysymyslauseita,
kosketathan minua prinsessa?

****

Yksi sana huulilta, kaksi, kolme, neljä -
sinun syytöksiesi virta saa minut pelkäämään.
Koska lähdet kävelemään pois niinkuin aina käy?
Kertoisit edes joskus minullekin niin kaunista,
että osaisin vastata sinulle samoin
ilman että kuulostan säälittävältä
koska haluaisin edes tämän kerran puhua ääneen.

Sillä hiljaisuus kuristaa

minut taas uudestaan

ja unohdan kauemmin kerta kerralla hengittää,

kun ehkei enää koskaan

jalat astu tanssiaskelten mukaan.

****

"Minä, sinä, hän, me, meille vai teille?" kirjoitettuna pitkiin seiniin,
punaisen lattian valuessa allamme.
Tällä käytävällä meidän kengät kulkevat omaa tahtiaan,
näillä seinillä on meidän ajatusmaailmaa.

"MINÄ E> SINUA, AINA, AINA"


rikottuja lupauksia, mutta siihen ne ovat tehtykin.

Aina ja ikuisuus ovat käsite jatkuvasta, meille se meinaa vain paria viikkoa,
älä itke tyttöseni en minä satuta.

Elämä - minä - kuolema, vaihe koko olemassaolossa,
etkö sinä tajua, että kuuluisi rakastua?

****

Tekstit vilistävät silmieni edestä, hakkaan olemattomia seiniä,
näe minut, näe minut

There's a hole in my heart

"Äiti me kaikki kuolemme joskus", kuiskaan uudelleen,
kiellä se sanoillasi, kerro että olen väärässä -
kyyneleet silmäripsillä, jäätyneet kiteiksi,
elonmerkkejä onnettomille, kalpeaihoisille taivaltajille.
Haavoittunut enkeli, et ole minun - valkeat siivet yhä tällä,
minä minun minua, kuolema odottaa ulko-ovella.

Entisestä tulevaan ja kuolemasta harhaan,
unikuvista painajaisiin, masennuksesta mielisairaaloihin.

Nukut ase tyynyn alla,
veitsi vieressäsi,
teräase ja naimalupa,
verta sängynpäädyissä -
olet sadistinen ihminen,
tuijottaen pimeää huonetta,
vierellä ja alla,
vahingoittuneet sielut kadoksissa.

tartutit tuoksua vaatteisiini

****

Herätä minut horroksesta,
suutelen valkoisella rajattuja huuliasi,
olet jäätä, jäätä minun tunteilleni,
minä hengitän höyrystyvää pakkasilmaa

Ja siinä minä istuin puun juurella,
lumikiteet tipahtelivat maahan,
kaikkialla oli kylmää.

Ja minun teki mieli itkeä,
niin kaunis maisema kaipasi seuralaista
kun kaikki oli jumalattoman kaunista.
Silti silmiäni kirveli ja kyyneleet itkettiin aikoja sitten
pois, pois pois

Miksi minun tunteeni ovat jäätyneet pakkastasolle,
olenko minä ainiaan epätäydellinen?

****

Toinen osa pääni sisällä syyttää minua,
kun tunnen olevani likainen, niin likainen
olotila on kuin tyhjässä kuoressa -
päivä päivältä jatkaa kulkuaan -
en silti pääse minnekään,
ja juoksuni johtaa kramppeihin.

Saastuva vesi polttaa jalkojani,
tutun jäävirran kahlausalueella,
kylmänkuumaa, minä nauran.

(ylemmäs ylemmäs rappuja käy,
alas ei ole kuin parin sekunnin matka)

Kivisiivet ei oltu luotu lentämään.

****

Vuonna -85 saattoi olla parempaa,
En tiedä, en osaa

ennustaa



Minne kadotin olotilani, kun enää,
en osaa sanoa, missä menee kivun ja pettymyksen raja.
Ruotsinläksyt jäivät lukematta,
kuulen odotettua huutoa, tunnelataukseni tunnotonta
aliarvioin kaikki ongelmani, ja esteet tuntuu suurilta,
ETTEN HYPPÄÄ YLI, edes olemattomassa tilassa,
saan taas moitteita kun makaan vaan, enkä osaa tehdä mitään,
(laiska tyhmä saamaton)
kun olemassaoloni ei merkitse enää mitään, sinun kadottua täältä.

Ja kerrankin minä itkin itseni vuoksi,
tunsin tukehtuvani sanoihini,
mitä minä olen mennyt tekemään, voi hyvä Jumala,
mitä minä olen mennyt tekemään?

****

Iloisuudentunnetta ja hymytabletteja, veriset käteni betonilla

Eilisen huominen - tämä päivä on pilalla,
sillä viikko enää siitä,
kuinka meidän kuuluisi olla yhdessä.
Sinä muistutit minua, haluni kirota sinut,
teki minusta yhäkin syntisemmän, ja syytän itseäni, TÄSTÄ

Muotoile meille sopiva reaaliaika,
kun auringonnousut valuvat sormieni välistä,
isäni huutaa yläkerrassa kestämättä kiirettä ja ääniä
ja puhumattomuus on aina oikein.


*SENSUURI*


Ei ollut tarpeeksi vahva lause minun huuliltani,
etkä koskaan varmuudella uskonut, onko niin vai näin?
Sinä kaavailet liikaa, ja nuottipaperisi ovat sekaisin pöydällä,
mutta ethän sinä muitten puheista välitä,
paitsi silloin kun sanat koskevat sinua, eikä minua,
sattuu - satuttaa, itkee - tekee kuolemaa

Rumat sanani loistavat tapeteiden alta,
maalasin piruja seinään liian paksulla maalilla
halusin joskus todistaa olevani jotain josta tulee jotakin,
mutta kun nilkkaan on painettu huoran jaksotodistus,
ei enää jaksa yrittää

"Mikään ei enää kiinnitä maailmaani sinua,
olen hyödytön, TURHA, minä lennän pois vain hengen tasolla,
etkä sinä siltikään uskalla irrottaa ruumiillisesta minusta,
koska posliiniksi muuttuneet kasvoni oli kauniimmat kuin koskaan,
JA SINUA INHOTTI KATSOA"

Tämä on rumaa oopperaa, jota kukaan ei jaksa kuunnella,
radiotaajuus täynnä valheita,
muistijäljet piilossa maailmalta,

Jos joku tekisi onnellisemmaksi


Keksikää minulle kolmiolääke, väärä ja oikea on ongelmayhdistelmä.

****

Epämiellyttävän epäilevä olo,
pää edellä pimeään - rautakiskoja vastassa.
Rakennettu meille oma maailma -
er o tukse ksi muista, kunhan vaan unohdat,
että Jumalamme ovat pettyneitä meihin.

Oranssit toiveidenhiput kiiltelevät kynsiemme edessä,
lakattu on unelmamme peitteeksi,
ultraviolettisäteet valaisevat elämäämme,
kun neonvalot POLTTAA
POLTTAA

Me olemme ainaisia synnittömiä syntejä,
ja meidän viallinen osamme puuttuu -
olemme siis epätäydellisiä.
Anna pahvisydämien tykyttää lujempaa,
musiikki tunkeutuu korviimme, huumaa,
kyynelkaasua savusumun sijasta,
me nauramme tälle kivun tunteelle

Tyttö tanssii vaan

****

Näissä epäonnistuneiden hetkissä,
ja onnettomuuden tunneissa,
tuntuu olevan vain yksi yhteinen asia -
ei sinusta pääse eroon vaikka päiviä odottaisin

Ja miksi tunnit tuntuvat venyvän,
vain loputtomiksi minuuteiksi,
minä täytän ikävuottani,
taas uudetta kertaa.

Ja tunti ei kulu sen nopeampaa,
miten vuosi joskus voi joskus käsieni välistä karata,
miten päivät muistijälkineen katoavat?

Epätoivoiset lauseeni kirjassani,
minun yksinäiset henkäisyni tatuoitu huulillesi,
minä haluan omistaa kerran niin jotain, enkä katua,
minä kerrankin haluaisin olla onnekas, enkä pilalla.

Haluaisin näyttää kauniilta silmissäsi,
muuttumatta ollenkaan muiden mielestä

Ja nämä
hankalat tunnit
ja odottamattomat olosuhteet,
tekevät minusta, VOIMATTOMAN.

****

Tunnetila laskee pakkasten puolelle,
meidän katseemme leikkivät hippaa
älä katso, voit ehkä jäädä tuijottamaan.

(Oliko se niin, ettei pelkoa silmiin tuijottaa saa?)

Sirpaleet tällä tiellä ei meidän jalkapohjiimme uppoa,
vaikka sinulla on jo haavoilla jalat,
etkö antaisi kantaa kotiin?

Lupaukset huomisesta, kyynelissä,
silmäripsille jäätyneet kristallit,
huokauksesi tatuoitu iholleni, minun sanani romaanina,
paha olo rästissä kaulalla,
käyntikorttini sinun hanskoissa.

Jumalamme on pakkolomalla,
rasitus liian suuri, me olemme hankalia,
harlekiinit tanssii piikkilangoilla.

****

Hiljaa kuiskit sanoja muistoihini,
kaipaus kirjoittaa haikurunoja,
me olemme lehtiä syksyn tuulista temmattuja.

Mikset sinä osaa omistaa?
Miksen minä osaa rakastaa?

Kaksi kysymystä - tuhoontuomittujen tiellä.

Eniten kuitenkin arveluttaa,
osaanko minä vieläkään irrottaa,
sillä sinun kätesi oli se, joka ohjasi oikeaan suuntaan.

Pitkä matka alaspäin, tiputus,
menee parissa sekunnissa ohi,
jos irrottaa turvavaijerin.

Entä jos joku unohti verkon alta?



Hämmennyn,
hitaasti katson,
silmäsi,
minussa kiinni,
onnun,
tuijotan,
käännyn,
katoan.

Minä unohdettujen vesiputousten laaksosta,
löysin paikan, missä synnit voi pois pestä.
Sinä, johdatit minut pois
- sairaan kauniiseen maailmaan -,
ja lopuksi rikkoutui kauniisti sidottu nauhamme,
milloin minä haihduin vanhoihin tuuliin.

Hämmennyn hiljaa,

kun kuiskaat kolme valittua sanaa,

säpsähdän, häviän,

unelmaa

****

Nauran haavoilleni hiljaa
ja
kyselen, missä meni vikaan?

Sinä arvuuttelet hymyillen hiljaa,
"Mikäs nyt naurattaa"
(Ethän sinä huomaa asfaltti-ihottumaa)

Vastaan ettei mikään oikeastaan,
sillä eihän sitä kertoa saa,
että nauraa pois omaa tuskaa.

Huokaat hiljaa katse tarkkaillen,
nouset sängyltä peitettä suoristaen,
ja kysyt hiljaa,
miksi kartan kotimatkalla sairaalaa?

****

Aurinko repii ihoni rikki,
pimeys kirvelee silmissä.

Puhelin pirisee hiljaa,
sinä, et vastaa;

kolme,
kaksi,
yksi,
en vieläkään isä vastaa,
ehkä sitten kun soittosi lakkaa.

En minä uskalla hämmentää tätä maailmaa

Lista säkeistä, yksi puuttuu,

riimiparit ovat erikseen,

niin kuin minäkin

****

Lumi työntää luotaan pois,

lämpö polttaa haavoja



Sulin tänään sinun katseesi kylmyyteen,
vaikka se,
onkin teoreettisesti mahdotonta.

Työnnä pois ja pidä paikoillaan,
ykskaks, leijun ilmaan
teet meistä kauniin.

Sormieni iho haparoiden koskettaa,
sävähdät.
Hankin sakset, niksnaks.
Sormenjäljet poistettu, iho lattialla
haavojen verta nuolee pienet vampyyrini.

Puhallus vaan,

tarvitaan,

ja rutto leviää ilmaan

****

Minä tarvitsen sinua olemaan minä,
minä tarvitsen sinua tarvitsemaan minua,
minä tarvitsen sinua siirtämään minut nurkkaan.

Sinä käskit lopettaa tämän leikin tarpeeksi aikaisin,
siirrä minut viivan reunalle kulta, lopetan sitten.
Minä olen toivoton, tulen aina olemaan,
jaksatko varmasti pitää minua pystyssä?

Voi tyttöni rasti on aina rasti

Valuta minuun myrkkysi rakas, lävistä iho hampaillasi,
sillä hennot käteni katoavat pian tuulen teille -

sinun huulillesi



Kuiskaa minulle satuttavia sanoja,
kerron kun on elokuva ohi,
kehrää minun kaulalleni,
vie minut kauemmaksi

****

Miksi minä istun yhä bussissa,

katselen ulkona kiitävää maisemaa?



Voi tyttöni, voi tyttöni,
SINÄ LUPASIT MINULLE
(miksen muistanut että lupaukset ovat rikottaviksi?)

Minä en enää halua katsella tätä tuttua maantietä,
kuulla jo tulevat sanat, syyttävät minua siitä,

mitä en tiedä tehneeni



Huoralepakko, huoralepakko, huoralepakko
miksi minä kuulemma tarvitsen poikaystävää?


Pidä huolta minusta,

älä enää satuta

****

Tuulen halkoessa kesäöidemme aamua,
minä todellakin mietin miksi kaikki alkaa alusta.

Alkaa AHDISTAA, ja häivetä päässä.

Minun jalkani lähtevät pelosta alta, kun nään sinun virnistävän


Ja todellakin, minä pelkään sinua.
Onhan minullakin usein paha olla.


Jos te odotatte minulta kovinkin urheaa käytöstä,
unohtakaa se nyt heti.

Jos te oletatte minun olevan kauhean peloton,
hylätkää se ennen ajattelua.

Sillä minä jolla ei tunnu enää olevan päätösvaltaa
omiin tunteisiini, voin vakuuttaa,
että kun hän kävelee käytävällä vastaan,
minä lyyhistyn ja alan anelemaan.

(Sillä hänen nilkkoihinsa on painettu sen ansiomerkki,
että minut saatiin ruoskittua huoraksi)


Voi rakas pimeys,
minua pelottaa.

Voi rakas yksinäisyys,
minua ahdistaa.

****

Minä olen niin helvetin naurettava,
HUUMAUTUESSANI vain sinun sanoistasi,
jotka puhut eri kielellä kuin lausut.

Nopat korvissani kertovat sen,
että väärät luvut osuivat kohdalleni
EN OSAA PUHUA tätä pahaa oloa pois,
ja minua naurattaa tämä paska tuuri.

Miksi minä olinkaan niin hemmetin avuton,
vai osaatko sinä aina vaan laskea sanasi oikein,
että lannistat minut raiskaamaan katukiveyksiä
polvillani ja käsilläni
kun kaadun maahan sinun sanojeni vaikutuksesta.



Minulla on asfaltti-ihottuma



Sinulla,
Sinulla,
on vaikutusvaltaa,
Minun,
MINUN,
mieleeni.

Kaatakaa minut maahan,
ja kuulkaa minun nielevän itkuani.
Satuttakaa sanoillanne
ja olen onnellinen.

Silloin maailma on taas raiteillaan,
ja minua sattuu taas
Mutta vähemmän kuin tällä hetkellä,
sillä sinä kaiverrat sieluani vereslihalle.

****

Miksei mikään mene enää oikein,
eihän sinun pitänyt olla elämäni keskipiste?

Logiikka on hävinnyt,
taas

pyör-ryt-tää.



Tämä absoluuttinen nollapiste häiritsee elämääni,
kuka kontrolloi kohtaloani mentyäsi?

Ei sinua koskaan ollutkaan
Kuka muka huomioisi unohdetun?

Mikä tässä nyt enää auttaisi, kun on viinipullot jo tyhjät,
sekä SINÄ katosit ulkomaille.
Edes yliannostus päänsärkytabletteja ei auta,
kertomaan,
mitä minun oikeastaan,
pitäisi tehdä.

Unohtakaa kokonaan minut,

joka

jätettiin leluhyllyjen nurkkaan.



räks

Hupsis.

rikki meni.

****

Tuijottelen ratikan ikkunasta ulos -
neiti, olet ollut täällä koko päivän.

Henkäykset huulillani kiertävät kehää ikkunassa
paiskautuvat ulos oven avauksella.
Etkö todellakaan halua mennä kotiin.

Enemminkin toteamus kuin kysymys,
EN
tänään ei ole minulle kotia.

Kolmen risteyksen unohdus,
valitsen sen toisen.

PYSY KAUKANA MINUSTA,
OLEN SINULLE VAIN
-YÖLLINEN HARHAKUVA-

Ja sinä - sinä olet minulle päänsärkyäni,
ja se toinen - tuhannen joukosta.
Kukaan ei riitä minulle lääkkeeksi.

****

Hei sinä muistutit minua taas,
etten minä enää omista tarpeeksi varaa niihin
sakkolappuihisi

Unohdit miltä maistui lämmennyt coca-cola
tietokonehuoneen
pöydällä.

Tuijotan sitä webkameraa joka tuijottaa
-yhdellä- silmällään takaisin.
Huokaisen taas kun tiedän sen olleen minä,
kuka juoksi pakoon.

En jäänyt enää ratsiaasi kiinni,
vaikka olin ylihumalassa.

Kaaduin taas sängylleni,
miettimään,
kuinka vihainen voikaan olla tälle perkeleen elämälle.

****

Piirrän spiraaleja kalpealle ihollesi,
Silmäkulmissasi on timantteja
peililasikasvoillesi

Vastaat kaikkeen samalla lailla,
vaan vienommin ja ilman tunnetta.

Hymyilitkö koskaan minulle tosissaan?


Tuijotan taas sinua, kun tiedän
etten osaa rakastaa.

Katson kalenterin rastittuja päiviä,
merkattu menneeksi
tiedän olevani sokea huomiselle.

Et tullut takaisin tänne,
missä peililasi oli rikki.

****

Kauneus on katsojan silmissä,
huomautit,
ja tuijotit tökeröä peilikuvaani.

Myyn halvalla, jos joku ostaisi.

Silti vielä tänäänkin katsot jalkojani arvioiden,
ja kerrot etteivät pohkeeni ole täydelliset.

"Sinun pitäisi olla kuin marmoripatsas"
sanoit ja viettelit minua sanoillasi.

Taivuta niskaasi taaksepäin
niin
piirrän ihollesi pari viivaa.
Täydelliset punaiset kynnet olivat liikaa minulle.

Halusin ne neonvihreät järsityt

Ja huokaisen taas hiljaa pölyistä ilmaa sisääni,
kun ei
kukaan,
halua ostaa vääristynyttä peilikuvaa.

****


ja aina opetettiin luopumaan,
olin oppinut ilman olemaan.
MITÄ TEIT ILMAN LUPAA,
SITÄ YHÄ KYSYN KUISKAUKSILTASI.

syvä
hiljainen
pimeä.

kuristi,
minut,
taas
sanoihisi
ilman käsiä.



Lumen mukana suli muutkin kuin sanasi.

****

Istuin huoneessani



Huoneessa jossa kuiskasin ollakseni hiljaa,

huoneessa jonka seinät kaatuvat niskaan.



Naputtelen kynsiäni



Rosoiset lakkausjäljet, mukamas huoliteltu,

vielä jälkensä jättävät puupöydän pintaan johon kuluu kuoppia



Does

this

feel

real?



Pettyneiden suomi-englanti sanakirja,

tavoittelee muiden kielien sanoja,

vain kertoakseen KAUNIISTI kuinka on paha olla.



Puristan kädet nyrkkiin



Kynnet painaa ihoon kuoppia,

terävät mustat kynnet.



Yksi plus yksi on kaksi.



Entä jos logiikka onkin kadoksissa,

ja kaksi plus kaksi on kolme?



Suljettujen ovien sisäistä matematiikkaa,

seinät kaatuvat niskaan kun ei olekaan logiikkaa.

****

Lasihiisi sihisi hississä,
katon puuviivat vetävät virtaansa pitkin huonetta.

Huudat seinille ja palvot kuolemaa.

Miksi sitten pelkäät omaa jumalaasi?

Jatkat samaa rataa,
paha olla paha olla paha olla
et auta asiaa.

Mitkään veriset kädenjäljet,
tai nimettömät viestit,
eivät kerro satuprinssillesi polkua "manalaasi".

Itket taas ettei kukaan välitä ollenkaan.

Tyttöpoika Poikatyttö,
opettele olemaan.

On se parempi vaan,
että ystävälleen huutaa.

Sillä seinätkin kaatuvat aikanaan.

****

Tulipahan mietittyä taas näitäkin, kilometri tekstiä. Sry dudes.

Eilinen meniki Makee vahtiessa. Sillon HUONO viinapää.
Joojeejoo, okei en ees juonu melkee ollenkaa, vähäc siiderii ja sit skumppaa.

Coldplay - Talk

HYVÄÄ JUHANNUSTA!

"Sasse on montussa,
Kalle on mankeli"

"VIHAATTE VAA MUA!"

"Yhyy oon toukka"

"Mutta olenhan terapeutti"
"Mä kuolen!"

"Ja sit löydät uuden TAAS"

"No me mennää sit Nooran huoneesee!"

"RUOTSALAISET SERVUT KAATUUU!"

"Haluutteks teetä?"
"Saksanpähkinöit. Ooks koskaa maistanu?"

Jne.

Tänks Benkku, Kalle ja Make illasta : D

Slackerbitch kuulostaa kesältä.
Hymyilyttää ja vähän haikea olo.

http://youtube.com/watch?v=T2rlX0rF2oE

♥