IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

RunttimäkeläisittäinTorstai 27.12.2007 23:56

sasumus

19.12.07 20:11 <shalle> otto touhuaa perinteistä runttimäki saagailua. sitä kyllä yleensä harrastetaan suolla mutta joskus kun me runttimäen äijjät satumme ottamaan viinaa saatamme harrastaa sitä myös ihan yleisissä tilaisuuksissa. tarkoituksenahan on ikään kuin tällainen kiliseekilisee kulkuset tyylinen tahti jossa erityisen tärkeässä roolissa on jalkojen haara-asento, kaljamaha, suun auki pitäminen samalla kun hokee erästä salaista värssyä joka kulkee suullisena perintönä polvelta polvelle myös eroottinen kiihoitus
19.12.07 20:12 <shalle> on tärkeässä osassa, muttei kuitenkaan seksinomaisesti se pääjuttu vaan se tulee vähän niinku hiki peltoa kyntäessä.

LahjakoriMaanantai 24.12.2007 22:53

23 kpl Vichyy
1 kpl Karjala III-olutta

-Huonoa huumoria siskolta ja tuhkaselta.

[Ei aihetta]Maanantai 17.12.2007 11:05

Ei tuu mitääään :D

Eka nukuin pommiin, nukuin puhelin kouras kun tomi soitti pihasta. Nyt huomasin unohtaneeni äikän tehtävän kotiin. (Y)

Seitsemän kuukautta - Bit by bit Perjantai 14.12.2007 20:21

Olipa kerran Efel joka eli unelmasta elää parasta mahdollista elämää. Efel halusi elää kuin setänsä Victor. Victor kun eleli kaikin puolin parasta elämää. Setä oli luonteeltaan kuin tyyni järvi, hän oli aina hyvällä tuulella ja helposti lähestyttävissä. Ylpeyden voitettuaan Efel meni setänsä luo kahville, ja kysyi häneltä välinpitämättömästi miten hän saattoi saada parhaan elämän mitä vain saattoi elää.

- Rakenna itsellesi paras mahdollinen talo minkä saatat rakentaa.

Efel mietti sedän neuvoa kuukauden potkien maata ja kulkien kaduilla. Neuvottomana hän pyysi sedän isänsä luo kahville. Hän uteli arasti mistä kaikesta paras mahdollinen talo tulisi rakentaa. Hän ei halunnut tyytyä keskinkertaisuuteen, hän halusi parasta.

- Ensi töiksesi sinun tulee etsiä talollesi paras mahdollinen paikka minne sen tulet rakentamaan. Muista että maa talon alla tulee olla kovaa, paikan on oltava edullinen, maa pihapiirissä pitää olla hedelmäistä, mutta mitä minä näitä sinulle. Kyllä sinä nämä itse ymmärrät, kun vain mietit. Älä kiirehdi. Haluan auttaa sinua. Tulen kuukauden päästä käymään.

Kolme viikkoa Efel juoksi etsien parasta asuinpaikkaa. Ensimmäisenä viikkona hän ei löytänyt yhtään mainittavaa paikkaa. Toisena viikkona kaikki paikat tuntuivat loistavilta. Kolmantena viikkona hän valitsi seitsemän parasta asuinpaikkaa. Kaikissa paikoissa oli omat hyvyytensä, mutta neljännen viikon paikkoja punniskeltuaan hän oli valinnut kolme parasta asuinpaikkaa. Tuntui mahdottomuudelta valita niistä paras asuinpaikka, niinpä hän antoikin sedän tehtäväksi parhaan paikan valinnan.

Setä tuli käymään ja niin he lähtivät valitsemaan asuinpaikkaa. Ensimmäiselle asuinpaikalla tultaessa setä vaipui sanattomuuteen, hän ei sanonut mitään paikasta eikä mistään. Setä vain vastaili ympäripyöreitä Efelin kysymyksiin. Toisella paikalla setä vain katseli maahan potkien hermostuneena maata.

Kun he olivat matkalla kolmannelle paikalle setä sanoi: - En minä voi tehdä tällaista päätöstä puolestasi. Sinun taloasihan tässä rakennetaan! Ratkaisun on tultava sinun sydämmestäsi! Ei minun! Valitset vain mitä sydämmesi sanoo sinulle ja sitten alat rakentamaan perustusta talollesi. Sinun on maksettava korkea hinta perustuksesta, sen on oltava paras mahdollinen, sillä perustusta et voi vaihtaa! Sen on kestettävä vielä ainakin tuhat vuotta sen kälkeen mitä sen suunnittelet kestävän. Tulen kuukauden päästä käymään.

Niin hän päätti ja valitsi sen kolmannen paikan missä he eivät käyneet. Hän alkoi suunnitella perustusta. Ensimmäisen viikon hän vakoili öisin muita rakennustyömaita, ja pyrki hankkimaan parhaat mahdolliset rakennusaineet. Toisella viikolla hän palkkasi seutukunnan parhaan rakennusmestarin rakentamaan perustusta. Toisen ja kolmannen viikon hän keskittyi rakennusmestarin työn seuraamiseen ja tämän huolellisen majesteettiseen palvelemiseen. Neljäntenä viikkona mestari hermostui, koska tämä ei ollut tottunut kokemaansa kohteluun. Niinpä Efel liittyi vähitellen mestarin rinnalle. Ja muutenkin perustuksen rakentamisella oli kiire, jotta se valmistuisi ennen kuin setä saapuisi. Sedän saapumista edeltävän yön raadettuaan he saivat perustuksen valmiiksi.

Victor saapui varhain aamulla. Hän näytti vaivaantuneelta, mutta jatkoi neuvojaan: - Sinulla on nyt hyvä perustus talollesi. Sen päälle voit rakentaa hyvän talon, mutta muista että pelkällä perustuksella et voita mitään. Nyt sinun tulee rakentaa parhaat mahdolliset seinät talollesi. Muista vain että niiden tulee olla rakennetut suoriksi, sen tulee pidätellä kymmenen kertaa vahvempia myrskyjä mitä tulet ikinä näkemään, mutta mitä minä näitä sinulle. Kyllä sinä nämä ymmärrät, kun vain itse ajattelet. Tulen kuukauden päästä käymään.

Victori häipyi teilleen, ja Efel päätti kääriä hihansa. Hän pyysi rakennusmestaria pitämään viikon loman etsien samalla seutukunnan toiseksi parhaan rakennusmestarin. Viikon aikana Efel vakoilisi vahvimman näköisiä seiniä ja hankkisi parhaat mahdolliset rakennusaineet. Efel näki kulkiessaan monia korkeita ja vahvoja seiniä. Mikään niistä ei kuitenkaan näyttänyt hänen silmissään tarpeeksi hyvältä hänelle. Niinpä hän päättikin rakentaa omanlaisensa seinän.

To be continued

[Ei aihetta]Lauantai 08.12.2007 12:00

Seisoo muutakin ku N9kon silmät - ellun kuvatekstejä. :D

08.12.07 10:00 <elluu--> KALLE OOTKO SÄÄ SYYLLINEN TÄHÄN???

MieliteotLauantai 08.12.2007 00:32

Joskus tekis mieli juoda ihan tuskallisen paljon kylmää vettä, mutta sitten kun on juonut litran tai kaksi se menee ohi.

Mut sit se tulee taas se tunne. Perseestä.

Näin on !Lauantai 08.12.2007 00:27

“Hyviä pimppejä täällä lukiolla”.

“Oletko kokeillut?”

“Olen.”

“Ei kannata kokeilla kaikkia - Kokeilematta säilyy illuusio parhaasta”.

AI05Torstai 29.11.2007 23:47

Huohotuksena ylitämme kumpareen,
isä opastaa,
äiti luottaa,
sisko angstaa.
Minä olen hiljaa.

Muilla vauhtia tuntuu piisaavan,
minä en halua kaataa marjojani.
Kuusenneulat pistelevät nenää,
sammalet lätisevät vetisinä.
Kuumuus puristaa selkääni.

Huh!
Löydämme marjapaikan.
Jestas sentään, kuuluu sanottavan.
Minä en välitä, onhan männyissäkin käpyjä!
Kuka ties marjoja olisi ensi vuonna nelinkerroin,
jos nyt jättäisimme ne rauhaan.
Entäpä kahden vuoden päästä?
Niinpä.

Niinpä. Ydinaseet ovat valmiudessa. Niinpä.

[Ei aihetta]Torstai 29.11.2007 21:09

Jäykän kappaleen pyörimisen tutkiminen on antoisaa ja palkitsevaa! Ja myös hyvin kiinnostavaa!

Kolme paviaania ja simpanssiMaanantai 26.11.2007 10:46

Olipa kerran kolme paviaania. He elelivät viidakossa omien lakiensa mukaan, miten vain milloinkin ikinä halusivat. Periaatteessa heidän ei tarvinnut välittää muista metsän asukeista, kunhan vain jättäisivät muut rauhaan. Paviaanit elelivät kuitenkin hyvin levotonta elämää. He terrorisoivat kaikkea mitä vain suinkin keksivät. Tuntui kuin paviaanit vähät välittivät mistään, mutta todellisuudessa he lisäsivät levottomuuttaan lievittääkseen sisällään sienienlailla kasvavaa omantunnon tuskaa. Mitä sillä sitten oli enää väliä? Kaikkihan johtui vain siitä, että tyypit ottivat heidät alunperin liian vakavasti. Paviaanit tiesivät olevansa väärässä ja väärällä puolella. He myös ymmärsivät, että tie takaisin toiselle puolelle oli liian pitkä käytäväksi. Joten he päättivät vain jatkaa itsensä tutkimista.

Jokapäivä he kulkivat viidakon suurimman puun ohi. Sen suojissa asui muuan simpanssi, joka huusi paviaaneille aina: "Te olette oikeassa". Simpanssi oli yksinäinen mietiskelijä. Hän kuuli ja tiesi kaiken mitä viidakossa tapahtui. Hän ei ollut mikään hallitsija, mutta oli kuin hovimestari joka tiesi kaiken kaikesta. Paviaanit eivät saattaneet ymmärtää simpanssia. Kaikkihan tiesivät että paviaanit olivat kunnon pikkuperkeleitä, joita kaikkien tuli paheksua! Paviaanien viha simpanssia kohtaa kasvoi kerta kerralta kun paviaanit kuulivat simpanssin kannustuksen. Viha kasvoi myös muita kohtaan ja paviaanien rettelöinti vain paheni. He halusivat näyttää simpanssille, että he ovat väärässä. Mutta mitä väärempään suuntaan paviaanit uskoivat menevänsä, sitä varmempana simpanssi seisoi sanojensa takana.

Koitti päivä jona paviaanit päättivät viimein tuhota simpanssin myötätunnon. Varmempana kuin kertaakaan aikaisemmin paviaanit astelivat ylpeinä simpanssin eteen. Mutta simpanssi katsoi heitä lempeästi, kutsui heidät luokseen ja sanoi: "Teidän hyvyytenne määrä ei voi pähkinöin mitata. Teidän suuruutta ei voi muihin verrata. Te jos ketkä olette niin oikeassa etten saata sitä ymmärtää, ja se joka teitä halveksii on niin väärässä etten saata sitä ymmärtää. Ja nyt kun tästä lähdette, niin muistakaa: eläkää niinkuin teidän sydän sanoo teille."

Siitä päivästä lähtien paviaanit elelivät jaloiten kaikista viidakon eläimistä. Niin he olivat kulkeneet oman tiensä oikealle puolelle.