IRC-Galleria

Niin, toissayönä Yoshi opetteli kiipeämään parvisänkyyn. Tosin ei tikkaita pitkin niin kuin muut kissat, vaan pitkin tukipylvästä. Ja siitä vasta lähteekin sellanen meteli ettei mitään rajaa. Näin, tämän tahdoin jakaa. :)

Koko yön vaan pyöriny kylmänväreissäni ja hirveessä päänsäryssä. Aamulla 38,9 kuumetta. Se selittää varmaan kaiken. Päänsärky jatkuu edelleen, enempää lääkkeitä en uskalla ottaa. Jos vaikka koittais nukkua vielä hetken, auttaiskohan se..? Huomenna pitäis mennä töihin, tällä ololla se ainakin tulee olemaan pirun vaikeaa. Viimesen kolmen yön aikana on tullut siis nukuttua yhteensä kymmenisen tuntia. Ei hyvä...

Onnellisuuspuuska. Hetken kestävä ylitsepääsemätön euforia.
Niin paljon muistoja lähellä sydäntä. <3

"Tavallaan jokainen on surullinen"... Tuota kuunneltiin eilen töissä muun muassa. Ja Timo Rautiaista ja DeepGlancea ja sitten jotain iskelmälaulajaa, jonka nimeä en enää muista. Pidettiin kerholaisille levyraati, juotiin kahvia ja glögiä ja syötiin pipareita. Sain taas kauniit punaiset assault-jäljet käsivarsiini kun yksi kerholainen kävi päälle. Onneks vain yksi niistä on sellanen. Yhdeltä naapurikerholaiselta sain miljoonasti halauksia ja poskipusuja viimesen kerhokerran kunniaks (ja ihan muutenkin). Se kuulemma rakastaa mua. *punastus*

Masennus jatkuu. Ehkä vielä joku päivä pystyn luottamaan kauniisiin sanoihin, varsinkin muutaman ihmisen sanomina. Tosin suunta on jo parempaan päin. Aiemmin olisin vain sanonut että "painu helvettiin" tai "valehtelet" ja marssinut pois. Nyt pystyn jo hymyilemään takaisin, vaikken niitä sanoja uskoisikaan.

Hartiat on jumissa. Nukun selkeesti huonossa asennossa, aina. Pitää mennä jonnekin uniterapeutille. :> Huippua.
Tänään pikkujouluihin!! Jos se vaikka piristäis, uskoisin. Varsinkin kun niin ihanien ihmisten kanssa pääsee lähtemään jonnekin niin ei voi olla huonolla tuulella. Tai no, ainakin yhden ihanan ihmisen. <3 Kiitos Saara kun oot siinä. <3

"Miksi rakkaus ei voi riittää, vaan siihen pitää ongelmia liittää? Sydän särkyy tässä pelissä, on niin vaikeeta poistua ja kiittää." Enemmän kuin totta. En vieläkään osaa poistua.

Seuraava puhelin hajalla. Voi vittu. Ei mitään rajaa taas. No, tänään on teoriassa viimenen torstain työpäivä, ens viikolla näen jo torstain salkkarit! :) Tiistain työt jatkuu vielä muutaman viikon. Ja parin viikon päästä on joulujuhla, mistä saa kanssa palkan. Kätevää.
Voi elämän kevät. Puhelimen hajoamisessa on tietysti yks hyvä puoli: En voi pitää yhteyttä niihin ihmisiin, joihin oikeasti tahtoisinkin pitää yhteyttä, mutta joihin yhteyden pitämisestä olisi vaan haittaa. Ja surua. Toisaalta näin.
Tahtoisin sanoa pari valittua asiaa joillekin ihmisille. Mutta en sano. Koska he eivät tahdo niitä kuulla, eikä heitä vois vähempää kiinnostaa. Tunnenpa olevani välitetty. En jaksa enää kuunnella yhden sanan vastauksia tärkeisiin kysymyksiin ja tarkoin mietittyihin lauseisiin. Se ei vaan ole reilua. Mutta en osaa silti sanoa "hei hei, parempi ettei nähdä enää". Tai "ei pidetä enää yhteyttä". Itseäni siinä enemmän satuttaisin, sillä kuten todettua, he eivät välitä.

Näin. Ehkä keitän vaan teetä ja leikin onnellista. Niinhän se menee.

Niitä tein tänään. Teen varmaan vielä lisääkin kun jaksan taas ajatella. Pitäis jaksaa laittaa asiat kuntoon, soitella miljoonaan paikkaan ja hoitaa kaikki rästiin jäänyt. Pitäis tiskata ja imuroida, käydä kaupassa, pestä pyykkiä... Ja ainut mitä tahtois tehdä on maata sängyssä kunnes tulee niin pimeetä että saa unta. Pitäis tehdä suunnitelmia seuraaville päiville että olis joku syy nousta ylös aamulla. Pitäis osata päästää irti vanhoista typeristä asioista jotka vaan satuttaa.

Poistumme kohti Citynestettä aamiaiselle, jotta voimme katsoa Tuttisoturin videolta, jotta voimme mennä Mäkkiin syömään, jotta pääsen töihin. Elämän kiertokulku. :)

Rikoin puhelimeni toissapäivänä. Tai siis se rikkoutu. Virtanappi lakkas yhtäkkiä toimimasta, just sopivasti kun puhelimesta loppu akku kesken puhelun. Eli siis koko rakkine ei menny enää edes päälle. Nyt on lainassa joku porukoiden testipuhelin, jei. =) Saan uuden sitten ens kuussa. Kaikki numerot siis katos, elikkä ei kannata kenenkään ihmetellä jos en pidä yhteyttä. :D
Hain tänään antibioottisteroidikortisoonimömmöä apteekista. Jos se vaikka auttais, ei tarttis lähteä enää uudestaan ravaamaan kalliilla lääkäreillä hakemassa sitä ja tätä ja tota antibioottia.
Nyt me keskustellaan salasuhteista ja pettämisestä. Pitää mennä.

Päivä alkaa nyt. Jos vaikka heräilis pikkuhiljaa... Naurettiin äsken kippurassa vaan puoli tuntia, väsynyttä. Sain unta viime yönä vasta puol seittemältä, unta siis riitti vähän päälle neljäks tunniks. Jei! Lisäsin äsken Matiakselle kuvan. :) Oli ihan pakko! Lisäsin itellenikin yhden. Masennuin kun tajusin, että oon joskus niin vähän aikaa sitten ollut niin laiha ja niin paljon nätimpi. Ja näin niin kamalan pelottavan kuvan Arista etten enää ikinä uskalla nähdä koko ihmistä. :D Voivoivoi... Aamujärkytyksiä.
Vois keitellä vaikka teetä kun toi yks neiti tulee suihkusta, sitten kiireellä asioimaan. Tänään pitäis vielä käydä tekemässä joululahjoihin liittyviä ostoksia ja ruokkia kissat ja sitten suunnitella illan suurta lookia. Oon jo päättänyt koko Vuokkarijengin joululahjat. ^^ Olen siis kerrankin ajoissa. Ari veikkas mm. että meinaan tehdä sille kiltin, nauroin itseni kipeeks. :)
Tällä hetkellä oon ilonen. Kiitos muutamien ihmisten. <3

Uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. :) Tänään töissä kerholaiset tahto kuunnella mun levyäni missä oli Sonataa ja Metallicaa ja Stratoa muun muassa ^^ Olin kovin ilonen. Sain tehdä kaikkea kivaa koko kerhoajan, juoda kahvia, kuunnella ihanaa musiikkia ja väsätä joulukortteja. Saarallekin annoin yhden. :)
Mieli on tällä hetkellä hyvä. Päivä oli melko lailla onnistunut... Näin paljon ihmisiä! Taina ja Osku käväs ovella, pääsin niiden kyydillä töihin, olisin muuten myöhästyny. Matiaskin kävi. Nyt Saaralla yökyläilemässä.
Yoshi rikko tänään kahvikupin ja sain siitä paljon viiltoja käsiini. :/ Lisäksi olkkarin matto on ihan kahvissa ja julisteet seinältä revitty. Pieni kauhukakarani <3
Anarkiamerkki ei kuulemma oo tarpeeks söpö tatuointi mulle. Ja mä kuulemma näytän myös liian kiltiltä armeijaan. :/ Dissailua. Mä en ala! *polkee jalkaa*
Äh. Huomenna Onnelaan. Surut pois. :p Ja masennus. Ehkä alan sitäkin hoitamaan vielä joku kaunis päivä kun jaksan. Nyt ei kykene. Pitää aloittaa pienistä asioista, kuten korjaamalla ne ihmissuhteet mitä oon tässä viime aikoina urakalla tuhonnu.Jotkut niistä varmaan voi vielä saada takaisin...