IRC-Galleria

Matka oli suoraan sanottuna mahtava :) paikalliset olivat erittäin hauskaa porukkaa radalla oli hauskaa ja matka meni muutenkin hyvin :)

erityismainintana sanottakoon muutama kierros radalla 630hv mitsubishi evo 8:n kyydissä tuntui melko hauskalta :) siinä ehti monta orgaamia saamaan ;)

ens vuonna todellakin uudestaan ja uskon että pidemmäksi aikaa :)

Eli liettuaan pitäis lähtee autoilla muutaman mitsu klubilaisen kans :D tosin en lähde omalla vaan hyppään 2. kuskiks Antin aka. Ast:n evo 4:seen.

toivottavasti tulee hyvä reissu eikä tapahdu mitään odottamattomia epämiellyttävyyksiä :D:D

Virrat pakenee vihreämmille laitumille..

Ei lataa mutta silti ei laturin merkkivalo syty (weird)..

Veikkaan kyllä että laturi on menny pimeeks ja on lähteny vuotaan maihin virtaa sitä kautta..
toisin sanoen menee laturin läpi maihin akulta..

Tarvii irrotella laturi pois ja lähtee kyseleen homonetistä jos vaikka löytyis uus tilalle..

Sit vähä parempaa :) tosin ei edes lähellekkään varmaa :D

Oon tässä kauheesti etsinyt tallipaikkaa mitsulle et sais sit talven aikana laittaa palikoita..
sain kuulla työkaverilta et se pitää monen hengen tallia ja siellä on ehkä yks paikka vapaana..
tosin sillä on 2 serkkua jotka on joskus ilmoittanut halukkuutensa tuota ko. paikkaa kohtaan
ja nyt se on sit siitä kii mitä ne sanoo et saanko mitsulle rakentelu paikan.. :)

tosin vähä kallis talvee katsoen opiskelijalle mut se on sitä motorsporttia ;)
sit vaikka pierrään verta ja järsitään makaronia jos ei muu auta :D:D

-Kalle

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään luokallani olevan
pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan. Ajattelin
itsekseni: "Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
"Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun varalle,
pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana päivänä.
Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti.
He törmäsivät häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa
maahan ja kampittivat hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen
silmälasinsa lensivät noin kolmen metrin päähän ruohikkoon. Hän nosti
päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä Etsien
lasejaan, kyynel
silmissään. Ojentaessani hänelle hänen lasejaan sanoin:
"Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa elinkautinen."
Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla aiemmin. Hän
sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun oppilaan kanssa.
Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan Kallen
kirjoista. Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.
Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa. Hän
vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan kirjapinonsa
kanssa. Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit. Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella jatko-opintoja. Kalle päätti mennä
lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden opinnot
jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla,
mutta olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus. Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja
nimittelin häntä nynnyksi. Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä.
Olin todella iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli paljon enemmän
tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat pihkassa häneen.
Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli hermostunut, joten
läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen, todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa.
"Koulun päättäjäisissä on aika kiittää kaikkia niitä, jotka
ovat auttaneet oppilaita selviämään Vaikeistakin vuosista.
Vanhempia, opettajia, sisaruksia, valmentajiakin kenties...
mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä sanomassa teille,
että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla hänen
ystävänsä. Aion nyt kertoa teille erään tarinan."
Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä päivästä,
jolloin ensi kertaa tapasimme.
Hän oli aikonut tappaa itsenä sinä viikonloppuna.
Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja ottanut kaikki tavarat mukaansa,
ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut mennä
keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili.
"Olen kiitollinen siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni
pelasti minut tekemästä jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu poika
kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.

Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1)Voit kopioida tämän omaan päiväkirjaasi
2)tai voit olla kopioimatta viestiä ja toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

tänään alkaa vemixillä 2vk työharjoittelu.. jos menee hyvin ni voi olla kesätöitä tiedossa..
toivottavasti menee putkeen.. olis ees yks asia kunnossa..

ei voi selittää.. on vaan perseestä.. :(

perähän siellä ujelsi.. nimittäin etuperä (kulmavaihde) leikkas kiinni tänään.. ja galantti takas seisoon.. :(
ja muutenki vähä huonosti menee..

Soittivat UPS:ltä että galantin osat on tullu suomeen ja päivä tai parin päästä ovat kotiovellani :P:P
kaamee odotus on vihdoin loppumassa.. ja galantti pääsee taas arvoseensa asemaan maailman teille :D:D
Katotaan mikä hajoo seuraavaks.. :P perä siellä varmaan vähä jo ujeltaa.. :D