IRC-Galleria

siness

siness

Don't talk about moonshine, don't talk about white wine. I'm gonna find lies, sick twisted strange kind!

Selaa blogimerkintöjä

Tyyli-LyyliMaanantai 29.10.2012 18:34

Mä olen hetken verran iloinen. Eilen sanoin, että onnellinen. Mutta mä sain uuden vauvan. Lonkeroisen. Vaaleanpunaisen viljakäärme Lyylin. Ei voi oikeesti käärmeen poikanen olla noin sulonen, mutta kun SE ON. Awwwwww.. niin pieni, mutta jo käärme. Niin suloinen suurilla silmillään ja käärmeenkielellään. Neiti oli reipaskin. Söi heti yhden pinkin. Tarvis vaan käydä ostaan lisää hiirenpoikia. Ei mee montaa päivää, kun Lyyli syö uudelleen.

Mulla oli kauhee kodinrakennusviettikin täs päällä ja nyt pääsen suunnittelemaan terraa ♥ Ihanaa. Nyt ei haittaa ees peruuntuneet muuttosuunnitelmat. (No okei, haittaa se vähän, muttei ole päällimmäisimpänä mielessä. Tällä hetkellä ainakaan.)



On mulla kyllä ikävä Fredua. Iso ikävä. Voisin vaikka itkeä. Mutta ei itketä. Mä rakastan sitä koko suurella, suurentuneella sydämelläni. Mä rakastan sitä jopa sormenpäillänikin. Voi jos vain saisinkin napata sen niskasta kiinni ja painaa huulet sen huulia vasten. Tänään musta tuntuu, että mä aion taistella siitä miehestä kuolemaani saakka. Mä en anna periksi. Lauantaina tosin olisin voinut päästää kaikesta irti ikään kuin vahingossa. Ehkä tiedän, että jos hetkenkään vertaa haluan taistella, en tosissani tahdo luopua tästä. Mä haluan yhä sen perheen F:n kanssa. Mä haluan sen ... ikuiseksi kumppaniksi .... vaimoksi. Mä haluan antaa elämäni sen käsiin ja ottaa tilalle jotain suurempaa. Mua ei kiinnosta, vaikka F olisi ammatiltaan mitä tahansa muuta. Mä en jahtaa sitä mitä sillä on ympärillään. Mä jahtaan vain sitä miestä ja sitä mitä sillä on sisällään. Joo sen sisuskaluja. Heh-heh. Miks kaikki pitää vetää aina lekkeriks? :þ

Mä kaipaan mun miestä. Ei olla nähty taas kuukauteen tai ainakaan 3 viikkoon. Tieto lisää tuskaa, joten en aio tarkistaa kalenterista.

Lapsettaa, vaik piti koira ulkoiluttaaLauantai 27.10.2012 13:43

Tee tämä tai viikonlopustasi tulee yhtä helvettiä!

VIIMEISIN SUUDELMA
Milloin? - 14.10.2012
Missä? - ulkona, Ingermanin kylässä, erään maatalon pihassa, autoni vieressä.
Kenen kanssa? - Fredun♥ ...kenenkäs muun?
Kauan suutelitte? - hetken aikaa.. se oli taas heipat
Osasiko toinen osapuoli suudella? - Oon mä sen hyvin opettanut ;)

RANDOM
-Kuinka monen kanssa olet suudellut koko elämäsi aikana? - Ei pysty laskemaan. Monen ja vähän päälle + yks tyttö.
-Kuinka monen ihmisen kanssa olet suudellut tämän vuoden puolella? - Olisin paskiainen jos vastaisin että enemmän kuin yhden. Mutta mun on pakko olla tylsä tosikko ja sanoa, että yhden. :D
-Oletko suudellut tänä vuonna tuntematonta? - Noup.
-Erikoisin paikka missä olet suudellut? - erikoisin... suihku?
-Oletko katunut jotain suudelmaa? - Koko elämän ajaltako? Olen.
-Oletko suudellut varattua? - Hmmm... nyt heitit pahan. En mielestäni, mutta mistä sitä koskaan tietää.

KETÄ OLET SUUDELLUT
[x] minua vanhempaa
[x] minua nuorempaa
[x ] itseäni yli 2 vuotta vanhempaa
[x] itseäni yli 2 vuotta nuorempaa
[x] jotakuta jonka olin juuri tavannut
[x] täysin tuntematonta
[x] jotakuta jota en olisi halunnut suudella
[x] vastakkaista sukupuolta
[x] samaa sukupuolta
[x] jotakuta joka ei osannut suudella
[x] jotakuta joka osasi suudella
[x] ruskeahiuksista
[x] mustahiuksista
[x] kaljua
[x] vaaleahiuksista
[x] erittäin hyvännäköistä
[ ] jotakuta kenellä on kielikoru
[ ] jotakuta kenellä on huulikoru
[ ] jotakuta joka seurusteli jonkun muun kanssa
[x] jotakuta jota rakastat/rakastit


KETÄ/KENELLE
ketä halasit viimeksi?: Ne(lla)Mi(lla) eli NeMi.
ketä suutelit viimeksi?: Fredua ja tää kysyttiin jo IDIOOTTI.
kenelle puhuit viimeksi msn?: ei niin mitään käryä, kun ei oo pahemmin tullu enää käytettyä.
kenen kanssa puhuit viimeksi puhelimessa?: Fredun.
kenelle puhuit viimeksi kasvotusten?: Piritalle♥

VIIKONLOPPU
Joitko alkoholia? - en, mutta aion juoda pari tänään.
Suutelitko ketään ihmistä? - Toivottavasti en, sillä viikonloppua on vielä jäljellä ja mä uskon, ettei Fredu ole tulossa tänne. Joten tuskimpa suutelen.
Halasitko ketään ihmistä? - Tulen halaamaan kyllä.
Mitä teit? - Kävin lenkillä Piritan kanssa ainakin kahteen kertaan ja se toinen kerta on vasta tulossa hope so. Sitten käyn raflassa kavereiden kanssa ja sit lopuista mä en tiedäkään. Lapset haen kotiin sunnuntaina.
Hukkasitko mitään? - En. Ainakaan vielä.
Olitko poliisien kanssa tekemisissä? - En.
Joivatko ystäväsi paljon? - Mistä mä tiedän.


LISÄÄ
(/) Vietän viikonloput koneen ääressä
(/) Kavereiden kanssa
(x) Perheen kanssa
(x) Koen sunnuntai-masennusta
(x) Viikonloput menevät liian nopeasti
( ) Käyn edes kerran kuussa viikonloppuna juomassa
( ) Käyn joka viikonloppu kavereillani
( ) Vietän viikonloppuisin enemmän aikaa ulkona kuin sisällä
( ) Kulutat yli 30 euroa per viikonloppu


VIIMEISIN POIKA JOTA AJATTELIT
kuinka vanha hän on? - 23
seurusteletteko? - ♥
milloin olet nähnyt hänet viimeksi? -14.10.2012
onko sinulla häntä ikävä? - Helvetin paljon!
mitkä ovat hänen ärsyttäviä piirteitään? - Kovapäisyys/itsepäisyys.
silti pidät hänestä? - Joo-o. Kaikissa meissä on ärsyttäviä piiretitä. Ja mielummin mä otan tuos miehes nää, kuin exien ärsyttävät piirteet.

VIIMEISIN TYTTÖ JOTA AJATTELIT
kuinka vanha hän on? - apua.. ööö.. 24 :D
seurusteletteko? - HÄH?! Ei.
milloin olet nähnyt hänet viimeksi? - eilen illalla.
onko sinulla häntä ikävä?- No jaa... sillei miten nyt kaveria ikävä on.
mitkä ovat hänen ärsyttäviä piirteitään? - Mä en tiedä. Ei oo tullu vielä mitään esiin. Ei olla riidelty vieläkään näitten varmaan 4-5 vuoden aikana.
silti pidät hänestä? - Totta mooses. Se on mun paras ystävä.

S-M VKeskiviikko 24.10.2012 00:23

Sinä, ..sinä nainen olet ehkä, eikä mikään ehkä vaan -olet- mun pieni pelastajani. Tämä kirjoitus on omistettu Sulle ihan täysin. Ilman sua ja sun uskoa, sua ja sun kannustusta, sua ja sun totuuksia en olisi ehkä tänään saanut sitä pientä hymyä sisälläni, jota en ole kokenut enää moneen viikkoon. Vaikkei se hymy yltänyt huulille asti, niin silti se sai vedettyä edes sen pienen henkäyksen pysyäkseen elossa. Ilman sua mä olisin jo luopunut toivosta. Tai mä kyllä oon luopunut jo toivosta, mutta olisin luopunut tässä tilanteessa yhä roikkumisesta. En sano, että olisimme voittaneet vaikeudet, mutta tänään kuulin... luin pieniä sanoja, joihin voisin koittaa uskaltaa luottaa. Nyt vain on vielä selätettävänä se luottamuksen mörkö, joka piilottelee tätä luottamusta selkänsä takana, enkä uskalla edes uhmata sitä mörköä saadakseni omani takaisin. En luota enää itseenikään. Muhun tehtiin niin syvälle sisuksiin niin suuret vauriot, ettei yksi tai kaksi puhalluselvytystä herätä mun uskoa henkiin. Mutta toivo parempaan huomiseen avasi silmänsä. Rakkaus ei ole kuollut lainkaan. Mä vain unohdin sen tässä myrskyssä. Mutta Sulle nainen mä olen hyvin, hyvin, hyvin kiitollinen. En nyt ala sua ylistämään, koska se kuulostaa hölmöltä, mutta kumarran ja niiaan syvästi. Kiitos♥

Lupasit mulle vai lupasitko sittenkään?Maanantai 22.10.2012 01:42

Ei ole enää ihmisen elämää.Sunnuntai 21.10.2012 20:44

Ei riittänyt edellisen tekstin paskat niskassa.. Tänään lähdettiin Acutaan päivystykseen, kun pienempi tyttö alkoi pissaamaan verta. Mä oon kohta jojossa. Ei kestä enää. Nyt ei vaan kestä.

Vaikeuksien kautta voittoonSunnuntai 21.10.2012 01:57

..mutta miten paljon vaikeuksia tarvitaan? Pesukone ois jo hajonnut, kuten myös ompelukonekin. Kela veti vittupäät ja panttaa mun rahoja. Talvikin tulee, enkä oo koskaan ajanu liukkaalla. Mies heitti mun sydämen ympäri ja ämpäriin ja tökki sitä rautakangella testatakseen onko elossa. Ja nyt sitten menee varmaan asuntokin alta, kun ajetaan ahtaalle. Miten ois vielä kolari ja muksut teholle? Kun ei itsestäni varmastikaan henki lähe, koska miksi mikään helpottuiskaan? Mummulankin jo menetin. Nythän tää epäonnien kirjo on vasta pantu alulle. Tai kai mä telon itteni koulussa ja kurssit jää suorittamatta ja siten tsemppiraha saamatta. Tai ryssin autoni ja menetän bonukset viel seuraaviltakin vuosilta. Tai murtovaras iskee ja nyysii kaiken. Miten ois, alotetaanko sota?! Jotta kaikilla muillakin ois vaikeeta ja menettäisivät miehensä ja lapsensa? Kodista puhumattakaan. Mä en jaksa enää tätä paskaa. Onneks mä olen joskus ollut siinä masennuksen helvetissä lääkepurkki kourassa ja noussut zombina ylös, että tiedän, ettei vielä voida puhua masennuksesta. Ei näillä komponenteilla. Mutta en mä kyl lupaa, ettenkö masennu ajan kanssa, jos tää vaan jatkuu. Mä haluan pois.

KihelmöiKeskiviikko 17.10.2012 21:28

Mä olen NIIN vihainen!

Kaikki mun unelmat on viety, kaikki mun haaveet on tapettu ja toiveet nyljetty. Mulla ei ole enää mitään muuta kuin pelko ja odottaminen pysähtyneessä ajassa. Ikuinen sielun nakerrus.

Mä toivoin löytäväni vielä onnen ja rakkauden. Mä haaveilin perheestä tämän kanssa. Mä todellakin odotin tulevaisuutta. Mä uskoin pääseväni vielä haaveisiini. Ja kaikki on viety pois. Kaikki ympärillä oleva muistuttaa ajatuksistani ja toiveistani. Ihan vaan pelkkä autonikin. Mä menin sen perkeleen ostamaan, ajokortin ajamaan vain ja ainoastaan pystyäkseni yhdistämään meidän kahden elämän. Ja nyt mä istun tv:n ääressä katsomassa jotai vitun kätilöitä ja muistellen niitä suuria haaveita. Pian kyynel valuu poskella ja mä lyön nyrkkiä ja kämmentä täysillä reiteen. Hyvä vaan, että sattuu. Kääntyypähän ajatus muuhun, kuin henkiseen kipuun. Ei ole ensimmäinen kerta tätäkään.

Keventäjät osa 1.Tiistai 16.10.2012 14:35

Mä uskalsin kuin uskalsinkin eilen avautua F:lle. En ois uskonu, että pelkkä puhuminen toisen periaatteessa vaan hiljaa kuunnellen tulis keventämään ja helpottamaan oloa näin pirusti. No aamulla sanoin vielä, että vähän. En mä nyt vielä ole ihan selvillä vesillä tunneongelmistani, että aikalailla myrskyää yhä. Mutta voisin veikata että myrskyn jälkeen vois olla luvassa poutasäätä. Sitä odotellessa ja odottaminen ei ole koskaan ollut se mun juttu.

VankiMaanantai 15.10.2012 23:08

Mä inhoon ajatuksia. Niitä tulee ja menee, joskus jopa karkaavat ja ne tyhmää laatua olevat viipyy ihan liian kauan. Mulla alkaa oikeesti olemaan ihan outo fiilis. Mitä enemmän mä epäilen ja vatvon, pelkään ja odotan, sitä enemmän mun tekee vaan mieli heittää pyyhe kehään. Mä kyllä rakastan, todella rakastan isolla R:llä mun miestä, mutta... tää tunne, sivuääni sydämessä on vaan jotai ihan järkyttävää shittiä. Mä en ihan rehellisesti sanottuna tiedä kuinka pitkälle mä jaksan. Taas tulee väistämättä 3 viikkoa vähintään, kun ei nähdä. Ja tää kolmas viikko ois niin, että voitais nähä, jos lapset ois mukana. Mutta en uskalla edes ehdottaa, kun eilen otin puheeksi nämä viikot taas välissä ja mies veti sen hiljaisen kortin. Luin sen ajatusten rivien välit jälleen. Kysymys kuuluukin miksi mä siedän tämmöistä? Järki sanoo, suorastaan hakkaa lekalla päähän, että lähde jo pois. Mä en pysty, sillä muuten mahdollinen tulevaisuus jää näkemättä. Toi vaan oikeesti satutti mua ihan liian lujaa. Mä olen ihan ulapalla. Voisko joku auttaa? Ei. Koska ne ei tunne sitä mitä mun sydämessä tapahtuu... Voisko joku neuvoa mitä tehdä? Mä en kohta pysty enää odottamaan. Mä en pysty eläytymään vaan tilanteeseen ja menemään sillä kuuluisalla flowlla eteenpäin ja katsomaan mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Mun -mulle-heti-kaikki-nyt- persoona nostaa päätään kokoajan vaan enemmän ja enemmän. Mä en kestä odottaa mahdollista tuomiopäivää, jos/kun tuo mies ilmottaa, ettei meillä olekaan tulevaisuutta "perheenä". Liian raskasta.

Suukko otsalleSunnuntai 14.10.2012 15:37

Suuren työn tuo mies saa tehdä. Mistä tiedän haluaako se edes tehdä sitä, mutta ihan helpolla ei mun pelkojani pois viedä. Niinkuin tuosta äskeisestä lauseestakin huomaa, niin mulla ei ole kauhean vahva luotto.. enää mihkään. Juu hän rakastaa mua, mutta miksi sitten epäilen? Varmaan siksi, että vaikka toista rakastaa, niin ei se automaattisesti (enää) tarkoita(kaan), että toisen kanssa haluaa olla (loppuun asti). Sanoin hälle, että mä olin valmis jakamaan koko elämäni hänen kanssaan. Tiedän, ettei hän voi sanoa samaa kokemattomuutensa vuoksi. Nyt vain odottellaan että ajatus kypsyy, jos on edes kypsyäkseen. Eniten mä pelkään että tulen kaatumaan loppujen lopuksi tässä tulevaisuuden/rakkauden taistossa, jossa mua on jo haavoitettu. Hyvä ystävä kiteytti sen täydellisesti: "Rakkaus ei aina yksin riitä." Se on ikävä kyllä totta. Ollaanko me yksi esimerkki siitä? Mun sydämeni itkee päivästä toiseen.

Välillä, hyvin pieniä hetkiä hänen vierellään ollessa, koskettaessa häneen unohdan nuo pelot ja nautin vain täysin olemisestamme. Mutta se on vain hyvin pieniä hetkiä kerrallaan. Pelkään että nekin viedään minulta pois, mutta samalla olen huojentunut, että kykenen olemaan (jo tässä vaiheessa) peloton hetken aikaa. Hän sanoi, ettei asiat voi olla hyvin, jos minulla on paha olla. Olin toivonut ääneen, että kaikki olisi jo hyvin. Nyt minun on sanottava myös tämä "ääneen", että kun hän kerran tietää tuntemuksistani, niin miksei hän sitten tee asialle mitään? Pitäisi sanoa varmasti myös hälle tuo, mutta, se on taas helpommin sanottu kuin tehty. Jos hänellä on kaikki nyt hyvin, niin voisiko ystävällisesti auttaa minua? Hänhän sen pelon minuun valoi. Joten hän ja yksin ainoana hän saa sen minusta poiskin. Sanoin hälle suoraan, että koska pelottaa, tekisi mieli perääntyä. Pelkään nyt myös, että pelkoni vuoksi todella tulen ottamaan taka-askeleita. Tässä on niin ikävä olla. Ehkä hän vain "säikähti" sanojani ja lamaantui, kun ei tiedä mitä tehdä? Miten helpottaa oloani? Mä ymmärrän tän täysin.. jos niin siis on. Mutta sanois edes sen suoraan mulle, ettei mun tarvis tätäkin asiaa arvuutella.