IRC-Galleria

siness

siness

Don't talk about moonshine, don't talk about white wine. I'm gonna find lies, sick twisted strange kind!

Selaa blogimerkintöjä

Suukko otsalleSunnuntai 14.10.2012 15:37

Suuren työn tuo mies saa tehdä. Mistä tiedän haluaako se edes tehdä sitä, mutta ihan helpolla ei mun pelkojani pois viedä. Niinkuin tuosta äskeisestä lauseestakin huomaa, niin mulla ei ole kauhean vahva luotto.. enää mihkään. Juu hän rakastaa mua, mutta miksi sitten epäilen? Varmaan siksi, että vaikka toista rakastaa, niin ei se automaattisesti (enää) tarkoita(kaan), että toisen kanssa haluaa olla (loppuun asti). Sanoin hälle, että mä olin valmis jakamaan koko elämäni hänen kanssaan. Tiedän, ettei hän voi sanoa samaa kokemattomuutensa vuoksi. Nyt vain odottellaan että ajatus kypsyy, jos on edes kypsyäkseen. Eniten mä pelkään että tulen kaatumaan loppujen lopuksi tässä tulevaisuuden/rakkauden taistossa, jossa mua on jo haavoitettu. Hyvä ystävä kiteytti sen täydellisesti: "Rakkaus ei aina yksin riitä." Se on ikävä kyllä totta. Ollaanko me yksi esimerkki siitä? Mun sydämeni itkee päivästä toiseen.

Välillä, hyvin pieniä hetkiä hänen vierellään ollessa, koskettaessa häneen unohdan nuo pelot ja nautin vain täysin olemisestamme. Mutta se on vain hyvin pieniä hetkiä kerrallaan. Pelkään että nekin viedään minulta pois, mutta samalla olen huojentunut, että kykenen olemaan (jo tässä vaiheessa) peloton hetken aikaa. Hän sanoi, ettei asiat voi olla hyvin, jos minulla on paha olla. Olin toivonut ääneen, että kaikki olisi jo hyvin. Nyt minun on sanottava myös tämä "ääneen", että kun hän kerran tietää tuntemuksistani, niin miksei hän sitten tee asialle mitään? Pitäisi sanoa varmasti myös hälle tuo, mutta, se on taas helpommin sanottu kuin tehty. Jos hänellä on kaikki nyt hyvin, niin voisiko ystävällisesti auttaa minua? Hänhän sen pelon minuun valoi. Joten hän ja yksin ainoana hän saa sen minusta poiskin. Sanoin hälle suoraan, että koska pelottaa, tekisi mieli perääntyä. Pelkään nyt myös, että pelkoni vuoksi todella tulen ottamaan taka-askeleita. Tässä on niin ikävä olla. Ehkä hän vain "säikähti" sanojani ja lamaantui, kun ei tiedä mitä tehdä? Miten helpottaa oloani? Mä ymmärrän tän täysin.. jos niin siis on. Mutta sanois edes sen suoraan mulle, ettei mun tarvis tätäkin asiaa arvuutella.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.